Sattuu ja tapahtuu

Tämä viikko (tai siis viime, kun nyt on jo maanantai) oli poikkeuksellisen vähätreeninen viikko. Siitä huolimatta viikolla on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan kuntoilurintamallakin. Päähuomion viikolla otti pidennetty viikonloppureissumme Edinburghiin. Torstaiaamusta sinne lähdimme ja sunnuntaiyönä palasimme.

Viikon ensimmäiset hiet tuli kuitenkin otettua tiistaina, jolloin oli neljäs Inov trail-cupin osakilpailu. Kilpailukeskuksena oli Toivion koulu, joten se osui sopivasti työmatkani varteen. Loppuveryttelyksi tuli siis sopiva 16 km:n polkeminen.

Itse reitti oli koko cupin rankin, sillä nousumetrejä oli 180 ja reitillä oli mittaa 6.8 km. Sää oli mukavan lämmin ja kuiva, joten kivikkopätkillä ei tarvinnut liukastella. Tosin olin kyllä varustautunut nastareilla, pitoa siis löytyi tiukimmissakin mutkissa.

En tiedä oliko rankka reitti pelotellut osanottajia, sillä osallistujamäärä oli kauden vähälukuisin. Varmaankin tästä syystä itselleni tuli paras sijoitus, 10/41 ja aika kärkeen (Pekka Itävuo) oli “vain” vajaat kolme minuuttia. Kokonaiskisassa olen edelleen sijalla 5. Yllättävän hyvin matka eteni, vaikka viikonloppuna oli ollutkin kympin kisa.

Muut viikon aktiviteetit sitten tehtiin Skotlannin puolella. Jokaisena aamuna (pe, la, su) tuli tehtyä n. 15 km:n juoksulenkki. Paikallinen sää oli poikkeuksellisen komea, sillä ainoastaan lauantai-iltana satoi vähänsen, muuten oli vähintään pari kymmentä astetta ja aurinko paistoi. Aamulenkitkin sai tehdä lämpimissä olosuhteissa.

Pääasiassa juoksin Holyroodin mäen ympäristössä. Perjantaina juoksin ko. nyppylän kaksi kertaa ympäri. Lauantaina seurailin, samana päivänä juostavan, 10 km:n kisan reittiä. Sunnuntaina menin saman kisareitin, mutta toiseen suuntaan. Joka päivä nousumetrejä tuli parin sadan metrin luokaa, eli ihan jonkin kokoinen nyppylä oli kyseessä.

Niin kuin mainitsin, niin jotain viikolla tapahtui, mutta kyllä sitä vähän sattuikin. Ihan kirjaimellisesti. Keskiviikkona kun pyöräilin töistä kotiin, niin puoli kilometriä ennen kotipihaa tuli tehtyä sellainen ilmalento pyörällä, että tavaraa meni ihan jonkin verran lunastukseen.

Itse selvisin pintanaarmuilla, vaikka ensiavussa kävinkin vähän paikkailtavana. Myös kropasta näkee kummalle kyljelle on maahan tultu, asfaltti-ihottumaa löytyy. Pyörä sen sijaan sai sen verran tälliä, että sillä ei taida enää uskaltaa ajaa, kun ei tiedä millaisia vaurioita runko on saanut. Toisen pyöräilykengän lukko meni käyttökelvottomaksi, Polarin urheilukellon vesitiivis lasi meni vähän rikki ja vaatevaurioitakin tuli.

Reissussa sai sitten nuolla haavojaan ja vaihdella haavasiteitä. Onneksi sentään juoksulenkille pääsee, ja toinen onni oli, että en kaatunut uudella pyörällä vaan vanha Bianchi pääsi sairauseläkkeelle. Mailakäden peukku sai sen verran skröpöä, että sillä ei varmaankaan tällä viikolla vielä pelata sulkapalloa.

Huilia ja kisaa

On tämäkin, ulkona pari kymmentä lämmintä ja aurinko paista, ja meikäläinen näpyttelee sisällä konetta. No, valitsemallaan tiellä pitää pysyä ja kirjata vähän ylös viikon tapahtumia. Ja kyllähän sitä jo melkein 12 tuntia on pihallatullut tänään tullut oltuakin.

