Vaikka syksy on päässyt jo hyvään alkuun, niin lämpöä on vielä riittänyt ihan kivasti. Käänne säässä on kyllä jo käsillä, ja viikonloppuna alettiin saamaan jo vähän sadettakin. Tuulisia päiviä on myös ollut, ja kaakon suunnalta se on puhallellut, muutamana päivänä ihan napakastikin.
Pyöräilyn osalta viikko on ollut hyvä. Useampi pidempi lenkki tuli plakkariin, kun piti viimeisiä lämpimiä kelejä hyödyntää. Itse asiassa oli kilometreissä vuoden paras loma-ajan ulkopuolinen viikko. 560 kilsaa tuli mittariin tällä viikolla.
Maanantai oli kotikonttoripäivä. Sisun kanssa edelleen oltiin kahdestaan. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Vielä tiistainakin olin kotikonttorilla. Tosin pidin lyhennetyn työpäivän kun lähdin aamupäivällä tekemään maantiepyörälenkkiä. Sen verran piti ajankäytön kanssa olla tarkkana, että ehti iltapäivän Teams-palaveriin. Ehdein kuitenkin ajamaan noin 140 kilometriä ja 4,5 tuntia. Keli oli komea, kun lämpöä oli parikymppiä ja aurinko paisteli. Etelätuulta oli vähäsen. Reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen. Sieltä Ellivuoren ohi, ja Rämsöön kautta Vesilahdelle. Vesilahdella pysähdyin kaupalle takkaustauolle. Loppumatkalla kiersin Säijän kautta. Hieno syksyinen keli ja reitti, vaikka Rämsöö – Narva väli onkin melko huonoa asfalttia.
Keskiviikkona olikin sitten konttoripäivä. Työmatkapyöräilyt normaaliin tapaan. Illalla vielä vajaan puolentoista tunnin sauvakävelylenkki Lamminpään reiteillä. 9 kilometriä kertyi matkaa. Jälleen oli hieno ilta, kun lämpöä tänäänkin parikymmentä astetta.
Keskiviikkona ajoin konttorille maantiepyörällä. Pidin jälleen lyhennetyn työpäivän, ja lähdin polkemaan ehkä vuoden viimeistä pitkää ja lämmintä lenkkiä. Lämpöä oli 23 astetta ja aurinkoista. Kaakkoistuuli oli aika kova, mutta reitti kulki onneksi siten, että vastatuulta oli vähemmän kuin myötäistä. Sarankulmasta suuntasin ensin Kuljun kautta Lempäälään. Lempäälästi sitten Vesilahdelle ja sitten kohti Punkalaidunta. Halkivahasta käännyin kohti Sammaljokea ja Sastamalaa. Sastamalasta Karkun kautta Häijääseen, jossa pysähdyin kauppaan ostamaan vähän munkkienergiaa. Loppumatka kulki Heinijärven, Mahnalan ja Sasin kautta kotiin. Matkaa kertyi 147 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 4:50. Keskitehot olivat 171W.
Perjantaina pyörällä konttorilla. Nyt alkoi olemaan jo syksyn tuntua, kun kotiin polkiessa satoi vettä ja kaakosta tuuli kovaa. Lämpöä oli sentään vielä 14 astetta.
Lauantai-iltapäivälle oli luvattu vesisadetta, mutta kun lähdin ennen ysiä pyörälenkille, niin uskoin pääseväni ainakin pääosan lenkistä kuivana. Tällä kertaa oli gravelilenkin vuoro. Ensin poljin Sorvan kautta Tottijärvelle. Tottijärveltä menin Tolpan kautta Sarkolaan. Tämä muutaman kilometrin pätkä oli minulle uutta reittiä. Myös Sarkolan jälkeen poikkesin uusille reiteille kun suuntasin Masontielle. Uutta oli myös Piimäsjärvenmaa, Kolimäki ja Vataja. Kiskokabinetilta käännyin Ellivuoreenpäin, mutta pian käännyin jälleen hiekkatielle Kärppälään päin. Tässä vaiheessa alkoi satamaan vettä vähän enemmän. Lasit piti ottaa pois, kun ne menivät huuruun tai pisaroille. Tästä tuli se ongelma, että alamäissä märästä tiestä lensi kuraa silmiin. Tämä Kärppälän ja Rainion väli oli myös uusi tuttavuus. Ja tuttavuus oli melko järkyttävä, sillä vaikka tiesin että loppumatkan hiekkaosuus olisi mäkinen, niin tämä uusi pätkä oli tosi mäkinen, eikä tien kuntokaan ollut kauhean hyvä. Vielä kun sade koveni koko ajan, niin pehmeällä tiellä alkoi tulemaan epätoivoinen olo, kun tiesi mitä loppumatkasta oli vielä edessä. Rainion ja Sarkolan välillä sade jatkui, kura lensi ja mäet hyydyttivät. Ja sama jatkui Sarkolan ja Taivalkunnan välillä. River Golfin kohdalla hiekkatie muuttui asfaltiksi, ja tuntui että sadekin rauhottui. Mutta sade veti vaan hieman henkeä ja alkoi sitten uudelleen entistäkin kovemmin. Nokian keskutaan päästyäni olin ihan uitettu. Onneksi ei vielä kauhean kylmä ollut, mutta viilenemään päin olikin. Loppumatkan kilometritkin vettä loikotti ihan huolella ja kerran välähti salamakin. Mittaa lenkille kertyi 89 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia, josta viimeiset puolitoista vesisateessa. Lämpöä oli lähtiessä 14 astetta ja sateen yltyessä se laski parilla asteella.
Sunnuntaille oli luvattu poutaisempaa keliä. Aamupäivällä ajelimme autolla mökille nostamaan laituria järvestä ja kääntämään soutuvene talviasentoon. Mökille päin ajellessa hieman sateli, mutta ei pahemmin. Katolla ollut maantiepyörä ei kovin pahasti päässyt kastumaan. Mökin pikavisiitin jälkeen lähdin polkemaan kohti kotia. Kampetta oli vähän liikaakin päällä, kun odottelin sateen yllättävän tälläkin kertaa. Tiet olivat paikoin märkiä, mutta vasta Lempäälään tullessa vähän tiputteli, mutta ei niin paljon että olisi kastellut. Lempäälästä Säijän ja vielä Nokian kautta kotiin. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa vierähti 3:23. Kaakosta edelleen tuuli ja se oli alkumatkasta pääosin sivutuulta. Lempäälän jälkeen se muutui myötäiseksi. Lämpöä oli edelleen ihan mukavat 16 astetta, vaikka aurinko ei paistanutkaan.
Nyt kun päästiin virallisesti syksyn puolelle, niin heti iski syysnuha. Torstaina alkoi kurkkua karhia ja perjantaina oli täys tauti päällä. Vähän otti päähän, sillä viikonlopuksi oli tarjolla lämmintä ja komeaa pyöräilysäätä. Lauantaille olisi ollut Gravel-tapahtumiakin tarjolla, mutta jäi nyt väliin. Lauantaina tauti alkoi tosin jo taittumaan ja jotain pientä pääsi pihallakin häärimään, mutta graveloinnit jäivät tuleviin kertoihin.
Se hyvä puoli räkätaudista juuri tähän kohtaan oli, että Sisua ei tarvinnut laittaa viikonloppuhoitoon pyöräilyreissun vuoksi, kun Tuulikin oli Italiassa vaeltelemassa. Myös rahaa säästyi iso nippu, kun ei tarvinnut maksaa aika kovaa osallistumismaksua, polttoaineita ja ruokia. Ja voi olla, että säästyi tosi iso nippu rahaa, kun sohvalla maatessa tuli mieleen, että voisiko minun kuitukiekko-ongelmani ratkaista vaihtamalla vain navan. Roselta kun oli tullut viikolla tieto, että heillä ei ole tarjolla adapteria tai edes sopivaa haarukkaa ko. kiekkoon. Googlailemalla löytyikin sopivan navan, jota voisi käytää (tosin ei sekään mikään ilmainen ole). Muuta sellainen lähti nyt tilaukseen. Josko itse osaisin laittaa kiekon kasaan uudella navalla (ja varmaan uudet pinnatkin pitää hommata, kun napa eri kokoinen kuin alkuperäinen), ja tarvittaessa antaisi jonkun ammattilaisen tehdä siihen lopullisen rihtauksen. Tai sitten opettelee talven aikana itse tuonkin homman.
Jos tämä viikko on ollut huono reeniviikko, niin on se ollut heikko konttoriviikkokin. Maanantain ja tiistain olin kotikonttorilla. Maanantaina kävin päivällä juoksemassa 3,3 kilometriä. Hölkkäilyn aikana ei OP-vaiva juuri häirinnyt (tuntemus 2/10), mutta illalla kun joutui istuskelemaan aika paljon, niin tuli jomotusta ja kävellessä jokunen puukonisku haaroväliin. Laittoi taas mietityttämään, että onko juoksukokeiluissa vielä mitään järkeä. Ilta meni koripallopeliä seuratessa ja roskaa mussuttaessa.
Tiistaina tein vähän lyhyemmän työpäivän, kun oli niin komea ilma, ja lähdin iltapäivällä tekemään pyörälenkkiä. Kiersin Karhen, Viljakkalan, Hämeenkyrön ja Sasin kautta. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia. Keskitehot olivat 158W.
Keskiviikkona olin maantiepyörällä liikenteessä, ja töihin poljin Säijän, Lempäälän Katepalin ja Vuoreksen kautta. Matkaa tuli tälle aamulenkille 60 kilsaa ja aikaa meni jonkin verran päälle kaksi tuntia. Keskitehot edelleen maltilliset 155W. Lämpöä oli 14 astetta, joten ihan mukavassa säässä sai polkea. Illalla kun poljin töistä kotiin, niin loppumatkasta alkoi vähän satelemaan, mutta onneksi pyörä ei kastunut kovin pahasti.
Torstaina ihan normaalit työmatkapyöräilyt. Päivällä alkoi kurkkua karhentelemaan, joten kotiin päästyä yritin ottaa rauhallisesti.
Perjantaina kotikonttoripäivä. Iltapäivällä alkoi olo heikkenemään ja tuolloin tulikin lepäiltyä enemmän kuin tehtyä töitä. Illalla taisi olla kuumettakin.
Lauantaina oli jo parempi päivä terveyden osalta. Ulkona komeeta, lämmintä ja aurinkoista, mutta ei ihan tainnut helleraja rikkoutua. Vähän pihalla puuhastelua. Illalla säädin TT-pyörän vaihteet kohdilleen ja tein pienen testilenkin. Asensin myös maantiepyörään taakse uuden kuitukiekon, vaikka aiemmin ajattelin, että laitetaan sitten molemmat kiekot yhtä aikaa paikoilleen. Uusi kiekko vaati pientä säätämistä takapäässä. Jarrusatulaa piti vähän siirtää ja vaihteita hienosäätää.
Sunnuntaina olo oli jo sen verran hyvä, että päätin lähteä tekemään maantiepyörälenkkiä. Ihan 100% olo ei vielä ollut, mutta pää halusi jo lenkille ja teki mieli käydä kokeilemassa uutta takakiekkoakin. Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta vettä ei satanut. Lämpö oli parissakympissä eikä tuulikaan häirinnyt, eli oli ihan mukava pyöräilykeli. Tarkoitus oli kelailla rauhallisesti ja kuulostella miltä kunto vaikuttaa. Eikä ainakaan mitään kovin pitkää lenkkiä. Lähdin polkemaan Säijän lenkkiä, ja parin-kolmenkymmenen kilometrin jälkeen totesin, että ei tunnu ollenkaan pahalta, syke oli normilukemissa ja henki kulki niin suun kuin nenänkin kautta. Ja kun voimia ja intoakin tuntui olevan, niin nostin vähän nopeutta. Uusi kiekko tuntui hyvältä ajaa ja nopealtakin se tuntui. Kun voimia tuntui olevan, eikä sadettakaan näyttänyt tulevan, niin Säijän lenkin jälkeen lähdin tekemään vielä Siuro-Sasi -lenkkiä. Nokialla, yllätys yllätys, oli taas satanut (miten tuolla suunnalla aina onkin märkää). Onneksi vesi ei kuitenkaan lentänyt niin paljon, että olisi kastellut. Lisälenkillä olo ei heikentynyt ja voimiakin tuntui olevan ihan hyvin. Olihan sitä pari päivää saanut lepäillä ja tankkailla. Jatkoin lenkkiä vielä Teivon kautta Epilään ja sieltä vielä Nokian keskustaan ja sitten Kankaantaan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 117 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 4 tuntia. Keskitehot 165W. Ei siis tullut yhtään sellainen lenkki kun alunperin oli tarkoitus. Saa nähdä potkiiko tuollainen lenkki takapakkia toipumiselle. Huomenna se viimeistään selviää.
