Vähän talvisempi viikko takana. Ainakin sen puolesta, että suurin osa viikosta on oltu pakkasen puolella. Maanantaina oltiin vielä vähän plussalla ja vettäkin tihutti, mutta iltaan mennessä sade muuttui rännäksi ja maahankin jäi sen verran, että pahimmat jäät muuttuivat tahmeiksi.
Maanantai oli melko perinteinen päivä. Pyörällä konttorilla ja illalla vähän kotisalitreeniä. Pyöräilyt olivat tosiaan vähän märempää menoa, etenkin aamulla, kun vettä tihutteli.
Tiistaina olin kotikonttorilla, ja aamulla kävin juoksemassa reilun 11 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Mastontien kautta. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonlopun urakoinnista, mutta muuten juoksu kulki ihan ok. Vauhti oli ihan hyvä, 4:47 min/km, vaikka juoksin kesätossulla ja paikoin oli vähän liukastakin, ja Mastontien nousukin oli matkan varrella. Pakkasta oli nelisen astetta. Illalla uskaltauduin kolmen kuukauden tauon jälkeen pelaamaan sulkapalloneluria. Vähän varovaisemmin yritin ottaa, ettei selkä ottaisi itseensä. Yllättävän hyvin peli kulki, vaikka taukoa oli ollut noinkin paljon ja muut olivat pelanneet enemmän. Selkäkin pysyi ihan kunnossa, seuraavanakin päivänä.
Keskiviikkonakin oli, kotikonttorilla. Illalla poljin tunnin ohjelmanmukaisen treenin Zwiftissä. Keskiteho oli 164W (FTP 63%).
Torstaina olin autolla toimistolla. Aamulla kävin Valmetilta juoksemassa vajaan 12 kilometrin lenkin arboretum – Ratina -akselilla. Keskivauhti oli 4:50 min/km. Lenkin aikana tein 6 kpl n.200 metrin reippaita vetoja, muuten menin normaalivauhtista köpöttelyä. Pakkasta oli pari astetta ja alusta paikoin jäinen – nastari oli jalassa. Selkä oli taas vähän jäykän oloinen, toivottavasti ei ole sulkallon syytä. Töiden jälkeen kävin selkäfixarilla puolen tunnin jumpassa.
Perjantaina olin pyörällä konttorilla. Pakkasta oli kuutisen astetta, mutta hyvin tarkeni. Illalla osallistuin ensimmäistä kertaa Zwiftin porukkalenkkiin. Porukkaan osallistuin sen vuoksi, että sillä tavalla oli mahdollisuus tutustua uuteen Skotlannin reitistöön. 50 minuutin lenkki siitä tuli ja keskitehot nousivat 209W:iin (FTP 81%). Porukassa ajo meni vähän kilpailuksi, ja siitä syystä keskitehot olivat noin kovat.
Lauantaiaamusta kävin parin viikon tauon jälkeen hiihtämässä, ja jälleen Topin lenkin. Pakkasta oli 8 astetta ja aurinko paisteli komeasti. Horhaan asti oli ladut ajettu, mutta Lamminpäässä ei. Vedenottamolta eteenpäin baana oli ajettu ja taas paremmassa kunnossa. Jäistä oli vähän joka puolella, mutta etenkin vesitornin tasainen oli melko huonossa kunnossa. Julkujärven pää oli puolestaan paremmassa kunnossa ja siellä oli ihan talvisen näköistäkin. Matkaa kertyi vähän vajaat 28 kilometriä ja aikaa kului 1:55. Hiihdon jälkeen vähän pöperöä pötsiin ja sitten heti yläkertaan polkemaan reiluksi kahdeksi tunniksi. Rauhallista kelailua tuli mentyä. Keskitehot olivat maltilliset 146W (FTP 56%).
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Pakkasta oli viitisen astetta ja lounaasta tuuli reippaasti. Kesäkengällä olin liikenteessä ja sillä pärjäsi ihan hyvin, vaikka jäisen oloista olikin. Kiersin ensin Nokian paloaseman lenkin ja sieltä Tesoman kautta Teivo – Kolmenkulmantie -reitille. Matkaa kertyi 25.5 kilometriä ja aikaa kului 2:18, eli keskari oli 5:25 min/km – se tavoiteltu 5:30 lähenee. Sykemittari vähän sohlasi, mutta keskisyke oli hieman päälle 120bpm:n. Juoksu oli ihan hyvin tuntuista eikä jalka ollut kovin väsynyt, vaikka edellisenä päivänä olikin taas vähän enemmän treeniä. Selkä oli jälleen vähän jäykkä. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Edelleenkään ei ihan ole sydäntalven fiilis, muutamana päivänä paremminkin keväiset tunnelmat. Tuulista on ollut, ja jääkaudellekin taas ajauduttiin kun puolenviikon maissa oli pari päivää plussa-asteita. Lauantaina tuli vähän lunta, mutta se ei hiihtotilannetta kauheasti helpottanut, ainakaan lähiladuilla.
Alkuviikko tuli otettua vähän kevyemmin. Maanantaina kävin kyllä pyörällä konttorilla, jokunen aste oli pakkasta ja pyörätiet hyvässä ajokunnossa, vaikka vähän olivatkin lumiset ja jäiset. Illalla tunti kotisalitreeniä.
Tiistaina olin kotikonttorilla ja iltapäivällä kävin kokeilemassa uutta hierontapaikkaa tuossa lähiseudulla, S Karhua. Kipeitä paikkoja löytyi vähän joka puolelta, kun edellinen hierontakerta oli ollut joskus syksyllä. Pahimmat paikat löytyivät hartijaseudulta.
Myös keskiviikkona olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa 11 kilometrin lenkin Nokian suunnalla. Sisällytin lenkkiin kolme tonnin vetoa tonnin hölkkäpalautuksella. Ensimmäinen veto oli 4:06 min/km, toinen tasan nelosta ja viimeinen 3:48 min/km. Vedot eivät olleet ihan tasapuolisessa maastossa ja vähäinen liukkaus ja tuuli vaikutti vauhteihin. Mutta ihan hyvin kulki. Illalla poljin vielä ensin vajaan tunnin ohjelmanmukaisen Zwift-treenin 157W keskiteholla. Ja päälle vielä puolen tunnin vapaan polkaisun 169W keskitehoilla.
