Pari viikkoa on taas painettu töitä apinan raivolla. Lomat on siis loppu, mutta onneksi viikonloppuisin on vielä päässyt mökkeilemään. Ensimmäisenä viikonloppuna oli ohjelmassa lauantaina PunKu:n suunnistuskisat. Sää ja järjestelyt olivat kohdillaan, mutta muuta sanottavaa ei noista kisoista olekkaan, tai no ehkä se, että penkin alle meni. Sunnuntaina oli vuorossa perinteinen (minulle toinen kerta) Säkylän Pyhäjärven ympäripyöräily. Osanottajien määrä oli kasvanut viime vuodesta huikeasti, sillä RiLe:n lisäksi matkassamme oli myös MaSa. Sää oli kylmä ja tuulinen, mutta matka eteni joutuisasti rupattelun lomassa. Matkaa kertyi 123 km keskivauhdin ollessa hieman päälle 29 km/h. Tässä vähän dataa reissustamme: http://connect.garmin.com/activity/346596367.

Tämän viikon lauantaina oli ohjelmassa tonnin vedot Punkalaitumen urheilukentällä. Lämpöä oli hellelukemien verran ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta tuulen ollessa lähes nolla. Eli ihanteelliset olosuhteet vetää täysillä. Neljä km:n vetoa tuli tehtyä km:n palautuksella. Ensimmäinen meni aikaan 3:49, toinen 3:40, kolmas 3:37 ja viimeinen tuli rutistettua aikaan 3:25. Jalat oli melko pökkelot eikä askel oikein pyörinyt, mutta kyllä nuo ajat kelpaavat tähän kohtaan treenikautta. Sunnuntaina kävimme Pöytyällä kisaamassa Varsinais-Suomen rastipäivien pitkällä matkalla. Tiedossa oli pienipiirteistä avokalliomaastoa ja hellettä. Ja sitä myös saimme, ja lisäksi vielä pitkiä rastivälejä. Maasto huomioon ottaen rastit löytyivät yllättävänkin hyvin. Yhtään mega-pummia ei tullut, mutta toisaalta maasto ei ollut niin nopeakulkuista kuin oletin, joten kartan lukemiseen jäi paremmin aikaa. Vauhtia hidasti myös suunnistuskengät, jotka olin jo aiemmin todennut hieman pieniksi, mutta nyt puolentoista tunnin reissulla ne olivat jo haitallisen pienet. Nyt olisi myynnissä sopuhintaan kokoa 41,5 olevat Icebug Sprit 3 -kengät. Toinen hidastava tekijä tuli vähän ennen neljänneksi viimeistä rastia, kun mulkkasin turvalleni ja löin molemmat sääreni mukavasti kiveen. Viimeiset neljä rastia olivatkin sitten tuskien taivalta. Tulos oli kuitenkin ihan hyvä, sillä sijoitukseni oli 8. kun sarjassamme lähti matkaan 17 suunnistajaa.

Arjen reenit sujuivat normaaliin tapaan. Salilla käynti alkoi taas muutaman viikon tauon jälkeen ja sen kyllä jälleen kerran huomasi sekä treenin aikana, että seuraavana päivänä. Muutama Siuron pyörälenkki tuli tehtyä aamulla, mutta nyt tuo lenkki jää tauolle vähäksi aikaa, sillä Miharintiellä on alkanut tietyöt. Viimeisellä reissuilla jouduin kantamaan pyörää melkein parin kilometrin matkan, kun tielle oli vedetty kunnon kerros mursketta.

Koirauutisia wuh, wuh!

Ripuli ja punkki on viimeisen jakso suurimmat tapahtumat. Myös lekurilta tuli haettua rokotepiikki. Kiloja on kertynyt jo melkein 12 kappaleen verran, mutta järki ei ole kehittynyt samassa tahdissa. Hepulit ja niiden rauhoittelut ovat vielä jokaehtoisia tapahtumia. Sisäsiisteydessäkin on vielä toivomisen varaa, vaikka viikonloppu mökillä menikin ilman lattioiden moppausta. Myös sunnuntain Alastaron päivähoitokeikka sujui kuulemma ilman suurempia välikohtauksia. Tassun anto, istuminen ja maahan meno sujuu jo melko hyvällä prosentilla, mutta luokse tulon kanssa on vielä töitä. Metsän kutsu tuntuu olevan vielä liian kova.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli

Jälkimmäinenkin lomaviikko kului Vehkajärven rannalla. Treeniviikko oli edellisen viikon kaltainen, eli se sisälsi juoksua, pyöräilyä ja suunnistusta. Tiistain iltarastit olivat Huittisten Aittakalliolla. Oli harvinaisen vaativa reitti ja vaativat rastipisteet noin iltarasteiksi. Tuo taisi olla myös kova koitos järjestäjille, sillä tuloksia ei ole vieläkään tullut seuran sivuille. Torstaina oli vuorostaan rastit Alastaron Lampisuon tienoilla. Nämä rastit olivat taas puolestaan melko helpohkot, vaikka kyllä minä siitäkin huolimatta pystyin muutamalla rastilla sössimään. Haastetta toi ainoastaan 1:5000 mittakaavalla oleva kartta.

