Viikko 38/2023 (18.-24.9.2023)

Tällä viikolla oltiin Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä melkein koko viikko, kun Tuuli oli Kiilopäällä kokemassa tämän syksyn ensilumet. Konttorilla en käynyt tällä viikolla kertaakaan, mutta yksi työmatkapäivä oli. Loppuviikosta oli myös vähän mökkeilyä.

Reenejäkään ei viikolle kauheasti mahtunut eikä mahdutettu, joten hikitunnit jäivät melko vähiin, vaikka säiden puolesta olisikin voinut ulkoilla enemmänkin.

Maantaina painoi vielä edellisen viikonlopun kisailut. Illalla kävin puolentoista tunnin hieronnassa Karhulla. Vähän keveymmin hierottiin, mutta silti kipeitä paikkoja löytyi.

Tiistai oli työreissupäivä Helsingissä, joten sulkapallot ja muutkin treenit jäivät vallan väliin.

Keskiviikkona pääsin sentään töiden jälkeen tekemään juoksulenkin. 14 kilometriä köpöttelin 4:40 min/km vauhdilla Ikuri – Kalkka – Tesoma -akselilla. Suht mukavasti juoksu kulki, vaikkei jalka nyt ihan tuoreimmillaan vieläkään ollut, etenkin näin työpäivän jälkeen.

Torstaistakin tuli lepopäivä, kun heti töiden jälkeen lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Vehkajärveä, eikä mökillä enää inspiroinut lähteä lenkille. Laituri tuli nykäistyä ylös järvestä ja soutuvene käännettyä nurinpäin odottamaan talven lumia.

Perjantaina tein työpäivän mökiltä käsin ja työpäivän jälkeen kävin pyöräilemässä 2,5 tunnin gravelilenkin. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Murronharjun ja Palojoen välillä. Matkaa kertyi 64 kilometriä Jälleen tuli tutustuttua vähän uusiin hiekkapätkiin. Lämpö oli mukava 20 astetta. Lyhyillä pärjäsi hyvin, vaikka lounaasta tuuli puhaltelikin aika napakasti.

Lauantaina aamupäivällä tein juoksulenkin Valajärventien, Tursan ja Metsärannan kautta. Matkaa kertyi 23,6 kilometriä ja aikaa kului 1:57, eli keskari oli vähän alle vitosta. Keskisyke oli 128 bpm, joka oli vähän turhan kova pitkälle lenkille. Tosin tämä ei ollut ihan PK1-vauhtia, joten sykkeetkin saivat nousta vähän korkeammalle. Edelleen oli tuulista, mutta se ei kauheasti haitannut. 15 astetta oli lämpöä ja taivas oli pilvessä, mutta sadetta ei lenkin aikana tullut, vaikka aamulla ja iltapäivällä satelikin.

Sunnuntaina olinkin sitten jo taas kotinurkissa. Heti aamulla lähdin tekemään pidempää maantiepyörälenkkiä. Tarkka satanen siitä tuli kun kiersin ensin Säijän-lenkin ja sitten Nokian siirtymän kautta Siuron-lenkille. Vielä piti tulla Teivon ja Lamminpään kautta kotiin, jotta taivoitesatanen tuli täyteen. Olikohan tämän kauden viimeinen ulkosatku. Lämpöä oli 15 astetta ja lännestä puhalteli melko kovin. Vastatuulipätkillä sai tehdä töitä ihan kunnolla. Aikaa kului 3:26, joten keskari nousi (tai jäi) vähän päälle 29 km/h. Keskitehot olivat 175W. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, edellisen päivän pitkähkö juoksulenkki taisi vielä painaa.

Viikko 37/2023 (11.-17.9.2023)

Kisaan valmistava viikko oli kevyt. Tosin alkuviikosta en vielä tiennyt, että lähdenkö lauantaina Jyväskylään juoksemaan puolimaratonia. Seurasin sääennusteita ja tein vasta perjantaina päätöksen ilmottautua kisaan mukaan. Tosin verkkoilmottautuminen oli jo silloin päättynyt, joten jälki-ilmo piti tehdä paikan päällä, joten päätöksen lähtemisestäkin sai venyttää vielä lauantaiaamuun asti. Silloin sääennuste näytti, että sade lakkaisi Jyväskylässä klo 15, kun juoksun startti olisi 15:15. Tuuliennuste oli kylläkin huono, sillä reipaahkoa lounaistuulta oli luvattu, ja tuo suunta puhaltaa pahasti vastaan reitin avonaisimmassa kohdassa ja toisaalta myötätuuliosuus on suojassa, joten kunnon takatuuppariakaan ei siitä saisi.