Torstaina olin autolla konttorilla ja töiden jälkeen kävin Selkäfixissä puolen tunnin jumpassa. Kotona kävin vielä juoksemassa Kolmenkulmantien – Teivon 14 kilometrin lenkin. Nyt alkaa olemaan jo pyörätiet aivan sulia, joten liukkaudesta ei ole harmia muuta kuin omalla kotitiellä. Pakkasta oli asteen verran ja jostain pohjoisen suunnasta tuuli puhalteli navakasti. Juoksu kulki ihan hyvin, paikoin oli jo kevyen tuntuista vaikka vauhti oli 4:53 min/km. Kyllä tämä tästä alkaa taas iloksi muuttumaan.
Perjantaina oli vaihteeksi pakkasta vähän enemmän, mutta ei nyt 6 astetta enempää. Työmatkapyöräilyyn piti kylläkin pakata nollakeliä enemmän vaatetta päälle. Päivä oli komean aurinkoinen ja kotiin päin polkiessa oli vielä ihan valoisaa eikä pyörän valoja tarvinnut sytyttää – kevättä ilmassa. Illalla poljin Zwiftissä harjoituksenmukaisen reilun tunnin polkaisun 160W keskitehoilla.
Kova viikonloppu alkoi lauantain Zwiftin ramppitestillä. Alkuun vartin verran lämpöä ja sitten alkoi minuutin välein 20W:n tehon nousut. 100W:sta lähdettiin liikkeelle ja 340W:n minuutin jaksoin polkea kokonaan. Seuraava 360W:n tehoalueella jalka ei enää montaakaan sekunttia liikahtanut. Tuolla suorituksella FTP-arvoksi muodostui 259W, eli syksyiseen testiin tuli nousua 15W. Tosin nyt minulla oli ensimmäistä kertaa testissä käytössä Assioman tehopolkimet joista teho mitattiin, eikä niin kuin aiemmin Tacx:n harjoitusvastuksesta. Eli aivan vertailukelpoiset eivät tulokset ole. Pyöräilyn päälle pari tuntia huilia ja sitten pitkälle juoksulenkille. Reitti kulki Nokian paloaseman kautta Nokian keskustaan, sielä Vihnusjärven ja Mustanvuoren ohi Epilään. Sitten matka jatkui Lielahden ohi Lamminpäähän ja sieltä kotiin. Matkaa kertyi 25.2 km ja aikaa kului 2:15, eli keskivauhti oli 5:23 min/km – ei siis vieläkään sitä 5:30 -vauhtia joka oli tavoitteena, ehkä ensi kerralla. Ihan hyvin jaksoi, mutta sykkeet olivat ainakin kymmenen iskua korkealla, keskari oli 131 bpm. Aamun pyöräily varmaankin vaikutti asiaan. Jostain länsi-lounaasta tuuli ihan reippaasti ja luntakin oli alusta asti siinä seassa, loppua kohden saeten. Sentin verran oli lunta tullut ja hieman varovainen piti olla, kun jäisiä kohtia ei näkynyt, tosin liukkaita kohtia oli vähän.
Sunnuntaina kävin heti aamulla Tesoman uimahallilla uimassa pari kilsaa. Pääosin menin pullarin kanssa, mutta lopuun otin 300 m:n pätkän ilman välineitä. Puolilta päivin kerasin jälleen vähän eväitä mukaan ja suuntasin yläkertaan polkemaan pidempää pyörätreeniä. Reitiksi otin Watopian Four Horsemen -reitin. Tuo on 90 kilometrin reitti ja siihen sisältyy n.2110 nousumetriä. Vähän epäilytti miten jalka jaksaa nousta nuo metrit, kun se on kuitenkin aika paljon tuohon kilometrimäärään. Rankka reissuhan se oli, mutta tulipahan sotkettua. Aikaa kului tasan neljä tuntia, eli keskariksi tuli 22.6 km/h:ssa. Keskitehot olivat 169W (FTP 65%) ja keskisyke oli 131 bpm. Ei ihme että pyörän päältä noustua oli jonkin aikaa pieni tärinä päällä.
Tällä viikolla tuli helposta kotitien jäätilanteeseen kun puolen viikon maissa saatiin hyvä kerros nuoskalunta jään päälle. Nyt ei tarvita enää nastareita ja koirienkaan ei tarvitse liukastella kun tahmea lumi tampaantui auton renkaiden alla. Muuten viikko ollaan oltu suojan puolella, mutta viikonloppuna mentiin sentään vähän jo pakkasen puolelle. Luntakin tuntuisi vielä olevan, mutta latutilanne on silti heikko, kun baanat menivät niin jäälle, ettei isollakaan konella saa niistä kelvollisia – eli lisää lunta kaivattaisiin.
Maanantaina olin pyörällä konttorilla. Otin taas gravelin alle kun pyörätiet ovat jo sen verran sulat, että vähän heikommallakin nastoituksella pärjää. Tosin kotitie piti taluttaa ettei tule vaurioita. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.
Tiistaina kotikonttorilla ja töiden jälkeen juoksin 14 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. Kotitien jää oli saanut sen verran tahmean kerroksen jo päälle, että kesätossulla uskalsi siinä juosta, lämpöä oli asteen verran. Juoksu tuntui melko mukavan kevyeltä vaikka vauhti olikin vähän alle vitosta.
Keskiviikkona kävin jälleen selkäfixarilla puolen tunnin treenissä. Tämän jälkeen ajelin Peetulle Haavistolle, jossa teimme reilun 7 kilometrin juoksulenkin Räikän ja Haaviston kevyenliikenteenväylillä. Keskivauhti oli 5:10 min/km, mutta lenkkiin mahtui pari kovempaa kilometriä. Melko mukavasti jalka liikahti.
Torstaina ajelin pyörällä taas konttorille. Alkuviikon lumet/sohjot oltiin ajettu pyöräteiltä pois, mutta nollakeli oli liukastuttanut hieman niitä, joten gravelilla sai olla tarkkana. Kotiin päin ajellessa tilanne ei ollut muuttunut miksikään. Illalla poljin vielä tunnin ohjelmanmukaisen sisäpyöräilyn Zwiftissä. Keskitehot olivat 167W.
Perjantaina vähän arvoin, lähtisikö konttorille, mutta päätin kuitenkin lähteä. Yöllä oli tullut sentin verran uutta lunta ja se teki edellisen päivän jäisestä kelistä siedettävämmän ja pyöräily olikin rennompaa ja mukavempaa. Pakkasta oli asteen verran. Illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.
