Nyt alkaa pikku hiljaa jo tarkenemaan. Aamut tosin ovat vielä olleet viileitä, mutta lämmöt ovat nousseet nopeasti melko mukaviin lukemiin. Viikonloppuna päästiin jo ihan kesäisiin lämpöihin kun päivälämmöt nousivat jo yli kahdenkymmenen asteen ja kun vielä aurinkokin paisteli, niin kyllä kelpasi.
Viikon arkipäivät tuli otettua vähän kevyemmin. Edellisen viikonlopun setti tuntui olevan kuitenkin sen verran kova, että alkuviikosta ei jalat olleet vielä palautuneet. Ja kun lauantaina oli tiedossa seuraava kisalähtö, niin palautumaan piti pystyä.
Viikko oli myös toimistoviikko. En muistakaan koska olen viimeksi ollut joka päivä toimistolla. Maanantaina olin gravelilla liikenteessä. Aamulla lämpö oli nollassa, joten piti laittaa lisäkerros alle, mutta iltapäivän 15 asteen lämpöön sai jo ylimääräistä riisua pois.
Tiistaina olin maantiepyörällä liikenteessä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Rose oli allani sen jälkeen, kun se tuli syksyllä rungonvaihdosta. Eli melkein vuosi on ollut taukoa tästä pyörästä. Olisi pitänyt tehdä pieni testilenkki ennen aamua, sillä satula oli liian matalalla, ohjaustanko oli vähän löysällä ja takalevyjarrun kiristäjä oli löysällä ja alkoi helistä kesken matkan. Nämä tuli kahvitunnilla korjattua, joten töiden jälkeen pääsi tekemään vähän pidempää kotiinpaluureittiä. Kiersin perinteisen Lempäälä – Säijä – Nokia reitin ja tästä kertyi matkaa 58 kilometriä ja aikaa kului 1:54. Keskariksi tuli n.31 km/h ja tehoja irtosi 198W:n verran. Hyvin Rose liikahti, etenkin kun tuulensuuntakaan ei ollut ihan paras mahdollinen ja rauhallisesti otettavia pyöräteitäkin oli n.20% matkasta. Jalkakin oli aika hyvä, vaikka vielä päivällä se tuntui väsyneeltä.
Keskiviikkona oli taas graveli alla kun poljin töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä arborettumin, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta vähän reilun 12 km:n lenkin. Aikaa kului vähän alle 56 minuuttia, eli tästä tuli tähän kohtaan vähän liiankin kova lenkki 4:35 min/km:n keskarilla. Sykkeet (128bpm) oli kuitenkin vahtiin nähden ihan hyvä. Iltapäivällä pyörällä kotiin normireittiä.
Myös tortaina olin pyörällä toimistolla. Muuta treeniä ei päivään tullutkaan. Pihahommia tuli kyllä tänänäkin päivänä tehtyä töiden jälkeen. Perjantai oli täyslepopäivä. Tosin lapio-kottikärryhommia tuli illalla tehtyä, eli voimatreeniksi sitä voisi luokitella. Toimistolla autolla.
Lauantaina klo 10 starttasi Raholan kymppi. Kisa oli nimensä mukaisesti 10 kilometrin lenkki ja se kulki ihan kotikulmilla. Lähtö oli Tesoman uimahallilta ja kiersi ensi Tesomajärven ja sen jälkeen suunnattiin Vuorentaustaan päin, jossa kierrettiin koulu ja sieltä palattiin Haukiluoman kautta lähtöpaikalle, jälleen Tesomajärvi kiertäen. Osanotto oli hyvä, sillä lähtöviivalla oli puolentoistasataa juoksijaa. Myös keli suosi. Lämpöä oli vähän alle parikymmentä astetta ja aurinko paisteli eikä tuultakaa ollut häiritsevästi. Lähtöpaukun jälkeen oli vähän ruuhkaista, mutta jokusen sadan metrin jälkeen tilaa alkoi löytymään ja astelmat alkoivat vakiintumaan. Itse olin pääjoukossa vajaan kilometrin verran, mutta kun totesin, että vauhti on vähän turhan reipasta omaan tavoitteeseeni nähden, niin rauhoitin menoa. Oma tavoite oli juosta lähemmäksi 38 minuutin kuin 39 minuutin aikaa. Tämä tarkoittaisi n. 3:50 min/km vauhtia. Ja kun ensimmäinen kilsa oli 3:40 vauhtia, niin himmasin suosiolla. Tästä syystä jäin tässä kohtaa vähän välimallin juoksijaksi, sillä reilun kymmenen hengen porukka meni menojan ja takanakaan ei ollut ihan lähellä ketään. Vajaan kolmen kilometrin kohdalla sain ensimmäisen karkulaisen kiinni, enkä jäänyt odottelemaan. Seuraaviin näytti olevan sen verran matkaa, että ajattelin että sijoitukseni olisi tässä. Vähän ennen vitosta, Vuorentaustan koululle noustaessa ohitin kuitenkin jälleen yhden. En saanut hänestäkään matkaseuraa. Lähietäisyydelle oli tullut myös pari muuta selkää, jotka voisi olla saavutettavisa. Myllypuronkadun alituksen jälkeen, vähän ennen kasin tolppaa sainkin seuraavan kiinni. Olin vähän ilkeä, kun pääsin ohi, niin kiihdytin vähäksi aikaa sen verran vauhtia, ettei kaveri pääse peesiin kiinni. Tähän tein siksi, että hän näytti vähän vanhemmalta menijältä ja ajattelin hänen olevan samassa sarjassa kuin minä (todellisuudessa hän oli M60-sarjassa). Vähän kasin jälkeen sain vielä yhden ohitettua, eikä hänestäkään ollut kovin pitkään seuraa. Lopussa ei sitten enää ollutkaan yhtään realistista selkää lähellä, joten piti vain keskittyä vauhdin ylläpitämiseen, sillä tavoiteaika oli vielä ihan haarukassa. Maaliviivan ylityksen jälkeen kello näytti ajaksi 38:22, eli tavoitteeseen tuli päästyä. Aika riitti M50-sarjan voittoon ja koko porukasta kymmenennelle sijalle. Jalka oli yllättävän hyvä ja melko hyvin palautunut edellisen viikonlopun kisailuista. Edellisen päivän tankkaus taisi onnistua. Rajoittava tekijä oli paremminkin hapenotto.
Kuva: Riikka LitmoKuva: Riikka Litmo
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin polkemaan mökille äitienpäivää viettämään ja aloittamaan etätyöviikon mökiltä päin. Sää oli jälleen mukavan aurinkoinen ja lämpökin oli suht sopiva, sillä montaa astetta yli kahdenkympin se ei noussut. Tuultakaan ei kauheasti ollut, vaikka lounasta jonkin verran puhaltelikin. Reittisuunnitelma muuttui jonkin verran matkan aikana, mutta lopullinen reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen ja sieltä Sastamalaan. Sastamalasta suuntasin Sammaljoelle päin, mutta ennen Sammaljokea käännyin Rautaniementielle, jota kautta pääsin asfalttia pitkin Halkivahaan. Loppukieppaus kulki Halkivahasta Urjalankylän kautta Koskioisiin ja sieltä mökille. Matkaa kertyi 132 kilometriä ja aikaa kului 4:15. Tästä tuli ihan mukava keskari 31.2 km/h ja tehojakin löytyi 192W:n verran. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, mutta ihan hyvin jaksoi pyörittää. Lopussa tuli vähän yritystäkin kehiin, jotta sain pidettyä 31:n keskarin loppuun asti. Mökillä tuli kasteltua talviturkkikin, ja ihan ilman märkäpukua.
Lomaviikon jälkeen paluu karuun arkeen oli hyytävä. Aamupakkasia, räntää, rakeita yms. mitä nyt vappuviikkoon Suomessa kuuluukin. Takkaa piti alkaa taas uudelleen lämmittämään kun yöpakkasista ei päästykään eroon. Päivälläkin pyörittiin pääasiassa viiden asteen pyörteillä, mutta onneksi viikonloppuna lähenneltiin jo kymppiä. Aurinkopaneelien tuotannosta näkee hyvin kuinka kylmä viikko oli, sillä tuotto parhaimmillaan oli 18 kWh ja huonoimmillaan 4.2 kWh. Tosin edellinenkään viikko ei ollut kovin kummoisempi, mutta lomaa edeltävänä päästiin melkein joka päivä 20 kWh:iin.
Treeniviikko oli tuntien osalta melko kevyt, n. 10 tuntia. Piti vähän kevennellä etelän leirin jälkeen kun viikonloppuna oli tiedossa Tikkakoskella SM-Duathlon. Hieman alkoi kaduttamaan sinne osallistuminen kun seurasi viikon aikana lämpötilaennustetta kisapäivälle. Alkoi mietittymään millä kamppeilla sitä oikein tarkenee pyöräillä, kun kuitenkin juoksussa on saanut hien päälle ja sitten pitäisi lähteä 8 asteiseen viimaan.
Jo maanantai oli kevyt päivä. Vapun ja jälkisynttäreiden vuoksi tuli herkuteltua vähän turhankin paljon, etenkin kun lomaviikolla oli kertynyt vähän lisäpainoa, vaikka kovasti tuli reenattuakin. Illalla sentään sain aikaiseksi tunnin kotisalitreenin. Ilta meni tänäkin päivänä pitkäksi kun piti katsoa snookerin MM-kisojen loppuottelun päätös.
Tiistai oli kotikonttoripäivä. Vähän pidempään tuli nukuttua, kun ilta venähti puolilleyöhön. Illalla piti turvautua traineriin kun ulkona oli neljä astetta lämmintä ja satoi vettä. N. 100 minuutin polkaisun tein Zwiftissä. Treeni sisälsi kolme vähän tiukempaa n.7 minuutin vetoa ja pari vähän kevyempää. Keskitehot olivat 178W.