Syksyyn päin sään osalta on menty. Iltapäivällä pyöräillessä juuri ja juuri tarkenee lyhyissä punteissa, mutta aamulla pitää olla melkein jo vähän enemmän kampetta päällä. Vettäkin on jokusena päivänä sadellut, mutta tätähän tämä syksy on, ja tervetuloa vaan.

Maanantaina olin konttorilla maantiepyörällä, kun iltapäiväksi ennustettiin ihan kelvollista säätä, ja kotiin päin pyöräilinkin vähän pidemmän kautta. Tosin kelvollinen sää muuttui parinkymmenen kilometrin polkemisen jälkeen vesisuhjuksi ja sitä riitti sitten koko loppumatkan ajan. Tuulta ei onneksi ollut eikä vettäkään niin paljon tullut, että olisi tien pahasti kastellut, mutta kamppeet tulivat kuitenkin kunnolla märäksi. Lämpöäkin oli vielä 16 astetta, joten ei siinä kylmä tullut. 71 kilometriä tuli poljettua ja aikaa tuohon meni 2:20. Keskari oli siis vähän päälle kolmeakymppiä ja keskitehot 183W.

Tiistain olin kotikonttorilla. Aamulenkin jätin väliin ihan tarkoituksella, jotta saisi kevyen viikon. Illalla oli kuitenkin “pakollinen” sulkapalloneluri. Pelit kulkivat ihan ok ja mailaankin olin saanut uudet jänteet ja nekin tuntuivat ihan asiallisilta. Pelikavereista Mika oli vaihtunut Mikkoon.

Keskiviikkonakaan ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli vähän märkää vaikkei enää satanutkaan. Mukaan olin ottanut vähän sadekamppeita mukaan, kun iltapäiväksi oli luvattu taivaalta vettä. Ihan turhaan nuo kamppeet olivat mukana, eihän sitä silloin mitään sada kun siihen varautuu. Otin jopa muutaman kilometrin lisämittaa kotimatkalle.

Myös torstaina olin toimistolla pyörällä. Kuivaa oli ja kotiin päästyäni kävin tekemässä 5 kilometrin juoksulenkin, jonka aikana otin lyhyitä “tolppavetoja”. Vähän jalkojen virittelyä kisaa varten.

Perjantaina olin kotona ja pidin täyslepopäivän. Pari koiralenkkiä piti kylläkin tehdä, sillä Tuuli lähti viikoksi pohjoiseen ja nyt ollaan Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä.

Lauantaina yhdentoista aikoihin lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää. Tunnin ajon jälkeen poikkesin Lähkipohjan Nesteelle syömään noutopöydän. Samalla tuli myös Sisua pissatettua. Jyväskyllän saavuin noin 13:30 ja aikaa tuntui olevan ennen kisastarttia ihan hyvin, mutta kiire siinä meinasi kuitenkin tulla. Ensin piti löytää parkkipaikka ja sitten pikaisesti ilmottautumaan kisaan, tämän jälkeen takaisin autolle ja Sisun kanssa pikainen pissalenkki ja kamppeiden vaihtoa ja sitten taas parkkihallilta kisapaikalle repun vienti varustesäilöön ja vessakäynti. Suunnitelma oli, että puoli tuntia ennen lähtöä pääsisin verkkaamaan, ja kun koko ajan teputti, niin juuri tuohon aikatauluun ehdein.

Verkkaan lähdössä alkoi satamaan, mutta en antanut sen häiritä, vaan yritin hakea paikkoihin lämpöä ja muutenkin sykkeen ja hengityksen auki, ettei sitä tarvisi tehdä kisan ensimmäisillä kilometreillä. Sitten vähänksi aikaa sateensuojaan, viimeinen vessakäynti ja kohti lähtöviivaa. Ennen starttia sade onneksi lakkasi eikä kamppeetkaan olleet päässeet kovin märäksi. Ei muutenkaan ollut kylmä vaikka tuuli osuikin lähtöpaikalle melko hyvin. Lämpöä oli 17 astetta.