Viimeinen kesäviikko. Suhjuiselta ja sateiseltä näyttää ulkona. Ja sitähän se on koko viikonlopun ollutkin. Pihahommat eivät ole siis vapaapäivinä edenneet – toisaalta eipä tässä mitään kovin kriittistä enää tälle kaudelle ole tehtävänäkään, jotain perusylläpitoa vaan. Yksi isohko kivi tuli kyllä kivikiiloilla nurmikolta palasteltua. Sai “Husky” taas vähän vapaampaa työtilaa. Husky teki kyllä pienen lakonkin jo tuossa perjantaina, kun meinasi, että toimintaohjeet olivat epäselvät. Mutta kun yhden johtoliittimen vaihtoi, niin hommat alkoivat taas maistumaan. Jos viikonloppu on ollut tällainen kosteahko, niin viikolla on saatu nauttia välillä jopa lämpimistä säistä. Aamut toki ovat olleet viileitä, mutta illalla on saanut keventää vaatetusta.
Kuitukiekkosaaga jatkuu. Jos ei mitään adapteria löytynyt, niin näyttäisi sieltä, että ei löydy sopivaa etuhaarukkaakaan. Nettiä on tullut kahlattua läpi ja paikallisia pyöräliikkeitä haastateltu. Hankalalta vaikuttaa. Vielä on pari sähköpostia vetämässä, mutta jos niidenkin vastaus on “no no”, niin sitten pitää alkaa kaivaa taskunpohjaa vähän syvemmältä, ja miettimään pitäisikö maantiekalustoa päivittää isommalla rahalla. Toivottavasti ei nyt sentään tarvitse sellaiseen ruveta.
Pyöräilypainotus jatkui tälläkin viikolla. Maanantaina polkien toimistolla. Ei mitään spesiaalia.
Myös tiistaina työmatkapyöräilyt, mutta maantiepyörällä. Illalla poljin töistä Linnakallion, Sionkylän, Nokian, Siuron, Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Keli on ihan hyvä, 16 astetta lämpöä ja puolipilvistä. Nokian keskustan jälkeen oli tullut joku sadekuuro kun tiet olivat märät, mutta muuten sai kuivissa olosuhteissa polkea. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:25. Keskitehot 167W.
Keskiviikko oli vaihteeksi kotikonttoripäivä. Päivällä kävin tekemässä 2,9 kilometrin juoksukokeilun. OP-tuntemukset 4/10, eli ei ihan hyvä, mutta ei mitään tuskaakaan. Pientä jomotusta jäi päälle, etenkin kun illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin, joka sisälsi jalkaliikkeitäkin.
Torstaina taas maantiepyörällä töissä. Töiden jälkeen oli aika lämpimän oloista, kun lämpöä oli 18 astetta ja aurinkokin paisteli. Kiersin ensin Lahdesjärven ja Vuoreksen kautta Sääksjärvelle. Sieltä edelleen Lempäälän Katepalin kautta Säijään. Anian kohdilla tuli mieleen, että kun on niin komea ehtoo, niin voisi kiertää vielä Siuron kautta. Niinpä pidensin lenkkiä Siuroon ja Sasiin asti. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului 3:25. Keskitehot 177W. Oli kyllä mukava sää, kun ei oikein tuullutkaan, tuli melkein kesäinen fiilis.
Perjantaina normi työmatkapyörällä konttorilla. Töiden jälkeen polkaisin pyöräliikkeiden kautta, ja kyselin haarukkatarjontaa. Ensin Signatureen, sitten Seven Bikesiin, R-Techiin ja Suomen Urheilupyörään. Kaikista vesiperä, mutta tulipahan vähän pidempi kotimatka, 38 kilometriä.
Lauantaina koko aamupäivän loikotti vettä, eikä iltakaan ihan kuiva ollut. Päivällä kävin taas tekemässä juoksukokeilun. Nyt jo 3,4 kilometriä. OP-tuntemus ehkä vähän lievempi kuin viikolla, 3/10. Eli jotain pientä. Nyt tuli jo sen verran mittaa lenkkiin, että laitoin sen jopa harjoituspäiväkirjaan ylös. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.
Sunnuntaiaamun suhjutti vettä. Puolilta päivin uskaltauduin kuitenkin graveli-lenkille, kun sadetutka ei näyttänyt ainakaan kovin pahaa sadetta tulevan lähitunteina. Pari tihkukuuroa kuitenkin yllätti, mutta ei niin pahasti että olisi paljon kastellut. Poljin ensin asfalttia pitkin Metsäkylään ja sieltä sitten hiekkateille. Ensin Äkönmaahan ja sieltä Lavajärven eteläpuolelta Joenkulmaan. Sitten Sarkkilan kautta Myllykylään. Tällä välillä ohitin myös Latelan tilukset. En ollutkaan tuota Käkisaaren lenkkiä ennen polkenutkaan. Mettisentieltä Alisenjärvelle päin ja edelleen Nokian kautta Pitkäniemeen ja Villilään. Loppumatkasta kiertelin vielä Tohlopin, Lamminpään ja Soppeenharjun reiteillä. Vähän joutui tekemään muutaman lisämutkan että sai satkun täyteen. Pääasiassa tuli mentyä hiekkateitä, mutta kyllä asfalttiakin löytyi aina välillä alle. Hiekkapätkät olivat vähän pehmeitä ja kuraisia. Mutta mikäpä siinä, kun ei ollut mihinkään kiire, ja pesukone ja puutarhaletku on keksitty. Sää oli harmautta lukuunottamatta ihan hyvä. Lämpöä nelisentoista astetta eikä juurikaan tuullut. Matkaa kertyi 101 kilometriä ja aikaa kului nelisen tuntia. Keskitehot olivat 178W. Oli energinen olo ja olisi voinut pidempääkin polkea, mutta kun ei ollut kuin yksi juomapullo mukana ja pihahommatkin odottivat. Tällä viikolla kyllä pyöräilyt maistuivat edellistä viikkoa paremmalta.
Kyllä se kesä taisi olla sitten tässä. Mahdettiinkohan päästä kertaakaan yli viidentoista asteen lämmöissä, ja olikohan yhtään täysin sateetointa päivää. Mutta ei siinä mitään, kyllä syksykin kelpaa. Eikä tässä nyt enää ole ollut kovin isoa hinkua pitkille pyörälenkeillekään, etenkin kun uusien kuitukiekkojen paikalleen laitto ei taida onnistua enää tämän vuoden maantiepyörälenkeille. Vielä on muutamaan paikkaa kysely vetämässä, että löytyisikö jotain adapteriratkaisua, vai pitääkö suunnitella ensi talveksi taas pyöräprojektia. Halvemmalla pääsisi, kun hommaisi vain uuden etuhaarukan, mutta toinen, kalliimpi vaihtoehto, olisi hommata kokonaan uusi runko ja kasata siitä uusi maantiekiituri vanhan pyörän osasarjasta.
Kaikki tämän viikon illat ovat menneet robottiruohonleikkurin raja- ja ohjauskaapelin upotuksessa nurmikkoon. Noin 430 metriä sitä kaikenkaikkiaan upposi ennen kuin koko leikattava alue oli kierretty. Ensimmäisenä päivänä meinasi tulla uskon puutu koko hommaan, kun reilussa kahdessa tunnissa sain pikkulapiolla kaapelia paikoilleen vain 40 metriä. Onneksi keksin ottaa pikkurälläkän käyttöön ja aloin tekemään sillä uraa nurmikkoon. Ei sekään mikään sateentekijä ollut (vaikka aika usein satoikin), mutta kyllä se ainakin tuplasi nopeuden, jolla kaapelia meni piiloon. Sunnuntaina sain viimeisen pätkän ohjauskaaplia maahan. Itse robotin käyttöönotossa ei sitten ollutkaan enää mitään ihmeellistä. Kaapelit kun olivat kunnossa, niin pienen pohdinnan jälkeen “se “Husky” lähti mönkimään pitkin pihaa. Tuolla se nytkin sateessa painelee ja tekee siistiä jälkeä. Tosin ei taida kauheasti enää tälle kaudelle olla leikattavaa, jos näin kylmät kelit jatkuvat.
Tällä viikolla tuli aloitettua kesätauon jälkeen kotisalihommatkin. Kevyesti yritin aloittaa, mutta kyllä sitä siltikin paikat tulivat kipeiksi. Muuten on ollut melko löysä viikko. Kelitkään eivät ole suosineet, joten pyörälenkitkin ovat jääneet vähiin. Muutenkin ollut aika vetämätön olo. Juoksukokeilut ovat jatkuneet, mutta vain kahden lenkin verran. Tiistaina oli jo valmiiksi pientä jomotusta oikean puolen vaiva-alueella, ja kahden kilometrin juoksulenkki pahensi vain asiaa. Pari kolme päivää tuon kokeilun jälkeen oli melko kivuliasta menoa. Viikonloppuna oli kuitenkin jo parempi ja uskalsin käydä sunnuntaina taas kokeilemassa hölkkää. Tällä kertaa jo 2,9 kilometriä. Juostessa ei tuntunut mitään oikeita, mutta saa nähdä tulee jomotukset jälkikäteen.
Töissä kävin pyörällä joka päivä. Keskiviikkona olin liikkeellä maantiepyörällä kun menomatkalla kiersin jälleen Säijän kautta. Onneksi tuli katsottua lähtiessä lämpömittaria, sillä kotona oli 8 astetta lämpöä, ja tiesin, että matkan varrella olisi vieläkin viileämpää. Laitoin jopa kengänsuojan lämmittämään. Pahimmillaan lämpöä oli vain 4,0 astetta. Muuten oli ihan OK polkea, mutta paksummat hanskat olisi saanut olla. Toinen pyörälenkki oli lauantaina, kun tein 2,5 tunnin kaupunki-graveloinnin ja kiertelin vähän itä-Tampereen kaupunginosia. Päivä oli kyllä hienon aurinkoinen. Tämä viikko oli ensimmäinen sitten maaliskuun alun, kun pyöräilyssä ei tullut tehtyä yli 100 kilometrin lenkkiä (sisällä tai ulkona).
Aloitetaan perinteiseen tapaan sääraportilla. Syksy tulee. Äkkiä se sitten muuttui viileäksi ja sateiseksi. Pari viikkoa sitten vielä tuskailtiin helteissä ja nyt pitää jo käyttää pitkää vaatetta niin pihahommissa kuin pyörälenkeilläkin.
Pyöräpainotteinen on tämäkin viikko ollut. Juoksukokeilut ovat kuitenkin jatkuneet, ja kolmena päivänä olen 1,7 kilometrin pätkän hölkkäillyt. Ei mitään isompia tuntemuksia, mutta ei OP-vaiva vielä taakse jäännyttä aikaa ole. Tällä viikolla meni 10.000 km rikki ulkopyöräilyssä. Viime vuonna sama tapahtui vasta viikolla 41, eli pari kuukautta ollaan edellä.
Tilaamieni uusien kuitukiekkojen osalta on hyviä ja huonoja uutisia. Sain aika nopeastikin kiekot takaisin DT Swiss:n tarkastuksesta. Ne pitäisi olla ihan turvalliset ajaa, joten alle vaan. Mutta, mutta. Ensimmäinen haaste tuli, kun yritin asentaa renkaita paikoilleen. Takakiekkoon 28 mm renkas meni melko hyvin, mutta eteen tuleva 26mm:n renkaan kanssa sain painia ihan kunnolla. Ähellyksen yhteydessä sain yhden TPU-sisurinkin rikottua. Vähän otti päähän, sillä nuo TPU-sisurit ovat 3-4 kertaa normi sisureita kalliimpia. Eikä minulla tietenkään ollut vastaavaa sisuria varalla, joten jouduin jatkamaan ähellystä perinteisen sisurin kanssa. Ja menihän rengas lopulta paikoilleen. Seuraava takaisku tuli, kun laitoin etukiekkoa paikoilleen pyörään. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että akseli olisi eri paksuinen – uudessa kiekossa 12mm ja vanha 15mm. Nyt pitää sitten jostain löytää konvertteri ja uusi akseli. Takakiekossa oli oikeankokoinen akseli. Eli maantieajot jakuvat edelleen vahoilla kiekoilla.
Kun parvekeprojekti on hoidettu, niin uutta projektia pukkaa nurkan takaa. Tuli hommattua robottiruohonleikkuri. Tämä viikko on mennyt fasiliteettien parantamisella, että robotin on helpompi liikkua pihalla. Kuusi norjanagervoa sai lähteä. Lisäksi muutama isohko kivi siirrettyä syrjään, ja muutakin leikkuurajojen selkeyttämistä on tullut tehtyä. Vielä en ole kaapelia saanut maahan, mutta eiköhän sen kimppuun pääse ensi viikon aikana.
