Viikko 35/2025 (25.-31.8.2025)

Viimeinen kesäviikko. Suhjuiselta ja sateiseltä näyttää ulkona. Ja sitähän se on koko viikonlopun ollutkin. Pihahommat eivät ole siis vapaapäivinä edenneet – toisaalta eipä tässä mitään kovin kriittistä enää tälle kaudelle ole tehtävänäkään, jotain perusylläpitoa vaan. Yksi isohko kivi tuli kyllä kivikiiloilla nurmikolta palasteltua. Sai “Husky” taas vähän vapaampaa työtilaa. Husky teki kyllä pienen lakonkin jo tuossa perjantaina, kun meinasi, että toimintaohjeet olivat epäselvät. Mutta kun yhden johtoliittimen vaihtoi, niin hommat alkoivat taas maistumaan. Jos viikonloppu on ollut tällainen kosteahko, niin viikolla on saatu nauttia välillä jopa lämpimistä säistä. Aamut toki ovat olleet viileitä, mutta illalla on saanut keventää vaatetusta.

Kuitukiekkosaaga jatkuu. Jos ei mitään adapteria löytynyt, niin näyttäisi sieltä, että ei löydy sopivaa etuhaarukkaakaan. Nettiä on tullut kahlattua läpi ja paikallisia pyöräliikkeitä haastateltu. Hankalalta vaikuttaa. Vielä on pari sähköpostia vetämässä, mutta jos niidenkin vastaus on “no no”, niin sitten pitää alkaa kaivaa taskunpohjaa vähän syvemmältä, ja miettimään pitäisikö maantiekalustoa päivittää isommalla rahalla. Toivottavasti ei nyt sentään tarvitse sellaiseen ruveta.

Pyöräilypainotus jatkui tälläkin viikolla. Maanantaina polkien toimistolla. Ei mitään spesiaalia.

Myös tiistaina työmatkapyöräilyt, mutta maantiepyörällä. Illalla poljin töistä Linnakallion, Sionkylän, Nokian, Siuron, Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Keli on ihan hyvä, 16 astetta lämpöä ja puolipilvistä. Nokian keskustan jälkeen oli tullut joku sadekuuro kun tiet olivat märät, mutta muuten sai kuivissa olosuhteissa polkea. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:25. Keskitehot 167W.

Keskiviikko oli vaihteeksi kotikonttoripäivä. Päivällä kävin tekemässä 2,9 kilometrin juoksukokeilun. OP-tuntemukset 4/10, eli ei ihan hyvä, mutta ei mitään tuskaakaan. Pientä jomotusta jäi päälle, etenkin kun illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin, joka sisälsi jalkaliikkeitäkin.

Torstaina taas maantiepyörällä töissä. Töiden jälkeen oli aika lämpimän oloista, kun lämpöä oli 18 astetta ja aurinkokin paisteli. Kiersin ensin Lahdesjärven ja Vuoreksen kautta Sääksjärvelle. Sieltä edelleen Lempäälän Katepalin kautta Säijään. Anian kohdilla tuli mieleen, että kun on niin komea ehtoo, niin voisi kiertää vielä Siuron kautta. Niinpä pidensin lenkkiä Siuroon ja Sasiin asti. Matkaa kertyi 103 kilometriä ja aikaa kului 3:25. Keskitehot 177W. Oli kyllä mukava sää, kun ei oikein tuullutkaan, tuli melkein kesäinen fiilis.

Perjantaina normi työmatkapyörällä konttorilla. Töiden jälkeen polkaisin pyöräliikkeiden kautta, ja kyselin haarukkatarjontaa. Ensin Signatureen, sitten Seven Bikesiin, R-Techiin ja Suomen Urheilupyörään. Kaikista vesiperä, mutta tulipahan vähän pidempi kotimatka, 38 kilometriä.

