Kovennettu kevennetty viikko

Viikko 4/2021 (25.-31.1.2021)

Nyt alkaa todella näyttämään siltä, että tästä on tulossa kunnon lumitalvi. Tällä viikolla on tullut yli parikymmentä senttiä uutta lunta. Alkuviikon plussa-asteet tiivisti vähän hankea, mutta loppuviikon pakkaslumisateet ovat kohottaneet taas hankia ja kuorruttaneet puut mahtavan valkoisiksi. A:kin on saanut työskennellä useaan otteeseen tämän viikon aikana.

Tämän viikon piti olla kevennetty treeniviikko. Toisaalta se onnistuikin, sillä maanantain työmatkapyöräilypäivää muina päivinä ei tullut kuin yksi treenikerta. Tosin ajallisesti oli pitkiä harjoituksia ja keskiviikon treeni oli vähän sopimaton kevyelle viikolle.

Maanantaina oli tosiaan työmatkapyöräilyt. Aamulla oltiin lämpöjen suhteen nollissa ja yöllä oli tullut viitisen senttiä uutta nuoskalunta. Pyörätiet olivat osittain aurattu, mutta paikoin sai mennä hangessakin. Iltapäivällä pyörätiet olitiin jo aurattu, mutta Kalkun ylämäessä tuli uusi ongelma, kun vasen kampi tippui pyörätiellä. Jokusen kerran asensin sen takaisin paikalleen, mutta aina se tippui uudelleen. Pari viimeistä kilsaa meni sitten kävelyksi, kun kyllästyin tusaamaan kammen kanssa. Pyörä meni huoltoon Sportaxiin keskiviikkona ja takaisin sain korjattuna perjantaina.

Tiistaina oli talven komein hiihtokeli. Illansuussa lämpö painui himpun verran pakkasen puolelle ja märät hiihtobaanat menivät hieman jäähän, johten talven vauhdikkainta menoa  oli tarjolla. Reilun 35 km:n lenkkiin meni hieman alle 2:30:n. Luistellen jälleen menin normaalin Topinlenkin + mennen tullen Virelässän kääntyminen.

Keskiviikkona oli MO:n yhteistreeni. Harjoitus tehtiin Julkujärvelle vievän ladun tuntumassa lumisessa rinteessä muutaman asteen pakkasessa. Sauvat olivat mukana ja umpihangessa tarvottiin mäkitreeniä. Alkuun mentiin 1:45 ihan kävellen, mutta sitten nostettiin tehoja 20 minuutiksi ja nousut menivät vähän loikallekin. Kilometrejä ei kertynyt montaakaan, mutta aikaa kului 2:16 ja nousumetrejä kertyi vähän vajaat 600 metriä. Keskisyke oli 112 bpm ja maksimi 162 bpm. GPS-jälki oli ihan mielenkiintoisen näköinen ja korkeuskäyrässäkin oli yli 40 piikkiä.

Kuva Miikka O

Kuva Miikka O

Torstaina oli sisäpyöräilyilta ja Zwiftissä tuli poljettua suht kevyt reilun 90 minuutin treeni. Keskitehot olivat 162W (FTP 70%) ja keskisyke 119 bpm.

Perjantaina oli ohjelmassa tunnin kotisalitreeni ja siihen päälle vielä vähän muuta jumppaa.

Lauantaina päivällä ajelin koiralenkin ja lumihommien jälkeen Alastarolle. Iltapäivällä kävin kiertämässä Virttaankankaan Harjunreitin latuja kolmen tunnin ajan. Luistellen meni ja matkaa kertyi 41 km, eli talven pisin hiihtolenkki. Suurin piirtein jokainen kohta latuverkostosta tuli hiihdettyä, jossa vaan luistellen pääsi. Pakkasta oli viitisen astetta ja koko päivän jatkunut kevyt lumisade jatkui edelleen. Ladut eivät olleet siis ihan priimakunnossa eikä luistokaan ihan parasta mahdollista, mutta mukava oli hiihdellä välillä vähän eri maastoissa kuin normaalisti. Sykkeet olivat yllättävän korkealla, sillä keskisyke oli 139 bpm ja maksimi 158 bpm.

Sunnuntaina aamupäivällä kävimme MaSa:n kanssa Loimaalla juoksulenkillä. Pakkasta oli 8 astetta ja alusta oli paikoin pahastikin luminen, sillä viikonloppuna sataneita lumia ei oltu joka paikasta vielä aurattu pois. Toisaalta osa matkasta pääsi menemään todella hyvin höylätyllä alustalla. Tasan 90 minuuttia (+1 sek) juostiin ja matkaa kertyi 17.5 km. Keskisyke pysyi hyvin kynnyksen alla (125 bpm) vaikka maksimi (147 bpm) kävikin rauhalliselle PK-lenkille melko korkealla. Vesitornin porraspätkä antoi pumpulle vauhtia. Iltapäivällä kävin vielä tekemässä mökillä kolaushommia puolentoista tunnin ajan. Kotona oli edessä vielä saman verran lumihommia, mutta suurin osa tuosta ajasta tuli istuttua A:n penkillä.