Pyöräilyä viikkoon kertyi hieman päälle parisataa kilometriä. Maanantain lenkki Punkalaitumella jäi vähän kesken, sillä sade yllätti vajaan neljänkympin kohdalla. Valitsin siinä kohdassa neljänkymmenen minuutin kastumisen puolentoista tunnin kastumisen sijaan ja käännyin takaisin, eikä se mökille päästyä tuntunut laisinkaan huonolta ratkaisulta. 65 km reissulle kuitenkin kertyi matkaa. Tiistaina sain sitten tehtyä pyöräreissun kokonaisuudessaan, vaikkakin kiertosuunta olisi voinut olla toisinpäin, sillä nyt painelin avoimet suorat vastatuuleen ja suojaiset metsäpätkät myötätuuleen. 85 km oli tämän lenkin pituus. Perjantaina päivällä olimmekin sitten jo kotosalla ja kävin tekemässä perinteisen Säijän lenkin. Matka sujui puoleen väliin asti ihan mukavasti, mutta sitten iski pitkästä aikaa taas kylkeen joku pirun kramppi ja se kesti sitten kotiin asti. Ei krampilla muuten väliä, mutta kun syvään hengitys ei onnistunut ja tavallinenkin hengitys sattui pirusti. Kuudenkympin lenkki tuli kuitenkin tehtyä ja keskivauhtikin oli hieman päälle 30 km/h. Ehkä vauhti “tappoi” tällä kertaa.

Juoksukilsoja kertyi viikkoon kuutisenkymmentä. Maanantain ja lauantain lenkit olivat perusteputusta, mutta torstaiaamuna tein kympin kovan ja se menikin aikaan 39:39. Alkuperäinen ajatus oli mennä 8 km 4:05 vauhtia, mutta kun seiskan jälkeen alkoi näyttämään, että vauhti on alle neljää, niin sitten päätin koittaa vielä yhdeksännekin kilometrin. Vähän ennen ysin täyttymistä päätin mennä koko kympin. Viimeinen kilsa oli kyllä melko tuskaa ja metsän eläimetkin lähti varmaan karkuun, kun sen verran äänekkääksi hengitys muuttui. Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki. Edellisen viikon tapaan 25 km meni rikki ja muutama sata metriä vielä päällekin. Niin helppoa ei tosin ollut kuin viime viikolla, mutta kotiin pääsin.

Viikon kuva by Tuuli

Koirauutisia wuh… wuh…

Joopa, joo. Sama ralli tuntuu jatkuvan. Purukalusto on kovassa käytössä ja pissa lentää vanhaan tapaan, myös sisällä. Nyt on tullut lisäksi hyppiminen ja takajaloille nousu, joten tavaroita pitää nostaa jälleen vähän korkeammalle. Painoa ja kokoa on alkanut tulla myös sen verran, että jäähylle otto syliin alkaa käymään voimille. Ja jäähyille tuntuu olevan edelleen tarvetta, sillä 11 viikkoinen ei ole vielä päässyt hepuleistaan eroon. Onneksi tottelevaisuutta on ehkä hieman tullut lisää ja luoksetulo alkaa onnistumaan suuremmalla prosentilla. Myös vesikammo on voitettu ja mökin rannassa on kahlattu jo harva se päivä.

Viimeinen reilu viikko on tullut majailtua lomaillen Vehkajärven rannalla. Sääennustusten vastaisesti ilmat ovat suositeet, joten ulkoilua on voinut harrastaa mielensä mukaisesti. Jos viime kesäloma oli pelkkää pyöräilyä, niin tämän vuoden tynkäkesäloma on ollut hieman monipuolisempi, sillä pyöräilyn lisäksi on päässyt juoksemaan ja suunnistamaan.