Lauantaina koko aamupäivän loikotti vettä, eikä iltakaan ihan kuiva ollut. Päivällä kävin taas tekemässä juoksukokeilun. Nyt jo 3,4 kilometriä. OP-tuntemus ehkä vähän lievempi kuin viikolla, 3/10. Eli jotain pientä. Nyt tuli jo sen verran mittaa lenkkiin, että laitoin sen jopa harjoituspäiväkirjaan ylös. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Sunnuntaiaamun suhjutti vettä. Puolilta päivin uskaltauduin kuitenkin graveli-lenkille, kun sadetutka ei näyttänyt ainakaan kovin pahaa sadetta tulevan lähitunteina. Pari tihkukuuroa kuitenkin yllätti, mutta ei niin pahasti että olisi paljon kastellut. Poljin ensin asfalttia pitkin Metsäkylään ja sieltä sitten hiekkateille. Ensin Äkönmaahan ja sieltä Lavajärven eteläpuolelta Joenkulmaan. Sitten Sarkkilan kautta Myllykylään. Tällä välillä ohitin myös Latelan tilukset. En ollutkaan tuota Käkisaaren lenkkiä ennen polkenutkaan. Mettisentieltä Alisenjärvelle päin ja edelleen Nokian kautta Pitkäniemeen ja Villilään. Loppumatkasta kiertelin vielä Tohlopin, Lamminpään ja Soppeenharjun reiteillä. Vähän joutui tekemään muutaman lisämutkan että sai satkun täyteen. Pääasiassa tuli mentyä hiekkateitä, mutta kyllä asfalttiakin löytyi aina välillä alle. Hiekkapätkät olivat vähän pehmeitä ja kuraisia. Mutta mikäpä siinä, kun ei ollut mihinkään kiire, ja pesukone ja puutarhaletku on keksitty. Sää oli harmautta lukuunottamatta ihan hyvä. Lämpöä nelisentoista astetta eikä juurikaan tuullut. Matkaa kertyi 101 kilometriä ja aikaa kului nelisen tuntia. Keskitehot olivat 178W. Oli energinen olo ja olisi voinut pidempääkin polkea, mutta kun ei ollut kuin yksi juomapullo mukana ja pihahommatkin odottivat. Tällä viikolla kyllä pyöräilyt maistuivat edellistä viikkoa paremmalta.

Viikko 34/2025 (18.-24.8.2025)

Kyllä se kesä taisi olla sitten tässä. Mahdettiinkohan päästä kertaakaan yli viidentoista asteen lämmöissä, ja olikohan yhtään täysin sateetointa päivää. Mutta ei siinä mitään, kyllä syksykin kelpaa. Eikä tässä nyt enää ole ollut kovin isoa hinkua pitkille pyörälenkeillekään, etenkin kun uusien kuitukiekkojen paikalleen laitto ei taida onnistua enää tämän vuoden maantiepyörälenkeille. Vielä on muutamaan paikkaa kysely vetämässä, että löytyisikö jotain adapteriratkaisua, vai pitääkö suunnitella ensi talveksi taas pyöräprojektia. Halvemmalla pääsisi, kun hommaisi vain uuden etuhaarukan, mutta toinen, kalliimpi vaihtoehto, olisi hommata kokonaan uusi runko ja kasata siitä uusi maantiekiituri vanhan pyörän osasarjasta.

Kaikki tämän viikon illat ovat menneet robottiruohonleikkurin raja- ja ohjauskaapelin upotuksessa nurmikkoon. Noin 430 metriä sitä kaikenkaikkiaan upposi ennen kuin koko leikattava alue oli kierretty. Ensimmäisenä päivänä meinasi tulla uskon puutu koko hommaan, kun reilussa kahdessa tunnissa sain pikkulapiolla kaapelia paikoilleen vain 40 metriä. Onneksi keksin ottaa pikkurälläkän käyttöön ja aloin tekemään sillä uraa nurmikkoon. Ei sekään mikään sateentekijä ollut (vaikka aika usein satoikin), mutta kyllä se ainakin tuplasi nopeuden, jolla kaapelia meni piiloon. Sunnuntaina sain viimeisen pätkän ohjauskaaplia maahan. Itse robotin käyttöönotossa ei sitten ollutkaan enää mitään ihmeellistä. Kaapelit kun olivat kunnossa, niin pienen pohdinnan jälkeen “se “Husky” lähti mönkimään pitkin pihaa. Tuolla se nytkin sateessa painelee ja tekee siistiä jälkeä. Tosin ei taida kauheasti enää tälle kaudelle olla leikattavaa, jos näin kylmät kelit jatkuvat.

