Viides ja viimeinen kesälomaviikko ei mennytkään sitten suunnitelmien mukaisesti. Viikon piti olla kevy treenien osalta sillä sunnuntaina oli kesän pääkisa Challenge Turun puolimatka. Viikosta tuli kuitenkin totaalilepo, sillä jo sunnuntaiehtoon karhiva kurkku pohjusti tämän viikon sairastelut.
Maanantai oli vielä ihan ok-päivä. Pari kertaa tuli käytyä jopa mustikoilla ja muutenkaan päivällä ei ollut vielä mitään muuta kuin päänsärkyä, ja tällä verukkeella jätin uintitreenin väliin. Iltaa myöden veto alkoi kuitenkin hiipumaan ja yöllä oli jo melko heikko olo ja varmaan kuumettakin – olin varma, että nyt oli iskenyt korona, vaikka en oikein tiedä mistä se olisi tullut, kun ketää ihmisiä ei ollut tullut oikein tavattuakaan useampaan päivään.
Tiistaiaamuna olo oli vähän kohentunut, mutta päätimme silti änkeä mökkikamppeet autoon ja suunnata kohti kotia. Illalla oli vähän kuumetta, mutta koronatesti näytti negatiivista. Nokka alkoi tässä vaiheessa vetämään myös tukkoon.
Keskiviikko pelkkää lepäilyä ja elokuvien katselua. Illalla vielä vähän kuumetta. Luotto oli vielä kova (tai ainakin jonkinmoinen), että sunnuntaina voisi päästä viivalle.
Oli ajatellut, että perjantaina terveydentilan pitäisi olla sen verran hyvässä kunnossa, että pitäisi päästä tekemään pienet juoksu- sekä pyöräilylenkit, jotta sunnuntaina voisi kisailla. Torstai meni kuitenkin vielä lepäilessä television ääressä. Torstain korona-testikin näytti negatiivistä, eikä illallakaan ollut enää kuumetta. Räkä kuitenkin lensi vielä melkoisesti.
Perjantaina olotila olikin sitten jo vähän parempi, vaikka nokka olikin edellen tukossa ja nenäliinaa kului. Siksi en uskaltanut lähteä kokeilemaan juoksua tai pyöräilyä. Suunnitelmana kuitenkin oli, että lauantaina lähdetään Turkuun ja otetaan kamppeet mukaan, ja sunnuntaina katsotaan uskaltaako kisailla. Sen verran parempi olo oli, että pihalla tuli vähän puuhasteltua, nurmikkoa ajettua yms. Kisakamppeitakin tuli jo keräiltyä kasaan. Illalla olo oli ihan ok, mutta kuumemittari näytti vähän kohonnutta lämpöä.
Lauantain vastainen yö olikin sitten huono. Kuono oli niin tukossa, että ei oikein tuntunut nukkumisestakaan tulevan mitään – ei edes Tuulilla, joka siirtyikin jossain vaiheessa yläkertaan nukkumaan. Aamulla oli sen verran tukkoista, että oli selvää, ettei sunnuntaina pysty mitenkään kisaamaan. Kävin hakemassa terveyskeskuksesta sairaustodistuksen ja peruin kisan. Samalla peruttiin koko Turun reissu, kun ei ollut mitään järkeä lähteä hotelliin räkimään.
Sunnuntain vastainen yö oli jo sen puolesta vähän parempi, ettei nokka ollut ihan niin tukossa kuin edellisenä yönä, mutta yskä ja kröhä olivat nyt pahimmillaan, ja siitä seurasi taas se, että yksin sain yöni sängyssä nukkua. “Kisapäivänäkin” oli kuitenkin sellainen olo, että oli ihan oikea ratkaisu jäädä kisasta pois. Päivä tuli kuitenkin oltua ulkona ja tehtyä pihahommia. Huomenna sitten näkee, että ottiko toipuminen takapakkia pihalla olosta.
Myös neljäs kesälomaviikko tuli vietettyä pääosin Vehkajärven rannalla. Tosin maanantaina poljin TT-pyörän kotiin jemmaan, sillä ajattelin pärjääväni loppumökkeilyt gravelilla. Poljin hieman uutta reittiä kotiin. Aluksi reitti kulki Punkalaitumelta Huittisiin. Sen jälkeen tulikin parikymmentä kilometriä uutta pätkää, jota en ollut ennen pyöräillyt, kun poljin Pyhällyksen, Keikyän ja Kiikan kautta Sastamalaan. Ihan parasta mahdollista päällystettä tuo pätkä ei ollut, mutta ihan hyvin TT:lläkin siitä pääsi. Loppumatka olikin sitten tuttua reittiä Häijään, Salmin ja Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 116 kilometriä ja aikaa kului 3:45, eli keskari oli hieman alle 31 km/h ja tehot 164W. Sää oli ihan sopiva, 20 astetta lämpöä ja puolipilvistä. Länsituuli vähän hidasti menoa Huittisiin asti, mutta sitten helpotti. Muutama vesitippakin tuli niskaan, mutta onneksi vasta ihan loppukilometreillä.
