Viikko 43/2019 (21.-27.10.2019)

Kelloja on nyt siirretty, ja sääennuste näyttää ensi viikolle jo pakkaspäiviä, eli syksy on vaihtumassa talveen niin kalenterin kuin säidenkin osalta. Tämä viikko on vielä nautiskeltu melko lämpimistä ja kuivista syyssäistä. Lehdet on haravoitu ja auton renkaatkin pitäisi tänään vaihtaa, joten kyllä se talvi sitten saa tullakin.

Treenitunteja kertyi tälle viikolle taas ihan mukavasti. Harjoituspäiväkirja näyttää 15 tuntia, vaikka työmatkapyörilyjä ei tullut kuin kolmelle päivälle (yksi auto- ja yksi etäpäivä). Perjantaina oli reilun tunnin jalkahieronta ja se tulikin ihan tarpeeseen, sillä koko alkuviikon ovat paikat olleet jumissa edellisen viikonlopun sulkapallosta ja pitkästä lenkistä. Vasta loppuviikosta alkoi oikea kankku olemaan kivuton sulkapallomatsista.

Maanantaiaamuna tuli koettua syyskauden ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) pyöräkolari, kun Kalkun alamäessä Audi-mies tuli takaa ohitseni ja kääntyi suoraan eteeni pyörätielle. Onneksi sain sen verran käännettyä omaa ajopeliäni, etten ajanut suoraan pahki, vaan kynsin auton kylkeä pitkin ja siitä vasta asfalttiin. Auto taisi saada (toivottavasti) enemmän vauriota kuin minä ja pyöräni. Polvi on edelleen vähän kipeä, mutta muuten tapahtuma ei jäänyt vaivaamaan. Selvittiin ilman ambulanssia, poliisia ja Aamulehteä.

Tiistaina aamupäivästä kävin juoksemassa töistä arboretumin, Ratinan, Koskikeskuksen ja Eteläpuiston kautta takaisin Ratinaan ja Valmetille. Vajaa 12 km tuosta kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa 54 min. Mukava, ja tuohon aikaa rauhallinenkin reitti. Liikennevalot eivät ole pysäyttelemässä vaikka ihan keskustassa reitti kieppaakin. Illalla vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pakara jumissa, joten sulavimmat venytykset jäivät tällä kertaa tekemättä.

Keskiviikkoiltana poljin sisätrainerilla tunti ja kolmen vartin treenin. Reittivideo pyöri näytöllä ja tällä kertaa pyöräiltiin Alppimaisemissa. Suht raastava reitti ole kyseessä, sillä 49 km:n matkalla kertyi nousumetrejä 918m ja jyrkin nousukulma oli melkein 14%. Keskitehot olivat 180W (NP. 194W) ja keskisyke 132 bpm.

Torstaina aamupäivästä juoksi kotosalla vajaan tunnin lenkin. Meno ei ollut kovin kevyeen oloista, taisi edellisten päivien treenit vielä painaa. Illalla kävin Tesoman uimahallissa uimassa vaparitreenin. Pullarit ja lättärit olivat taas mukana ja 50m vetoja tuli tehtyä. Kello päällä uin 2600m ja tuon päälle vielä 400m kun odottelin, että Tuuli saa tehtyä omat treeninsä. Positiivista tässä kerrassa oli se, että pystyin uimaan jo lopputreenistä ja koko tuon lisä-400m ilman nenäklipsiä.

