Viikko 42-43/2023 (16.-29.10.2023)

Viimeinen kaksi viikkoa on otettu kaikin puolin melko kevyesti. Tällä viikolla on päässyt jo kevyesti tekemään jotain treenin oloistakin, mutta edellisestä viikosta tuli ihan nollaviikko.

Amsterdamista tulimme maanantain ja tiistain välisenä yönä. Maanantaina tuli tuli käveltyä jonkin verran Amsterdamin katuja, mutta jalat olivat sen verran tönkössä kunnossa, että tyydyimme pääasiassa ajelemaan ratikalla eri linjoja läpi ja katselimme vain kaupungin maisemia istualtaan. Portaiden käveleminen oli erittäin kivuliasta hommaa, ja tämä tuli todettua etenkin lentokentällä. Ja lentokenttiä tulikin teputeltua vähän enemmänkin, kun tulimme Riikan kautta Tampereelle.

Vielä tiistainakin jalat olivat sen verran kipeät, ettei koiralenkkiä ihmeenpää viitsinyt tehdä. Seuraavana yönä iski myös vilutauti ja keskiviikkoaamuna koronatesti näyttikin kahta viivaa. Keskiviikko tulikin pääasiassa makailtua ja välillä luettua ja vastailua työposteihin. Kuumetta oli ja päätä särki. Torstai olikin sitten jo parempi päivä. Kuumemittari ei enää näyttänyt ylilämpöä vaan paremminkin alilämpöä. Tämän vuoksi koneen ääressä pystyikin istuskelemaan enemmän, vaikka välillä tulikin vielä huilattua. Perjantaina nousi kuumetta taas vähän ja olo oli muutenkin heikompi, joten taas tuli lepäiltyä vähän enemmän.

Viikonloppuna alkoi sitten olo paranemaan ja kävinkin Sisun kanssa jo pidemmillä kävelylenkeillä.

Maanantaina uskaltauduin jo käymään toimistolla pyörällä. Mikään muu ei edellisen viikon taudista muistuttanut kuin että kurkkuun kertyi vielä limaa. Ja räkiminen ja röhiminen jatkui koko viikon.

Myös tiistaina kävin pyörällä töissä. Lämpötilat olivat nollan tuntumassa yötä päivää. Yöllä oli ilmeisesti vähän sadellut jotain, sillä pyörätiet olivat paikkoin märät ja myös liukkaat. Gravelin kesärenkaalla sai olla varovainen.

Keskiviikkona olin kotikonttorilla ja illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Torstaina ja perjantaina kävin alkuviikon tapaan pyörällä töissä. Nyt oli onneksi taas kuivaa ja tiet kuivat eikä liukkaudesta tietoakaan, vaikka vähän pakkasen puolella oltiinkin melkein koko ajan.

Lauantaina aamupäivällä kävin kokeilemassa melkein kahden viikon tauon jälkeen juoksua. 11 kilometriä juoksin 4:44 min/km vauhdilla. Yllättävän hyvältä juoksu tuntui, vaikka keskiviikon salitreenistä kipeytyneet jalat vielä vähän vaivasikin ja muutenkin pakaran seudulla oli jumitusta. Korona ilmeisesti ei ollut mennyt keuhkoihin asti, kun sillä puolella ei tuntunut ollenkaan pahalta. Myös sykkeet (136 bpm) oli ihan ok. Ensimmäisestä koronasta tuli siis ilmeisestikin selvittyä säikähdyksellä. Päivällä tuli myös kaadettua pari-kolme puuta ja niiden kanssa temuamiseen menikin sitten koko päivä.

Sunnuntaina oli syksyn ensimmäinen kunnon pakkasaamu, kun mittari näytti ainakin 8 astetta miinusta. Aamupäivällä tuli tehtyä vähän klapihommia yms. ja iltapäivällä poljin sisäpyörää kahden tunnin ja vartin verran. Keskitehot olivat 166W ja -syke 123 bpm. Watopian maailmaan oli tullut pitkästä aikaa uusia reittejä ja sellainen tuli tällä kertaa poljettua. Reitti oli melko tasainen ja ihan hyvä niin ettei heti ylimenokauden päätteeksi tuli kovin kovaa rääkkiä.

Viikonloppuna meitä hauskuutti hoitosetteri Hertta, joka tuli perjantai-iltana ja lähti sunnuntai-iltana. Melkoinen vauhtipakkaus tuollainen nuori setteri vaan on. Ei oikein Sisu eikä palvelusväkikään pysynyt perässä.