Alkuviikosta oli vielä edellisen viikon räkätaudin jälkimaininkeja, mutta olo ihan ok. Maanantaina olin kotikonttorilla, mutta iltapäivällä kävin Pirkkahallissa kasailemassa Energiamessujen demoa Valmetin osastolle. Reenit jätin kuitenkin vielä väliin.
Tiistaina uskaltaiuduin jo illalla sulkapalloneluriin. Pelit menivat ihan hyvin, eikä pelin aikana tullut mielestäni mitään vaurioita. Porukassa oli jälleen uusi varamies, mutta hyvin meni vaikka hän kaksaritausalainen olikin.
Keskiviikkona olikin sitten hakattu olo. Kolmen viikon sulkapallotauko taisi olla liian pitkä ja kaikki paikat tuntuivat kipeytyneen. Selkäkin vähän jumissa. Kävin kuitenkin pyörällä töissä ja illalla poljin sisätrainerilla puoli tuntia. Jotenkin oli veto poissa jaloista enkä jaksanut pidempää polkea. Tuokin aika tosi kevyttä.
Torstaina oli selkä vähän enemmän jumissa. Kävin kuitenkin aamupäivällä kokeilemassa juoksemista. Neljän kilsan lenkin juoksin, mutta sinäkin aikana piti pari kertaa pysähtyä kun selkä niin jumissa ja kipeä että joka askel sattui. Tuo juoksulenkki oli varmaankin virhe, sillä tämän jälkeen se on ollut krampissa koko ajan – kipeä ja särkee.
Perjantaina kävin kuitenkin pyörällä töissä. Pyöräilyssä selkä on ihan ok. Töissä tuli käytettyä jonkin verran sähköpöytää yläasennossa, kun tuntuu että istuminen jumittaa pahiten.
Lauantaina pidin reeneistä vapaata, mutta vähän puuhommia tuli tehtyä. Selkä ei tosin tykännyt hyvää, vaan oli jumissa, särki ja kipuili.
Sunnuntaiaamusta selkä oli hyvä, niin kuin aamuista yleensäkin – tuntuu tykkäävän makuuasennosta. Ajattelin käydä kokeilemassa juoksemista kun ei ollut krampissa, mutta 100m jälkeen totesin ettei ole mitään järkeä kun edellen tuntuu kipuilevan. Päivä kului kuitenkin pääosin metsähommissa. Vähän könyämistä se oli, kun selkälihakset koko ajan krampissa. Välillä piti huilata kannon nokassa ja välillä loikoilin havuilla. Eihän tuo nyt ihan järkevää ollut.
Edellisen viikonlopun rasitukset saivat kropan sen verran haavoittuvaan tilaan, että maanantaina iski tauti päällä. Räkätauti alkoi perinteiseen tapaan kurkkukivulla, sitten veti röörit tukkoon ja taisi olla vähän kuumettakin. Tätä keski pari päivää jonka jälkeen tuli ärsyttävä yskä ja nyt viikonloppuna on sitten vaan nuuskuteltu tautia pois.
Sinänsä hyvään väliin räkätauti tuli, kun kisakausi päättyi Kankaanpään maratoniin, niin nyt on hyvä ottaa vähän rauhallisemmin ja pitää ylimenokautta. Sitten voi taas alkaa reenaamaan tosissaan. Toisaalta tänä viikonloppuna oli kyllä suunnitelmissa juosta esi-TeivoCup ja sunnuntaina käydä Jämillä suunnistamassa, mutta ne jäivät nyt väliin.
Maanantaina kävin vielä töissä pyörällä, mutta loppuviikon olinkin sitten kotona ja tein vajaita työpäiviä. Viikonloppuna uskalsi mennä jo pihahommiin – vähän puuhommia ja haravointia, ja muuta pientä kevyttä.
Tällä viikolla arkipäivät otettiin treenien kannalta kevyesti. Tuli kevennetty ihan kunnolla lauantaina juostavan Kankaanpään maratonin vuoksi. Edellisen viikonlopun puolimarakin tuntui vielä alkuviikosta jaloissa, joten senkin vuoksi piti ottaa erityisen rauhallisesti.