Tiistaiaamua, ennen mökille takaisin ajoa, juoksin kotona 24 kilometrin lenkin 5:15 min/km vauhdilla. Pitkästä aikaa tuli kierrettyä Tohloppi-Tahmela-Villillä “maisemareitti”. Sää oli hyvä ja jalkakin yllättävän kevyt. PK-vauhdilla menin, enkä kovin tarkkaan sykkeitä seuraillut, vaan annoin mennä rennon kevyttä vauhtia. Keskisykkeeksi reissulle tuli 120 bpm, eli vauhtiin ja reittiprofiiliin nähden ihan ok.
Keskiviikkona oltiinkin sitten jo mökkimaisemissa. Päivä oli lepopäivä, mutta kävin kuitenkin uimassa 800 metrin verran märkkärillä avovedessä.
Torstaina oli ohjelmassa “harjoituskisa”. Uin ensin 2 x 800 metriä märkkärillä Vehkajärvessä. Pidin vajaan parin minuutin uintitauon Särkän laiturissa. Tuulen suunta oli etelästä ja paluumatkalla aallokko tuntuikin yllättävän kovalta. Tulipa nyt vähän taas kokemusta siitäkin. Uinnin jälkeen pyöräilykamppeet päälle ja ajamaan pyörälenkkiä. Ensin poljin 10 minuuttia verraa ja sitten 3 x 15 minuutin vetoja 15 minuutin palautuksella. Toteutuma vedoissa oli keskitehojen suhteen 210W, 226W ja 252W. Viimisessä vedossa joutui vähän puristamaan, mutta muuten pyöräily sujui melko rennosti. Yhteensä matkaa kertyi 55,6 kilometriä ja aikaa kului 1:51. Pyöräilyn päällä juoksin kevyen 5 kilometrin pätkän. Vauhti oli kuitenkin 4:45 min/km, vaikka juoksu tuntui tosi kevyeltä. Sykkeet (137 bpm) oli kyllä vähän korkealla. Pyöräilyn ja juoksun aikana lämpöä oli 30 astetta ja aurinko paisteli, joka varmaankin nosti sykettä jonkin verran. Varsinaisen harjoituksen jälkeen söin ja lähdin sitten kelailemaan vielä pyörällä puoleksitoista tunniksi / 38km, kun lähdin Tuulia vastaan, kun hän oli omalla pitkällä pyörälenkillään.
Perjantai tuli otettua rennosti. Aamupäivällä tein kevyen 63 kilometrin pyörälenkin 140W:n keskitehoilla ja 101 bpm:n keskisykkeillä. Matkalla jopa pysähdyin Urjalan torille jäätelölle ja seuraamaan torielämää. Urjalaan poljin Nuutajärven ja Hanhisuon kautta. Urjalasta palasin mökille Koskioisten kautta. Lämpöä oli 25 asteen verran ja muutenkin pyöräilysää oli mukava. Päivä jatkui muutenkin rennoissa merkeissä. Järvessä tuli pulahdettua ja riippumatossa otettua päikkärit. Illalla kävimme vielä Jalasjoen kylätorilla syömässä lätyt.
Lauantai oli jälleen lepopäivä. Kävimme kiertämässä koirien kanssa Torronsuon kansallispuistossa 9,5 kilometrin lenkin. Pääasiassa pääsi uusia pitkospuita etenemään. Selvisimme reissusta kuivana, vaikka menomatkalla tulikin sadekuuroja vähän väliä. Erikoista oli myös, että suolla ei ollut paarmoja tai muitakaan ötököitä kiusanamme laisinkaan. Aikaa lenkkiin kului pari tuntia. Lauantai ei sujunut kuitenkaan täysin mukavissa merkeissä. Aamulla meni selkä taas vaihteeksi suojakramppiin kun nostin kassia lattialta. Torronsuon lenkillä selkä vaivasi koko ajan, mutta pelkoni oli, että seuraavana yönä se vetäisi jumiin ihan kunnolla.