Maanantaina pyörällä toimistolla. Iltapäivällä päästiin vielä 20 asteen tuntumaan.
Tiistaina myös pyörällä toimistolla, mutta maantie sellaisella. Illaksi oli luvattu sadetta, joten ajelin töihin Säijän ja Lempäälän kautta. Hieman viileää aamulla jo oli, sillä pahimmillaan lämpöä oli vain 7 astetta. Takki ja ohuet hanskat olivat tarpeen. Lyhyissä pöksyissä kyllä tarkeni vielä. Lämpö nousi ennen perille pääsyä 13 asteeseen. Matkaa tuli 52,5 km ja aikaa meni 1:50. Töistä lähtöä piti vähän viivästyttää, sillä vettä satoi taas ihan kunnolla. Kun viimein pääsin lähtemään, niin en kovin pitkää kuivissa olosuhteissa päässyt polkemaan. Piti oikein pysähtyä vähäksi aikaa yhden sillan alle sadetta suojaan. Loppumatkastakin vähän tihutteli ja tiet olivat märkiä koko matkan. Märkä oli myös mies, kun kotiin pääsi. Pyörä jälleen pesuun. Illalla vielä 1,7 km:n juoksukokeilu.
Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Reeneistä vapaa päivä. Koko ilta pihahommissa. Ilta oli vaihteeksi vähän lämpimämpi ja tarkeni shortseissa työskennellä.
Torstaina oli konttoripäivä. Jälleen oli maantipyörä alla, kun illaksi oli luvattu komeaa keliä. Aamulla oli 10 astetta lämpöä, mutta illalla, kun polkaisin Sorkkalan, Nokian, Siuron ja Sasin kautta kotiin, niin lämpö nousi melkein hellelukemiin. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:25. Tehot 159W. Tehot ovat kyllä tippuneet kesän loppua kohden. Keväällä ja alkukesästä keskitehot liikkuivat 180-190W paikkeilla. Alkaako äijä jo vähän hiipumaan.
Perjantaina oli jälleen kotitoimistopäivä. Päivällä kävin juoksemassa 1,7 km. Sisun kanssa kahdestaan koko päivä ja lauantaihin asti. Pihahommia ja kiekkojen kanssa temuamista.
Lauantaille ei oltu lupailtu kauhean kesäistä säätä, mutta sain bongattua sadetutkasta jonkinmoisen välin, johon uskalsi lähteä polkemaan. Lämpöä ei ollut kuin neljätoista astetta, joten laitoin varmuuden vuoksi pitkää päälle niin ylä- kuin alapäähänkin. Otin myös gravelin alle ja lähdin kiertämään Tampereen keskustaa vähän laajemmalla säteellä. Heti alkuun vähän sujutti vettä, mutta melko pitkään sain ajella, että kunnolla alkoi satelemaan. Aurinkokin jopa välillä pilkisti. Ensin poljin Santalahden kautta Kauppiin ja sieltä latupohjia pitkin Niihamaan ja Atalaan. Atalasta Linnainmaan kautta Kaukajärvelle, ja sieltä Kalle Päätalon puiston ohi Hervantaan. Hervannan kanjonissa alkoi sitten satelemaan ihan kunnolla. Tietenkin juuri siellä, missä ei ollut mitään suojapaikkaa. Lahdesjärven ABC:llä kävin suojassa katsomassa, miten sadealue menee yli, ja kun oli juuri menemässä ohi, niin lähdin jatkamaan matkaa. Loppumatka kulki Rautaharkon ja Härmälän kautta Pirkkalaan ja sieltä suorilla kotiin. Loppumatkastakin tuli vielä sadekuuroja, joten sekä pyörä että kuski päätyivät pesulle. Matkaa kertyi 58 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Illalla sadekuurojen välissä pihahommia.
Sunnuntai alkoi koiralenkillä, omalla 1,7 km:n juoksulenkillä ja pihahommilla. Sitten alkoi aurinko paistelemaan ja lämpökin nousi sellaisiin lukemiin, että viitsi lähteä pyörälenkille. Maantiepyörän otin jälleen alleni ja tavoittaana noin 100 km. Reitti kulki ensin Nokian Viholaan ja sieltä Siuron ja Salmin kautta Jumesniemeen. Jumesniemestä Hämeenkyrön ja Viljakkalan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia. Tehot 164W. Lämpöä oli 17 astetta, eli ihan riittävästi, eikä vettäkään satanut, mutta pohjoistuulta oli sen verran, että se hyydytti vauhtia. Muutenkaan ei oikein kauhea into ollut päällä. Ilta jälleen pihahommissa.
Vaikka aurinko paistaa ja on ihan lämmintä, niin jotenkin alkaa ilmassa olemaan jo syksyn tuntua ja fiilistä. Hellelämmöt on taakse jäänyttä aikaa, mutta nyt ollaan ihan sopivissa lämmöissä. Aamuisin tosin on ollut jo sen verran viileää, että on muutaman kerran joutunut laittamaan pyöräilytakkia päälle. Vettäkin on sadellut jokusena päivänä.
Parveke alkaa olla melko hyvässä kunnossa. Maalaamista on ollut tällä viikolla joka päivä, ja muutenkin työpäivän jälkeen ja viikonloppuna ennen ja jälkeen lenkkien on parvekeprojektia edistetty. Mutta nyt on kaiteet paikallaan, ei enää tarvitse tehdä kuin pientä viimeistelymaalausta.
Pyöräilypainotteinen on ollut tämäkin viikko, mutta kolmena päivänä olen laittanut juoksutossutkin jalkaan. Tosin ei vielä mitään sellaista lenkkiä, jota olisi viitsinyt laittaa harjoituspäiväkirjaan. Kaikki ovat olleet kilometrin mittaisia kokeiluja.
Joka päivä olen ollut pyörällä konttorilla. Maanantaina poljin ihan normaalireittejä pitkin. Tämä oli vielä lämmin päivä, aamulla 18 ja illalla 27 astetta.
Tiistaina oli iltapäivälle luvattu sadetta, joten teinkin heti aamusta maantiepyörällä vähän pidennetyn työmatkapyöräilyn. Poljin töihin Säijän, Vanattaran ja Vuoreksen kautta. Vuoreksen lenkin tein sen vuoksi, kun piti käydä tarkastamassa Sääksjärven ja Hervannan välinen pyörätien uusi asfaltti. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 1:55. Vielä tarkeni polkea ilman takkia, kun lämpöä oli 17 astetta, vaikka pilvistä olikin. Kotiin ajaessa alkumatkasta sainkin sitten vettä niskaani.
Myös keskiviikkona töistä lähtiessä tihutteli vähän vettä, mutta ei niin paljon, että olisi kauheasti kastunut.
Torstaina olin jälleen maantiepyörällä liikenteessä. Töiden jälkeen lähdin kiertämään Pyhäjärveä Vesilahden, Narvan ja Tottijärven kautta. Alkumatka meni vielä ihan mukavassa säässä. Parhaimillaan pyörämittari näytti jopa 25 astetta lämpöä ja aurinko paisteli. Vesilahden jälkeen alkoi taivaalla näkyä uhkaavia pilviä ja Narvan jälkeen, suurinpiirtein matkan puolivälissä alkoi sitten vähän tihuttamaan. Mitä lähemmäksi Tottijärveä tulin, sitä märemmäksi tie muuttui. Taivaalta en niskaani ihan kauheasti vettä saanut, mutta tien pinnasta vettä lensi sen verran, että märkänä sain loppumatkan polkea. Lämpö tippui myös radikaalisti matkan aikana, sillä kotona pyörämittari näytti 14,4 astetta. Takki oli kyllä mukana, mutta niin kylmä ei sentään tullut, että siihen olisi pitänyt turvautua. Matkaa kertyi 77 kilometriä ja aikaa kului 2:40.
Myös perjantaina pyörällä töissä. Aamulla vain 13 astetta lämmintä. Illalla sentään parikymppiä.
Lauantaille näytti sen verran hyvää säätä, että päätin lähteä vähän pidemmälle pyörälenkille. Vähän lähtö viivästyi, kun takarenkaassa ei tuntunut pysyvän ilma, ja päätin vaihtaa varmuuden vuoksi sisurin. Reitti kulki ensin Santalahden, Kaupin ja Linnainmaan kautta Kangasalle. Tämä ensimmäinen tunnin pätkä on kyllä vähän ikävää ajaa, kun taajamassa pitää mennä. Koko ajan pitää olla tarkkana ja liikennevalojakin on ihan riittävästi. Kangasalan keskustan jälkeen pääsin viimein ajamaan jo vapaammin. Ensin kiersin Tiihalan maaseutulenkin ja sitten muutama kilometri Lahden tietä. Matka jatkui Vehoniemen kautta Pälkäneelle ja sieltä Valkeakoskelle. Jokunen kilometri ennen Valkeakoskea alkoi ensin tihuttamaan vettä ja sitten tulemaan kovempaa. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä juuri kun vettä alkoi tulemaan vähän enemmän, tuli eteen katoksellinen bussipysäkki, jonne pääsin sateen suojaan. Kymmenisen minuuttia olin suojassa ja hyvä niin, sillä välillä satoi ihan rajustikin. Vaikka sade lakkasi, niin kastuin jälleen renkaista lentävästä vedestä. Viimeiset kilometrit ennen Valkeakoskea oli uuden asfaltin saanutta pyörätietä, jota oli mukava ajella, vaikka vettä lensikin aika lailla. Valkeakoskelta käännyin takaisin Kangasalle päin. Vähän matkaa joutui ajamaan vielä märässä kelissä, mutta pian alusta muuttui taas kuivaksi. Myös Kaarina-Maununtyttären tie oli saanut uutta päällystettä. Kangasalta sitten Saarenmaan kautta Hervantaan, ja edelleen Sääksjärven ja Vanattaran kautta Lempäälään, jossa poikkesin Kuokkalan Teboililla tankaamassa munkkienergiaa. Loppumatka kulki Säijän kautta. Matkaa kertyi 166 kilometriä ja aikaa kului 5:37. Keskitehot 168W. Lämpöä 20 astetta ja puolipilvistä.
Sunnuntaina tein iltapäivällä pienen gravelilenkin Mettistön ja Pinsiön hiekkateillä. Lämpöä oli parikymmentä astetta, ja ihme kyllä vettä ei satanut. Matkaa kertyi 51 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia.
Kesälomat päättyivät tämän vuoden osalta. Helteet sen sijaan jatkuvat, tosin nyt jo enemmän sateiden ja ukkosten kera. Onkin joutunut vähän katselemaan sadetutkaa tarkemmin, että mihin väliin uskaltaa ulos lähteä. Ennusteisiin ei ole pystynyt luottamaan yhtään, kun sateet tulevat ja menevät ihan omaa tahtiinsa. Viikon mittaan olen yrittänyt parveketta rempata, mutta kovin isoa intoa ei ole ollut, joten pienillä askelilla projekti on edennyt.
Maanantaina oli heti työmatkapyöräilyt edessä. Lämpöä riitti heti aamusta lähtien. Retkipyörä pääsi ensimmäistä kertaa kesäretken jälkeen hommiin. Pientä huoltoa pyörä kyllä kaipaisi, mutta antaa sen odottaa vielä vähän aikaa. Töissä oli vielä melko hiljaista.
Tiistai ei juuri maanantaista poikennut. Aamulla tosin sateli vähän vettä, mutta lämpöä riitti. Töistä lähtiessä takarengas tyhjä, mutta onneksi käsipumpun ilmat pysyivät kotiin asti. Illalla kävin kokeilemassa pitkästä aikaa vähän juoksemistakin. Tarkoitus oli vain ihan kokeilla muutamaa juoksuaskelta, ja 600m lönköttelin. Raskasta oli, mutta mihinkään ei sattunut, joten jotain positiivistakin.
Keskiviikkoaamuna poljin maantiepyörällä töihin Säijän ja Lempäälän kautta. Vähän kosteaa oli, vaikka ei satanutkaan, mutta lämpöä oli melkein 20 astetta. Matkaa kertyi noin 52 kilometriä ja aikaa kului 1:50. Rukkamäen päällä työmaan liikennevaloissa tuli tehtyä pitkästä aikaa lukkopoljinkellahdus. Eli toinen jalka irti lukkopolkimesta, mutta toinen ei, ja sitten paikoiltaan kaatuminen lukossa olevan jalan puolelle. Hieman nolo tilanne kun pysähdyksissä olevien autojen väliin tuli kellahdettua, enkä meinannut saada jalkaani irti lukosta, vaan maassa tuli jonkin aikaa räpiköityä. Pienellä skröpöllä tuli selvittyä. Illalla Sorkkalan kautta kotiin, matkaa kertyi 25 kilometriä.