Viikko alkoi taas, kohta voi jo sanoa että perinteiseen tapaan, maanantain MaSu:n sulkapallotreeneillä. Puolitoista tuntia raivokasta hanhensulan lyöntiä oli taas hyvä vaalmistava treeni tiistain kolmanteen polkujuoksukisaan. Tällä kertaa polkuja tallattiin Hervannassa Suolijärven ymäristössä. Nyt keli suosi juoksijoita, sillä lämpöä oli sopivat 14 astetta ja aurinkokin paisteli mukavasti. Reittikin oli inhimillisempi kuin edellisellä viikolla Kaupissa, vaikka mittaa olikin hieman enemmän, 6.9 km, mutta nousumetrejä oli vain 93. Paikoin oli poluilla hieman ahdasta, ja joutu vähän hidastelemaan, mutta maalissa oli kyllä miehestä saatu kaikki irti. Aika oli muutaman sekunnin alle puoli tuntia ja sijoitus 15. Kärjelle hävisin vähän päälle viisi minuuttia. Mutta jos oikein hakemalla hakee sarjavoittoa, niin olin ykkönen pitkäpunttisten sarjassa.

Keskiviikkona täytyi pitää huilipäivä ja pelkkä työmatkapyöräily sai riittää. Torstaina sentään kävin pelaamassa kaksi tuntia sulkapalloa MaSu:n treeneissä ja perjantaina pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta, eli 50 km:n lenkin. Perjantai olikin kevään ensimmäinen kunnon kesäpäivä, sillä lämpöä oli parhaimillaan pyörän mittarissa 26 astetta ja lyhkäsissä trikoissa sai pyöräillä jo aamulla.

Lauantaina oli taas pidettävä lepopäivä, sillä perjantaina särki jalkoja sen verran paljon, että sunnuntain Raholan Kymppiä silmällä pitäen oli hyvä vähän huilata ja palautella viikon muista rääkeistä.

Sunnuntaina oli mitä mainioin sää kympin kisalle. Lähtö oli klo 10, jolloin lämpöä oli noin 17 astetta ja aurinko paistoin täydellä terällä. Oma suunnitelmani kisaan oli, että nelosen vauhtia lähettäisiin ja seitsemän kilometrin kohdalla kiristetään, jos vaan mahdollista. Mutta niinhän siinä taas kävi, kuin aika usein ennenkin, että suunnitelman heitetään romukoppaan heti lähtölaukauksesta.

Puolen kilometrin kohdalla vauhti näytti 3:45 min/km ja kaksi ensimmäistä kilometria menin 3:50 vauhtia. Pysyin kärkiryhmässä sen puolisen kilometriä, mutta sitten “ammattilaisten” ryhmä lähti omia menojaan. Oma juoksuni tuntui ihan hyvältä, vaikka puolentoista kilsan kohdalla ohitseni pyyhälsikin heittämällä neljän hengen porukka. Päätin kuitenkin pysyä omassa vauhdissani, joka oli muutenkin jo reilusti suunniteltua kovempaa.

Seuraavat kolme kilometriä olivat sitten jo lähellä suunnittelemaani vauhtia. Tosin nämä kilometrit olivat hieman nousuvoittoista osuutta, joten ylinopeus edelleen jatkui. Näillä kilometreillä alkoi tulemaan jo jokusia selkiäkin vastaan, lähinnä niitä, jotka pyyhälsivät ekan kilometrin jälkeen ohitseni rinta rottingilla. Oma kulkuni tuntui vielä tosi hyvältä, mutta en alkanut vielä hötkyilemään, vaan yritin juosta rennosti tasaista vauhtia.

Seuraavat kolme kilsaa menin taas 3:50 vauhtia, eikä edelleenkään tuntunut pahalta. Olin edelleen pystynyt ohittanut muutaman hyytyvän kisailijan, mutta kilsa ennen maalia iskuetäisyydellä oli vielä yksi päänahka kiikarissa. Tässä vaiheessa päätin laittaa kaikki peliin ja pääsinkin suht pian ko. henkilön kantaan ja saman tien ohi. Tein vielä varmuuden vuoksi heti ohituksen jälkeen pienen nykäisyn, jottei hän jäisi peesailemaan, ja sainkin hieman eroa. Puolisen kilsaa ennen maalia reitin varrelta huudettiin varoituksen sana takaa ohi tulevasta juoksijasta. Sain hädin tuskin vastattua, että: “Ei tule”, eikä tullut. Aikani 38:56 (oma kello) oli ihan tyydyttävä suoritus tähän kohtaan kautta. Sillä sai jopa pokata M40-sarjan ykkössijan. Tuloksia ei vielä löydy netistä, mutta jonkin kokoinen ryhmä yleisen sarjan juoksijoita tuli minua ennen maaliin ja yksi nainenkin sinne ehti ennen minua.

Tassut tukossa

Tämä viikonloppu toi jo vähän toivoa kesän tulemisesta. Aurinko paistoi ja lämpöäkin oli jo toista kymmentä astetta. Alkuviikko oli vielä melko jäinen, valkoista oli ilmassa melkein joka päivä ja keskiviikkona oli maa valkoinen kun lähti töihin, mutta ne kelit pitäisi olla nyt vähäksi aikaa takana päin.

