Takametsän Travoltat

Maanantai meni vielä EP-suunnistuksen surkeiden reitinvalintojen ja tyhmien pummien ihmettelyssä ja voivottelussa. Nyt, viikko siitä asia on jo onneksi melkein unohtunut, mutta tilalle on tullut seuraavan suunnistuksen manaamiset.

Maanantaina annettiin siis vielä armoa, mutta tiistaina oli jo rankaisun vuoro. Kotipuolessa vajaa 13 km vauhtileikittelyä, sisältäen eripituisia ja -nopeuksisia vetoja yms. Väsynyttä oli vielä, mutta armoa ei annettu (eikä kyllä pyydettykkään).

Keskiviikkona oli jälleen Iltarastien vuoro. Ylöjärven Kilpijoen maastossa oli “rinnerastit” 🙂 teemalla olevat radat. Tälläkertaa otin vain 4.8 km:n radan, sillä siihenkin oli saatu ängettyä 15 rastia. Hirveetä rytöä ja pusikkoa koko rata. Tiedä sitten oliko syynä huonot reitinvalinnat, mutta Kilpijoki joutui boikottilistalle. Ei ollut minun makuuni, ainakin kun rastitkaan ei tuntunut löytyvän.

Torstaina rankaistiin toistamiseen huonoista suunnistuksista. Nyt oli töiden päälle taas pitkän lenkin vuoro, sillä viikonloppuna ei pitkää ehtisi tekemään. Mittari sippasi heti km:n jälkeen kun olin unohtanut ladata akut, joten ajasta, vauhdista ja sykkeistä ei ole tietoa. Matka on tiedossa ja se oli 27.3 km, aika jotain 2:11 – 2:14 välillä. Lopussa tuli mentyä vähän reippaampaakin vauhtia. Jotenkin tuntui mukavammalta juosta kun ei tarvinnut (tai voinut) koko aikaa tarkkailla sykkeitä vaan sai mennä fiiliksen mukaan. Kovin kevyeltä meno ei kuitenkaan tuntunut, mutta tulipahan viikon pitkä taas tehtyä.

Perjantai meni taas loikoillessa ja kerätessä voimia viikonlopun kisoja varten.

