Koko neljäs lomaviikko kului mökkeilyn merkeissä, ja Vehkajärven hiekkateitä tuli kulutettua oikein urakalla.

Edellinen viikonloppu oli ollut sen verran rankka, että maanantaina ei tullut tehtyä kuin kevyt 11 km:n lenkki. Ja sekin tuntui melko väsyneeltä.

Tiistai olikin sitten jo vähän virkeämpi päivä ja aamun 14 km:n VK-harjoitus meni ihan mukavasti. Illalla oli Tursassa lähimaastossa P:laitumen iltarastit. Pienelle alueelle oli rastit ängetty, mutta perhoslenkeillä toteutettuna se oli ihan mukava lenkki. Reitti ja maasto oli hieno lukuunottamatta yhtä rastia joka pilasi koko suunnistuksen. Ko. rasti oli lykätty johonkin pirun pusikkoon jossa piti olla yksi kumpare jossa rasti olisi. Tiheikköön oli kuitenkin ajettu maakasoja joita ei kuitenkaan kartalta löytynyt. Jonkin aikaa minä maastoa haravoin, mutta kun ei löytynyt, niin kyllästyin ja lähdin seuraavalle rastille – oli kuulemma rastikin vähän väärässä paikassa.

Keskiviikkoaamusta tein viikon pitkän lenkin, 28.5 km. Tarkoituksena oli, että nyt mentäisiin riittävän rauhallisesti ja kilometriaika saisi olla lähellä 5 minuuttia. Sykkeet olivat kyllä suht alhaalla, mutta vauhti nousi yrityksestä huolimatta 4:50 min/km paikkeille. Loppu 6 km oli melko väsynyttä ja sinä aikana alkoikin jo löytymään niitä kaivattja 5 min kilometrejä. Illalla vielä Sa:jen kanssa Naantalissa iltarasteilla ja kesäteatterissa. Eipä ollut Naantalin maastokaan kovin kummoista, pusikkoa ja risukkoa sieltäkin löytyi. Onneksi tuli mentyä vain 4 km reitti sillä aamun pitkä lenkki painoi jonkin verran.

Torstaina ei tullutkaan tehtyä muuta kuin 12 km kevyehkö lenkki. Ihmeen alhaalla sykkeet olivat vaikka vauhti olikin lähempänä 4:30 min/km.

Perjantaiaamusta juoksin 13 km:n lenkin jonka aikana tein 5 x 1 km vetoja. Vedon vauhti 3:35 – 3:40 ja palautusta km. Kevyemminkin olisi voinut mennä. Illalla vielä RiLe:n kanssa 12 km saunalenkki.

Lauantaina puoliltapäivin oli vuorossa Kankaanpäässä suunnistuskisat ja matkana vähän päälle 8 km. Metsä oli märkä ja maasto avokallio/suo painotteinen. Liukasta ja raskasta oli, mutta ihmeen hyvin liput löytyivät. Muutama rastinotto olisi voinut mennä vähän sujuvammin ja paremmalla onnelle nekin olisi löytynyt suorilla. Mutta paljon huonompaankin suoritukseen olisi ollut otollinen maasto, joten ihan tyytyväinen pitää olla. Illalla tuli tehtyä vielä rauhallinen 11 km:n saunalenkki.

Sunnuntaiaamusta lähdin tekemään 13 km:n lenkkiä. Tarkoituksena oli mennä lenkin puolessa välissä 6 km rennon reipasta vauhtia, mutta sen verran väsynyttä meno oli, että ei sitä oikein rennoksi tai edes reippaaksi voinut sanoa. Päiväunet auttoivat sen verran vireystilaan, että illalla kevyt kymppi meni taas ihan mukavasti – enemmänkin olisi jaksanut, mutta eiköhän viikon 125 km juoksua ja 22 km suunnistusta riitä tällä kertaa.

Viikon saldo:
Ma: ip. juoksu 11.1 km
Ti: ap. juoksu 14.3 km, ip. suunnistus 6.8 km
Ke: ap. juoksu 28.5 km, ip. suunnistus 6.1 km
To: ap. juoksu 12.1 km
Pe: ap. juoksu 13.1 km, ip. juoksu 12.1 km
La: suunnistuskisa 9.7 km/1:20 (tot.), ip. juoksu 11.1 km
Su: ap. juoksu 13 km, ip. juoksu 10.2 km

Kolmanteen lomaviikkoon herättiin kotosalla, mutta iltapäivällä lähdettiin jo ajamaan takaisin mökille päin. Aamusta tuli tehtyä vajaan 14 km:n rento juoksulenkki Lamminpään pururadalla. Illalla olisi ollut iltarastit Myllypurossa uudella kartalla, mutta vettä tuli taivaan täydeltä joten rastit jäivät väliin. Kartta piti käydä kuitenkin ostamassa, sillä se ulottui takametsiimme ja yksi rastikin oli melkein ihan kirjaimellisesti “takapihalla”.