Keskiviikosta tuli täyslepopäivä. Konttorillakin kävin autolla, kun piti käydä hammaslääkärissä. Illalla piti juosta, mutta snookerin katselut painoivat vielä ja siirsin vetotreenin torstaille.
Torstaina kävinkin sitten gravelilla konttorilla. Aamulla oli nelisen astetta pakkasta, joten taas sai pakata päälleen vähän enemmän vaatetta. Iltapäivän viisi astetta ei tuntunut kauheasti aamua lämpimämmältä, kun tuultakin oli jonkin verran. Kotiin päästyäni hölkkäilin Lamminpään kentälle tekemään 400 m vetoja. Kuusi vetoa tein ja ajat olivat 1:29 – 1:19 välillä, loppuakohden koveten. Jalka ei ollut kauhean kevyen tuntuinen, ainakaan ensimmäisissä vedoissa, mutta ihan hyvän treenin sain tehtyä.
Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla taas nelisen astetta pakkasta ja illalla 7 astetta plussaa kun pyöräilin Tahmelan ja Tohlopin kautta kotiin. Illalla kävin vielä testaamass tri-pyörää Kolmekulmantiellä. Kuuden kilometrin polkaisussa sain varmuuden, että pyörä on kisakunnossa.
Lauantaina aamupäivällä lähdin ajelemaan kohti Tikkakoskea ja duathlonin SM-kisoja. Viidenkympin ikä ei antanut tällä kertaa uutta sarjaa, sillä sarjani oli M45-54. Edellisvuoden hopeasaavutukseen ei lähtöluetteloa katsoessani ollut mahdollisuuksia. Kovia nimiä löytyi listalta ja myös uusia nimiä, joista ei ollut mitään tietoa. Saavuin pelipaikalle jo puolen päivän jälkeen ja pääsin seuraamaan nuorison kisailua. Osa kisaili kovinkin kevyissä pukimissa ja itseäni mietitytti kovasti, että millä setillä sitä lähtisi liikenteeseen. Lopuksi päädyin tri-kisa-asuun + pitkät sukat + irtihihat ja -puntit + buffa päähän.
Pari minuuttia klo 15 jälkeen oli lähtö, ja ensimmäisenä oli 5 kilometrin juoksuosuus. Hurjaa vauhtia kärki lähti menemään ja vaikka olin selvästi kärjen takana, niin ensimmäinen kilometrini oli 3:48 min/km. Kärjelläkin vauhti vähän tasaantui alkurynnistyksen jälkeen ja omatkin kilometriajat rauhoittuivat pikkuhiljaa, ollen kuitenkin kaikki alle 4 minuutin. Viime vuonna sijoitukseni oli helppo todeta, kun tulin juoksusta ensimmäisenä vaihtoon. Nyt en tilannetta tiennyt, mutta tuloksista selvisi, että olin ensimmäisen juoksun jälkeen ikäryhmässäni sijalla 7/14. Aika oli 11 sekunttia edellisvuotta heikompi. Myös ensimmäinen vaihto oli 15 sekunttia hitaampi kuin edellisenä vuonna. Aika ehkä kului juomahörppyyn ja kellon kanssa sähläämiseen. Pyöräosuudelle lähtiessä huomasin että unohdin laittaa hanskat käteen. Tuuliliivin jätin tarkoituksella pukematta, mutta hanskat oli tarkoitus laittaa. Kahdeksan lämpöastetta oli kyllä vähän vilpakka keli polkea, mutta onneksi aero-asento vähensi viimaa. Ainoastaan käsivarret vähän kohmettuivat, näpit onneksi ei niinkään. Pyöräilyosuus oli muuten melko surkea esitys. Yritys oli kova, mutta siltikin aika painui yli 35 minuutin, joka oli melkein kaksi minuuttia heikompi kuin edellisenä vuonna. Keskitehot jäivät 20 W edellisestä vuodesta, vaikka ajattelin, että se voisi olla jopä edellistä vuotta korkeampi. Ei vaan saanut itsestä irti. Pyöräilyssä ei kuitenkaan tullut ohi kuin yksi polkija, mutta oman sarjalaisiani en saanut ketään kiinni. Muiden sarjojen menijöitä sai kyllä ohitella ihan huolella. Pyöräilyn jälkeen toinenkin vaihto oli edellistä vuotta hitaampi melkein 20 sek. Toiselle, 2.5 kilometrin juoksuosuudelle sain selän eteeni noin 50 m päähän. Sen sain ohitettua kilometrin juoksun jälkeen ja sitten ei uusia selkiä enää edessäni näkynytkään, joten ihan kaikkia ei tarvinnut puristaa itsestään irti. Keuhkot kyllä olivat kovilla ja kuin tulessa. Kylmällä ilmalla oli melko varmaan vaikutusta asiaan. Toinen juoksuosuus meni aikaan 10:06, joka oli sentään melkein parikymmentä sekunttia edellisvuotta parempi, mutta muistaakseni edellisenä vuonna ei ollut edessä eikä takana yhtään kirittäjää. Tuo juoksuaika oli kuitenkin ikäsarjassani kolmanneksi paras. Loppuaikani oli 1:07:21 ja sijoitukseni oli 9/13. Aika oli aika pettymys.
Kuva: Jari BirlingKuva: Jari Birling
Sunnuntaiaamuna oli lämpötila napsun plussan puolella kun lähdin viikon pitkikselle. Jalka ei ollut lähtiessä ihan kevyimmillään, mutta juoksu tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Reitti kulki ensin Virelän kautta Nokian Välimaahan, sieltä Villilän ja Hyhkyn kautta Tahmelaan, josta paluumatka kulki Epilän ja Tohlopin kautta Tesomalle ja sieltä Ikurin kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 28 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2,5 tuntia. Keskari oli 5:10 min/km ja syke 125 bpm, eli PK:n puolella pysyttiin. Ihan OK-juoksu, vaikka lopussa alkoikin vähän painamaan. Sää oli kyllä mukavan keväinen ja järvimaisemissa oli mukava juosta.
Lomaa edeltävä viikko antoi jo vähän kesän tuntua Suomessakin. Aamut olivat tosin edelleen kylmät, mutta iltapäivällä lämmöt nousivat jo yli kymmenen asteen. Myös aurinkoista oli. Pihasta löytyi myös vielä aikas paljon lunta. Tämä antoi kuitenkin hyvää esimakua Mallorcan lomaviikosta, joka alkaisi lauantaina. Vajaa viikko pitäisi kuitenkin vielä kärvistellä ennen lennon lähtöä.
Maanantaina kävin pyörällä töissä. Maastopyörä oli edelleen alla, sillä pyöräteitä ei oltu vieläkään saatu kovin hyvin putsattua sepelistä. Aamulla oli vielä pari astetta pakkasta, mutta iltapäivällä päästiin jo yli kymmenen plussa-asteen. Illalla kävin vielä puolentoista tunnin jalkahieronnassa.
Tiistaina aamupäivällä juoksin reilun 14 kilometrin VK-treenin. Tavoitteena oli juosta noin marathonin kolmen tunnin aikaan tähtäävää vauhtia, mutta pääsin jopa vähän kovempaa. Keskari oli 4:10 min/km ja keskisyke oli 154 bpm. Juoksu tuntui yllättävän rennolta ja jopa kevyeltäkin. Toki alkoihan tuo vauhti painamaan loppuvaiheessa, mutta ihan hyvin sai pidettyä vauhtia yllä ja lopussa tuli jopa vähän keskivauhtia kovempiakin kilometrejä. Sääkin oli melko hyvä kun lämpöä oli kolmisen astetta ja aurinko lämmitti vielä lisää. Pieni pohjoistuulikaan ei juurikaan häirinnyt. Illalla kävin pelaamassa kevätkauden viimeiset sulkapallonelurit. Tähän mennessä olen välttynyt melko hyvin tapaturmilta pelin aikana, mutta tällä kertaa kaveri kolautti mailalla melko mojovasti ylähuuleen. En oikein tiedä miten kaikki kävi, mutta epäilys on, että kun molemmat tavoittelivat samaa palloa, niin kaveri löi takaa päin siten, että osui ensin näpeille ja siitä maila kimposi naamalle, tai sitten oma mailani heilahti näpeille tulleen iskun voimasta. Vaikea sanoa. Hampaita ei onneksi mennyt poikki eikä edes vertakaan tullut, mutta ylähuuli tunnottomana ja turvonneena loppupelit tuli pelailtua.
Keskiviikkona kävin myös pyörällä konttorilla. Sää ja keli jatkoivat edellisten päivien kaavaa, eli aamulla viileetä ja illalla lämpesi selvästi, ja aurinko paisteli. Illalla kotona tunnin salitreeni.
Torstai oli vuorostaan kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen ja rennon tunnin / 12.3 kilometrin lenkin. Jalka ei ollut vielä täysin palautunut tiistaista, ja vaikka rauhallisesti menin, niin vähän jalka oli väsynyt. Myös sykkeet olivat vauhtiin nähden korkealla. Muuten oli ihan mukava juoksennella sen kummemmin vauhtia tai sykkeita katselematta. Illalla poljin vaijaan puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwiftreenin 186W keskitehoilla. Ohjelmassa oli taas vähän enemmän kovempia vetoja ja kandensseja.
Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Päivästä tuli treenien suhteen lepopäivä, sillä töiden jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Vantaata. Seuraava yö pitäisi majailla lentokentän lähdellä hotellissa, koska lento kohti Mallorcaa lähtee jo aikaisin aamulla.