Myös torstaina poljin töihin maantiepyörällä. Vaikka illaksi oli sateen ja ukkosen uhkaa, niin poljin kuitenkin töistä mökille. Melko hyvin osuin sadekuurojen väliin. Ainoastaan Kuljun ja Vesilahden välinen matka tihutti vettä, mutta muuten oli kuivaa. Sadekuuroja kyllä oli muuallakin ollut, sillä varjopaikoissa tie oli märkä. Lämmötkin vaihtelivat aika lailla. Lempäälässä tihkusateen aikaan oli 21 astetta, mutta jo Krääkkiössä lämpö oli noussut 26 asteeseen, ja Oriniemen kohdilla korkeimmillaan vähän päälle 29 astetta. Matkaa kertyi 82 kilometriä ja aikaa kului noin 2:45.
Perjantaina tein etätyöpäivän mökiltä käsin. Päivällä ei satanut laisinkaan, mutta kun ennen neljää piti lähteä lenkille, niin juuri silloin alkoi tihuttamaan. Puolisen tuntia odottelin sateen loppumista ja sitten pääsin matkaan. Poljin ensin Punkalaitumen keskustan kautta Huittisiin ja sieltä Huhtamon kautta Kanteenmaahan ja Jalasjoen kautta takaisin mökille. Jalasjoella pysähdyin suunnitellusti kesätorille letulle. Alusta oli melkein koko matkan märkä, mutta taivaalta ei vettä satanut, vaan pääsin seuraamaan saderintamaa. Yksi ylimääräinen pysähdys matkalla tuli, kun vähän Punkalaitumen keskustan jälkeen kypärään lensi ampiainen ja pisti päälakeen. Piti pysähtyä katsomaan, ettei amppari jäänyt kypärän sisään. Jonkin aikaa oli melkoinen jomotus päässä, mutta ei sen pahempaa. Matkaa kertyi 76 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia.
Lauantai oli reeneistä lepopäivä. Mustikkametsässä tuli kuitenkin vietettyä 2 x 2 tuntia.
Sunnuntaina, hyvin levätyn päivän jälkeen, pääsin heti aamukasista pyörälenkille. Lämpöä oli lähtiessä 18 astetta, ja koko lenkin ajan lämmöt olivat ihan kohtuulliset, loppupuolla taisi juuri ja juuri mennä 25 astetta rikki. Taivas oli puolipilvinen ja etelästä tuuli jonkin verran. Mökiltä poljin ensin Murronharjuntien kautta Metsämaalle ja sieltä Ypäjän kautta Jokioisille. Jokioisilta Forssan keskustaan olikin minulle polkien uusi tuttavuus, ja myös vähän matkaa Forssasta Urjalaan päin oli uutta pätkää minulle. Tuo Forssa – Urjala -väli on suht tympeetä ajettavaa, kun on melko vilkas liikenne ja piennarta ei juurikaan. On myös tasaista ja pitkiä suoria. Tällä kertaa tuo kolmenkympin pätkä meni kuitenkin aika reippaasti, sillä myötätuuli vauhditti menoa ihan mukavasti. Suunnitelimissa oli pysähtyä Urjalaan kahvioon, mutta kun juomaa oli vielä jäljellä, niin en sitten viitsinytkään. Urjalasta matka jatkui Koskioisten kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 133 kilometriä ja aikaa kului 4:24. Iltapäivällä takaisin kotihommiin, ruohoa leikkaamaan ja vähän taas edistämään parvekeremppaa.
Kuumaa on pari viikkoa ollut. Jossain päin Suomea on mennyt 30 astetta rikki jokaisena päivänä, ja useampana päivänä olen itsekin osunut tuollaiselle paikkakunnalle. Kaksi viimeistä lomaviikkoa on siis mennyt hikisissä merkeissä. Jos kaksi ensimmäistä lomaviikkoa meni melko viileissä merkeissä, niin nyt on sitten keskiarvo melko hyvä.
Tämä viimeinen parin viikon jakso alkoi vielä Ahvenanmaan pyöräretkellä, joka päättyi Vehkajärven mökille keskiviikkona. Torstai oli täysi lepopäivä treeneistä. Meidät oli kutsuttu tuolloin Kukonharjan mökille iltaa viettämään, ja siellä ilta menikin hyvän seuran, ruuan ja juoman parissa. Muutama alkoholipitoinen annoskin tuli nautittua.
Perjantaina puolen päivän aikoihin, hyvävointisena ja -kuntoisena pääsin jälleen pyörän selkään. Alla oli nyt graveli, joka oli viettänyt aikaansa pari viikkoa Alastaron varastossa. Lähdin polkemaan ensimmäisen pyöräreissupäivän Alastaro – Oripää – Riihikoski -väliä siinä toivossa, että löytäisin matkalle tippuneen tuuliliivin ja sen taskussa olleet irtohihat. Kiersin Oripään Kangastuvan ja poikkesin Riihikosken kauppaan kyselemään varusteiden perään, mutta vähän niin kuin pelkäsinkin, niin eipä niitä löytynyt. Loppumatka mökille kulki ensin Kyrön kautta Pappisiin, jossa poikkesin katsomman lavaa ja uimarantaa. Pappisista Hirvikoskelle, jossa puolestani poikkesin jäätelölle. Loppumatka kulki Metsämaan ja Murronharjuntien kautta. Lämpöä oli 27 astetta ja aurinkoakin riitti lämmön lisäksi. Matkaa kertyi 119 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaa 4,5 tuntia.
Lauantaina lähdin mökiltä päin kiertelemään uusia hiekkateitä ja samalla keräilemään jokusia ruutuja. Sää oli edellisen päivän kaltainen, eli aurinkoa ja lämpöä riitti. Etenkin oikean reiden lähentäjä tuli edellisen päivän lenkistä vähän kipeäksi. Sinänsä jännä juttu, kun yli tuhannen kilometrin pyöräretkellä ei tullut mitään vaivoja. Epäilin syyksi lukkopolkimia, jotka olivat taas reilun viikon jälkeen käytössä. Hiekkatiereitti kulki ensin Metsämaalle, ja sieltä Kojonperän kautta Köyliönkylään. Välissä tuli tehtyä muutama pisto erinäköisiin paikkoihin. Loppureitti kulki jälleen Metsämaalle ja sieltä Majanojan ja Vihalaidan kautta takaisin mökille. Matkaa tuli 104 kilometriä ja aikaa kului 4 tuntia. Jonkin verran reiden lähentäjät vaivasivat koko matkan ajan. Tänään, niin kuin eilenkin, tuli takatutkaa ikävä, sillä jokusen kerran huomasin ajelevani liian keskellä tietä ja auto tuli takaa. Aika lailla on tottunut takatutkan varoituksiin.
Sunnuntain vastainen yö olikin sitten melko tuskainen, kun molempien jalkojen reiden lähentäjät olivat niin kipeät, että niitä ei pystynyt jännittämään yhtään. Yöllä piti miettiä kolmeen kertaan, että haluanko vaihtaa asentoa vai vältänkö kivun ja pysyn samassa asennossa. Sunnuntaina ei tarvinnut miettiä lenkille lähtöä tai muutakaan askaretta. Sisun kanssa vähän köpöttelin, mutta sekin hammasta purren kun jokainen askel sattui lähentäjän ja lantion seudulla. Lukkopolkimien piikkiin vaivani laitoin, ja alkoi vähän mietityttämään, että olisiko syynä OP-vaivaani paremminkin ahkera pyöräily kuin juokseminen. Tässä vaiheessa pelkäsin, että jääkö myös pyöräily tauolle. Vai onnistuisiko polkeminen, jos kaikista pyöristä vaihtaisi lukkopolkimet pois.
Myös maanantai meni vielä lepäillessä. Mökiltä siirryimme takaisin kotinurkkiin, jossa aika kului reissukamppeiden purkamisessa ja huollossa, ja muissa askareissa, sillä melkein pari viikkoa olin ollut kotoa poissa. Lähentäjävaiva alkoi vähän helpottamaan, mutta ei ollut täysin häipynyt. Postissa odotti maanantaina myös Saksan lähetys. Siellä oli mm. uuden kuitukiekot maantiepyörään. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, sillä olin saanut kiekkojen valmistajalta viestin, että ko. malli on juuri laitettu käyttökieltoon niissä havaittujen ongelmien vuoksi. Nyt sitten pitää odottaa, että pitääkö ne palauttaa vai voiko ne ottaa käyttöön. Mielelläni laittaisin juuri nuo pyörään eikä tarvisi taas alkaa metsästämään toista mallia.
Tiistaina aamupäivällä uskaltauduin jälleen pyörän selkään. Tällä kertaa maantiepyörän päälle. Lähdin kuitenkin lukkopolkimilla matkaan, vaikka sunnuntaina niistä uhosinkin luopua. Yksi syy lukkopolkimien käyttämiseen oli, että olin maanantaina saanut postissa myös uudet maantiepyöräkengät ja niitä piti päästä kokeilemaan. Päätin kuitenkin mennä vähän rauhallisemmin, ja siten että putkelta en polkisi lainkaan, tällöin repivään jalan nostoa ei tulisi niin paljon. Kiersin ensin Säijän lenkin myötäpäivään ja jatkoin sitten vielä Nokian kautta Siuro – Sasi -lenkille. Lopuksi kiersin vielä Teivon kautta kotiin. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia. Keskitehot olivat 164W. Sää oli edellispäiviä mielyttävämpi, sillä taivas oli pääosin pilvessä ja lämpöäkin vain 25 astetta. Edellisten päivien tapaan tuultakaan ei juuri ollut. Positiivista oli, että jaloissa ei tuntunut kipua, ja polkemisen jälkeen pystyi kävelemäänkin kivutta. Negatiivista oli, että pitkästä aikaa jouduin tien päällä rengasoperaatioon, kun takakummi alkoi tyhjentyä vähän Säijän jälkeen. No, ei se ollut kuin reilun kymmenen minuutin välitauko.
Keskiviikkona oli graveli ja ruutujen keräilypäivä. Samalla periaatteella lähdin polkemaan kuin edellisenäkin päivänä, eli putkelta ei poljeta ja alamäissä lepuutetaan sitten persusta. Ensin suuntasin Antaverkan ja Vahannan hiekkateille. Sieltä Pimeesalmeen ja Ylisten kautta Kyöstilän hiekkateille. Sitten paria lenkuraa lukuunottamatta suorilla takaisin kotiin. Pölyistä oli, ja kuumaa ja aurinkoakin oli tarjolla. Hienoja uusia paikkoja tuli nähtyä, vaikka melko lähellä tuli pyörittyä. Matkaa kertyi 86 kilsaa ja aikaa tuohon pyörimiseen kului 3:50. Jalat pysyivät tälläkin lenkillä kunnossa.
Torstaina aamupäivällä lähdin ViLe:n kanssa maantiepyörälenkille. Poljimme ensin Karhelle, sieltä Viljakkalaan päin, jossa jouduimme tekemään U-käännöksen, kun yksi silta oli remontissa eikä siitä päässyt läpi. Jouduimme kiertämään Hämeenkyröön Vilpeen kautta. Kehäkukassa vähän munkkienergiaa, ja sitten matka jatkui Heinijärven kautta Häijääseen ja sieltä Salmin ja Siuron kautta Nokialle, jossa poikkesimme jäätelölle. Jäätelön jälkeen reitti jatkui vielä Villilään, Tohloppiin ja Teivoon, josta Ylöjärven keskustan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 133 kilometriä ja aikaa kului 4:50. Rauhassa mentiin kun oli niin sairaan kuuma. 30 astetta meni varmaan rikki ja kun aurinkokin porotti, niin tukalaa oli. Keskitehot olivat 140W.
Perjantaina siirryimme jälleen Vehkajärven rannalle. Kuuma päivä jälleen, mutta kolmen ajonpäivän jälkeen pidin lepopäivän. Alastarolla kävin peräkärryä täyttämässä. Sain myös mukavan viestin, sillä joku oli Raisiossa löytänyt viime viikolla tiputtamani takatutkan. Pieni löytöpalkkio ja saan vanhan tutkani takaisin. Tosin olin ehtinyt ostaa jo uuden, mutta nyt on varalaite, tai sitten sen voi laittaa myyntiin.
Lauantain lenkki lähti vähän käsistä. Alkuperäinen suunnitelma oli polkea suoraviivaisesti ensin Huittisiin ja sitten Sastamalan kautta takaisin mökille. Perjantain levon ja aikaisen lähdön ansiosta, jalka oli kuitenkin sen verran syönnillä, että päätin polkea Sastamalasta Sammaljoen kautta. Sitten menin vielä Halkivahasta Urjalaan, jossa pidin pienen energian tankkaustauon. Urjalasta kieppasin vielä Nuutajärvelle ja sitten vielä Koskioisten kautta takaisin mökille. Suunniteltu vajaa satakymppi venähti melkein sadaksi ja seitsämänkymmeneksi. Aikaa vierähti vähän reilu 5:20. Tuokin kertoo, että jalka oli ihan hyvässä iskussa, kun 160 kilometrin asfalttiosuus meni 31,3 km/h:n keskarilla. Keskitehot olivat 181W. On kyllä mukava reitti. Pääosin hyväkuntoista alustaa eikä nousumetrejäkään tullut kuin 800. Aamulla kun pääsi ennen ysiä liikkeelle, niin lämpöä ei ollut kuin vähän päälle 20 astetta. Loppulenkistä lähenneltiin kyllä taas kolmenkympin lämpöä. Aurinko paisteli eikä tuulikaan kauheasti häirinnyt matkan tekoa.
