Viikko 26/2023 (26.6.-2.7.2023)

Kulunut viikko tuli vietettyä kokonaisuudessaan vähän pohjoisemmassa, ja pääosa vielä napapiirin pohjoispuolella. Saariselän Kiilopäälle tultiin jo viime viikon lauantaiehtoona ja pois lähdimme loppuviikosta.

Kelit Kiilopäällä olivat melko sopivat ulkoiluun. Vettäkin tuli parina päivänä, mutta suurin osa ajasta oli poutaa ja aurinkoista. Lämpöäkin riitti, vaikka aamuisin olikin vähän vilakampaa, mutta jonain päivinä oltiin jopa helteen puolella.

Majoituimme jälleen kerran Kiilopään keskuksen Suomen Ladun mökkiin. Mökki oli Tuurentupa 2, jossa emme ole tainneet ennen olla majoittunut. Mökkejä oli rempattu jonkin verran. Kaikkiin mökkeihin oli näyttänyt tulleen lämpöpumput, joten hellekeleillä mökki saatiin vanhalle koirallekin sopivaan lämpötilaan. Ja ainakin tässä mökissä oli myös telkkaria päivitetty ja keittiön kalusto sähkövehkeineen uusittu. Joten kyllä kelpasi mökkeillä. Ainoa häiriö oli, että uutta parkkipaikkaa perustettiin vanhan viereen ja sitä jyräiltiin parina päivänä aamusta iltaan niin että koko mökki tärisi.

Alkuviikko oli Sisulle vielä vaikea. Kipuja tuntui olevan eikä ruokakaan maistunut vanhaan tapaan. Tiistaina kuitenkin jalan iso rakko puhkesi ja sieltä tuli veristä nestettä oikein suihkuamalla. Tämä taisi auttaa kaverin olotilaan ja loppuviikosta alkoi jo lenkitkin maistumaan. Ruokarytmi on kuitenkin edelleen sekaisin ja lääkkeitäkin menee vielä aika paljon, vaikka kipulääkkeistä ollaan luovuttu.

Viikko alkoi juoksulenkillä. Suuntasin lenkin Kakslauttaseen ja sieltä tulin takaisin Muotkan majan ja Sivakkaojan kautta. Matkaa kertyi tasan 15 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 1:14, eli vauhti oli vähän alle vitosta. Alku oli reippaanpaa menoa kun sai juosta hyväpohjaista latupohjaa, joskin korkeuseroja oli jonkin verran. Loppumatkasta siirryin polkujen puolelle ja vauhti rauhottui. Sää oli sopiva juoksenteluun, sillä lämpöä oli 12 astetta ja oli pilvistä. Vettä ei enää satanut, vaikka aamulla sitä oli jonkin verran tullutkin. Illalla kävimme vielä Tuulin kanssa pyörillä Saariselän keskustassa ruokakaupassa. Matkaa kertyi 29 kilometriä ja aikaa kului vähän reilu 1,5 tuntia. Eli rauhassa mentiin latupohjia pitkin.

Tiistaina aamupäivällä lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Sää pitkään juoksuun oli taas ihan sopiva, sillä lämpöä oli viitisentoista astetta ja puolipilvistä. Ensin reitti suuntautui Luulammille päin. Alkuun oli siis vajaa kolme kilometriä rapsakkaa nousua, jonka jälkeen lasketeltiin vielä rapsakammin puolisentoista kilometriä. Luulammilta suuntasin kohti Rautulampea. Tämän noin 6.5 kilometrin väli oli kapeaa polkua, jossa ei oikein voinut maisemia katsella, sillä katse piti olla alaspäin, jotta näki mihin astui ja jalkansa laittoi. Tästäkin huolimatta olin kertaalleen turvallani, mutta onneksi en lyönyt polveani tai mitään muutakaan paikkaa kiviin, tuuriakin siis oli. Rautulammi oli reissun puolivälissä, eli 11 kilometrin matkan takana. Tuolla pidin pienen tauon, ennen kuin lähdi kipuamaan kohti Raututunturia. Aurinko oli alkanut paistamaan, joten lämpöä avotunturissa riitti. Katse piti pitää edelleen reitissä, sillä kivikkoa riitti koko avotunturin ylityksen ajan. Päästyäni Nilanpään retkeilyreitille, meno muuttui vähän rennommaksi, vaikka edelleen oli vähän kivistä. Loppukilometrit olivat kuitenkin loivaa alamäkeä, joten vauhti kasvoi ja kilometrit taittuivat nopeammin. Matkaa kertyi 22,5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2 tuntia. Keskariksi muodostui 5:29 min/km. Keskisyke pysyi yllättäen alle 130 bpm:ssä vaikka nousumetrejä reitillä oli noin 480. Mukava reitti, vaikka vähän vaativaa juoksua olikin. Vasemman pohkeeni sain ainakin jumiin.

Keskiviikkona oli vuorossa pyöräilyä. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Kiilopään ja Kaunispään välillä. Alkuun lähdin Kakslauttaseen ja sieltä suuntasin satunnaista reittiä pitkin Kaunispäälle. Kaunispäällä pieni munkkitauko ja sitten kohti Luulampia ja sieltä Laanilan ja Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopään mökille. Matkaa kertyi 74 kilometriä ja ajoaika oli 3:40. Eli keskivauhti oli vain hieman päälle 20 km/h, mutta reitti kulki välillä metsääkin pitkin, jossa vauhtia ei oikein päässyt pitämään, mutta eipä se tämän lenkin tarkoitus ollutkaan. Sää oli pääosin aurinkoinen, mutta loppumatkasta alkoi sateenuhka olla päällä, ja ihan viimeisillä kilometreillä vähän vettä sainkin niskaani, mutta kunnolla en päässyt kastumaan. Illalla rentouteltiin väsyneitä ja jumittavia jäseniä savusaunassa ja 14 asteisessa purouinnissa.