Sunnuntain vastaisena yönä tulikin jokunen sähköisku selkään kelkeä kääntäessä. Aamulla koiralenkki oli melkoista könyämistä ja selkää piti varoa koko ajan. Venyttelyllä sain selän kuitenkin vähän vetreytymään ja lähdin aamupäivällä kokeilemaan ohjelman mukaista juoksulenkkiä. Tarkoitus oli juosta ensin 3 kilometriä verraa ja sitten 5 x 1000m hieman päälle nelosen vauhdilla, 1000m:n hölkkäpalautuksella. Juoksun verraosuus alkoi tosi huonoissa merkeissä, kun selkä ei mennyt laisinkaan suoraan, sitä särki ja välillä kramppailikin. Kahden kilsan hölkän jälkeen päätin luovuttaa ja käännyin takaisin päin. Ajattelin kuitenkin kokeilla 3 km:n jälkeen vähän reippaampaa menoa ja se tuntuikin ihan hyvältä ja selkä tuntui aukeavan siitä. Toinen veto menikin sitten jo ilman ongelmia ja sain tehtyäkin juoksutreenin suunnitelmien mukaisesti. Matkaa kertyi yhteensä 15 kilometriä. Juoksun jälkeen selkä veti jälleen vähän kankeaksi, mutta oli kuitenkin paljon parempi kuin ennen juoksua. Illalla kävin vielä pyöräilemässä 80 minuutin / 35 kilometrin kevyen lenkin Havionkosken kautta. Pyöräilyssä selkä ei vaivannut laisinkaan.
Kolmas kesälomaviikko oli tehty mökkeilystä, mustikkamäärien ihmettelystä, metsämansikoiden syömisestä, vesisateesta, oluesta, aamupäiväunista, päiväunista, iltapäiväunista, herkuttelusta ja vähän treenaamisestakin.
Viikko oli lämpötilojen osalta heinäkuulle melko epätavallinen. Alkuviikosta oltiin vielä ihan ok-lukemissa kun pyörittiin kahdenkympin ympärillä, mutta loppuviikon 15 asteen ja allekin lämmöt on vähän jo harvinaisempaa. Vettäkin on sadellun harva se päivä ja kylmenemisen yhteydessä myös tuulet voimistuivat.
Maanantai oli vielä ihan mukava kesäpäivä. Lämpöä oli 25 asteen verran ja aurinkokin paisteli pilvien lomasta. Aamupäivällä auto pakattiin mökkiviikon tavaroilla, ja itse lähdin sitten ajelemaan TT-pyörällä kohti mökkiä. Reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen, josta jatkoin Sastamalan keskustan kautta Punkalaitumelle. Punkalaitumelta päätin tehdä vielä lisälenkin Huittisten kautta Huhtamoon ja Kanteenmaahan. Reitillä oli asfalttiosuutta 142 kilometrin verran ja aikaa kului 4:20, eli keskari oli hieman alle 33 km/h. Keskitehot olivat 183W. TT-pyörällä ajo tuntui ihan mukavalta eikä sen kanssa pieni tuulikaan haitannut, eteenkään kun pääosin tuulen suunta oli myötäinen. Asfaltin lisäksi alussa oli puoli kilsaa ja lopussa 3,5 kilsaa hiekkatietä, jotka piti ajella tosi maltillisesti.
Tiistaina kävin uimassa Vehkajärvessä 1,8 kilometrin matkan 40 minuutin aikaan. Ensin uin Särkän laiturille ja sieltä Kivirannan laiturin kautta takaisin mökkilaiturille. Veden lämpöä oli 22 astetta ja oli melko tyyntä. Uinti oli ihan OK, kun ei pitänyt sen kummempaa kiirettä.
Keskiviikkona olisi ollut järvi ihan pläkä, joten olisi ollut hieno uintikeli. Ukkosta oli kuitenkin sen verran ilmassa, että tein vain 10 minuutin uintikiemuran jonka aikana otin vähän kovempia vetoja. Tuli taas todettua, että kovat vedot märkkärin kanssa eivät ole kovin mielyttäviä, sillä happi tuntuu loppuvan tykkänään, kun märkkäri puristaa rintaa. Illalla oli ohjelmassa 12 kilometrin saunalenkki MaSa:n kanssa. Lämpöä oli 18 astetta ja sadekuuroja tuli niskaan, mutta se ei haitannut. Valontien lenkki meni suht kevyesti 4:45 min/km vauhdilla. Ilta jatkuikin sitten saunottelun, syömisen ja vähän juomisenkin merkeissä. Taisi olla ensimmäinen kerta 3,5 vuoteen kun tuli juotua enemmän kuin yksi olut illan aikana.