Lauantaina pitikin sitten herätä jo ennen neljää, sillä lento lähtisi jo aamukuudelta. Tämä olikin hyvä juttu, sillä perillä olisimme ajoissa ja pyöräilyt voisivat alkaa jo ensimmäisenä lomapäivänä. Reissuun lähdimme EW Dive matkanjärjestäjän mukana. Pyöräilijöitä ei ollut meidän lisäksemme mukana kuin viisi + matkanjärjestäjän pyörälenkkien vetäjä. Noista viidestäkin kaksi tekivät pääasiassa omaa harjoitusohjelmaa, joten aika pienellä porukalla oltiin matkassa. Samassa reissussa oli mukana myös jooga-porukka, mutta heitä ei juurikaan näkynyt muuten kuin ruokailujen yhteydessä.
Pienten laukkusulkeisten ja lisätaksin hauan jälkeen pääsimme lentokentältä pikku-bussilla matkaan kohti hotelliamme Ferre Concordia, joka sijaitsi saaren pohjoisosassa Can Picafortissa, aivan merenrannan tuntumassa. Hotellilla olimme jo ennen puoltapäivää paikallista aikaa. Huoneita ei heti saatu, mutta jätimme tavarat hotellille ja lähdimme köpöttelemään kohti pyöränvuokrausfirmaa, josta olimme varanneet pyörät jotka ovat koko viikon käytössämme. Sinne oli matkaa kolmisen kilometriä, ja kun päällä oli vielä Suomen vaatetus, niin lämmintä oli tarpoa yli parin kympin lämmöissä. Pyörien noudon jälkeen pääsimme jo majoittumaan huoneisiin. Tämän jälkeen kokoonnuimme porukalla yhteen ja kävimme alustavasti läpi viikon ohjelmaan.
Ilatapäivällä lähdimme Tuulin ja vetäjä-Esa H:n kanssa ottamaan pientä ensituntumaa Mallorcan teille ja cameille (asfaltoituja pikkuteitä, joita meni ristiin rastiin saaren “maalaismaisemia”). Reitti kulki Can Picafortista Muroon ja sieltä Sa Poblan, Pollencan ja Alcudian kautta takaisin. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului reilu pari tuntia. Rauhallisesti mentiin ja totuteltiin autoliikenteeseen, joka oli isommilla teillä melko vilkasta. Takatutka olikin ihan hyvä olla matkassa mukana. Pyöräilijät tuntuvat kuitenkin olevan tällä saarella kunkkuja, ja autoilijat ottavat pyöräilijät todella hyvin huomioon – Suomessa tällaiseen ei ole kyllä tottunut, eikä tööttiä kovinkaan usein kuulunut. Illalla kävin vielä juoksemassa 7 kilometrin edestakaisen lenkin rannikkokatua pitkin. Kevyissä kamppeissa ja lämpimässä juoksu oli kevyen tuntuista ja kun reittikin oli lähes tasainen, niin vauhti pääsi nousemaan 4:32 min/km:iin. Tosin keskisykekin nousi 141 bpm:n, mutta kevyesti meni.
Sunnuntai alkoi puoli kasilta vajaan 7 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä. Aamulämpö oli mukava, jonkin verran alle pari kymmentä astetta. Aikaa kului vajaa 40 minuuttia ja keskariksi muodostui 5:45 min/km. Aamulenkin jälkeen tuhdille aamupalalle ja sitten valmistautumaan pyörälenkkiin. Pyörät olivat koko viikon hotellin isossa ja valvotussa “pyörähotellissa”. Siellä oli varmaankin pari sataa pyörää yöpymässä. Palvelu oli ihan hyvä, sillä vartioidun tilan lisäksi siellä oli tarjolla pumppuja, juomavettä ja vessa. Sieltä sai tarvittaessa myös huoltopalvelua ja joitain varaosiakin. 3.5 €:n päivähinnalla sai lisäksi vielä pääsyn hotellin iltapäivän pasta-buffaan, jota tulikin hydynnettyä melkein joka päivä. Päivän pyöräilyn teimme myös yhteislenkkinä. Reitti kulki Manacorin, Petran, Sant Joan, Sineun ja Muron kautta. Matkaa kertyi 84 kilometriä, nousua n.650 m ja aikaa kului 3:30. Rauhallisesti mentiin, keskari jäi vähän alle 24 km/h:n. Paljon tuli myös pysähdeltyä, sillä karttaa jouduttiin tutkimaan melko tiheään, sillä camien kanssa meni helposti sekaisin. Pikkukylien läpi ajettaessa piti myös mennä varovaisesti, sillä kadut olivat kapeita ja autoja tuli niissäkin vastaan ja kulmien takaa. Myös lämmöt nousivat auringon porottaessa jo yli hellerajan ja vesipulloja jouduttiin matkan varrella täydentämään. Illalla kävin tekemässä vielä oman vajaan 50 kilometrin pyörälenkin Alcudiassa ja Port de Pollencassa. Tähän retkeen meni aikaa vajaa 1:50 ja keskitehot sain nyt nousemaan jo 159W:iin.
Maanantaina päästiinkin sitten jo vuoristonkin puolelle. Aamu kuitenkin alkoi jälleen 6,5 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä ja aamupalalla. Polkemaan päästiin puoli kympin aikoihin jollon lämmöt olivat vielä hieman alle 20 asteen. Reitti kulki Sa Poblan, Bugerin ja Campanetin kautta Caimariin, josta lähti Llucan nousu. Nousu on mitaltaan 7,89 kilometriä ja nousumetrejä 391 (4.9%). Otin oman kellotuksen tuohon mäkeen. Ihan täpöillä en uskaltanut mennä kun ei oikein tiennyt mitä edessä oli. Aikaa kului 30:09 ja keskitehot olivat 234W. Nousun päällä pysähdyimme kuppilaan vähän tankkaamaan itseämme kymmenien muiden pyöräilijöiden kanssa. Vilskettä ja vilinää oli. Sitten olikin vuorossa pitkä lasku Pollencaan. Matkaa sinne olisi 20 kilometriä, josta pääosa oli vauhdikasta laskua, tosin ei niin serpentiiniä kuin nousu oli. Nousussa ja laskussa oli kyllä huikeita maisemia, joita ei ole aiemmin nähnyt eikä kokenut. Kuvia tuli vähän otettua, mutta niistä ei mitenkään saa samaa kuvaa mitä livenä näkee. Pollencasta poljimme takaisin hotellille. Matkaa kertyi melko tarkkaan 100 kilometriä ja aikaa kului 4:12, nousumetrejä kertyi tonnin verran. Illalla kävin vielä juoksemassa 11.6 kilometriä Can Picafortin ympäristössä. Aikaa kului 54 minuuttia, eli keskari oli 4:39 min/km. Ihan hyvin jaksoi vaikka kuormaa oli alla ja lämpötilakin vielä yli kahden kympin. Päivä päättyi tänäänkin kunnon illalliseen hotellilla.
Tiistaina en ottanut ohjelmaan kuin pyöräilyn yhteislenkin. Tällä kertaa reitti kulki Muron ja Bugerin kautta Santa Margalidaan. Bunyolasta lähdimme nousemaan kohti Coll d’Honoria. Otin taas oman irtioton nousuun ja samalla vähän enemmän watteja kehiin. Nousun mitta oli 9,94 km ja nousua 423 metriä (4.2%). Nousun jälkeen huonokuntoinen lasku ja matka jatkui Selvan kautta Sa Poblaan ja takaisin hotellille. Matkaa kertyi 117 km, nousumetrejä 1150 ja aikaa kului hieman päällee 5 tuntia. Lämpöä ja aurinkoa oli taas edellispäivien tapaan ja aurinkorasvalle oli käyttöä, silti käsivarret ovat alkaneet jo punertaa.
Keskiviikkona lähdin aamu-ysiltä tekemään omaa pyörälenkkiä. Ensin poljin suorinta reittiä Pollencaan ja sielä pari päivää aikaisemmin alas laskemaamme mäkeä ylös päin kohti Llucia. Sieltä matka jatkui entistäkin huikeimmissa maisemissa kohti Port de Sa Calobraa, joka on lähtöpaikka yhdelle saaren kuuleisalle nousulle. Ennen sitä satamaan piti kuitenkin laskea sama 9,44 kilometrin serpentiinireitti. Lasku oli aika jänskää hommaa, sillä vauhti pääsi helposti melko hurjaksi ja ainakin itselläni jarrukahvat olivat sen verran kovalla käytöllä, että sormia meinasi alkaa kramppaamaan. Alas tuli kuitenkin ehjänä päästyä ja sielllä pieni tankkaustauko ennen nousua. Syytä oli vähän tankatakin, sillä ennen nousuun lähtöä pyöräilyä oli takana melko tarkkaan kolme tuntia ja 64 kilometriä. Nousulla siis mittaa 9.44 km ja nousumetrejä 656 (7.0%). Vaikka alamäessä pääsi vähän paikat viilenemään, niin sitä pelkoa ei ollut ylöspäin kivutessa. Lämpöä oli ainakin sen helteen verran ja aurinko paistoi lähes koko reitin ajan. Aikaa minulta kului nousuun 41:22 ja keskitehot olivat 257W (eli n.10W vähemmän kuin FTP), keskisyke oli 156bpm. Nousun jälkeen matka jatkui Llucin serpentiinilaskun kautta Selvaan ja sieltä Campanetin ja Sa Poblan kautta kämpille. Matkaa kertyi 124 kilometriä, nousua 2100m ja aikaa kului 5:30. Keskitehot koko päivälle oli 158W. Illalla kävin vielä pikaisesti altaalla uimassa 500m vaparia pullarin kanssa.