Torstaiaamu oli taas sopivan viileä juoksulenkkiä silmälläpitäen. Alkuun juoksin Kakslauttasiin päin latupohjia pitkin. Reilun kolmen kilometrin jälkeen käännyin Laanilaan päin ja kasin kohdalla Ahopäille päin. Eka kasi oli hyväpohjaista, mutta vaihtelevaa maastoa, mutta Ahopäille suuntauksen jälkeen alusta muuttui ensin vähän kivikkoiseksi ja sitten kun kunnon nousu alkoi niin kunnon kivikoksi. Ahopäiltä oli sitten pari kilsaa laskettelua Kiilopään keskukseen. Lopuksi juoksin vielä Kiilopään huipuille ja sieltä takaisin mökille. Vajaan kahden kilometrin nousuun Kiilopäälle (alaportti – kivikasa) ja noin 230 nousumetriin kului aikaa 13:15 ja alaspäin tulin 9,5 minuuttiin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi 16,5 kilometriä ja aikaa kului 1:25, ja nousumetrejä 420. Kiilopään nousu oli aika rankka. Jalat olivat kunnossa, mutta hapenotto kinnasi. Sykkeetkin nousivat nousussa “vain” 170 bpm:ään. Lenkin päälle taas Kiilopuroon jäähdyttelemään – savusauna jäi tällä kertaa väliin.

Perjantaina pakkasin omat kamani autoon ja lähdin iltapäivällä polkemaan kohti Sodankylää. Retki oli vähän sellainen mallia extemporee ja varustus sen mukainen. Olin löytänyt pari päivää aikaisemmin yöpaikan Sodankylän puskaradion fb-ryhmän kautta. Eräs yksityinen perhe tarjosi yläkerran sänkyään edulliseen hintaan, joten kustannuksien puolesta ei tarvinnut olla huolissaan. Kampetta oli mukana minimaalisesti, sillä kunnon pyörälaukkua ei tullut otettua mukaan. Satulalaukkuun tungin sortsit, pitkähihaisen paidan ja hammasharjan. Pyöräilypaidan ja tuuliliivin taskuihin änkesin sitten muuta tarpeellista – vähän energiaa, käynnykkälaturin ja irtopunttia. Matka sujui mukavasti, vaikka loppujen lopuksi tuolla pätkällä ei ihan kauheasti mitään nähtävää ole – suota, lampia, jänkää ja pusikkoa. Matka kuitenkin taittui joutuisasti, sillä reitti oli jonkin verran alamäkivoittoinen ja myötätuulikin siivitti menoa. Lämpö Kiilopään päässä oli 15 astetta, mutta etelään päin tullessa se nousi jokusella asteella. 125 kilometrin pätkään kului aikaa vähän alle neljä tuntia. Keskivauhdiksi tuli melko tarkkaan 32 km/h, eli myötäinen oli ihan hyvä kun gravelilla sai tuollaisen keskarin aikaiseksi ja vain 117 bpm:n keskisykkeellä. Kerran pysähdyin syömään lettuannoksen 85 km:n kohdalla. Ennen majapaikkaan siirtymistäni kävin Sodankylän keskustassa syömässä ja kaupassa hakemassa aamiaistarpeita. Majapaikka oli mukavan rauhallinen ja extra-hienoa oli päästä pihasaunaan lämmittelemään.

Lauantaiaamusta pakkasin jälleen kamppeet kasaan ja lähdin kahdeksan aikoihin polkemaan kohti Rovaniemeä. Tuuli lähti Kiilopäältä ajelemaan noin tunti lähtöni jälkeen ja matkan aikana olikin mukava arvuutella kuinka pitkälle pääsisin, ennen kuin autokyyti kutsuisi. Tällekin päivälle osui melko hyvin myötätuuli. Reitti ei ollut edelliseen päivään nähden niin alamäkivoittoinen, mutta kyllä hyviä myötäpätkiä tällekin reitille tuli. Lämpö oli lähtiessä 14 astetta, mutta kohosi taas muutamalla asteella. Maisemat olivat tänäänkin samanlaisia, ehkä vähän enemmän asutusta oli teiden varsilla, mutta ei mitään sellaista, jonka vuoksi olisi kannattanut pysähtyä. “Huoltoauto” varvasi minut vähän ennen Rovaniemen artic circleä, mutta sinne teimme kuitenkin treffit. Tälle päivälle matkaa kertyi 122 km ja aikaa kului 3:43, josta muodostui keskinopeudeksi niinkin hyvä kuin 32.8 km/h. Keskisyke oli 122 bpm, eli vähän edellispäivää korkeampi, mutta tällä pätkällä olikin enemmän ylämäkiä ja loppumatkasta oli vähän rutistustakin, jotta pääsisin mahdollisimman pitkälle ennen huoltoauton varvausta. Ounasvaaralla kävin suihkussa ja saunassa sekä myös syömässä. Sitten matka jatkui autokyydillä Vuokatin Katinkultaan jossa yövyimme seuraavan yön.

Puolenviikon maissa olin ilmottautunut Tour de Kainuu -pyöräilytapahtumaan, jonka toinen, 85 kilometrin päivä poljettiin sunnuntaina. Ilmoittautumishetkellä sää oli näyttänyt tapahtumahetkelle poutaa, mutta nyt starttihetkellä, aamulla klo 10, vettä vähän suhjutteli ja lämpöä oli kymmenisen astetta. Piti siis laittaa vähän suunniteltua enemmän kampetta päälle – puffa, hanskat, kengän suojukset ja sadeliivi. Onneksi nämä kaikki oli pakattu matkaan mukaan. Lähdimme yhteislähdöllä, mutta omissa vauhtiryhmissämme. Itse olin mukana 30-32 km/h -ryhmässä, jossa oli ehkä kolmisenkymmentä polkijaa. Heti liikkeelle päästyämme alkoi vettä satelemaan vähän enemmän ja kaikki kamppeet kastuivat melko äkkiä. Vielä kun porukassa ajoi, niin vettä lensi päälle joka puolelta. Reitti suuntasi ensin lounaaseen Mustolanmutkaan, josta jatkoimme kohti Kajaania. Ensimmäinen tunti satoi vettä ja vilu meinasi tulla, kun vielä ajoviima tunkeutui vaateiden läpi. Porukassa ajo oli myös sellaista, että välillä sai vain rullailla, jolloin myöskään lämpöä ei päässyt tuottamaan. 6-tielle päästyämme minä pääsin keulille vetämään ja siellä sai laitta enemmän tehoja kehiin. Keulilla oli muutenkin mukavampaa, kun vesi ei lentänyt koko aika päälle eikä tarvinnut vahdata edellämenijän takarengasta. Vähän ennen Kajaania sade lakkasi ja tietkin muutuivat kuiviksi. Kajaanissa, noin 42 kilometrin kohdilla oli myös reissun ainoa tankkauspiste jossa pysähdyimme vähän nappaamaan jotain energiaa. Pitkään ei viitsinyt siinä seisoskella, sillä märissä kamppeissa vilu pääsi iskemään. Kajaanista matka jatkui kohti Jormuaa ja sieltä takaisin kohti Vuokattia. Jossain 60 kilometrin kohdilla porukka pysähtyi tekniselle tauolle, mutta minä jatkoin yksin matkaa. Tässä vaiheessa alkoi taas satelemaan vettä. Reitti kulki vielä Naapurivaaran ison nousun kautta ja siinä kohdin pari muuta ryhmästä erkautunutta oli saanut minut kiinni. Nousu oli sen verran rapsakka, että vähän raskaammalla gravelilla ei pysynyt noiden parin pyöräilin mukana, vaan jatkoin nousua yksin. Sade oli onneksi taas lakannut, joten Naapurivaaran kovassa laskussa oli ihan hyvä näkyväisyys eikä lasit olleet vedestä tukossa. Muutaman viimeisen kilometrin menimme erään polkijan kanssa vuorovedolla maaliin asti. Aikaa tuohon vähän vajaaseen 86 km:n lenkkiin kului 2:47, josta muodostui keskariksi 30.7 km/h. Keskisyke jäi 117 bpm:iin, sillä jonkin verran sai vain rullailla porukan mukana ja se laski sykettä. Toisaalta vetomiehenä ja karkuripätkälläni sai töitä tehdä ihan kunnolla. Lenkin päälle järjestäjä tarjosi saunan ja ruokailun. Tämän jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan kohti kotia, Kuopion ja Jyväskylän kautta.

