Back to Business

Kaikki lomat on nyt sitten lusittu ja töissäkin on jo raadettu pari viikkoa. Onneksi loma tuli pidettyä pätkissä, joten töihin paluu ei ole ollut mikään hirveä shokki. Paljon tuli lomalla tehtyä ja reissattua, joten vaikka kesä onkin jo ehtoo puolella, niin ihan hyvän mittaiselta kesältä tämä on tuntunut.

Lomilta paluu alkoi mukavasti tunnin hieronta sessiolla. Toisaalta etureidet jäivät hieromatta ja pohkeitakin piti ottaa suht varoivaisesti, sillä edellisen viikonlopun tunturi10 tuntui vielä lihaksissa.Toivottavasti tästä saa nyt taas myös säännöllisen hierontarytmin päälle, sillä edellisestä hierontakäynnistä on kulunut jo yli puolitoista vuotta. Eli ennen kantapääleikkausta kävin viimeksi.

Viikolla tuli tehtyä pari juoksulenkkiä, mutta jalat olivat vielä melko väsyneet ja jumissa, joten mitään kovin kummoisia juoksulenkkejä ei tullut tehtyä. Pari kotisalitreeniä tuli myös viikolla tehtyä, joten voimatreenitkin pääsivät taas käyntiin. Muuten arkipäiville tuli vain työmatkapyöräilyä.

Lauantaina tulikin sitten tehtyä viikon ensimmäinen laadukas treeni. Poikkeuksellisesti tein pitkän lenkin jo lauantaina. Rauhallisesti piti lähteä, mutta sykkeet olivat kuitenkin hieman koholla, eli PK2:n puolelle alkumatka meni. Puolimaratonin verran juoksin tuota rauhallista, 4:50:n vauhtia, jonka jälkeen kiristin ja juoksin 5 km hieman alle 4:20:n vauhtia. Tämän jälkeen vielä yksi km 3:53:n vauhtia ja viimeinen 3 km rauhallista hölkkää. Hieman vasempaan jalkapöytään alkoi sattumaan, mutta muuten meni yllättävänkin hyvin. Etenkin yllätys oli, kuinka kevyesti puolimaran jälkeen pystyi kiihdyttämään vauhtia. Illalla olo oli hieman väsynyt, mutta jalat olivat tuoreen oloiset, ilmeisesti pitkät lenkit pitää juostakin tuolla lailla loppua kohden kiihtyvästi.

Sunnuntain mustikkametsäilyn jälkeen, kotona tuli tehtyä hieman ylipitkä VK-treeni. Juoksin 15 km 4:10:n vauhdilla, eli kolmannes maraton meni melkolailla sitä vauhtia kuin mitä ennätysmarallani olen mennyt. Muuten hyvä, mutta kaksi kertaa tuo matka olisi pitänyt vielä jaksaa, jotta olisi ennätyskunnossa. Eli ei nyt ihan vielä. Hyvä treeni kuitenkin.

Tämä viikko on sitten mennyt juoksun osalta pääosin kilometrien keräämiseen. Neljänä päivänä tuli tehtyä ihan perus lenkki ilman, että vauhtia tai sykkeitä olisi seurattu. Sunnuntaina tuli tehtyä viikon ainoa “laadukas” treeni, kun tein 25 km PK-lenkin. Tällä kertaa sain pidettyä sykkeetkin melko hyvin kurissa, mutta vauhti jäi vähän 5 min/km huonommalle puolelle. Suht kevyesti meni.

Tällä viikolla tuli avattua syyskausi sulkapallossakin. Maanantaina kävin MaSun treeneissä pelaamassa puolitoista tuntia kaksaria ja neluria. Onneksi ei tarvinnut kovin kovaa rutistaa, sillä hieman tukkoista pelaaminen oli. Paikat eivät onneksi tulleet kovin kipeäksi tuosta pelailusta.

Nousumetrejä

Odotukset viimeiselle lomaviikolle olivat korkealla. Viikonlopun Tunturisuunnistuksesta oli selvitty. En tiedä voiko sanoa, että selvitty kunnialla, mutta selvitty joka tapauksessa. Myös pienestä flunssan poikasesta olin ottanut niskaotteen. Selätetty sitä vielä ei oltu, mutta tokenemaan päin oli. Myös tulevan viikon sääennuste Kiilopäälle näytti ihan kelvolliselta, eli treeniolosuhteet olivat siltäkin osin kunnossa.

