Uutiskatsaus. Iltalehti kirjoittaa: “Göteborgin postiryöstö: Yksi pidätetyistä kuuluu rikollisliigaan”. Voi herranjestas sentään, Ruotsin poliisi on taas ylittänyt itsensä. Eikö se ollutkaan pyhäkolun porukka joka teki aseellisen ryöstön ja jätti pommeja jälkeensä.

Variksesta en sitten kommentoikkaan mitään, siinä on henkilö joka on taas alittanut itsensä.

Aamulehdessä taas oli tehty lista nimistä jotka kuuluisivat eläinten olympiajoukkueeseen. Siinä oli esim. Kaisa Varis, Juha Hirvi ym. sukunimeltään eläimen nimisiä majavasta sittisontiaiseen (!?!). Se mikä minua siinä ihmetytti oli, että mitä varten Harri Kirvesniemen nimi oli listalla…

Se uutisista.

Viikko alkoi taas normaalisti maanantaiaamun punttarikäynnillä, sekä sieltä juosten pari km töihin.

Tiistaina oli tullut jo lunta maanhan sen verran, että periaatteessa olisi voinut mennä hiihtämään, mutta juoksin kuitenkin vain töistä kotiin. Yritin juosta rennon rauhallisesti sykkeitä tarkkailematta. Rentous oli kyllä kaukana ainakin Pirkkalan alueella, jossa joku neropatti oli päättänyt levittää pyöräteille jotain suolattua hiekkaa joka muutti koko pyörätien ihan lumipöperöksi. Pitoa ei ollut ollenkaan ja polvikaan ei oikein moisesta alustasta tykännyt. Onneksi ko. hiekoittaja oli ollut sen verran laiska, että tuollaista huonoa pätkää oli vain n. 5 km matkan. Tämän jälkeen alusta oli jälleen kovaa ja nastarinpitävää lunta. Olosuhteisiin ja sykkeisiin nähden vauhti oli kuitenkin ihan siedettävää ja paranemaan päin n. 5 min/km.

Keskiviikkona meninkin sitten hiihteleen. Latuja ei juurikaan ollut, mutta jotekin siellä pääsi menemään. Matkaa kertyi reilu 22 km.

Torstaille oli luvattu metrikaupalla lunta ja hirveää myrskyä. Otin kuitenkin lenkkikamat mukaan jotta juoksisin töistä, mutta jätin kuitenkin Tuulille varauksen, että hirmumyrskyn yllättäessä autokyytikin voisi kelvata. Mutta paskanmarjat. Lunta tuli säälittävät 5-10 cm ja tuulikin laantui töistä lähtöön mennessä. Eli ei muuta kuin tossut jalkaan ja menoksi. Lenkin aikana oli taas tarkoitus pysyä aerobisen kynnyksen alapuolella ja säätää vauhtia sen mukaan. Sykkeet pysyivät hyvin kurissa, sillä tuulikaan ei ollut pahasti vastainen, loppumatkasta jopa mukavan myötäinen. Aerobinen vauhtikin alkaa paranemaan, sillä tämän lenkin 5:04 min/km keskivauhdista ei voinut paria viikkoa sitten uneksiakkaan. Pirkkalan osuudella oli taas ollut sama saakelin hiekkoittaja suolapussinsa kanssa liikenteessä, sillä samanlaista pöperöä oli 5 km pätkä. Harkitsin jo syytteenkin nostamista Pirkkalan kuntaa vastaan, mutta en vielä keksinyt lyömätöntä perustetta sille… mutta ehkä jo ensiviikolla.

Perjantaina oli taas saliaamu ja sielä töihin juoksu. Mutta illan hiihto piti jättää väliin, sillä koko päivän oli viluttanut (huom l -kirjain, ei t) siihen malliin, että oli vaarana, että tauti iski päälle. Pitkään kyllä asiaa mietein, sillä ladut oli ajettu ja ne suorastaa huutivat luokseen. Päätin kuitenkin maata loppuillan sohvalla ja vetää troppia naamaa.