Myös sunnuntai oli pyöräilypäivä, kun siirryimme mökiltä takaisin kotiin. Aamukasilta kun pääsi lähtemään, niin sää oli vielä oikeinkin miellyttävä. Lähtiessä lämpö oli napsun alle kahdenkymmenen asteen, eikä se vajaan neljän tunnin lenkillä ehtinyt kuin juuri ja juuri hellerajaan. Aurinko paisteli koko ajan, mutta yllättävänkin paljon sai ajella varjossa. Lempäälään asti oli pientä sivuvastaista tuulta, mutta ei mitenkään pahaa, mutta sen verran kuitenkin, että ehdein jo miettimään, että onko jalka edellisen päivän lenkistä niin väsynyt, ettei meinaa kolmenkympin keskaria saada pidettyä. Ja olihan se jalkakin vähän väsynyt, mutta loppua kohden alkoi tuntumaan siltäkin osin paremmalta. Nyt tuli myös ajettua jonkin verran putkeltakin, joten on mielenkiintoinen nähdä, onko huomenna reiden lähentäjät taas kipeät. Reitti kulki Punkalaitumen keskustan kautta Vesilahdelle ja edelleen Lempäälän ja Säijän kautta Rajasalmelle. Siellä päätin tehdä vielä parinkympin lisälenkuran Nokian Takalauttalan kautta, kun ei se ukkonenkaan näyttänyt vielä tulevan. Lenkille kertyi mittää 118 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 3:50. Keskitehot olivat 169W.
Kesäloma, tai voiko tällaisena yrittäjänä sanoa että on lomaa, on vain jakso, jolloin ei vainole töitä, on nyt pidetty. Aika paljon tuli pyörän päällä vietettyä aikaa. 39 lomapäivään pyörällä tuli oltua 29:nä. Kilometrejä kertyi melko tarkkaan 3100 ja tunteja 124. Retki-, gravel- ja maantiepyörät olivat kaikki suurin piirtein yhtä paljon käytössä, ainakin kilometrejä katsottaessa.
Heinäkuun alussa aloin katsomaan vähän tarkemmin kymmenen päivän sääennusteita, että milloin sitä pääsisi aloittamaan kesän pyöräretken. Keskiviikkona näytti alkavan jakso, joka voisi soveltua hyvin useamman päivän reissulle. Ei muuta kuin pyörälaukkuja pakkaamaan ja reissuun. Itse asiassa laukut tuli pakattua jo maanantaina, jolloin tein parinkymmenen kilometrin testilenkin täydellä lastilla. Koska pyörä tuntui toimivan täydelläkin lastilla ihan hyvin, ja kaikki noin 80 varustetta, jotka olivat muistilistallani, oli pakattu, niin keskiviikkona sitten pääsin matkaan.
Viime vuoden retkeen nähden pyöräkalusto oli vaihtunut. Talvella kasattu teräsrunkoinen pyörä oli jo ollut työmatkapyöräilykäytössä, mutta nyt se joutuisi kovempaan testiin. Olin jättänyt pyörästä pois lukkopolkimet, joten nyt pystyi polkemaan lenkkareilla. Muuten varusteet olivat viime kertaan nähden samat, mutta lisäyksenä oli retkityyny sekä toinen power bank.
Reittisuunnitelma ja -aikataulu olivat lähtiessä vielä melko avoimia. Ensimmäisen yön olin suunnitellut olevani Pöytyällä Kurjenrahkan kansallispuiston keskuksen tuntumassa. Seuraavat yöpymispaikat katsottaisiin sitten lähempänä niiden ajankohtaa. Aikataulu oli myös melko avoin. Seuraavan viikon torstaina pitäisi olla viimeistään Punkalaitumella, mutta tarkempaa suunnitelmaa ollut.
Ensimmäinen päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Reitti kulki ensin Lempäälän ja Vesilahden kautta Punkalaitumelle. Punkalaitumen keskustassa tein ensimmäisen pysähdyksen kun poikkesin kahvila Myötätuuleen tankkaukselle. Sitten Punkalaitumelta Alastarolle, jossa poikkesin pikaisesti porukoilla, ja samalla sain täytettyä juomapullot. Seuraava pysähdys tuli jo Oripään Kangastuvalla, jossa valmistin Primus-keittimellä reissun ensimmäisen pussipasta-annoksen. Tähän asti olin ajellut tuttuja reittejä, mutta loppupäivän pätkät olivat minulle uusia. Oripäästä lähdin polkemaan Aurajoentietä etelään päin. Riihikoskella poikkesin kauppaan ostamaan eväitä. Viimeinen pätkä ennen Kuhankuonoa oli osittain hiekkatietä, mutta hyväkulkuista sellaista, ja ensimmäiseen yöpymispaikkaani pääsin ongelmitta.
Kurjenpesän luontotuvalla kävin uimassa Savojärvessä. Sitten pieni kierros luontopolulla, ja tämän jälkeen iltapuuroa valmistamaan. Samalla sain ladattua luontokeskuksen sähköllä laitteitani. Riippumaton pystytin aivan luontokeskuksen tuntumaan. Juuri kun piti aloittaa leirin pystytys, alkoi satamaan vähän vettä, joten ensin sadesuoja puiden väliin ja sen suojaan odottamaan, että sadekuuro menee ohi. Sade ei kauan kestänyt ja sitten sainkin viritettyä myös riippumaton ja alaviltin paikoilleen. Sitten vaan yökamppeet päälle (lämpökerrasto, pitkät villasukat, fleece ja pipo), retkityynyyn ilmaa ja makuuviltin sisään nukkumaan. Korvatulpille ja silmälapuille oli myös käyttöä. Päivälle tuli mittaa 157 kilometriä ja 6:20 tuntia. Nousu 600 metriä ja laskua 50 metriä enemmän. Eli kun oli laskuvoittoinen reitti ja taisi olla myötätuultakin, niin keskinopeus nousi suunniteltua aika paljon kovemmaksi. Päivä oli aurinkoinen ja Garminin mittari näytti keskilämmöksi 23 astetta (yleensä näyttää kyllä yläkanttiin).
Yö meni ihan hyvin. Ei tullut kylmä, kun piti huolen, että viltit olivat kohdillaan. Nukuttuakin tuli, mutta ei hirveän montaa tuntia kerrallaan. Toinen retkipäivä alkoi myös aurinkoisena. Kamat ensin kasaan ja sitten aamupuuroa valmistamaan. Tavaroita kasatessa huomasin, että tuuliliivi ja irtohihat olivat kadonneet. Olin riisunut ne Alastarolla ja laittanut “jonnekin”. Ehkä ne oli sitten laitettu sellaiseen paikkaan, että olivat tippuneet matkan varrelle, sillä leiripaikastanikaan en niitä löytänyt, vaikka kaikki käymäni paikat kävin tarkastamassa. (Kävin vielä reissun jälkeen polkemassa Alastaro – Riihikoski -välin enkä löytänyt hävinneitä vaateita tienposkesta tai taukopaikoiltani.)
Polkemaan lähdin aika tarkkaan yhdeksän aikaan. Ensin suuntasin Yläneelle päin, mutta melko pian poikkesin hiekkatielle, jota kautta pääsin oikaisemaan Mynämäelle johtavalle tielle. Mynämäellä pysähdyin kahvilaan tankkaukselle ja tyhjennykselle. Pysähdyksen jälkeen jatkoin kohti Taivassaloa ja Kustavia. Tähän asti päivän reitti oli, ensimmäistä 10 kilometriä lukuunottamatta, aiemmin ajamaani reittiä, mutta Kustavista eteen päin kaikki oli uutta ja ihmeellistä useamman päivän ajan. Minunkin pitää manata tuota Kusvaviin johtavaa tietä (niin kuin monelta muultakin olen kuullut) että kuinka ikävä ja jopa vaarallinen se on pyöräillä. Piennarta ei juuri lainkaan ja autoa tulee melkein jatkuvalla syötöllä ohi. Kustavissa myöhästyin parilla minuutilla lossista, johon päästessäni olisin varmaan ehtinyt illaksi jo Ahvenanmaan pääsaarille. Mutta eipä tuo isommin jäänyt harmittamaan, kun ei sinänsä ollut mihinkään kiire. Seuraavaan lossiin pääsin noin puolen tunnin odottelun jälkeen. Lossilla tulin Vartsalan saarelle, eli nyt olin sitten päässyt pois mantereelta. Brändön-lautta lähtisi vasta 16:35, joten minulla oli reilusti aikaa ennen sitä. Ensin poljin noin kuuden kilometrin matkan saaren halki Vuosnaisten Meriasemalle, josta lautta lähtisi. Ajattelin ostaa sieltä kaupasta vähän iltaevästä, mutta valikoimaa ei juurikaan ollut ja leivätkin loppu, joten kaupasta ei irronnut muuta kuin näkkileipää ja keksejä.
Aikaa kun oli ennen lautan lähtöä, niin polkaisin vielä Etelä-Vartsalassa pienen lenkin, jonka varrella pysähdyin myös valmistamaan päivän pussipasta-annoksen. Sen verran aloin jo varomaan punkkeja, että ruokapaikaksi valitsin avokalliosaarekkeen. Ennen lautalle nousua täytin vielä vesipussini iltatoimia silmällä pitäen. Lauttamatkan hinta, 6€, on ihan kohtuullinen, etenkin kun samalla maksulla pääsi kaikkiin seuraaviinkin lauttoihin. Lauttamatka kesti noin 40 minuuttia. Oleskelutiloissa ehti hyvin lataamaan kännykkää ja power bankkia, sekä käymään vessassa. Brändö kuuluu jo Ahvenanmaan maakuntaan. Sen huomasi ainakin siitä, että tiet muuttuivat punaisiksi ja muutenkin saaristolaisuus alkoi tuntumaan lähemmin. Poljin saaren pohjoisesta etelään Torshomaan melko suorilla. Brandön kylässä kävin pyörähtämässä, mutta muuten en juurikaan pysähtynyt missään. Matkaa saaren läpi on noin 14 kilometriä.
Seuraavaksi aamuksi minulla oli sellainen aikataulu, että Torsholman Lauttarannasta lähtisi Hummelvikiin lautta kello 8:05, ja jos siihen en ehtisi, niin seuraavaa saisi odotella 7 tuntia. Aloinkin ennen Torsholmaan saapumista katselemaan, että mistä löytyisi sopiva paikka riippumatolle, sellainen josta ei olisi kovin pitkä matka lauttarantaan. Jonkin verran sain pyöriä saaren eteläpäässä, kunnes vähän sattumaltakin löysin pienen uimarannan, jossa oli jopa puucee ja läheisyydessä sopivan oloinen avokallio ja paikka riippumatolle. Pyörää tosin joutui jonkin verran purkamaan laukuista, että sen jaksoi kantaa kalliolle. Ennen iltapuuroa ja leirin pystytystä kävin tuolla uimarannalla pienellä meripesulla – parempi sekin kuin ei mitään. Päivän data: 148 km / 6:20h. Nousua 420 metriä ja laskumetrejä taas vähän enemmän kuin nousua. Keskilämpö 23 astetta, aurinkoista ja pientä myötätuulta.
Toinen yö meni kutakuinkin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin. Nukuttua tuli, mutta ei kovin monen tunnin jaksoissa. Korvatulpille oli tarvetta, sillä kaikenmoiset linnut pitivät mekkalaa, välillä hätkähdyttävän kovaakin. Myös näköpiirissä ollut tuulivoimala humisi jonkin verran. Vaikka ilta oli ollut kaunis ja tyyni, oli yöllä alkanut tuulla ja hieman korkealle jäänyt sadesuoja päästi tuulta ali ja laittoi kietoutumaan tiiviimmin vilttiin. Kello oli soittamassa 5:45, jotta ehtisin varmasti lauttarantaan kasiksi. Sinne tosin ei ollut matkaa kuin kolmisen kilometriä, mutta aamutoimiin kului kuitenkin aina toista tuntia.