Tällä viikolla tuli aloitettua kesätauon jälkeen kotisalihommatkin. Kevyesti yritin aloittaa, mutta kyllä sitä siltikin paikat tulivat kipeiksi. Muuten on ollut melko löysä viikko. Kelitkään eivät ole suosineet, joten pyörälenkitkin ovat jääneet vähiin. Muutenkin ollut aika vetämätön olo. Juoksukokeilut ovat jatkuneet, mutta vain kahden lenkin verran. Tiistaina oli jo valmiiksi pientä jomotusta oikean puolen vaiva-alueella, ja kahden kilometrin juoksulenkki pahensi vain asiaa. Pari kolme päivää tuon kokeilun jälkeen oli melko kivuliasta menoa. Viikonloppuna oli kuitenkin jo parempi ja uskalsin käydä sunnuntaina taas kokeilemassa hölkkää. Tällä kertaa jo 2,9 kilometriä. Juostessa ei tuntunut mitään oikeita, mutta saa nähdä tulee jomotukset jälkikäteen.

Töissä kävin pyörällä joka päivä. Keskiviikkona olin liikkeellä maantiepyörällä kun menomatkalla kiersin jälleen Säijän kautta. Onneksi tuli katsottua lähtiessä lämpömittaria, sillä kotona oli 8 astetta lämpöä, ja tiesin, että matkan varrella olisi vieläkin viileämpää. Laitoin jopa kengänsuojan lämmittämään. Pahimmillaan lämpöä oli vain 4,0 astetta. Muuten oli ihan OK polkea, mutta paksummat hanskat olisi saanut olla. Toinen pyörälenkki oli lauantaina, kun tein 2,5 tunnin kaupunki-graveloinnin ja kiertelin vähän itä-Tampereen kaupunginosia. Päivä oli kyllä hienon aurinkoinen. Tämä viikko oli ensimmäinen sitten maaliskuun alun, kun pyöräilyssä ei tullut tehtyä yli 100 kilometrin lenkkiä (sisällä tai ulkona).

Viikko 33/2025 (11.-17.8.2025)

Aloitetaan perinteiseen tapaan sääraportilla. Syksy tulee. Äkkiä se sitten muuttui viileäksi ja sateiseksi. Pari viikkoa sitten vielä tuskailtiin helteissä ja nyt pitää jo käyttää pitkää vaatetta niin pihahommissa kuin pyörälenkeilläkin.

Pyöräpainotteinen on tämäkin viikko ollut. Juoksukokeilut ovat kuitenkin jatkuneet, ja kolmena päivänä olen 1,7 kilometrin pätkän hölkkäillyt. Ei mitään isompia tuntemuksia, mutta ei OP-vaiva vielä taakse jäännyttä aikaa ole. Tällä viikolla meni 10.000 km rikki ulkopyöräilyssä. Viime vuonna sama tapahtui vasta viikolla 41, eli pari kuukautta ollaan edellä.

Tilaamieni uusien kuitukiekkojen osalta on hyviä ja huonoja uutisia. Sain aika nopeastikin kiekot takaisin DT Swiss:n tarkastuksesta. Ne pitäisi olla ihan turvalliset ajaa, joten alle vaan. Mutta, mutta. Ensimmäinen haaste tuli, kun yritin asentaa renkaita paikoilleen. Takakiekkoon 28 mm renkas meni melko hyvin, mutta eteen tuleva 26mm:n renkaan kanssa sain painia ihan kunnolla. Ähellyksen yhteydessä sain yhden TPU-sisurinkin rikottua. Vähän otti päähän, sillä nuo TPU-sisurit ovat 3-4 kertaa normi sisureita kalliimpia. Eikä minulla tietenkään ollut vastaavaa sisuria varalla, joten jouduin jatkamaan ähellystä perinteisen sisurin kanssa. Ja menihän rengas lopulta paikoilleen. Seuraava takaisku tuli, kun laitoin etukiekkoa paikoilleen pyörään. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että akseli olisi eri paksuinen – uudessa kiekossa 12mm ja vanha 15mm. Nyt pitää sitten jostain löytää konvertteri ja uusi akseli. Takakiekossa oli oikeankokoinen akseli. Eli maantieajot jakuvat edelleen vahoilla kiekoilla.