Lauantaina oli vuorossa Walkirastit Pälkäneellä Aivujärven kartalla. Reitti löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Aivujarvi_240508.jpg. Itse pääsin metsään heti ensimmäisten joukossa, joten matkaseuraa ei juurikaan ollut. Alku tuntui menevän hyvin ja rastit löytyivät yllättävänkin helposti. Aina kahdeksannelle rastille asti tuntui siltä, että nythän tämä suunnistus alkaa oikein luonnistamaan. Mutta kasilla tuli sitten ensimmäinen töppi. Rankan rinnenousun jälkeen juoksin metsätraktoriuraa vähän liian pitkälle suon reunaan. Suon reunassa kääntyessäni huomasin pienen jyrkänteen alla juottorastin. Sinne kirmasin päätäpahkaa ja leimaus. Kehtaako/uskaltaako kertoa, että sain rastilla pienen vinkin tarkastaa koodin. Ja väärä rastihan se oli. En tiedä olisinko itse huomannut virhettäni ajoissa, mutta pasmat meni ainakin sekaisin. Yritin siinä sitten hädissäni paikantaa pientä jyrkännettä ja itseäni kartalta. Jyrkkää ei löytynyt (jälkeenpäin karttaa tutkiessani jyrkkä oli sopivasti piilossa rastinumeron alla) joten tuurilla vaan vähän takaisinpäin uraa pitkin ja sieltä se oikea rastikin löytyi. 2,5 min siinä meni aikaa. Seuraavat kolme rastia meni taas mukavasti ja kasin töppi oli jo unohdettu. 12. rastikin näytti helpolta, mutta jostain syystä juoksu lähti tien ylityksen jälkeen kampeamaan liikaa oikealle ja tulin väärään kohtaa jyrkännettä. Siinä sitä sitten taas pyörittiin jokunen hetki ennenkuin tilanne alkoi selvitä ja rasti löytyä. Taas meni nelisen minuuttia möhliessä. Nyt alkoi jo harmittaa. Seuraava rasti löytyi taas mukavasti, mutta sitten tulikin päivän surullisin väli. En edes viitsi selostaa rastiväliä, sillä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 250 m:n välille voi tosiaan saada hukattua 9.5 min aikaa, vaikka tie on 50 m rastista. Hoh-hojaa… tässä vaiheessa alkoi harmitus siirtyä seuraavalle asteelle. Loppu meni taas jotenkuten mukavasti. 80% rasteista meni tosi hyvin, mutta tyytyväisyysaste kisasta ei ole kyllä samaa prosenttiluokkaa.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Virttaanharjun Maratonin yhteydessä juostu neljän hengen maratonviesti ( 4 x 10.5 km). Lauantain 1.5 tunnin mettäjuoksu ei ihan optimaalinen valmistautuminen tähän päivään ollut, mutta ei nyt ihan kuollut olokaan ollut. Minulle oli annettu viestin avausosuus joten aamulla oli pitänyt herätä ajoissa aamupalalle, jotta surullisenkuuluisa tyhjennyssessio tapahtuisi ajoissa, eikä puskareissua tarvisi suorittaa. Klo 11 kajahti lähtölaukaus Virttaan metsästysmajalla ja kymmenpäinen lauma säntäsi kangasmaaston poluille. Alkukiihdytyksen jälkeen pääsin vetämään letkaa ja juoksu tuntuikin heti yllättävän hyvältä. Ensimmäinen km meni aikaan 3:45. Taakseni en katsonut, mutta kannoilla tuntui olevan ainakin pari menijää. Toinen ja kolmas km oli ensimmäistä 6 sek hitaampi, mutta toisen km-tolpan jälkeen alkoi kuitenkin lähimmät kilpakumppanit jäädä muutaman kymmenen metriä. Seuraavat pari km meni edelleen samaa vauhtia vaikka pätkä oli lievästi nousuvoittoista. Nousut eivät olleet reitin pahin ongelma vaan alusta, joka oli paikoin melko pehmeä. 5 km jälkeen alkoi alamäkiosuus ja lähimmät kilpailijat olivat jääneet vielä vähän lisää. Tämä oli ensimmäinen kisa jossa olen ollut näin pitkään letkan vetäjänä. Vuonna 2002 johdin Savihölkää km:n ajan kun kaverit olivat laittaneet minut polttareissani kisailemaan. Siinä tuli otettua sellainen alkukiri, että muut jäi taakse, mutta kavereiden ensimmäinen “juotto” oli sen verran tiukka, että maine ja kunnia (ainakin kunnia) jäi aika lyhyeen. No joo. Vitosesta vajaaseen kasiin oli pääosin alamäkeä ja se meni ihan mukavasti km-vauhti n. 3:45. 8-9 km väli oli loivaa nousua ja siinä alkoi jo vähän painaa, vauhti tippui 3:55:een. Ihan takana ei ollut ketään joten ihan viimeisiä voimia ei tarvinnut vielä antaa, vaan ne sai säästää loppukiriin. Viimeinen puolitoista km olikin sitten taas paremminkin laskuvoittoista ja koska vatsalihaskramppikaan ei ollut vielä ilmoitellut itsestään, niin lopussa pystyi laittamaan kaikki voiman rippeet peliin. Ajassa 39:16 lähetin Markuksen kakkososuudelle. Kolmosella oli Ismo ja nelososuudella Jani. Takametsän Travoltat juhli komeaa voittoaa ajassa 2:42:04. Tosin joukkueita ei ollut kuin 3, mutta voitto mikä voitto.

SM-kisoissa

Juu, uskokaa pois SM-kisoissa olin, eikä olleet mitkään Sado-Maso -karkelot, tai no… olihan ne Suunnistus-Masokismikisat. Kyseessä oli siis Suomusjärvellä pidetyt SM Erikoispitkät johon erehdyin ilmottautumaan. Nyt on sitten elämäni ensimmäiset SM-kisatkin takana ja minut on rankattu Suomen 31. parhaaksi erikoispitkän matkan suunnistajaksi H35 -sarjassa :). Tai olisiko paremminkin Suomen 8. huonoimmaksi ko. kategoriassa. Tarkempi kisaraportti tulee erillisenä blogi-merkintänä.

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta joten palataan taas ajassa sen verran takaisin ja yritetään muistella mitä on tapahtunut.

Raportti alkaa siis 5. päivästä jolloin oli jälleen normaali salipäivä sekä Iltarastit Kaupissa. Kauheassa myrskyssä tuli harhailtua mettässä peukkukompassin käyttöä harjoitellen, ja todettua, että ei homma ihan hanskassa vielä ole.

Tiistaina oli kalenterin mukaan lepopäivä. En muista kylläkään syytä, mutta olisikohan ollut taas Jukolan talkoot.

