Pitää taas aloittaa viikkopäivitys päivittelemällä tätä Suomen kevättä, kun se on vaan niin upea. Tälläkin viikolla on tainnut jokaisena päivä tulla ainakin vähäsen jotain valkoista taivaalta. Viime yö oli sitten viikon parasta antia, kun maahan kertyi 5-10 cm nuoskalunta. Tälläkin hetkellä vielä tuossa takapihalla on rikkumaton valkoinen hanki, tai no, on siellä yhdet koiran jäljet, mutta enemmän kuitenkin kuin esim. Jouluna.

Maanantaikin oli paikka paikoin Tampereella melko kosteaa, päivällä tuli useampi sentti räntää, mutta onneksi Lamminpää säilyi hiutaleilta, sillä Tampereen iltarastit olivat silloin siellä. Kotikenttäetua piti lähteä hyödyntämään sinne pitkälle (7,7 km) matkalle. Lauantain hulluttelusta oli reiden etuosat vielä tosi kipeät, joten alamäkien juokseminen oli hieman tuskaista, mutta muuten kyllä jaksoi mennä ihan hyvin. Rastitkin löytyivät melko hyvin, joten hieman positiivisemman fiilikset jäivät, kuin edellisen viikon Nokian rasteilta.

Juoksentelut jäivät tällä viikolla hieman paitsioon, mutta keskiviikkona ja sunnuntaina tuli lenkkareitakin kuitenkin kulutettua. Etenkin sunnuntaina tuli tehtyä ihan mukava pitkä lenkki. Matkaa kertyi hieman reilu 30 km, vauhdin ollessa 4:55 min/km ja keskisyke oli 129. Harjoituspäiväkirjaa piti plärätä taaksepäin niinkin pitkälle kuin vuoteen 2010 jolloin viimeksi on tullut yli kolmenkympin lenkki tehtyä. Sää oli tälle keväälle tyypillinen, eli koko matkan satoi räntää ja paikoin reitillä oli vielä edellisenä yönä satanutta lunta ja sohjoa. Positiivinen lenkki kuitenkin oli.

Juoksulenkkejä tällä viikolla hieman taklasi sulkapallopelit. Niitä kertyi kolmelle päivälle. Tiistaina puolitoista tuntia ja torstaina tunti. Lauantaina olikin sitten vuorossa oikein sulkapalloturnaus, kun Mansen Sulka järjesti harrastelijatason kilpailut. Vapun alle sijoitettu ajankohta söi jonkin verran osallistujia, mutta kolme peliä pääsin kuitenkin pelaamaan, ja kun kaikki pelit voitin erin 2-0, niin ei voi olla kuin tyytyväinen.

Ensi viikon olisi syytä olla jo kesäisempi, sillä uutta maantiepyörää pitäisi päästä jo kohta testailemaan ulkoilmassakin.

Keikkuva kevät armahti keskiviikkona ja soi hienon sään kauden ensimmäiselle metsäsuunnistukselleni. Nokian kivikoissa eteneminen tuki oivasti sitä päätöstä, ettei tänäkään vuonna kannata lunastaa suunnistuslisenssiä ja alkaa kiertämään kansallisia kisoja. Sen verran takkuista oli metsässä eteneminen, ettei siitä kannata sen enempää kertoa.

Viikon pää-häppeninki oli lauantaina. Nyt kun taas työskentelee “hullujen” kanssa, niin sitä ajautuu kaiken näköisiin hullutuksiin, ainakin jos on kysymys jalkapelillä liikkumisesta. Homman nimi oli Hervannan Hulluttelu ja paikkana Hervannan laskettelukeskus. Lähtöpaikkana oli laskettelukeskuksen nuotiopaikka ja kääntöpaikkana rinteen yläasema. Korkeuseroa n.60 m, matkaa edestakaisin pyörätietä pitkin n.1.6 km ja suorinta tietä n. 700 m. Lähtöaika klo 10, aikaa 6 tuntia, saa suorittaa.

