Viikko 33/2019 (12.-18.8.2019)

Triathlon kauteni sai arvoisensa päätöksen tiistaina, kun 19. Valmet DNA triathlon kisailtiin perinteiseen tapaan Hervannan Suolijärven ympäristössä. Uintimatkana oli noin 400 m ja se uitiin Suolijärvessä, tämän jälkeen siirryttiin pyörän päälle ja poljimme Ruskontien pyörätietä Höytämöntielle asti ja sitten takaisin Hervantaan ja sitten vielä toinen samanlainen lenkki. Matkaa kertyi 21 km. Päätteksi juostiin 4.2 km Suolijärven mäkinen hiihtolatu ympäri.

Uinti sujui mukavasti, sillä nousin neljäntenä ylös järvestä, toiseksi nopein uimari tosin oli joukkuekilpailussa. Uskalsin uida tällä kertaa jonkin verran normaalia kovempaa kun matka oli noin lyhyt, ja kovasta hengästymisestä huolimatta uinti pysyi hyvin kasassa. Onneksi oli väljää uida, eikä kontakteja tullut. Pyöräilyosuus sujui myös hyvin, vaikka länsituuli oli melko kova. Keskivauhtini oli 35 km/h ja keskiwatit 255 W. Noinkin korkeat watit johtui varmaankin kovasta vastatuulesta, sillä muuten reitillä ei ollut kovia mäkiä. Pyöräilyosuudelta tulin ensimmäisenä vaihtoon. Koska pääsin ensimmäisenä, tosin vain jokusen sekunnin marginaalilla,  juoksuosuudelle niin ihan täysillä ei tarvinnut puristaa. Ero alkoi myös heti kasvamaan, joten ylämäkiosuudet pystyi ottamaan rauhallisesti. Juoksun puolivälissä alkoi hieman pistämään, joten senkin puolesta oli hyvä, ettei ihan kovin kilpailutilanne ollut päällä. Tulin maaliin ensimmäisenä parin minuutin erolla seuraavaan. Pitkään himoittu kiertopalkinto päätyi siis tänä vuonna minun haltuuni.

Ensimmäinen triahlon-kesäni onnistui yli odotusten. Kaikki neljä starttia onnistui ihan hyvin, jopa vallan mainiosti. Positiivista oli myös se, että joka kisassa sää suosi kilpailemista. Lämpöä riitti eikä märissä olosuhteissa tarvinnut polkea. Uintiosuuksillakaan ei aallokko häirinnyt kertaakaan. Voi olla, että sain jopa vähän turhan positiivisen kuvan lajista, kun oikeastaan mitään vastoinkäymisiä ei tullut. Tästä syystä ensi talvena jatkuu tri-harjoitukset ja ensi kesänä uutta matoa koukkuun.

Muutenkin ensimmäinen loman jälkeinen viikko sujui treenimielessä ihan ok. Maanantaina vielä passailtiin hieman tiistain triathloniin, sillä ohjelmassa ei ollut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Keskiviikkoa työmatkapyöräilyt ja illalla vielä reilun 12 km:n juoksulenkki suht rauhallisella vauhdilla, tiistaista palautellen.

Torstaina myös työmatkapyöräilyt ja illalla kympin juoksulenkki. Alkuun juoksin kolme kilometriä rauhallista vauhtia ja sitten viisi kilometriä reipasta. Reipas pätkä meni 3:47 min/km keskarilla. Tosin reitti oli hieman laskuvoittoinen ja myötätuultakin taisi olla hieman vastaista enemmän. Mukavan rennosti kulki ja periaate “pidempään ja/tai kovempaa olisi päässyt”, toteutui. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua.

Myös perjantaina olin pyörällä töissä, mutta aerobinen treeni jäi tältä päivältä väliin, sillä päivällä oli reilun tunnin jalkahieronta. Illalla tein pitkästä aikaa tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina tein vajaan 12 km:n juoksulenkin Lamminpäässä. Tein lenkin Lamminpään kilpa5 -reitillä, joten mäkeä kertyi matkan aikana ihan hyvin. Nousumetrejä lenkkiin mahtui 230 m, joista n. 180 m 6 km:n matkalla. Alussa ja lopussa oli vähän tasaisempaa kun kotoa kuitenkin tuli lähdettyä ja palattua.

Sunnuntaina aamusta tein pitkän juoksulenkin. Mainio 17 asteinen ja puolipilvinen sää innoitti juoksemaan 27.5 km. Alussa meno oli vähän väsyneen oloista, mutta viiden kilometrin jälkeen alkoi rullaamaan ihan kivasti. Hieman liian kovilla sykkeillä tuli juostua (keskisyke 129), vauhti oli 4:53 min/km. Mukava lenkki.