Reitti kulki Jyväsjärven ympäri myötäpäivään ja puolimaratonilla reitti juostiin kahteen kertaan. Tällä säällä reitin ensimmäiset ja viimeiset puolitoista kilometriä juostiin vastatuuliosuutta. Onneksi nuo pätkät olivat kuitenkin melko suojaisia eikä tuuli päässyt häiritsemään kauheasti. Länsituuli olisi ollut paljon huonompi suunta.

Lähtöviivalla oli melkein tuhat puolimaratonille lähtijää. Itse hain paikan melko läheltä lähtöviivaa, jotta pääsisi heti alusta juoksemaan vapaasti. Jyväskylässä on perinteisesti, ainakin yleisessä sarjassa, ihan hyvä taso ja tälläkin kertaa kovia menijöitä oli änkenyt lähtöviivalle. Lähtöpaukusta meinasi tulla jopa tönimistä, kun nämä kovat menijät yrittivät hakea parempia juoksulinjoja. Ensimmäisillä sadoilla metreillä pitikin katsoa tarkasti oma linjansa, ettei juossut kenenkään kantapäille, ja vähän sivuillekin vilkuilla mutkissa ettei pahemmin kiilannut ketään. Oman mausteensa toivat myös maratoonarit, jotka olivat lähteneet matkaan kolme tuntia aiemmin, mutta niitä 4-5 tunnin menijöitä oli vielä paljon reitillä ja ne tulivatkin selkä edellä melko äkkiä vastaan, kun kilometrivauhti meidän ja heidän välilään oli helposti sen 2 min/km. Pari kertaa meinasinkin jonkun selkään juosta kun tuli yhtäkkiä eteen.

Ensimmäiset kilometrit olivat paikkojen hakemista. Ohituksia tuli puolin ja toisin, mutta pikku hiljaa asetelmat alkoivat muodostua. Itse vedin alkuun omaa letkaa. Tai pääasiassa ei ainakaan ketään ollut edessäni ja takaani kuului teputusta ja huohotusta. Joku meni välillä ohi, mutta pian jättäytyi taas taakseni.

Suunnitelmani juoksuun oli Turun tapaan lähteä 3:50 min/km vauhtia ja katsoa kuinka pitkään sitä jaksaisi. Ensimmäiset kilometrit menivätkin ihan tavoiteaikaa, mutta melko pian huomasin ettei mihinkään ennätysaikaan ollut mahdollisuuksia, sillä kilometriajat alkoivat tippumaan sinne 3:55 min/km tasolle. Tosin oli siellä joukossa muutama tavoitevauhtia parempikin kilometri. Jalat olivat ihan kunnossa eikä vatsalihasvaivakaan vaivannut juoksussa. Noutopöytälounas tosin taisi olla sitten kuitenkin liian raskas, vaikka yritin olla sen kanssa varovainen. Palleassa alkoi tuntumman vähän turhan aikaisessa vaiheessa pistosta, mutta loppujen lopuksi ei se sitten alkanut niin pahasti vaivaamaan, että olisi vaikuttanut juoksuun, vaikka sitä pitikin koko ajan kuulostella että paheneeko.

Noin yhdeksänteen kilometriin asti olin pääasiassa vetänyt letkaani, mutta siinä kohtaa yksi lähti ohitseni ja liimauduin hänen kantaansa, vaikka siinä pitikin omaa vauhtia vähän nostaa. Tosin vetomiehenä vauhtini oli vähän lässähtänyt ja tämä antoikin hyvin pienen lisä-buustin menoon ja luulen että tässä vaiheessa takana oleva letkakin vähän venähti (tosin en katsonut takajoukkoja, muuta teputuksen äänestä päättelin). Kympin aikani oli 38:25.