Vuoden ensimmäinen kuukausi meni ihan mukavasti treenien suhteen. Uimaan ei tosin päässyt, mutta muuten tuli melko monipuoleisesti tehtyä kaikenlaista. Hiihdossakin meni 200 km rikki. Reenikertoja tuli yli 40 ja tunteja yli 65. Tästä on hyvä jatkaa helmikuun puolelle.

Ei luista

Viikko 3/2021 (18.-24.1.2021)

Talviset kelit jatkuvat. Kovia pakkasia ei osunut tälle viikolla – itse asiassa muutamilla pakkasasteilla selvittiin arki, ja viikonloppuna mentiin jopa plussan puolelle. Tuulisia päiviä on ollut ja torstaina oli talven toinen “lumimyräkkä”, jolloin tuli sen verran uutta lunta, että A joutui jo vähän koville, kun pohjia myöden aurattiin. Viikon aikana hangen syvyys ei juurikaan kasvanut, sillä viikonlopun plussat ja tihkusateet tiivisti hankea jonkin verran.

Panoramakuva kotisalista

Viikolle ei tullut yhtään työmatkapyöräilyä, ja toimistollakin tuli käytyä vain perjantaina, jossa oli reilun tunnin hierontavuoro. Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin tunnin kotisalitreeni, jalat olivat vielä melko rikki viikonlopun treeneistä. Nivuset kipeät lauantain perinteisen hiihdosta ja jalat muuten vaan väsyneet sunnuntain pitkästä juoksusta. Silti piti testata uusi jalkaprässi / -kyykkylaite.

Tiistaina oli taas aamupäivällä juoksulenkin vuoro. Pari astetta oli pakkasta ja alusta luminen. Teivon 11 km:n lenkin heitin rauhallisella vauhilla, tosin sykkeet olivat jonkin verran korkealla. Mjoo… menihän se, ei kuitenkaan mitään juhlavaa menoa. Illan treeni oli vaihtunut sulkapallosta hiihtoon. Luikkarilla menin ja raskasta oli. Alku tuntui sujuvan ihan hyvin, mutta jokusen kilometrin jälkeen alkoi satelemaan märkää lunta, vaikka pakkasen puolella oltiinkin. Luisto huononi koko matkan ajan, kun lunta sateli. Loppumatkasta sai melkein alamäissäkin lykkiä. Lamminpäässä ja Topin lenkillä kävin, ja samaa reittiä tulin takaisin, lopuksi kävin vielä kääntymässä Virelässä. Eli tämän talven vakioreitti 31.5 km tuli hiihdettyä. Aikaa kului 2:25 ja sykkeet oli korkealla (139 bpm).

Keskiviikkoiltana oli MO:n yhteistreenit pitkän juoksun merkeissä. Kuutisen astetta oli pakkasta, luminen (mutta hyvin aurattu) alusta ja jonkin verran tuulista. Teivon parkkikselta lähdettiin ensin kiertämään Lamminpään lenkkiä vastapäivään. Vauhti oli rauhallista ja 9 km:n alkuverkkaan meni aikaa melko tarkka tunti (minuutin vajaa). Tämän jälkeen tehtiin 3 x 20 minuutin (10 min suuntaansa) vetoja TeivoCupin reitillä. Ensimmäinen veto piti olla 5 lyöntiä alle PK-kynnyken. Itselläni ko. kynnys on 132 bpm, joten tavoite oli 127 bpm. Toteuma oli 127 bpm, eli tarkkaa työtä ;). Matkaa kertyi tasan 4 km ja koska veto meni vähän pitkäksi, niin keskivauhti oli 5:04 min/km. Pieni palautus ja toista vetoa kehiin. Toinen veto piti juosta kynnyksellä, ja toteutus oli kynnyksellä (132 bpm). Matkaa kertyi saman verran, mutta veto oli 45 sek liian lyhyt, joten keskivauhti oli 4:48 min/km. Jälleen pieni palautus ja kolmatta vetoa tekemään. Viimeinen veto piti olla 5 lyöntiä yli kynnyksen, ja toteutus oli myös se. Matkaa kertyi 4.1 km ja koska veto oli jälleen 45 sek liian lyhyt, niin keskivauhdiksi tuli 4:40 min/km.

Torstaina oli melko väsynyt olo, mutta illalla poljin kuitenkin 90 minuuttia trainerilla. Rennosti 157W (FTP 68%) keskitehoilla tuli mentyä. Pyöräilyn päälle pääsi tekemään lumihommia A:lla, sillä iltapäivän pyry oli tuottanut tulosta.

Perjantaina oli siis hieronta, muuten lepoa.

Lauantai aamulla lähdin heti seiskalta hiihtelemään vapaalla tyylillä kohti Topin lenkkiä. Alkuun ja loppuun lisäksi vielä Virelän lenkki, joten matkaa kertyi yhteen 35,5 km. Sen verran heikko keli oli, että aikaa kului 2:47. Lämpöä oli aste-pari ja välillä tihutti vettäkin. Luisto vaihteli paikasta riippuen paljonkin. Perinteisen tyyli olisi voinut olla parempi, sillä latu oli liukkaan oloinen – kunhan vain olisi pidon saanut jollain. Luistellen oli kyllä tosi tahmeeta menoa. Päivän ulkohommana oli tien hinkkaaminen puhtaaksi A:lla ja penkkojen tökkiminen kauemmaksi. Tähän kului kolmisen tuntia aikaa, mutta jokaisesta minuutista nautein. Illalla kelailin vielä trainerilla 75 minuuttia 154W (FTP 67%) tehoilla.