Torstaina tuli säätilaan muutos. Tuulet voimistuivat ja lämpötila putosi. Lähdin kuitenkin pyörälenkille kapearenkaisella gravelilla taas vähän pidempää siivua. Poljin ensin Murronharjuntien kautta Metsämaalle ja sieltä Hirvikosken kautta Kertunmäelle. Tämä reilun 40 kilometrin matka oli melkein kokonaan vastatuulta. Kertunmäen jälkeen myös sateli jonkin verran, mutta sadekuuro kesti onneksi vain parin kilometrin ajan. 48 km:n kohdilla reitti kääntyi kohti Alastaron keskustaa ja samalla tuuli siirtyi selän puolelle ja vauhti kasvoi. Reitti jatkui Alastarolta Kanteenmaahan ja Porttikallion kautta takaisin mökille. Loppumatkalla oli sateen uhkaa, mutta kuivana tuli säilyttyä kun tummat pilvet eivät osuneet päälle, märkiä tieosuuksia oli kuitenkin matkalla. Loppumatka meni myös mukavan reippaasti kun sai ajaa myötätuuleen. Matkaa kertyi 96 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 3:20. Keskitehot olivat 181W. Vaikka sää ei ihan paras mahdollinen ollutkaan, niin tuo on näin kesällä suosikkilenkkejäni maisemien, profiilin ja tien kunnon ansiosta.
Perjantain otinkin vähän kevyemmin kun ohjelmassa ei ollut kuin lyhyt juoksuvetolenkki. Alkuun nelisen kilometriä kevyttä hölkkää, sitten 2 x 500 m noin nelosen vauhdilla ja 200 m:n kävelypalautuksella. Sitten päällä 14 x 100 m siten että joka toinen n.3:30 min/km vauhdilla ja joka toinen kevyttä hölkkää. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua. Matkaa kertyi n.9 kilometriä ja aikaa kului 45 minuutia. Iltapäivällä kaivoin mökin varastosta vanhan cycloni esiin ja poljimme Jalasjoelle kylätorille syömään letut.
Lauantai sitten rötvättiin ihan kunnolla. Treenejä ei ollut ohjelmassa ja päivä menikin lepäilyn ja saunomisen merkeissä. Ulkolämpö oli 15 asteen kieppeillä ja järvivesikin tippunut 20 asteeseen. Saunasta kuitenkin tarkeni käydä järvessä ilman märkkäriäkin. Aallokkouinnille olisi ollut hyvät mahdollisuudet, mutta nekin jäi tekemättä.
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa kisapäivä. Puolilta päivin Oripään Myllylähteeltä starttasi 8 kilometrin Orihölkkä. Tuulista oli ja lämöäkään ei ollut kuin 14 astetta. Vesikuuroja oli tullut, mutta starttihetkeen niitä ei osunut – ei kovin paljon myöskään kisan ajalle. Lähtövaatteen taakse oli kerääntynyt noin 70 juoksijaa. Itse olin asettunut heti lähtöviivan taakse, jotta välttäisin isomman ryysiksen, sillä lähtösuora oli melko kapea ja mutkainen. Lähtölaukaus pääsi vähän yllättämään porukan, mutta ainakin kärkipää pääsi hyvässä järjestyksessä liikenteeseen. Melkein heti lähtökiihdytyksen jälkeen asetelmat kärkikymmenikössä asettui. Ensimmäiset neljä hurjastelijaa lähtivät omille teilleen, sitten oli viiden juoksijan letka melko pienillä eroilla, jossa minä olin viimeisenä. Mahlamäki erkani porukasta melko pian, mutta me muut menimme tasaisin välein. Reitti kulki kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin. Mitään isoja mäkiä ei reitillä ollut, nousumetrejä ei ollut kuin kymmenkunta. Ensin juostiin puolet matkasta yhteen suuntaan ja sitten melkein 180 asteen käännös ja suunta kohti maalia. Itse saavutin metri metriltä, pikku hiljaa edellä juoksevaa kolmikkoa. Vähän 3 kilometrin juoksun jälkeen ohitin ensimmäisen ja kaksi seuraavaa ohitin noin 4 kilometrin kohdalla. Ainakin toinen kaksikosta jäi roikkumaan perääni eikä tuntunut tippuvan millään, vaikka pari kertaa yritin nykäistäkin. Kilometrit taittuivat melko tasaista vauhtia kilometriaikojen ollessa 3:44 – 3:48 min/km. Viimeisen kilometrin alkaessa tihensin ja pidensin vähän askelta ja sainkin perässä tulijan vähän jäämään. Tuollainen loppurutistus kruunaa aina kisan, vaikka ihan kärkipään sijoituksista ei tullutkaan tapeltua. Sijoitukseni oli 6. (/47) ajalla 29.04 matkan ollessa 7.8 km. Iltapäivällä poljin vielä Alastarolta Hirvikosken ja Metsämaan kautta mökille. Matkaa kertyi 51 kilometriä ja aikaa kului 1:40. Tarkoitus oli tehdä kevyt palauttava pyöräily, mutta kolean sään vuoksi jouduin pitämään vauhtia yllä. Pyöräilystä tulikin “sadetta pakoon” reissu. Puoleen väliin asti säilyin melko kuivana, mutta Metsämaan ja 4-tien välillä vettä tuli sen verran, että kaikki kamppeet kastuivat – onneksi oli sentään tuuliliivi ja irtohihat puettuna. Kylmä pääsi kuitenkin yllättämään, sillä lämpö tippui pahimmillaan alle 10 asteen. Tuulistakin oli, mutta onneksi ei kovin paljon ihan vastaista.
