Kuumetta

Kuumetta voi olla monenlaista: autokuumetta, lomakuumetta, kisakuumetta. Nyt kuitenkin kävi niin, että minulle iski ihan perinteinen nuhakuume. Edellinen viikko meni vielä ihan normaaliin tapaan mattojuoksun, työmatkapyöräilyn, sulkapalloilun ja viikonlopun pitkien hiihtojen merkeissä, mutta tällä viikolla sitten muuttui niin keli- kuin terveystilannekin. Öisin alkoi lämpötila laskemaan lähemmäksi kahtakymmentä pakkasastetta ja päivisinkin oltiin pääosin kymmenen asteen kylmemmällä puolella.

Maanantaina tuli vielä tehtyä matolla juoksutreeni ihan hyvissä voimissa, mutta tiistaina alkoi sitten jo terveys horjumaan. Päivällä alkoi jo vähän kröhityttämään eikä muutenkaan ollut ihan 100% olo. Illalle oli kuitenkin sovittu puolentoista tunnin sulkapallotreenit, eikä olo ollut niin huono, etteikö sinne olisi voinut mennä. Sulkapalloilun aikana alkoi kuitenkin jo kurkussa tuntumaan enemmän kivun tunnetta ja illalla olikin sitten jo pieni kuume päällä.

Keskiviikkoaamu oli taas ihan ok ja hyvä niin, sillä heti aamusti piti lähteä ajamaan työmatkalle kohti Keski-Suomea. Puolen päivän aikoihin tuli muutama aivastus ja siitä hetkestä alkaen lähti röörit menemään tukkoon. Kotiinpäin ajellessa tulikin sitten niisteltyä yhteään. Illalla lämpöä oli 37.6. Ei kuulosta paljolta, mutta meikäläiseen vaikuttaa jo melko tehokkaasti. En muista koska viimeksi ollut noin paljon lämpöä.

Torstaina ei ollut sitten mitään saumaa lähteä töihin. Kuumetta saman verran kuin keskiviikkoiltanankin ja räkä valui. Buranalla sain olon kohenemaan ja tein vähän etätöitä, mutta pääasiassa tuli vaan maattua.

Perjataina olo oli torstain kaltainen. Aamupäivä oli vielä suht ok olo, ja teinkin muutaman tunnin etätöitä, mutta iltapäivällä olo alkoi heikkenemään ja siirryin taas sängyn puolelle. Kuume oli vaihtunut alilämmöksi, sillä mittari näytti 36.4. Olin koko päivän ihan jäässä, vaikka vaatteita oli useampi kerros päällä ja makasin viltin alla. Illaksi vilu hävisi ja muuttui tuskahieksi. Burana taisi alkaa taas vaikuttamaan.

Lauantai oli sitten sellainen puolihullu päivä. Olo vaihteli paljon. Nenä oli tukossa ja yskäkohtauksia tuli vähän väliä, mutta kuumetta en enää viitsinyt mitata. Burana-Nasolin-Resilar -mixillä sain olon illaksi melko mukavaksi.

Nyt sunnuntaina aamupäivästä ainakin vielä olo on suht ok. Alkuviikko menee ainakin vielä lepäilyksi treenien osalta. Onneksi sairastelu tuli talven kylmimpään kohtaan, sillä nyt on ollut sellaisia pakkasia, ettei ulkona olisi kuitenkaan viitsinyt mitään tehdä. Tämä oli jo vuoden toinen sairastelu, joten tämän vuoden sairastelut saisivat jäädä nyt tähän.

Normiviikko

Jälleen on vallan talvinen viikko takana. Pakkasta on ollut melko sopivasti ja kevyttä pakkaslunta on tullut pari senttiä lisää. Viime viikon tapaisiin lumityöurakoihin ei siis tarvinnut kuluttaa kallisarvoista (treeni)aikaa.

Rajanaapurimme Ylöjärven kaupunki aloitti tällä viikolla hakkuut, ja perjantai-iltana alkoi moton valot näkymään jo tontin rajamme läheisyydessä. Ensi viikolla saa varmaankin jo nähdä, millaista aukkoa autotallimme taakse ilmestyy. Kävin kylläkin lauantaina vähän tutkailemassa, kuinka pahaa jälkeä Komatsu olisi saanut aikaan, mutta onneksi homma näyttää paremminkin harvennukselta kuin avohakkuulta.

Maanantaina oli kunnonkohotuspäivä, sillä jätin aerobiset treenit vallan väliin. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja kun auto oli taas käytettävissä, niin jätin itseni kiusaamisen viikon muille päiville. Eli maanantai oli ainoa päivä, jolloin en käynyt pyörällä töissä. Illalla tein kotona punttitreenin, eli ihan lepopäiväksi ei maanantaitakaan voine laskea.