Maanantaina oli MaSun parin tunnin sulkapallotreenit. Taas pääsi pelaamaan mukavasti uusia vastustajia vastaan. Pari tuntia tiukkaa vääntöä ei ollut tosin ihan optimaalinen valmistautuminen tiistaina Kaupissa juostavaan Tampereen Trail-Cupin toiseen osakilpailuun, jonne piti taas lähteä rääkkäämään itseään.

Sää oli kolea, vain noin 4 astetta. Juoksukin tuntui edellisen viikon tapahtumaa tukkoisemmalta ja reittikin oli paljon raskaampi, sillä nyt mentiin enemmän polkuja pitkin ja ylä-ala-mäkeä oli myös enemmän. Matka oli oman mittarini mukaan 5,6 km ja nousumetrejä järjestäjän mukaan oli 130. Sijoitukseni oli 17. ja jäin kärkiajasta vajaat neljä minuuttia. Tulos (kerätyt pisteet) tosin oli suhteellisesti parempi kuin Lamminpäässä.

Keskiviikko olikin vaihteeksi reissupäivä ja siitä tuli puhdas lepopäivä treeneistä. Torstaina sitten rankaistiin keskiviikon löysäilyt ihan olan takaa. Aamulla juoksin töihin 16,3 km, 4:30 keskivauhdilla. Ihan noin kovaa ei ollut suunnitelmissa juosta, mutta kun lähti niin kevyesti menemään niin annoin mennä. Illalla oli sitten vielä MaSun sulistreenit. Ihan kahta tuntia en viitsinyt pelata, mutta 100 minuuttia tuli laitettua päiväkirjaan.

Perjantaiaamulla olikin sitten pohkeet melko tukkoset ja muutenkin oli piesty olo, vaikkei sulkapallossa juurikaan turpiin tullut. Ei näin vanha mies enää palaudu entiseen tapaan. Aamusta pyöräilin töihin ensimmäistä kertaa Rosella, sillä tarkoitus oli, että töiden jälkeen tulisin kotiin Säijän kautta. Jotenkin taas tuntui, että koko matkan oli vastatuulta eikä jalat muutenkaan olleet ihan täydessä iskussa. 50 km:n polkasu tuli kuitenkin tehtyä, keskarin ollessa hieman alle 29 km/h:n.

Poikkeuksellisesti tein viikon pitkän juoksulenkin jo lauantaina, sillä halusin hieman juoksutaukoa ennen tiistain polkujuoksukisaa. Jalat olivat edelleen hieman väsyneet, mutta komea ilma antoi sen verran juoksuintoa, että 25 km:n lenkin sain aikaiseksi. Hieman liian kovaa tuli kylläkin mentyä, sillä keskinopeus oli 4:50 min/km ja sykkeet olivat myös liian korkealla, vaikka PK-alueella pysyikin.

Sunnuntaina tein kevyen 50 km:n pyörälenkin mukavassa säässä. Hieman tuulta oli, mutta vähiten mitä muilla lenkeillä tänä keväänä on ollut. Siuro-Pinsiö -lenkki on kyllä mukavan vaihteleva ja kaunis lenkki, mutta Sasintietä ei ole vieläkään saatu kunnostettua, ja päällyste on jo melko pahassa kunnossa. Rengasrikoiltu kuitenkin säästyin.

Polkuja ja polkemista

Vapun päivänä se hetki sitten vihdoin koitti. Nimittäin pääsin ensimmäistä kertaa uudella maantiepyörällä tekemään ulkolenkkiä. Sää oli sen verran komea, vaikka tuulta olikin aika lailla, että uutta ruusua (Rose) piti päästä kokeilemaan. Alkuun tuntui, että pyörä oli aivan ilmiömäisen fantastinen, mutta puolessa välissä matkaa kävi ilmi, että olinkin polkenut myötätuuleen ja vastatuuleen pyörä oli vain vallan mainio. Vanhaan cyclocrossariin verrattuna ajoasento oli parempi ja kuiturunko antoi muutenkin kevyemmän ja pehmeämmän kyydin. Myös levyjarrut olivat ihan mainio valinta, sillä jarruttamiseen ei enää tarvittu sellaista voimaa, mitä vannejarruihin tarvittiin, joten kevyellä sormen painalluksella sai pyörän melko tehokkaasti pysähtymään, kun taas vanhalla sai hampaat irvessä pitää kahvoja pohjassa ja sittenkin jarrutusmatka oli kovasta vauhdista huolestuttavan pitkä. Reilu 50 km oli testilenkin mitta.