Sunnuntaina oli ohjelmassa jälleen MO:n yhteistreeni. Lämpöä oli asteen verran ja taivaalta sateli räntää/lunta. Pyörällä lähdettiin ajamaan Ylöjärven uimahallilta pyöräteitä pitkin kohti Metsäkylää. Sieltä Pinsiön ja Hopeatien kautta Pikku-Ahvenistolle, jossa piti suorittaa tunnin varvikkoajo umpihangessa. Nuoskalunta oli paikoin 30-40 senttiä ja pito oli yllättävän huono, vaikka renkaista otettiinkin paineita pois, joten voimapyöräilyn luonne muutui hieman. Umpihangessa ajoimme, mutta se piti tehädä loivassa alamäessä, jotta pyörä olisi liikkunut yhtään. Ylämäet ajettiin tietä pitkin. Yhtenäistä umpihankipolkemista ei kyllä kertynyt kerralla kuin jokusia kymmeniä metrejä, max 100 m, sillä meno tökkäsi melko helposti johonkin mättääseen tms. ja siitä piti sitten jollain konstilla päästä uudelleen liikenteeseen. Noin 50 minuuttia peuhasimme lumessa, jonka jälkeen ajoimme takaisin uimahallin parkkiin. Pyöräilyaikaa kertyi yhteensä 2:40 ja matkaa 27 kilometriä, josta varmaankin kilsan verran varvikossa. Pyöräilyn päälle juoksin vielä ReAn:n kanssa 7 km vähän alle vitosen vauhdilla. Juoksu kulki hyvin ja keskisyke pysyi hyvin PK-kynnyksen alapuolella. Kesätossulla pärjäsi hyvin, sillä pari senttiä uutta nuoskalunta antoi hyvän pidon ja mukavan pehmeän alustan.

Kuva Markku O

Suksikauden avaus

Viikko 2/2021 (11.-17.1.2021)

Voiko tässä maailmassa enää luottaa mihinkään, kun suomalainen sääennustekin pettää. Sunnuntaina jätin A:n autokatokseen lumiaura pihaan päin suunnattuna siinä uskossa, että maanantaina herätään puolen metrin lumihankeen ja koko maailma odottaa, että Toivontien talonmies pelastaa länsi-Tampereen lumikaaoksesta. Ja paskat, olisikohan 3 senttiä satanut. Siinä se A odotti koko päivän milloin lumisade alkaisi, mutta tiistai-iltaan asti sai odottaa että pääsi vaivaisia tuiskulumia tönäämään kasalle.

No, tuli sitä lunta sen verran että minäkin  sain hiihtokauden avattua. Tosin tiistaina satanut lumi tuli sen verran kovan tuulen kera, että hieman epätasaisesti sitä kertyi. Viikon treenikerrat jäivät vähän vähiin, mutta toisaalta ne olivat jonkin verran pidempiä ja tunteja kertyi kuitenkin ihan hyvin.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamulla kävin juoksemassa reilun 12 kilometrin lenkin Vuorentausta – Tesoma – Ikuri -suunnilla. Uutta lunta ei ollut vielä satanut kauheasti, mutta jonkin verran sitä sateli koko ajan ja tuuli oli melko kova. Vauhti oli 4:45 min/km luokkaa ja sykkeet PK-kynnyksellä. Illalla oli lisäksi vajaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Vähän jäi vuoro vajaaksi, kun yksi kaveri löi itseään mailailla nenään ja verta alkoi tulemaan siihen malliin, että pelit piti jättää kesken. Itse olen tavallaan osasyyllinen tapahtumaan, kun löin niin “pahan” pallon kohti.

Keskiviikkona tuli sitten vihdoin ja viimein avattua hiihtokausi. Yli 20 kuukautta kului edellisestä hiihtokerrasta. Vapaalla tyylillä menin. Alkuun oli tarkoitus hiihdellä vain Lamminpään tasaista, mutta kun suksiminen kulki sen verran hyvin, niin kävin kääntymässä Topin tuvalla ja takaisin tullessa käväisin vielä Virelässä. Matkaa kertyi 31.,5 km ja aikaa kului 2:25. Pakkasta oli 12 astetta ja tuuli vielä melko kovin. Yllättävän hyvin kulki ja jaksoi.

Torstaina illalla poljin reilun 90 minuutin kevyen sisäpyöräilyn Zwiftissä. Keskitehot olivat maltilliset 148W (FTP 64%), keskisykeen ollessa 116 bpm.

Perjantaina oli treenien suhteen vapaapäivä. Sen verran jumppaa oli, että yläkertaan tuli raahattua jokunen iso laatikko, josta koottiin uusi kuntoiluväline kotisaliin. Siinä menikin sitten koko perjantaiehtoo, kun laittoin ruuveja ja muttereita paikoilleen. Niistä syntyi jalkaprässi/kyykky -laite.

