Viikko 18/2025 (28.4. – 4.5.2025)

Jälleen kotona. Kymmenen päivää Mallorcalla, etelän lämmössä, oli kyllä ihan riittävästi. En nyt sanoisi että liikaa, mutta ihan riittävästi. Vaikka kotona odottikin pari kymmentä astetta kylmemmät kelit ja lumikuurojakin saatiin sunnuntaina, niin kyllä sitä on taas ihan riittävästi reissattu yhdeksi kertaa.

Reissu meni kyllä ihan toiveiden mukaisesti. Joka aamu kuulosteli kurkkua, että onko se kipeä, mutta kun ei ollut, niin terveenä sai lomailla koko reissun. Kelitkin olivat aika täydelliset. Ei mitään superhelteita, mutta joka päivä aurinko lämmitti sen verran paljon, että lyhyillä tarkeni vallan mainiosti polkea aamusta asti. Muutamana päivänä oli sateen uhkaa, mutta vettä ei minään päivänä tullut niskaan. Tosin viimeisenä ajopäivänä muutama tippa tuli, mutta niitä tuskin edes huomasi. Melko tuulista kyllä oli, mutta en nyt osaa sanoa oliko tuulisempaa kuin edellisillä kerroilla. Myöskään pyörän kanssa ei ollut ongelmia, eikä liikenteenkään kanssa ollut mitään kovin läheltäpititilanteita. Vaikka luimme yhdestä pahasta onnettomuudesta, jossa kuoli yksi pyöräilija ja useampi loukkaantui, mutta onneksi ei osunut omalle kohdalle.

Kilometrejäkin kertyi ihan mukavasti. Garminin mittariin kertyi 1240 kilometriä ja noin 12000 nousumetriä. Pyöräilytunteja tuli 49. Yhdeksänä päivänä kymmenestä tuli ajettua. Kahtena päivänä Tuulin kanssa, loput yksikseen. Joka päivälle tuli ainakin jonkin verran itselleni ennen ajamatonta pätkää.

Toisen viikon maanantaina, lepopäivän jälkeen, lähdin polkemaan taas pidempää siivua. Alkumatka tuli ajettua tutuksi tullutta pätkää ensin Sa Poblaan ja sieltä kohti cami vell de Muroa. Tältä camilta käännyin Sencellesiin, jonka jälkeen reitti jatkui Algaidan ja Llucmajorin kautta etelärannikolle Cala Pi:n rantakylään, jossa pidinkin pienen tauon.

Algaidasta eteenpäin reitti olikin minulle uutta. Cala Pi:stä jatkoin saman rannan sa Rápitaan ja sieltä sitten takaisin pohjoiseen päin, Campoksen kautta Felanitxiin. Alkumatka oli ollut hyvää myötätuulta, mutta takaisin pohjoiseen päin sai taas puskea vastatuuleen. Päivä oli ollut puolipilvinen, mutta lämpöä oli edelleen ihan riittävästi. Felanitxissa pysähdyin pullalle ja limpparille. Samalla päätin myös käydä huiputtamassa muutaman kilometrin päässä olen Sant Salvadorin huipun, joka olikin ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka siitä tulikin pari kymmentä kilometriä lisämatkaa ja aikaakin tuohon lenkuraan kului vajaa tunti ylimääräistä. Sant Salvadorista laskin takaisin Felanitxin keskustaan ja sieltä sitten vähän tutumpia reittejä pitkin, Petran ja Santa Margalidan kautta, takaisin hotellille. Tämä loppupätkä tuli sotkettua vähän kovempaa (tai no mitä vastatuulelta pääsi), koska hotellin “snack bar” sulkeutuisi klo 17, ja olisi ihan kiva saada jotain syötävää heti pyöräilyn jälkeen. Minuuttiaikatauluksi saapuminen meni, sillä olin kahta minuuttia vaille sulkemisen ravintolassa. Tuuli oli onneksi seurannut tuloani live trackistä ja oli kerännyt minulle valmiiksi lautasellisen sapuskaa, jos en oli itse ehtinyt. Matkaa kertyi 177 kilometriä ja aikaa kului 6:30. Sant Salvadorin huiputuksen vuoksi nousumetrejäkin kertyi 1300, muuten reitti olisi ollut suht tasainen. Keskitehot olivat reissulle tyypilliset 157W.