Ma, ke ja to kävin konttorilla ja matkat tuli kuljettua pyörällä, kevyesti rullaillen. Maanantaina oli myös jalkahieronta, joka oli tällä kertaa melkoisen tuskallinen, sillä jalat olivat viikonlopun jäljiltä (puolimara ja sunnuntain pitkä klapihommapäivä) aikas jumissa.
Tiistaina ei ollut sulkapalloa, mutta poljin sisätrainerilla reilun puolentoista tunnin harjoituksen 149W keskitehoilla. Keskiviikkona tein 40 minuutin kotisalitreenin ja torstaina kävin juoksemassa nelisen kilometriä kevyttä hölkkää, jonka aika tein jokusen lyhen kovan, jalkoja avaavan vedon. Perjantai olikin täysi lepopäivä.
Lauantaiaamu oli sateinen, mutta se onneksi loppui kello 11:30 mennessä, jolloin Kankaanpään maraton starttasi Niinisalon varuskunta-alueelta. Lämpöä oli 11 astetta ja jonkin verran etelätuulta, mutta kaiken kaikkiaan ihan sopiva juoksusää. Matka juostiin neljänä kieroksena ja reitti on tasainen, nousumetrejä kierroksella on vain reilu kymmenen metriä. Juottopaikat olivat joka kierroksella 3 ja 6 kilometrin kohdilla sekä uudelle kierrokselle lähtiessä. Oma “tankkaussuunnitelmani” oli, että 6 km:n juotossa urheilujuoma ja varvauksessa suolakapseli sekä geeliä ja vesi. Tämä myös toteutui suunnitellusti.
Jo verryttelyssä oli sellainen fiilis, ettei taida tämäkään päivä olla kovin hyvä juoksupäivä minulle. Jalka ei ollut kauhean kevyen oloinen ja muutenkin olo vähän nuutunut. Kisa lähti liikenteeseen samoilla fiiliksillä eikä juoksu ollut missään vaiheessa helppoa tai kevyttä – töitä joutui tekemään ensimmäisistä kilometreistä asti. Etukäteen ajattelin lähteä juoksemaan kolmen tunnin loppuaikaa tähtääviä kilometrejä, eli 4:10 – 4:15 min/km vauhdilla. Ensimmäinen kierros menikin vielä vähän alle 45 minuuttiin, mutta se oli ollut pitkään selvää, ettei tuolla vauhdilla kovin pitkään edettäisi. 18 kilometrin jälkeen alkoiva kilometriajat tippumaan jo vähäsen ja puolimatkassa aika oli 1:30:20. Takareisi oli kiukutellut jo jonkin aikaa ja pelkäsin senkin alkavan kramppaamaan jossain vaiheessa, muutenkin oli sellainen fiilis, että katsotaan nyt missä vaiheessa sitä keskeytetään. Kahden kierroksen jälkeen oli valtaosa puolimaratonin juoksijoista päässyt maaliin ja reitti oli muuttunut melko tyhjäksi. Oman vauhtisia juoksijoita ei ollut yhtään, vaikka kolmannella kierroksella tavoitinkin pikku hiljaa yhtä menijää, mutta kun sain se kiinni, niin hän jäi melko pian sen verran perään, ettei hänestä tullut matkaseuraa. Kolmannella kierroksella keskeyttämisajatukset voimistuivat, mutta kun vauhti ei kuitenkaan vielä romahtanut aivan valtavasti, niin päätin vielä kokeilla viimeisenkin kierroksen. Kolmannen kierroksen jälkeen aika oli 2:17:40, eli melkein kolme minuuttia edellisiä hitaampi. Neljättä kierrosta lähdein juoksemaan kilometri kerrallaan, jalat ja pää olivat ajatusta vastaan, mutta sydän ei sitten loppujen lopuksi antanut jättää kesken, vaan viimeisellä kierroksella kehitettiin luonnetta. Luonteen ja tuskan siedon kehittäminen olikin tämän retken ainoa anti, sillä loppuaika painui aikaan 3:07:48. Vasemman pohkeen kramppaillu oli oikeastaan ainoa isompi vaiva matkan aikana, tosin viimeisellä sadalla metrillä meinasi takareisikin krampata, mutta siitä selvittiin. Maaliin tulo oli samalla ihana ja kamala kokemus – taju meinasi taas lähteä ja jalat krampata, mutta juoksun sentään sai lopettaa. Suihkun, saunan ja ikäsarjan kolmannen sijan pokaalin pokkauksen jälkeen saikin lähteä ajelemaan kotiin päin ja kohti illan Apiksen keikkaa Pakkahuoneella, jonne MaSa:n kanssa suuntasimme muutaman Salojankadun pubin palautusjuoman jälkeen.