Lauantaiaamuna lähdin suoraan sängystä lenkille. Tein reilun 12 km reippaan lenkin, ja olosuhteisiin nähden vauhtikin oli ihan mukavaa, keskivauhti hieman alle 4:30 min/km ja osa km:stä oli lähellä 4:10. Lenkin jälkeen aamupala, ja sitten 3 tunniksi klapihommiin. Sitten taas ruokaa naamariin ja hiihtämään. Ladut oli tosiaa ajettu, mutta lunta on vielä sen verran vähän, ettei hyvällä tahdollakaan niitä joka paikassa voinut laduiksi kutsua. Lämpöä oli 1 aste ja alkumatkasta tuli räntää, joten pito oli sen mukainen (minun voitelutaidoillani). Pääasiassa tasatyönnöllä matka eteni, mutta kyllä välillä potkukin piti (ainakin silloin kun sentti lunta oli jäätynyt suksen pohjaan). Hiihdon aikana lämpö oli pudonnut pakkasen puolelle ja luistoa alkoi olla ladulla (sieltä mistä sellainen löytyi) aikas mukava, joten 25 km:n reissu taittui loppujen lopuksi aika mukavasti. Saunan jälkeen olo oli aika vetämätön ja tuntui siltä, että äijän kone ei pysähdy ollenkaan, sillä jälkihikeä pukkasi koko loppuehtoon.

Sunnuntaiaamusta lähdimme työporukalla kiertämään Pyhäjärveä. Lauantain urakka tuntui jaloissa, mutta ihmeen hyvin lenkki lähti liikkeelle. Kiersimme Pyhäjärven vastapäivään. Työpaikalta oli lähtö, sieltä arboretumiin, Pyynikille, Pispalan valtatienreunaa Vintterin mutkaan, sieltä Rajasalmen sillalle, Pirkkalan kautta (jossa oli annettu ilmeisesti potkun viikon hiekoittajalla, sillä keskustapätkäkin oli aivan timmissä kunnossa) takaisin työaikalle. Matkaa kertyi pienen parkkipaikkalenkin jälkeen tasan 27 km ja aikaa meni 2:20. Sää ja muutkin olosuhteet olivat ihanteelliset. Pari astetta pakkasta, lähes tyyntä ja aurkinko paistoi (olin jo melkein unohtanut, että sellainenkin taivaankappale on olemassa). Parin tunnin huilin jälkeen päätin lähteä vielä tekemään hiihtolenkin, kun olosuhteet olivat niin mainiot. Tein saman hiihtolenkin kuin lauantainakin ja meno tuntui yllättävän hyvältä. Pakkasen ansiosta minäkin sain suksiini pitoa, ja kun “latukin” oli liukas, niin että meno tuntui tosi vaivattomalta.

Viikolle kertyi hiihtoa sekä juoksua pikkusen reilu 70 km. Salin vaaka näytti tasan 72 kg ja pitkällä lenkillä puolimaratonin aika oli 1:49:30. Eli viikkoon voi olla tälläkin kertaa tyytyväinen.

Viimeviikon tekstiin pieni tarkennus. Käytin kahden eri henkilön kohdalla samaa lyhennettä MS. Enempien väärinkäsityksien välttämiseksi seuraavat korjaukset: Eli lampunlainaaja oli MaSi ja pitkällä lenkillä oli MaSa. Kiitos huomautuksesta.

Maanantaiaamuna oli jälleen perinteisesti vajaan tunnin salitreeni. Löysin salin nurkasta uuden mielenkiintoisen laitteen, PowerMaxx:n vibraattorin (http://www.powermaxx.co.za/) . Laitteen päälle vaan seisomaan ja käyntiin jonka jälkeen se alkoi “vibraamaan” jalkoja. Muutaman minuutin seisoskelun jälkeen jalat olivat kyllä vähän aikaa melko letkeen oloiset. Tuollainen vekotin olisi kotonakin mukava, mutta kun katsoi sen hintaa, niin vibran sai samantien unohtaa.

Tiistaina juoksentelin töistä kotiin. Tälläkertaa en kiertänyt Pyhäjärveä Pyynikin kautta, vaan Rajasalmen. Reitti tätä kautta on jonkin verran tasaisempi, mutta samalla myös 1-2 km pidempi. Tälläkertaa en yrittänytkään pitää sykettä aer.kynnyksen alapuolella, vaan annoin mennä rennon rauhallisesti. Juoksu tuntui mukavan kevyeltä, ja vaikka vauhti pyöri siinä 5 min/km molemin puolin, niin siitäkään huolimatta sykeet eivät kauheasti karanneet.

Keskiviikko olikin vaihteeksi lepopäivä. Tosin illalla tuli tehtyä parin tunnin kävelylenkki, kun ei viitsinyt koko iltaa sohvallakaan maata. Tuollaisia “hiettömiä” kävelylenkkejä ei tosin tule laitettua harjoituskirjaan, vaikka niitä on viimeviikoina tullut tehtyä useampiakin.