Myös tiistai oli tuulinen päivä. Nyt tuuli paremminkin idästä, joten reitin alkumatka oli vastatuulista. Puolipivistä oli edelleen, mutta lämpöä riitti tällekin päivälle. Alkureitti kulki cameja pitkin Muroon ja sieltä minulle uusia cameja pitkin Santa Margalidaan. Matkalla Manacoriin kävin vielä Arianyssä nousemassa yhden mäen, sekä Petrassa. Reitti oli vähän huonosti suunniteltu (tai paremminkin yritetty pitää järkevän mittaisena), sillä Manacorista Portocristoon, itärannikolle, poljin ison tien reunaa, vaikka melko lähellä olisi mennyt mukavampiakin teitä. Portocristossa en ollut ennen käynytkään, eikä näillä näkymin tarvitse toista kertaa käydäkään. Reitti jatkui edelleen ison tien reunaa Son Serveraan ja sieltä kohti Artaa. Viimeinen kymppi Artaan olikin sitten taas jo hienoa pienempää tietä. Artasta kävin nousemassa jokusen mäen. Ensin nousin Cala Mitjanaan johtavan nousun huipulle, josta sitten sai laskea kohti rantaa, jossa ei ollut kuin parkkipaikka, josta olisi päässyt sorapolkua pitkin rannalle. Tein siis vain U-käännöksen ja lähdin nousemaan takaisin päin. Tosin heti nousun alussa päätin poiketa Agroturismo Sa Duaian ravintolaan pullalle ja limsalle. Sitten olikin taas hyvin energiaa nousta, melko jyrkkäkin, parin kilometrin pätkä. Nousun jälkeen lasketeltiin jokunen kilometri takaisin Artaan. Artassa oli sen verran katuhommia kesken, että jouduin pyörimään vähän keskustassa, jotta löysin reitin seuraavaan nousuun, joka johti Ermita de Betlem -luostariin. Myös reitti luostariin oli kaksiosainen. Ensin noustiin serpentiiniä ja sitten perille laskettiin toista serpentiiniä. U-käännös luostarin pihassa ja taas oli edessä nousu ja lasku Artaan. Artasta sitten takaisin kohti hotellia. Tällä kertaa ehdein syömään viisi minuuttia ennen snack barin sulkeutumista, joten nyt oli hyvin aikaa kerätä oma lautanen täyteen syötävää. Reitille kertyi matkaa 156 kilometriä ja aikaa kului 6:22. Nousumetrejä 1830, ja keskitehot 145W.

Keskiviikoksi olin tilannut Tuulilta kevyemmän päivän, ja lähdimme tekemään yhdessä lenkkiä. Poljimme Muron kautta Sineuhin, ja sieltä Algaidan kautta Sencellesiin, jossa poikkesimme pullalle ja limpparille. Sencellistä sitten cameja pitkin Sa Poblaan ja takaisin hotellille, jossa ehdeimme jopa lounaalle, toki vain 10 minuuttia ennen sen päättymistä. Matkaa kertyi tälle päivälle 86 kilometriä ja aikaa kului 3:38. Nousumetrejä ei kertynyt kuin 530 ja keskitehotkin olivat kevyelle päivälle sopivan maltilliset 103W.