Lauantaina aamulla kävimme Peetun kanssa tekemässä rauhallisen reilun 11 km juoksulenkin. Sykkeet olivat vähän korkealla vauhtiin nähden, mutta luminen alusta ja koko matkan höpöttely varmaankin nosti sykkeitä. Pakkasta oli kymmenisen astetta. Launtaina avasin hiihtokauden myös perinteisellä tyylillä. Siitä onkin sitten jo yli 30 kuukautta kun olen viimeksi perinteisellä tyylillä hiihdellyt. Saman lenkin tein kuin keskiviikonakin vapaalla, eli 31.5 km. Aikaa kului vartin verran enemmän kuin keskiviikkona n.2:40, mutta kovasti raskaammalta meno tuntui. Etenkin ojentajat olivat kovilla. Ladut eivät ollut kovin hyvässä kunnossa eikä luistokaan kovin ihmeellinen, kiitos -13 asteen pakkasen.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme MO:n porukan kanssa hölkkäilemään Lamminpäästä lumisia polkuja pitkin kohti Topin tupaa. Topin lenkin jälkeen suuntasimme takaisin Lamminpäähän Pikku Ahveniston kautta. Polut olivat pääosin melko huonokulkuisia ja nilkat olivatkin kovilla. Välillä menimme ihan umpihangessakin, ja juoksukengät ja sukat olivatkin melkein koko matkan likomärät. Ensimmäiset reilut 15 kilometriä oli sen verran hidaskulkuista reittiä, että keskivauhti oli 9 min/km luokkaa. Tämän jälkeen alle tuli vähän parempikulkuista baanaa ja Teivoon saavuttuamme keskivauhti oli noussut 8:20 min/km:iin. Matkaa oli tuossa vaiheessa kertynyt 23 kilometriä ja aikaa kulunut 3:12. Nousu oli tuolla matkalla 430 metriä. Tähän päälle juoksimme vielä 7 kilometriä kevyenliikenteen väyliä pitkin. Matkaa kertyi siis 30 km ja aikaa kului kaiken kaikkiaan 3:50, eli keskari nousi 7:40 min/km:iin. Keskisyke koko reissulla oli 110 bpm.

 

Takaisin toimistolle

Viikko 1/2021 (4.-10.1.2021)

Sukset saivat vielä tämänkin viikon levätä varastossa, mutta ensi viikolle on lupailtu sen verran uutta lunta, että josko viikon päästä voisi ilmoittaa hiihtokaudenkin alkaneen.

Talvisissa olosuhteissa on kyllä tämäkin viikko vietetty, pakkasen puolella on lämmöt olleet koko ajan ja puutkin edelleen lumiset, vaikka mitään isompaa määrää uutta lunta ei ole satanutkaan.

Maanantaina palauteltiin sunnuntain uurastuksista, eikä ohjelmassa ollut kuin tunnin kotisalitreeni.

Tiistaiaamusta kävin juoksemassa reilun 11 kilometrin Teivon lenkin. Tämä perinteinen talvilenkki on jäänyt viime vuosina vähän paitsioon. Pakkasta oli 8 astetta ja alusta luminen. Jalassa kesätossu, mutta pito oli siltä ihan hyvä, Soppeenharjun nousussakin. Keskisyke (128 bpm) oli ihan ok, vauhdin ollessa 4:43 min/km. Mukavasti matka eteni. Illalla oli viikon tauon jälkeen taas sulkapalloneluria. Alkulämmöt jäivät vähän huonoksi, ja olikohan se syynä, että oikea takareisi/nivunen kipeytyi melko pahasti, ja viimeinen puoli tuntia olikin pelattava vähän rauhallisemmin ja varovaisemmin.

Keskiviikko oli Loppiainen, joten päivällä ehti tekemään nelisen tuntia klapihommia ennen kuin MO:n illan yhteistreenit alkoivat. Hölkkäsimme / kävelimme pääosin Tampere MTB kisareittiä. Lähtö oli Pikku-Ahveniston puusillan parkkikselta, ja ensin kiersimme Julkujärvi – Metsäkylä -osuuden ja sen jälkeen Lamminpään puolen. Matkaa kertyi 25 km ja aikaa kului 3:30, nousumetrejä oli n.550 m. Pakkasta oli viitisen astetta ja reitti mukavan luminen, mutta hyväkulkuinen. Lamput päässä oli taas mahtava mennä talvisessa metsässä. Keskisyke jäi sopivan alas ollen 107 – sopiva tämän pituiselle PK-lenkille.

Torstaina oli pitkästä aikaa taas toimistopäivä, ja sinne mentiin pyörällä. Pakkasta oli mennen-tullen kolmisen astetta ja pyörätiet olivat lumiset. Jalat olivat keskiviikon urakoinnista melko kipeät ja väsyneet, joten jätin illan pyörätreenin väliin.