Viikko 32/2019 (5.-11.8.2019)

Viimeinen lomaviikko alkoi vielä Pyhän maisemissa. Lämmöt pysyivät pohjoisessa sitkeästi kymmenen asteen tuntumassa tai alempana. Mutta tiistaina kun lähdimme ajelemaan kohti etelää, niin lämpö alkoi nousemaan ja Vaasassa oltiin taas jo lähempänä pariakymmentä astetta.

Kevennetty viikko alkoi maastopyöräilyllä Pyhän ja Luoston välillä. Lämpöä ei ollut kuin kuutisen astetta, joten pitkillä kamppeilla ja puffa päässä piti lähteä matkaan. Poljin ensin Kortekankaalta tuttu reittiä Kiimaselän kautta Huttujärvelle. Huttujärveltä pojin Kapustaan. Tämä väli oli periaatteessa uutta, sillä tähän suuntaan en ollut tätä väliä aiemmin polkenut. Kivikkoinen ja hitaahko pätkä tämä oli, mutta Porontahtomalle päästyäni reitti muuttui sorapoluksi ja kun alaspäin vielä pääsi laskettelemaan, niin Luostontielle pääsi erittäin vauhdikkaasti. Luostontieltä Polkutielle ja Pyhäjärven kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 42 km ja aikaa kului hieman päälle 2,5 tuntia. Nousumetrejä kertyi 360. Sauna päälle teki hyvää.

Tiistaina istuimme koko päivän autossa kun ajoimme Vaasaan asti. Kahden pysähdyksen taktiikalla ajoimme 650 km. Hyvin koiratkin viihtyivät takakontissa, tai eivät ainakaan kauheasti valittaneet.

Keskiviikkona ennen hotelliaamiaista kävin juoksemassa Vaasassa aamulenkin. Ensin Hietasaari ympäri ja sieltä suuntasin Vaskiluodon pururadalle. Tämän jälkeen kiertelin vielä rannikon puistoja pitkin sen verran että matkaa kertyi 13,5 km ja aikaa kului hieman päälle tunti. Mäkiä ei juurikaan tarvinnut kivuta tuolla lenkillä.

Torstaina juostiin sitten taas jo kotimaisemissa. Lamminpää – Pikku-Ahvenisto – yhdystie -lenkille kertyi mittaa 15,4 km ja aikaa kului 69 minuuttia. Lopussa piti ottaa kilometri kovaa, kun aika tasapaksuja lenkkejä on viime aikoina tullut tehtyä. Vauhtitreenejä pitäisi saada enemmän tehtyä tulevina viikkoina, jotta syksylle voisi ottaa ohjelmaan jotain kisojakin.

Perjantaina tein pitkästä aikaa yhdistelmätreenin. Ensin pyöräilin Siuro – Heinijärvi – Sasi – Pinsiö -lenkin, josta kertyy matkaa hieman alle 70 kilometriä, josta kolmisen kilometriä oli hiekkatietä. Keskari oli 30.6 km/h ja keskitehot 194 W (NP 211W). Mukava sää oli polkea, kun oli puolipilvistä, parikymmentä astetta lämpöä eikä kauheasti tuullutkaan. Heti päälle juoksin rennon vitosen lenkin Ikurissa. Vauhti oli hieman alle neljän ja puolen. Aluksi juoksu oli melko jäykkää, mutta parin kilsan kohdilla alkoi taas rullaamaan ihan mukavasti.

Lauantaina kävin päivällä pienen tauon jälkeen taas uittamassa märkäpukua Tesomajärvessä. En uinut kuin hieman alle kilometrin. Tarkoitus oli vaan pitää hieman tuntumaa uimiseen, kun edellisestä kerrasta oli jo kulunut aikaa parisen viikkoa. Alussa, tai paremminkin 50 m jälkeen uinti muuttui raskaaksi, kun hengitysrytmiä ei oikein löytynyt. Pysähdyin pieneksi hetkeksi 200 m uinnin jälkeen, jonka jälkeen hyvä rytmi taas löytyi ja uiminen alkoi sujumaan. Parin kymmenen asteen ulkolämmössä märkäpuku oli mukavan lämmin uintiasu. Illalla kävin tekemässä vielä 15,5 km juoksulenkin. Rauhallinen alkumatka muuttui melko pian VK-vauhtiseksi ja helteisessä kelissä loppumatka oli melko rankkaa. Keskivauhti oli ihan ok, 4:27 min/km, mutta sykkeet olivat hieman liian korkeat.

Sunnuntai otettiin lunkisti ja kuunneltiin kun kunto kehittyi, ja katseltiin kun ulko satoi vettä.

Viikko 31/2019 (29.7. – 4.8.2019)

Kolmas lomaviikko lähti käyntiin ajomatkalla Ouluun. Lähtiessä lämpöä oli vielä parikymmentä astetta, mutta Oulussa plussaa ei ollut enää kuin vähän yli kymmenen astetta, ja pohjoistuulta niin, ettei tukka pysynyt päässä. Shortsit sai siis laittaa kassiin ja siellä ne saivat pysyä koko viikon.