Kun parvekeprojekti on hoidettu, niin uutta projektia pukkaa nurkan takaa. Tuli hommattua robottiruohonleikkuri. Tämä viikko on mennyt fasiliteettien parantamisella, että robotin on helpompi liikkua pihalla. Kuusi norjanagervoa sai lähteä. Lisäksi muutama isohko kivi siirrettyä syrjään, ja muutakin leikkuurajojen selkeyttämistä on tullut tehtyä. Vielä en ole kaapelia saanut maahan, mutta eiköhän sen kimppuun pääse ensi viikon aikana.

Maanantaina pyörällä toimistolla. Iltapäivällä päästiin vielä 20 asteen tuntumaan.

Tiistaina myös pyörällä toimistolla, mutta maantie sellaisella. Illaksi oli luvattu sadetta, joten ajelin töihin Säijän ja Lempäälän kautta. Hieman viileää aamulla jo oli, sillä pahimmillaan lämpöä oli vain 7 astetta. Takki ja ohuet hanskat olivat tarpeen. Lyhyissä pöksyissä kyllä tarkeni vielä. Lämpö nousi ennen perille pääsyä 13 asteeseen. Matkaa tuli 52,5 km ja aikaa meni 1:50. Töistä lähtöä piti vähän viivästyttää, sillä vettä satoi taas ihan kunnolla. Kun viimein pääsin lähtemään, niin en kovin pitkää kuivissa olosuhteissa päässyt polkemaan. Piti oikein pysähtyä vähäksi aikaa yhden sillan alle sadetta suojaan. Loppumatkastakin vähän tihutteli ja tiet olivat märkiä koko matkan. Märkä oli myös mies, kun kotiin pääsi. Pyörä jälleen pesuun. Illalla vielä 1,7 km:n juoksukokeilu.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla. Reeneistä vapaa päivä. Koko ilta pihahommissa. Ilta oli vaihteeksi vähän lämpimämpi ja tarkeni shortseissa työskennellä.

Torstaina oli konttoripäivä. Jälleen oli maantipyörä alla, kun illaksi oli luvattu komeaa keliä. Aamulla oli 10 astetta lämpöä, mutta illalla, kun polkaisin Sorkkalan, Nokian, Siuron ja Sasin kautta kotiin, niin lämpö nousi melkein hellelukemiin. Matkaa kertyi 69 kilometriä ja aikaa kului 2:25. Tehot 159W. Tehot ovat kyllä tippuneet kesän loppua kohden. Keväällä ja alkukesästä keskitehot liikkuivat 180-190W paikkeilla. Alkaako äijä jo vähän hiipumaan.

Perjantaina oli jälleen kotitoimistopäivä. Päivällä kävin juoksemassa 1,7 km. Sisun kanssa kahdestaan koko päivä ja lauantaihin asti. Pihahommia ja kiekkojen kanssa temuamista.

Lauantaille ei oltu lupailtu kauhean kesäistä säätä, mutta sain bongattua sadetutkasta jonkinmoisen välin, johon uskalsi lähteä polkemaan. Lämpöä ei ollut kuin neljätoista astetta, joten laitoin varmuuden vuoksi pitkää päälle niin ylä- kuin alapäähänkin. Otin myös gravelin alle ja lähdin kiertämään Tampereen keskustaa vähän laajemmalla säteellä. Heti alkuun vähän sujutti vettä, mutta melko pitkään sain ajella, että kunnolla alkoi satelemaan. Aurinkokin jopa välillä pilkisti. Ensin poljin Santalahden kautta Kauppiin ja sieltä latupohjia pitkin Niihamaan ja Atalaan. Atalasta Linnainmaan kautta Kaukajärvelle, ja sieltä Kalle Päätalon puiston ohi Hervantaan. Hervannan kanjonissa alkoi sitten satelemaan ihan kunnolla. Tietenkin juuri siellä, missä ei ollut mitään suojapaikkaa. Lahdesjärven ABC:llä kävin suojassa katsomassa, miten sadealue menee yli, ja kun oli juuri menemässä ohi, niin lähdin jatkamaan matkaa. Loppumatka kulki Rautaharkon ja Härmälän kautta Pirkkalaan ja sieltä suorilla kotiin. Loppumatkastakin tuli vielä sadekuuroja, joten sekä pyörä että kuski päätyivät pesulle. Matkaa kertyi 58 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Illalla sadekuurojen välissä pihahommia.