Keskiviikkona oli taas Iltarastipäivä. Rastit pidettiin Teiskossa ja se oli “virallinen” pitkänmatkanharjoitus, sillä mahdollisuus oli ottaa 7 km:n lenkki 1:15000 kartalla. No pitihän sitä kokeilla, sillä tuon mittakaavan karttaa ei ole ennen maaliin tuotu (kerran kyllä lähdin matkaan sellaisen kanssa, mutta jouduin keskeyttämään kun tipuin kartalta ja pääsin hädin tuskin autolle takaisin – taitaa muuten löytyä kotisivuilta top5 -pummien joukosta). Eipä kyllä tämäkään kerta ihan putkeen mennyt, mutta maaliin tuli sentään päästyä. Reitti löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Teisko_070508.jpg. Tulipahan ajettua toista sataa kilometriä iltarastien vuoksi.

Torstaina juoksentelin töistä kotiin. Rauhallista oli meno, mutta sujui ihan OK.

Perjantaina jälleen lepopäivä. Tämä viikkohan on ihan rötväysviikko.

Lauantaina 14 km hieman alle 3 h:n maratonaikaan tähtäävää kilometrivauhtia + ennen ja jälkeen 2,5 km:n verryttelyt. Edelliseen vastaavaan lenkkiin nähden meni todella hyvin ja kevyeen oloisesti. Nyt olisi kiinnostusta kokeilla maratoni, mutta kun ei ole mitään sopivaa lähiaikoina. Tukholmakin on ihan täynnä.

Sunnuntaina oli pitkän lenkin vuoro. Lenkki venähti reiluun 33 km:iin ja reiluun kahteen ja puoleen tuntiin. Matka taittui yllättävän kevyen oloisesti, edellispäivän kovemmasta lenkistä huolimatta. Vauhti oli vähän päälle 4:40:n ja sykkeet pysyivät 28 km:iin asti suht hyvin kurissa, mutta sitten kyllästyin kyttäileen mittaria ja annoin vaan mennä 5 viimeistä km. Maratonpoltot sen kun kovenee.

En nyt osaa sanoa oliko tuo lepoviikko vaikka lepopäiviä tulikin kaksin kappalein. Juoksua sentään tuli kilometreissä ihan riittävästi vaikka kerrat jäivät kolmeen. Tuon päälle sitten vielä pari suunnistusta.

Seuraava viikko alkoi pelkällä punttisalilla. Illalla oli taas Jukola-talkoita, joten Iltarastit jäivät väliin. Tosin Suolijärven kierto ei kauheasti kyllä houkutellutkaan.

Tiistaina HaPa oli järjestänyt KooVee:laisille harjoituksen SM-EP:ä silmälläpitäen. Reitti oli tehty Teiskoon Rääkkykankaalle, oli perhoslenkkiä, reitinvalintaa ja kaikkee… Sujui suht OK, vaikka muutama tyhmä reitinvalinta tulikin tehtyä. Taas tuli yli 100 km ajoa (kyllä suunnistus on luontoystävällinen laji).

Keskiviikkona järjestettiin Kangasalla Teerinevalla iltarastit. Taas tuli kilometrejä mittariin, mutta täytyi sitä käydä kokeilemassa pitkät rastivälit teemalla ollutta “taitorasteja”. Rasteja oli sen verran vähän 7 km:n lenkillä, että minäkin selvisin jopa hyvin 8 -rastin reitistä. Kärkeen kyllä tuli aika paljon aikaeroa, mutta siellä oli varmaan jotain tosi kovia huippuja menemässä… tai sitten ei. Aamu kuitenkin alkoi salitunnilla, ja päivällä oli vielä jalkahierontakin ja sehän teki kutaa, sillä viikonlopun jumit olivat vielä päällä… aijai sentään…

Torstaina rennon reipasta vauhtia töistä kotiin. Mittariin ei vilkuiltu ja keskisyke nousikin 139:ään ja max 152:een. Tosin vauhtikin oli 4:25 min/km.

Pe ja La lepoa urheilusta ja valmistautumista sunnuntain koitokseen.

Sunnuntaina 19,6 km suunnistusta.

SM Erikoispitkä, Suomusjärvi

Tulokset löytyy osoitteesta: http://suomusjarvensisu.fi/sm2008 ja reittini: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Raamaanmaki_180508.jpg. Reitti ei ihan kohdilleen osu, mutta melko hyvin kuitenkin. HaPa:lle ja TuPa:lle kiitos kyydistä ja kyytiseurasta.