Lauantaina juoksin ensimmäistä kertaa sitten syksyn maratonin yli kahdenkympin lenkin. Reitti kulki pieneltä osin hieman uusia maisemia pitkin. Ensin juoksin Kolmenkulmantien kautta Avantille ja Elovainiolle. Uusi pätkä oli radan vartta pitkin Siltatielle ja sieltä vasta Haavistolle. Lopuksi Teivon kautta suorinta tietä kotiin. Matkaa kertyi ruhtinaalliset 23.3 kilometriä. Alusta oli oikeastaan koko matkan hyvässä kunnossa, vähän luminen muttei liukas, eli kesäkengällä pärjäsi hyvin. Pakkasta oli asteen verran. Vauhti oli vähän liian kova 5:21 min/km (tavoite oli 5:30), joten sykekin nousi turhan korkeaksi, keskari oli 125 bpm. Ihan hyvin jaksoi eikä suurempia ongelmia ollut. Illalla kävin vielä uimassa Tesoman uimahallilla. Taukoineen olin altaassa kolme varttia ja tuossa ajassa ehdein uida 5 x 400 m. Kaikki 400 m pätkät menivät 8,5 minuutin tuntumaan.
Sunnuntaina aamupäivällä kävin koittamassa vapaan hiihtoa. Niin kuin olettaa saatoi, niin paikoin baanat olivat melko jäisiä, mutta etenkin Julkujärven päässä oli vähän lumisempaa. Perinteisen Topin lenkin heitin Lamminpään majan lisälenkeillä. Matkaa kertyi se vajaa 28 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2 tuntia. Sää oli mukava kun pakkasta oli nelisen astetta eikä tuulikaan haitannut menoa. Illalla poljin vielä trainerilla kevyehkön puolentoista tunnin vapaamuotoisen harjoitteen 154W keskitehoilla.
Talvella tuntuu edelleen olevan vaikeuksia pitää pintansa. Alkuviikosta oltiin vielä pakkasella ja luntakin tuli vähän lisää. Mutta puolen viikon maissa siiryttiin taas plussan puolelle ja vesisateisiin, ja sellaisessa tilassa ollaan pysytty loppuviikon ajan. Pyörätiet alkavat olemaan jo melko sulia, mutta kotitie on ihan peilijäässä – penkkoja pitkin pitää kulkea kun koiralenkille lähtee. Hiihdotkin jäivät tältä viikolta vallan väliin haastavien keliolosuhteiden vuoksi.
Maanantaina tuli repäistyä ja kävin melkein puolen vuoden tauon jälkeen uimassa. Tesoman uimahalliin meni lymyillen, häntä koipien välissä ja pulahdin altaaseen. Ajattelin etukäteen, että osaako sitä enää hengitysrytmiä pitää yllä tms., mutta tuntuu tuo uiminen olevan kuin pyörällä ajo, eli kun kerran oppii, niin melko hyvin se uppoo selkärankaan. Uin 1,5 km pullarin kanssa. Alkuun 250m pätkissä ja lopuksi 500m. Ainoa ongelma oli, että vasen olka on jostain syystä kipeä ja tuntui joka nostolla.
Tiistaina olin autolla konttorilla, mutta aamupäivällä käväisin juoksemassa Valmetilta Koskikeskuksen lenkin. Vähän joutui muokkaamaan reittiä kesän versioon nähden kun kaikkia arboretumin polkuja ei aurata lumesta. Muutenkin oli melkoinen pöperökeli ja taivaalta tuli uutta melkein vaakasuoraan. Pakkasta oli vielä sentään 4 asteen verran. Matkaa kertyi vähän päälle 11 kilometrin verran ja aikaa kului 57 minuuttia, eli keskari oli 5:09 min/km. Vähän oli jäykkää meno, mutta keli oli varmaankin osasyynä asiaan.
Keskiviikkoaamusta oli vielä lumista kun polkaisin töihin päin, mutta päivällä oli tullut vettä ja plussaa oli pari astetta, joten pyörätiet olivat menneet sohjoksi ja märäksi. Pehmeää ei onneksi ollut, joten maastopyörä liikkui ihan mukavasti. Takalokarin unohtaminen takasi sen, että takamus oli kirjaimellisesti läpi märkä kun kotiin pääsi. Illalla poljin sisällä vielä ohjelman mukaisen treenin. Aikaa kului 1:25 ja keskitehot olivat 178W.
Torstaina illalla juoksin taas vähän pidemmän, 17.2 kilometrin lenkin. Melko rauhallisesti menin, 5:20 min/km vauhdilla, mutta sielti keskisyke oli 124 bpm, eli vähän turhan korkealla. Mutta ihan hyvältä juoksu tuntui. Pari astetta oli plussaa ja pyörätiet pääosin sulat, mutta kyllä sohjoa, jäätä ja vettäkin matkan varrelta löytyi.
Perjantaina illalla polkaisin sisäpyörätreenin, johon kului aikaa 2:11. Vapaata polkemista menin, eli ei mitään ohjelmaa takana. Keskitehot olivat 178W ja -sykkeet 127bpm.
Lauantaina päivällä alkoi taas ns. “no pain no gain” -kausi. Juoksussa ensimmäinen vetoharjoitus sitten vähään aikaan. Ensin hölkkäilin 20 minuuttia Kolmenkulmantielle ja siellä juoksin 5 x 2 minuutin vetoja minuutin kävelypalautuksella. Vetojen vauhdit, ensimmäistä hitaampaa lukuunottamatta, olivat n.3:40-3:45 luokkaa, eli ihan ok. Raskasta tosin oli ja usko uudesta tulemisesta oli koetuksella. Selässäkin vähän tuntui. Vetojen jälkeen taas rauhallista köpöttelyä takaisin kotiin. Yhteensä matkaa kertyi 11.5 km ja aikaa kului vähän vajaan tunnin verran. Illalla vielä 50 minuutin kotisalitreeni.
Sunnuntaina ulkona jatkui melkein koko viikon vallinnut säätila. Vettä ja räntää satoi, tuuli ja pari astetta plussan puolella. Nyt oli siis hyvä päivä polkaista vähän pidempi sisäpyörätreeni. Etukäteen en vielä tiennyt, kauanko sitä pyörän päällä jaksaisi istua, mutta kolmella juomapullolla, banaanilla ja energiapatukalla hommaan valmistauduin. Watopian valitsin reitistöksi ja päätin polkea kaikki tiet läpi lukuunottamatta kahta jyrkintä nousua. Eväät tuli syötyä ja juotua, ja viiden tunnin jälkeen kun hyppäsin pyörän päältä pois, niin matkaa näytti kertyneen 151 km, keskitehot olivat 161W ja nousumetrejä 1415. Taisi olla pisin sisäpyöräily ever – tai ainakin kärkikaksikossa.