Urakkaan lähti 7 hulluttelijaa ja lisäksi kaksi tuli vähän myöhemmin. Pyörällä liikenteeseen lähti kaksi henkilöä, joista minä olin toinen. Loput lähtivät sauvojen kanssa tai ilman kapuamaan joko lumista/jäistä rinnettä ylös tai sitten hieman kiertäen sulaa metsäpolkua pitkin.

Olin liikkeellä maastopyörällä, koska osa valitsemastani pyöräilyreitistä oli karkeaa soraa. Sää oli aurinkoinen ja lämpöä oli jokunen aste. Lämpötilalla ei sinänsä ollut merkitystä, sillä joka tapauksessa ylöspäin mennessä oli hiki ja alaspäin mennessä kylmä. Ylöspäin sai sotkea lähes pienemmällä vaihteella ja alas tultiin pyörätietä pitkin parhaimmillaan liki 60 km/h, joten jäähtyminen oli melko tehokasta.

Ensimmäinen pysähdys oli 65 minuutin kohdalla, jolloin otin huoltopaikalta vähän energiaa suuhuni. Tuohon mennessä olin tehnyt 10 nousua. Vielä ei ollut mitään ongelmia havaittavissa. Varpaat vaan oli jäässä koko pyöräilyn ajan ja alamäessä kaipasi ylävartaloon windstopperia. Toinen tankkaus oli 110 minuutin kohdalla ja kolmas n. 2.5 tunnin kohdalla, jolloin nousukertoja oli takana 22 kappaletta.

Tässä vaiheessa mukaan oli tullut kaksi uutta hulluttelijaa, ja kolme oli jo luovuttanut. Yksi vaihtoi näihin aikoihin lajin kävelystä pyöräilyyn, mutta itse vaihdoin pyörän Sarvan nastalenkkareihin ja kävelysauvoihin.

Vaikka aukinko paistoikin komeasti, niin jäisissä oloissa lähdin kapuamaan laskettelurinnettä ensimmäistä kertaa ylöspäin. Kovin pitkään ei hommaa tarvinnut tehdä, kun kylmyys ei enää vaivannut. Reipasta kävelyä ylös ja juosten alas, se oli homman nimi. Alaspäin juoksemista helpotti sopivan pehmeä luminen rinne, sillä jokainen askel luisti mukavasti niin, ettei polvet joutuneet kauhean koville. Ylöspäin mennessä taas löytyi sopivan jäinen ura, jossa nastalenkkari piti.

Kierrosten edetessä ajan taju hieman katosi, sillä kierrosten määrästä en ollut kauheasti perillä, mutta onneksi järjestäjän puolesta oli kierrosten laskija. Välillä satoi niin räntää, rakeita kuin vettäkin, mutta pääasiassa aurinko helotti lämpimästi päin kasvoja. Jossain vaiheessa laskettelurinne alkoi sulamaan sen verran, että pari viimeistä tuntia kengät olivat likomärät, mutta ei sekään tahtia haitannut.

Aika kului ja kierroksia tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Joka toinen kierros pidin pienen juomatauon ja joka toinen juomatauko otin myös vähän jotain kiinteää energiaa, pääasiassa banaania, suklaata ja sipsejä. Juomana oli Dexalia ja yksi Batterykin meni ja myös kivennäisvettä.

Porukka harveni pikku hiljaa ja viiden tunnin kohdalla meitä oli enää 3 kapuajaa rinteessä. Tässä vaiheessa myös näytti siltä, että 50 nousukertaa olisi mahdollista rikkoa. Mihinkään paikkaa ei sattunut, mutta vasemman reiden sisäpuoli kramppaili aina välillä ylöspäin mennessä, mutta ei sekään sinänsä haitannut.