Kisapaikalle tullessa valmistautumisaikaa kisaan oli vielä tunnin verran. Sää oli koleahko, ehkä n. 8 astetta lämmintä, pilvistä ja taivaalla vaelteli sateisen oloisia pilviä. Aikaa oli käydä pari kertaa WC:n puolella, laittaa kisakamppeet päälle ja käydä katsomassa edellisen lähtöryhmän yhteislähtö. Mutta sitten pitikin jo melkein heti marssia lähtökarsinaan odottelemaan omaa yhteislähtöä.

Olin ilmottautunut H35 -sarjaan sillä sen ryhmän matka oli vielä siedettävän oloinen 19,6 km. Yleisen sarjan matka oli 26,3 km ja siihen olisi tuhrautunut niin paljon aikaa, että ei ollut mitään järkeä lähteä siihen porukkaan mukaan.

Tämä oli minun ensimmäinen tämänlaatuinen ja -pituinen kisa, joten taktiikasta ja vauhdinjaosta ei ollut mitään hajua. Yleisin neuvo mitä minulle esitettiin oli, että “hyödynnä letkoja, peesaile ja anna muiden tehdä työ, kyllä sun juoksukunto riittää letkoissa pysymiseen”. Itselläni oli taas sellainen kutina, että jos sitä letkoissa viiletetään, niin minä putoan kartalta heti kättelyssä, sillä kovassa vauhdissa en kyllä pysty karttaa seuraamaan. Tarkoitukseni oli sitten peesailla letkassa ainakin ykköselle. Toteutuma oli kuitenkin jotain noiden kahden vaihtoehdon välistä, eli en pysynyt letkassa, mutta en oikein kartallakaan.

Lähtölaukaus kajahti. Repäisin kartan irti lankusta ja lähdin pinkomaan kohti K-pistettä samalla karttaa avaten. Ensimmäiselle rastille ei ollut järin pitkä matka. Muutama oja jonka jälkeen tielle – katsotaan sitten jatkoa tarkemmin. Ennen K-pistettä ehdein jo kastella jalatkin joten sitä oli tossujen kastumista turha enään vältellä. K:lla jo totesin, että tavoiteletka on sitten jo mennyt, sillä edessä juoksi vain naissuunnistajia. Ojat tuli ja tielle päästiin. Sitten tieltä hakkuuaukolle ja metsäkoneuralle. Sain kiinni erään oman sarjalaisen jonka tunnistin samaksi jonka kanssa juostiin yhdessä FinnSpringissä jokunen rastiväli. Ohitin hänet, mutta tajusin pian, että nyt kannattaa peesata, sillä ykkönen oli aika pahon oloisessa paikassa kaveri oli tarkempi suunnistaja kuin minä. Suunnitelma kannatti ja ykkönen löytyi suht. hyvin.

Reitti jatkui perhoslenkkinä ja meidän kahden hengen letka hajosi, sillä kaveri lähti kiertämään perhosta joko eri suuntaan tai ainakin reitinvalintamme oli eri. Kakkonen löytyi suht. hyvin, vaikka rastivälillä tuntuikin siltä, että melkoinen kaarros tuli tehtyä.

Kolmoselle näytti olevan nousua ja ylämäessä tuntui jo hengästymistä. Olo oli vähän epävarma, että onko vauhti liian kova ja selviääkö tätä vauhtia maaliin asti. Kolmonen löytyi kalliosyheröstä huolimatta melko nopeasti.

Mäkeä alas ja tien pitäisi tulla suoraan eteen. Sopiva metsäkoneura löytyi vielä alle ja tie tuli äkkiä eteen. Vähän matkaa tietä pohjoiseen ja takaisin metsään. Edessä olisi jyrkkä nousu jonka laella rasti pitäisi olla. Nousu oli yllättävän jyrkkä ja juoksu muuttui kävelyksi – paukkuja vielä tarvittaisiin. Ihan suoraan en näemmä rastille tullut, mutta onneksi hahmotin sijaintini ja rasti löytyi helposti.

Viitonen olisi jälleen perhoslenkin keskusrasti ja tarkasti oli otettava, sillä ohi mennessä kiinni ei enään näillä taidoilla helposti saisi. Kierrän korkeimman kohdan ja rasti pitäisi tulla “syliin”. Ohi kuitenkin meni ja hukassa oltiin. Onneksi tulin jyrkänteen reunalle ja siitä sain kiinni. Pientä harhailua ja rasti löytyi. Pari minuuttia siinä kuitenkin tuli sössittyä.