Viikko 12/2022 (21.-27.3.2022)

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ainakin siltä osin, että onko tämän kauhden hiihdot hiihdetty vain ei. Ensi yönä pitäisi tulla lunta ja vettä, ja huomenna melkein tietää jatkuuko 1000 hiihtokilometrin metsästys vielä. Jos uutta lunta saadaan ja latuja pystytään vielä ajamaan, niin kausi jatkuu ainakin ensi viikolla, mutta jos latukone on mennyt jo kesälomalle, niin hiihtokilsat jäävät tähän, n.900 kilometriin.

Nyt viikonloppuna ollaan menty taas kylmempään suuntaan, mutta viikko oli muuten mukavan keväinen ja lämmin. Kotitietäkin on tullut hinkattua A:lla sen verran, että sulaa väylää alkaa tulemaan esiin, mutta huomenna kaikki voi olla taas toisin.

Konttorillakin tuli käytyä tällä viikolla oikein kolmena päivänä, mutta ainoastaan maanantaina olin pyörällä liikenteessä. Aamulla pikku pakkasessa ja illalla kymmenen asteen lämmössä sai polkea.

Tiistain sulkapallot olivat jäälleen peruttu osanottajapulan vuoksi. Illalla tuli kuitenkin poljettua trainerilla 80 minuutin ohjelman mukainen treeni. Se sisälsi 5 kpl 40 sekunnin vetoja 340W tehoilla ja päälle 3:20 min palautusta. Vetojen päälle 21 minuuttia nousevalla teholla n.180 W:sta 250W:iin. Pyöräilyn päälle vielä 30 minuuttia kotisalitreeniä.

Keskiviikkoaamuna oli mukava pikku pakkaskeli ja ennen töihin ajelua poikkesin Koukkujärven laduilla hiihtämässä kahden tunnin ja 31 kilometrin lenkin. Lähdin Porin tien parkista ja hiihdin Koukulle, Hopeatielle, Takalauttalaan ja takaisin Porintielle. Vähän aamukuuden jälkeen olin liikenteessä eikä latukone ollut vielä ehtinyt kunnostaa latuja. Vapaalla tyylillä kun menin, niin melko jäistä meno oli eikä kantti oikein suksessa pitänyt. Illalla oli lisäksi MO:n tunnin uintitreenit Ylöjärven uimahallilla.

Torstaina aamupäivällä kävin juoksemassa tunnin / 13 kilometrin juoksutreenin Kolmenkulmantiellä. Alkuun reilu 20 minuuttia verraa ja sitten 4 x 2+2 minuutin kiihtyvävauhtista vetoa minuutin palautuksella. Vedot olivat keskimäärin hieman alle nelosen vauhtia. Alusta oli melko tasainen ja täysin sula, eli hyvissä olosuhteissa sai vedot vetää. Jalat vähän väsyneet. Illalla oli vielä 75 minuutin sisäpyörätreeni, joka sisälsi 10 x 30 sekunnin vetoa n.370W:n tehoilla + palauttelua 4:30 min. Melko hyvin jaksoi rypistää noita lyhyitä vetoja, vaikka aamun juoksut olivat alla.

Perjantainakin oli ohjelmassa sisäpyörätreeni. 90 minuuttia tuli ajettua ja se sisälsi 3 x 10 minuutin vetoja n.250W tehoilla + 5 minuuttia palautusta. Treenissä ei ollut erg-moodi päällä, joten tehoja piti pitää itse yllä eikä vaan sotkea niitä. Melko hyvin jaksoi pitää tehoja yllä.

Lauantaina kävin kokeilemassa taas vapaan hiihtoa Koukkujärven laduilla. Tälläkään kertaa ei oltu latuja ajettu, vaikka olin myöhempään liikenteessä. Kovin nautinnollinen ja rento hiihtoreissu ei ollut, sillä ladut olivat melko röpelöiset ja paikoin tosi likaiset, koska pohjoistuuli lähenteli puuskissa myrskylukemia. Uutta luntakin oli tullut jokunen milli ja se oli sen verran tahmeeta tavaraa, että luisto oli surkea. Jos keskiviikkona keskivauhti oli hieman alle 16 km/h, niin tällä kertaa se oli vain 13,5 km/h, vaikka reitti oli lähes sama. Illalla kävin vielä juoksemassa rauhallisen PK1-lenkin. Nokian paloaseman + Tesoman lenkillä näkyi jokusia tuulenkaatoja tiellä ja jopa talon katollakin. Alusta oli lähes kokonaan sula. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului 90 minuuttia. Melko kevyesti juoksu kulki, vaikka keskisyke olikin ehkä vähän koholla (117 bpm).