Kelit ovat jatkuneet talvisina. Tämä viikko ollaan oltu koko ajan pakkasella ja lisää luntakin ollaan jonkin verran saatu. Uutta lunta tarvittaisiinkin, sillä uudenvuoden vaihteen plussat vei laduilta sen verran lumikerrosta, että paikoin latukone kuopaisee maata myöden. Viikonlopuksi oli myös luvattu kovia pakkasia, mutta niiltä onneksi vältyttiin ja pyörittiin siinä 10 pakkasasteen molemmin puolin.
Selkä on ollut koko viikon melko hyvässä kunnossa. Tosin sunnuntain hiihdossa pientä väsymyksen tunnetta selässä oli, mutta takana olikin tuntimäärällisesti kovin viikko sitten elokuun lopun. Sulkapallosta yritetään vielä pitää taukoa niin pitkään kuin vain varamiestä itselleni löytyy.
Maanantaina kävin pyörällä konttorilla. Pikku pakkasta oli ja vähän jäistäkin (etenkin kotitie), mutta maastopyörän nastarenkaasta löytyi pitoa. Illalla kävin Peetun kanssa juoksemassa Nokian paloaseman lenkin pienellä lisälenkillä höystettynä. Rauhallisesti mentiin ja 15.1 km:n lenkkiin meni aikaa vähän vajaat puolitoista tuntia, keskari oli 5:46 min/km ja keskisyke sopivan alhainen 117 bpm. Juoksin nastarilla kun etenkin kotitie oli jäinen, mutta muuten olisi kyllä varmaankin pärjännyt kesätossullakin.
Tiistaina olin kotikonttorilla, ja töiden jälkeen kävin selkäfixarilla puolen tunnin jumpassa. Muuten päivä oli lepoa, lumihommatkin jätin tekemättä kun ajattelin että poljetaan uusi lumi jääkerroksen päälle.
Keskiviikkona taas pyörällä toimistolla. Tiistaina sataneita lumia ei oltu aamulla vielä ajettu kovinkaan hyvin pois pyöräteiltä. Pakkasta oli aamulla kolmisen astetta, mutta päivän myötä se oli kiristynyt 7 asteeseen. Kotiin päin tullessa pyörätiet olivat jo hyvin auratut – paitsi kotitie, jonka kävin sitten kuitenkin ajamassa puhtaaksi kun lunta oli tullut sen verran paljon, ettei se kovettunutkaan jään päälle. Sillä välin kun A suli tallissa, poljin trainerilla harjoituksen mukaisen, reilun tunnin polkaisun Zwiftissä. Keskitehot olivat 160W.
Torstaina olin kotikonttorilla. Töiden jälkeen kävin juoksemassa 11 km:n lenkin. Tällä kertaa yritin ottaa vähän enemmän tehoja irti juoksussakin. Vauhti olikin 4:41 min/km, joka oli ihan ok lumisella alustalla kesäkengällä juostulla lenkillä, pakkastakin oli 9 astetta. Sykkeet olivat kyllä melko korkealla, keskarin ollessa 140 bpm. Mutta tämä oli tehollisesti kovin juoksulenkki pitkään aikaan.
Perjantaina oli loppiainen ja näin ollen vapaapäivä. Lähdin aamupäiväällä tekemään kauden ensimmäistä pertsan hiihtoa. Pakkasta oli 9 astetta ja ladut ihan hyvässä kunnossa. Kiersin jälleen Topin lenkin ja alkuun sekä päätteeksi Virelässä käynti. 35.6 km:n lenkkiin kului aikaa 2:50. Luisto oli ihan mukava, mutta pidon kanssa pientä haastetta – noilla pakkasasteilla olisi kuvitellut että toisin päin.
Lauantaina aamupäivällä poljin sisätrainerilla 80 minuutin treenin 192W keskitehoilla. Reittinä oli Alpe de Zwift, eli reilun 10 kilometrin nousupätkä, jossa nousumetrejä oli reilun tonnin verran. Tunnin verran nousuprosentti pyöri 10 paikkeilla. Yllättävän hyvin jaksoi vääntää. Illalla kävin vielä juoksemassa 14 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. Nastarit laitoin varmuuden vuoksi jalkaan. Pakkasta oli 9 astetta, alusta luminen ja kaakosta puhalteli navakasti. Koska juoksin lenkin myötäpäivään, niin vastatuuli tuli Ylöjärven keskustan ja Teivon suoralla ja tuolloin meno olikin melko hyytävää. Aikaa kului 1:12 eli keskari oli 5:08, keskisykkeen ollessa 128 bpm. Muuten meni rennosti, mutta loppukilometreillä alkoi lonkankoukistajat jumittelemaan.
Sunnuntaiaamusta lähdin heti aamupuuron jälkeen ladulle, kun päivälle oli luvattu lumipyryä. Pakkasta oli 8 astetta ja vapaalla tyylillä menin. Hiihdin perinteisen Topin lenkin Virelän lisälenkeillä sekä kävin vielä Antilan pellolla piipahtamassa. Matkaa kertyi 38 kilometriä ja aikaa kului 2:46. Hiihtokauden ensimmäinen satanen tuli täyteen. Meno oli kyllä vähän väsyneen oloista ja kun jo puolessa välissä alkoi sitten tulemaan lunta ja vastatuultakin oli enemmän, niin meno hyytyi vähän. Ojentajat ovat vielä tässä kohtaa hiihtokautta melko heikossa kunnossa, ja loppukilometreillä vasen ojentaja alkoikin vähän kramppailemaan. Illalla tuli tehtyä vielä puolen tunnin kotisalitreeni.
Niin kuin yleensäkin oikeassa elämässä, asiat eivät aina mene niin kuin etukäteen suunnittelee tai toivoo. Tänä vuonna kuitenkin suunnitelmat ja toiveet kariutuivat melko monelta maailmanlaajuisesti. Pettymyksiä ja haasteita on ollut niin henkilökohtaisesti, perheen sisällä, suvussa, Suomessa ja koko maailmassa. Omat haastet ovat toki olleet aika vähäpätöisiä maailmantilanteeseen verrattuna, mutta niinhän se menee, että omat haasteet ovat lähimpänä itseään, ja tuntuu ja sattuu siten eniten, vaikka eivät olisi mitenkään vertailukelpoisia muiden ongelmiin.