Sunnuntai alkoi koiralenkillä, omalla 1,7 km:n juoksulenkillä ja pihahommilla. Sitten alkoi aurinko paistelemaan ja lämpökin nousi sellaisiin lukemiin, että viitsi lähteä pyörälenkille. Maantiepyörän otin jälleen alleni ja tavoittaana noin 100 km. Reitti kulki ensin Nokian Viholaan ja sieltä Siuron ja Salmin kautta Jumesniemeen. Jumesniemestä Hämeenkyrön ja Viljakkalan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia. Tehot 164W. Lämpöä oli 17 astetta, eli ihan riittävästi, eikä vettäkään satanut, mutta pohjoistuulta oli sen verran, että se hyydytti vauhtia. Muutenkaan ei oikein kauhea into ollut päällä. Ilta jälleen pihahommissa.

Viikko 32/2025 (4.-10.8.2025)

Vaikka aurinko paistaa ja on ihan lämmintä, niin jotenkin alkaa ilmassa olemaan jo syksyn tuntua ja fiilistä. Hellelämmöt on taakse jäänyttä aikaa, mutta nyt ollaan ihan sopivissa lämmöissä. Aamuisin tosin on ollut jo sen verran viileää, että on muutaman kerran joutunut laittamaan pyöräilytakkia päälle. Vettäkin on sadellut jokusena päivänä.

Parveke alkaa olla melko hyvässä kunnossa. Maalaamista on ollut tällä viikolla joka päivä, ja muutenkin työpäivän jälkeen ja viikonloppuna ennen ja jälkeen lenkkien on parvekeprojektia edistetty. Mutta nyt on kaiteet paikallaan, ei enää tarvitse tehdä kuin pientä viimeistelymaalausta.

Pyöräilypainotteinen on ollut tämäkin viikko, mutta kolmena päivänä olen laittanut juoksutossutkin jalkaan. Tosin ei vielä mitään sellaista lenkkiä, jota olisi viitsinyt laittaa harjoituspäiväkirjaan. Kaikki ovat olleet kilometrin mittaisia kokeiluja.

Joka päivä olen ollut pyörällä konttorilla. Maanantaina poljin ihan normaalireittejä pitkin. Tämä oli vielä lämmin päivä, aamulla 18 ja illalla 27 astetta.

Tiistaina oli iltapäivälle luvattu sadetta, joten teinkin heti aamusta maantiepyörällä vähän pidennetyn työmatkapyöräilyn. Poljin töihin Säijän, Vanattaran ja Vuoreksen kautta. Vuoreksen lenkin tein sen vuoksi, kun piti käydä tarkastamassa Sääksjärven ja Hervannan välinen pyörätien uusi asfaltti. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 1:55. Vielä tarkeni polkea ilman takkia, kun lämpöä oli 17 astetta, vaikka pilvistä olikin. Kotiin ajaessa alkumatkasta sainkin sitten vettä niskaani.

Myös keskiviikkona töistä lähtiessä tihutteli vähän vettä, mutta ei niin paljon, että olisi kauheasti kastunut.

Torstaina olin jälleen maantiepyörällä liikenteessä. Töiden jälkeen lähdin kiertämään Pyhäjärveä Vesilahden, Narvan ja Tottijärven kautta. Alkumatka meni vielä ihan mukavassa säässä. Parhaimillaan pyörämittari näytti jopa 25 astetta lämpöä ja aurinko paisteli. Vesilahden jälkeen alkoi taivaalla näkyä uhkaavia pilviä ja Narvan jälkeen, suurinpiirtein matkan puolivälissä alkoi sitten vähän tihuttamaan. Mitä lähemmäksi Tottijärveä tulin, sitä märemmäksi tie muuttui. Taivaalta en niskaani ihan kauheasti vettä saanut, mutta tien pinnasta vettä lensi sen verran, että märkänä sain loppumatkan polkea. Lämpö tippui myös radikaalisti matkan aikana, sillä kotona pyörämittari näytti 14,4 astetta. Takki oli kyllä mukana, mutta niin kylmä ei sentään tullut, että siihen olisi pitänyt turvautua. Matkaa kertyi 77 kilometriä ja aikaa kului 2:40.

Myös perjantaina pyörällä töissä. Aamulla vain 13 astetta lämmintä. Illalla sentään parikymppiä.