Tiistaina päivällä saavuimme Pyhätunturille, Soutajan kupeeseen, Kortekankaan mökille. Lämpötilat Pyhällä olivat melko tasaiset, aamusin oli kuutisen astetta lämmintä ja päivällä päästiin kymmenen asteen tienoille, jonain päivänä jopa muutaman asteen sen päällekin. Tiistai-iltana teimme Tuulin kanssa parinkymmenen kilometrin maastopyörälenkki. Mökiltä ajeltiin latupohjia pitkin Luppoon ja takaisin. Sen verran viileää oli, että takki ja irtopuntit saivat olla päällä.

Keskiviikkona aamulla tein ensin koirien kanssa parin tunnin kävelylenkin ja sen päälle kävin juoksemassa oman 20 km:n lenkin. Ensin suuntasin kansallispuistoon. Kiersin Tiaislaavun kautta Tunturiaapan pitkospuille ja sieltä Isokuruun. Isokurusta juoksin Karhunjuomalammelle. Tuolle välille osuu noin 400 rappusen pätkä, jossa noustaan n.85 m 300 m matkalla. Viime vuonna en jaksanut juosta ihan ylös asti kaikkia rappusia, mutta tällä kertaa voimia löytyi sen verran ettei kävelyaskeleita tarvinnut ottaa. Koko matkalle tuli nousumetrejä 300. Jalat olivat pitkästä aikaa ihan virkeät, joten pari lepopäivää oli tehnyt ihan hyvää. Illalla tein vielä reilun kahdenkymmenen kilometrin maastopyörälenkin Pyhäjärven ympäri.

Torstaina tein aamupäivällä 13 km:n reippaamman juoksulenkin Pyhäjärven ympäri. Alkumatkasta sataa tihuutti vähän vettä, mutta tuuli oli onneksi edellispäiviä vähäisempi. Keskivauhti oli 4:21 min/km keskisykkeen ollessa 138. Jalat olivat suht hyvässä kunnossa eikä suurempia kolotuksia ollut, vaikka edellisenä päivänä oikea polvi kipeytyi. Neljän viikon takainen Voimarinteen triathlonin kolautus ei ole vielä ihan parantunut. Illalla kävimme tekemässä Tuulin kanssa Kiimaselkä – Huttujärvi maastopyörälenkin. Menomatka mentiin maastoreittiä, mutta takaisin mökille poljimme Luostontietä pitkin.

Perjantaina aamulla teimme taas koirien kanssa reilun parin tunnin kävelylenkin kansallispuistoaa. Päivällä juoksin Kultakeron huipulle. Ensin reilu pari kilometriä rauhallista hölkkää. Pyhän keskustan liikenneympyrästä alkoi nousu ja neljän kilometrin matkalla nousua tuli 280 m. Ensimmäinen 800 m oli asfalttia  ja tiemerkintöjen mukaan 8-12 prosentin nousua. Sitten oli kilometrin verran tasaisempaa, mutta Tajukankaan jälkeen jyrkkä nousu alkoi uudelleen, jyrkkyys oli paikoin varmaankin yli 10 prosenttia. Viimeisellä kilometrillä oli jyrkimmät kohdat ja niillä kohdin meno muuttui hiipimiseksi. Sen verran jyrkkää oli, ettei viime vuonna pyörällä pystynyt polkemaan. Huipulle päästyä U-käännös ja mäet takaisin alas. Tein päälle vielä lisälenkin siten että matkaa tuli yhteensä 15.7 km. Loppumatkasta jalat alkoivat kangistumaan eikä yhtään lisäkilometriä tehnyt mieli juosta. Maksimisyke nousi jyrkimässä kohdassa 175:een.

Lauantai oli lepopäivä, lukuunottamatta reilun parin tunnin koiralenkkiä aamulla. Lepopäivä tulikin ihan tarpeeseen, sillä perjantain mäkitreeni kipeytti eteenkin etureidet ja pakarat niin ettei juoksusta olisi tullut mitään.

Sunnuntaina tein 25 km:n rauhallisen PK-juoksulenkin. Ensin kiersin Soutajan ja Pyhäjärven, jonka jälkeen suuntasin Kiimaselälle, josta juoksin maastoreittiä pitkin takaisin mökille. Jalat olivat vielä hieman väsyneet alkuviikon juoksuista ja eteenkin pakarat olivat loppumatkasta kipeät ja jumissa. Maastopätkistä huolimatta sain pidettyä keskisykkeen 130:ssä ja keskivauhdin 4:54 min/km:ssa. Reitti oli suht tasainen, sillä nousumetrejä ei kertynyt kuin n. 190. Lämpötila oli myös ihan mukava, 12 astetta, aurinko paistoi ja vaikka tuulta olikin jonkin verran, se ei haitannut menoa.