Kulunut viikko oli melkoista rötväilyä reenien suhteen. Maanantaina tein sisäpyöräilytreenin ja tiistaina juoksin työmatkat, mutta sitten tulikin keksittyä hyviä syitä miksi tossuja ei tarvitsisi vetää jalkaan. Onhan se hyvä pitää välillä vähän rennompiakin viikkoja, mutta jos nyt jaksaisi vielä viisi viikkoa, niin sen jälkeen saa pitää paussia ihan liiaksi kanssa.

Lauantaille tuli sentään ihan hyvä setti ulkoilua. Aamulla yhdeksältä oli työpaikan Cooperin testi Räikän urheilukentällä. Onneksi edellisen päivän myrsky oli laantunut ja aamulla oli moiselle rykäisylle hyvät olosuhteet. Viiden asteen lämpö oli ehkä hieman alhainen, mutta eipä juostessa kylmäkään tullut. Muutaman vuoden Cooper-tauon jälkeen mittariin tuli ihan kelvollinen 3450 m. Ei jäänyt kuin 30 m ennätyksestäni.

Pikamatkan jälkeen suuntasin auton nokan kohti Jämiä ja klo 11 starttaavaa suunnistusmaratonia. Ihan maratonin mittaa ei sentään tiedossa ollut, mutta 18 (tot. 19) km kuitenkin. Reitti oli Jämille tyypillisesti nopea ja suht helppo. Puolessa välissä oli suo-osuus, jossa piti laittaa välillä kävelyksikin, mutta muuten matka taittui 5 – 5:30 kilometrivauhdilla. Aamun testi painoi kuitenkin jonkin verran koko matkan ajan.

Muuten suunnistus meni ihan hyvin, mutta maalissa ohjattiin itkumuurille, jossa emitin tarkastuslipuke otettiin myöhempää tarkastusta varten. Kotona näin tuloksista, että hylsy oli tullut. Aloin katsomaan karttaa, että missä moka oli tullut, ja löytyihän se sieltä. Olin tullut toiseksi viimeiseltä rastilta suoraan maaliin ja jättänyt vähän ennen maaliviitoitusta olleen rastin ottamatta. Ilmankos se maaliin tuloni reitti tuntuikin vähän oudolta. Tämä olikin  muistaakseni ensimmäinen kerta kun hylsyn olen saanut. Toivottavasti myös viimeinen.