Torstaina lähdin aamuseiskalta juoksemaan Alcudiaan päin. Aurinko nousi juuri heinosti merestä ja muutenkin oli hieno aamu juosta, ei ollut edes vielä kovin kuuma. Kävin kääntymässä Platja de Murossa. Tästä kertyi matkaa 15.7 kilometriä ja aikaa kului 1:12, eli keskari oli 4:35 min/km. Keskisykekin pysyi mukavan alhaalla 131 bpm:ssä, vaikka kuormaa olikin alla. Reitti kuitenkin on ihan flätti eikä nousumetrejä tuolle tullut kuin 22m. Aamupalan jälkeen lähdimme taas yhteiselle pyörälenkille. Poljimme ensin Sa Poblan kautta Pollencaan ja sieltä Platja de Cala Barquersin rantaan ihailemaan rantamaisemia. Sieltä lähdin jälleen omille teilleni ja suuntasin Port de Pollencan kautta kohti Formentorin majakkaa. Majakalle päästäkseen piti jälleen kavuta mäkiä ja hurjastella niitä alas. Reitille mahtui jälleen myös aivan huikeita maisemia merelle ja vuoristoon. Takaisin tulin suorinta reittiä Port de Pollencan ja Alcudian kautta. Matkaa kertyi 105 kilometriä, nousua 1150 m ja aikaa kului 4:20. Illalla kävin vielä pyörällä Alcudiassa päin kiertelemässä pyöräliikkeitä ja muita kojuja. Rauhallisesti kelailin koko 15 kilometrin edestakaisen matkan ja aikaa polkemiseen kului 40 minuuttia. Illallisella pääsimme maistamaan hotellin lajoittamaa kuoharipulloa, jonka sain heiltä 50 v lahjaksi. Pyöräporukan kesken sitä tuli maisteltua.
Perjantai oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Porukalla lähdimme taas aamukympiltä sitä tekemään. Reitti kulki osittain samoja, osittain uusia teitä ja cameja pitkin. Ensin menimme Santa Margalidaan ja sieltä Sineun kautta Incaan, jossa pidimme pienen sämpylätauon. Tauon jälkeen suuntasimme Selvaan, josta lähdin jälleen omille reiteilleni ja nousin yksin jo tutuksi tulleen Llucan serpentiininousun. Lasku Pollencaan oli myös tuttu ja nyt alamäkeä uskalsi päästellä jo vähän reippaammin. Pollencasta rannikon kautta Alcudiaan ja jälleen pyöräliikkeille, jossa treffasimme Tuulin kanssa. Lopuksi ajelimme yhdessä pyörävuokraamolle, jossa kävimme palauttamassa pyörät. Päivän pyöräilylle tuli mittaa 108 kilometriä, nousua 1050 m ja aikaa kului 4:38.
Lomaviikko meni omalta osaltani ihan putkeen. Pyöräilyä tuli 750 km ja nousua 7500 m. Juoksua vielä lisäksi vähän vajaat 50 kilometriä. Näistä kertyi treenitunteja 7:lle päivälle yhteensä 36 tuntia. Harmillista oli, että Tuuli tuli reissun aikana kipeäksi eikä hänelle tullut kuin neljä kunnollista pyöräilypäivää.
Lauantaina aamusta aikaisin lähdimme ajelemaan kohti lentokenttää ja kotona olimme illansuussa. Eli päivästä muodostui, jo kaivattukin lepopäivä. Yöllä tosin tuli katsottua kolmeen asti snookeria, joten yöunet jäivät vähän huonoiksi.
Sunnuntaiaamuna tuli nukuttua vähän pidempään, mutta kun pääsin tolpilleni, niin lähdin tekemään pidempää juoksulenkkiä. 5 asteen lämpötila oli melko hyytävä edellisiin päiviin verrattuna. Vettä en onneksi saanut niskaani, vaikka aamulla ja illalla sitä jonkin verran satelikin. Juoksin purkkarilla Lamminpään majalle ja sieltä vedenottamon kautta Ylöjärven keskustaan. Sieltä Teivon kautta Tesomalle ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 21.1 kilometriä ja aikaa kului 1:41. Alkuun jalka oli vähän väsynyt, mutta loppumatkasta jalka alkoi taas toimimaan ja meno tuntui jopa kevyeltä. Keskisyke 128 bpm oli 4:47 min/km vauhtiin nähden ihan ok. Purkkarikin alkaa olemaan jo melkein täysin sula, muutamia jäälaikkuja vielä oli, mutta juoksemista ne eivät haitanneet. Myös kotona lumet alkavat olla vähissä. Takapihalla vielä muutama läikkä ja ojan pohjilla jonkin verran valkoista löytyy.
Kuiva keväinen sää on jatkunut tälläkin viikolla. Ja kun vielä aurinkokin paistelee ja tuulee, niin lumet saavat kyytiä. Kotipiha kyllä on vielä luminen ja menee varmaan aiankin vappuun ennen kuin tontiltamme ei löydy lunta. Kadut pölisee, vaikka niitä on alettu jo harjailemaan puhtaaksi. Tosin edelleen, ainakin minun työmatkapyöräreitillä, on pyörätiet täynnä sepeliä.
Maanantai oli vielä pääsiäispyhä ja kun sää oli mitä komein, niin iltapäivällä päätin lähteä kauden ensimmäiselle, vähän pidemmälle ulkopyörälenkille. Aamupäivästä vaihtelin ensin graveriin kesäkumit alle. Siitä muodostuikin tällä kertaa vähän pidempi sessio, kun sisurit eivät meinanneet pysyä ehjinä laisinkaan. Kolme tai neljä sisuria hajosi kättelyssä ja hermo oli pinnassa kun ei päälikumikaan meinannut suostua mennä paikoilleen. Ja kun työllä ja tuskalla sai paikoilleen, niin uusiksi meni, kun sisuri hajosi paineita laitettaessa. Iltapäivällä kun pääsin sitten ehjillä renkailla liikenteeseen, niin 8 kilometrin polkemisen jälkeen hajosi taas takakumi, kun tappajasepeli oli mennyt päälikumista läpi. Tien päällä vaihdoin uuden sisurin, mutta kun siihen laitoin ilmaa, niin sekin repesi rikki. Siitä sitten nilkutettiin osittain kävellen osittain tyhjällä kumilla rullaille takaisin kotiin. Uusi sisuri ja päälikumi takapäähän ja uusi kokeilu. Tällä kertaa kumit kestivät koko 55 km:n lenkin. Aikaa kului tasan kaksi tuntia, eli keskari oli 27 km/h luokkaa. Sää oli kyllä komean aurinkoinen ja lämpöä 12 astetta, eikä tuulikaan kauheasti haitannut matkan tekoa. Tuli se ulkopyörälenkki sittenkin tehtyä, vaikka huonolta jossain kohtaa näyttikin
Tiistai oli kotikonttoripäivä ja aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. 3 kilometrin verran jälkeen tein 7 x 600m:n vetoja 400m:n hölkkäpalautuksella, loppuun vielä 3 km palauttelua. Vedot olivat pääosin 2:12-2:13 luokkaa, ensimmäinen vähän hitaampi ja viimeinen vähän nopeampi. Etenkin viimeiset vedot olivat jo vähän hapokkaan oloisia. Tunnin verran tuohon reilun 13 kilometrin lenkkiin meni aikaa. Illalla oli vielä puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Peli ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tuli niitä erävoittoja kuitenkin ihan hyvin.
Keskiviikkona kävin konttorilla pyörällä. Ja kuinkas muutenkaan, niin pari kilsaa ennen perille pääsyä, takakumi hajosi taas vaihteeksi, kun terävä sepeli törrötti päälikumissa. Kaffepaussilla vaihdoin renkaan ja kotiin päin pääsin ehjin kumein. Illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.
Torstaina otin alleni maastopyörän, kun ajattelin sen kestävän paremmin hiekotussepeliä, kun siinä on päälikumissa järeämpi kuvio. Tällä kertaa rankaat pysyivätkin ehjänä. Aamupäivällä kävin töistä päin juoksemassa 55 minuutin / 12.1 kilometrin lenkin arboretumin, Koskikeskuksen ja Ratinan kautta. Vauhti oli vähän turhan kova, kun suunnitelmissa oli vaan mennä kevyt lenkki, mutta jotenkin taas vaan lähti lapasesta. Itätuuli oli koko päivän kova ja aamupyöräilyssä se oli vastainen, mutta kotiin päin mennessä mukavan myötäinen. Kotiin päin poljin Pyynikin ja Tohlopin kautta. Illalla oli sen verran rengastalokoita, että autoon vaihdoimme suvigummit alle.
Perjantaina oli myös maastopyörä alla kun kävin töissä. Edelleen itätuuli kiusasi mennessä, mutta iltapäivällä oli taas mukava myötäinen. Töistä poljin suoraan Tesoman uimahallille, jossa uin 2300m. Pullarit olivat koko ajan matkassa, lättärit olivat vielä lisänä 3 x 300 m pätkissä. Rauhallista oli tälläkin kertaa uimahallissa. Melko vapaasti sai radalla uida.
Lauantaina aamupäivällä juoksin rauhallisen vajaan 14 kilometrin lenkin Nokian paloaseman kautta. Aikaa kului 1:05, eli keskari oli 4:46 min/km. Keskisykekin mukavan alhainen 122 bpm. Mukavan kevyesti meni. Illalla poljin vielä vajaan tunnin ohjelmanmukaisen sisäpyörätreenin 186W keskitehoilla. Ja pyöräilyn päälle vielä puoli tuntia kotisalitreeniä.
