Viikko 39/2023 (25.9.-1.10.2023)
Lämmin syksy on jatkunut. Juostessa on tarjennut vielä melko keveissä kamppeissa, mutta työmatkapyöräilyissä olen kyllä jo siirtynyt pitkiin vetimiin. Pyöräteillä alkaa olemaan myös jo sen verran irtolehteä, että graveli on ollut ihan paikallaan, sillä maantiepyörän sliksillä voi tulla helposti äkkinäisiä vaaratilanteita. Tosin yksi vaaratilanne kyllä tulikin, mutta ihan muusta syystä, sillä eräs pimeä pyöräilijä meinasi ajaa kylkeeni kun käännyin hänen eteensä. Pimeää oli, hänellä ei valoja eikä heijastinliiviä, ja katuvalokin taisi olla sillä kohtaa pimeänä. Onneksi minulla oli valot, niin ei tullut törmäystä. Kuulin vaan jarrutusäänet ja näin jonkun vilahtavan pyörän takapuolelta ohi. Perkele noita itsemurhakandidaatteja.
Tällä viikolla päättyi myös valtakunnallinen ns. kilometrikisa. Siinä on koottu porukoita, jotka merkkaavat ylös pyörräillyt kilometrit toukoukuun alusta syyskuun loppuun. Itse olen ollut yhdessä Valmetin porukassa mukana ja minulle kertyi tuolle ajalle merkintöjä reilun 6100 kilometrin verran.
Maanantai piti olla lepopäivä, mutta pyöräilyä kuitenkin vähän tuli. Ensinnäkin kävin pyörällä töissä, ja sitten illalla teimme vielä Peetun kanssa kevyn noin tunnin pyörälenkin Nokian pyöräteillä. Lounaasta puhalteli reippaasti, mutta lämpöä oli sentään vielä noin 15 asteen verran.
Tiistaina oli kotikonttoripäivä ja aamupäivällä kävin juoksemassa 12 kilometrin lenkin 4:36 min/km vauhdilla. Ihan ok kulki, suht peruskauraa, ei mitään ihmeellistä. Illalla poljin vielä Ylöjärven liikuntakeskukselle pelaamaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Eipä sielläkään mitään ihmeellistä.
Keskiviikkona olin taas toimistolla pyörällä. Piti ottaa maantiepyörä alle, kun gravelista oli eturengas tyhjänä enkä jaksanut aamulla sitä alkaa paikkaamaan. Iltapäivällä tulin Jasperintien kautta kotiin, josta kertyi muutama ylimääräinen polkemiskilometri. Kävin myös Juoksemassa noin 14,5 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. 4:45 min/km vauhdilla ja 127 bpm:n sykkeillä lenkki tuli mentyä, eli ihan speksien mukaan. Hyvä keli ja ihan mukavasti kulki, jopa melko kevyesti.
Torstaina taas pyömatkapyöräilyt ja illalla 50 minuutin kotisalitreeni pienen salitauon jälkeen. Edelleen vatsalihas vähän kipuilee, mutta pystyin melko hyvin tekemään core-treeniäkin.
Perjantaina aamulla juoksin pitkästä aikaa töihin. Ihan kiva keli aamukuudelta, kun on pimeää, katuvaloja ja syksyn lehtiä maassa. Vielä kun meni Pyynikin kautta, niin pimeydestäkin huolimatta oli ihan mukavan näköistä. Tosin vahti-syke -suhde vähän kärsi, kun joutui nousemaan näkötornille asti, mutta siltikin keskari oli vähän alle vitosta ja keskisyke 129 bpm. Matkaa kertyi vajaat 17 kilometriä ja tuolla vauhdilla aikaa kului 1:23. Vähän olivat jalat väsyneet, mutta suht ok kuitenkin kulki. Illalla Tuuli haki töistä ja käytiin elokuvissa katsomassa Poirottia.
Lauantaina iltapäivällä kävin juoksemassa reilun 13 kilometrin lenkin Nokian paloaseman kautta. Treeni sisälsi 10 kilometriä noin marathon-vauhtista menoa, eli tuo kymppi meni 4:08 min/km vahdilla. Melko mukavasti juoksu kulki, vaikka jalat olivatkin vähän väsyneet ja lihaksetkin kipeät perjantain puolipitkästä juoksusta ja torstain salitreenistä. Ainoa miinus oli, että kovan osuuden jälkeen verkkakilometrillä alkoi vasen polvi vähän sattumaan. Toivottavasti ei mitään sen vakavampaa. Lauantaina huomasin, että taas oli gravelin etukumi tyhjänä. Nyt on sen verran monta kertaa tyhjentynyt, että vaihdoin oikein päälikumin uuteen, kun sellainen oli jemmassa. Toivottavasti nyt ei tule reikiä niin helposti.
Sunnuntaina päättyi määräviikko pitkään juoksulenkiin, joka kulki Tesomajärven ja Tohlopin kautta Hiedanrantaan Reuharinniemeen, josta suuntasin pienten kiemuroiden ja eksymisien kera kohti Niemenrantaa ja Lielahtea. Kotiin tulin Lamminpään ja Haukiluoman kautta. Matkaa kertyi melkein 27 kilometriä, pari kilsaa suunniteltua enemmän, ja aikaa kului 2:17, eli keskariksi tuli 5:07 min/km. Keskisykekin oli vauhtiin nähden ihan hyvä, 121 bpm. Lämpöä oli 12 astetta ja tuuli puhalteli lännestä päin, mutta ei kovin häiritsevästi. Aina välillä tuli vesisuhjukuuroja, mutta eipä ne oikein kastellut. Juoksu kulki ihan rennosti eikä viikon kilometrit kauheasti tuntuneet. Ainoa ongelma oli vasen polvi, joka tuntui tai jopa sattui joka askeleella. Täytyy toivoa, ettei tämä ollut virhelenkki ja polvi paranee pikaisesti.