Ohittajani lähti toisen kierroksen alussa menojaan eikä ollut mitään järkeä lähteä hänen mukaansa. Takanani alkoi taas kuulumaan teputusta ja siellä olikin varmaan ennen toisen kierroksen alkua ohittamani juoksija. Kilometriaikani pysytivät melko takaisesti 3:55 min/km tuntumassa, tosin pari huonompaa kilsaakin oli, mutta niissä taisi olla nousua vähän enemmän. Vähän ennen 16 kilometriä ohitseni juoksi ensin yksi Joutsenon Kullervon mies ja heti sen perään nainen, joka oli ohittanut minut ensimmäisellä kierroksella suurin piirtein samassa kohdassa, mutta jonka olin puolestani ohittanut ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä. Tämä kaksikko lähti vähän karkumatkalle eikä ihan kantapäiltäkään kuulunut enää ääniä, joten takapainekin hävisi.

Jossain 18 kilometrin kohdilla, rantasuorilla, alkoi kuitenkin edessäpäin näkymmän selkiä joihin voisi olla vielä mahdollisuuksia. Viimeisellä kolmosella sainkin puristettua itsestäni vielä lisävauhtia ja tiputettua kilometometriajat taas alle 3:50 min/km:n. Ensin sain ohitettua pari kilpailijaa ja kun neljä kilsaa aiemmin minut ohittanut mies-nais -kaksikko alkoi tulla myös lähemmäksi laitoin kaiken peliin. Noin 600 metriä ennen maalia ohitinkin tuon kaksikon ja vielä yhden muunkin. Sitten vaan sellainen loppukiri ettei ketään tulisi enää ohitseni. Eikä tullutkaan. Tärkeää tuossa viimeisissä ohituksissani oli, että siinä pääsin Joutsenon Kullervon miehestä ohi, joka oli samassa sarjassa kuin minäkin ja tuo viime hetken ohitus takasi minulle M50-sarjan voiton. Hilkulle meni, mutta ilman tuota loppua, juoksusta olisi jäänyt vähän valju maku, vaikka jälleen tulikin 1:21-alkuinen aika. Tuollaiset lopputaistelut ja etenkin niissä pärjääminen, voi pelastaa koko kisafiiliksen. Tiukkaa tuossa M50-sarjassa kyllä oli, sillä kakkonen hävisi vain 7 sekunttia ja kolmonen 42 sekunttia. Tosin tuo kolmonen oli vielä 16 km:ssä vain kaksi sekunttia minun perässäni. Kaikista puolikkaan juoksijoista olin sijalla 22.

Tänä kautena tuli juostua kolme puolimaratonia, ei niitä lisää enää kyllä tule. Kaikissa niissä sain 1:21-alkuisen ajan ja kaikki kolme mahtui kaikkien aikojen top-5 aikoihini. Kaikissa sain myös M50-sarjan voiton. Eli tuolta osin kyllä ihan hyvä puolimaratonkausi.

Sunnuntaina aamupäivä olikin sitten melko sateinen. Vetta loikotti siihen malliin ettei ulos tarvinnut mennä ennen puoltapäivää, tai no käytiin me Sisun kanssa pikainen pissalenkki. Iltapäivällä alkoi sitten poutaantumaan ja aurinkokin paisteleen. Lähdin kevyellä graveli-lenkille. Suuntasin ensin Pitkäänniemeen ja sieltä Edeniin, josta jatkoin Nokian Pyhäjärven rantapolkuja. En ollut ennen noita polkuja ajanutkaan ja ihan hienoja reittejä tuoltakin löytyi. Takaisin kotiin tulin Koukkujärventien ja Teivon kautta. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Luoteistuuli oli melko napakka, lämpöä oli kolmisentoista astetta.

Viikko 36/2023 (4.-10.9.2023)

Lehtiä on alkanut satelemaan maahan jo siihen tahtiin, että vaikka eilen ajelin nurmikon puhtaaksi lehdistä, niin tänään on tullut saman verran takaisin. Jos lehtien määrä on lisääntynyt, niin vesisateet ovat jääneet tällä viikolla vähiin. Viime viikolla oli tiistai ainoa päivä kun oli kuivaa, ja tällä viikolla tiistai ainoa päivä kun satoi. Muutenkin on ollut mukavan lämmin viikko. Parina aamuna tosin oli sen verran vilpoista, että piti laittaa oikein irtolahkeet jalkaan ja lisäkerros yläpäähänkin.

Viikkoa on vähän varjostanut alavatsalihasongelma. Tai sellaiseksi sen olen itse diagnosoinut. Se ei sinänsä ole kipeä, särje tai jomota, mutta koko ajan se vähän itsestään ilmoittelee. Pyöräilyssä ei haittaa yhtään, juoksussa on vähän tuntemuksia ja kävelyssäkin tärähdys tuntuu. No, katsellaan vielä mihin suuntaan se menee, ennen kuin alkaa miettimään jatkotoimenpiteitä.