Sunnuntain pitkikselle lähtö vähän viivästyi, kun edellisen illan snookerin katselu painoi ja tuli nukuttua vähän pidempään. Lämpötila oli ehtinyt onneksi nousta jo vähän plussan puolelle kun pääsin matkaan. Tällä kertaa reitti kulki Teivon ja Siivikkalan kauta Lentävänniemen ja Hiedanrannan rantamaisemiin. Takaisin tulin Epilän, Raholan ja Kalkun kautta. Matkaa kertyi napsun päälle 30 kilometriä ja aikaa kului napsun alle 2:40. Keskivauhdiksi tuli 5:16 min/km. Keskisyke nousi 124 bpm:iin, eli vähän turhan korkealle. Rantareitillä oli vielä vähän lumisia/jäisiä kohtia, mutta yllättävän sula reitti jo oli. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, eikä menoa voinut sanoa kevyeksi, mutta ihan hyvin kuitenkin jaksoi eikä isompia puutumisia tullut loppumatkastakaan.
No nyt sitä kevättä pukkaa sitten ihan tosissaan. Koko viikko aurinko paistanut siniseltä taivaalta ja vaikka yöpakkasia on ollutkin, niin päivällä ollaan oltu plussan puolella. Alkuviikosta päiväplussat olivat vielä maltillisia, mutta puolen viikon paikkeilla asteita oli jo useampi ja pääsiäisvapailla jo kymmenen asteen pyörteillä. Aurinkopanelitkin tuottaa jo suht mukavasti tehoja. Jos viime kesänä paras päivätuotto oli 27 kWh, niin nällä viikolla ollaan pyöritty siinä 17 kWh:n molemmin puolin.
Surua ja murhettakin on viikkoon mahtunut. Jalon viime viikon piristyminen ei sitten kantanutkaan tälle viikolle. Maanantaina oli jo esimakua tulevasta, kun ruokahalu tippui taas melkein nollaan ja hengitys alkoi rohisemaan enemmän. Tiistaiaamusta kaveri ei enää jaksanut lähteä aamulenkille, vaikka edellisinä päivinä oli vielä reippasti ollut mukana. Sisun kanssa kun tultiin lenkiltä, niin hengitys rohisi entistäkin pahemmin ja oksennuskin oli tullut sisälle. Ei siinä muukaan auttanut kuin tehdä päätös Jalosta luopumisesta. Onneksi kaikki saatiin hoidettua ohi muutamassa tunnissa eikä kenenkään tarvinnut kärsiä pitkään – tai ainakaan Jalon. Yllättävän vaikeaa tämä on ollut, vaikka tämä olikin odotettavissa lähi vuosina, mutta kuvittelimme, että Sisu lähtisi ensin. Nyt on sitten kotona vähän tyhjempää, rauhallisempaa, mutta toisaalta myös helpompaa.
Maanantai oli viikon ainoa työmatkapyöräpäivä. Aamulla oli vielä seitsemän astetta pakkasta, mutta iltapäivällä oltiin jo vähän plussan puolella. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.
Tiistain treenisuunnitelmat menivät uusiksi, kun päivällä kävimme viemässä Jalon eläinlääkäriin. Illalla kävin kuitenkin hyvästelemässä myös tämän talven hiihdot. Lämpöä oli pari astetta ja aurinko paisteli. Luistellen menin ja hiihtourat olivat vielä tosi hyvässä kunnossa, mutta mikään lentokeli ei kuitenkaan ollut, kun pinta ei ollut enää jäinen. Normaali Topin lenkki tuli hiihdettyä ja aikaa rielun 32 km:n lenkkiin meni 2:19. Hienoihin keleihin hiihtokausi tuli päätettyä. Hiihtokilsoja tuli n. 550 ja kertoja 16 kpl. Jos tämä 4.4. jää mieleen Jalon pois menosta, niin päästiin sentään samana päivänä Naton jäseneksi.
Keskiviikkona menin töihin autolla, kun päivällä siellä päin oli hammaslääkäri. Illalla vein auton Tuulille Tesoman rautatieasemalle ja itse juoksin sielä kotiin Nokian paloaseman kautta. Matkaa kertyi 13.5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Keskari oli 4:35 min/km ja keskisyke 130 bpm. Juoksu oli suht kevyen oloista. Kelikin oli mukava kun alusta oli jo pääosin sula ja lämpöäkin kuutisen astetta.
Torstai olikin sitten lepopäivä treenien osalta. Töiden jälkeen ajelimme Ikaalisten kylpylään viettämään muutama rentoutumispäivä. Illalla tuli vietettyä aikaa kylpylän puolella ja ravintolassa syöden.
Perjantai alkoi tuhdilla hotelliaamiaisella, ja ruokalevolla. Päivällä kävin juosten Ikaalisten keskustassa. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului 1:22. Keskari siis 4:48 min/km, keskisyke hieman koholla 131 bpm, mutta reitti oli yllättävän mäkinen, vaikkei mitään jyrkempää reitille osunutkaan. Sää oli taas hieno kun aurinko paisteli ja lämpöäkin oli jo melkein kymmenen astetta. Kevään ensimmäinen perhonen ja leskenlehtikin tuli nähtyä. Juoksu tuntui ihan hyvältä, energiaa ainakin oli kropassa. Tosin vatsaa vähän pisteli, kun aamupalasta ei ollut aikaa kuin parisen tuntia. Juoksun päälle taas kylpylään plutimaan ja saunomaan. Illalla kävin vielä kylpylän kuntosalilla tekemässä kolmen varten voimatreenin, ja sen päälle buffaan ähkimään.
Lauantaiaamusta jälleen tuhti hotelliaamiainen. Lähdimme jo hyvissä ajoin kotiin päin ja kun matkaa ei ollut paljon, niin olimme kotona jo ennen kymppiä. Päivällä kävin tesoman uimahallissa uimassa 2000m. Pullaria ja lättäriä oli kehissä. Rauhallista oli altaalla – varmaankin pääsiäinen ja komea ulkosää vaikutti aisaan. Illalla poljin vielä noin puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwiftreenin 195W:n keskitehoilla. Harjoitus sisälsi kolme 15 minuutin tehopätkää 215-255W:n tehoilla. Vähän oli hapokasta, mutta jaksoin vääntää.
Parin päivän syöminkien jälkeen sunnuntaiaamuna ei yllättäen ollut nälkä ja lähdinkin heti aamusta juoksemaan viikon pitkistä. Lämpöä oli muutama aste ja aurinko paisteli jälleen täydeltä terältä. Ja kun oli vielä tyyntä ja muutenkin rauhallista, niin mikäs siinä oli köpötellessä. Rauhallisesti menin fiiliksen mukaan, eikä kelloa tullut juurikaan vilkuiltua. Matkaa kertyi 27 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Tästä tuli keskariksi 5:07 min/km. Vähän turhan kovaa tuli mentyä pitkäksi PK-lenkiksi, ja tästä syystä keskisykekin nousi 122 bpm:iin. PK:n puolella kuitenkin tuli koko matka pysyttyä. Jalka oli melko kevyeen oloinen, vaikka kyllä loppumatkasta alkoi jo vähän painamaan.
Olipas kaikinpuolin epätavallinen viikko. Ensinnäkin sää oli kaikkea muuta kuin keväinen. Maanantain ja tiistain lumisateissa kertyi varmaankin 30 senttiä uutta lunta. Sitten yöt muuttuivat kylmiksi, parhaimmillaan tai pahimmillaan pakkasta oli aamulla melkein 20 astetta ja kylmät yöt jatkuivat viikon loppuun asti. Päivät sentään olivat aurinkoisia, joten lämpötila nousi nollan tuntumaan ja aurinko muutenkin sulatti ja kuivatti kohtia, joista sai otteen.
Jalon kunto ei alkuviikosta kohentunut laisinkaan, meni melkeinpä huonomaan suuntaan. Tulehdusarvot olivat koholla ja myös maksa-arvot tosi korkealla, kuumettakin oli. Ruoka ja juoma piti tunkea väkisin suuhun ruutan avulla, ja ainoa liikkuminen oli kun kävi ulkona vähän asioilla ja lunta syömässä. Takaisin sisälle tullessa kauhea tärinä päällä, hengitys korisi ja kovaa kröhimistä. Tiistaina oli jo suru puserossa, ettei kaveria voi enää montaa päivää tuossa rääkätä. Tiistaina kuitenkin saatii uudet kortisonit ja antibiootit, ja ne alkoivat varmaankin vaikuttaa pelko hyvin, sillä keskiviikkoaamuna Jalo lähti jo minun ja Sisun kanssa aamu- ja iltalenkille. Ruoka ei edelleenkään mennyt kuin ruutalla, mutta tuokin asia alkoi paranemaan loppuviikkoa kohden. Perjantain lääkärikäynnillä todettiin, että punasolut ovat vähissä, eli jonkinnäköistä anemiaa olisi. Lenkit kuitenkin maistuu ja muutenkin alkaa olla normaalin oloinen. Lenkeillä tosin mennään vielä normaalia rauhallisemmin, mutta se kyllä kelpaisi muutenkin. Ruokahalu on myös vähän valikoiva, tuntuu että normiruoka ei vielä tipu, mutta herkut kyllä kelpaa.
Oma treeniviikko alkoi rauhallisesti. Maanantaina ei ollut kuin puolentoista tunnin jalkahieronta Vuorentaustassa. Pyörällä menin, vaikka kauheassa hangessa piti sotkea. Ajoissa kuitenkin ehdein.
Tiistainakin lumitöiden lisäksi oli vain puolentoista tunnin sulkapallonelurit illalla. Parin viikon tauon jälkeen pelit maistuivat taas hyvältä ja kun oma pelikin sujui, niin mikäs siinä pelaillessa.
