Muutakin on kierretty kuin tahkoa. Tai no… viime viikonloppuna eipä juuri ole. Tahkoa nimittäin tuli kierretty ja tahkottua ihan riittävästi. Oltiin Tuulin pyöreitä pakosalla tuossa vähän sivummalla. Perjantaina iltapäivällä saavuimme paikalle ja maanantaina aamupäivällä lähdimme vähin äänin, mitä nyt Sisu vähän haukahti.
Minulla oli ollut se käsitys, että Tahkolla olisi vallan mainiot olosuhteet murtsikkahiihtoon, mutta kyllä se taitaa paremminkin olla mäen hinkaajien paikka. Nettisivuilla sanotaan, että kuutisenkymmentä kilometriä löytyy latuja, mutta onkohan siinä laskettu sama latu molempiin suuntiin hiihdettynä.
Neljänä päivänä kun hiihteli, niin kyllä samat nyppylät tuli nähtyä moneen kertaan. Toisaalta oli kyllä siinä ja siinä että tuli nähtyä, sillä sääennusteet tuolle viikonlopulle eivät olleet kovin houkuttelevat. Siksi tuli otettua myös juoksukamppeet matkaan, mutta niitä ei onneksi kuitenkaan tarvinnut kassista ottaa pois. Juoksulenkkimahdollisuudet olivat ainakin näin talvella melko heikot, Tuuli nimittäin kävi sitäkin laatua kokeilemassa.
Perjantaina kun saavuimme, niin taivaalta tihutti silkkaa vettä ja lämpöä oli pari astetta. Jäällä kulkevat ladut olivat ihan hiihtokelvottomat, mutta onneksi metsäladut olivat hyvässä kunnossa. Hämärissä lähdin hiihtelemään valaistuja latuja. Vajaat 11 kilometriä oli valoja ripoteltu ladun varteen, jonka jälkeen piti kääntyä ja hiihtää takaisin. Vähän piti lopussa mennä eestaas, jotta 25 km tuli täyteen. Pitopohjasuksi piti ja luistikin melko mainiosti ko. kelillä, joten onneksi iltalenkille tuli lähdettyä tihkusateesta huolimatta.
Lauantaiaamusta lähettiin Tuulin kanssa kaksistaan jälleen ladulle. Ladut olivat edellisiltaa hieman jäisemmät vaikka lämpöasteiden puolella ilma olikin. Pääosin samoja latuja hiihdimme kuin mitä minä perjantainakin menin, vaikka jokusia uusia valaisemattomia pätkiä näin valoisalla pystyimmekin menemään. Jäillä olleet ladut olivat edelleen siinä kunnossa, ettei sinne ollut asiaa. Tästä syystä ei myöskään Rahasmäen laduille oikein päässyt. Tuuli kyllästyi päivän hiihtelyyn hieman ennen minua. Minulle kertyikin 40 km. Pitopohjasuksi ajoin tälläkin kertaa hyvin asiansa.
Sunnuntai olikin sitten pyrypäivä ja hiihto meinasi jäädä vallan väliin. Ladut oltiin kuitenkin aamulla ajettu, joten päätimme lähteä kokeilemaan ladun kuntoa. Pito oli hyvä, mutta luisto huono. Vajaat kaksi ja puoli tuntia hiihdettiin tuttuja latuja ja matkaa kertyi vain 25 km. Märkää lunta tuli tuona aikana varmaankin kymmenen senttiä lisää ja sitä alkoi kertymään vähän joka puolelle. Vaatteet olivat märät, suksien päällä kauheat kinokset lunta ja monojen allekin alkoi nuoskalunta pakkaantumaan. Yhtään enempää ei huvittanut hiihtääkään.
Illalla pääsimme nauttimaan juhla-ateriaa oikein pitkän kaavan mukaan. Teimme varmaan ennätyksemme, kun olimme ruokapöydässä yli puolitoista tuntia. Tilaisuus oli alkumetrejä lukuunottamatta yksityistilaisuus, sillä olimme ravintolan ainoat asiakkaat koko ajan. Vasta kun puimme takkeja päällemme lähtiessämme, tuli seuraava porukka ovesta sisään.
Maanantaina-aamusta lähdimme ennen aamupalaa tekemään omaan tahtiin reissun viimeistä lenkkiä. Ilma oli hieman pakkasen puolella, mutta latu ei kuitenkaan kauhean jäinen olleet ja ne olitiin ajettu edellispäivän pyryn jäljiltä. Pitoa alkoi löytymään muutaman kilometrin hiihdon jälkeen ja luistoakin oli melko mukavasti. Kolmekymppiä tuli taas samoja tuttuja latuja tahkottua. Tällä kertaa olisi enemmänkin mennyt, mutta nyt oli jo kiire aamupalalle ja kotimatkalle.
Noin 70 tuntia olimme Tahkolla ja tuona aikana ehdein hiihtämään 120 km. Hyvillä keleillä olisi enempäänkin ollut mahdollista, mutta tällä kertaa oli hyvä että tuli tuonkin verran. Ja kyllä nuo ladut tuli ihan riittävän tutuiksi. Harmi vaan, kun jäälatuja ei päästy testaamaan ja Rahasmäellekin jäi kipuamatta.
Sisukin oli matkassa mukana. Hyvin se tuntui hotellihuoneessakin pärjäävän, vaikka jonkin verran se joutui siellä yksinkin viettämään aikaa. Sänky olikin sen toimesta heti vallattuna, ja joka yö jossain vaiheessa karvainen lämpöpatteri tömähti joko viereen tai päälle, mistä se nyt unissaan sattui paikkansa löytämään. Omat yöunet siis jäivät melko katkoneiseksi tuon unikaverin vuoksi, mutta muutenkin huone oli aivan liian kuuma ja muiden huoneiden kolinat kuuluivat sen verran hyvin, että melko pyörimistä jokainen yö oli.
Pirkanhiihtoon lähtö on vielä auki. Täytyy edelleen katsoa millaista keliä on luvassa. Mikäli tiedossa on hidas keli, niin sitten en kyllä lähde tuon huonona olevan kantapääni kanssa sinne kiroilemaan. Mutta jos olisi hyvä tasatyöntökeli, niin sitten voisi suksia lähteä ulkoiluttamaan. Tällä hetkellä on kilsoja kerättynä hieman reilu 800, joten kyllä Pirkka pitäisi maaliin päästä, mikäli vaan jalka ei tykkää liian huonoa.
Viikon kuva by Tuuli