Sunnuntai alkoi perinteisesti MO:n uintitreenillä Ylöjärven uimahallilla. Ohjelmassa oli kelailua eri vauhdeilla ja eri välineillä. Uinnin päälle pyöräilin trainerilla 80 minuutin treenin ilman erg-modea, eli vapaalla tehonsäädöllä. Treeni sisälsi ensin 5 x 40 sek vetoja n. 360W teholla + 4:20 min palauttelua. Vetojen päälle 21 minuutia nousevalla teholla lähtien 180W:sta päättyen n.250W:iin. Alkuun jalat olivat vähän tukossa, mutta pitkä tehonnosto meni kuitenkin yllättävän hyvin. Illalla kävin vielä juoksemassa kevyen PK1-lenkin Ylöjärven päässä. Matkaa kertyi vajaa 19 kilometriä ja aikaa kului 1:37, eli keskari oli 5:13 min/km. Keskisykekin oli yllättävän alhainen vauhtiin nähden 115 bpm. Juoksu tuntui muutenkin mukavan rennolta ja kevyeltä, ja alustakin lähes kokonaan sula. Nyt kun jäistä on päästy eroon, niin seuraavaksi sitten sepelistä.

Viikko 1/2021 (4.-10.1.2021)

Sukset saivat vielä tämänkin viikon levätä varastossa, mutta ensi viikolle on lupailtu sen verran uutta lunta, että josko viikon päästä voisi ilmoittaa hiihtokaudenkin alkaneen.

Talvisissa olosuhteissa on kyllä tämäkin viikko vietetty, pakkasen puolella on lämmöt olleet koko ajan ja puutkin edelleen lumiset, vaikka mitään isompaa määrää uutta lunta ei ole satanutkaan.

Maanantaina palauteltiin sunnuntain uurastuksista, eikä ohjelmassa ollut kuin tunnin kotisalitreeni.

Tiistaiaamusta kävin juoksemassa reilun 11 kilometrin Teivon lenkin. Tämä perinteinen talvilenkki on jäänyt viime vuosina vähän paitsioon. Pakkasta oli 8 astetta ja alusta luminen. Jalassa kesätossu, mutta pito oli siltä ihan hyvä, Soppeenharjun nousussakin. Keskisyke (128 bpm) oli ihan ok, vauhdin ollessa 4:43 min/km. Mukavasti matka eteni. Illalla oli viikon tauon jälkeen taas sulkapalloneluria. Alkulämmöt jäivät vähän huonoksi, ja olikohan se syynä, että oikea takareisi/nivunen kipeytyi melko pahasti, ja viimeinen puoli tuntia olikin pelattava vähän rauhallisemmin ja varovaisemmin.

Keskiviikko oli Loppiainen, joten päivällä ehti tekemään nelisen tuntia klapihommia ennen kuin MO:n illan yhteistreenit alkoivat. Hölkkäsimme / kävelimme pääosin Tampere MTB kisareittiä. Lähtö oli Pikku-Ahveniston puusillan parkkikselta, ja ensin kiersimme Julkujärvi – Metsäkylä -osuuden ja sen jälkeen Lamminpään puolen. Matkaa kertyi 25 km ja aikaa kului 3:30, nousumetrejä oli n.550 m. Pakkasta oli viitisen astetta ja reitti mukavan luminen, mutta hyväkulkuinen. Lamput päässä oli taas mahtava mennä talvisessa metsässä. Keskisyke jäi sopivan alas ollen 107 – sopiva tämän pituiselle PK-lenkille.

Torstaina oli pitkästä aikaa taas toimistopäivä, ja sinne mentiin pyörällä. Pakkasta oli mennen-tullen kolmisen astetta ja pyörätiet olivat lumiset. Jalat olivat keskiviikon urakoinnista melko kipeät ja väsyneet, joten jätin illan pyörätreenin väliin.

Perjantaina oli jälleen työmatkapyöräilyt, kelin ollessa torstain kaltainen. Päivällä oli kuukauden tauon jälkeen jalkahieronta. Vähän pelotti mennä laverille, sillä jalat olivat edelleen vähän kipeät keskiviikosta. Mutta hengissä selvittiin käsittelystä. Illalla oli vielä tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina aamulla kävin tekemässä Nokian paloaseman kautta kulkevan juoksulenkin. Matkaa kertyi 13.5 km ja aikaa kului hieman päälle tunti. Vauhti oli 4:45 min/km ja keskisyke 133 bpm, eli juuri ja juuri Aer-kynnyksen päällä. Lumisen alustan ja kesätossun vuoksi meno oli vähän lipsuvaa, joten nastari olisi ollut parempi valinta jalkineeksi. Päivällä tuli halottua viimeiset pöllit, jotka tuli edellisenä viikonloppuna kaadettua ja pätkittyä. Viitisen tuntia siihen kului aikaa, mutta nyt alkaa olla pääosin tehty tämän talven puuhommat. No, ehkä pari puuta vielä joutuu jossain välissä kaatamaan. Illalla vielä 90 minuutin sisäpyöräily Zwiftissä. Keskitehot olivat 169 W (FTP 73%) ja keskisyke 123 bpm. Nousumetrejä oli vähän vajaat 700 m.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme jälleen MO:n porukalla vetämään pulkkaa pitkin Metsäkylän perämettiä. Välillä oli suota, välillä peltoa ja välillä oltiin ihan mettän puolellakin. Melkoista repimistä jälleen oli, mutta kyllä se pulkka perässä tuli. Pulkka oli liikkeessä 160 minuuttia. Pakkasta oli lähtiessä 8 astetta, mutta ilma lämpeni reissun aikana muutamalla asteella. Lunta oli 10-15 senttiä, mutta välillä varvikossa pulkka sukelsi melko syvälläkin. Keskisyke oli 94 bpm ja maksimi 125, eli jälleen tosi hyvä PK-lenkki sykkeiden osalta, ja jalat saivat samalla hyvän voimatreenin. Pulkan vedon jälkeen juoksimme vielä suht rauhallisen 4,5 km:n lenkin “vitosen” vauhdilla. Sykkeet pysyivät juostessakin mukavan alhaalla, keskarin ollessa 121 bpm.

Viikko 29/2020 (13.-19.7.2020)

Maanantaina oltiin vielä täysi päivä Savonlinnan kupeessa Tanhuvaaran Sport Resortissa. Selkä alkoi olemaan jo suht hyvässä kunnossa ja uskaltauduin juoksemaan 15 km asfalttilenkin. Keli oli vallan mainio, aurinkoista ja 18 astetta lämpöä. Pari kilsaa selkä oli vähän jumissa, mutta sitten se vertyi sen verran, ettei siitä ollut harmia. 4:31 min/km vauhti taisi olla hieman liikaa tuohon kohtaan, sillä takareidet menivät jälleen vähän jumiin. Juoksun päälle menimme paikalliseen spahan uimaan 25m:n radalla. Uin n.1.3 km vaikka lasit jäivät ottamatta mukaan. Silmät olivat pitkään melko kuivat uinnin jälkeen, mutta pystyy sitä näemmä ilman lasejakin uimaan vaparia kloorivedessä. Iltapäivällä käivin vielä kolmen vartin hieronnassa. Takareidet ja pakarat olivat edelleen jumissa, vaikka selkä olikin jo parempi.