Alkuvuodesta korona sai vielä suurimman huomion uutisoinnissa ja ihmisten huolissa, mutta pikku hiljaa helmikuun loppupuolella uutisointi siirtyi Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Tätä myöden Suomessakin alettiin miettimään asioita ja arvoja uudelleen. Sähkön korkea hinta on ollut oikeastaan onneksi ainoa merkittävä asia, joka on konkretisoinut sodan haitat meillä Suomessa.
Omat ongelmat alkoivat (tai jatkuivat) jo alkuvuodesta. Selkäjumit vaivasivat ensimmäistä kertaa tammi-helmikuussa ja jatkuivat jossain määrin pidemmällekin. Olkapääongelmat haittasivat vähän uintia ja enemmän sulkapalloa. Heinäkuussa oli pariin otteeseen selkäongelmia, mutta niiden akuutit vaiheet eivät kestäneet pitkään. Heinäkuun lopussa oli myös viikon flunssajakso (koronatestit eivät olleet positiivisia). Syksyn Mynchenin pidennetystä viikonlopusta sain kantapääni niin kipeäksi, että se haittasi jonkin aikaa menoa. Loppusyksystä oli toinen flunssaviikko, ja heti sen perään selkä meni taas jumiin ja tällä kertaa sen verran pahaan, että siitä toipumiseen meni yli pari kuukautta.
Vuoden viimeistä neljännestä lukuunottamatta treenaamaan pääsi ihan mukavasti. Edellisenä syksynä MO alkoi tekemään minulle harjoitusohjelmaa ja sen seuraaminen jatkui heinäkuun loppuun asti. Tämän jälkeen siirryin taas omatoimiseen harjoitteluun. Talvi- ja kevätkausi tuli käytyä aktiivisesti kaksi kertaa viikossa ManyOnen yhteistreeneissä, mutta kesäksi jättäydyin niistä pois, enkä syksylläkään liittynyt enää porukkaan mukaan.
Salitreenien osalta vuosi oli melko vaisu. Valkku ei ollut sisällyttänyt paljoakaan salitreenejä ohjelmaan ja nekin vähät olivat lyhyitä 20-30 minuutin harjoituksia. Syksyllä tuli hieman enemmän aktivoitua voimatreenienkin suhteen, mutta ei silloinkaan mitenkään isoissa määrin. Ihan loppuvuonna oli jokusia puolen tunnin treenejä selkäjumpparin kanssa. Yhteensä salikertoja kertyi vain 21 kpl ja niihinkin kului aikaa vain 12 tuntia. Edellisenä vuonna määrät olivat yli tuplat enemmän.
Sulkapallovuosi oli myös rikkonainen. Kevätkaudella kävin 13 kertaa pelaamassa neluria puolentoista tunnin ajan. Välillä oli jokusen viikon taukoja, kun joskus ei saatu porukkaa kasaan ja joskus minulla oli olkapää- tai selkävaivoja. Pelit jatkuivat kuitenkin Juhannusviikolle asti, koska jouduimme siirtämään jo maksettuja vuoroja vakiovuorosta eteenpäin. Syyskaudella en ehtinyt pelaamaan kuin viitenä kertana ennen kuin selkävaivat lopetti pelit kokonaan. Yhteensä kertoja siis 18 kpl ja niihin kului aikaa n.27 tuntia. Kymmenisen tuntia vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Uinnin osalta vuosi oli kaksijakoinen. Tammikuussa koronasulku piti vielä uimahallit kiinni, mutta helmikuussa pääsi jo ihan normaalisti uimaan. Pääosin kävin uimassa MO:n yhteistreeneissä, mutta ohjelmassa oli myös muita uinteja. Talvella ja alkukeväästä tuntui että uintini oli mennyt eteenpäin ja testiuinneissa vauhdit tuntuivat ihan hyviltä. Kevään edetessä kehitys pysähtyi ja tuntui että tuli takapakkiakin. Kesän avovesiuinnit eivät kauheasti innostaneet kun tuntui ettei avovesiuinti sujunut laisinkaan. Vielä kun Turun puolimatkan triathlon jäi väliin sairastumisen vuoksi, niin into lopahti kokonaan. Vuoden viimeinen uinti tuli tehtyä heinäkuun loppupuolella. Uintikertoja kertyi 45 kpl ja niihin kului aikaa 41,5 tuntia. Näistä avovedessä 9 kertaa / 5,5h. Edelliseen vuoteen määrissä ei ollut kauheasti tiputusta, mulla vuonna -21 uimahallit olivat aika paljon kiinni kevätkaudella koronasulun vuoksi.
Trithlonin osalta päätavoite oli heinäkuun lopulla kisattava Challenge Turku puolimatka ja valmennusapu tähtäsi siihen. Sairastumiseni vuoksi tuo kisa jäi kuitenkin väliin ja kesän ainoaksi kisaksi jäi Juhannuksen perusmatkan lähtö Vuokatissa. Duathlonin puolella kävin Tikkakoskella kisaamassa SM-matkan, jossa sijoitun ikäsarjassani hopealle.
Suunnistuskerrat jäivät tänäkin vuonna vähiin. Yksillä iltarasteilla kävin sekä Mynämäellä Jukolassa juoksemassa ankkuriosuuden.
Hiihdon osalta olosuhteet olivat kunnossa. Talvi oli luminen, vaikka lämpötilat sahasivatkin edestakaisin. Välillä tuli vettä ja välillä lunta taivaan täydeltä. Tuulin takareiden repeäminen Pirkan hiihdossa aiheutti sen, että pohjoisen reissu jäi väliin, joten kaikki 1000 hiihtokilometriä tuli kotiladuilta. Hiihtokausi alkoi loppiaisena ja päättyi huhtikuun alkupäiville. Hiihtokertoja kertyi 28 kpl ja aikaa tuli ladulla kulutettu 77 tunnin ajan. Eli keskimäärin yhden hiihtolenkin mitaksi tuli n.36,5 kilometriä. Luistelutyylillä menin 10 kertaa ja niistä kertyi n. kolmannes koko hiihtomäärästä. Uutta hiihtokalusto tuli hankittua sen verran, että ostin uudet Peltosen skinit ja perinteisen sukset. Myös uuden perinteisen monot ostin samalla kertaa.