Lauttamatka Hummelvikiin kesti noin 2,5 tuntia. Matkalla tehtiin muutama pysähdys eri laitureihin, joten nähtävää riitti siltäkin osin. Merimatkan aikana pystyi taas lataamaan laitteiden akkuja, syömään kantiinin aamupalan (jugurtti, sämpylä, kananmuna ja tuoremenu) sekä vähän torkahtamaankin. Hummelviikin satamassa vasta huomasi, kuinka tuulinen sää olikaan. Lännessä oli myös pahaenteisiä pilviä, ja sadetutka näyttikin, että kahden aurinkoisen päivän jälkeen voisi sataa jossain vaiheessa vettä. Enpä antanut tuollaisen uhan häiritä, vaan lähdin kiertelemään saaren teitä. Mitään sen kummempaa suunnitelmaa päivälle ei ollut – teitä vaan pyöräillen ristiin rastiin, ja illalla katsotaan missä ollaan.
Ensin poljin Vårdössä niin pohjoiseen kuin vain pääsi. Lossilaiturilla tein U-käännöksen ja lähdin takaisin etelään päin kohti Töftön lossia, jonka jälkeen olisin pääsaarella, eikä losseihin/lauttoihin tarvitsisi turvautua muutamaan päivään. Tien reunassa näin kerällä olevan ison käärmeen. Kyyksi sen heti luokittelin, mutta taisi olla kuintekin rantakäärme, sillä kyitä ei pitäisi Ahvenanmaalla olla. Sen verran se kuitenkin laittoi miettimään, että pitää varmaan kallioilla vähän tarkemmin miettiä myös käärmeitä, niin saaristossa kuin mantereellakin. Kyypakkaus voisi olla hyvä lisä jo nyt pitkään tavaralistaan.
Pääsaarella törmäsin ensin Bomarsundin linnoituksen raunioihin. Niillä tein pienen pyörähdyksen ja sitten poikkesin Bomarsundin vierailukeskukseen, jossa kului parikymmentä minuuttia, sillä tässä vaiheessa alkoi vähän tihuttamaan vettä ja päätin olla vielä tässä vaiheessa päivää kastumatta. Pienessä tihutuksessa lähdin kuitenkin sadekamppeissa polkemaan kohti Finbyä. Findystä poljin ensin piston Hultaan, sieltä vähän takaisin päin ja kohti Björbyä. Tällä puolentoista tunnin välillä ei ollut maalaismaisemien lisäksi juuri mitään nähtävää. Ihmisiäkään ei oikeastaan näkynyt yhtään, vain muutama auto meni ohi tai tuli vastaan. Tällä pätkällä sain myös todeta, kuinka mäkistä maastoa Ahvenanmaalla onkaan. Välillä sai ihan tosissaan vääntää poljinta pieninmmälläkin vaihteella. Myös satamaan oli alkanut ja vähän tihutusta reippaammin. Pysähdyin Sundin kirkolla pitämään sadetta ja lisäämään enemmän sadekamppeita päälleni. Sade tuntui vaan jatkuvan ja kävin jopa kirkossa sisällä kun alkoi kylmäkin tulemaan. Kirkossa oli joku toinenkin pyöräilijä pitämässä sadetta. Lähdin kuitenkin melko pian, sateesta huolimatta, jatkamaan polkemista, eikä siinä enää kovin pitkään mennytkään kun sade lakkasi ja lämmöt alkoivat taas nousta. Melko märkänä poikkesin Kastelholman linnan ravintolaan syömään vähän sämpylää ja muuta energiaa. Linnan puolella en poikennut, sillä tämä reissu ei olisi mikään kulttuurimatka, vaan maisemien katselua pyörän päältä. Pian Kastelholman jälkeen törmäsin Taffelin tehtaanmyymälään, josta oli pakko käydä ostamassa jotain pientä, mitä laukkuihin mahtui ja viitsi kuljettaa. Taas jokunen kilometri eteen päin, ja Godbyssä poikkesin kauppaa ostamaan evästä ja tekemään suunnitelmaan, missä sitä voisi yöpyä. Kello alkoi kuitenkin lähentelemään jo viittä.
Päätin lähteä kohti pohjoista ja Getaa. Sinne olisi matkaa tunnin verran, joten siellä jäisi vielä hyvin aikaa etsiä yöpymispaikkaa. Getaan polkiessa tuntui olevan vastatuulta ja mäkiäkin löytyi. Vai olikohan jo sen verran väsynyt, että kilometrit tuntuivat melko pitkiltä. Tien varrella oli aika paljon omenatarhoja ja muutenkin maalaismaisemaa oli tarjolla. Olin Getan keskustasta juuri ennen kuutta ja ehdein vielä hakemaan kyläkaupasta illaksi vettä, ja kysymään löytyisikö uimarantaa. Sain uimarannalle ohjeet ja muutenkin ystävällistä palvelua, vaikka suomea ei täälläkään osattu puhua. Illan piristys oli kaupan pihassa ollut Mitsu Tredia, samanlainen kuin minun ensimmäinen autoni oli 90-luvun alussa. Omistajan kanssa siinä muutama sana vaihdettiin ruotsia autoon liittyen, ja sitten jatkoin matkaani kohti uimarantaa, joka sijaitsi kolmisen kilometrin päässä kaupalta. Uimarannalla oli juuri loppumassa lasten uimakoulu, ja pian olinkin rannassa yksin. Pääsin jälleen käymään vain meripesulla, joten kovin raikas olo ei vieläkään tullut, kun kylmässä merivedessä yritti aurinkorasvoja pestä. Rannalla oli periaatteessa telttailukielto, mutta kun näin lähitalon isännän, niin kysyin hänen mielipidetään, josko saisin ripustaa riippumaton (hängematte) uimarannan viereisiin puihin. Selvää kieltoa en saanut, joten pääsin jälleen leiriytymään lähelle pesupaikkaa ja vessaa. Ilta oli taas melko tyyni ja aurinkoinen. Sain kuivateltua kamppeitani rannan pyykkitelineessä. Iltapuuron sijaan söin pussipastaa. Tämän jälkeen leiri pystyyn ja yöunille. Aamun lauttamatkan vuoksi päivälle kertyi mittaa vain 106 kilometriä ja 5:10h. Nousua ja laskua noin 700 metriä. Sateisen ja pilvisen sään vuoksi keskilämmöksi jäi 18 astetta.
Kolmas yö oli tuulinen. Riippari oli isoissa koivuissa kiinni ja lehtien suhina oli koko yön melkoinen, ja kävin yöllä jossain vaiheessa katsomassa että millainen myrsky siellä oikein oli, kun riippumattokin heilui. Sadesuojan olin kuitenkin osannut laittaa viime yöstä oppineena paremmin, joten riipparissa ei viima sentään käynyt. Eikä siellä nyt niin kova myrsky näyttänyt olevan. Iso määrä lehtiä pitää vaan melkoisen suhinan kohtalaisessakin tuulessa. Aamutoimet sujuivat jo rutiininomaisesti. Kamppeet kasaan, aamupuuro sisuksiin, aurinkorasvaa pintaan ja matka jatkukoon. Garminin LiveTrack käynnistyi n. 8:15 ja tulisi pysähtymään n. 11 tuntia myöhemmin.
Ensin kiertelin Getasta länteen olevia pikkuteitä. Kaikki asfalttipätkät kahlasin läpi ja vähän hiekkapätkääkin osui reitilleni. Tosi hienoja rannikkomaastoja mäntyisine avokallioineen näkyi paljon. Palasin takaisin Getaan ja kävin vielä Getasta pohjoiseen Getabergenissä. Sinne polkiessa sai taas vaihtaa pienintä vaihdetta silmään, eikä sekään tuntunut riittävän. Ylhäältä oli kyllä sitten ihan hienot näkymät joten kannatta kivuta, vaikka ensin meinasin jättää väliin. Ylhäältä lähti retkeilyreittejä ja varmaan muutakin nähtävää olisi ollut. Ehkä sitten toisella kertaa. Alas päin tultiinkin sitten vauhdikkaasti ja jarrujenkin toimivuutta sai testata. Takaisin Getan “keskustaan” tullessani huomasin, että sinne pystytettiin kojuja. Googlasin, että mitä olisi tapahtumassa, ja huomasin, että tunnin päästä näyttäisi käynnistyvän Getadagen. Päätin tehdä noin 15 kilometrin mittaisen kierroksen Pantsarnäsin ja Möckelgräsin kautta, ja palata sitten takaisin Getaan katsomaan, mitä siellä olisi tarjolla. Tuo vajaan tunnin lenkki kulki jälleen hienoissa maaseutumaisemissa. Getadagenissa söin vohvelin ja laxburgerin, ja sitten jatkoin matkaani takaisin kohti etelää.
Muutaman seuraavan tunnin aikana takse jäi mm. Tjudö, Pettböle, Näs ja Åsgårda. Vähän ennen Saltvikiä pysähdyin syömään eväitä. Jonkin verran tästä eteen päin tulin Haraldsbyhyn, ja Färjsundetissa poikkesin korkealle näköalapaikalle reissun ensimmäiselle jäätelölle. Pari kilsaa eteen päin ja edellisen päivän tapaan kävin Godbyssä kaupassa hakemassa evästäydennystä ja suunnittelemassa loppuillan reittiä. Jo edellisenä päivän Getaan polkiessa olin huomannut tien varressa pyöräilyreitistön merkkejä, ja olin suunnitellut jossain vaiheessa kiertää niiden kautta. Iltapäivä kun oli vielä aluillaan, niin päätin lähteä takaisin pohjoiseen päin ja kiertää nuo merkatut reitit. Ensin jäi taakse Pålsböle ja Kroklund. Sitten tulin takaisin 4-tien länsipuolelle ja Vandöstä kävin tekemässä piston Bastön. Tällä välillä tapasin nelivuotiaan setterin, jota piti ehdottomasti käydä rapsuttamassa. Karvakorva oli kuulemma lähtöisin Tampereelta, vaikka emäntä ei suomea puhunutkaan. Bambölen uimarannalla kävin nauttimassa päivän pussipasta-aterian. Ruokatauon jälkeen kävin tekemässä vielä piston Bergössä. Tuolla välillä ei juurikaan nähtävää ollut, kuin vasta ihan loppu kilometreillä, mutta tulipahan käytyä. Yöpaikaksi olin valinnut Eckerön suunnan. Sinne reitti kulki Bjärstömin kautta, josta lähtien pääsikin ajamaan loppumatkan pyörätietä pitkin.
Olin suunnitellut, että neljännen päivän päätteeksi hemmottelisin itseäni ja etsisin yöpymispaikan, jossa pääsisi suihkuun, sänkyyn ja pizzalle. Eckerön ajeltiin ison tien vieressä olevaa pyörätietä, eikä mitään isompaa nähtävää ollut. Yhden pienen kierron tein Marbyn kautta, mutta muuten ajelin pyörätietä pitkin. Vähän ennen Storbyn kylää tuli viitta oikealle “Eckerö Camping” ja päätin valita tuon yöpaikakseni, vaikka sinne oli vielä 7 kilometriä matkaa. Leirintäalue näytti ihan hyvältä ja aika hiljaiselta. Kävin kysäisemässä onko mökkiä tms. sänkypaikkaa vapaana, mutta halvin sänkypaikka oli 170 euroa, joten hylkäsin sen ja päätin nukkua tämänkin yön riipparissa. Varsinaisia riipparipaikkoja ei leirintäalueella ollut, mutta löysin kuitenkin sopivan paikan läheltä resparakennusta. Ensin suihkuun ja sitten respan ravintolaan pizzalle, ja samalla ehti ladata vähän kännykkää ja power bankkia. Pizzan jälkeen aloin pystyttämään leiriä, ja samalla aloin kuuntelemaan jymyä, joka kantautui vielä melko kaukaa. Pian sain huomata, että kunnon ukkosrintama oli lähentymässä ja kaukainen kumina alkoi muuttumaan kovemmaksi jyrinäksi ja taivas muuttui tummaksi. Sain leirin kuitenkin pystyyn ennen kuin alkoi satelemaan, ja siirryin makuulle kuuntelemaan lähenevää ukkosta ja sadetta. Siinä menikin sitten useampi tunti ennen kuin ukkonen oli siirtynyt kauemmaksi. Pari kertaa salama löi tosi lähelle. Yöllä heräsin vielä tyhjennykselle ja sain ihailla taivaalla jatkuvasti näkyviä välähdyksiä, jotka olivat siirtyneet jo kauemmaksi. Enpä muista, olisinko ollut vastaavassa jytinässä ja salamoinnissa aiemmin, ainakaan ulkona. Pyöräilypäivälle kertyi matkaa 185 kilometriä ja aikaa 8:30. Nousua ja laskua kertyi n. 900m.