Syksyiset säät ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Tuulista on ollut, vettä sadellut, mutta melko lämmintä kuitenkin. Vähän kevyemmissä varusteissa on siis pärjännyt työmatkapyöräilyissä, mutta sadekamppeita on saanut välillä käyttää.
Viikolla ei treeneissä kauheasti ole ollut mitään ihmeellistä. Maanantaina työmatkapyöräilyt ja pieni kotisalitreeni. Tiistaina aamujuoksu ja illalla sulkapallo. Keskiviikkona illalla poljin trainerilla kahden tunnin kevyen treenin. Torstaina työmatkpyöräilyt ja aamuinen juoksulenkki Valmetilta, ja perjantaina työmatkapyöräilyt. Ihan perussettiä ei mitään ihmeellistä. Torstain juoksulenkkiin sisällytin kolme 500m vetoa n. 3:45 min/km vauhdilla, muuten rentoa hölkkää.
Lauantaina oli ohjelmassa Tampereen puolimaraton. Sovimme ReAn:n kanssa että juostaa yhdessä ja yritetään pitää 4:30 min/km:n tasaista vauhtia. Ja hyvinhän tuo onnistui, sillä loppuaikamme oli hieman alle 1:35 ja keskivauhti oman kelloni mukaan 4:28 min/km. Otin tämän kisan kovana treeninä ja viimeistelyharjoituksena ensi viikonlopun Kankaanpään maratonille – jos sinne nyt tulee lähdettyä. Hapenoton puolesta vauhti oli ihan ok ja keskisykekin oli maltillinen 148 bpm. Jalat tosin olivat kovemmilla kuin mitä toivoin ja tästä syystä jätinkin sunnuntain treenit vallan väliin. Juoksukeli oli loppujen lopuksi ihan hieno, vaikka ennen lähtöä vettä satoikin taivaan täydeltä ja länsituuli oli kovaa. Juuri ennen lähtöä sade kuitenkin lakkasi ja jossain vaiheessa aurinkokin alkoi paistelemaan. Tuuli oli edelleen kova, lämpöä 13 astetta. Lätäköitä kyllä sai koko matkan ajan väistellä, vaikka vähän turhaa se oli, kun kengät olivat kuitenkin jo ihan märät. Oli ihan mukava juosta pitkästä aikaa tällainen kisa, ettei tarvinnut ottaa ihan kaikkea irti, vaan pääsi nautiskelemaan.
Sunnuntaina pidin treeneistä vapaan päivän. Mutta kun ulkona oli komea keli, niin laitoin jälleen moottorisahan laulamaan, ja puuhommia tulikin tehtyä kahdeksan tunnin ajan. Polarin mittariin tuli tälle päivälle melkein 42000 askelta ja aktiivinen aika 10 tuntia, eli kyllä tuo varmaan reenistä menee, vaikkei harjoituspäiväkirjaan merkintää tulekaan.
Perus syksyistä meininkiä, vaikka melko kuivaa on ollutkin.. Pyöräilyt siirtyneet sisälle, sulkapallovuorot pyörii, pitkät kamppeet päällä ulkolenkeillä, kotisalitreeniä. Illat pimenevät vauhdilla, mutta viikonloppuisin vielä pystyy tekemään pihahommia riittävän pitkään.
Maanantaina toimistolla pyörällä. Aamupäivällä oli taas sitten vähään aikaan reilun tunnin hierontavuoro. Edellisen kerran olin kesäkuun puolella ennen lomien alkua. Normaalikireyksiä oli, mutta mitään isompaa tuskaa hieronta ei tuottanut. Illalla pihallemme tuli lauma koiravieraita, ja riemu ja vauhti oli sen mukaista. Pojat saivat pitkästä aikaa tavata vähän isomman joukon rotutovereitaan.