Pyöräilymäärät olivat lähes edellisvuoden tasolla. Yhteensä ulkopolkemista kertyi n.7300 kilometriä ja 284 tuntia. Tästä oli työmatkapyöräilyä 3200 km, mutta työmatka saattoi välillä venähtää pidemmäksi eikä ollut aina se perinteinen 17 km suuntaansa. Etenkin Ylläksen viikko oli pyöräilyvoittoinen. Tuolle viikolle kertyi yli 500 pyöräilykilometriä. Tuo viikko oli kova helleviikko eikä silloin oikein jaksanut muuta kuin pyöräillä. Lomakaudella tuli mökillä pyöräiltyä paljon, muuten lenkit olivat pääosin Säijän ja Sasin lenkkejä. Mukavia yksisuuntaisia pyöräilyjä oli mm. Porista Alastarolle, Hämeenlinnasta kotiin, Kokkollasta Vaasaan ja Vaasasta Kristiinankaupunkiin. Toukokuun alusta Syyskuun loppupuolelle kestäneen kilometrikisan aikana tuli poljettu 5500 km. Pyöräilyt tuli poljettua pääosin gravelilla, sillä maantiepyörä oli runkovaurion vuoksi Rosella huolettavana koko kesän ja alkukesää lukuunottamatta ko. pyörä oli pois käytöstä. Yli 100 kilometrin polkaisuja oli 19 kpl joista pisin oli tasan 200 km.
Sisäpyöräilystä oli taukoa toukokuun alusta syyskuun loppuun. 70 sisäpyöräilykertaan tuli käytettyä aikaa n.100 tuntia. Osa sisäpyöräilyistä oli ohjelman mukaisia treenejä ja osa oli vapaa polkemista – etenkin syyskauden polkemiset, jolloin valminnusohjelmaa ei enää ollut
Päälajistani Juoksusta ei myöskään jäänyt paljon kerrottavaa. Jonkin verran tuli kisailtuakin, mutta tuloksellisesti tai aikojen suhteen ei mitään ihmeellistä kerrottavaa. Talvella kävin kolme kertaa TeivoCupeissa juoksemassa 5 km lenkin. Keväällä oli vajaan 7 km:n Savihölkkä sekä Helsingissä puolimaraton, jossa juoksin 1:23 -alkuisen ajan ja tämä oli varmaan tämän kauden paras suoritus. Heinäkuussa kävin Orihölkässä juoksemassa vajaan 8 kilometrin kisan. Syksyn kisoina oli Turun Ruisrääkki eli puolimaran sekä Tampereen Puolimaraton. Kisakauden päätti Kankaanpään Maraton, jossa juoksin 3:07 -alkuisen ajan. Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 1670 joihin kului aikaa 141 tuntia. Kertoja oli 128 kpl, eli keskimatkaksi muodostui n.13 kilometriä. Juoksumäärätkin olivat noin 10% edellisvuotta alempana. Kalustoa juoksuun tuli uuden Polar Pacer Pro:n muodossa.
Yhteensä koko vuonna kertyi harjoituspäiväkirjaan hieman vajaat 700 tuntia. Tämä on ihan hyvä määrä ottaen huomioon, että vuoden viimeinen neljännes oli erittäin huono. Ensimmäisellä neljänneksellä tunteja kertyi 219, toisella 210, kolmannella 169 ja viimeisellä 97 tuntia. Eli viime vuoden 810 tuntiin jäi matkaa, mutta aika lähellä oltaisiin oltu, jos loppu vuosi olisi mennyt suunnitelmien mukaisesti.
Eipä osaa säiden haltija päättää millaista keliä pitää. Tällä viikolla ollaan vuorostaan siirrytty pakkasista plussan puolelle, vesisateisiin ja jääkeleihin.
Maanantai, Tapaninpäivä, tuli otettua kevyesti koiralenkkien parissa ja vielä Alastaron maisemissa.
Tiistaiaamuna oli tullut Alastarolle vajaan sentin verran uutta lunta. Kävin juoksemassa alkuun Alastaron kujilla ja sitten kävin kääntymässä Ryötillä ja sitten takaisin Pakilantielle. Matkaa kertyi vähän päälle 12 kilometriä ja aikaa kului jonkin verran päälle tunnin. Keskari tippui lumisen, vähän liukkaan ja tuulisenkin kelin vuoksi 5:13 min/km:iin. Selkään tuntui taas jokaisella askeleella, mutta ei onneksi mitään sen pahempaa. Päivällä kävimme lykkäämässä mökin tien puhtaaksi lumesta ja illalla vielä 40 minuutin kotisalitreeni.
Keskiviikonkin olin vielä vapaalla. Kotipuolessa oli tullut viitisen senttiä uutta lunta ja ne pukkasin aamupäivällä pois pihasta ja tieltä. Illalla kävin avaamassa vielä hiihtokauden, kun hiihtelin vapaan tyylillä Lamminpään kautta Topinlenkin. Matkaa kertyi 28 kilometriä ja aikaa kului napsun päälle kaksi tuntia. Asteen verran oli pakkasta ja luisto ihan mukava, mutta ojentajat alkoivat loppumaan loppumatkasta. Selkään hiihto ei tuntunut yhtään.
Torstaina olikin sitten taas konttoripäivä ja sinne tuli mentyä pyörällä. Pikku pakkasta oli ja mukavan lumista. Olin liikenteessä maastopyörällä, kun gravelista oli vielä rikkoutunut etukumi vaihtamatta. Illalla poljin vielä trainerilla reilun tunnin Zwiftin ohjelmanmukaisen treenin. Keskitehot olivat 153W ja -sykkeet 118bpm. Pääosin kevyt treeni, mutta sisälsi 12 kpl kovia lyhyitä vetoja.
Perjantaina olin autolla konttorilla ja töiden jälkeen puolen tunnin jumppa Selkäfixillä. Sää oli muuttunut päivällä räntäsateesta vesisateeksi ja lämpöä oli pari astetta. Kävin kuitenkin juoksemassa nastareiden kanssa Nokian paloaseman lenkin, 13.1 km. Aikaa kului tunti 7 minuuttia, eli keskari oli 5:08 min/km. Alusta oli sohjoinen, jäinen, märkä ja välillä ihan sulakin. Vähän pelotti, että jos tulee lipsumisia, niin mitä selkä sanoo, mutta selkä oli ensimmäistä kertaa hyvä myös ulkona juostessa. Pisin juoksumatka vähään aikaan ja kyllä se yllättävän rankalta tuntuikin.