Viiden ja puolen tunnin kohdalla olin rinteessä yksin. Vartti ennen hulluttelun päätöstä tein viidettäkymmenettä nousuani. Päätin tehdä vielä sen 51:nkin nousun ja lopettaa siihen, mutta järjestäjät saivat ylipuhuttua minut vielä yhdelle kierrokselle, koska aikaa kerran oli jäljellä. 53. kierroskin olisi ollut vielä mahdollista aloittaa, sillä aikaa oli vielä minuutti, mutta tuolle kierrokselle en enää lähtenyt, vaan vaihdoin kuivat vaatteet päälle, kiitin ja lähdin ajelemään kotia kohti. 30 sauvanousua riitti 22:n pyöränousun päälle.

Hieman statistiikkaa. Aikaa kului siis 6 tuntia, kilometrejä kertyi yhteensä 56.6 km ja nousumetrejä 3100 m. Keskisyke 143 ja maksimi 167.

Hieman sitten muuttuivat nämä kelit komeista keväisistä pari pykälää talvisimpiin. Hädin tuskin on päästy pääsiäispyhinä lämpötiloissa plussan puolelle, ja kaiken kukkuraksi lauantaina taivaalta tipahti viisi senttiä pakkaslunta. No eipä tarvinnut sitten pihahommiin juurikaan aikaansa tuhlata, vaan sai keskittyä reenaamiseen.

Ihan hyvä setti pääsiäisenä tulikin tehtyä. Pitkäperjantaina, aamulla heti tunti sulkapalloa ja illalla 12 km VK1 juoksua. Kenkiin oli livautettu uudenkarheat FootBalancen pohjalliset, jotka tuntuivatkin ajavan ihan asiansa. En nyt osaa sanoa olivatko nuo uudet pohjalliset hyvät, mutta ei ne ainakaan huonot olleet, joten jatketaan niiden käyttöä kunnes tuntemukset muuttuvat toisiksi.

Lankalauantaina aamusta tuli köpöteltyä rauhallinen 25 km:n lenkki. Sain pidettyä vauhdin ja sitä myötä myös sykkeet aisoissa. Hyvä PK-lenkki tuli siis tehtyä, ja meni vielä melko kevyesti, vaikka se olikin ensimmäinen noin pitkä sitten viime syyskuun. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni, ja sitten äijä olikin valmis saunaan ja katselemaan kun lunta alkoi tupruttamaan.

Sukkasunnuntaina hiippailtiin sitten taas sulkapallohallin puolelle. Pyörällä sinne piti mennä, kun kesärenkaista autoa ei uskaltanut allensa ottaa. Tunti tiukkaa plätkimistä ja takaisin pyörällä kotiin. Vanhuus alkaa iskemään, sillä illalle suunniteltu sisäpyöräily jäi tekemättä, kun väsytti niin pirusti. Ilta sujui sitten saunomisen ja makkaran paiston merkeissä. Hieman kyllä jäi kaivelemaan tuollainen löysäily.

Toisena pääsiäispäivänä piti sitten rankaista sunnuntain löysäilyä ja lähteä aamupäivällä tekemään 16 km:n VK-lenkkiä. Yllättävän mukavasti jalka liikahti, sillä keskari oli 4:28 vauhtia. Pitempäänkin olisi jaksanut, mutta piti jättää hyvä fiilis päälle, ja vähän voimia illan salitreenille.

Suunnistusrintamallakin tuli pääsiäisviikolla aktivoiduttua. Malkamaanantaina tuli avattua iltarastikausi, kun korttelirastit järjestettiin ihan työpaikan kupeessa, Pirkkahallilla. Ilman emittiä kaahailin viiden kilometrin reitin. Kun vertasin omaa kellottamaani aikaa ja virallisia tuloksia (joissa ei siis ollut nimeäni, koska en ollut emitin kanssa liikkeellä), niin totesin, että ykkössijalle olisin ajallani reitillä tullut. Tosin jos olisin leimannut, niin se olisi toki vienyt jokusen sekunnin per rasti enemmän aikaan, nyt kun vaan kartalla läpsäisin lukulaitetta. Loppuviikosta piti sitten käydä ostamassa uusi emitti, kun sellaista en ole pariin vuoteen omistanut. En tosin ostanut sitä täysin iltarasteja silmälläpitäen, vaan Norjan rastiviikkoa, jonne tuli myös männä viikolla ilmoittaudutta. Tromssa siis kutsuu jälleen juhannuksen jälkeen.