Perjantaina oli jälleen työmatkapyöräilyt, kelin ollessa torstain kaltainen. Päivällä oli kuukauden tauon jälkeen jalkahieronta. Vähän pelotti mennä laverille, sillä jalat olivat edelleen vähän kipeät keskiviikosta. Mutta hengissä selvittiin käsittelystä. Illalla oli vielä tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina aamulla kävin tekemässä Nokian paloaseman kautta kulkevan juoksulenkin. Matkaa kertyi 13.5 km ja aikaa kului hieman päälle tunti. Vauhti oli 4:45 min/km ja keskisyke 133 bpm, eli juuri ja juuri Aer-kynnyksen päällä. Lumisen alustan ja kesätossun vuoksi meno oli vähän lipsuvaa, joten nastari olisi ollut parempi valinta jalkineeksi. Päivällä tuli halottua viimeiset pöllit, jotka tuli edellisenä viikonloppuna kaadettua ja pätkittyä. Viitisen tuntia siihen kului aikaa, mutta nyt alkaa olla pääosin tehty tämän talven puuhommat. No, ehkä pari puuta vielä joutuu jossain välissä kaatamaan. Illalla vielä 90 minuutin sisäpyöräily Zwiftissä. Keskitehot olivat 169 W (FTP 73%) ja keskisyke 123 bpm. Nousumetrejä oli vähän vajaat 700 m.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme jälleen MO:n porukalla vetämään pulkkaa pitkin Metsäkylän perämettiä. Välillä oli suota, välillä peltoa ja välillä oltiin ihan mettän puolellakin. Melkoista repimistä jälleen oli, mutta kyllä se pulkka perässä tuli. Pulkka oli liikkeessä 160 minuuttia. Pakkasta oli lähtiessä 8 astetta, mutta ilma lämpeni reissun aikana muutamalla asteella. Lunta oli 10-15 senttiä, mutta välillä varvikossa pulkka sukelsi melko syvälläkin. Keskisyke oli 94 bpm ja maksimi 125, eli jälleen tosi hyvä PK-lenkki sykkeiden osalta, ja jalat saivat samalla hyvän voimatreenin. Pulkan vedon jälkeen juoksimme vielä suht rauhallisen 4,5 km:n lenkin “vitosen” vauhdilla. Sykkeet pysyivät juostessakin mukavan alhaalla, keskarin ollessa 121 bpm.

Talviriemua

Viikko 53/2020 (28.12.2020 – 3.1.2021)

Tällä viikolla ollaan oltu ahkeria, sillä tämä on jo toinen blogi-kirjoitus tälle viikolle. Perinteinen vuosirapsa tuli jo raapustettua tuossa vuodenvaihteen kunniaksi. Tällä viikolla ollaan saatu myös kunnolla talven tuntua, kun lunta on kertynyt maahan jo kymmenisen senttiä ja lämmöt ovat tippunut vähän pakkasen puolelle. A:kin on päässyt jälleen pariin otteeseen tositoimiin, kun lunta ja sohjoa on pitänyt pukata pois tieltä.

Maanantaina tuli käytyä pitkästä aikaa konttorillakin. Pyörä piti ottaa alle, kun kerrankin pääsi ajamaan työmatkaa. Aamulla oli kova vastatuuli, mutta onneksi tuulen suunta ei kääntynyt päivän aikana, vaan kotiin pääsi myötäisessä. Pakkasta oli asteen verran ja nastoille oli tarvetta, sillä pyörätiet olivat paikoin jäässä. Illalla oli vielä ohjelmassa tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa vajaan 11 km:n lenkin. Asteen verran oli jälleen pakkasta ja vähän luntakin, joten nastalenkkari oli ihan paikallaan. Vauhti ei ollut kovin kummoista, mutta lopussa yritin tehdä kaksi vähän reippaampaa kilsan vetoa. Ne menivät vähän päälle nelosta. Kankeeta oli meno. Illan sulkapallolätkinnät oli peruttu, joten poljin sen tilalla trainerilla 75 minuutin treenin. 25 minuutin jälkeen tein 3 x 3 minuutin vetoa 3 minuutin palautuksella. Tehot yritin pitää vetojen aikana 250 Watissa (FTP 110%). Ja kymmenen minuutin palauttelun jälkeen toinen samanlainen setti perään.

Keskiviikkoiltana oli pulkkailupäivä. ManyOnen yhteistreenissä lähdettiin Topintuvan parkkikselta tarpomaan umpihankeen (jos 10 cm:n hankea voi sellaiseksi kutsua) ensin  Puuvuorelle päin, sieltä Kylmänotkoon ja Työläjärvenkankaalle. Sitten teimme pienen kierroksen Pinsiönkangaan tiellä ja palasimme takaisin Kylmänotkoon ja Puuvuorelle. Puovuorelta nousimme metsän kautta jyrkkää rinnettä pitkin ylös ja sitten takaisin Topintuvalle. Kylmänotkon nousussakin oli ihan hyvin nousumetrejä pienelle matkalle, mutta siinä oli sentään latu-ura alla. Puuvuorelta nousu oli vervikkometsää ja Polarin softa näytti sinne paikoin jopa yli 20 prosentin nousua – sai vääntää ihan tosissan, jotta pulkka liikahti reilun 40 kilon lisäkuorman kanssa. Aikaa pulkkailuun kului 2:20 ja matkaa kertyi reilu 8 kilometriä. Keskisyke oli 100 bpm ja maksimi 142 bpm, joka yllättäen tuli juuri Puuvuorelta nousussa. Olosuhteen muuten olivat kyllä komeat, sillä päivällä oli satanut mukavasti uutta lunta. Tosin retkemme aikana lämpö oli mennyt hieman plussan puolelle ja lumisade muuttui räntä-/vesisateeksi. Pulkkailun päälle vielä reilu pari kilsaa kevyttä juoksua.