Maanantain juoksulenkki kulki pääosin hyväkuntoisia latupohjia pitkin. Pieni pätkä oli melko rakkaista, ja siinä km-vauhti tippuikin aika lailla. Reilun 12 km lenkin jälkeen juoksin vielä Kiilopään huipulle ja takaisin. Täytyy myöntää, että melko hapokas oli tuo huiputus tuollaisen alkulenkin jälkeen. Mutta hyvä treeni joka tapauksessa tulevan viikonlopun kisaa silmällä pitäen. Nousumetrit olivat 400 m luokkaa.

Tiistaina teimme aamupäivästä Tuulin kanssa yhdessä noin 30 km maastopyörälenkin Kiilopään maastoissa. Illalla tein sitten vielä juosten reilun 14 km:n saunalenkin. Tuolla lenkillä nousumetrejä oli noin 150 m. Päälle savusauna ja tunturipurossa pulikointi tekivät tosi kutaa koko kropalle.

Keskiviikkona oli vuorossa 15 km juoksulenkki. Jälleen Kiilopään ympäristössä. Alkumatkasta tuntui jo edellisten päivien juoksentelut kintuissa väsymyksenä, mutta jokusen kilometrin jälkeen homma alkoi taas kulkemaan. Tällä kertaa nousumetrejä oli noin 210 m. Noin vertailuksi, niin kotona normaalilla lenkillä nousua on 60 m luokkaa. Eli hieman enemmän jalat saavat näillä lenkeillä kuormitusta.

Torstaina täytyi sitten ottaa jo vähän rennommin, jotta jalat ehtisivät palautumaan lauantaihin mennessä. Teimme siis yhdessä Tuulin kanssa jälleen pelkästään maastopyörälenkin. Tuuli vuokrasi fatin, jolla hän pysyikin huomattavasti paremmin vauhdissa mukana, kuin omalla 26″ maasturillaan – minulla 29″ maasturi. Ajoimme Kiilopäältä ensin Luulammille, josta latupohjaa pitkin Rumakuruun ja sielä Saariselän keskustan tuntumaan. Tuolla viimeisellä välillä nousimme vähän tunturin puolellekin. Nykyään nimittäin Saariselän merkatuilla urilla on sallittua myös pyöräillä. Tämän jälkeen nousimme “takakautta” Kaunispäälle, josta laskettelimme asfalttia pitkin Saariselän keskustaan ja sieltä Laanilan kautta takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi maratonin verran ja aikaa kului 3 ja puoli tuntia.

Perjantai olikin sitten lepopäivä, sillä siirryimme Kiilopäältä Pyhätunturille, jossa lauantaiaamusta olisi juostavana TunturiKymppi. Tuo oli TunturiMaratonin yhteydessä juostava “pikamatka”, jossa noustavaa oli hieman päälle 400 m. Matkan varrelle mahtuu mm. portaita niin ylös kuin alaskin päin, suota ja rakkaa. Sää oli onneksi mitä mainioin moiseen suoritukseen. Aurinko oli pilvessä, mutta vettä ei satanut. Lämpöä oli 17 astetta.

Aikatavoitetta oli vaikea laittaa kun ei kovin hyvin tiennyt kuinka hitaita pätkiä reitillä oli. Olin hieman kuitenkin katsonut edellisen vuoden tuloksia ja yrittänyt niiden perusteella vähän arvioida mikä vauhtini voisi olla. Viime vuoden voittoaika oli noin 70 minuuttia ja sitä lähdin alittamaan. Lähdön hetkellä ei ollut lähtöviivan tuntumaan kauheaa ruuhkaa. Ainoastaan yksi naispuoleinen henkilö oli viivalla kärkkymässä ja jotenkin ounastelin, että siinä olisi varmaan matkan kovin vastustajani.

Reitti nousi heti parin ensimmäisen sadan metrin jälkeen muutaman kymmenen nousumetriä laskettelurinteeseen. Tässä vaiheessa huomasin jo, että kauheaa ruuhkaa ei kärjessä tuli olemaan. Alkunousun jälkeen laskimme kohti Aittakurua. Tässä vaihessa eteen tuli portaita sekä alas- että ylöspäin. Hieman aiemmin lähteneitä puolimaratonin juoksijoita alkoi tässä vaiheessa tulemaan jo selkä edellä vastaan ja portaissa oli paikoin ruuhkaa ja ohitteluja piti tehdä melkoisesti.