Toisella kesälomaviikolla ei tarvinnut kauheasti helteistä enää kärsiä. Maanantaina taidettiin vielä päästä kolkuttelemaan hellerajaa, mutta sitten lämmöt tippuivat alle kahteenkymppiin ja vettäkin sateli useampanakin päivänä. Pari kertaa tuli lenkin aikanakin kastuttua ihan kunnolla.
Alkuviikosta oli taas vaihteeksi vähän selänkin kanssa ongelmia, mutta loppuviikosta vaivat olivat onneksi hävinneet. Edellisen viikon määrä painoi tällä viikolla ja jalat olivat melko väsyneen oloiset vähän joka päivä. Vähän jotui siis keventämään suunniteltua harjoitusohjelmaa, mutta onneksi kuitenkin vain melko vähän.
Maanantaina kävin juoksemassa Lamminpään kentällä 400 metrin vetoja. Alkuun hölkkäilin kuutisen kilometriä radalle. Ensimmäinen vetosetti oli 5 x 400m 3:40 vauhdilla 300m:n kävelypalautuksella. Sitten oli välissä verkkaa noin 6 kilometrin verran ja sitten toinen samanlainen vetosetti, jossa ensin 200m nelosta ja perään 200m kolmepuolikasta. Vedot olivat ihan rennon oloisia, mutta jalka oli muuten vaan väsynyt. Vetojen jälkeen hölkällä kotiin. Matkaa kertyi yhteensä parikymmentä kilometriä (GPS:n sekoilun vuoksi alkumatkasta, tarkkaa mittaa ei tullut).
Tiistai olikin sitten treeneistä täyslepopäivä. Keskityin siis pelkästään pihahommiin.
Keskiviikkona kävin polkemassa Säijässä TT-pyörällä 50 kilometrin vedon. Tavoite oli polkea 200W keskiteholla. Veto lähti Sarpatintien ja Rajasalmensillantien risteyksestä ja kulki Pirkkalan vanhan kirkon ohi Pirkkalantielle ja vähän lentokentälle päin, siten että edestakaisesta polkemista tulee tuo 50 km. Alkumatkasta vähän sateli ja taivaalla oli tosi tumman näköisiä pilviä, jotka etäämmällä sateli ihan kunnolla. Tuossa kohtaa oli tosi tuulistakin. Lempäälän pää oli kuitenkin ihan kuiva eikä vettä tullut ennen kuin veto oli loppumaisillaan. Ihan kunnolla tuli kastuttua, eikä lämpöäkään ollut kuin 18 astetta. Irtohihat olivat ihan hyvä valinta. Vedon keskitehot nousivat 220W:iin keskinopeuden ollessa 33.9 km/h. Koko reissulle tuli mittaa vähän alle 60 kilometriä ja aikaa kului 1:47.
Torstaina kävimme aamupäivästä uimassa Tampereen maauimalassa. Uin pullarilla 3 x 800 m, josta ensimmäinen 400m aina I-alueella ja loppu III-alueella. Melko väljää oli uida, eikä ohituksia tullut montaakaan puolin tai toisin. Illalla kävin vielä juoksemassa vajaan 13 kilometrin Nokian paloaseman lenkin. Kolmen kilometrin verran jälkeen juoksin reippaan 5 kilometrin vedon aikaan 19:18 ja sitten loppumatka taas rauhallista verraa. Alkuun vähän arvelutti jalkojen jaksaminen, mutta veto sujui yllättävän hyvin ja rennosti. Tälläkin kertaa pääsin kotiin märkänä, niin hien kuin sateenkin ansiosta.
Perjantaina oli vaihteeksi poutapäivä ja kävinkin polkaisemassa 100 km:n Tottijärven lenkin. Alkuun reitti kulki Nokian keskustan läpi ja sitten 8 kilometrin verran Turuntien piennarta pitkin. Tämän jälkeen pääsinkin rauhalliselle Tottijärven tielle. Sää oli mahtava ja myötätuulikin osui juuri sopivasta hienoihin maalaismaisemiin – joten mikä siinä oli polkiessa. Harjoitus oli vielä myös kevyt ja palauttava, joten tehojakaan ei tarvinnut pelätä. Narvassa ja Vesilahdellakin oli vielä myötätuulta, mutta Lämpäälästä Säijään ja Nokialle johtava pätkä taas vastaista. Aikaa kului tasan 3:40 eli keskari oli 27.3 km/h ja keskitehot 154W.