Perhosen toinen siipi oli edessä. Rinnettä alas suolle ojien yli ja kohti hakkuuaukkoa. Ojat tuli ja kompassi suunnattiin kohti hakkuuaukkoa (tarkemmalla luvulla olisin välttänyt huonokulkuisen välin, ja mutta kun kiire oli, niin pohjoispuolen selvä polkukierto jäi havaitsematta). Suuntasin kohti hakkuiden välissä olevaa kaistaletta ja siitä ylös kutosrastille (GPS-reitti ei näytä tässäkohtaa ihan oikein).

Kompassisuunta seiskalle. Suunnasta vähän vasemmalle, niin tulisin tiellä sopivasti hakkuuaukon reunaan. Maastoon oli jo muodostunut uria joita pystyi hyödyntämään. Naureskelin mennessäni letkoista puhuneille, sillä kovin oli lyhyt letkat täällä jälkijoukoissa. Pitkään aikaan ei ollut näkynyt samaan suuntaan menijöitä. Ylitin hakkuuaukon ja lähdin kiertämään kalliota. Hieman ennen rastia osuin jälleen uralle joka vei suoraan rastille. Rasti löytyi siten helposti.

Takaisin hakkuun reunaan ja sieltä polulle. Polulta niitylle ja suunnalla kohti kasia. Rasti löytyi helposti sillä pari muutakin oli juuri menossa samalle rastille.

Seuraava olisi taas perhosen keskusrasti ja nyt se oli otettava tarkasti. Alku oli selkeää kallion päällä juoksua. Tiheikkö sekä kalliosyherikkö meinasi jälleen tehdä kolmannen kerran tepposet, mutta onneksi keskusrasti löytyi melko nopeasti.

Edessä oli ensimmäinen pidempi rastiväli. Ensin oli päästävä tältä hankalta kalliolta pois ja ensimmäiselle reitin varrella olevalle tielle. Tielle saavuttuani tankkasin vähän urheilujuomaa ja tein sotasuunnitelman – kompassisunnalla eteenpäin. Rastivälillä olisi 5 tien ylitystä joten niillä tehtäisiin aina uusi suunnitelma. Ensin tuli vastaan metsälinja jota seurasin ja pääsin helposti ensimmäiselle tielle. Jonkun mökkitien päästä metsään ja suunnalla seuraavalle tielle ja samaa suuntaa seuraavallekin tielle. Vähän tietä pitkin ja taas suunnalla seuraavalle tielle. Mökkitien päästä suolle josta löytyi sopi juoksu-ura seuraavalle tielle. Jälleen vähän matkaa tiejuoksua ja mutkasta metsän puolelle. Jyrkänteiden välistä suota pitkin ja rasti löytyi helposti. Tällä välillä olikin jo seuralainen jonka kanssa mentiin tasatahtia. Rastille lähestyminen kuitenkin tehtiin vähän eri reiteillä, ja minulla oli tällä kertaa hieman nopeampi reitin valinta. Tosin rastilta lähdettiin taas samaan aikaan, kun tuhrasin lähtöni kanssa.

Suunta yhdelletoista ja juoksuksi. Valmis juoksu-ura löytyi pian ja sitä seuraamalla rasti löytyi nopeasti.

Muutaman ojan yli, tiheiköiden välistä kalliolle ja tien pitäisi olla hetipian siinä. Tien yli hakkuulle ja sitä pitkin hakkuun takana olevalle kalliolle josta rasti tuli helposti vastaan. Rastilla oli juotto ja siinä tuli vähän syötyä energiapatukkaakin. Rastilta tarrautui mukaan kolmas henkilö (tai itseasiassa me taisimme tarraudua hänen peesiinsä).

Kolmelletoista oli taas pitempi matka ja minä antaudui melko suosiolla kolmikon vauhtiin ja peesailin sumeilematta. Jossain kohtaa oli jopa niin, että en olisi välttämättä osannut kertoa tarkalleen missä mennään, mutta isompi suo toi minut takaisin kartalle. Siirryin letkan kärkeen kun reitti alkoi selkeytyä. Kallion kierto suon laitaan ja tiheikön läpi. Tein vähän omaakin reitin valintaa, mutta loppujenlopuksi rastia lähestyttiin taas kolmistaan. Siirryin taas peesaajan paikalle, kun tuntui, että taas pitäisi oikein osata suunnistaakin. Rastille tultiin kuin köyhdän talon porsaat.