Aamulla oli kosteaa ja sumuista. Kamppeet ensin suurin piirtein kasaan, ja sitten siirryin kamoineni leirintäalueen huoltorakennukselle, jossa tein aamupuuron ja laitoin tavarat tarkemmin järjestykseen. Ensimmäistä kertaa sain pestyä kunnolla keittimenkin ja muutenkin huoltorakennus antoi mahdollisuuden veden enemmälle käytölle ja vähäiselle vessapaperin pöllimiselle. Edellisenä iltana en ollut sänkyyn päässyt, mutta pizza ja lämmin suihku olivat kyllä yleellisyyttä. Ja nyt aamulla kun sai pukea puhtaan paidan ja sukat, niin olo tuntui tosi freesiltä ja mukavalta jatkaa taas matkaa. Ei tarvinnut edes turvautua aurinkorasvaan. Viidennen päivän pyöräilyt alkoivat noin 9:30.
En ehtinyt kovin montaa kilometriä pyöräilemään kun alkoi tihuttamaan vettä Päätin laittaa heti, ennen kuin kamppeet kastuvat kunnolla, sadevaatteita päälle. Laitoin kenkäsuojat ja takin, mutta sadehousuja ei viitsinyt laittaa, kun sade ei näyttänyt kauhean kovalta. Ensin kävin Eckerön eteläkärjessä Torpin ja Skeppsvikin suunnalla. Sitten takaisin Storbyhyn, jossa kävin pyörähtämässä posti- ja tullitalolla sekä satamassa. Poikkesin myös metsästys- ja kalastusmuseon lähellä olevassa kahvilassa. Ennen kuin lähdin ajelemaan pois päin Eckeröstä, niin kävin vielä polkemassa läntisessä osassa jokusen hiekkatien pätkän.
Päivän suunnitelmana oli päästä illaksi Maarianhaminaan, mutta sitä ennen halusin käydä Stömman suunnalla katsomassa maisemia. Ennen Stömman suuntaan kääntymistä kävin vielä tekemässä jokusen piston 1-tien eteläpuolisilla tienpätkillä. Strömman suunnalla oli taas enemmän maalaismaisemia. Äspholmenin tien varrella olevalla avokalliolla tein päivän pussipasta-annoksen ja sitten lähdin polkemaan kohti etelää. Aurinko oli päivän aikana alkanut paistamaan ja lämpökin noussut aika lailla. Juomaa kuluikin hyvin ja Hammarlandissa alkoi pullojen sisältö käymään vähiin, eikä kauppoja oikein tuntunut olevan. Vastaan tuli kuitenkin paikallinen palokuntarakennus ja sen seinästä sain täydennystä pulloihini. Reitti kulki hienoissa maisemissa kohti Marianhaminaa. Matkan varrelle jäi esim. Hellesby, Samuelstorp ja Gottby. Ennen Maarianhaminan keskustaa poikkesin isompaan kauppaan ostamaan jälleen lisäeväitä. Maarianhaminassa hakeuduin melko pian leirintäalueelle, josta löysin sopivan paikan rippumatolle. Jo toisena iltana peräkkäin pääsin lämpimään suihkuun ja se alkoi tuntumaan jo melkein liiankin yleelliseltä. Iltapuuron teko ja leirin pystytys meni vanhan kaavan mukaan. Ilta oli jälleen hieno ja lämmin. Leirintäaluekin ihan kelvollinen ja rauhallisen oloinen, vaikka porukkaa olikin aika hyvin. Päivän pyöräilyaika oli 7:20 ja matkaa jäi taaksi 150 kilometrin verran. Nousu- ja laskumetrejä oli kuutisensataa.
Kuuden retkipäivä alkoi pilvisenä, mutta aamuaskareiden aikana aurinko alkoi paistelemaan ja lämpökin nousemaan ihan hyvin, eli aamutoimien jälkeen sai jälleen ottaa aurinkorasvan käyttöön. Pyöräilyt alkoivat vähän ennen ysiä. Alkajaisiksi kävin kääntymässä Maarianhaminasta etelään Järsön saaren eteläkärjessä. Se oli reilun tunnin kieppaisu. Tälle päivälle minulla oli pieni aikataulukin, sillä suunnitelmissa oli ehtiä klo 16 lauttaan, joka lähtisi Långnäsin satamasta kohti Kökarin saarta. Aikaa oli kuitenkin sen verran hyvin, että päätin lähteä vähän matkaa takaisin länteen päin ja kieppaista Södersundan ja Ulvsbyn kautta Jomalan kirkolle. Kirkolta vielä pohjoiseen Gölbyn asti ja sitten takaisin etelään Jomalbyn, Överbyn ja Önningbyn kautta. Kävin vielä kertaalleen Maarianhaminan keskustassa, jossa poikkesin sämpylällä ja munkilla.
Puolen päivän jälkeen lähdin sitten polkemaan kohti itää ja Långnäsin satamaa. Taivas alkoi mennä tässä vaiheessa pilveen, mutta mitään sateen uhkaa ei ollut. Kävin vielä tekemässä kieppaisun Lemlandin eteläkärjessä Herröskatanissa. Siellä myös jalkauduin vähäksi aikaa, kun kävin kävelemässä lyhyellä luontopolulla, joka päätyi lintutornille. Erilaisia kukkia oli ziljoona kappaletta ja muutenkin hienoa maastoa. Eteläkärjen ohi lipui myös Finnlinesin risteilijä, joka ilmoitteli olemassaolostaan sumutorvella. Jalkautumisen jälkeen suuntasin suorilla kohti satamaa, jossa olin kolmisen varttia ennen lautan lähtemistä. Ehdein tässä välissä tekemään vielä pussipasta-aterian, ja sitten pääsikin pian astumaan lauttaan.
Lauttamatka Kökariin kesti noin 2,5 tuntia. Kökarissa pyörä ulos lautasta ja heti sisään toiseen lauttaan, joka suuntasi Korppooseen. Myös Korppoon lauttamatka kesti noin 2,5 tuntia. Lauttamatkan aikana alkoi tulemaan sumua, mutta ennen Korppoota sää alkoi taas selkeämään. Ysin jälkeen lautta rantautui Korppoon satamaan, ja sitten alkoi taas yöpaikan etsiminen. Suunnitelmissa oli yöpyä sataman lähellä Naawa Nature Campissä, mutta se oli vähän turhan hippi paikka eikä suihkuakaan ollut tarjolla, joten jatkoin etsimistä Korppoon kirkonkylän suunnalta. Kun näin uimarannan kyltin, suuntasin heti sinne. Siellä kävin jälleen meripesulla. Ilta oli jo sen verran pitkällä, että päätin jäädä sinne pöpelikköön yöksi. Melko hämärää alkoi jo olemaan kun iltapuuroa keittelin ja riipparia pystyttelin. Ennen nukkumaan menoa, rannalle tuli vielä jotain nuorisoa metelöimään. Hei eivät minua pöpeliköstä huomanneet, enkä minä heidän puheitaan ymmärtänyt, kun ruotsia puhuivat, joten päätin alkaa nukkumaan. Ja kyllä se korvatulppien avulla jälleen onnistuikin. Pyöräilypäivä oli lauttamatkojen vuoksi lyhyempi, mutta kilometrejä kertyi kuitenkin 130 ja pyöräilyaikaa tuli kuutisen tuntia. Nousua / laskua oli maltillisesti 450 metriä.
Kuudeskin riippariyö meni ihan hyvin. Tuli nukuttua ihan kunnolla ja virkeänä pääsi vakio aamutoimien jälkeen polkemaan, vähän ennen ysiä. Ensin tein pienen pyörähdyksen Korppoon keskusta ja sitten suuntasin kohti Nauvoa, josta lautta Hankaan lähtisi vähän puolen päivän jälkeen. Välissä oli kuitenkin vielä yksi lossi, mutta siihen pääsin suorilla, joten sen odotteluun ei mennyt aikaa. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja kuuma. Lossimatkalla ehdin laittaa aurinkorasvat ja vaihtamaan “lauttaemännän” kanssa retkeilyvinkkejä ja -kokemuksia. Nauvossa kävin ensin katsomassa lautan lähtösataman, ja sitten kävin kaupassa ostamassa lisää evästä, jotka olivatkin päässeet hupenemaan jo melko vähiin. Vielä jäi hyvin aikaa ennen lautan lähtöä, joten polkasin noin 8 kilometrin verran Nauvo – Parainen -lauttasatamaan päin. Sitten tein U-käännöksen ja tulin takaisin Nauvon satamaan. Lauttaa pääsin suorilta, mutta ehdein kuitenkin vielä käydä satamassa syömässä jäätelön muutenkin katselemassa sataman myyntikojuja.
Lauttamatka Hankaan kesti tunnin verran, ja reitti kulki Seilin sataman kautta, johon rantautuikin suurin osa lautan matkustajista. Hankan satamasta oli muutama kilometri Hämmärsalmen lossille, jonka jälkeen olinkin jälleen mantereen puolella. Lossin jälkeen otetiin retkipyöräilijästä heti luulot pois, sillä railakkaa ylämäet alkoivat heti satamasta. Ja ennen Rymättylää noita rapsakoita nousuja oli ihan riittävästi. Ennen Rymättylää kävin vielä kääntymästä Salonkylän tien päässä. Rymättylässä poikkesin kahvilaan ja täydentämään vesipulloni. Paikallinen mittari näytti 30 astetta, ja siltä se myös tuntuikin. Rymättylästä suoraviivaisesti Naantaliin ja sieltä Raision kautta E18 ohitustien vieressä kulkevaa pyörätietä pitkin Metsämäen Shellin nurmikolle valmistamaan reissun viimeistä pussipasta-annosta. Tällä viimeisellä pätkällä koin reissun pahimmat takaiskun, kun pyörän takatutka tippui johonkin. Jos olisin pitänyt tutkaa/takavaloa päällä pyörätielläkin, niin olisin saanut ilmoituksen, ettei tutkaan saada yhteyttä, mutta nyt kun se oli pois päältä, niin ei ole mitään havaintoa mihin sei tippui. Oli siis turha lähteä sitä etsimään. Vitutus oli kyllä aika kova, sillä ihan ilmainen vempele tuo ei ollut. Naantalissa oli myös pahin läheltäpititilanne, kun autokuski tuli kolmion takaa pyörätien yli, johon minä tulin vähän reippaammin alamäen turvin. Heilutin kuskille nyrkkiä ja näytin keskisormea. Kuski tuli vierelle ja kysyi mikä hätänä. Minä siihen, että “etkö sinä kusipää tajua, että tulit kolmion takaa suoraan eteeni kännykkää räpläten etkä katsonut yhtään”. Jotain se siihen kommentoi, ja minä taas, että “lopeta nyt tuo saatanan kitinä ja lykkää pää perseeseesi, ja mene kotiin peiton alle nukkumaan ennen kuin tapat vielä jonkun”. Sitten jatkoin matkaani ihan hermona. Tai no, oikeasti se meni niin, että näytin vaan nyrkkiä ja jatkoin matkaani. Mutta tuollaisen keskustelun kävin kyllä mielessäni ja olisin mielelläni sen käynyt myös autokuskin kanssa. Karma siinä sitten tuli varmaankin kehiin ja tiputti minun takatutkani – perkele.
Jos edelliset pari kymmentä kilometriä, tai oikeastaan Rymättylästä asti, olin ajanut lähellä vilkkaasti liikennöityjä väyliä, niin nyt pääsin taas rauhallisempaan ympäristöön kun lähdin polkemaan Aurajoentietä kohti Auraa. Suunnitelmissa oli että polkisin aina Melliläjärvelle asti, jossa pääsisin uimaan makeaan veteen monen merivesipesuillan jälkeen. Rannikkoseudun mäkisistä maastoista pääsin vaihteeksi tasaisemalle baanalle. Aurajoentien pyörätiet olivat hyväkuntoisia, hyvältä osin ihan uutta asfalttia. Ja kun Liedon aseman jälkeen siirryin ajotielle, niin sekin oli hyväkuntoista aina Auraan asti. Tämä olikin ihan mielyttävä ajopätkä – hyvä alusta, hieno sää ja mukavat maalaismaisemat. Aurassa poikkesin kauppaan ostamaan juotavaa, sillä sen verran lämmin ajosää oli ollut, että nestettä kului muita päiviä enemmän. Auran jälkeen poljin Heikinsuon ja Karinaisten kautta Kyröön ja Kyröstä sitten viimeiseen reissuyöpaikkaani Mellilänjärvelle.