Aittakurun jälkeen reitti siirtyi latupohjalle, joka alkuun oli hyväkulkuista. Sitten kun aloimme nousemaan kohti Karhunjuottolampea, niin alusta muuttui ensin kiviseksi ja sitten soiseksi. Ohiteltavaa edelleen riitti ja penkan puolelta piti mennä aika usein ohi. Juottopaikka oli Karhunjuottolammella ja tuohon mennessä oli juostu 6.6 km. Tässä kohtaa muut jatkoivat eteenpäin tunturiin, mutta kympin juoksijat kääntyivät jo kohti maalia. Tässä vaiheessa myös näin, että naisten kärki oli noin 100 m perässäni. Tämä tieto antoi hyvää tsemppiä, sillä vauhtia ei parantunut yhtään hidastaa tai takaa tultaisiin ohi.

8.2 km:n kohdalla oli juostu puolitoista kilometriä hyväkulkuista retkeilyväylää, mutta nyt reitti kääntyi pienelle kivikkoiselle polulle. Pari sataa metriä pystyin polkua juoksemaan, sitten piti laittaa kävelyksi. Syynä oli sekä polun kulmakerroin että sen laatu, joka muuttui rakaksi. Seuraavat noin 700 m pääasiassa tuli käveltyä. Välillä tuli pari juoksuaskelta otettua, mutta niillä ei juurikaan etenemisvauhtiin ollut merkitystä. Pari kertaa katsoin taakseni todetakseni, että naisten kärki tulee edelleen noin 100 metrin päässä, samalla etenemistyylillä kuin minäkin. Eli hätää ei ollut sen suhteen.

Kultakeron huipulle päästyäni alusta muuttui taas hyväkulkuiseksi ja kävely vaihtui taas juoksuksi. Tätä rentoa juoksua ei kauaakaan kestänyt, sillä sitten alkoi laskuosuus, joka oli sen verran jyrkkää, että seuraava kilometri töpötettiin jarrutusjuoksua laskettelurinnettä alas. Laskun loputtua, jäljellä oli enää kolmisen sataa metriä maaliin, jonka pystyi taas juoksemaan rennosti. Matkaa kertyi 10.8 km ja loppuaikani oli 57:41, joka oli samalla myös uusi reittiennätys. Naisten kärki tuli noin 40 sekunttia perässä ja seuraava mies tuli noin 6 minuuttia jäljessäni. Eli ihan terävin polkujuoksijoiden kärki ei ollut mukana.

Kisan jälkeen lähdimme heti ajamaan kohti Oulua, jossa viimeinen lomayö pitäisi viettää. Sunnuntaiaamusta paikat olivat hieman jumissa, mutta lähdimme kuitenkin Jalon kanssa tekemään rauhallista ja rentoa juoksulenkin. Tosin Jalon kanssa rentous ja rauhallisuus ei aina ole mahdollista, mutta nyt koiruus tuli remmin päässä suht mukavasti, eikä kovin pahaa vetoa ollut muuta kuin siinä kohtaa kun jänis juoksi edestä. Hieman reilu 13 km ja tunti tuli hölköteltyä. Vertailun vuoksi tuolla lenkillä nousumetrejä oli 10.

Tunturissa

Vaihteeksi melkein kokonainen työviikko. Torstai-iltana onneksi auto pakattiin taas reissukuntoon ja pääsimme matkustamaan yöjunalla kohti Rovaniemeä ja sielä Saariselälle. Kesän viimeinenkin lomaviikko ollaan reissussa.

Viikko alkoi kuitenkin mukavasti yhteislenkin merkeissä, kun TaRun kanssa teimme rennon reippaan neljätoista kilometrisen juoksulenkin Lamminpäässä. Päälle kunnolla sanunomista ja kesän ensimmäinen saunakalja, niin mukava siinä oli kuulumisia vaihtaa. Selkä oli jo melko hyvässä kunnossa, mutta maanantaina alkoi vasen takareisi jonkin verran kiukuttelemaan. Tästä syystä jättää tiistain lyhyet vedot tekemättä, vaikka keskiviikon kisaa varten niin olin suunnitellut.

Keskiviikkona takareisi oli jo melko hyvässä kunnossa, joten illan Pirkkalan hölkkään pääsi lähtemään ihan hyvillä fiilikillä. Sää oli sopimasti sateen raikastama kun klo 19 pääsimme matkaan. Kisa juostiin kahtena lenkkinä ja nousumetrejä kertyi sadan metrin verran. Alku oli hieman tahmean oloista ja jalat tuntuivat raskaalta, mutta parin kilsan ja ensimmäisten mäkien jälkeen juoksu alkoi tuntumaan jo ihan hyvältä. Ensimmäisen kierroksen lopussa kolme juoksijaa ryntäsi ohitseni ja yritin pysyä heidän peesissä. Peesailu jäi kuitenkin haaveeksi ja jäin suosiolla pitämään omaa vauhtiani. Toisen kierroksen puolivälissä sain kuitenkin yhden ohittajistani kiinni ja juoksimme yhtä matkaa aina viimeiselle kilometrille asti. Tällöin kaverin askel piteni sen verran ettei minulla ollut mitään saumaa pysyä kyydissä. Hyvän loppurutistuksen ansiosta sain loppusuoralla ohitettua vielä yhden kisailijan ja olin maalissa kymmenentenä. M40-sarjassa sijoitukseni oli 3. ajalla 41:19, matkan ollessa 10.6 km. Aika oli 7s hitaampi kuin kaksi vuotta sitten ja 4s nopeampi kuin seitsemän vuotta sitten. Eli melko tasavauhtista on Pirkkalan hölkän historiani ollut.