Torstaina, uudenvuodenaattona, kävin töiden jälkeen juoksemaa reilun 12 km / vajaan tunnin sohjolenkin. Kolmenkulman ABC:llä tuli käytyä tarkastamassa vessojen kunto, jonka jälkeen matka jatkui Nokian Välimaan ja Ikurin kautta takisin kotiin. Rauhallisesti tuli mentyä, joten sykkeetkin pysyivät kurissa ja fiilis hyvänä.

Perjantaina poljin trainerilla reilun kahden tunnin kevyen treenin katsellen samalla Komisaario Palmua. 50 km kertyi matkaa keskitehojen ollessa 166W (FTP 72%) ja keskisykkeen 117 bpm. Nousua kertyi 800 metriä.

Launtaina aamulla juoksin 15 km:n / 70 minuutin lenkin. Alunperin oli tarkoitus tehdä vähän lyhyempi, mutta meno tuntui niin hyvältä ja kevyeltä, että otin pari lisäkilometriä matkaan. Pikkupakkasessa sai juosta ja alusta oli luminen. Nastari oli jälleen hyvä valinta. Sykkeet (137 bpm) oli vähän turhan korkealla vauhtiin (4:42 min/km) nähden, mutta luminen keli hidasti vauhtia jonkin verran. Juoksun päälle tuli tehtyä 5-6 tuntia metsähommia. Muutaman viikon tauon jälkeen moottorisaha pärähti taas käyntiin ja lisää halottavaa tuli taas vähäksi aikaa. Siinä tiimellyksessä oli mennyt sykemittarikin päälle parin tunnin ajaksi, ja tuolle ajalle se näytti 109 bpm:n keskisykettä ja 130 bpm:n maksimia. Kaloreita paloi tuossa ajassa vähän vajaan 1000 kcal, eli tuon ajan kun kertoo kolmella, niin kyllä sitä muutaman Joulusuklaan sai vielä syödä.

Sunnuntaina aamupäivästä lähdettiin MO:n yhteislenkille maastopyörien kanssa. Topintuvan parkkikselta suuntasimme ensin Äkönmaahan ja sieltä Rokkakoskelle. Tämä pätkä oli mitaltaan 12 km ja aikaa siihen kului 40 minuuttia. Laskua tuolle pätkälle kertyi 165 m. Keskisyke oli 101 bpm ja maksimi 128 bpm. Rokkakoskella tehtiin U-käännös, ja tulimme saman pätkän takaisin ylämäet putkelta polkien. Nyt keskisyke oli 109 bpm ja maksimi 139 bpm. Tämän päälle poljimme vielä kolme kertaa Puuvuoren ympäri hankea pitkin. Tälle pätkälle ei kertynyt nousua yhtään ja matkaakin vain kolmisen kilometriä ja aikaa puolisen tuntia, mutta keskisyke oli 123 bpm ja maksimi 136 bpm. Ensimmäisen kierroksen jälkeen otin takarenkaasta vähän paineita pois ja se helpottikin vähän menoa kun pito parani, mutta melkoista vääntämistä meno kuitenkin tämänkin jälkeen oli. Pyöräilyn päälle juoksimme 45 minuuttia jälleen Puuvuorta kiertäen ja mahdollisimman syvässä hangessa jotta jalka nousisi. Matkaa ei kertynyt kuin 7,5 kilometriä. Sykkeet pysyivät viimeistä kierrosta lukuun ottamatta PK:n puolella, mutta kun viimeiselle kierokselle tuli haettua vieläkin enemmän hankea, niin vähän pääsi sykkeet lipsahtamaan kynnyksen yli. Jälleen hyvä MO:n treeni hienossa säässä ja hyvällä porukalla. Pakkasta oli kolmisen astetta ja alusta joka paikassa luminen. Treenien päälle oli vielä 2,5 tuntia risusavottaa. Hyvin näkee lumisessa metsässä puoli vitteen asti.

Kuva MO

Vuosikatsaus 2020

Jälleen olisi yksi vuosi paketissa ja on aika perinteiselle vuositreeniraportille. Sanomattakin on selvää, että poikkeuksellisen vuoden suurin puheenaihe on ollut melkein koko vuotta varjostanut koronavirus. Suomeen helmikuun loppulla rantautunut virus on vaikuttanut kaikkien elämämään, tavalla tai toisella. Henk. koht. ko. pandemia ei ole ihan hirveästi mullistanut elämää. Etätyöt ovat lisääntyneet, vierailut ovat vähentyneet ja etenkin keväällä ja alkutalvesta sisätreenit ovat olleet taolla ja kevään ja kesän kisoja peruttiin tai siirrettiin. Omalta osaltani merkittävin siirto oli kun Tahkon täyden matkan IM-kisa siirrettiin elokuun alulta vuodella eteenpäin. Vuoteen on kyllä mahtunut kisojakin, eli ihan pelkäksi treenien suorittamiseksi vuosi ei mennyt.