Tiistaina ajelimme kotiin ja siitä muodostuikin vapaapäivä. Keskiviikkona aamupäivällä kävin pyöräilemässä 93 km:n maantipyörälenkin. Sää oli jälleen aivan mahtava, lämpöä parinkymmenen asteen kieppeillä, puolipilvistä ja melko vähäinen tuuli. Jalkakin oli hyvin syönnillä lepopäivän jälkeen. Keskivauhti oli 31.7 km/h ja keskitehot 193 W (FTP 78%). Reitti kulki Siuron, Murhasaaren, Jumesnimen, Hämeenkyrön, Viljakkalan ja Ylöjärven keskustan kautta, eli maisematkin olivat ihan kohdillaan. Ainoa miinus oli, että Jumesniemessä eturengas puhkesi, kun ajoin alamäessä johonkin pattiin. Sain onneksi pyörän pysähtymään melko pikaisesti eikä vaaratilannetta syntynyt, vaikka suht kovassa vauhdissa alamäessä eturenkaan rikkoutuminen jonkin verran nostaakin sykettä. Illalla kävin vielä Häijään Särkijärvessä uimassa kilometrin verran, kun Tuulilla oli siellä sprinttikisa.

Torstaina aamupäivällä oli taas väsyneet jalat kun juoksin Lamminpään harjulla 14 km:n lenkin. Keskisyke (138 bpm) oli melko korkealla vauhtiin (4:37 min/km) nähden. Lämpöä oli ja harjulle nousu laittaa myös aina pumpun hakkaamaan, mutta edellisen päivän pyöräily varmaankin tuntui vielä myös jaloissa.

Perjantaina lähdin pyöräilemään aamupäivällä mökille päin. Reitti kulki Ylöjärven Metsäkylän, Sasin, Heinijärven, Häijään ja Sastamalan kautta Vehkajärvelle. Matkaa kertyi 112 km (molemmissa päissä jäi 500 m mittaamatta) ja aikaa kului 3:42, eli keskivauhti oli hieman päälle kolmenkympin. Keskitehot olivat 175W (FTP 71%). Jalka ei ollut ihan niin kevyt kuin keskiviikkona, mutta myös lännestä puhaltava tuuli haittasi  jonkin verran menoa. Muuten keli ja ajofiilis oli ihan kohdillaan.

Launatai oli muuten lepopäivä, mutta kävin kokeilemassa vähän aallokkouintia, kun Vehkajärvessä kerrankin sellaista oli.

Sunnuntaina lähdin heti aamusta juoksemaan Vehkajärven kiertoa. En ottanut juomaa mukaan kun lämpöä ei ollut kuin 18 astetta ja piti juosta vain 15 km, mutta jossain vaiheessa päätin juosta lisäksi vielä Valontien lenkin, joten matkaa kertyi kaikenkaikkiaan 25.1 km ja juoma olisi ollut tarpeen, kun lämmötkin alkoivat nousta lenkin loppua kohden. Aikaa kului 2:05, eli vauhti oli melko tarkkaan viiden minuutin kilsavauhtia. Keskisyke oli jälleen vähän korkealla (128 bpm), tosin tarkoitus olikin juosta PK2-lenkki. Lepopäivän jälkeen jalka oli taas suht kevyt, paitsi viimeisillä kilometreillä takareiden alkoivat taas jumittamaan. Illansuussa kävin vielä uimassa Vehkajärven pikkusaaren ympäri. Matkaa kertyi hieman alle 1.2 km ja aikaa kului 24 minuuttia. Edelleen oli jonkin verran länsituulta, joten allokkouintia sai taas kokeilla. Sujui ihan OK.

Viikko 34/2019 (19.-25.8.2019)

Nyt kun tri-kausi on saatu päätökseen, niin voi keskittyä vähän enemmän juoksutreeneihin. Etenkin uinnit jäivät tällä viikolla vallan väliin ja varmaankin menee vielä jokunen viikko, ennen kuin uimahallikautta viitsii aloittaa. Saa nähdä tuleeko enää mentyä tänä vuonna avoveteen märkkärin kanssa. Säät tosin vielä suosisivat ulkouimistakin, mutta tuskin saa motivaatiota kerättyä enää kiskomaan kumipukua päälle.

Tällä viikolla torstaita lukuunottamatta tuli pyöräiltyä töihin ja takaisin. Pääosin oli ihan kuivat kelit, mutta etenkin tiistaiaamuna tuli kastuttua ihan kunnolla. Tunnin kotisalitreenejä tein maanantaina ja perjantaina.

Keskiviikkona pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta. Sää oli ihan hyvä, vaikka sateenuhkaa olikin ilmassa, mutta en onneksi osunut sadepilven alle, vaikka siellä täällä asfaltti olikin märkä. Matkaa kertyi 50 km, keskinopeus oli 30 km/h ja keskitehot 197 W (NP 214 W). Säijän kohdilla tein 10 km:n vedon, jossa yritin pitää tehot koko ajan yli 200 W:n. Melko hyvin onnistui, mutta joillain alamäkiosuuksilla tavoite ei ihan toteutunut.

Torstaina kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Padelia. Pirkkalasta löytyy parikin paikkaa, jossa tätä suht tuoretta mailapeliä pääsee pelaamaan. Padel on vähän niin kuin tenniksen ja squashin sekoitus. Kenttä on pienempi kuin tenniksessä, mutta esim. pallo ja pisteenlasku on niin kuin tenniksessä. Squashin tuntua tulee siitä, että kenttää ympäröi seinät ja säinäpompun jälkeen voi vielä lyödä palloa. Tunnin verran pelattiin valmettilaisten MiVa:n, JuKa:n ja MiTe:n kanssa. Pelikerta oli kaikille ensimmäinen, joten vähän opettelun puolelle pelaaminen meni, eikä sykkeet päässeet nousemaan koviksi. Vuoron loppupuolella alkoi tulemaan jo jonkinlaisia pallorallejakin, mutta pääosin 3-4 osuman jälkeen pallo kuoli. Ihan mukava laji ja voisi uudelleenkin kokeilla, mutta ei tämä laji vielä sulkapalloa voita/korvaa.