Lauantaille otin myös pyöräilypäivän. Ohjelmassa oli rauhallinen lenkki, mutta aina 15 minuutin välein 45 sekunnin veto 400W tehoilla. Vajaan 80 kilometrin lenkkiin sain mahdutettua 10 vetoa. Alkuun tehot olivat vähän päällekin 400W:n, mutta loppua kohden alkoi hiipumaan ja pari viimeistä olivat lähempänä 350W:ä kuin 400W:a. Sää oli kyllä taas kohdillaan. Lämpö pyöri 20 asteen molemmin puolin, tuulta ei juurikaan ollut ja aurinkokaan ei porottanut. Reitti kulki Siuron ja Salmin kautta Häijääseen. Sieltä matka jatkui Heinijärven, Mahnalan ja Sasin kautta kotiin.. Aikaa lenkkiin meni 2:47, eli keskari oli 28.1 km/h ja keskitehot koko lenkille 163W.
Sunnuntaiaamu oli sopiva juoksulenkille. Lämmöt olivat n.15 asteessa, melko tyyntä ja puolipilvistä. Suuntasin lenkkini Kalkun kautta Villilään ja sieltä Tohlopin ja Lamminpään kautta takisin kotiin. Jalka oli sen verran väsynyt, että ohjelmassa olleita 1000m vetoja en matkan aikana tehnyt vaan menin koko matkan PK2-alueella. Tosin lopussa otin yhden 500m reippaamman vedon. Matkaa kertyi 19 kilometriä ja aikaa kului 1:37, eli keskari oli 5:07. Keskisyke oli vauhtiin nähden mukanvan alhainen 117 bpm.
Tälle viikolle tuli treenitunteja vain 13.5 tuntia, mutta tehoja tuli otettua melko monessa treenissä. Joka päivä tuli tehtyä myös paljon pihahommia, joten myös sen vuoksi jalat olivat melko lopussa monena päivänä. Ensi viikolla ollaankin sitten mökillä, joten pihahommat jäävät väliin ja jaloille tulle vähän enemmän lepoa – toivottavasti.
Ensimmäinen kesälomaviikko alkoi helteisissä olosuhteissa Ylläksen maisemissa. Loppuviikosta lähdimme valumaan länsirannikkoa pitkin alaspäin ja lauantaina päädyimme takaisin kotikonnuille. Helteistä ei päästy missään vaiheessa eroon, vaan lämpöä piisasi koko viikon ajan. Lämpö rajoitti jonkin verran tekemistä. Etenkin koirien kanssa ei voinut tehdä mitään muutamaa kilometriä pidempää lenkkiä. Pyöräillä pystyi lämpimälläkin, mutta juoksut tai pidemmät kävelyt piti tehdä heti aamulla tai sitten illalla – tosin silloinkin oltiin kyllä yleensä hellelukemissa. Tästä syystä viikosta tulikin melko pyöräilypainotteinen.
Reissussa minulla oli mukanani Orbean gravel-pyörä, johon olin vaihtanut kapeat renkaat. Mukana oli kyllä myös ihan gravel-renkaatkin, mutta eipä niitä tullut laitettua alle. Ylläksellä oli suunnitelmissa vuokrata pariksi päiväksi maastopyörä, mutta sekin jäi tekemättä ja maastoajot tuli tehtyä mökiltä löytyvällä fätillä.
Maanantaina lähdin aamupäivällä polkemaan maantielenkkiä. Lämpö oli vielä ihan siedettävä 25 astetta. Ylläsjärveltä suuntasin ensin Kolariin, jonne oli matkaa noin 40 kilometriä. Tämän jälkeen piti polkea vajaa kymppi isompaa E8-tietä, jonka jälkeen pääsi taas pienemmälle tielle. Kolariin oli mukavaa loivaa alamäkeä ja taisi olla vähän myötätuultakin. Takaisin päin homma sitten muuttui ja alkoi tulla nousumetrejä ja vastatuultakin. Matka jatkui Äkäslompoloon jossa tein U-käännöksen ja tulin takaisin Hannukaisiin ja sieltä Kotarovan kautta takaisin mökille. Kotarovan 16 kilometrin tiepätkää lukuunottamatta tiet olivat ihan priimaa, mutta tuo yksi pätkä oli vähän heikompaa asfalttia ja routaheittojakin oli vähän turhan paljon. Matkaa kertyi 105 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 3,5 tuntia, eli keskari oli kolmenkympin tuntumassa. Keskitehot olivat 173W. Illalla kävimme vielä Tuulin kanssa kävelemässä tunnin lenkin.