Muutaman viimeisen kilometrin aikana aloin katselemaan taivasta, että melko synkän näköiset pilvet lähestyivät. Ehdin kuitenkin Melliläjärvelle uimaan ja peseytymään ennen kuin ukkosrintama saavutti. Ranta oli täynnä porukkaa, varmaankin jokunen sata henkilöä. Jonkin aikaa jyrisi ja paukkui sekä satoi vettä, mutta pian rintama meni ohi. Se hyvä puoli ukkosesta oli, että melkein kaikki hävisivät rannalta ja tuli paljon rauhallisempaa. Kun vesisadekin loppui pääsin iltapuuron valmistamiseen sekä yöpaikan etsimiseen. Sopiva paikka löytyi yhdeltä frisbeegolf väylältä. Uskalsin riipparin laittaa siihen, sillä epäilin kenenkään enää siihen aikaa tulevan heittelemään, ja lähtisin kuitenkin aamuvarhaisella liikenteeseen. Päivä oli 165 kilometrin 7:45 tunnin mittainen. Rannikon ylämäkien ansiosta nousumetrejä kertyi melkein 900, laskua vähän reilu 700 metriä, eli nousuvoittoinen päivä.
Viimeinen retkipäivä lähti käyntiin hyväksi havaituilla rutiineilla. Pyörän päälle pääsin klo 8:45. Päivästä näytti tulevan jälleen aurinkoinen ja kuuma. Melliläjärveltä poljin ensin Loimaan keskustaan. Sieltä hiekkatietä pitkin Ypäjänkylään ja sieltä edelleen hiekkatietä pitkin Humppilaan. Humppilasta loppumatka olikin sitten taas tuttua reittiä, Tourunkulman kautta Vehkajärvelle. Perillä olin melko tarkkaan klo 12. Puolikkaalle päivälle kertyi matkaa vähän vajaa 70 kilometriä ja aikaa kului 3:10.
Reissu oli oikein onnistunut, jos ei ota huomioon matkan aikana hävinneitä tavaroita. Pyörän kanssa ei juurikaan ollut ongelmia. Ketjut alkoivat kitisemään sateiden jälkeen, vaikka ne olikin vahattu. Jouduin lisäämään nestemäistä vahaa jokuseen otteeseen. Jotain pientä naksutusta ja rutinaa oli voimansiirrossa, mutta kyllä ne kuitenkin toimivat ihan hyvin. Varustepuutteita ei ollut, eikä kauheasti ylimääräistäkään tullut pakattua. Terveysongelmiakaan ei ollut. OP-vaiva ei ilmoitellut laisinkaan itsestään. Toiseksi viimeisenä päivänä oikean pohkeen kanssa oli vähän ongelmia, mutta ei enää viimeisenä päivänä. Punkkeihinkaan en törmännyt. Säät myös suosivat melko hyvin. Sateessa ei tarvinnut polkea kuin parin tunnin ajan, vaikka pyörän päällä tuli kokonaisuudessaan oltua noin 50 tuntia. Kilometrejä kertyi noin 1100. Parina yönä sateli, mutta kunnon varusteilla niistäkin selvisi kuivana.
Ahvenanmaalla yllätti, kuinka hiljaista ja rauhallista siellä on. Jos poikkesi vähänkin syrjempään, niin siellä ei kyllä ollut maisemien lisäksi mitään tai ketään. Välillä sai polkea tunninkin, että ei näkynyt yhtään ihmistä. Ei siis ihme, ettei noilta seuduilta löydy kahvilaa saati kauppaa. Teidän varret olivat myös siistejä. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa, kun huomasin tiellä tupakan tumpin. Tiet ovat myös hyväkuntoisia, sekä asfaltoidut että hiekkatiet. Maisemat osuivat ainakin minun makuhermooni, joka pitää männyistä, avokallioista ja vedestä, ja etenkin noiden yhdistelmästä. Myös hienoja maalaismaisemia löytyy paljon, mutta osuin kyllä jokusiin tylsiin puskapätkiinkin. Suomen kielellä saarella ei oikein pärjää, ainakaan vähänkin sivummalla. Mutta englannin ja ruotsin sekoitus toimii ihan hyvin. Etenkin lautoilla / losseilla tuli useita mukavia kohtaamisia, jossa tuli paljon juttua pyöräretkistä ja vinkkejä kohteista.
Toinen kesälomaviikko. Vaihtelevaa säätä, niin kuin kesään kuuluukin. Mökillä tuli koko viikko vietettyä, niin kuin kesään kuuluukin. Muutama kilometri tuli pyöräiltyä, niin kuin kesällä kuuluukin.
Maanantaina päivällä kävi ilmastointikanavien rassaaja nuohoamasta kodin kanavat. Tämän jälkeen lähdin pyöräilemään maantiepyörällä mökille päin. Pilvistä oli ja sateen uhkaakin, ja tällä kertaa uhka realisoitui. Ensimmäinen sadekuuro tuli tunnin kohdalla, vähän ennen Häijäätä. Märästä tiestä päätellen Karkussakin oli tullut joku kuuro. Itse sain seuraavan kerran vettä niskaan jokunen kilometri ennen Sastamalla, mutta Sastamalan keskustassa oli jo kuivaa. Pientä tihutusta oli ilmassa, mutta lähdin kuitenkin kiertämään Sammaljoen kautta. Enää ei vettä sitten isommin satanutkaan, ja aurinkokin alkoi välillä pilkistelemään. Luoteistuuli oli aiko kova. Häijääseen asti se oli vastainen, mutta sitten alkoi puhaltamaan sivusta tai myötäisesti. Myötäistä taisi olla vastaista enemmän, sillä 118 kilometrin matka meni aikaan 3:45, eli keskari oli hieman päälle 31 km/h, vaikka keskitehot jäivät 183W:iin. Illalla vielä mökillä pihan trimmausta ja rannan perkaamista. Hieno ilta, niin mikä siinä oli saappaat jalassa järvessä seistä.
Tiistaina olikin sitten mahtava keli. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta, lämpö nousi helleasteille eikä tuulikaan ollut niin kova kuin maanantaina. Aamupäivällä jatkoin illalla kesken jääneitä rannan perkuu- ja trimmerointihommia. Päivemmällä lähdin tekemään gravelilenkkiä Kylmäkosken suuntaan. Ensin Tursaan, ja sieltä Kivisenojan ja Vahosen kautta Halkivahan tielle. Ennen Kylmäkoskea tuli vielä vastaan Kivioja, Mellola ja Taipale. Kylmäkoskelta jatkoin kohti Kehroa. Olin budjetoinnut reissulle yhden pysähdyksen, jos sattuisi vaikka tulemaan joku jäätelökikkari vastaan. Savikoski Caravanissa kävin kyselemässä jäätelön perään, kyllähän sieltä löytyi, vaikka ravintola hiljaisen oloinen olikin. Pääsin korkkaamaan omistajan, edellisenä päivänä avatun, MobilePay tilin ja maksu onnistui hienosti ilman käteistä. Pienen stopin jälkeen matka jatkoi kohti Kehroa. Kehron tieltä poikkesin pienemmälle hiekkatielle, mutta se oli pieni virhe – meni vähän turhankin pieneksi. Halkivahantien ylituksen jäleen suuntasin kohti Pohjastenkulmaa ja sieltä takaisin tuloreitilleni Vahosentielle. Loppumatkasta tein vielä kieppaisun Mustaojantien kautta Vehkajärven eteläpäähän ja sieltä takaisin mökille. Aikaa kului 3:55 ja matkaksi ropisi jälleen satanen. Lenkillä tuli mieleen, että Punkalaitumen seutu on oikein graveloijan Mallorca. Hyväkuntoisia ja hienoja hiekkateitä löytyy älytön määrä, eikä ihan heti tarvitse turvautua samoihin reitteihin. Tämän päivän reittikin oli niin komea että pitää varmaan tehdä joskus uudestaankin, vaikka vaihtoehtojakin löytyisi. Ilta meni taas tutuissa hommissa rannanperkuussa ja pihan trimmeröinnissä.
Myös keskiviikko oli pyöräilyn ystävien ihannepäivä. Aamupäivällä päästiin lämmöissä jo lähelle pariakymppiä ja päivän mittaan lämpö nousi jälleen hellerajan tuntumaan. Aamupäivällä myös tuuli oli maltillista. Minulla kävi tuulen suhteen tuuria, sillä kun lähdin ajoissa maantiepyörälenkille Huittisiin päin, niin vastatuuli ei juurikaan häirinnyt. Huittisista suuntasin Säkylään päin, ja tällä pätkällä vastattuulta oli jonkin verran. Vuorenmaalta suuntasin kohti Vampulaa ja sieltä Alastaron keskustaan. Alastarolla pysähdyin kauppaan ostamaan vähän munkkienergiaa loppumatkaa varten. Loppumatka kulki Niinijoen, Hirvikosken, Metsämaan ja Murron kautta takaisin mökille. Aikaa lenkiin kului 4:25 ja matkaa kertyi 140 kilometriä (josta 5% hiekkatietä), eli keskari nousi 31.6 km/h:iin. Tämäkin tuttu reitti on kyllä tosi hieno ja tasainen. Tällä kertaa onnisti myös sään suhteen. Ilta menikin sitten Alastarolla, kun kävin kotosalla velipojjaan kanssa kaatamassa ja pätkimässä yhden ison männyn. Äiteen kanssa sitten vedettiin oksat silppurista läpi. Iltakympiltä oli niin homma kuin tekijätkin valmiita.
Torstai oli sopivasti sade- ja lepopäivä.
Perjantain vastaisena yönä myrskysi ja sateli vettä. Aamu oli jo poutainen, mutta kova länsituuli jatkui koko päivän. Maantiepyörälenkille ei innostanut lähteä, mutta gravelilla lähdin keräilemään uusia ruutuja. Kovan tuulen lisäksi, lisäjännitystä toi takavaihtajan akku, joka alkoi melko pian lähdön jälkeen ilmoittelemaan vähästä virrasta. Ensin suuntasin Nuutajärven ja Rutajärven ympäristöön. Sieltä siirryin Urjalankylän kautta Vahosen, Tuoreenkulman ja Koosanmaan ruuduille. Paluumatkalla kiersin Oriniemen, Koskioisten ja Tursan kautta. Sellaisia pätkiä tuli taas rämmittyä, ettei toista kertaa tarvi mennä. Mutta mitä sitä nyt ei uuden ruudun takia tekisi. Vaihtajan akku kesti loppuun asti, eikä tuulikaan kovin monessa paikassa menoa haitannut. Sen verran hyvä puhuri kuitenkin oli, että kun tasaisella ja asfaltilla meni myötätuuleen, niin gravelillakin pääsi 200W teholla 47 km/h. Matkaa kertyi 105 kilometriä ja aikaa meni 4:25. Illalla taas vähän tuttuja pihahommia.
Lauantaille oli luvattu sadekuuroja, mutta olisi sitä voinut ennen maantiepyörälenkille lähtöä edes vilkaista sadetutkaan. 10 kilometrin ajon jälkeen alkoi tihuttamaan ja sitten seuraava puolitoista tuntia tuli ajettua enemmän tai vähemmän kovassa sateessa. Välillä vähän ukkostikin. Sade alkoi Tourunkulmalla. Humppilassa pitelin muutamaan otteeseen sadetta, mutta jossain vaiheessa sitä piti lähteä taas liikenteeseen. Jokioisille päin polkiessa satoi koko matkan ja kun seuraavaksi pääsin sateen suojaan Forssan ABC:llä, niin olo oli aika uitetettu ja vähän vilukin alkoi tulemaan varpaisiin. Parinkymmenen minuutin stopin jälkeen sade lakkasi ja aurinko alkoi paistelemaan. Matka jatkui Jokioisten kautta Ypäjälle, jonka jälkeen tuli vielä jokusia tihkusadekuuroja, mutta ei niin paljon, että olisi kunnolla kastellut. Ypäjältä suuntasin Ypäjänkylään ja sieltä Metsämaan kautta Murrolle ja takaisin mökille. 3:50 kestäneelle lenkille tuli mittaa 112 km. Tosi hieno reitti tämäkin, vaikka tällä kertaa sää sen ihastelua vähän haittasikin. Mutta tämän lenkin voisi laittaa vakiolenkkilistalle.
Sunnuntai oli suttuinen. Nukuin yön ulkona riippumatossa. Totuttelin taas riippariin, jos lähtisi kohta taas tekemään useamman päivän pyöräretkeä. Uutena varusteena oli retkityyny, ja se oli ihan hyvä lisä varustukseen. Yö meni ihan hyvin, vaikka välillä vettä kuulosti satavankin, mutta tyyntä oli. Lämpö kävi yön aikana hieman reilussa 10 asteessa, mutta nykyisellä varustuksella tarkeni ihan hyvin. Päivällä tuli vähän väliä isompia tai pienempiä sadekuuroja. Kävimme kosteasta säästä huolimatta tutustumassa Punkalaitumen Yli-Kirran museolla Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttelyyn. Iltapäivällä Alastarolla isän nimppareilla, ja illansuussa tulimme takaisin kotiin.
Ensin viikon blogi-päivitys voi jäädä väliin, sillä viikolla pitäisi lähteä pyöräretkelle ja näin ollen kirjoittelumahdollisuuksia ei taida ole.