Myös keskiviikkona olin vielä kotikonttorilla. Alkuviikon kotoilun syy oli ollut kovat lumisateet ja ajokelvottomat kevyenliikenteenväylät. Keskiviikkona jäin vahtimaan Jaloa kotiin. Aamupäivällä laitoin konttorin kiinni pariksi tunniksi, kun ulkona oli niin mainionnäköinen hiihtosää. Sää olikin hieno, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkastakin vain pari astetta. Keli sen sijaan oli melko surkea. Skinillä olin liikenteessä ja se ei luistanut pätkääkään. Alamäkiinkin sai melkein lykkiä. Pito sen sijaan oli melko täydellinen ja isoimmatkin ylämäet sai mennä suorilla ylös. Jonkinlainen kompromissin olisi ollut parempi. Matkaa kertyi 28.6 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli melko rauhallista meno oli. Illalla poljin vielä vajaan puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwift-treenin 183W keskiteholla. Aika hyvin jaksoi polkea, vaikka ohjelmassa olikin vähän kovempia ja pidempiä tehopätkiä.
Torstaina kävinkin sitten jo pyörällä töissä. Tosin piti odottaa aamukymppiin ennen kuin tarkeni lähteä liikenteeseen, tällöin pakkanen oli tippunut 10 asteeseen. Komean aurinkoista kyllä oli. Iltapäivällä lämpö oli ollan tuntumassa. Kotiin päästyä kävin juoksemassa Nokian 13 kilometrin paloaseman lenkin. Alusta oli paikoin sula, paikoin luminen ja paikoin siltä väliltä. Jalassa oli kesätossu ja se oli paikoin lipsuva valinta. Jalka oli väsyneen oloinen, mutta vauhti oli yllättävän hyvä, kun aikaa lenkkiin kului vain hieman vajaa tunti, eli keskari oli 4:32 min/km ja 135 bpm:n keskisykekin oli vauhtiin nähden ihan ok.
Perjantaina kävin myös töissä pyörällä ja lähtöaika oli sama kuin torstaina, ja samasta syystäkin. Illalla tein vielä 50 minuutin kotisalitreenin.
Lauantaiaamusta tein jälleen Zwiftissä ramp-testin. Eli minuutin välein nostetaan tehoja 20W:lla ja loppuun asti poljetaan. Tällä kertaa jaksoin 360W:sta polkea jopa 50 sekunttia, ja tästä sain palkinnoksi 268W FTP-arvon. Tuo on 6W enemmän kuin mitä sain neljä viikkoa aiemmin samasta testistä. Eli Zwiftin FTP booster -ohjelma on tuottanut ainakin vähän tulosta. Pienen huilin jälkeen lähin hiihtämään pertsaa Koukkujärvelle päin. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta ja pakkasta oli pari astetta. Hiihdin ensin Lamminpään majalle ja sieltä Myllyhakaan. Myllyhakassa käännyin takaisin päin ja hiihdin Koukkujärven majalle jossa kävin munkilla. Täytyy sitä kerran talvessa munkillakin käydä. Koukulta hiihdin takaisin kotiin Lamminpään majan kautta. Kotiin päästyä lämpö oli noussut pariin plussa-asteeseen ja kun aurinkokin paisteli, niin paikoin ladut olivat jo vähän märänoloiset. Matkaa kertyi melkein 55 kilometriä ja aikaa kuluin 4,5 tuntia. Luisto ei ollut tälläkään kertaa kovin hyvä, mutta kuitenkin keskiviikkoa parempi. Pito sen sijaan oli heikko ja tästä syystä kädet joutuivat melko koville.
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Lähtiessä oli kolmisen astetta pakkasta, aurinko paisteli jälleen täydeltä terältä ja pohjoisen suunnasta puhalteli napakasti. Vähän kevyemmissä kamppeissa lähdin liikenteeseen ja se oli ihan hyvä valinta, sillä vaikka pakkasta oli, niin aurinko lämmitti jo mukavasti. Varjopaikoissa ja etenkin jos pohjoistuuli osui, niin oli vähän vilakan oloinen. Alusta oli pääosin sulaa ja kesäkenkä sopi siihen hyvin. Mutta osittain oli vielä lumista tai jäistä, mutta rauhallisessa vauhdissa sekään ei haitannut. Reitti kulki tällä kertaa Kalkun kautta Nokian keskustaan ja sieltä Villilän kautta Epilään. Epilästä Lielahden kautta Teivoon ja sieltä Lamminpään ja Tesoman kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 30 kilometriä ja aikaa kului 2:38, josta mudoistui keskivauhdiksi 5:15 min/km. Vauhtiin nähden sykkeet olivat ihan kohdillaan, 116 bpm. Muutenkin juoksu tuntui melko helponoloiselta. Paikat kestivät eikä muutenkaan tullut seinää vastaan, vaikka ilman juomista olinkin liikenteessä.
Jos talvi tuli tänä vuonna epävarmasti ja hapuilemalla, niin eipä kevätkään kovin pontevia otteita ole vielä esittänyt. Öisin ollaan oltu vielä pääosin pakkasella, mutta päivisin on menty säännöllisesti plussan puolelle. Taivaalta on sadellut tavaraa kaikissa olomuodoissa, mutta pääasiassa ne ovat tulleet vetenä tai räntänä. Kevään tulo näyttäisi tosin nyt pysähtyvän ainakin viikoksi, sillä lauantaina mentiin päivälläkin pakkaselle ja seuraavan viikon ennuste näyttäisi pelkkää pakkasta ja reippaita lumisateita. Eli hiihtokelit vielä voivat tulla takaisin.
Tällä viikolla koiralenkit ovat muuttaneet vähän luonnettaan, sillä Jalo on sairastellut koko viikon, eikä ole jaksanut lähteä lenkille, kun ruoka ei mene alas kuin ruutan avulla. Tästä syystä koiralenkit ovat olleet Sisun kanssa hömpöttelyä, eli lepposaa lampsimista ilman että naru olisi kireällä.
Omat lenkit ovat jatkuneet melko perinteiseen tapaan, vaikka tämä viikko onkin ollut edellistä maltillisempi treenituntien suhteen. Alkuviikkokin meni vielä vähän palautuessa viikonlopun kovasta tuntimäärästä. Maanantaina ei ollutkaan ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Lämmöt olivat mennen tullen vähän plussan puolella, mutta aamulla loskat olivat jäässä ja iltapäivällä sohjona. Iltapäivällä sateli taivaalta myös uutta räntää.
Tiistai oli kotikonttoripäivä ja perinteiseen tapaan kävin aamupäivällä juoksemassa aamulenkin. Tällä kertaa kiersin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. Pakkasta oli pari astetta ja alusta oli luminen ja edellisen päivän rantä oli jäätyneenä maassa. Eli nastari oli hyvä valinta jalkaan. Matkaa kertyi 14.2 kilometriä ja aikaa kului 1:06, eli keskari oli 4:38 min/km ja keskisyke 134 bpm. Eli suht reipas lenkki ja sykkeet siihen nähden melko maltilliset. Illalla kävin vielä hiihtämässä vapaalla tyylillä 31.4 kilometrin lenkin. Lamminpään kautta hiihdin Julkujärvelle ja samaa reittiä takaisin. Mennen tullen vielä Virelässä käynti. Virelä – Horha -väli oli ihan mukavan liukasta, mutta Lamminpää – Julkujärvi -väli oli kosteamman oloista eikä luistokaan niin hyvä. Lämpö oli asteen verran plussan puolella. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvä, eikä tuohon lenkkiin kulunut aikaa kuin 2:08.
Keskiviikkona jälleen pyörällä töihin. Aamulla oli jäisempää kun oli aste pakkasta, mutta kotiin päin polkiessa pari astetta plussaa, joten jälleen oli paikoin sohjoakin tarjolla ja muutenkin märän oloinen keli, vaikkein juurikaan sillä hetkellä vettä satanutkaan. Illalla poljin ohjelmanmukaisen vajaan puolentoista tunnin Zwift-treenin. Meno oli vähän hapokkaan oloista, kun harjoitus sisälsi 5 x 5 min / 250W. Keskitehot olivat koko treenillä 177W.
Torstainakin olin pyörällä liikenteessä. Nyt oli aamulla ja illalla neljä plussa-astetta. Ja etenkin aamulla oli märkää menoa, kun edellinen yö oli sadellut vettä. Illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.
Perjantai otettiin kevyesti lauantain TeivoCuppia silmälläpitäen. Kotikonttorilla olin ja töiden jälkeen kävin tekemässä vain lyhyen avaavan vetojuoksun Kolmenkulmantiellä. Tolpan välien mittaisia vetoja tein kuusi kappalella, muuten rentoa lönköttelyä. Matkaa kertyi vähän päälle neljä kilsaa. Illalla kävin MaSa:n kanssa katsomassa SportBarissa Ässät-Ilves -peliä ja sen päälle tunti keilausta. Eipä menneet peli eikä keilaukset tuloksellisesti ihan niin kuin olisi pitänyt.