Juoksukertoja tälle viikolle kertyi neljä kappaletta. Yhteensä kilometrejä kertyi 63,5 km ja aikaa tuli kulutettua viitisen tuntia. Tiistaina illalla kävin tekemässä viime viikon tapaan reippaan vitosen. Aluksi kolme kilometriä rentoa hölkkää yhdystietä pitkin ja sitten käännös ja Vuorentaustaa kohden. 5 km meni aikaan 18:46, eli keskivauhti oli 3:45, eli varmaankin semmoista kympin kisavauhtia (tosin toista vitosta ei nyt olisi tuohon vauhtiin päälle päässyt). Keskisyke oli 156. Laskua reitillä oli jokunen metri nousua enemmän, joten reitti oli alamäkivoittoinen ja melko tasainen. Päälle vielä pari kilsaa jäähdyttelyä.

Torstaina juoksin aamulla ennen töihin lähtöä 12,5 km:n lenkin. Tämä lenkki oli vaan ihan kilometrien keräämistä rennolla 4:30 min/km vauhdilla. Ihan mukavasti jaksoi, vaikka lähtö olikin ennen aamukuutta.

Lauantaina otin vahän ajatuskin mukaan juoksuharjoitukseen, kun kävin juoksemassa tonnin vetoja Lamminpään kentällä. Aamulla oli sopiva reilun kymmenen asteen sää ja aurinkokin alkoi paistella sateisen edellispäivän jälkeen. Vastatuulta oli hieman takasuoralla, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. Otin perusvauhdiksi 3:45 min/km, eli 22,5 s / 100 m. Vetojen välillä kävelin/hölkkäsin ratakierroksen verran. Ensimmäinen veto oli noin tuota perusvauhtia eli 3:40. Toisessa vedossa juoksin perusvauhtia, paitsi viimeiset 200 m kovaa. Vedon ajaksi tuli 3:37. Kolmannessa vedossa lisäsin kovan vauhdin matkan 400 m:iin ja ajaksi tuli 3:30. Neljännessä vedossa perusvauhtia 400 m ja kovaa vauhtia 600 m, ja aika oli 3:26. Viimeinen veto oli ns. all-in, ja se meni aikaan 3:18. Ajat olivat suurin pirtein samaa luokkaa kuin edellisenäkin kesänä, eli ei kunto ole ainakaan kauheasti huonontunut. Veto-treenin alkuun ja loppuun jokunen kilometri verkkaa.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemaassa saman pitkän lenkin kuin viime sunnuntainakin. Eli Tohloppi – Tahmela – Villilä – Kalkku -lenkin. Matkaa kertyi 27,5 km ja aikaa kului hieman alle 2:14, reilu puoli minuuttia vähemmän kuin viime viikolla. Keskisyke oli 128, eli pari pykälää alempi kuin viime sunnuntaina. Sää oli erittäin sopi 10-15 astetta, puolipilvistä ja melko tyyntä. Mitä sitä sunnuntaiaamulta voi muuta vaatiakaan.

Viikko 4/2019 (21.-27.1.2019)

Tälle viikolle ei ole tarjolla mitään ihmeellisiä tapahtumia. Sääkin on ollut normaalin talvinen. Jokunen tosi kylmä päivä, mutta muuten ihan komeeta talvista ulkoilusäätä. Kevyttä pakkaslunta on satanut pikkaisen useana päivänä, mutta lisäsenttejä ei ole juurikaan kertynyt.

Maanantai oli kylmä päivä ja turvauduin autoon töissä käymiseen. Kävin heti aamulla uimassa Tesoman uimahallilla tunnin vaparitreenin. Matkaa kertyi tälläkin kertaa 2500m. Mukavan väljää oli polskia, vaikkei ihan autiota ollutkaan. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli etätyöpäivä, ja aamulla juoksin tunnin normitreenin matolla. Illalla puolitoistatuntia sulkapalloneluria. Tällä kertaa jouduin meneään pyörällä hallille, mutta matkaa ei onneksi ole kuin viitisen kilometriä eikä pakkastakaan ollut kuin kymmenisen astetta. Kokoonpano oli hieman poikkeava, sillä Mikan ja minun lisäksi oli Juha ja Jampe. Ihan hyvät pelit saatiin tälläkin porukalla.

Keskiviikkona viikon ensimmäiset työmatkapyöräilyt pikkupakkasessa. Illalla kävin hiihtämässä vaparilla Topinlenkin, vajaa 28 km.

Torsaiaamulla kävin tekemässä ulkona 11 km juoksulenkin, reilun kymmenen asenteen pakkasessa, ja samalla kertaa hain auton Lamminpään parkkikselta, jonne Tuuli oli sen aamulla jättänyt. Ihan hyvin kulki, vaikka pakkasta olikin vähän turhan paljon eikä vähäistä uutta lunta oltu ajettu pyöräteiltä. Töistä ajoin suoraan Tesomalle uimaan. Jälleen matkaa kertyi 2500m, mutta aikaa meni tällä kertaa vain hieman päälle 58 minuuttia. Yritin uida vähän tehokkaammalla käsivedolla ja sillä tuntui olevan hieman vaikutusta. Sykkeisiin ei sillä näyttänyt ihme kyllä olevan vaikutusta.

Perjantaina työmatkapyöräilyjen lisäksi illalla reilun tunnin sisäpyöräilytreeni.

Lauantaina oli taas hiihtolenkin vuoro. Tällä viikolla oli tarkoitus ottaa perinteisen tyylin hiihto ohjelmaan, mutta vielä tälläkin kertaa laitoin vapaan sukset jalkaan. Pakkanen ja uusi lumi oli vaan yhdistelmältä, johon sopii paremmin luistelutyyli. Reilu kaksi ja puoli tuntia tuli hiihdeltyä. Iltatreeni jäi tekemättä, mutta kuutisen tuntia puuhommia sai ajaa sen asian.

Sunnuntaina oli taas sen verran kylmä päivä, että treenit tuli tehtyä sisällä. Aamupäivällä 16 km matolla PK-vauhdilla ja suht matalilla sykkeillä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Viikko 40 (1.10.-7.10.2018)

Lokakuukin on nyt sitten saatu vauhtiin, mutta kelit ovat edelleen ihan siedettävät. Aamuisin on jo vähän vilpoista, mutta päivällä lämpö on noussut vielä lähemmäs kymmentä astetta. Suuremmilta sateilta on vältytty, vaikka välillä onkin kuurotellut.