Torstaina oli vuorossa jälleen töistä kotiin juoksu. Tälläkin kertaa kiersin Rajasalmen kautta, mutta nyt sykkeitä tarkkaillen. Sykkeet pysyivät kurissa helposti, kunhan vauhdin kanssa ei hötkyillyt.

Perjantaina taas vajaan tunnin salivuoro. Salin jälkeen juoksin reipaahkoa vauhtia töihin n. pari km. Töiden jälkeen suuntasimme kohti Loimaata jonne M&M olivat houkutelleet meidät yösuunnistusharjoitukseen. Olin saanut parilta työkaverilta lainaksi otsalamput (kiitos vaan MS ja ET), joten ei muuta kuin metsään. Menimme suunnistuksen läpi pareina, miehet keskenään ja naiset toisena parina. Minun osaltani tosin suunnistus jäi aika vähäiseksi, siillä minulla oli täysi työ pysyä tolpillani lampun valossa ja parini perässä. Muutaman kerran ehdein kyllä karttaan vilaista, mutta se oli yleensä huono idea, sillä sitten oli taas kova työ saada edellä kovaa vauhtia pakeneva valo kiinni. Nyt tuli kuitenkin ensimmäinen “valopää”-suunnistus tehtyä ja kyllähän sitä voisi vielä uudestaankin kokeilla.

Lauantaiaamusta lähdimme MS:n kanssa Virttaankankaalle pitkälle lenkille. Sää oli melko julma, sillä tuuli oli aika kova ja räntää tuli ihan riittämiin. Muutaman kilometrin jälkeen kamppeet olivat jo läpimärät ja tuulisimmilla paikkoilla alkoi tulla vilu. Onneksi sade lakkasi jossain vaiheessa ja paikat alkoivat lämmetä. Meno oli alusta asti aika takkuisen tuntuista, tiedä sitten oliko syynä sitten edellisen illan reipas suunnistuslenkki. Sykkeetkään eivät oikein tuntuneet pysyvän kursissa ja vähän väliä jouduinkin toppuuttelemaa M:n menohaluja. 29 km tuli kuitenkin hölkkäiltyä, joten viikon pitkästä tuli ihan hyvän mittainen, vaikka ilma meinasi sen vesittää…kirjaimellisesti.

Sunnuntai-iltana tein reilun 12 km vauhdikkaamman lenkin. Alusta oli päässyt jo paikoin liukastumaan, mutta siitäkin huolimatta sain olosuhteisiin nähden ajoittain ihan hyviä km-aikoja.

Viikko meni taas suunnitelmien mukaan. Kokonais juoksu-km määrä ylitti 70 km. Suunnistuksen kanssa km-määrä ylitti jopa 80 km. Ylimääräisenä hienona lisänä oli M&M:n viikonlopun leiritys, kiittos siitä. Pitkä lenkki venyi taas suunnitelmien mukaan (ehkä vähän enemmänkin), ja pitkän lenkin puolimaratonaika parani nyt aikaan 1:48:58.

Salin vaaka näytti 72,4 kg, eli sekin on menossa oikeaan suuntaan. Tosin M&M:n suklaajäätelö venytti minun suklaalakkosääntöjäni aika äärirajoille (josta sain myös kuulla), mutta toivottavasti lauantain pitkä kulutti nämä ylimääräiset herkut.

Ensiviikoksi on luvattu pakkasia, mutta lunta ei taida tulla vieläkään riittävästi hiihtoa silmälläpitäen.

Alkuviikosta vielä näytti, että talvi alkaisi ja hiihtokelit saapuivat, mutta tänään sunnuntaina hiihdosta ei kannata haaveksiakkaan… kaik on män.

Maanantaina oli taas muutaman viikon tauon jälkeen punttisalipäivä (tai aamu). 45 min sain oltua jonka jälkeen piisas.

Tiistaina juoksin reilun 12 km. Lunta oli sen verran maassa, että juoksu ei ollut aivan rentoa. Vauhtia ei ollut vaikka syke oli melko ylhäällä. Lenkki tuli kierrettyä väärään suuntaan, sillä pisimmällä suoralla oli vastatuulta. Muuten oli ihan mukava iltapuhde.