Nyt kun on taas päässyt kunnolla juoksun makuun, niin kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä on se laji josta minä tykkään. Onhan nuo pyörälenkitkin ihan mukavia, mutta ei ole sunnuntaiaamun pitkän lenkin voittanutta, etenkin kun sen pääsee tekemään maaseudulla peltojen keskellä aurinkon paistaessa ja pienen tuulen hönkiessä. Siinä ei haittaa pienet kärpäsparvetkaan, jotka tuulettomissa paikoissa tulee testaamaan juoksuvauhtia.

Loman aikana on tullut tehtyä kaksi pidempääkin lenkkiä. Toinen viime sunnuntaina, jolloin mittaa kertyi puolimaratonin verran. Ja toinen tänään, jolle mittaa kertyi jo 25 km. Nyt harjoituspäiväkirjaa sai kelata yli kaksi vuotta taaksepäin, että löytyi vastaavan mittainen juoksulenkki. Ja jalatkin kestivät tuon reilun kahden tunnin teputuksen ihan hyvin. Viikolla tuli tehtyä myös yksi VK-harjoitus, jossa juoksin 8 km 4:05 vauhdilla.

Iltarasteilla käytiin Oripään hienoissa kangasmaastoissa. Ihan putkeen ei mennyt, mutta kyllä oli ilo kirmata hyvässä maastossa. Ei tarvinnut Pirkanmaan rytöjä rämpiä. Torstaina oli vuorossa iltarastit Majanojalla. Maastot eivät olleet ihan niin juostavat kuin Oripäässä, mutta kyllä Punkalaitumenkin metsät kelpasivat. Emit tosin jatkoi sohlaamista eikä virallista tulosta tullut, joten se pitää loman loputtua laittaa ensi töiksi vaihtoon.

Perjantaina tuli puettua pitkästä aikaa oikein numerolappu juoksukisan merkiksi. Vampulassa järjestettiin Loimijokihölkkä, jonne piti mennä kokeilemaan päivän kuntoa. Lähtö oli klo 19 ja lämpöä oli päässyt kertymään lähes hellelukemien verran. Onneksi taivas oli pilvessä, sillä muuten lähes täysin aukealla juostu lenkki olisi ollut melkoinen pätsi. Sateenuhkakin oli päällä, mutta vettä ei kisan aikana tullut.

Lähtö oli Sallilan koululta ja reitti suuntasi asfalttia pitkin kohti Alastaroa. Reilun kolmen kilometrin jälkeen käännyttiin peltotielle ja Loimijoki ylitettiin kävelysiltaa pitkin. Tämän jälkeen oli parisen kilsaa hiekkatietä ja sen jälkeen loppumatka taas asfalttia. Korkeuseroja ei reitillä kauheasti ollut. Pieni ala- ja ylämäki oli, kun jokea ylitettiin.

Oma suunnitelmani oli, että neljän minuutin vauhtia täytyisi koittaa mennä. Ensimmäisen puolen kilometrin kohdalla GPS näytti vauhdiksi 3:40, joten siinä vaiheessa piti alkaa himmailemaan, jotta maaliin ylipäätään pääsisi. Alun asfalttipätkä meni hieman päälle 3:50 min/km vauhdilla. Seuraava kilometri olikin sitten hitain ja kilometriaika oli hieman päälle 4 min. Loppu meni taas suurin piirtein samaa vauhtia kuin alkukin ja viimeisellä kilsalla sain vielä vähän puristettua. Hieman vajaa 8 km:n lenkki meni 3:53 min/km vauhdilla, joten tyytyväinen pitää olla, että edes tuota vauhtia pääsee, vaikkei kovia lenkkejä ole alla kuin pari.

Koirauutisia wuh wuh.

Ensimmäisen viikon tutustusmisjakson jälkeen Sisukin on päässyt jo vauhtiin. Enää ei hirveästi uusia ihmisiä tai paikkoja kainnostella, vaan kuono lykätään sen enempää ihmettelemättä joka paikkaan. Mökin pihapiirikin on tullut hyvin tutuksi. Sisäsiisteydessä on hieman edetty ja hieman tottelevaisuuttakin jo löytyy, kunhan vaan sille päälle sattuu. Tosin myös pentuhepulit ja puruvimmat ovat tulleet tutuiksi. Etenkin Crocsit ovat kovassa huudossa. Luoksetuloa ja seuraamista on opeteltu vaihtelevalla menestyksellä. “Ei” -sana on myös tullut tutuksi monella eri äänensävyllä ja -voimakkuudella. Yöt kun vielä saisi nukuttua ilman eareita, niin sitten olisin tyytyväinen.

Viikon wuh wuh -kuva by Tuuli