Ryteikön läpi tielle, parin ojan yli ja ylämäkeen. Ylämäessä kaverien askel tuntui painavan ja siirryin letkan kärkeen. Siinä kohtaa tiemme erkanivat eikä enään toisiimme törmätty. En tiedä oliko kovin fiksu veto jättää joukko. Vaikka olinkin seuraavalla rastilla ennen heitä, niin lopputulos olisi ollut varmaankin parempi letkassa.

Rastilta alas tielle ja tieltä ylös seuraavalle kalliolle. Lähdin kiertämään huippua ja etenin takarinnettä pitkin kohti rastia. Jälkeenpäin katsottuna kierto ei ollut järkevä, vaan meno oli aika hidasta ja suoraan olisi ollut selkeämpi mennä. Rasti tuli kuitenkin vastaan, vaikka meno oli aika hidasta. Pari ylimääräistä minuuttia siinä varmaankin meni.

Rastilta lähtiessä tuli ajatuskatkos ja lähdin vähän väärään suuntaan. Tulin alas tielle ja juoksin tietä pitkin lähemmäs seuraavaa rastia joka olisi viimeinen ennen kisakeskuksen varvausta ja omaa juottoa. Rastin löytämisen kanssa ei ollut vaikeuksia.

Kisakeskuksen juotossa heitin mukana olleen juomavyön lanteelta pois pyörimästä. Söin irvistellen yhden geelin ja puolikkaan energiapatukkaa. Juomaa meni vähän liikakin, sillä se alkoi tuntumaan mahassa. Minuutti pari siinä tuli tankattua ja huilittua, ja sitten matka jatkui taas. Seuraava rasti oli heti juottopöytien jälkeen, joten ensimmäinen (ja viimeinen) täysin virheetön rastille tulo oli suoritettu.

Seuraava rasti olisi lähellä mutta syheröisellä kalliolla. Tarrauduin uuden kaverin kannoille ja etenimme rastille yhtä matkaa, jonkin verran hapuillen. Ei ollut kaverikaan enään ihan terässä.

Rastilta alas tielle ja jokunen sata metriä tiejuoksua, kaveri jäi taakse. Suon yli hakkuuaukon reunaan ja ylös kalliolle. Suunnalla kohti rastia. Tiheikön läpi jyrkänteen vierestä ja rinnettä alas. Metsäkonepolun yli ja suolle. Uudelleen metsäkonepolkua pitkin ja tielle. Tiejuoksua ja mutka vasempaan, vilkaisu kartaan ja… liinat kiinni. Eihän tässä mitään mutkaa pitäisi olla… mikä hiton kallio… ei kele en minä tuolla tiellä voi olla. Kartta oikeinpäin käteen mies ympäri ja kiroille pöpelikköön. Tiheikköä ja suota, mutta tuli se oikea kalliokin eteen. Onneksi rastille johti melko selvä juoksu-ura. Iso pummi tehty, varmaankin ainakin 4 min.

Rinnettä alas, tiheikön läpi tielle. Tietä vähän matkaan ja metsän puolelle. Uusi suunta ja isohko kallio pitäisi tulla eteen. Kallion kierto vasemmalta puolen ja iso jyrkänne tuli juuri niinkuin pitikin. Parin ojan yli ja pikkukallio pitäisi olla edessä. Kallio kierretään oikealta ja tiheikössä pitäisi olla rasti 20. Pelto… mikä ..tun pelto tuolla nyt näkyy, nyt on juostu ohi ja kovaa. No ei auta, 21:n kautta 20:lle. uusi suunta ja… niin kartta on näemmä taas kädessä miten sattuu ja peltokin on ihan eri kuin kuvittelin. Rinnettä takaisin ylös ja siellähän se rasti onkin. Iso pummi nro 2, ainakin 5 min.

Seuraava onkin lyhyt rastiväli joten suunnalla tiheikön läpi. Hidasta on, mutta pääasia, että rasti löytyi.

Rastilta alas pellon reunaan. Aukon reunaa pitkin suolle, sieltä kalliolle ja tielle. Suunnitelma oli tämä. Suon reuna löytyi vaikka reitti ei ollutkaan ihan optimaalinen ja suunniteltu. Märällä suolla mättähältä mättähälle pomppiminen sekoitti vähän suunnan ja tiheikössä taas oltiin. Rämpimisen ja väsymyksen jälkeen tie sentään löytyi. Suunnalla, ja uria hyväksi käyttäen seuraavalle tielle. Kalliosyherössä rastia sai taas vähäsen metsästää, mutta löytyi se kuitenkin melko helposti. Rastilla olleet juomanlaskijat olisivat kyllä voineet pitää vähän kovempaa ääntä. Tarkemmalla kartanluvulla olisi huomattavasti parempi reitinvalintakin ollut mahdollista, minuutteja ja voimia olisi säästynyt.