Lauantaina oli ohjelmassa pitkästä aikaa kunnon oksennustreeni, kun kävin juoksemassa esi-Teivo Cupin osakilpailun. 5 km:n pätkä käytännössä juostaan täysillä koko matka ja viimeiset sadat metrit vieläkin kovempaa. Tavoitteena oli juosta alle 18 minuutin, vaikka aamulla olo oli tosi väsynyt ja edellisenä päivänä jopa vähän kipeänoloinenkin. Verkkakaan ei tuntunut kovin rennolta, mutta ajattelin että kyllä viisi kilometriä pystyy puristamaan vaikka vähän tökkiikin. Viiden asteen lämpötila ja parin metrin koilistuuli oli ihan ok olosuhde. Juoksu lähti ihan mukavasti liikkeelle, suurin väsymys oli kaikonnut ja mieliala ihan ok. Puolenvälin käännöksessä aikani oli 8:56 ja sija 10. Ensimmäisellä puolikkaalla on hieman enemmän alamäkeä, joten 18 minuutin alitus olisi kovan työn takana. Neljäs kilsa oli vielä sen verran hidas (3:47), että viimeiselle kilometrille jäi urakkaa, mikäli tavoitteeseen haluaisi päästä. Loppusuoralla oli onneksi yksi selkä saavutettavissa ja se kiritti hyvin viimeisillä sadoillä metreillä. Mutta vaikka ohitin selän ja viimeisen kilometrin aika oli 3:25, niin loppuaikani oli tasan 18:00. Eli tavoitteeseen ei päästy. Pettymys oli suuri. Onneksi arvontapalkintona voitin Plizin urheilulasit, joten 7 euron osanottomaksulle tuli ihan hyvin katetta. Niin kuin Pirkan hölkässäkin, niin myös tällä kertaa maksimisyke nousi 185 bpm:iin, joten se taitaa olla oikeasti mun maksimi tällä hetkellä. Ihan ok.

Lauantai-iltana virittelin taas sisäpyöräilytrainerin päälle ja lähdin polkemaan Teneriffalle Teiden nousua. Jälleen oli raastava reissu, sillä matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului hieman alle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli yli 1300. Nousukulma oli maltillinen, keskimäärin 3.3% ja maksimissaankin vain 8%, mutta ensimmäinen 25 km oli koko ajan sellaista 4-6% nousua. Keskitehot olivat 191W (NP 194W) ja keskisyke 148 bpm. Loppuosassa matkaa oli jokunen kilometri tasaista ja alamäkeäkin, mutta pari viimeistä kilometriä oli taas nousua. Sen verran rankka alkunousu oli, että viimeisillä kilometreillä molemmat reiden alkoivat krampaamaan ja loppunousussa piti ajaa pulkelta, jotta krampit helpottaisivat.

Sunnuntaiaamun pitkä juoksulenkki vähän arvelutti, kun jalat olivat melko puhki edellisenä iltana pyöräilyn jäljiltä. Juoksu lähti kuitenkin ihan mukavasti rullaamaan. Sää oli melko tyyni ja lämpöä pari astetta, joten sen puolestakaan ei ollut ongelmia. 25 km:n juoksulenkki meni pääosin ihan mukavasti, mutta viimeinen vitonen alkoi kyllä tuntumaan jaloissa. Maanantaina kolottu polvi vähän sattui, ja nilkkaankin tuli joku ihme kipu loppumatkasta. Mutta viikosta selvittiin taas suht koht ehjänä, ja katsotaan saataisiinko tännekin ensi viikolla jo lunta maahan.

Viikko 42/2019 (14.-20.10.2019)

Kulunut viikko on mennyt melko perinteiseen tapaan. Muutama ns. poikkeama sentään viikkoon mahtuu. Positiivisia sellaisia. Yksi sellainen oli keskiviikkona kun juoksulenkki tuli tehtyä Peetun kanssa. Mukava ja rento tunnin lenkki 4:47 min/km vauhdilla. Sauna ja maailmanparannus lenkin päälle teki hyvää, etenkin kun sää oli vähän kostean oloinen, vaikkei juuri mitään satanutkaan. Toinen poikkeama oli lauantaina aamupäivällä, kun tuli käytyä MiTe:n kanssa pelaamassa tunti sulkapalloa. Tiukkaa ja tasaistä vääntöä oli koko ajan, ja sykkeetkin nousi pitkästä aikaa sulkapallossa tosi hyviin lukemiin. Keskari oli taukojenkin kanssa 139 ja maksimi 173. Ennen saunaa kun kävi vielä tekemässä tunnin / 13.5 km:n juoksulenkin, niin illalla olo oli melko morjens.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä vajaan 25 km:n juoksulenkin, vaikka sängystä noustessa, kiitos lauantain, paikat (etenkin pakarat ja pohkeet) olivat kipeät ja jumissa. Lenkillä sykkeet olivat vähän korkealla ja juoksu oli muutenkin kankean oloista, kun pakarat olivat ihan jumissa. Kaksi tuntia kuitenkin tuli teputettua tämän viikon mittapuullaa melko mukavassa säässä.