Treeniviikko on viety läpi ihan kunnialla, vaikka omaan vikalistaan onkin tullut uusia merkintöjä. Listan kärkipäässä keikkuu edelleen oikea akillesjänne, joka on ottanut ihan tosissaan itteensä. Tiistain sulkapallon jälkeen tuli oikean polven etuosa kipeäksi ja on sitä myös edelleen. Voi olla, että olen kolauttanut sen lattiaan. Viikonloppuna tuli myös oikea lonkka kipeäksi. Juoksemista se ei juurikaan haitannut, mutta koiralenkeillä se kipuili. Muutenkin tuntuu, että paikat ovat melko jumissa jaloista selän kautta hartioihin asti.

Viikkoon mahtui neljän työmatkapyöräilyn lisäksi yksi kerta / tunti kotisalia, yksi kerta / 90 min sulkapalloneluria, sekä neljänä päivänä juoksua. Torstai oli totaali lepopäivä, tosin kun autolla käy töissä, niin työpäivä venyy silloin yleensä melkein kymmentuntiseksi. Viikonloppuna tuli lisäksi kaivettua tienvarren ojaa auki kuutisen tuntia, eli senkin voisi jonkin näköiseksi treeniksi kirjata.

Viikon ensimmäinen juoksupäivä oli keskiviikko, jolloin kävin tein rennon reippaan vajaan tunnin lenkin Tesoma – Kalkku – Ikuri -akselilla. Vauhti oli 4:33 / km ja meni ihan suht ok.

Perjantaina oli seuraava juoksulenkki ja se tuli tehtyä Lamminpään harjulla. Vauhti oli samaa luokkaa kuin keskiviikkona, matkaa tuli puolisen kilometriä ja nousua jokusen kymmenen metrejä enemmän.

Lauantaina juoksin Lamminpään majan kautta Pikku-Ahvenistolle ja sieltä yhdystietä pitkin takaisin kotiin. Matkaa kertyi 15.4 km ja aikaa meni 71 min. Hieman rauhallisemmin piti mennä, mutta alun selkäjumin jälkeen juoksu tuntui sen verran hyvältä, että annoin mennä mitä meni.

Sunnuntaina tein 25 km maastojuoksulenkin Koukkujärven, Julkujärven ja Pikku-Ahveniston kautta. Nyt sain mentyä 5 minuutin vauhdilla, mutta siltikin meno oli vähän väsynyttä ja jäykkää. Keli oli kyllä mitä mainioin, sillä lämpöä oli pari astetta, aurinko paistoi ja ilma oli ihan tyyni. Pirkan hölkkääjilläkin oli varmaankin mainio juoksukeli. Itseltäni jäi Pirkka väliin, koska laadukkaat viimeistelytreenit jäivät viimeisinä viikkoina väliin jalkavaivojen vuoksi.

Hitto. Mun piti ryhdistäytyä ja päivittää blogia vähintään kahden viikon välein, mutta taas se kolmaskin viikko vaan vierähti. Johonkin se aika vaan menee, vaikka mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Moottorisahan sentään sain käyntiin ja jokusen puunkin kaadettua edellisviikonloppuna. Mutta muuten ulkohommat ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa.

Sisällä on jatkunut hiirijahti. Neljä on jo räpsään jäänyt, mutta yksi sinnikäs pitää meille vielä öisin seuraa. Se varmaankin seuraa jostain verhon takaa, milloin me ollaan vaipumassa syvimpään uneen. Sitten se vetää puukengät jalkaan ja lähtee ravaamaan välipohjaa edestakaisin päämme yläpuolella. Nuku siinä sitten. Tänään tuli sitten mitta täyteen, ja kaivoin porakoneen ja rasiaterän esiin, ja tempaisin reijän hiirulaisen juoksureitille. Nyt olisi ansa viritettynä ihan emmentaalin kera, joten ensi yönä nähdään ketä viimeksi nauraa.

Reenipuolella ei ole tapahtunut muutoksia – työmatkapyöräilyä ja salia. Juoksua ei jalka vieläkään kestä, joten sitä ei ole juurikaan liiemmin viitsinyt kiusata. Ensi viikolla onneksi näyttäisi sää kääntyvän talvisempaan suuntaan, ja lunta näyttäisi olevan loppuviikosta tulossa (siis ei tule). Hiihtokelejä siis odotellaan.

Lomat alkoi, joten taas on aikaa reenata. Onneksi jalatkin on suht hyvässä kunnossa, ei siis tarvitse niidenkään puolesta passailla. Ekasta lomaviikosta tulikin määriltään vuoden paras juoksuviikko – ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli 100 km viikolle.

Kelien puolesta kyllä juosta kelpasikin, sillä läpötila hipoi hellerajaa joka päivä ja loppuviikosta mentiin jopa reilusti ylikin. Eli oli paikoin vähän liiankin lämmintä. Juoksut tosin tuli tehtyä pääasiassa aamuisin jolloin lämpö ole vielä ihan siedettävä.

Maanantaina 16 km kilometrin juoksun lisäksi tuli käytyä Kangasalan Kyötikkälässä iltarasteilla. Kyötikkälässä suunnistaminen on kuin Jukolassa, eli pitää vain valita oikea polku mitä edetä, ja rasti löytyy sieltä missä on porukkaa kuin pipoa.

Tiistaina oli vuorossa tupla-juoksupäivä. Aamusta 14 km ja illasta 9 km. Aamun lenkki meni vielä ihan OK, mutta illan kevyt hölkkä ei enää tuntunutkaan niin kevyeltä.

Keskiviikon reilu 15 km:n juoksulenkki oli myös melko väsynyttä joten illan treeniksi oli hyvä ottaa pyöräily. Lähdin pyöräilemään vasta myöhempään illalla jotta lämpötila olisi vähän tippunut, mutta lähelle hellerajaa se edelleen lähtöhetkellä oli. Myös tuuli oli edelleen melko kova ja tuntui olevan vastainen koko ajan. Lenkki kulki reittiä Siuro – Sasi – Rokkakoski – Lavajärvi – Ylöjärven keskusta, ja matkaa kertyi 66 km. Ajoin melko rauhallista vauhtia, mutta silti loppumatkasta reidet olivat ihan loppu.

Torstain juoksulenkki oli edelleen melko tukkoista vaikka tein sen vasta päivällä aamupalan jälkeen, enkä heti heräämisen jälkeen. 14 km tuli mentyä 4:24 min/km vauhtia, mutta sykkeitä katsellessa vauhti olisi pitänyt olla reilusti kovempaa.

Perjantain lenkki siirtyi myöhemmäksi iltaan, sillä päivän muu ohjelma ja mökille meno esti aikaisemman lenkin. Tällä kertaa juoksu tuntui edellispäiviin verrattuna melko mukavalta. Sykkeet olivat kyllä edelleen korkealla, mutta muuten meno oli rennon tuntuista.