Maanantaiaamuna oli taas rengashuolia kun ajelin toimistolle päin. Puolessa välissä alkoi eturengas tyhjenemään ja jokusen kerran sitä pumppailin täyteen, mutta ei se kauaa pitänyt. En kuitenkaan alkanut vaihtamaan kumia tien päällä, vaan köröttelin melko tyhjällä renkaalla työpaikalle asti, ja iltapäivällä sitten vasta vaihdoin ehjää tilalle. Kotiin päin pääsikin sitten paremmilla rengaspaineilla.

Tiistai oli se sadepäivä, mutta aamupäivällä pääsin vielä kuivissa olosuhteissa tekemään juoksulenkin. VK-lenkki oli kyseessä, eli reipasta vauhti lähdin liikenteeseen. Toisen kilometrin alusta kahdeksannen alkuun otin aina 200 metrin kovan vedon ja jatkoin sitten reipasta VK-vauhtia, eli kevyttä palautusta ei ollut vetojen välissä laisinkaan. Näiden kilsojen ajat olivat siinä neljän minuutin tuntumassa. Lopussa sitten vielä jokunen kilometri vähän rennommin. Tai rentous oli tosin aika kaukana, sillä treeni oli melko rasittava ja viimeiset vedot painoivat jo aika lailla. Yhteensä matkaa kertyi 11,35 km ja aikaa kului 47:30, eli keskariksi tuli 4:11 min/km, keskisykekin 148 bmp. Illalla alkoi myös syyskauden sulkapallonelurit. Vakioporukka, vakioaikaan, vakiopaikassa. Pari ensimmäistä erää pelaamiseni oli vähän hakemista ja tuli aika paljon lapsuksia, mutta sitten pelit alkoivat taas sujumaan. Alku tuli otettua myös varovaisesti, kun tuli kuulosteltua, mitä vatsalihas sanoo sulkiksesta, mutta eipä se pelejä haitannut.

Keskiviikkoaamuna ei ollut kuin 8 astetta lämpöä, joten kesävaatetus vaati vähän lisäkerrosta. Maantiepyörällä olin liikenteessä ja töistä poljinkin taas vähän pidemmän kautta kotiin, eli Toivion, Säijän ja Nokian kautta. Lämpöasteet olivat tuplaantuneet aamusta, joten hieman sai aamuun verrattuna vaatetusta vähentää. Noin 65 kilometriä tuli mittariin ja keskari oli hieman päälle 29 km/h. Tehot olivat 177W.

Torstaina olin kotikonttorilla ja aamupäivällä kävin juoksemassa 9 asteen lämmöissä kevyen 11,7 km:n lenkin. Aikaa kului vajaa 55 min, joten keskariksi tuli 4:41 min/km. Vähän turhan kovaa tuli mentyä etukäteissuunnitelmiin nähden. Töiden jälkeen lähdimme Peetun ja Villen kanssa tekemään oikeastaan ensimmäistä yhteistä pyörälenkkiämme. Poljin ensin Peetulle, josta jatkoimme sitten Viljakkalan kautta Hämeenkyröön. Sieltä jatkoimme Heinijärvelle, ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme tehdä ihan kunnon lenkin, joten suuntasimme Jumesniemeen ja sieltä Salmin, Siuron ja Sasin kautta kohti kotejamme. Itselleni kertyi matkaa 114 km ja aikaa kului vähän päälle neljä tuntia. Keskari oli siis vähän alle 28 km/h ja keskitehot maltilliset 163W. Ilta oli kyllä hieno pyörälenkille. Lämpöä 17 astetta ja alun länsituulikin tyyntyi, joten ihan miellyttävässä kelissä ja reitillä saimme polkea. Perille tuli päästyä vasta puoli ysin aikoihin ja tuolloin alkaa jo hämärtämään sen verran, että melkein olisi huomiovaloja tarvinnut. Sauna teki poikaa lenkin päälle.

Perjantaina olikin sitten ohjelmassa vain pyörällä käynti toimistolla. Kotiin päin tulin Tahmelan ja Tesoman kautta. Matkalla poikkesin Timoa morjestamassa.