Muuten viikkoon mahtui työmatkapyöräilyä kolmena päivänä ja parina päivänä kotisalitreeniä. Keskiviikkona kävin Tesoman uimahallissa uimassa vaparia tunnin verran. Mukana oli pullarit ja lättärit, joten tekniikkatreeniä tuli tehtyä jonkin verran. Myös vähän vetoja tuli tehtyä. Lopuksi jopa uin 100m ilman nenäklipsiä. Josko sitä oppisi talven aikana pois siitä, niin olisi yksi huolenaihe vähemmän uintiosuudella.

Keskiviikon, lauantain ja sunnuntain lisäksi juoksua oli tiistaina, jolloin tein 13 km / vajaan tunnin lenkin. Sen verran märkää on tällä viikolla ollut, että juoksulenkit ovat suuntautuneet pääosin kestopäällysteisille urille. Kuntopolut ovat paikka paikoin melko lits-läts ja irtolehtien ansiosta myös vähän liukkaitakin, joten asfaltilta on haettu mukavampaa juoksualustaa.

Sunnuntaina illansuussa tuli ajettua vielä trainerilla ao. lenkki. Rauhassa piti mennä, mutta kyllä keski-Watit nousi kuitenkin 180:een. Reitti oli kuitenkin melko tasainen ja nousu%:t alhaisia.

Viikko 41/2019 (7.-13.10.2019)

Tämän viikon teemana on ollut monipuolisuus. Harjoituspäiväkirjaan on tullut merkintä, juoksusta, padelista, punttisalista, pyöräilystä, sisäpyöräilystä, sulkapallosta, uinnista ja jalkahieronnasta. Myös ojan pohjaa on lapiolla perattu jokusen tunnin ajan, mutta se ei päätynyt treenikirjaan.

Kisakauden päätyttyä viime viikonloppuna, päätin pitää 7 vuorokauden juoksutauon. Koska tulin Pirkan hölkästä maaliin n. klo 12:20, niin tänään piti odottaa klo 12:21:een, että voi lähteen juoksemaan. Hieman vaikeeta oli odottaa noin pitkään, mutta kun viikon tauko oli ohjelmassa, niin sellainen piti sitten pitää. Reilun 15 km juoksulenkki meni mukavan rennosti. Mittariin en lenkin aikana vilkaissut kertaakaan, mutta kotona kello näytti keskivauhdiksi 4:31 min/km ja keskisykkeeksi 131, eli kulki ihan ok. Jalatkin ovat jo aika hyvin palautuneet viikon takaisesta, vaikka takareidet/pakarat ovatkin vielä vähän juntturassa.

Viikko meni melko rennoissa merkeissä, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Uintikertoja tuli kaksi kappaletta, ja toinen niistä ensimmäistä kertaa koskaan Ylöjärven uimahallissa. Hieno on kotikunnankin uimakeskus, joten pitää varmaan alkaa siellä tekemään treenejä aina välillä. Ainakin lauantaina klo 13 jälkeen siellä sai melko rauhassa uiskennella omalla radalla. Tällä viikolla on uintitreeneihin tullut uutena välineenä lättärit, joilla pitäisi saada kehitettyä käsivetotekniikkaa. Lauantaina altaalla tuli tavattua myös eräs triathlonvalmentaja, ja siinä kehiteltiin minulle vähän uintivalmennuskuvioita. Saa nähdä eteneekö asia mitenkään.