Vaikka keskiviikkona olin ollut jalkahieronnassa, niin päätin silti mennä illalla vielä kokeilemaan hiihtoa, sillä lunta tuntui olevan riittävästi. Ajettuja latu ei ollut ollenkaan ja alkukilometreillä ei ollut edes kunnon hiihdettyjä. Suksi lipsui kaikkiin kahdeksaan ilmansuuntaan, eikä meno tuntunut oikein nautittavalta (tyyli siis perinteinen, niinkuin minulla aina). Lamminpäässä harjulla oli jo vähän paremmat hiihdetyt ladut ja pitoakin alkoi löytymään. Siinä tuli sitten pari tuntia ja 20 km hiihdeltyä, joten hiihtokausi on nyt sitten ainakin avattu. Tosin jos tuosta ei kelit parane, niin hiihtokausi ei kyllä jatku. Sen verran oli kankeeta meno, että vieläkin on nivuset kipeät.

Torstaina oli vuorossa töistä kotiin juoksu. Sykkeiden mukaan taas edettiin ja melko hyvin ne pysyivätkin aisoissa. Matkalla on muutama töpäre jossa sykkeet pyrkii karkaamaan (esim. Pyynikin näkötornille nousu), mutta muuten ei ollut vaikeuksia. Lunta, jäätä ja sohjoa oli tarjolla juoksualustaksi, joten meno oli sen mukaista.

Perjantaina oli taas saliaamu, ja vajaan tuntin merkintä tuli harjoituspäiväkirjaan. Salille oli tullut ilmeisesti uusi henkilövaaka, ja se näytti ihan päin persettä… 73,1. Ennen joulua se näytti kyllä ihan eri lukemia. Jos pääsiäiseen (vuoden 2008) mennessä luku ei ala 6:lla, niin sitten minä kyllä lupaan… ainakin… varmaan… &#¤@&!!!

Lauantaiaamuna taas sama juoksulenkki kuin tiistainakin, mutta nyt vahingosta viisastuneena lenkki tuli kierrettyä toiseen suuntaan. Alusta oli pääosin sula ja pitoa oli, mutta enteenkin loppumatkasta asfaltti oli jäässä, eikä sitä oltu hiekoitettu, joten meno muuttui aika lipsutteluksi. Tälläkertaa löytyi kuitenkin sykkeen lisäksi myös vähän vauhtiakin, vaikka ei siinä vieläkään mitään hurraamisen aihetta ole. Iltapäivästä sitten vielä 4,5 tuntia ruummiillista kuritusta halonhakkuun merkeissä.

Sunnuntaina oli pitkän lenkin vuoro. Aamupostin haun yhteydessä kävin kokeilemassa oliko asfaltti edellisaamun tapaan jäässä, mutta +3 lämpöastetta takasi sulan alustan, joten nastarit saivat jäädä kaappiin. Lähes koko matkan ajan tihutti enemmän tai vähemmän vettä joten kotona oltiin litimäkänä. Tälläkertaa sykkeet pysyivät melko mukavasti kurissa, ja meno oli muutenkin mukavan tuntuista. Ainoastaan pari viimeistä kilsaa oli turhan reipasta menoa sykkeiden osalta, mutta se johtui varmaankin halusta päästä pian vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Matkaa kertyi 25,5 km joten taas tuli venytettyä muutamalla km:llä edellisviikon pitkää. Puolimaratonin aika oli 1:51:51, eli sekin aika parana jokusella minuutilla edellisestä viikosta. Tosin reitti tuli juostua toiseen suuntaa kuin edellisellä kerralla jolla voi myös olla hiukan vaikutusta aikaan.

Viikko oli siis aika paljon edellisen toisinto, ainakin juoksujen osalta. Hiihto ja pari salikertaa sentään tuli lisää. Kilsoja kertyi n. 66, joten talviviikon määrä alkaa kohta olla kohdillaan.

Postista tuli tälläviikolla suunnistuslisenssin lasku, ja siitä tuli mieleeni, että sitä päästään tänä vuonna jo veteraanisarjaan. Kyllä se on hienoo. Kohta saa jo ruveta eläkettä odottelemaan.

Suomen super-sunnuntaista meinasi tulla ihan floppi, mutta onneksi Ahonen pelasti sen viidennellä mäkiviikon voitollaan. Päivän aloitus jo enteili normaalia tulospäivää, kun Jarkko Nieminen hävisi Adeleiden loppuottelussa 65 sijaa huonommalle ranskalaiselle. Kuitunen tippui Kallan vauhdista Tour de Ski:llä jääden toiseksi. Hannu Mannisella oli mahdollisuus voitollaan Schonachssa ottaa joku arvokas kiertopytty pysyvästi itselleen, mutta sattui jäämään toiseksi. Olisin siis voinut ennen illan mäkikisaa löydä aika paljon vetoa, että Ahonen jää mäkiviikolla toiseksi… onneksi en lyönyt.