Tiistaina oli perinteiseen tapaan kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin niinikään perinteiseen tapaan vajaan tunnin / 12 km:n juoksulenkillä. Nopeus oli 4:43 min/km ja keskisyke 130 bpm oli ihan ok vauhtiin nähden. Juoksufiiliskin oli ihan ok, vaikkei ihan kevyimmältä mahdolliselta meno tuntunutkaan. Myös illalla perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa olikin sitten vakioporukka kasassa, ensimmäistä kertaa tällä syyskaudella. Muuten meni ihan mallikkaasti pelit, mutta selän sain vähän kipeäksi.
Keskiviikkona selkä oli edellen jumissa ja etenkin oikea puoli alaselästä jomotteli. Kävely oli vähän könyämistä. Pyörällä menin kuitenkin töihin, ja illalla poljin puolitoista tuntia traineria sisällä. Pyöräilyssä selkä ei haitannut, mutta muuten sisäpyöräily tuntui melko rankalta, vaikka keskitehot olivat vain 150W.
Torstaina olin myös pyörällä toimistolla. Aamupäivällä kävin juoksemassa arboretum – eteläpuisto -lenkin. 12.1 km kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa tunti, keskivauhti oli 4:38 min/km ja keskisyke oli suurin piirtein kynnyksellä eli 137 bpm. Illalla kotona odotti myös mukava yllätys, kun heinäkuun alusta asti Rosella huollossa ollut maantiepyörä oli tullut takaisin kotiin. Pyörään oli rungon lisäksi vaihdettu eturattaat, jarrupalat, takarengas ja keskiölaakeri. Nyt se on melkein kuin pakasta vedetty, sillä ennen rungon vaihtoon lähtöä siihen oli tehty kausihuolto. Nyt vaan pitää odotella kevääseen asti että pääsee uutta runkoa testaamaan, sillä ei taida raaskia tuonne ulos sitä enää vielä.
Ruusu uudella varrella
Perjantai oli kotikonttoripäivä. Töiden jälkeen kävin Jalon kanssa tekemässä pitkästä aikaa juoksulenkin. Kiersimme harjun kautta ja matkaa kertyi 8.6 km ja aikaa kului 41 minuuttia, eli vauhti oli 4:47 min/km. Jalollekin tuo on melko kevyttä köpöttelyä, mutta pitää aloitella varovaisesti. Hinosti poika meni vaikka merkkailua olikin melko paljon. Liikaa vetoa ei kauheasti ollut, joten juoksu meni mukavan leppoisissa tunnelmissa. Juoksun päälle tein vielä puolen tunnin kotisalitreenin.
Lauantaina oli tunteikas päivä, kun saattelimme Irenen haudan lepoon Lamminpäässä. Illalla tein vielä sisäpyöräilytreenin. Aikaa kului 1:16 ja keskitehot olivat 147W. Ihan mukavasti jalka jaksoi, etenkin kun otti alun vähän varovaisemmin eikä hyökännyt heti happojen pariin.
Sunnuntaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Tällä kertaa suuntasin Kolemenkulmantien kautta Avantille päin ja sieltä Elovainion kautta Haavistolle. Reitti jatkui Ylöjärven keskustan kautta Teivon ohi Tesomajärvelle ja sieltä takaisin kotiin. Lähtiessä lämpöä oli nelisen astetta ja sumua oli melko paljon. Matkan aikana lämpö nousi muutaman asteen ja sumukin vähän hälveni, mutta aurinkoa ei tänään näkynyt. Ensimmäinen 20 km menin PK1-vauhtia, joka oli tällä kertaa 5:22 min/km ja keskisyke oli 120bpm. Tämän jälkeen nostin vauhtia pikkuhiljaa. 21. km meni 4:51 min/km, seuraava 4:26, sitten 4:12, 4:01 ja viimeinen vetokilometri 3:44 min/km. Tämän päälle vielä kaksi kilometriä verraa. Koko 27 km meni aikaan 2:19, eli keskari oli 5:10 min/km ja keskisyke nousi vetojen ansiosta 127 bpm:iin. Juoksun päälle tein vielä kuutisen tuntia puuhommia. Mootorisaha pörräsi, vesuri heilui ja kirves paukkui.