Lauantaille näytti sen verran hyvää säätä, että päätin lähteä vähän pidemmälle pyörälenkille. Vähän lähtö viivästyi, kun takarenkaassa ei tuntunut pysyvän ilma, ja päätin vaihtaa varmuuden vuoksi sisurin. Reitti kulki ensin Santalahden, Kaupin ja Linnainmaan kautta Kangasalle. Tämä ensimmäinen tunnin pätkä on kyllä vähän ikävää ajaa, kun taajamassa pitää mennä. Koko ajan pitää olla tarkkana ja liikennevalojakin on ihan riittävästi. Kangasalan keskustan jälkeen pääsin viimein ajamaan jo vapaammin. Ensin kiersin Tiihalan maaseutulenkin ja sitten muutama kilometri Lahden tietä. Matka jatkui Vehoniemen kautta Pälkäneelle ja sieltä Valkeakoskelle. Jokunen kilometri ennen Valkeakoskea alkoi ensin tihuttamaan vettä ja sitten tulemaan kovempaa. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä juuri kun vettä alkoi tulemaan vähän enemmän, tuli eteen katoksellinen bussipysäkki, jonne pääsin sateen suojaan. Kymmenisen minuuttia olin suojassa ja hyvä niin, sillä välillä satoi ihan rajustikin. Vaikka sade lakkasi, niin kastuin jälleen renkaista lentävästä vedestä. Viimeiset kilometrit ennen Valkeakoskea oli uuden asfaltin saanutta pyörätietä, jota oli mukava ajella, vaikka vettä lensikin aika lailla. Valkeakoskelta käännyin takaisin Kangasalle päin. Vähän matkaa joutui ajamaan vielä märässä kelissä, mutta pian alusta muuttui taas kuivaksi. Myös Kaarina-Maununtyttären tie oli saanut uutta päällystettä. Kangasalta sitten Saarenmaan kautta Hervantaan, ja edelleen Sääksjärven ja Vanattaran kautta Lempäälään, jossa poikkesin Kuokkalan Teboililla tankaamassa munkkienergiaa. Loppumatka kulki Säijän kautta. Matkaa kertyi 166 kilometriä ja aikaa kului 5:37. Keskitehot 168W. Lämpöä 20 astetta ja puolipilvistä.

Sunnuntaina tein iltapäivällä pienen gravelilenkin Mettistön ja Pinsiön hiekkateillä. Lämpöä oli parikymmentä astetta, ja ihme kyllä vettä ei satanut. Matkaa kertyi 51 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia.

Viikko 31/2025 (28.7. – 3.8.2025)

Kesälomat päättyivät tämän vuoden osalta. Helteet sen sijaan jatkuvat, tosin nyt jo enemmän sateiden ja ukkosten kera. Onkin joutunut vähän katselemaan sadetutkaa tarkemmin, että mihin väliin uskaltaa ulos lähteä. Ennusteisiin ei ole pystynyt luottamaan yhtään, kun sateet tulevat ja menevät ihan omaa tahtiinsa. Viikon mittaan olen yrittänyt parveketta rempata, mutta kovin isoa intoa ei ole ollut, joten pienillä askelilla projekti on edennyt.

Maanantaina oli heti työmatkapyöräilyt edessä. Lämpöä riitti heti aamusta lähtien. Retkipyörä pääsi ensimmäistä kertaa kesäretken jälkeen hommiin. Pientä huoltoa pyörä kyllä kaipaisi, mutta antaa sen odottaa vielä vähän aikaa. Töissä oli vielä melko hiljaista.

Tiistai ei juuri maanantaista poikennut. Aamulla tosin sateli vähän vettä, mutta lämpöä riitti. Töistä lähtiessä takarengas tyhjä, mutta onneksi käsipumpun ilmat pysyivät kotiin asti. Illalla kävin kokeilemassa pitkästä aikaa vähän juoksemistakin. Tarkoitus oli vain ihan kokeilla muutamaa juoksuaskelta, ja 600m lönköttelin. Raskasta oli, mutta mihinkään ei sattunut, joten jotain positiivistakin.