Torstaille oli luvattu poutaista säätä, joten suunnittelin ajavani töistä kotiin Lempäälän kautta. Puolen päivän aikoihin alkoi kuitenkin kurkussa tuntumaan jotain outoa ja iltapäivän aikana aloin ounastelemaan flunssan iskevän. Olisikohan edellisen päivän kova rypistys heikentänyt vastustuskykyä ja joku pöpö olisi päässyt kroppaan. Päätin siis jättää pidennetyn työmatkapyöräilyn väliin ja huilata yhden ylimääräisen päivän. Sama lopputulema olisi ollut ilman flunssan oireitakin, sillä kotiin pyöräillessäni pyörän rengas puhkesi ja piti soittaa kyyti kotoa.

Perjantaista tuli myös lepopäivä, sillä puolet päivästä meni Saariselälle matkustamiseen, ja illalla oli sen verran tukkoinen olo, ettei lenkille tehnyt muutenkaan mieli. Eli viikon kolmas lepopäivä oli tosiasia.

Lauantaina oli vuorossa Tunturisuunnistuksen ensimmäinen kisapäivä Kiilopäällä. Säässä ei ollut mitään valittamista, mutta olotila oli edelleen jonkin verran nuhainen. Olimme Tuulin kanssa HDB-sarjassa ja ensimmäisen päivän reittimme oli 13.9 km:n mittainen. Klo 14 Ahopäiden kupeesta lähti yhteislähdöllä noin 900 suunnistajaa avotunturin upeisiin maisemiin. Oma kisamme lähti vähän heikosti liikkeelle sillä ensimmäisen rastin leimasimme vasta pienen lisälenkin jälkeen, sillä kävimme ensin väärän rastin kautta. Eipä siinä montaa minuuttia ylimääräistä mennyt, mutta olisi startti voinut olla vähän sujuvampikin.

Toiselle rastille mennessä avotunturissa juoksi ristiin rastiin kilpailijoita, mutta emme antaneet sen hämätä, vaan etenimme omalle rastillemme suoraviivaisesti. Kolmas rastiväli olikin sitten 4.5 km:n mittainen ja reitinvalinnassa oli hieman tekemistä. Rastivälin loppuosassa teimme muutaman minuutin koukun, kun kävimme taas tarkastamassa väärän rastin rastikoodin. Loput neljä rastia löytyivätkin sitten jo ihan hyvin, ilman suurempia kommelluksia. Tosin kilsa ennen maalia otin hieman tunturi-ihottumaa, kun lensin turvalleni polulla. Vasen olkapää otti hieman itseensä, mutta muuten ei isompaa vahinkoa tapahtunut. Maalissa olimme kahden tunnin seikkailun jälkeen. Sijoituksemme oli 16. (/50), mutta kun ikähyvityksen laskettiin mukaan, niin sijamme tippui 20.:ksi, vaikka itsekin saimme hyvitystä 16 minuuttia.

Sunnuntaina oli toinen osakilpailu, jossa pääsimme taka-ajolähtöön. Nuha ei ollut vieläkään täysin poissa, mutta eipä siitä haittaakaan ollut. Sää oli jonkin verran sumuinen ja suhkuinen kun pääsimme matkaan klo 10:34. Ensimmäinen rasti oli Sivakkalaavunvaaran tunturikoivikossa. Alkumatka rastivälistä tuli mentyä reipasta hölkkää, mutta rastia lähestyessä piti vaihtaa kävelyksi sekä nousun, että koivikon vuoksi. Rasti kuitenkin löytyi melko sujuvasti.