Vapunpäivänä, torstaina, olikin sitten tosi kyseessä. Reitille oli suunniteltu mittaa karvan päälle pari sataa kilometriä ja myös nousumetrejä oli tiedossa jonkin verran. Aurinkoa ja reipasta itätuulta oli säänhaltija antanut tälle päivälle. Palmaan asti reitti oli melko tasaista, ja sinne menin suoraviivaisesti Sa Poblan, Incan, Binissalemin ja Santa Marian kautta. Myötätuulessa ja pääasiassa hyvällä asfaltilla matka taittui joutuisasti. Pariin otteeseen sain peesiapuakin. Persus alkoi olemaan jo lujilla, mutta kestettävä oli. Palman kaduista ja liikennevaloista selvittyä, pääsin vähäksi aikaa taas rauhallisemmille seuduille. Establimetista suuntasin kohti Calviaa, jonne mennessä oli päivän ensimmäinen pidempi nousu. Es Capdellá oli risteyskohta, josta lähdin ensin alamäkiosuuteen kohti Port d’Andratxia. Rannikolla kävin vielä kääntymässä Sa Molan majakalla, joka oli huonokuntoisen pikkukadun päässä. Tälle pätkälle osui myös pieni 15% nousupätkä, jossa oli ihan oma kampeamisensa. Port d’Andratxissa kävin myös pullalla ja limpparilla, ennen kuin lähdin kapuamaan takaisin, mutta toista reittiä pitkin, kohti es Capdellaa. Capdellasta kännyin tällä kertaa kohti pohoista ja Galileaa, jonne oli taas oma nousunsa. Galileasta sitten puolestaan lasketeltiin useampi kilometri Puigpunyentiin, jossa poikkesin ostamaan pulloihin lisävettä. Sitten oli vuorossa jälleen jokusen kilometrin nousuosuus. Tämän nousun jälkeen isoimmat nousut olivatkin takana päin ja sain lasketella varmaankin viidentoista kilometrin matkan läpi Esporlesin kohti Santa Mariaa. Tällä osuudella vastatuuli alkoi sitten tosissan puskea vastaan ja tässä kohtaa reissua se alkoi syömään miestä. Onneksi Santa Marista kännyttiin kohti koillista ja suora vastatuuli ei enää päässyt puskemaan niin pahasti. Loppureitti kulki vielä Binissalemin pohjoispuolelta Llosetaan, Selvaan, Moscariin, Campanetiin ja Pollencaan. Loppukilometreillä tuli vielä pieniä hidasteita, kun ensin yhdellä pikku-camilla eteen tuli hevosia kärryineen ja niitä piti varovaisesti ohitella. Myös poliisit olivat motittaneet yhden auton tielle liikenneympyrään ja se ruuhkautti ajoväylän. Matkaa kertyi 206 kilometriä ja aikaa kului 8:08. Nousumetrejä 2230 ja keskitehot 145W. Yllättävän hyvin jaksoi ja enemmänkin olisi voinut ajaa, jos tarvetta olisi ollut. Edellisen illallisen hyvä tankkaus oli onnistunut.

Perjantai oli matkan viimeinen ajopäivä. Sille en ollut sunnitellut mitään loman huipentumaa, vaan ihan peruslenkki oli edessä. Melko pilvisessä säässä sai ajella, mutta lämmin silti oli. Reitti kulki ensin Port de Pollencaan, josta lädin nousemaan kohti Llucaa. Olikohan ilmankosteus korkeampi, vai mistä johtui, mutta hiki virtasi nousussa edellispäiviä vuolaammin, melkeinpä kiusaksi asti. Llucan jälkeen pääsikin sitten laskettelemaan kohti Caimaria. Vastaan tuli jatkuvalla syötöllä pyöräilijää ja autoa. Tuntui kuin kaikki olivat halunneet lähteä vuoristoon juuri tällöin. Alas sai kyllä laskea ihan väljästi. Caimarin jälkeen pääsin taas uusille, rauhallisille ja pienille cameille. Santa Margalidaan ajelin pääosin myös uusia cameja pitkin, tosin paikoni vähän huonokuntoisiakin. Loppumatkasta kävin Can Picafortissa ja vielä reissun lopuksi pieni lisäkiemura Sa Poblassa päin. Matkaa kertyi 110 kilometriä, aikaa kului 4:11. Nousumetrit 1100 ja keskitehot 153W.

Lauantaina ehdeimme käymään vielä hotelliaamiaisella, ennen kuin taksi haki meidät lentokentälle. Laukut menivät näppärästi eteenpäin, mutta pyörälaukun luovutusta sai jonottaa puolisen tuntia. Turvatakastuksen läpi pääsi jonottamatta, mutta lento oli vajaan tunnin myöhässä. Helsingin päässä laukut tulivat hihnalle Palman päätä nopeammin, joten matka kohti kotia pääsi alkamaan ihan hyvissä ajoin.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin tekemässä reilun 2,5 tunnin sauvakävelylenkin, jonka aikana hölkkäsin ylämäkiä. Nämä olivat käytännössä ensimmäiset juoksuasekeleet puoleen vuoteen. Melko pian huomasin, että eipä ole OP-vaivani mennyt kovin kummoiseen suuntaan, vaan kivut ja kiristelyt alkoivat taas vaivaamaan. Eipä taida olla juoksu-/suunnistuslenkkareille käyttöä tänä kesänä. Pyöräillä ilmeisesti pystyy, kun etelän reissun aikana vaivoja ei ollut.