Viikko 44/2023 (30.10.-5.11.2023)
Talvi antoi vähän esimakua tällä viikolla. Ei mitenkään kovien pakkasten muodossa, mutta lunta satoi sen verran, että tällä Pirkanmaallakin oltiin ihan joulupostikorttimaisemissa jokusen päivän ajan.
Pienen ylimenokauden jälkeen, tässä on taas yritetty vähän aloittaa taas reenaamista. Kauhean raivopäiseen alkuun ei ole kuitenkaan intouduttu, paremminkin on joutunut vähän motivoimaankin itseään lähtemään liikenteeseen. “Onneksi” paino on jämähtänyt vähän marathonia edeltävää tasoa korkeammalle, joten siinä on ihan hyvä motivaattori, että pääsisi taas tämän vuoden normaalilukemiin. No, eipä tässä ole kuin 1-1,5 kiloa urakkaa.
Hommasin verkosta vettivalmennuksen jolla pitäisi saada “notkeat takareidet ja lonkaukoukistajat”. No saapi nähdä, onnistuuko nämä rautakanget notkeutumaan. Tällä viikolla kuitenkin olen yrittänyt ohjelmaa vähän noudataa.
Maanantai oli kotikonttoripäivä. Vielä olisi ollut ihan mukavan syksyiset ulkoilukelitkin, mutta tyydyin tunnin kotisalitreeniin.
Myös tiistai oli kotikonttoripäivä. Yöllä oli satanut parikymmentä senttiä lunta, joten syksy muuttui täydeksi talveksi yhdessä yössä. Aamulla lunta sanoi vielä ihan kunnolla ja kovan tuulen kera, joten tällä kertaa ulkoilukelit eivät olleet ihan parhaimmat. Kävin kuitenkin juoksemassa hangessa reilun kympin lenkin Ikurin, Tesoman ja Lamminpään kautta. Vauhtia ei kauhean kovaksi muodostunut, kun melkein umpihangessa sai tarpoa. Vähän alle vitosta kuitenkin tuli mentyä, mutta keskisyke nousi 137 bpm:ään. Illalla tuli käytyä neljän viikon tauon jälkeen läiskimässä taas sulkapalloakin. Alkutahmeuden jälkeen peli alkoi kuitenkin sujumaan ihan mukavasti ja erävoittojakin tuli ihan hyvin. Neluriporukka oli jälleen ns. alkuperäinen.
Keskiviikkona kävin pyörällä toimistolla. Maastopyörä piti ottaa alle, sillä sen verran pahanoloinen keli vielä oli. Yön aikana oli tullut jälleen vähän uutta lunta, mutta onneksi ei niin paljon kuin oli peloteltu. Pyörätiet olivat paikoin ihan ok kunnossa, mutta paikoin oli pöperöä. Tunkkaamaan ei onneksi missään kohdassa joutunut. Aikaa kuitenkin aamupyöräilyssä kului melkein tunnin verran, kun kesäkelillä matka taittuu alle 40 minuutin. Illalla kotiin polkiessa pyörätiet olivat jo vähän aamua paremmassa kunnossa. Illalla tuli päräytettyä A käyntiin ja pukkasin nuoskalumet pois pihasta ja tieltä. Kovilla oli A:kin tuollaisen painavan lumimäärän kanssa.
Torstaina myös pyörällä toimistolla. Lumista oli edelleen ja asteen verran pakkasta. Illalla poljin trainerilla 75 minuutin treenin Zwiftissä. Keskitehot olivat 165W. Jalat olivat vähän väsyneet.
Myös perjantai oli toimistopäivä ja pyörä oli jälleen alla. Nyt alkoi olla pyörätiet jo ihan normaalissa talvikunnossa. Nollakeli alkoi jo jopa vähän sulattamaan ja loskauttamaan alustaa. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Lauantaina lämpötila nousikin sitten jo reilusti plussan puolelle. Sulaminen oli lähtenyt käyntiin jo yön aikana, sillä jo aamulla auratut kevyenliikenteenväylät olivat melko sulat. Aamupäivällä alkoi tihuttamaan vähän vettä ja itätuuli oli aika reipas, mutta en antanut sen haitata, vaan lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lenkistä tuli jonkin verran pidempi, mitä etukäteen suunnittelin. Matkaa kertyi 20 kilometriä ja aikaa kului 1:41, eli vähän päälle vitosta tuli mentyä. Sykkeet olivat vähän korkealla, 132 bpm. Reitti kulki Kolmenkulmantien, Elovainion, Ylöjärven kirjaston, Teivon ja Lamminpään kautta. Elovainiolle asti alusta oli melko sulaa, mutta sen jälkeen alkoi tulla enemmän sohjoisia ja liukkaitakin pätkiä. Jalassa ollut Nimbus ei pitänyt yhtään, jos oli vähänkin jotain muutta kengän alla kuin asfalttia tai soraa. Tämän lenkin perusteella voi ko. kenkämallin luokitellaan täysin kesäkengäksi. Juoksu ei ollut kauhean rennon oloista eikä liukkaat pätkät auttanut yhtään asiaa. Loppumatkasta alkoivat myös takareidet jumittelemaan, joten ostettua verkkovalmennusta pitää jatkaa vielä pitkään, jotta jalat saataisiin letkeiksi.
Sunnuntai oli Alastaro-päivä. Ehdein kuitenkin aamulla polkea trainerilla ramp-testin Zwiftissä. Heti sängystä pyörän selkään hyppääminen ei tapahtunut ihan jouhevasti, tai ainakaan testin tulos, FTP 244W, ei ollut kovin mieltä ylentävä. Tiputusta kevään viimeiseen testiin oli 10%, eli aika paljon. Tosin eipä tässä kesän aikana juurikaan ole mitään FTP-tason yläpitäviä treenejä tullut tehtyäkään, joten ei tuo tiputus kovin järisyttävä yllätys ollut. Jalka ei vaan jaksanut vääntää. Väli “Ihan OK” -tuntemuksesta sippaamiseen oli vähän turhan lyhyt.