Tiistaina aamulla oli mukava alle parinkymmenen asteen sää – joka tosin lämpeni aika äkkiä hellelukemiin. Lähdin heti aamusta juoksemaan Ylläksen kiertoa. Ylläsjärven mökiltä suuntasin ensin Tuomikuruun, jonne olikin reitin pahimmat nousut. Tuomikurusta suuntasin Varkaankuruun, josta nousin Kellostapulin kupeeseen. Tässä kohtaa vaihdoin kävelyyn ja piipahdin Kellostapulin huipulla. Rakkaosuuden jälkeen vaihdoin taas juoksuksi ja matka jatkui jo tutuksi tulleen Tunturijärven kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän vajaat 22 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia. Nousumetrejä kertyi n. 450m. Hieno reitti ja ihan hyvä sääkin. Alkunousussa vauhti vaan oli sen verran verkkaista, että paarmat alkoivat hätyyttelemään.
Kellostapulin juureltaKellostapulin huipulta
Tiistai-iltana kävin vielä fätillä pyöräilemässä Kesänkijärvellä. Ensin piti sotkea Maisematien 2,5 kilometrin jyrkkä nousu ylös, ja siinä riittikin veivaamista hellesäässä. Maisematieltä laskettelin Kesänkijärvelle. Kävin kääntymässä Latvamajalla, mutta en sitten jatkanut eteenpäin vaan tulin takaisin Pahakurulle. Jalkauduin Pahakurun juurella ja kipusin kurun rakkaosuuden alkuun. Sen verran oli helteinen keli ja aurinko präkitti, että en kiivennyt kurua ylös asti. Yksi syy oli myös, että paarmoja oli kimpussani sen verran monta kymmentä, ettei meno tuntunut muutenkaan mielekkäältä – hädin tuskin uskalsin pysähtyä ottamaan pari kuvaa. Pyörälle päästyäni poljin Kesänkijärven toista reunaa takaisin päin ja nousin takaisin maisematielle ja laskettelin Ylläsjärven puolelle mökille. Pyöräilymatkaa kertyi 36 kilometriä ja aikaa kului 2:10. Hikeä tuli jälleen valutettu jokunen litra.
Pahakurun rakkaa
Keskiviikkona ajelimme autolla Pallastunturille. Lämpöä oli kolmisenkymmentä astetta ja aurinko präkitti pilvettömältä taivaalta. Kävelimme vain noin tunnin lenkin avotunturissa ja sitten ajoimme Pallasjärven punaisen hiekan rannalle. Takaisin asfaltille päästyämme vaihdoin pyöräilykamppeet päälle ja lähdin polkemaan paluumatkaa. Pallaksentieltä käännyin Jeresjärventielle, joka vähän oikaisi, oli rauhallisempi sekä nousumetreiltään maltillisempi. Muoniontietä pitkin ajelin Leville, jossa pidin pienen breikin, söin jäätelön ja join kylmän Batteryn, mmm….. Leviltä matka jatkui Kittilän kautta takaisin Ylläsjärvelle. Tuulen suunta oli etelästä, joten vastatuulta oli aika paljon. Lisäharmia tuotti Ylläksentien heikohko asfaltti, jossa rengas ei rullannut yhtä hyvin kuin muilla pätkillä. Vastatuulen ja 30 asteen lämmön kanssa olisi toivonut, että edes alusta olisi ollut hyvä, mutta aina ei voi voittaa. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 3:40, keskitehot 174W
Torstaiaamuna otin sauvat mukaan ja lähdin huiputtamaan Yllästä. Aloitin Ylläsjärven puolen liikenneympyrästä ja suuntasin ensin Tuomikuruun ja sieltä kiirunankiepin kautta huipulle. Lämpöä oli ja paarmat pitivät seuraa. Avotunturiosuudella aurinko kävin onneksi välillä pilvessä, mutta muuten aurinkorasvalle oli jälleen käyttöä. Matkaa kertyi tasan 7 kilometriä ja aikaa kului 1:12. Huipulta hölköttelin lähes samaa reittiä takaisin mökille ja tähän meni aikaa vähän vajaat 40 minuuttia. Aika hidasta oli juosta noin järkkää alamäkeä, jarru piti olla päällä. Illalla kävin vielä fättäilemässä 1:45 ajan. Kiersin Ylläsjärven ja kävin piipahtamassa jälleen Aurinkotuvalla.