Keskiviikkoaamuna poljin maantiepyörällä töihin Säijän ja Lempäälän kautta. Vähän kosteaa oli, vaikka ei satanutkaan, mutta lämpöä oli melkein 20 astetta. Matkaa kertyi noin 52 kilometriä ja aikaa kului 1:50. Rukkamäen päällä työmaan liikennevaloissa tuli tehtyä pitkästä aikaa lukkopoljinkellahdus. Eli toinen jalka irti lukkopolkimesta, mutta toinen ei, ja sitten paikoiltaan kaatuminen lukossa olevan jalan puolelle. Hieman nolo tilanne kun pysähdyksissä olevien autojen väliin tuli kellahdettua, enkä meinannut saada jalkaani irti lukosta, vaan maassa tuli jonkin aikaa räpiköityä. Pienellä skröpöllä tuli selvittyä. Illalla Sorkkalan kautta kotiin, matkaa kertyi 25 kilometriä.

Myös torstaina poljin töihin maantiepyörällä. Vaikka illaksi oli sateen ja ukkosen uhkaa, niin poljin kuitenkin töistä mökille. Melko hyvin osuin sadekuurojen väliin. Ainoastaan Kuljun ja Vesilahden välinen matka tihutti vettä, mutta muuten oli kuivaa. Sadekuuroja kyllä oli muuallakin ollut, sillä varjopaikoissa tie oli märkä. Lämmötkin vaihtelivat aika lailla. Lempäälässä tihkusateen aikaan oli 21 astetta, mutta jo Krääkkiössä lämpö oli noussut 26 asteeseen, ja Oriniemen kohdilla korkeimmillaan vähän päälle 29 astetta. Matkaa kertyi 82 kilometriä ja aikaa kului noin 2:45. 

Perjantaina tein etätyöpäivän mökiltä käsin. Päivällä ei satanut laisinkaan, mutta kun ennen neljää piti lähteä lenkille, niin juuri silloin alkoi tihuttamaan. Puolisen tuntia odottelin sateen loppumista ja sitten pääsin matkaan. Poljin ensin Punkalaitumen keskustan kautta Huittisiin ja sieltä Huhtamon kautta Kanteenmaahan ja Jalasjoen kautta takaisin mökille. Jalasjoella pysähdyin suunnitellusti kesätorille letulle. Alusta oli melkein koko matkan märkä, mutta taivaalta ei vettä satanut, vaan pääsin seuraamaan saderintamaa. Yksi ylimääräinen pysähdys matkalla tuli, kun vähän Punkalaitumen keskustan jälkeen kypärään lensi ampiainen ja pisti päälakeen. Piti pysähtyä katsomaan, ettei amppari jäänyt kypärän sisään. Jonkin aikaa oli melkoinen jomotus päässä, mutta ei sen pahempaa. Matkaa kertyi 76 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. 

Lauantai oli reeneistä lepopäivä. Mustikkametsässä tuli kuitenkin vietettyä 2 x 2 tuntia.

Sunnuntaina, hyvin levätyn päivän jälkeen, pääsin heti aamukasista pyörälenkille. Lämpöä oli lähtiessä 18 astetta, ja koko lenkin ajan lämmöt olivat ihan kohtuulliset, loppupuolla taisi juuri ja juuri mennä 25 astetta rikki. Taivas oli puolipilvinen ja etelästä tuuli jonkin verran. Mökiltä poljin ensin Murronharjuntien kautta Metsämaalle ja sieltä Ypäjän kautta Jokioisille. Jokioisilta Forssan keskustaan olikin minulle polkien uusi tuttavuus, ja myös vähän matkaa Forssasta Urjalaan päin oli uutta pätkää minulle. Tuo Forssa – Urjala -väli on suht tympeetä ajettavaa, kun on melko vilkas liikenne ja piennarta ei juurikaan. On myös tasaista ja pitkiä suoria. Tällä kertaa tuo kolmenkympin pätkä meni kuitenkin aika reippaasti, sillä myötätuuli vauhditti menoa ihan mukavasti. Suunnitelimissa oli pysähtyä Urjalaan kahvioon, mutta kun juomaa oli vielä jäljellä, niin en sitten viitsinytkään. Urjalasta matka jatkui Koskioisten kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 133 kilometriä ja aikaa kului 4:24. Iltapäivällä takaisin kotihommiin, ruohoa leikkaamaan ja vähän taas edistämään parvekeremppaa.