Meno alkoi jo pikkuisen painaa ja ote lipsumaan. Pian rastin jälkeen yritin opastaa eräälle naiskilpailijalle sijaintiamme, mutta tulin vain itse entistä epävarmemmaksi sijainnistani. Kompassi tuntui näyttävän koko ajan väärään suuntaan, mutta luotin siihen kuitenkin ja korjailin suuntaani vähän väliä. Reitti oli aika mutkittelevaa, enkä ollut ollenkaan varma missäpäin tarkalleen sitä samoiltiin. Suunnalla kuitenkin pitäis päästä tielle ja selvitetään sijainti siellä sitten tarkemmin. Tuskastuttavan pitkän tuntuisen matkan jälkeen tie tuli eteen. Sijainti selvisi melko pian eikä se ihan kaukana tavoitellusta ollutkaan. Suunta vain kohti kahden järven välistä kapeikkoa ja sieltä seuraavalle tielle. Kapeikko löytyi helposti ja tielle olisi jyrkähkö nousu. Tielle tullessa joku taas naksahti päässä, sillä lähdin juoksemaan sitä väärään suuntaan. Reilu 100 m tuli juostua väärään suuntaan kun tajusin virheeni. Joten kiroillen takaisin. Muutama sata metriä tiejuoksua ja aukon reunasta ylös. Suo, notkosta toiselle suolle ja avokallioille. Rasti ei ollut siinä missä toivoin, kauheasti ei enään viitsisi turhaan hakea. Pieni kiemura tuli tehtyä, mutta kyllä rastikin löytyi. Jälleen olisi pitänyt olla tarkempi kartan kanssa, sillä itse reitinvalinta ja etenkin valitun reitin toteutus oli ala-arvoinen. Taas kului turhaan aikaa ja hikipisaroita.

Kalliolta alas, ryteikön läpi kohti edessä näkyvää jyrkännettä jonka kiertäisin oikealta. Kallion suuntaisesti kohti oikealla olevaa pienempää kalliota jonka voisi kiertää vasemman kautta. Vähän kaukaa tuli kierrettyä, mutta rasti näkyi kauempaakin jo melko hyvin.

Nopea suunnan otto ja juoksu-uraa loivaa rinnettä alas kohti tiheikköä. Kauempaa näkyi jo kaksi puuta jotka olivat karttaankin merkattu. Rasti oli niiden tuntumassa, joten sen kanssa ei ollut ongelmia.

Vielä suunta kohti viimeistä rastia. Tiheikön läpi niitylle ja sähkötolpan juuresta löytyi viimeinen rasti.

Voimia vielä tuntui olevan joten täyttä ravia loppusuoralle. Maaliviivan yli ja maalileimaus. Huohottaen emitin tarkastukseen, pieni hengityksen pidätys, “OK” sanoi tarkasta, pieni virne naamalle ja huohotus sai jatkua.

Aika heikosti meni. Kolmen tunnin aikaan olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet. Enemmän olisi pitänyt malttaa ja katsoa tarkemmin reitin valintoja. No, enpä ollut ainakaan viimeinen.

Vappuviikko

Oli sen verran komee sunnuntaiehtoo, että ei malttanut tulla sisälle koneen viereen naputtelemaan blogiin juttua, joten viikkoraportti on taas vähän normaalista myöhässä.

Maanantai meni vielä Pyynikkijuoksun fiiliksissä leijuen, tosin aamulla salilla tai viimeistään jalkahieronnassa leijunta lakkasi, kun etureisiä alettiin murjoa. “Vaikka tekee kipeää, niin ei haitaaaa…” lauloi jo Mertaranta aikoinaan. Iltarastit piti ottaa jälleen harjoittelun periaatteella kävellen ja opetella kartanlukua… mutta ei tuntunut sekään oikein onnistuvan.

Tiistaina oli jalat vielä melko kipeät viikonlopun juoksusta ja ehkä myös edellisen päivän hieronnasta. Juoksin kuitenkin töistä kotiin ja meno tuntui yllättävän kevyeltä. Olikohan osasyynä juoksun rentouteen se, että päätin pitää keskiviikon vapaata töistä, joten matka vei kohti 5 pv:n lomaa.