Lauantaina illalla oli ohjelmassa uudenvuoden vastaanotto kotosalla. Syöminkiä ja juominkin ja valvomista. Päivällä ehti kuitenkin tekemään kahden tunnin sisäpyöräilyn. Keskitehot olivat 178W ja -sykkeet 126bpm.
Lauantain plussakelit ja vesisateet olivat tehneet ainakin oman tien niin liukkaaksi, että päätin jättää suunnitellun juoksulenkin väliin ja hyvätä jälleen trainerin päälle. Kaksi Komisaario Palmun elokuvaa ehti hyvin katsomaan, kun poljin vuoden ensimmäisen 100 kilometrin sisätreenin. Aikaa kului 3:15 ja keskitehot olivat 175W ja -sykkeet 125bpm. Yllättävän helposti pyöräily meni vaikka yli kolmen tunnin treeniä ei ollut tullut tehtyä pitkään aikaan. Energiaa kyllä riitti, sillä viime aikojen mässäilyt olivat kerryttäneet varastot äärimmilleen. Nyt niitä pitäisi sitten alkaa purkamaan ihan tosissaan.
Olipa hilkulla, ettei tullut sittenkin musta joulu, kun pakkaset ja lumisateet vaihtuivat plussakeleihin ja vesisateeseen. Alkuviikko oli vielä erittäin talvista, mutta sitten tiistaina alkoi vetää plussan puolelle ja vettäkin alkoi jo tihuttamaan. Ehdein ajaa tien vielä puhtaaksi kevyen lumen aikana ja penkatkin tuli pökittyä vähän pidemmälle.
Maanantaina olin kotikonttorilla ja illalla poljin ohjelman mukaisen sisäpyörätreenin. Se oli tunnin mittainen ja keskitehot olivat 150W ja -sykkeet 112bpm. Eli melko kevyttä mentiin.
Tiistaina kävin autolla töissä ja töiden päälle ajelin Selkäfixiin, jossa aloitimme keskivaratalon lihaksia tasapainottavan jumppailun. Kolmisen varttia teimme erinäköisiä liikkeitä pääasiassa kuminauhaa apuna käyttäen.
Keskiviikkona kävin konttorilla pyörällä. Lämpöä oli pari astetta ja vesitihkua sateli molempiin suuntiin mennessä. Sohjoa oli paikoin enemmän ja paikoin vähemmän – pääasiassa kuitenkin pyörätiet olivat hyvässä kunnossa. Illalla poljin vielä ohjelman mukaisen sisäpyörätreenin. Tällä kertaa ohjelmassa oli vähän enemmän tehoja. 70 minuutin hajoitteessa keskitehot olivat 174W ja -syke 134bpm.
Torstaina taas kotikonttoripäivä ja illalla kävin Selkäfixissä reilun puolen tunnin treenissä.
Perjantaina oli jälleen vuorossa työmatkapyöräilyt konttorille. Sää oli kääntynyt taas lievästi pakkasen puolelle ja heti aamusta alkoi satelemaan lunta. Pyörätiet olivat sulaneet melko hyvin edellisten päivien vesisateiden ansiosta, mutta liukkaitakin kohtia löytyi, ja vaikka pyörässä nastat onkin, niin nuo kapearenkaisen nastat ei kauhean hyvät ole, joten varovaisesti sai mennä. Kotiin päin ajaessa uutta lunta olikin satanut kymmenisen senttiä eikä mitään pyöräteitä oltu ajettu. Ja kun eturengaskin oli melko lussuna niin matkaan meni aikaa melkin 70 minuuttia kun normaalisti talvella menee kolmen vartin verran. Lumisade lakkasi kotiin tuloon mennessä, joten kotona pääsi heti ajelemaan pihaa ja tietä puhtaaksi. Illalla juoksin vielä 50 minuutin kevyen mattotreenin. Matkaa kertyi 10 kilometriä ja tuo olikin jokuseen kuukauteen pisin juoksulenkkini. Selkään ei tuntunut, joten sen puolesta oli ihan hyvä juttu. Sykkeet vaan oli ihan tapissa, kun keskari oli vitosen vauhdilla 143bpm. Eikä tuo mattoilu muutenkaan niin mieltä ylentävää hommaa ole.
Jouluaattoaamunupäivällä pyöräilin Zwiftissä 80 minuutin vapaan polkaisun. Keskitehot olivat 189W ja -syke 142bpm. Nousumetrejä kertyi 26 kilometriin reilu 800m, joten vääntää sai.
Sunnuntaina, Joulupäivänä, ennen Alastarolle lähtöä, kävin juoksemassa ulkona ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen yli kympin lenkin. Pakkasta oli 11 astetta, mutta päätin silti mennä ulos, kun tuo matolla teputtelu ei oikein innostanut. Kevyenliikenteenväylät oli putsattu hyvään kuntoon, joten ilman nastariakin pärjäsi. Juoksin Nokian Välimaan ja Tesomajärven kautta, joista kertyi matkaa 12.3 kilometriä. Aikaa meni vähän päälle tunti, keskari oli 5:07 min/km. Keskisyke oli jälleen melko korkealla 129 bpm, mutta PK:n puolella kuitenkin. Saa nähdä, mitä selkä tykkäsi, sillä joka askeleella alaselässä oli tuntemuksia, ei kipua, mutta jotain tuntemuksia kuitenkin.
Tällä viikolla taidettiin olla jo lähellä, että sähkökatkoista pelottelut kävisi toteen. Jokunen päivä mentiin sen verran kovissa pakkasissa, että sähkönkulutus ja pörssisähkön hinta oli aika korkealla. Pakkasten lisäksi ilmassa oli muitakin talvisia elementtejä, sillä tiistai-keskiviikko yönä saatiin kymmenkunta senttiä uutta lunta ja vähän myrskyäkin oli. Lumi oli melko puuteria, joten sitä oli kevyt lykkäillä kolalla, saati sitten A:lla. Sunnuntaina sitten mentiin jo vähän plussan puolelle, mutta toivottavasti ensi viikolla ei tule niin paljon vettä, että kelit menisivät kovin jäisiksi.