Tiistaina oli mukava puolentoistatunnin sulkapallotreeni. Neluriparini kanssa peli toimi hyvin yhteen. Tasaista oli, mutta pää kesti voittaa pelit. Keskiviikkona oli mattopäivä, tunnin mäkitreenillä, ja torstaina 25 km pertsan hiihto muutaman asteen pakkaskelissä. Perjantai oli jälleen kevyempi päivä, kun tuli käytyä jalkahieronnassa. Salitreeni tuli kylläkin illalla taas tehtyä.

Viikonloppu oli jälleen hiihtovoittoinen treenien suhteen. Lauantaiaamusta reilu 30 km vapaalla mukavassa pakkaskelissä. Luisto oli kohdillaan, mutta narunpätkistä alkoi vaan loppumaan puhti. Ei tunnu olevan punttitreeneistä mitään apua. Illalla vielä 10 km mattotreeni, josta puolet reipasta vauhtia.

Sunnuntaina oli sitten pitkän pertsahiihdon vuoro. Edellisen viikon tapaan matkaa kertyi 50 km. Sen verran parempi luistu kuitenkin oli, että vauhti oli 15 sek/km kovempi, eli nyt päästiin jo napsun alle 5 min/km vauhtia. Eli ei kyllä vieläkään mikään lentokeli ollut. Hyviä PK-lenkkejä nämä pertsan pitkät ovat olleet, sillä keskisyke on ollut 119 ja maksimikin hieman päälle 140. Vapaalla tyylillä mennään heti 15-20 pykälää korkeammilla sykkeillä.

Kymmenen vuoden takaa:

Lueskelin kymmenen vuoden takaista kirjoitustani, ja melko samanlaista meno oli silloinkin. Juoksua, hiihtoa ja salitreenejä. Ei näyttänyt olevan silloinkaan kovin laadukkaat hiihtokelit koko ajan, jopa heikommat kuin tällä hetkellä. Painokin näytti olevan ihan samaa luokkaa kuin nytkin.

Lumitöitä

Alkuviikko mentiin mukavassa pikku pakkasessa. Työmatkapyöräily sujui mukavasti kun pakkasta ei ollut montaa astetta ja pyörätiet olivat hyvässä kunnossa. Maanantaina oli ohjelmassa voimatreeni kotisalilla ja tiistaina sulkapalloa. Vasta keskiviikkona tuli viikon ensimmäinen kunnon aerobinen treeni kun juoksin matolla tunnin mäkitreenin. Tosin en tiedä kuinka “kunnon” mäkitreeni tuo on, sillä (jos vaan osaan oikein laskea) nousumetrejä tuolle tunnille kertyy 155. Toisaalta on se tuplat se, mitä ulkona tulee peruslenkillä.

Torstaina alkoi sitten tulemaan lunta taivaan täydeltä. Oli sopiva hetki pitää etätyöpäivä. Pyöräilyä ei siis tullut, mutta iltapäivällä tein puolitoista tuntia lumitöitä. Illalla vielä ennen parin tunnin sulkapallovuoroa tein yhden tunnin lumitöitä lisää.

Perjantaina valitsin työmatkalle jälleen auton alleni, sillä yöllä oli tullut vielä lisää lunta ja arvelin, että pyörällä on turha lähteä kun pyöräteitä ei kuitenkaan ole aurattu. Ja lohduttoman näköiset pyörätiet olivatkin kun töihin päin ajelin. Eipä olisi ollut mitään asiaa lähteä pyörällä liikenteeseen. Töistä tultuani tein kaksi ja puoli tuntia lumihommia ja sen päälle matolla tunnin juoksun.

Lauantaina heti aamusta menin tekemään viikon ensimmäisen hiihtolenkin. Valitsin vapaan sukset, sillä jälleen oli pieni epäilys, ettei latukone ollut vielä saanut latuja kuntoon. Olettamus oli osittain oikein, mutta pääosin ladut olisivat olleet kunnossa. Tosin uusi lumi ja kymmenen pakkasastetta ei välttämättä olisi ollut kovin lentävä yhdistelmä, joten vapaa tyyli oli varmaankin ihan hyvä valinta siihen paikkaan. Piha oli puhtaana lumesta, mutta torstain jälkeen yksityistietämme ei oltu ajettu, joten kolailin sitä osittain auki puolentoista tunnin ajan.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa perinteisen tyylin hiihto. Mikään lentokeli ei ollut nytkään, sillä pakkasta oli lähetiessa 15 astetta. Reilu 50 km tuli hiihdeltyä ja aikaa meni ruhtinaalliset 4:20, eli mikään hirveä hönkä ei ollut päällä. Tuon reissun päälle kävin vielä pukkaamassa parisen tunnin verran tietä auki kolalla.

Viikolle tuli urheilullista liikuntaa n.18,5 h. Tuon lisäksi 8-9 tuntia lumitöitä. Ilmankos loppuviikolla päästiin painon suhteen taas “kipurajan” alapuolelle.