“Uusi vuosi ja uudet kujeet”, niinkuin vanha kulunut sanonta kertoo. Tämä alkuvuosi ei ole ainakaan vielä tuonut näköpiiriin mitään uutta edellisenvuoden loppuun verrattuna. Pakkasta on sentään pikkuisen tullut, mutta lunta on vielä aika vähänlaisesti… sentti sitä voi jostain löytyä. Tosin ensiviikoksi on jo valkoista kultaa luvattu, mutta riittääköhän sitä latujen tekoon. Alkaa pikkuhiljaa tekeen mieli laduille, kun Pirkan Hiihtoonkaan ei ole aikaa kuin pari kuukautta. Viime vuonna kyllä aloin hiihtämään vasta tammikuun loppupuoliskolla.

Treenien osalta viikko oli suht samanlainen kuin edellinenkin. Maanantaina 12 km sellaista rennon reipasta menoa sykemittariin katsomatta.

Tiistaina uudenvuodenpäivänä, kun oli valvottu aamuneljään, eikä päivällä oikein mikään lähtenyt käyntiin. Iltapäivästä tuli tehtyä vain 1,5 h kävelylenkki. Tosin sille päivälle ei oltu mitään suunniteltukkaan.

Keskiviikko oli ensimmäinen työpäivä sitten puoleentoistaviikkoon ja aamuherätys oli aika masentava, kun herätys oli 3,5 tuntia edellisiä aamuja aikaisemmassa. Yökin tuli nukuttua huonosti, kun räpsään huonosti jäänyt hiiri paukutti loukkua välikattoon pitkin yötä. Piruuttaan kuitenkin piti sen verran taukoa häirinnässään, että itse ehdeimme välillä nukahtamaan, kunnes taas PAM,PAM,PAM. Aamuyöstä menin sitten päästämään hiirtä tuskistaan… lopullisesti, mutta siinä rytäkässä tuholainen pääsi karkuun. Taisi laittaa sukat jalkaan, kun on ollut viimepäivät hiljakseen. Iltapäivällä juoksin töistä pitkästäaikaa kotiin, vajaa 16 km. Pakkasta oli 6-7 astetta ja matkalla tuli vähän vilu kun yritin pitää sykkeet kurissa. Tiedä sitten johtuiko kylmyydestä, kun illalla alkoi nousta kuumetta.

Seuraavana yönä ei tullut taaskaan nukuttua kunnolla, kun kuume tuntui nousevan ja oli välillä kuuma ja välillä horkka. Mahakin oli sen verran sekaisin, että pytynreunat eivät tuntuneet riittävän kun tyhjennyksellä kävi. Oli varmaan minunkin mahaani pesiytynyt joku Nokian alkueläin. Olin sitten torstain poissa töistä, ja makasin koko päivän sohvalla ja katselin nauhoitettuja lähetyksiä digi-boxista. Sairauden vuoksi jäi myös hieronnassakin käynti väliin. Tai oikeastaan kahden sairauden vuoksi, sillä hierojakin oli kuulemma kuumeessa ja ehti perua ajan ennen minua.

Perjantaina menin jo toihin, mutta aamun salivuoron jätin väliin.

Lauantaiaamuna 10 km reipasta/kovaa + 2 km. Vauhti on vielä tosi hukassa. 10:n keskivauhti oli vain himpun alle 4:40. Tosin ihan täysillä ei tullut mentyä, ja toisaalta vauhdilla tässä vaiheessa ole merkitystä, mutta mihinkään TeivoCup:iin on turha vähään aikaan mennä.

Sunnuntaiaamuna reilu 23 km rauhallisesti sykkeitä tarkkaillen. Meno tuntui tosi takkuiselta ja väsyneeltä. Liekö syynä edellisen päivän kovempi lenkki ja kovahko tuuli, mutta meno ei maistunut yhtään. Välillä kun piti sykkeitä tarkkailla piti vauhtia tiputtaa niin paljon, että mummotkin olisi rollaatoreillaan jättäneet meikäläisen viivalle vikisemään. Kotiin sentään pääsin ja loppupäivä tulikin vain katsottua urheilua (tennis, hiihto, ampumahiihto, yhdistetty, mäkihyppy).

Viikon juoksusaldo oli ihan hyvä – pikkusen yli 60 km. Pari kovasykkeisempään lenkkiä sain tehtyä ja pitkää lenkkiä tuli taas venytettyä parilla km:llä. Salikäynnit jäivät väliin, mutta ehkä sitten ensiviikolla taas sitäkin laatua.