Selkävaivoja ei ole vielä täysin voitettu, mutta sen verran hyvässä kunnossa kuitenkin ollaan, että matolla uskalsi jo vähän juoksennella.
Lauantaina tuli kaadettua varmaankin tämän talven viimeinen puu, ja sunnuntaina sekin oli jo klapeina, joten klapihommat ainakin kotona ovat melko finito. Keväämmällä kaatohommat varmaankin jatkuvat mökillä, ja voi sitä vielä yksi pienehkö kuusi kaatua kotipihastakin.
Maanantaina juoksentelin kevyesti matolla kahdenkymmenen minuutin verran. Juoksun päälle 50 minuuttia sisäpyöräilyä. Alotin pyöräilyssä 12 viikon FTP booster -ohjelman. Saapi nähdä kuinka pitkälle sitä jakssa ajella.
Tiistaina ohjelmassa oli tunnin kotisalitreeni.
Keskiviikkona pääsi ajelemaan päivällä edellisenä iltana ja yönä pyryttäneet lumet pihasta ja tieltä – ja vähän naapureidenkin pihoista. Illalla juoksin puoli tuntia rauhallisesti matolla ja päälle vajaan tunnin sisäpyöräily treeniohjelman mukaisesti, joka sisälsi lyhyitä kovia vetoja.
Torstai oli konttoripäivä, mutta olin autolla liikkeellä, kun pakkasta oli melkein parikymmentä astetta.
Perjantaina aamupäivällä juoksin jälleen matolla puoli tuntia. Tällä kertaa otin kiihtyvävauhtisen treenin. Alku oli tosi rauhallista, mutta viimeiset kilsat mentiin jo pitkälle alle vitosta. Matkaa kertyi 6 kilometriä, joten keskivauhti oli vitosta. Selkä ei onneksi ottanut kovin pahasti itseenä, vaikka vähän tuntemuksia olikin. Illalla oli Valmetin pikkujoulut ja siellä menikin yllättävän pitkään, kun raahauduin kotiin vasta puoli neljän aikoihin.
Lauantaiaamuna tuli nukuttua melkein kymmeneen, mutta sitten heti pihalle puuhommiin ja siellä tuli vietettyä pimeän tuloon asti. Illalla tuli katsottua jalkapallon pronssiottelu ja samalla poljettua pikkujoulun rangaistuslenkki Zwiftissä. Reittinä oli Ventouxin nousu ja reilun kahden tunnin polkaisuun kertyi noin 1660 nousumetriä ja keskitehot olivat 189W ja sykkeet 142bpm. Pieni hedari oli päällä ja sekin vaikutti varmaan tuohon keskisykkeeseen.
Sunnuntaiaamusta ajelin taas pihan ja tien puhtaaksi yön lumisateista. Paljon ei ollut kertynyt, mutta samalla tuli lykittyä penkat ojanpohalle. Päivä taas puuhommissa ja illalla tunnin kotisalitreeni jalkapalloa katsellen.
Hiihtokelit alkavat tehdä tuloaan. Tällä viikolla on tullut sen verran uutta lunta, että luonnonlumilatujakin on alettua ajamaan. “Rajalatummekin” ajettiin tänään sunnuntaina jo kelkalla, joten pian saa alkaa rasvaamaan suksia. Tuo rajalatu voisi pysyä tänä talvena vähän paremmassa kunnosa, sillä sen reunoilta kaadeltiin pari viikkoa sitten isoja kuusia pois, joten nyt lumi sataa paremmin baanalle eikä keväälläkään neulaset pilaa latua varmaankaan niin helposti.
Alkuviikosta tuli pidettyä yksi lomapäivä, kun kun tiistaina oli itsenäisyyspäivä, joten maanantai oli hyvä ottaa lomaa. Tuli siis pari lisäpäivää klapien tekemiseen. Ja hyvä niin, sillä nyt alkaa tulla sen verran lunta tuonne mettän puolellekin, että kohta menee rämpimiseksi. Jokunen puu pitää vielä kaataa, niin saan kasani täyteen. Tosin taitaan mennä kuitenkin ensi vuoden puolelle kun Joulu “pilaa” yhden viikonlopun.
Maanantaina siis koko valoisan aika puuhommissa. Illalla kävin tekemässä vielä sauvalenkin. Tällä kertaa juoksin jo vähän pidempiä pätkiä, jopa puolentoista kilometrin pätkä putkeen. Koko sauvalenkille tuli mittaa 10.4 kilometriä ja siitä hölkkäsin noin kuutisen kilometriä. Aikaa kului reilun tunnin verran. Hölkkä meni ihan ok, mutta jälleen selkä kipeytyi sen verran, että seuraavina päivinä se kipuili taas normaalia enemmän.
Tiistai oli itsenäisyyspäivä ja se tuli vietettyä jälleen klapihommissa. Neljään päivään yli 20 tuntia puuhommia – onneksi keskiviikkona oli työpäivä. Illalla poljin trainerilla 75 minuutin treenin. Keskitehot olivat 166W ja sykkeet 124bpm.
Keskiviikkona oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt. Pikkupakasta oli ja vähän lumista.
Torstaina oli kotikonttoripäivä. Lunta oli tullut sen verran, että sain ajella A:lla tien ja pihan puhtaaksi. Illalla taas kahden tunnin sisäpyöräily samalla jalkapalloa katsellen. Keskitehot olivat 162W ja sykkeet 119bpm.
Perjantaina taas vain työmatkapyöräilyt. Pikku pakkasta oli edelleen, mutta nyt vähän enemmän lunta. Pyörätiet oltiin kuitenkin melko hyvin ajettu. Ilta meni sohvalla makaillessa ja paria jalkapallopeliä katsoessa.
Lauantaina oli taas puuhommia koko päivä. Illalla reilu pari tuntia sisäpyöräily ja samalla jalkapallon katselua. Keskitehot 160W ja sykkeet 131bpm. Sykkeet aika korkealla – puuhommat varmaankin vähän rasitti.
Loppuviikosta oli taas tullut sen verran lunta, että sunnuntaiaamusta ajelin pihan ja tien A:lla puhtaaksi. Sitten pimeään asti puuhommia. Illalla pitkästä aikaa kotisalitreeni. Ehkä sitä oli ulkonakin tullut jo treeniä ihan riittävästi, mutta harjoituspäiväkirjaan tuli kuitenkin 50 minuuttia salia.
