Tuhoisa Tapani

Onneksi joulun aika alkaa pikku hiljaa loppumaan ja saa lopettaa tämän älyttömän mässäilyn. Alkaa suklaan syöminen jo tökkimään. Jouluruokia joutuu kuitenkin vielä pari päivää syömään, sillä kun on ollut kolme päivää mässäilemässä muiden ruokapöydissä, niin nyt pitäisi saada vielä tyhjennettyä oma jääkaappi.

Juoksukilometrejä tuli pitkästä aikaa, yhden viikon sisään, kerättyä oikein hyvä määrä. Jouluviikolla nimittäin meni 70 km rikki. Viimeksi tuollainen määrä on tullut joustua yhteen viikkoon kesäkuun alussa. Jalat eivät ole kapinoineet yhtään vastaan, sillä mitään suurempia kipuiluja ei ole ilmaantunut. Neljänä viimeisenä sunnuntaina on tullut juostua puolimaratonin mittainen lenkki, joten pitkähköt lenkin sujuu jo joten kuten. Vielä pitäisi muutama rauhallinen viikko malttaa taapertaa ja sitten voisi ohjelmaan ottaa mukaan jo reippaampiakin lenkkejä.

Tapaninpäivänän ohjelmaan ei onneksi kuulunut juoksulenkkiä, sillä lenkki olisi voinut olla melko extremeä. Alastarolla nimittäin riitti tuulta ihan riittämiin ja puita oli kaatunut ristiin rastiin vähän joka puolella. Onneksi ei myöskään tullut vietettyä joulupäivän ja Tapanin päivän välistä yötä mökillä, sillä mökiltä pois pääsy olisi ollut hieman hankalaa, kun puut olivat katsaisseet tien monesta kohdasta. Kotosalla ei sentään ollut tuhoja tullut ja sähkötkin olivat päällä kun palasimme sähköttömältä Alastarolta.

Mattokausi avattu

Saapui se ensilumi vihdoin ja viimein tännekin päin Suomea. Itsenäisyyspäivänä tuo ihme sitten tapahtui. Harvinaisen pitkään sitä saikin tänä vuonna odotella. Viikon mittaan sitä sitten tuli taivaalta harva se päivä, tosin pääosin melko vetisessä muodossa, joten sohjoa on tässä saanut pyörällä kyntää. Tuuli sentään aloitti sunnuntaina hiihtokauden, mutta minä en vielä vaivautunut rasvaamaan perinteisen suksen pohjia. Ihan niin kova into minulla ladulle ei ole.

Mukavuudenhaluisena siirryin, keskiviikon ulkolipsuttelun jälkeen, kuntosalin puolelle juoksumatolle teputtamaan. Harvinaisen tylsältä se taas tuntuikin. Oikein ihmetyttää, että miten sitä jaksoikin koko viime talven sisätiloissa juosta. No, lauantaina kuitenkin tuli tunti rauhallista hölkkää ja sunnuntaina puolimaratonin verran vielä rauhallisempaa laahustusta. Viikon juoksusaldoksi tuli 55 km, eli ihan mukava määrä tähän kohtaan kuntoa.

Keskiviikkona tuli lopulta saatua langanpäähän Neo-sairaalan leikkaussalikoordinaattori. Eikä hän yhtään yskinyt, vaikka ehdotinkin, vain kuusi päivää ennen leikkausta, että voisiko leikkausaikaa vähäsen siirtää eteenpäin, kun jalka ei nyt olekaan pipi. Sovittiin uudeksi leikkausajaksi 24.1.2012, joten tässä tuli akillesjänteelle kuusi viikkoa lisää testiaikaa. Toivottavasti ei tarvitse mennä puukolle tuolloinkaan.

Rasitustestit päätökseen

Kyllä sitä pitää alkaa pikku hiljaa uskomaan, että kinttu kestää jo juoksemista. Kahden viimeisen viikon saldo on reilu 100 km juoksua, eikä minkään oloisia kipuja ole “tarkkailualueella” ollut havaittavissa (monessa muussa paikassa kyllä kolottaa). Hieman liian paljon lyhyessä ajassa on kyllä tullut nostettua kilometrimääriä, mutta tarkoitus on ollutkin yrittää saada mahdollisismman paljon rasitusta akillesjänteelle.

Kahden viikon testijakson päätteeksi tuli tehtyä vielä kolmen päivän juoksuputki. Perjantaina tein tunnin rauhallisen hölkän punttisalitreenin ja työmatkapyöräilyjen lisäksi. Lauantain lenkki oli myöskin tunnin mittainen, mutta sisällytin siihen 4 x 1000 “vetoa”. Vetovauhtina oli n. 4 min/km. Ja sunnuntaina juoksin rauhallista vauhtia puolimaratonin verran. Vähitellen alkaa tuo juoksukin tuntumaan taas juoksemiselta, vaikka vauhti ja kestävyys onkin vielä hukassa, niin täyttä tuskaa ei nuo lenkin sentään enää ole olleet.

Huomenna pitäisi varmaankin sitten soittaa Turkuun ja siirtää, ainakin nyt näin alkuun, leikkausaikaa. Toivottavasti siirto onnistuu sen suurempia sanktioita, vaikka ilmoitus tuleekin näin myöhään ja lähellä leikkaushetkeä.