Lauantaina päivällä oli kauden viimeinen TeivoCup-osakilpailu. Koko yön oli loikottanut vettä ja jossain vaiseessa sade oli muuttunut rännäksi ja lumeksi. Uutta nuoskalunta oli maassa viitisen senttiä, mutta onneksi kisareitti oli aurattu puhtaaksi ja alusta oli lähes kauttaaltaan sula. Pakkasta oli asteen verran ja pohjoisesta tuuli napakasti. Oma tavoitteeni oli juosta 18-alkuinen aika, joka ei vaatinut kuin 11 sekunnin parannuksen kolmen viikon takaiseen aikaani. Ja kun tällä kertaa alustakin oli sula eli nopeampi, niin luotto tuohon aikaa oli ihan kova. Tällä kertaa oli onni, että samanvauhtisia oli liikenteessä, sillä pääsin peesailemaan hyvin ensimmäisen puolikkaan, jolloin vastatuuli ei tuntunut niin pahalta. Kääntöpaikalla aikani oli 9:15, eli aikataulussa oltiin. Paluumatkalla ohitin melko pian yhden ja paria muuta tavoitin sen verran, että pääsin iskuetäisyydelle. Tällä kertaa loppukirini piti vähän paremmin kuin viime kerralla, sillä kahdesta viimeisen kilometrin kilpakumppanistani pystyin toisen pitämään takanani ja toisellekin hävisin vain sekunnin. Aikani tällä 5 kilometrin rypistyksellä oli 18:31, johon olen ihan tyytyväinen. Kaikki tuli otettua irti ja keskisyke oli 169 bpm ja maksimikin nousi vielä 182 bpm:iin. Aika on jopa jokusen sekunnin parempi kuin vuosi aiemmin. Illalla poljin vielä suht kevyen, vajaan puolentoista tunnin, ohjelmanmukaisen Zwift-treenin 157W keskitehoilla.
Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemassa viikon pitkiksen. Pakkasta oli kolmisen astetta ja koillisesta puhalteli napakasti. Yöllä oli satanut pari milliä pakkaslunta, mutta kevyenliikenteenväylät olivat kuitenkin aika pitkälti sulia – tai ainakin jonkinnäköinen sula väylä löytyi. Mutta oli kyllä pätkiä, jotka olivat jäässä. Reitti kulki ensin 3-kulmantien kautta Avantille ja sieltä Elovainion ja Siltatien kautta Haavistolle. Sieltä matka jatkui Teivon kautta Lamminpäähän ja Vuorentaustan kautta Ikuriin, jossa pientä kieputtelua, jotta 27 kilometriä tuli täyteen. Juoksin rauhallisesti fiiliksen mukaan enkä katsonut kelloa kuin 10 ja 20 kilometrin kohdalla. Aikaa kului 2:20, eli keskari oli 5:07 min/km ja keskisyke oli vauhtiin nähden mukavan alhainen, 118bpm. Juoksu tosin ei ollut kovin tuoreen tuntuista. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Taas on ollut monipuolinen viikko säiden suhteen. Alkuviikko oli melko lämmin ja sateinenkin, tuli niin vettä räntää kuin vähän luntakin. Loppuviikostakin päivisin oltiin plussan puolella ja oli aurinkoistakin, mutta yöt olivat kylmiä. Viikonloppu oltiin yötä-päivää plussan puolella ja lauantaina tuli taivaalta kaikkea mahdollista, ja kovan tuulen kera.
Viikko oli treenimäärältää ihan tömäkkä, sillä tuntimäärä kipusi hieman 21 tunnin päälle. Maanantai oli kotikonttoripäivä. Illalla poljin tunnin suht kevyen ohjelmanmukaisen sisäpyörätreenin 160W keskitehoilla. Pyöräilyn päälle tein vielä tunnin kotisalitreenin.
Tiistaina kävin konttorilla, mutta auton kanssa. Aamulla tosin juoksin ensin kotona reilun tunnin lenkin Nokian paloaseman kautta. Yöllä oli satanut vähän nuoskalunta ja aamullakin oli vielä kostean oloista, lämpökin oli asteen verran plussalla. Märässä lumessa juokseminen kasteli tossut ja sukat melko tehokkaasti, mutta kylmä ei tullut. Selkä oli taas vaihteeksi jonkin verran jäykän oloinen, mutta ei onneksi kuitenkaan kipuillut. Matkaa kertyi 13.3 kilometriä, eli keskari oli 4:54 min/km. 133 bpm:n keskisyke oli vauhtiin nähden korkealla, mutta keli varmaankin oli osasyynä siihen. Illalla poljin vielä tunnin ohjelmanmukaisen sisäpyörätreenin 164W keskiteholla. Pyöräily oli suht kevyttä, vaikka muutaman vedon harjoitus sisältikin. Päälle tein vielä 20 minuutin kotisalitreenin.
Keskiviikkona kävin konttorilla pyörällä. Jälleen oli aamuksi satanut joksen sentin nuoskalunta, mutta se ei menoa haitannut, etenkin kun vaihteeksi oli maastopyörä alla. Aamulla oli asteen verran pakkasta ja illalla saman verran plussaa. Illalla poljin jälleen 75 minuutin ohjelmanmukaisen sisäpyöräilyn 183W keskitehoilla. Tässä treenissä oli loppuosassa kaksi 5 minuutin pätkää 250W tehoilla ja niissä alkoi vähän hapottamaan, mutta muuten treeni sujui aika hyvin.
Torstain oli vuorostaan kotikonttorilla. Aamulla kävin juoksemassa noin tunnin ja 12.5 kilometrin lenkin Lamminpään, Teivon ja Vuorentaustan kautta. Jalka oli vähän väsynyt ja kankea, mutta sisällytin silti lenkkiin kuusi kappaletta 200 m:n vetoja 800 m:n hölkkäpalautuksella. En kellottanut vetoja, mutta ihan reippasti yritin mennä vaikka jalka ei ihan iskussa ollutkaan. Vetojen siivittämänä keskariksi muodostui 4:42 min/km. Keskisyke pysyi tällä kertaa ihan hyvällä tasolla, 135 bpm. Pakkasta oli 7 astetta ja alusta oli paikoin jäinen, vaikka sulaakin löytyi aika paljon. Illalla oli niin hieno ja aurinkoinen sää, että kävin vielä hiihtämässä vapaalla tyylillä 36 kilometrin lenkin. Luisto oli pääosin hyvä ja keskari nousikin 4:03 min/km:iin, joka oli kyllä tämän kauden parasta vauhtia. Hyvän luiston ansiosta keskisykekin jäi 120 bpm:n vaikka reitti sisältääkin ihan rapsakoita mäkiä.
Perjantaina jalka olikin sitten melko väsynyt. Aamulla oli 8 astetta pakkasta, mutta töissä kävin kuitenkin pyörällä. Töiden jälkeen poljin suoraan Tesoman uimahallille. Uin 2100 m ja aikaa tuohon kului taukoineen 50 minuuttia. Otin pitkästä aikaa käyttöön osaksi matkaa myös lättärit. Ohjelmassa oli myös pullariuintia ja uintia ilman välineitä.
Zwiftin Watopian viimeisen suorittamattomani reitin kimppuun hyökkäsin heti lauantaiaamusta. The Über Pretzel -reitti on mitaltaan melkein 130 kilometriä ja se sisältää n.2400 nousumetriä. Nousumetrit eivät jakaudu tasaisesti koko matkalle, vaan heti alkuosassa noustaan n.500 nousumetrin pätkä ja reitti päättyy 12 kilometrin osuuteen, johon mahtuu n.1000 nousumetriä – nousuprosentti keskimäärin 8.5. Etenkin tuo loppunousu vähän jännitti, että miten sen jaksaa, sillä jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan viikon treeneistä ja kun nousu alkaa reilun neljän tunnin polkemisen jälkeen, niin ongelmia olisi voinut tulla. Juomaa ja muuta energiaa otin varannut ihan hyvän määrän ja niitä nautein 15 minuutin välein. Tuon taktiikan pystyin pitämään reitin loppuun asti eikä syöminen/juominen alkanut tökkimään. Vaikka jalka olikin väsyneen oloinen, niin yllättävän hyvin kuitenkin jaksoi polkea loppuun asti, vaikka aikaa kuluikin melkein 5,5 tuntia. Suht reippaan nousumetrimäärän ansiosta myös keskitehot nousivat 173W:iin, vaikka tehoja en sinänsä yrittänyt pitää yllä. Illalla päättyi kaksi kuukautta kestänyt makean syönnin lakko. Jäätelöpurkki narahti ja homma lähti taas lapasesta.
Sunnuntaina aamupäivällä vähän mietitytti, mitenköhän pitkä juoksulenkki sujuu, kun edellisen päivän pyöräily varmaankin vielä painaa. Lauantaina oli satanut jokunen sentti räntää ja vaikka yöllä ei oltu menty pakkasen puolelle, niin räntä ei ollut sulanut pois vaan oli mukavana loskana kevyenliikenteenväylillä. Kengät ja sukat olivat märkinä jo muutaman kilometrin juoksun jälkeen, mutta en antanut sen haitata, kun muuten oli mukava sää – pari astetta lämmintä ja tyyntä. Aurinko ei kuitenkaan näyttäytynyt vaikka niin luvattiin. Suuntasin ensin Kolmenkulmantien kautta Ylöjärven keskustaan ja sieltä Teivon kautta Lielahteen ja Epilään. Epilästä suuntasin kohti Kalkkua, jossa tuli 20 km täyteen. Jalka oli kuitenkin sen verran kevyeen oloinen, että päätin vielä kiertää Nokian ja Kalkun varikon kautta ennen kuin suuntaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 31 kilometriä ja aikaa kului 2:46, eli keskari oli 5:19 min/km. Sykkeet olivat vauhtiin nähden yllättävän matalalla, keskisyke oli 118 bpm, vaikka viimeisen kympin nousuosuuksilla ne vähän karkasikin liian korkealle. Viimeisellä vitosella alkoi jo kyllä vähän jaloissa tuntumaan, mutta muuten matka sujui mukavasti.
Ehkä talven kylmin viikko takana. Joka yö taidettiin olla alle kymmenessä pakkasasteessa ja parina yönä lähenneltiin pariakymppiäkin. Alkuviikosta oltiin päivälläkin reippaasti pakkasen puolella, mutta loppuviikosta lähenneltiin päivällä jo nollaa. Hyvä niin, sillä viikonloppuna tuli oltua Vehkajärvellä pari yötä. Jokunen puu tuli kaadettua ja klapiteltua, joten muuten kevyeeseen treeniviikonloppuun tuli sentään vähän teputusta ja voimatreeniä – klapittelun kyykkäämisestä tuli taas vähän takareidetkin kipeäksi.