Toinen poikkeuksellinen asia vuodessa oli, ettei sitä talvea sitten tullut tänne etelään kunnolla laisinkaan. Luonnonlumilatuja ei löytynyt sen vertaa, että minä olisin viitsinyt sukset ottaa esiin, ja kun pohjoisen lomakin peruuntui vallitsevan tilanteen vuoksi, niin hiihtokilometrit jäivät ensimäistä kertaa moneen vuoteen nollaan. Lapissa lunta oli poikkeuksellisen paljon, joten siellä olisi kilsoja saanut kerätty varmaankin ihan hyvin.

Terveyspuolella suurin huoli on ollut nenän tukkoisuus, joka jäi päälle helmikuun lopun flunssa jälkeen. Tuossa vaiheessa tuli pidetty useamman viikon treenitaukokin, mutta siitä ei ollut mitään apua. Kevään aikana tukkoisuutta tuli näytettyä terveyskeskuksessakin. Lääkityksistä oli hetkellisiä apuja, mutta tukkoisuusvaivat palasivat aina uudelleen. Kesällä sain jälleen uuden lääkityksen ja myös lähetteen Tayssin korvapolille. Sinne kylläkin pääsin vasta marraskuun puolella. Korvapolilla todettiin, että polyyppikudosta löytyy ja siihen tuli jälleen uutta lääkitystä ja tilanteen seurantaa. Lääkkeistä onkin ollut apua, eikä kovin pahaa tukkoisuutta, eikä “liikettä” nenässä ole enää tuntunut. Lääkäri epäili, että tilanne voi taas huonontua, jos lääkitys lopetetaan, ja silloin voisi olla edessä polyyppien leikkaushoito.

Toinen vaiva on ollut takareisien ja pakaroiden jumitus. Se alkoi jo alkusyksystä eikä tilanne ole kovastikaan helpottanut loppuvuoden aikana. Etenkin juoksulenkkien edetessä jumitus tulee esiin. Vaivaa yritetään nyt pitää aisoissa vähän aktiivisemmalla venyttelyllä.

Suurimpia hankintoja treenikalustoon on ollut alkuvuodesta ostettu Feltin triathlonpyörä. Aluksi se tuli istutettua sisätraineriin, ennen kuin sillä pääsi tositoimiin ulkona niin treenissä kuin niissä jokusessa kisassakin, joita kesällä järjestettiin. Loppukesästä tuli hommattua myös palautuslahkeet, joilla on pyritty huoltamaan jalkoja pääasiassa juoksupäivien päätteeksi.

Vuoden hiihdot olivat siis puhdas nolla. Eli edellisen vuoden heikot 700 km meni nyt ihan pohjille. Tämä oli ensimmäinen nollavuosi koko harjoituspäiväkirjani historian, joka alkoi vuonna -99.

Toinen huono laji tänä vuonna oli suunnistus. Edellisuodesta suorituskerrat putosi 50 %:lla, kahdesta kerrasta yhteen. Ainoa suunnistuskerta oli varjo-Jukola, joka järjestettiin Loimaalla pienellä porukalla normaalina Jukola-viikonloppuna.

Jos jatketaan marginaalilajeilla, niin padelia tuli käytyä pelaamassa alkuvuodesta kolme kertaa. Putosin vakioporukasta pois kevään sairasteluni yhteydessä sekä oman passiivisuuteni vuoksi – ei vaan ehtinyt joka paikkaan.

Sulkapallokertoja oli 21 ja niistä kertyi yhteensä 31 tuntia, eli puolentoista tunnin vuoroja, ja kaikki neluria Valmetin porukalla. Edelliseen vuoteen nähden kerrat tippuivat kahdeksalla kerralla. Pääsyynä oli kevään sairastelu. Alkusyksystä jäi myös pari kertaa väliin, kun keskityin Jyväskylän maratonkisaan. Siinä oli melkein 7 kuukauden tauko sulkiksesta.

Kotisalitreenejä tuli tehtyä 37 päivänä yhteensä n.34 tunnin verran. Punttitreeniin tuli taukoa ainoastaan kesän ja alkusyksyn ajaksi, jolloin normaalistikin sisätreenit ovat vähissä. Tosin vähennystä edelliseen vuoteen on kyllä merkittävä, sillä kerrat vähenivät kolmanneksella, koska tuolloin tuli myös kesällä tehtyä jonkin verran salitreeniä.

Kävely-kategoriaan olen merkinnyt 8 harjoitusta, joista on kulunut 17,5 tuntia aikaa. Kaikki ovat ollet syksyn ManyOnen pitkäkestoisia yhteisharjoituksia ja ne on tehty pääosin sauvojen kanssa. Kolme niistä on ollut Mustassavuoressa, jossa ollaan tunkattu rinnettä ylös-alas.