Viikonloppuna oli penkkiurheilun puolella mielenkiintoisia tapahtumia, kun pääsi seuraamaan Kenian pojan onnistunutta yritystä kahden tunnin maratonajan alittamiseen. Toinen mielenkiintoinen seurattava oli legendaarinen Havajin triathlonin Ironman -kisa. Havajin aikaero oli kuitenkin sen verran iso, ettei koko yötä jaksanut kisoja seurata.

40/2019 (30.9. – 6.10.2019)

Nyt on syksy edennyt jo niin pitkälle, että lämpömittari on painunut jokusena aamuna jo pakkasen puolelle. Vettä on tullut niskaan työmatkapyöräilyjen yhteydessä ja tuulistakin on ollut, eli ihan oikeita syyssäitä.

Ulkoliikunnat ovat olleet tällä viikolla vähissä. Treenit ovat jääneet vähiin sunnuntain Pirkan hölkän vuoksi. Osanotostani päätin tosin vasta lauantaina, kun sunnuntain juoksukeli näyti ihan inhimilliseltä.

Työmatkapyöräilyä oli ohjelmassa torstaita lukuunottamatta joka arkipäivä. Perjantaina tosin pyöräilin vain töihin päin, kotiin tuli autolla. Tunnin kotisalitreenejä tuli tehtyä maanantaina ja perjantaina.

Tiistaina aloitin syksyn uintitreenit, kun kävin Tesoman uimahallissa uimassa 2.2 km vapaauintia. Hieman hakemista taas oli halliuiminen ilman märkäpukua ja sellainen tunne oli, ettei kesän avovesiuinneista ole ollut mitään hyötyä uintinopeutta katsoessa. Mutta vuoden takaiseen verrattu ero on huikea, sillä silloin en osannut vapaauintia laisinkaan.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja iltapäivällä kävin juoksemassa rennon kympin 4:32 -vauhdilla. Tämä oli “viimeistelyjuoksu” ennen sunnuntain kisakauden päätöstä, Pirkan hölkkää.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä ennen seiskaa muutaman terävän avaavan vedon, koska lauantaina unohdin käydä tekemässä ne. Kasilta lähdimmekin sitten jo ajelemaan kohti Valkeakoskea ja kisan lähtöpaikkaa. Matkan aikana lämpötila pyöri nollan tuntumassa. Paikoin käytiin vähän pakkasenkin puolella, mutta lähtöpaikalla oli aste lämmintä. Ennen lähtöä satoi muutama pieni sadekuuro, mutta klo 10, lähdön hetkellä ei enää satanut.

Alhasen lämpötilan vuoksi piti juosta pitkillä trikoilla ja lämpökerraston paidalla, jonka päällä oli vielä tekninen t-paita. Päässä buffa ja kädessä hanskat. Jalkineeksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen Adidaksen Bostonit, eli maraton kisakengät. Valintaa pähkäilin pitkään, että uskaltaako Bostonilla lähteä, vai onko se liukas polkupätkillä. Toinen vaihtoehto oli maastolenkkari, mutta koska polkupätkää olisi kuitenkin reilusti alle puolet matkasta, eikä keli ollut kovinkaan märkä, niin päädyin Bostoniin.

Ensimmäinen kolme kilometriä oli asfalttipätkää ja vaikka se olikin ylämäkivoittoinen pätkä, niin otin sen vähän ylivauhdilla, 4:05:n keskarilla. Poluille siirryttäessä edelläni oli ehkä vähän toista kymmentä juoksijaa, joista kaksi oli naisia.

Seuraavan parin kilsan aikana ohitin yhden kolmen hengen porukan, jonka jälkeen sijoitukset vakiintuivat omalta osaltani joksikin aikaa. Edellä näkyi yksi juoksija, mutta hän pysyi sitkeästi kymmenkunta metriä edelläni aina reiluun 11 kilometriin asti. Tuolloin tulimme metsäautotiepätkälle, jonka alussa ohitin hänet.