Lauantaiaamusta polkaisin vajaat 12 kilometriä Ratinaan juoksemaan ensimmäistä Tampereen ParkRuniani. Oulussa olin juossut vastaavan tapahtuman pari vuotta aikaisemmin, mutta Tampereella tämä oli ensimmäinen kerta. Reitti kävi kääntymässä arboreettumissa, joten matkasta noin 3/5 oli hiekkapohjaista. Tähän 5 kilometrin juoksuun kului aikaa muutama sekuntti alle 19 minuuttia. Hieman paremman ajan etukäteen ajattelin juoksevani, mutta varmaankin viikon rasitukset painoivat ja myös hiekka-alusta hidasti menoa. Muuten sää oli mitä mainioin, lämpöä 20 astetta, puolipilvistä eikä tuulikaan juurikaan osunut reitille. Takaisin kotiin graveloin vähän uusia hiekkateitä tutkaillen Siivikkalan perällä, ja myös Asuntilassa ja Haavistolla tuli pyörittyä ennen kuin tulin Teivon kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 60 kilometriä.

Sunnuntain vastainen yö tuli nukuttua “taas” (toinen kerta) riippumatossa. Yö oli lämmin, varmaankin 14-15 astetta, joten kylmästä ei tarvinnut kärsiä, eikä myöskään kosteudesta. Aamupäivällä juoksin puolipitkän lenkin Tesoma – Tohloppi – Rahola – Nokia -akselilla. Ensimmäinen 18 kilometriä tuli mentyä ihan PK1 vauhdilla ja sykkeillä. Tällä kertaa pystyin pitämään sykkeet alhaalla ja vauhtikin oli melkein sitä mitä tavoittelin, vähän olisi voinut olla vieläkin rauhallisempaa. Mutta kun keskisyke tuolla matkalla oli 114 bpm, niin se on kyllä ihan hyvä kun keskivauhti oli 5:16 min/km. Seuraavat kolme kilometriä oli reipas kiihtyvävauhtinen, jossa ensimmäinen kilometri oli 4:06 min/km, toinen 3:57 ja kolmas 3:45. Loppuun vielä vajaa pari kilsaa hölkkäpalauttelua. Eli matkaa kertyi 22,7 kilometriä ja aikaa kului 1:56. PK1 vauhti oli kyllä mukavaa, kevyttä ja rentoa menoa. Vetokin lähti ihan mukavasti liikenteeseen, mutta etenkin viimeinen kilsa oli melko ranka, etenkin kun se oli vauhdikkain ja sisälsi vedoista eniten nousumetrejä. Yllättävän hyvin kulki, vaikka ajattelin että riippumattoyön jälkeen voi olla vähän väsynyttä, kun tuli kuitenkin heräiltyä yöllä aika usein.

Määräviikon jälkeinen tehoviikko on nyt takana. Ensi viikko otetaankin sitten vähän kevyemmin ja kuunnellaan kun kunto nousee kohisten ja paikat elpyvät.

Viikko 35/2023 (28.8.-3.9.2023)

Tällä viikolla ei ole ollut kuin tiistai, kun ei ole satanut vettä. Se päivä sattui olemaan juuri etätyöpäivä eikä tarvinnut pyöräillä, joten tällä viikolla on saanut kuivailla kamppeita pihasaunassa harva se päivä, kun muuten on tullut oltua pyörällä toimistolla. Muutenkin on siirrytty syysaikaa, niin kalenterin puolesta, kuin sen puolesta että perjantaina tuli ensimmäistä kertaa kesän jälkeen vähän lämmitettyä takkaa. Perjantaina tuli myös laitettua ensimmäistä kertaa pyörään valot ja heijastinliivi päälle, kun oli niin synkkää ja pimeän oloista.