Pääsiäisviikolla tuli saavutettua myös painotavoite. Tässä on muutama kuukausi kamppailtu “paino-ongelmien” kanssa. Mutta nyt tavoite, eli aamupaino alle 71.5 kg, tuli saavutettua. Tosin vain yhtenä päivänä, sillä pääsiäispyhät tuottivat jälleen takapakkia tuohon kamppailuun. Mutta torstain 71.4 kg on nyt paras lukema sitten kantapääleikkauksen. Olen siis viimeisen 17kk ajan mitannut melko säännöllisesti tuota elopainoani, jolla on ollut vähän huono tapa seilailla, tässä viime aikoina, turhan korkeissa lukemissa.

Tällä viikolla kevät on tullut oikein ryminällä. Ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot on pongattu, kurjet ovat tehdeet ylilentoja ja murkkupesässäkin on jo melkoinen vilinä päällä. Pihatiekin on vihdoin sulanut sen verran, että nastarenkaat on voinut vaihtaan kesäisimpiin niin autoon kuin maastopyöräänkin. Työmatkan pyörätiet on myös saatu puhdistettua sepelistä, joten maantiepyörä on nyt huomista varten laitettu iskuun, jotta töihin pääsisi vähän nopeampaa kapeiden renkaiden myötä. Uusi maantiepyörä kylläkin saa vielä odottaa parempia kelejä, mutta vanhan cyclocrossarin raaskiin ottaa jo esiin.

Huomenna, jos kelit suo, olisi minulla myös edessä kauden ensimmäisten iltarastien vuoro. Mielenkiinnolla odotan miten tuo kartanluku mahtaa enää onnistua, sillä kirjan lukemisessa olen joutunut ottamaan jo lukulasit käyttööni, joten voipi olla, että kohta tarvitaan suunnistuksessakin jotain apuvälineitä kartan tiirailuun. Sellaisen päätöksen tässä kuitenkin tein, että suunnistuslisenssiä en tänäkään kesä aio lunastaa. Eli kansalliset kisat saavat jäädä taas väliin. Suunnistusinto pitää siis tyydyttää iltarasteilla ja rastiviikoilla, sekä jos joihinkin viesteihin valitaan, niin myös ne ovat kesällä ohjelmassa.

Sulkapalloilu on myös edelleen jatkunut 1-2 kerran viikkovauhdilla. Into ei ole laantunut, ja paikat ovat kestäneet, joten antaa mennä. Toivottavasti pelikavereita löytyy vielä kun säät tästä kesääntyvät.

Juoksentelukin on taas päässyt hyvään vauhtiin muutaman väliviikon jälkeen. Ensin oli pari 40 km:n viikkoa, mutta tällä viikolla kilsoja kertyi jo 55. Tänään tuli tehtyä vuoden ensimmäinen yli 20 km:n lenkki. Puolimaraton meni hieman alle 105 minuutin keskisykkeen ollessa 129, eli reilusti alle aerobisen kynnyken. Myös hieman reippaampia pätkiä on tullut tehtyä “normilenkkien” yhteydessä. Alle nelosta tuntuu pääsevän jo muutaman kilometrin putkeen, ja hieman yli kolmen tonnin cooperikin tuli juostua yhden lenkin yhteydessä. Nyt pitää vaan mennä kroppaa kuunnellen kohti kesää. Jos vaikka joku puolimaratonikin tulisi loppukesästä ohjelmaan.