Toinen rastiväli oli pääosin polkujuoksua. Suuntana oli Niilanpään avotunturi, jossa ainakin itselläni alkoi vilu tulla puseroon. Vaikka hölkkäsimmekin melko paljon, niin suhjuinen sää ja tuuli kylmensivät kroppaa. Toinen rasti löytyi ilman ongelmia ja reissu jatkui päivän pisimmälle rastivälille, noin 4 km. Reitinvalintamme ei ollut kovin optimaalinen, mutta suurin katastrofi oli rastille lähestyessä. Olimme menossa ihan oikein rastillemme, mutta vähän ennen lippua usko loppui ja käännyimme suuntaan, jossa oli paljon porukkaa ottamassa rastia. Tuo harhareissu maksoi varmaankin 10 minuuttia ja päähän otti aivan valtavasti. Loppumatka menikin sitten taas ihan mallikkaasti vaikka rakkapoluilla juoksu olikin tosi varovaista ja hidasta. Loppusijoituksemme oli 24.

Lepopäivän vaaroja

Kuluneella viikolla oli jälleen käytössä muutama kesälomapäivä. Viikonloppuna saavuimme mökille ja viikon ohjelmaan kuului mm. PunKun iltarastien pitäminen sekä letun paitoa Särkän tanssilavalla.

Maanantain aamutreeninä tuli juostua reilu 14 km sellaista rennon reipasta vauhtia. Mukava lenkki maalaismaisemissa hyvässä säässä. Illalla pyöräilin kyläilykierroksen jälkeen Alastarolta mökille. Senkin piti olla mukava rauhallinen polkaisu hyvässä säässä maalaismaisemissa. Sää kuitenkin muuttui melkein heti lähdön jälkeen ja meno muuttui ei-niin-rauhalliseksi polkaisuksi märässä kelissä. 40 km:n matkasta 30 km oli kamppeet märkänä.

Tiistana kävimme heti aamusta viemässä rasteja metsään illan iltarasteja silmällä pitäen. Sen jälkeen olikin hyvä tehdä tunnin juoksulenkki. Suunnitelmissa oli kiertää Vehkajärvi, mutta en oikein löytänyt oikeata tienpäätä, joten kierto jäi tällä kertaa haaveeksi.

Keskiviikko oli suunniteltu lepopäiväksi. Sen verran tuli kuitenkin otettua hikeä, että aamulla kävimme hakemassa hölkkävauhdilla rastit (ja kärpäset) metsästä pois. Usein olen kuullut, että urheilu on vaarallista, mutta mielestäni asia on ihan toisin päin. Vapaapäivät nimittäin ovat vaarallisia. Nytkin, kun illaksi ei ollut mitään treeniä suunnitelmissa, niin otin esiin raivaajan pyhästä kolminaisuudesta (lapio-rautakanki-kirves) kaksi esiin, jättäen kirveen siltä erää varastoon, ja aloin äheltämään parin ison kiven kanssa. Eikä siinä sitten kauaa mennytkään, kun kiveä kammetessa selkä sanoi “naps”. Loppupäivä käveltiinkin sitten etukenossa kiroillen. Lettujakin tuli paistettua yöllä yhteen asti ja se seisoskelu ei kauhean hyvältä tuntunut.

Seuraavan yön selkää särki joka asennossa ja aamulla koiralenkki oli melko kankeeta köpöttelyä. Pari buranaa alkoi kuitenkin pian tekemään tehtäväänsä ja päätin toteuttaa etukäteissuunnitelmani ja pyöräillä mökiltä kotiin. Pyöräily tuntui tekevän selälle hyvää ei se vaivannutkaan yhtään polkiessa. Pienen lisälenkin turvin sain 100 km:n polkaisun tehtyä.

Perjantai olikin sitten taas työpäivä ja työpöydän ääressä istuskelu oli melko myrkkyä selälle. Perjantaista tulikin sitten viikon toinen lepopäivä (paitsi työmatkapyöräily tuli kyllä tehtyä). Onneksi viikonloppu oli edessä, eikä työpöydän ääressä tarvinnut istua pariin päivään. Lauantaina kävin koittamassa, mitä selkä tykkää juoksemisesta, ja tykkäsihän se. Pienen matkaa alussa se oli vähän jäykkä, mutta loppu 14 km meni ihan mukavasti.

Sunnuntaina tein vähän pidemmän lenkin. En kuitenkaan mitään huippupitkää, mutta puolimaratonin verran kuitenkin. Piti vähän säästellä seuraavan viikon keskiviikon 10 km kisaa varten. En kuitenkaan mennyt PK-vauhtia vaan sellaista mukavan rentoa. Puolikkaan ajaksi tuli 1:38:16.

Se hyvä puoli selkävaivasta oli, joka tosin ei vieläkään ole ihan poissa, että tuli yksi ylimääräinen lepopäivä ja sain jumissa olleet pohkeeni suht hyvään kuntoon. Tosin nyt vaivaa kaiken muun lisäksi oikea takareisi. Tää on niin tätä.