Maanantai taisi olla se pahin sadepäivä, ainakin millien osalta. Aamulla oli vielä kuivaa, mutta töistä kotiin päin polkiessa tuli sitten ihan taivaan täydeltä. Lisäjännitystä toi eturengas, joska oli aamulla tyhjä ja pelkällä lisäilmalla lähdin liikenteeseen. Iltapäivällä rengas oli taas tyhjä ja vaihdoin sen varmuuden vuoksi työpaikan katoksessa, kun ei viitsinyt ottaa sitä riskiä, että saman joutuisi tekemään vesisateessa. Rengas vaihtui kyllä ihan ok, mutta vähän löysäksi se jäi ja pompottamaan, mutta kesti kuitenkin kotiin asti. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin. Salitreenissä huomasin, että vatsalihas oli alhaalta oikealta oudon kipeä. Kipu on jatkunut koko viikon. Toivottavasti ei ole mitään repeämää.

Tiistaina siis kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa 10,55 kilometrin (eli neljännesmaratonin) VK1-treenin 4:11 min/km vauhdilla ja 143 bpm:n keskisykkeellä. Ihan hyvin kulki ja oli jopa melko rentoa menoa. Kenkänä oli Boston. Illalla oli jälleen puolentoista tunnin hieronta, jossa kaiveltiin vähän enemmän jalkojen lihaksia.

Keskiviikkona selvisi kuivana töihin. Myös aamulenkistä selvisin pääosin kuivana, vaikka parilla viimeisellä kilsalla alkoikin hieman tihuttamaan. Juoksulenkki kulki jälleen Valmetilta arboretumin ja Koskikeskuksen kautta Tampellaan ja sieltä melko samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 12,5 kilometriä ja keskivauhti oli 4:41 min/km ja syke 127 bpm. Kevyen lenkin yritin tehdä ja melko hyvin siinä onnistuinkin. Kotiin sai sitten polkea vesisateessa.

Torstai oli keskiviikon kaltainen päivä. Aamulla tosin oli jo märkää vaikkei ihan satanutkaan. Juoksulenkki suuntautui tällä kertaa Pereen päin ja sieltä Loukonlahden kautta Killoon ja Toivioon. Matkaa kertyi 13,4 kilometriä ja vauhti oli 4:44 min/km keskisykkeen ollessa tälläkin kertaa 127 bpm. Ihan ok kulki. Kotiin päin pyöräilyssä tulikin sitten taas ihan kunnolla vettä. Lämmin sentään oli, kun mittari näytti aamulla ja illalla 18 astetta, joten ilman irtolahkeita pärjäsi hyvin, vaikka kunnolla kastuikin. Sauna lämpeni tänäkin iltana, jotta pyöräkamppeet saatiin kuivaksi.

Perjantai poikkesi edellisistä päivistä siten, että nyt satoi aamulla mutta illalla ei. Kotona tein illalla vielä kolmen vartin kotisalitreenin. Salitreeni oli vähän karsittu versio, kun vatsalihas oli edelleen vähän kipeä.

Lauantaiaamusta pääsin juoksulenkille kuivassa ja aurinkoisessakin säässä. Juoksin Nokian paloaseman lenkin ja paluun tein Kolmenkulman uuden tien kautta (oli vielä suljettu, mutta ohittelin vähän esteitä). Matkaa kertyi 13,4 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti, joten keskari oli 4:34 min/km ja keskisyke 131 bpm. Selkä oli taas vaihteeksi vähän jumissa ja kipuili ja tästä syystä menokaan ei ollut kovin rentoa ja tuoretta.

Sunnuntaiaamuna piti taas kytätä sadetutkaa, ja sillä perusteella lähdin aamulla heti koiralenkin jälkeen juoksemaan viikon pitkistä. Sää oli mitä parahin juoksulenkille, vaikka sateenuhkaa olikin. Pelko oli kuitenkin turha, sillä sää muuttui matkan edetessä paremminkin aurinkoisempaan suuntaan kuin sateisempaan. Olin lähtenyt matkaan ilman juomareppua, kun ajattelin, ettei kuitenkaan pitkää lenkkiä pääse kun alkaa satamaan. Tuli sitten juostua 30 kilsaa / 2:35 ilman juomista. Juoksu oli rennon tuntuista ja melko pitkään kevyttäkin. Ainoat ongelmat olivat alun selkäjumi ja loppumatkasta alkoi uudet sukat hiertämään rakkoja. Keskisyke oli mukava 120 bpm vauhtiin (5:07 min/km) nähden. Kotona oli karvakorvien määrä kasvanut yhdellä, kun Papu-gordoni oli tullut päivähoitoon ja antamaan vähän vilskettä ulkohommiin.