Tiistaina alkoi Tampereen Inov Trail Cup Lamminpäässä. Näitä polkujuoksukisoja juostaan viitenä peräkkäisenä tiistaina eri puolilla Tamperetta. Lähtö oli klo 18:20 ja aurinkoisena iltana oli lämpöäkin 12 astetta. Kuuden kilometrin maastolenkille juoksijoita lähti kaiken kaikkiaan melkein 130 henkilöä. Ensimmäinen reilu kilsa oli mäkistä, jonka jälkeen tultiin kivikkoiselle osuudelle, ja sitten taas vähän mäkeä. Sitten mentiin melkein kolme kilsaa melko tasaista osuutta, jonka jälkeen taas vähän mäkeä ja ihan lopuksi Horhan laskettelurinne alhaalta ylös (60 nousumetriä).

Itselläni ei ollut kauheasti kovia lenkkejä takana, mutta tämähän kisa kävi vallan mainiosti sellaisesta. Omasta vauhtikestävyydestä ei vaan ollut juurikaan tietoa, joten varovaisesti piti lähteä liikkeelle. Tasaiselle päästyä sain tehtyä aika monta ohitusta. Loppumäessä iski melko paha hyytyminen, mutta luulen ettei kovin moni muukaan sitä mäkeä ihan tuoreilla jaloilla noussut. Oma aikani oli 26:18 ja hävisin voittajalle (muuan Topi Anjala) reilun neljä minuuttia. Tuloksissa olin 11. Omasta mielestäni ihan OK suoritus.

Keskiviikkona tein tunnin hölköttelyn, mutta se oli sen verran väsynyttä menoa, että olisi melkein saanut jäädä tekemättä. Viikonlopun pitkästä juoksusta ja alkuviikon rasituksista en ollut selvästikkään vielä palautunut.

Torstaina ei annettu vieläkään kropalle armoa, sillä illalla oli vuorossa 2 tuntia sulkapalloa Mansen Sulan pelaajien kanssa. Liityin alkuviikosta seuraan jotta saisin pelata välillä eri vastustajien kanssa – tosin ei vanhoissakaan mitään vikaa ole ollut. Kotiin päästyä oli kyllä melko rikkinäinen olo. Kroppa kävi melko pitkään vielä kierroksilla kello yhdeksän päättyneiden treenien jälkeen, joten seuraavana yönä tuli pelattua vielä aika monta erää unissaankin.

Perjantaikaan ei tuonut vielä lepoa treeneistä. Illalla oli Punkalaitumella talkoot Ampumasuunnistuksen SM-kisoissa, ja päätin pitää vähän lyhennetyn työpäivän ja polkaisin uudella maantiekiitäjälläni mökille. Ihan helposti ei 95 km:n matka tällä kertaa sujunut, sillä vaikka sää oli komean aurinkoinen ja lämpöäkin oli viitisentoista astetta, niin tuuli puhalsi juuri hankalasta suunnasta ja vielä harmittavan kovaa. Melkein koko matkan sai puskea ilkeään vastatuuleen. Toinen ongelma tuli heti kymmenen kilometrin kohdalla, kun kylkeä alkoi pistämään siihen malliin, että syvään hengittäminen alkoi olla kivuliasta. Syynä tähän oli varmaankin vähän liian tukeva syöminen ennen pyöräilyä, ehkä. 15 km kohdalla jouduin pitämään muutaman minuutin kävelytauon, jotta olo vähän helpottaisi. Pari kilsaa olikin ihan hyvä, mutta sitten sama pisto uusiutui. 40 km:n kohdalla pidin toisen kävelytauon, jonka jälkeen olo helpotti sen verran, että enää ei taukoja tarvinnut pitää. Mökillä tuli käytyä järvessä, vesi 7 astetta.

Lauantaina olikin sitten treenien osalta lepopäivä. AmSun SM-kisojen toinen talkoopäivä vei sen verran aikaa, ettei saunalenkille enää jaksanut lähteä. Ja parempi niin, sillä jalat eivät kovin tuoreilta tuntuneet koiralenkeilläkään

Sunnuntaina tuli haastettua isoveli sulkapallotaistoon Alastarohallissa. Parkettikenttä, heikosti näkyvät rajaviivat ja sellainen valaistus, ettei sulkaa juurikaan erottanut. Mutta kun valkoisen sulan korkki tussattiin tummaksi ja rajojen kulmiin laitettiin näkyvämmät merkit, niin kyllä me hyvät matsit saatiin aikaiseksi ja hiki lensi. Illalla 15 km:n juoksulenkki rennolla vauhdilla ja lopussa pari kilsaa reipasta. Aluksi jalat tuntuivat hieman väsyneiltä, mutta matkan edetessä homma alkoi sujumaan, ja harjoituspäiväkirjaan sai laittaa fiiliksen kohdalle että: “OK”.