Lauantaina oli suunniteltu lepopäivä. Silloin tuli käytyä Turussa juoksuttamassa Tuulia Paavo Nurmen puolimaratonilla. Itsekin piti juosta tuolla 10 km tai puolikas, mutta toistuvasti jatkuvat ylävatkan krampit reippaassa vauhdissa eivät luvanneet hyvää kisalle, joten en alkanut maksamaan melko varmasta keskytyksesta. Helle oli myös ankara, joten paikanpäällä väliin jäänyt kisa ei enää harmittanut.

Sunnuntaiaamusta, ennen kuin lämpö ehti nousta helteeksi, kävin juoksemassa pitkästä aikaa lähes parin tunnin lenkin. Tosi rauhallisesti piti mennä jotta sai pidettyä sykkseet kurissa, mutta muuten meni kevyesti. Aamupäivästä lähdettiin sitten ajelemaan kohti Puolangan Paljakkaa jossa järjestetään tämän vuoden Kainuun Rastiviikot. Saa nähdä miten rastiviikon urakka onnistuu näillä helteillä.

VIIKKO 26/2010

MA: ap. juoksu 16 km, ip. suunnistus 6.8 km / 40 min (tot.)
TI: ap. juoksu 13.9 km, ip. juoksu 9.3 km
KE: ap. juoksu 15.4 km, ip. pyöräily 66 km
TO: juoksu 14 km
PE: juoksu 14.3 km
LA: –
SU: Juoksu 23 km

Tänäkin vuonna tuli pidettyä talviloma perinteiseen tapaan viikkoa aikaisemmin kuin mitä näillä korkeuksilla nomaalisti pidetään. Ja syykin on sama, eli Pirkanhiihtoon valmistautuminen. Suunnitelmat ja odotukset olivat kovat hiihtokilometrien suhteen, mutta suunnitelmat romuttuivat heti ensimmäisen viikonlopun vähän turhan talviseen keliin.

Lauantaille oli suunniteltu vähän lyhyempi lenkki, sillä arvio oli, että perjantain Sonata Arctican keikalla tehty nesteytys hyydyttäisi suurimmat menohalut lauantailta, mutta se olikin herra talvi ja sen mukana tuoma parin kymmenen asteen pakkanen ja navakka viima, joka hyydytti hiihtohalut.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Pinsiön kierroksen 60 km lenkille, mutta herra talvella oli jälleen sormensa pelissä ja pakkasen ja viiman lisäksi tuli vielä vaaka suoraan lunta. Eli sunnuntainkin jälkeen talviloman km-määrä näytti edelleen nollaa. Lunta toki tuli kolattua useampi tunti, joten ihan hiettä ei sunnuntai kulunut.

Maanantai ei kauheasti muutosta tuonut keleihin. Viima onneksi oli hellittänyt ja aamupäivällä tulikin lähdettyä 25 km:n lenkille. Uusi lumi ja kova pakkanen oli vienyt luiston ladulta ja meno oli sen mukaista. Hiihdon jälkeen tuli kolattua taas yön aikana tulleet lumet tieltä. Illalla vielä 16 km saunahiihtolenkki.

Tiistaiaamu oli komean aurinkoinen, mutta kylmä. Vähän ennen puoltapäivää lähdin tekemään 36 km:n hiihtolenkkiä. Suurin osa matkasta eteni aurinkoisessa kelissä, mutta viimeisen kympin aikana alkoi jälleen tuiskaamaan lunta ja meno muuttui entistäkin tahmeammaksi. Onneksi Tuulin synttärivieraat viihtyivät pitkään joten ei tarvinnut edes harkita toisen hiihtolenkin tekemistä. Ja tuskin olisi tullut muutenkaan lähdettyä, sillä illan aina tuli kymmenisen senttiä uutta lunta.

Keskiviikkoaamuna kävi toteen alkuviikon epäilykset ja orastava kurkkukipu oli äitynyt nuhan asteelle. Uhmasin kuitenkin valuvaa nenää ja kiipesin katolle lykkäämään kolmeksi tunniksi lunta alas. Tämän jälkeen hiihtoa 44 km ja sitten vielä kolmeksi tunniksi takaisin  lumihommiin.

Torstaiaamusta oli melko tukkoinen olo ja nuha oli tullut päälle tosissaan. Kipusin kuitenkin tunniksi viimeistelemään talon katon lumihommat. Päivällä olo oli hieman helpottunut ja päätin kaikesta huolimatta lähteä Tuulin matkaan hiihtämään 28 km:n lenkin. Ilma ja keli oli viikon paras joten tälläista hiihtopäivää ei voinut mistään hinnasta sivuuttaa. Hiihdon jälkeen autotallin katto puhdistui parissa tunnissa. Sisään päästyä kuumemittari kainaloon, mutta lämpöä ei onneksi ollut, pelkästään pirun tukkuin olo.

Perjantaina tuli keskityttyä ainoastaan nenän niistämiseen ja palapelin tekoon, sillä nuha jylläsi kropassa tosissaan. Iltaan mennessä olo alkoi vähän paraneen ja lauantaiaamusta uskalsikin lähteä jo ladulle. Reilun asteen pakkanen tuntui tosi lämpimältä keliltä, sillä parin kuukauden tiukka pakkasjakso oli totuttanut kropan jo vähän hyisempiin keleihin. 56 km tuli väisteltyä puista putoilevaa lunta ja lipsuteltua plussan puolelle menneillä laduilla.

Sunnuntaiaamuna lämpömittari näytti sellaisia lukemia, että liisterin kanssa piti alkaa leikkimään. Oli se onni, että tuli kulutettua pari minuuttia enemmän aikaa pitovoitelun laittamisessa, sillä liisterisuksi toimi todella upeasti. 60 km lenkillä suksi toimi lähes koko matkan erittäin upeasti, liippaantunut latu takasi hyvän luiston ja sitä huolimatta ylämäissä “seinäpito”. Paikoin irtolumi jäi pohjaan kiinni, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti. Lauantaihin verrattuna 4 km pitempi matka, mutta aikaa kului 20 min vähemmän.

Suomen olympiajoukkueenkin ylitti mitalliodotukset… siis minun odotukseni. Oli veikannut, että kolme mitallia tulee, mutta niitähän tuli kaikenkaikkiaan viisi (ennen miesten 50 km hiihtoa). Pessimisti ei siis pety.