Uintitreenit ovat kärsineet eniten koronarajoituksista, kun uimahallit ovat olleet kiinni vuoden aikana pariin otteeseen useamman viikon ajan. Uintikertoja on ollut kaiken kaikkiaan 64, joista on kertynyt 52 tuntia ja 107 km uintia (tosin kilometrit ovat vähän viitteellisiä, sillä Polarin mittari näyttää vähän höpöjä ainakin sisäaltaassa). Avovedessä kertoja on 21 / 27 km / 10 tuntia. Uintimäärät eivät loppujen lopuksi kovin kauheasti tippuneet edellisestä vuodesta, poikkeusoloista huolimatta. Viime vuoden syksyllä aloittamani uintireenit ManyOnen harjoitusryhmässä jatkuivat hallissa alkuvuonna, mutta sairasteluni ja koronarajoitteiden vuoksi hallikausi jatkui vasta syksyllä, jatkuen marraskuun loppuun, jolloin hallit menivät uudelleen kiinni. Kesällä kävimme ManyOnen kanssa tekemässä avovesitreenejä. Syksyllä aloitin myös vapaauintitekniikan peruskurssin MO:n ohjaamana, mutta se jäi viiteen kertaan vallitsevan tilanteen vuoksi.

Trainerillä tuli poljettua 62 kertaa, josta kertyi yhteensä 2200 kilometriä ja 85 tuntia. Alkuvuodesta tuli tehtyä vielä Zwift-ohjelmassa treeniohjelmia, mutta sairastelun jälkeen sisäpyöräilyt muuttuivat pääasiassa PK-treeneiksi. Kesä oli taukoa sisäpyöräilystä, mutta lokakuun alusta triathlonpyörä tuli istutettua jälleen traineriin. Vuoden aikana tuli tehtyä kolme FTP-testiä trainerilla. Edelliseen vuoteen nähden sisäpyöräilyn tuntimäärä nousi melkein 80%:lla.

Ulkopyöräilyn määrä sen sijaan tippui viime vuoden 285 tunnista ja 6700 kilometristä 230 tuntiin ja 5570 kilometriin. Suurin syy tiputukseen on korona ja sen myötä lisääntyneet etätyöt, jolloin työmatkapyöräilyt tippuivat melkein puoleen. Jos molempien vuosien määrästä otetaan työmatkapyöräilyt pois, niin silloin tämän vuoden määrät ovat hieman edellistä korkeammat.

Juoksukertoja oli 155 (vuonna 2019 162), kilometrejä 2050 km (2230 km) ja tunteja 166 tuntia (171,5 tuntia). Eli suurin piirtein samoissa mentiin, vain hieman tiputusta, mutta se johtui kevään sairastelusta ja siitä johtuneesta muutaman viikon harjoitustauosta. Syksyllä jäi myös lähes kaikki omat pitkät juoksulenkit väliin. Tämä johtui lähinnä takareisi- ja pakarajumista. Pitkien juoksulenkkien tilalle tuli MO:n yhteistreenit. Matolla noista juoksuista tuli tehtyä 8 kpl / 91 km / 7 tuntia.

Vaikka keväältä ja kesältä peruttiin tai siirrettiin suuri osa kisoista, niin silti viivallekin tuli päästyä. Alkuvuodesta olin yhdessä TeivoCupin osakilpailussa. Keväällä ja alkukesällä ei tullut kisailtua laisinkaan, mutta heinäkuun alulla oli Voimarinteen puolimatkan triathlonkisa. Muut kisat olivat vähän extempore-kisoja, sillä niihin osallistuminen tuli päätettyä melko lyhyellä aikataululla. Elokuun alussa kävin juoksemassa Hämeenlinnassa puolimaratonin, jossa huonosta ajasta huolimatta tuli oman sarjan pronssisija. Viikko Hämeenlinnasta oli Kangasalan triathlonin kunto-sprintti, jossa tuli otettua ykkössija. Pari päivää Kangasalan kisoista oli Valmetin triathlonkisa, jossa myös sain nipin napin kärkisijan. Pari viikkoa Kangasalan kisoista oli Vierumäellä kostea perusmatkan triathlonkisa, jossa tuli saavutettua sija “ynnä muut”. Hämeenhölkässä, kaksi viikkoa Vierumäeltä, kävin nappaamassa kolmossijan kuntosarjassa. Ja taas kaksi viikkoa Hämeenhölkästä oli vuorossa Jyväskylän Finlandia maraton, jossa saavutin heikohkolla ajalla SM-hopeaa omassa sarjassani (M45).

Vuosi oli siis aika paljon erilainen, mitä tammi-helmikuussa vielä ajatteli. Syitä on varmaankin monia, mutta edellisen kesän kuntooon en päässyt tänä vuonna missään vaiheessa. Sen tänä vuonna ainakin oppi, ettei mikään tässä maailmassa ole kovin varmaa, ja on mentävä vaan päivä kerrallaan ja nauttia siitä mitä on ja mitä pystyy tekemään.