Polkupätkät olivat, niin kuin vähän epäilinkin, mutaisimmissa kohdissa Boston-kengälleni melko liukkaat. Kaatumisia tai edes läheltäpititilanteita ei tullut, mutta askel kyllä pyörähti moneen otteeseen alla. Vaihti ei onneksi kuitenkaan kärsinyt kovinkaan paljon tuosta lipsuttelusta.

Metsäautotiepätkällä pääsin yhden edellä menevän tuntumaan, ja reilun 15 km jälkeen siirryimme lähes peräkkäin kolmen kilometrin polkupätkälle. Tuossa kohtaa keskivauhtini oli 4:11 min/km, mutta tiesin tulevan polkupätkän verottavan keskivauhtia aika paljon, sillä ko. pätkä on melko kivikkoista, mutkittelevaa ja mäkistä.

Vaativan polkupätkän jälkeen keskivauhtini oli 4:17 min/km, mutta toisaalta ei polkupätkälle edelläni lähtenyt päässyt yhtään karkuun. Näköpiiriin oli tullut myös toinen edelläni juosseista naisista. Toisaalta joku kanssakilpailija oli saanut minut kiinni ja teputtamaan nyt lähituntumassa.

21 km kohdilla tulimme isommalle hiekkatielle ja melkein heti pystyin ohittamaan edellä menneen miehen, ja melko pian sen jälkeen myös edellä menneen naisten sarjan kakkosen. Sain tiepätkällä hyvän rytmin päälle ja kilometriajat paranivat. Takanatulleiden askeleet myös hiljenivat ja luulin päässeeni heistä karkuun.

Suolijärven lenkkipolkujen mäet olivat melko raastavia ja kilometriajat tippuivatkin 4:20 – 4:30 välille. Viisi kilometriä ennen maalia takaani alkoi kuulumaan taas uhkaavasti lähestyviä askeleita, mutta sain pidettyä ne takanani vielä parin kilometrin ajan.

Kolme kilometriä ennen maalia ohitseni tuli kuitenkin yksi juoksija ja toisella oli samanlaisia aikomuksia. Katsoin taakseni ja totesin myös naisten kakkosen tulevan viitisenkymmentä metriä perässäni. Tuossa vaiheessa aikaa oli kulunut 2:08, eli jos haluaisin alittaa pitkään tavoittelemani 2:20:n ajan, niin loppukilometrit pitäisi mennä 4 min/km vauhdilla. Pari kilometriä aiemmin olin jo vähän luopunut tavoiteajasta, mutta nyt se voisi olla edelleen haarukassa.

Sinnittelin parin ahdistelijani mukana, ja kaksi kilometriä ennen maalia siirryin taas kolmikon vetomieheksi. Seuraava kilometri mentiin tasatahtia ja vauhti tuntui riittävän tavoiteaikani alittamiseen. Kilometri ennen maalia aikaa tavoitteeseen oli jäljellä 4:20. Jalat olivat ihan lopussa, mutta yksi vaihde piti vielä löytää, vaikka edessä oli jonkin verran ylämäkeäkin. Jalkoja piti käskyttää ihan tosissaan ja takoa itselleen, että nyt on mahdollisuus siihen 2:20:n alitukseen, että anna mennä vaikka henki lähtis. Henki ei lähtenyt, vaan kirittäjäni jäivät taakseni ja maaliviivan ylitin ajassa 2:19:34. Jes. Joka paikkaan sattui, jopa olkapäivin, mutta ennätys parani melkein kahdella ja puolella minuutilla ja mikä tärkeintä tavoiteaika tuli saavutettua. Lisäksi vielä tuli M40-sarjan voitto ja kokonaiskilpailussa 7. sija, miesten sarjassa 6. sija.

Viimeisen kilometrin nousussa

Kisakausi taisi nyt sitten päättyä tähän, kun Kankaanpään maratonkin on peruttu, eikä sopivaa toista maratonia ole tiedossa. Mutta onhan tähän nyt vallan mainio kausi päättääkin.