Sen verran oli kylmiä aamuja, että ainoastaan maanantaina tuli käytyä pyörällä töissä. Aamulla oli kymmenen astetta pakkasta ja illalla kuusi. Muuten ihan sopiva pyöräilysää, mutta näpit tuppaa jäätymään. Illalla oli Vuorentaustassa vielä puolentoistatunnin hieronta.
Tiistaikin tuli otettua vähän kevyemmin. Ohjelmassa oli ainoastaan illalla puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Hieman poikkeavalla kokoonpanolla pelattiin, mutta hyvät pelit saatiin aikaiseksi.
Keskiviikkona aamupäivällä oli kahdeksan pakkasastetta ja hyytävä koilistuuli. Kävin kuitenkin juoksemassa 12 kilometrin lenkin raikkaassa ulkoilmassa. Lumista oli mutta kesäkengällä olin kuitenkin liikenteessä, kun ei kovin liukkaalta näyttänyt. Vauhti oli 4:44 min/km ja keskisyke 129 bpm, eli arvot olivat ihan ok. Eikä siellä nyt niin kylmäkään ollut. Illalla poljin vielä reilun puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen sisäpyörätreenin. Keskitehot olivat 184W, eli vähän normaalia kovemmat kun ohjelmassa oli vähän kovempia ja pidempiä vetoja.
Torstaina illalla kävin hiihtämässä pertsaa reilun 32 kilometrin verran. Topin lenkin lisäksi poikkesin vielä Virelässä. Pakkasta oli 8 asteen verran. Luisto ja pitoa olivat melko hyvät ja vaatetuskin tuntui sopivalta, ainoastaan viimeisillä kilometreillä alkoi näpit jäätymään. Aikaa kului 2:24, eli sekin kertoo että luisto oli melko hyvä – joskaan ei mikään lentokeli kuitenkaan.
Perjantaista muodostui treenien osalta lepopäivä. Lähdimme jo puolenpäivän aikoihin ajelemaan mökille päin, jossa iltapäivän ohjelmassa oli neljän puun kaato, karsiminen, katkominen ja pölkkyjen kantamisen aloittelu. Tuuli kanteli risuja.
Lauantaina Tuuli jatkoi risujen ja pölkkyjen kantamista, ja minä tartuin kirveenvarteen. Kahden aikoihin homma oli valmis, joten pääsin ajoissa juoksulenkille. Tein Valontien lenkin, jolle kertyi mittaa 12 kilometriä. Alusta oli luminen ja jäinen, mutta onneksi matkassa oli nastakenkä. Aikaa kului 59 minuuttia, eli keskari oli 4:51 min/km. Keskiyke oli vähän korkealla, 130 bpm, mutta laitoin sen kuuden tunnin klapittelun ja kyykkäämisen piikkiin.
Sunnuntaina iltapäivällä kävin kotona hiihtämässä pertsaa 36 kilometrin verran. Jälleen kävin kiertämässä Topin lenkin ja alkuun ja loppuun Virelässä käynti. Aikaa kului 2:49, eli ihan ok luisto, vaikkein ihan niin hyvä kuin torstaina. Myöskin pidon kanssa oli vähän niin ja näin. Lännestä tuuli napakasti, mutta muuten oli ihan mukava, muutaman pakkasasteen hiihtokeli, aurinkokin vielä paisteli mukavasti. Ladut tosin alkavat olemaan jo vähän roskaiset, etenkin tällaisella tuulella.
Kylmän viikonlopun jälkeen alkuviikolla tultiin takaisin plussakeleihin ja plussa puolella oltiinkin aina perjantai-iltaan asti. Perjantaina ja seuraavana yönä saatiin taas 10 senttiä lumihommia, joten talvisissa merkeissä on viikonloppu mennyt. Mukavissa ulkoilukeleissä muutenkin, kun pikku pakkasellakin on pysytty.
Maanantaiaamusta oli vielä ihan rapsakka työmatkapyöräilysää, kun pakkasta oli melkein kymmenen astetta. Illalla sai sitten ottaa yhden kerroksen vaatetusta pois, kun lämpö nousi jo vähän plussan puolelle.
Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian välimaan lenkin. Lämpöä oli asteen verran ja alusta luminen. 11 kilometrin lenkin aikana tein 6 x 500 metrin reippaahkoa vetoa 500 metrin hölkkäpalautuksella. Vetojen ajat olivat 1:50:n ja 1:57:n välillä, maaston muodoista riippuen. Sykkeet nousivat veto vedolta, joten sen osalta ainakin vedot olivat nousujohteisia. Jalka ei ollut ihan terävimmillään ja happoakin iski vähän turhan paljon, mutta eipä näitä vetotreenejä vielä ole ollut ihan kauheasti tämän talven aikana. Illalla poljin vielä 76 minuutin ohjelmanmukaisen Zwift-treenin 169W keskitehoilla.
Keskiviikkona kävin taas konttorilla pyörällä. Aamulla oli pikkupakkasta, mutta illalla nelisen astetta plussaa – fööni taas vaihteeksi puhalteli. Sohjoiseen kuntoon alkaa pyörätiet menemään tuollaisilla lämmöillä. Onneksi lumikerros kevyenliikenteenväylillä on sen verran ohut, ettei sohjo kauheaa ongelmaa tuota. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.
Torstaina oli kotikonttoripäivä. Aamupäivällä juoksin 14 kilometrin lenkin Teivon ja Kolmenkulmantien kautta. Vähän oltiin plussan puolella ja luoteistuuli oli melko reipas – etenkin Teivon suoralla kun puhalsi vastaan, niin sen kyllä huomasi. Alusta oli luminen/jäinen, joten nastari oli tälläkin kertaa hyvä valinta. Aikaa kului 1:08 ja keskisyke 129bpm oli ihan ok vauhtiin nähden. Illalla oli vuorossa ohjelmanmukainen Zwift-treeni 172W keskitehoilla.
Perjantaina oli nollakeliä kun ajelin työmatkapyöräilyt. Illalla alkoi satamaan räntärättejä ja vaatteet kastuivat sen vuoksi ulkoapäin. Sisältäpäin kamppeet kastuivat sen vuoksi, että viisi kilometriä ennen “maalia” takarengas hajosi ja ajoin tyhjällä renkaalla loppumatkan. Suht voimapohjaista jyystöä. Poljin Tesoman uimahallille, jossa kävin uimassa kahden kilometrin verran. Ensin uin 500m normaaliverraa, sitten 3 x 100m III-vauhtia, jonka jälkeen taas 500m normia ja sitten 6 x 50m III-vauhtia. Lopuksi taas 500m. Uinnin jälkeen oli mukava vetää likomärät kamppeet takaisin päälle ja jurruuttaa kolmisen kilometriä kotio tyhjällä takarenkaalla.
Lauantaina päivällä kävin juoksemassa kauden ensimmäisen TeivoCupin. Nyt ikääntyminen konkretisoitui, kun jouduin/pääsin viiskymppisten sarjaan. Pakkasta oli pari astetta ja pohjoisesta tuuli napakasti. Alusta oli aurattu edelisyön lumisateen jäljiltä, mutta ei se ihan priimakunnossa kuitenkaan ollut. Nastari oli jalassa. Tarkoitukseni oli juosta rauhallinen alku, noin nelosen vauhtia ja sitten viimeisellä kilometrillä ottaa all in. Homma ei kuitenkaan ihan toteutunut sillä kilometriajat olivat alusta asti vähän turhan kovia. 1. 3:53 min/km, 2. 3:45 (alkamäkiosuus), 3. 3:51, 4. 3:56 (ylämäkiosuus) ja viimeinen kilsa 3:44. Omanvauhtisia menijöitä oli melko sopivasti, joten se antoi mukavasti tsemppiä juoksemiseen. Viimeisellä kilsalla aloitin loppukirin n.700m ennen maalia ja sen aikana ohitinkin pari juoksijaa, mutta kiri oli liian pitkä ja hyydyin melko pahasti ja nuo kaksi samaa ohittivat minut puolestaan ja tulin heidän jälkeensä maaliin. Aika 19:10 oli ihan ok tähän keliin ja tähän määrään kovia vetoja. Jalkakaan ei ollut ihan tuoreimmillaan, kun määrää on kuitenkin takana aika paljon. Tuolla ajalla kuitenkin saavutettiin sarjan ykkössija ja kokonaissijoitus 8/20. Maksimisyke oli 179bpm, joten kyllä sitä vielä vähän kieroksiakin löytyy. Illalla poljin vielä reilun kahden tunnin kevyen verran sisätrainerilla 154W keskitehoilla.
Kuva: TeivoCup
Sunnuntaina aamupäivällä lähin hiihtämään vähän pidempää siivua – tai ainakin talven pisintä. Ensin hiihdin Virelään ja sieltä Lamminpään majan kautta Koukkujärven majalle. Takaisin tulin samaa reittiä paitsi Virelässä en enää käynyt kääntymässä. Matkaa kertyi 51.5 kilometriä ja aikaa tärveltyi peräti 4:20. Pertsalla menin eikä luisto ollut mikään kummoinen. Ladut olivat hyvässä kunnossa, mutta luistoa ei vaan löytynyt. Vähän oli lumi jopa märän oloista, vaikka pari astetta pakkasella oltiinkin. Etenkin Nokian päässä oli melko tahmeeta, Ylöjärven puoli oli vähän liukaamman oloinen.