Yllästä huiputtamassa
Lyhensimme vähän Ylläksen lomaamme ja lähdimme ajelemaan kohti etelää jo perjantaiaamuna. Tornion ja Oulun kautta saavuimme Kokkolaan, jossa vaihdoin menopelin jälleen polkupyörään. Auton lämpömittari oli vaihdellun 28 ja 33 asteen välillä ja klo 17 aikaan Kokkolassa oli auton mittarin mukaan 32 astetta, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Nestettä oli mukana pari pulloa ja aurinkorasvat hierottu tarkasti paikoilleen. Kokkolan päässä oli alkuun melko paljon liikennevaloja, mutta kun ne loppuivat, niin matka alkoi etenemään jouhevasti. Lämpökään ei haitannut ja aina välillä pääsi ajelemaan varjoisissakin kohdissa. Pietarsaari tuli noin 40 kilometrin jälkeen. Ensimmäiset 42 kilometriä pääsikin ajelemaan pyöräteitä pitkin, mutta sitten piti hypätä ajotielle. Onneksi liikenne oli melko vähäistä. Ennen Uuttakaarlepyytä alkoi taivaalla näkymään tummia pilviä ja sade alkoikin heti Uudenkaarlepyyn jälkeen noin 60 kilometrin kohdilla. Muutaman kilometrin ajan sateli sen verran että kamppeet kastuivat, mutta se teki vain hyvää. Onneksi ei sentään ukkostanut, sillä peltoaukeamia oli sillä kohdin pitkiä pätkiä. Lämpötilakin tippui pariinkymmeneen asteeseen ja sehän sopi hyvin. Vajaan 70 kilometrin kohdilla siirryin E8-tien reunaan ja sitä pitikin sitten polkea melkein loppuun asti. Onneksi piennar oli melko leveä eikä liikennettäkään ollut kovin kauheasti, ainakaan raskasta liikennettä. 80 kilometrin kohdilla tie muuttui jälleen kuivaksi ja lämmötkin nousivat takaisin yli hellerajan. Juomat kuitenkin riittivät eikä stoppeja tarvinnut tehdä, muuta kuin Vaasan päässä, jossa piti pariin otteeseen katsoa Googlesta, missä sitä oikein mentiin. Oikea hotelli kuitenkin löytyi sattumallta ihan laakista. Matkaa kertyi 137 kilometriä ja aikaa kului 4,5 tuntia. Vaikka reitti tuntuikin tasaiselta, niin nousumetrejä kertyi kuitenkin vähän vajaat 600. Keskiteho oli 176W.
Lauantaina hotelliaamiaisen jälkeen lähdin jatkamaan etelään päin polkemista. Lämpö oli alkuun mukavat parikymmentä astetta, mutta tuulen suunta oli ikävästi etelästä ja ihan napakasti se paikoin puhalsikin. Ja kyllä ne lämmötkin nousi jälleen lähemmäksi kolmeakymppiä. Jalat olivat myös jonkin verran väsyneet. Jos edellisen päivän reitti oli melko “puskareittiä”, niin ei tämäkään päivä kauheasti muuta tarjonnut, vaikka “rantareitiksi” se on nimettykin. Muutamaan otteeseen tuli merta nähtyä. Reitti kulki Sundomin, Maalahden ja Korsnäsin kautta Närpiöön. Närpiössä matkaa oli kertynyt vähän päälle 90 kilometriä ja siellä pysähdyinkin täyttämään juomapulloni ja nauttimaan vähän kylmää juomaa. Siellä oli myös keskusta täynnä porukkaa ja meininkiä, kun siellä oli joku “Närpes Tomatkarnevalen”. Jätin kuitenkin hulinat pikaisesti taakseni ja suuntasin kohti Kaskista – siellä oli sitten “Kaskisten kalarantapäivät”, mutta ne minä kyllä skippasin suosiolla ja suuntasin tankoni kohti Kristiinankaupunkia, joka oli määränpääni. Siellä huoltoauto olikin odottamassa ja ennen kotiin päin suuntaamista kävin uimassa hiekkasärkällä. Matkaa tälle pyöräilylle kertyi 130 kilometriä ja aikaa kului 4:40. Eli vauhti oli edellistä päivää selvästi hitaampi – vastatuuli hyydytti. Keskitehot olivat 173W ja nousumetrejä 470. Rantaviivaa kun ajaa, niin nousua ja laskua on suurinpiirtein saman verran, vaikka lähtö- ja maalipaikka ovatkin yli sadan kilometrin päässä toisistaan.
Sunnuntaina olikin sitten kotihommapäivä. Illalla kävin kyllä Tesomajärvellä uimassa 2.3 kilometriä. Lämmöt olivat jälleen hellelukemissa, joten märkäpuku tuntui olevan vähän liikaa uinnin aikana. Viikko oli melko määräpainotteinen. Tunteja kertyi harjoituspäiväkirjaan melkein 27 kappaletta, joista pyöräily 20 tuntia. Pyöräilykilometrejä kertyi tälle viikolle melkein 550 km.