Keskiviikkoaamuna lädin kuluttamaan vapaapäivääni lenkkipolulle. Hölkkäilin n.2,5 km Lamminpään harjulle ja tein siellä 12 km lenkin. Vauhtina pidin hieman alle 3 h:n maratonaikaan tähtäävää km-vauhtia, eli n. 4:10 min/km. Tälläkertaa juoksu ei sitten tuntunutkaan enään rennolta ja kevyeltä vaan meno oli alusta pitäen väsynyttä ja kankeeta. 5 km:n kohdalla teki mieli jo lopettaa, mutta luovutta ei parantanut. Sellainen tunne jäi, että ei ikimaailmassa tuollaista vauhtia voi koko maratonia mennä, kun alle kymppikin oli jo ihan tuskaa. Loppuveryttelyt päälle, ja päivän ensimmäinen rääkki oli ohi. Illalla menin vielä Nokialle iltarasteille juoksemaan 5 km reitin. Suunistukseksi sitä ei juuri voinut sanoa, sillä reitti kulki pääosin pururataa pitkin josta tehtiin vain pieniä pistoja mettikön puolelle. Vauhtia sai pitää ja se aiheutti taas kramppailua ylävatsassa.

Torstaina lähdin testaamaan edellisenä päivänä hommaamiani uusia tossuja. Pelkäsin vähän, että lenkistä tulisi rankka, sillä aamulla oli tosi nuutunut olo. Päätinkin siirtää lähdön puolillepäivin jos vaikka vähän piristyisi. Toinen pelko oli, että uudet tossut hiertäisi rakkoja. Mutta lenkki olikin kaikkea muuta. Tossut olivat tosi hyvän tuntuiset jalkaa, ja juoksu oli kevyttä ja vaihdikastakin. Ensimmäiset 4 km sykkeet oli tosi alhaalla, vaikka vauhti oli 4:30 luokkaa (välillä jopa alle). Sitten tuli pitkä jyrkkä nousu jossa sykkeet vähän pompsahtivat ja pysyivät jonkin aikaa korkealla, mutta loppumatka meni taas mukavasti. Matkaa kertyi 13 km, vauhti 4:32 ja keskisyke 134. Ihan jees…

Pe lepoa. Puita tuli sentään kaadettua, pätkittyä, raahattua, pilkottua ja pinottua.

Lauantaina matka suuntasi kohti Ylänettä ja FinnSpring suunnistuskisoja. Olin ilmottautunut ensimmäistä kertaa H35A sarjaan ja matka oli sen mukainen… 9,3 km. Reittini löytyy osoitteesta http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Lepanmaa_030508.jpg. Alku tuntui menevän ihan hyvin, kahdeksannelle rastille mennessä ei ollut tullut mitään isompaa hakua (omalla asteikollani minuutin virhe ei ole vielä mitään). Ysille menokin alkoi ihan hyvin, mutta pellon ja tien välisellä suolla kuvittelin meneväni lähellä suon eteläistä reunaa, mutta GPS-reitti paljastaa, että en ollut ihan siellä missä kuvittelin. Tästä syystä ajauduin väärälle puolelle suon jälkeistä kalliota ja näin tulin väärään kohtaan tietä. Pienen häröilyn ja kartan suuntaamisen jälkeen tajusin sijaintini ja otin jalat alleni. Loput rasteista löytyi sitten suht hyvin. Loppureitillä tosin oli vähän matkaseuraa joten pientä peesailuakin oli ilmassa. 12-13 -välillä tein muista poiketen tiekierron, ja väliajoista päätellen se oli ihan hyvä vaihtoehto. Loppupuolen rastivälien sijoitukset (keskim. n. 8.) olivat parempia kuin alkupuoliskon (keskim. n. 13.). Olisikohan syynä tuo matkaseura vai olisikohan minulla ollut vain hyytymistä vähemmän kuin muilla. Toivottavasti syynä tuo jälkimmäinen. Jälkipelit ja -selitykset, sekä kisavammat tuli setvittyä Hirvikoskella.

Sunnuntaina tein Leksan kanssa pitkän lenkin Virttaankankaalla. Gepsi simahti heti lähtöön joten tarkkaa matkaa ja aikaa en saanut, eikä siis sykkeistäkään ole tietoa. Matka taittui kuitenkin kevyen tuntuisesti, eikä lauantain 1,5 h:n suunnistus painanut. Matkaa kertyi n. 25 km ja aikaa meni n. 2:14. Sää oli ihanteellinen ja kangasmaasto oli rauhoittava ympäristö kaupungin pyöräteihin verrattuna. Ja kun menokin vielä maistui, niin mikäs sen hienompi päätös viikon treeneille.