Tämä viikko oli tarkoitus ottaa vähän kevyemmin ja valmistautua lauantain Hämeenlinnan puolimaratonille. Tästä syystä tiistai olikin juoksun osalta lepopäivä. Mustikkametsässä tuli kuitenkin jokunen tunti tallustettua – saalis 13 L.

Keskiviikkona kävin tekemässä 13 km:n lenkin josta 5 km hieman alle 4 min/km vauhtia, 2 x 1.5 km 4:15 min/km vauhtia ja loput kevyttä hölkkää. Vähän kevyemminkin olisi voinut tuo 4 minuutin vauhti mennä.

Torstaina pidin juoksusta vapaata, mutta päivällä tuli tehtyä kevyt pyörälenkki Punkalaitumen keskustassa, ja illalla käytiin Murrolla iltarasteilla. Alkureitin rasteilla oli jonkin verran sähläystä, mutta loppu sujui vähän paremmin. Juoksuvauhtia piti passailla jotta lenkki ei tulisi liian rankaksi lauantain Hämeenlinnan puolimaratonia silmälläpitäen. Lauantain puolikkaan osallistuminen joutui kuitenkin vakalaudalle, sillä kolautin melko mojovasti vasemman polveni yhteen korkeaan kantoon. Taisi siinä muutama reipas kirosanakin kajahtaa Humppilan metsässä. Suunnistuksen aikana polvi ei vielä vaivannut, mutta illan mittaan se alkoi särkemään ja jomottamaan oikein kunnolla, vaikka jäähoitoa sille yritinkin antaa.

Perjantai oli muuten pyhitetty levolle, mutta aamulle oli vielä suunniteltu tehtäväksi muutama minuutin veto. Harjoitus jäi tosin vajaaksi sillä torstaina kolottu polvi ei oikein tykännyt juoksun tärähdyksestä. Seuraavan päivän juoksukisaan osallistuminen oli edelleen vielä auki.

Lauantaina klo 15 oli sitten vuorossa Hämeenlinnan puolikas. Aamulla kokeilin muutaman juoksuasekeleen eikä polvi tuntunut vaivaavan, joten kolauksesta taidettiin selvitä säikähdyksellä. Starttihetkellä H:linnssa lämpöä oli 23 astetta, taivas oli puolipilvinen ja tuulta oli hieman. Tämä oli ensimmäinen yritys 80 minuutin ajan alitukseen. Tavoiteaikaa lähdin tavoittelemaan tasaisella 3:45 min/km:n vauhdilla. Tiesin tuon vauhdin olevan vähän riskirajoilla, mutta kokeilla pittää ja riskejä täytyy ottaa. Alkukilometrit menivätkin ihan mukavan oloisesti vähän jopa tavoitevauhtiakin kovempaa, mutta 6-7 km kohdilla alkoi rentous olemaan jo kateissa juoksusta ja tavoitevauhdin ylläpitämiseen täytyi tehdä liian paljon töitä. Kolmanneksen pystyi pitämään tavoiteltua 3:45:n vauhtia, mutta sitten alkoi kilometriajat huonontua. Puolessamatkassa olin vielä juuri ja juuri alle 1:20:n vauhdissa, mutta tiesin jo, että mitään mahdollisuuksia sen alittamiseen ei enään ollut. Kahden kolmanneksen jälkeen olin vielä omassa ennätysvauhdissani, mutta sekin tuntui tässä vaiheessa mahdottomalta saavuttaa, sillä kilometriajat olivat painuneet lähemmäksi 4 minuuttia, sillä vastatuuli oli alkanut tekemään tehtävänsä. 16 km kohdalla pari ikämiessarjalaista paineli ohi ja siitä sain vähän taas rytmistä kiinni, toisen heistä ohitin melkein heti, mutta toinen paineli karkuun liian kovin. Pari selkää ohitin vielä vähän 18 km:n jälkeen, mutta muuten ohituksen olivat koko matkan aikana tosi vähissä. 400 m ennen maalia kello kääntyi 1:20:n huonommalle puollelle, joten ratakierroksen verran jäin tavoitteestani. Ennätyskin jäi tekemättä, sillä loppuaika painui aikaan 1:21:35. Ennätyksen olisi ehkä pystynyt tekemään mikäli olisi lähtenyt maltillisemmin liikkeelle, mutta tavoite olikin alitta 80 min ja se ei rauhallisemmalla alulla olisi ollut mahdollinen. Tälläkerta ei siis tavoitteeseen päästy.

Sunnuntaiksi olimme ilmoittautuneet Varsinais-Suomen Rastipäivien pitkälle matkalle, mutta lauantain juoksun jälkeen se ei tuntunut enää hyvältä ratkaisulta. Toisaalta tämä viikonloppu olisi hyvä harjoitus parin viikon päästä olevaan Tunturisuunnistukseen jossa pitäisi molempina päivinä suunnistaa 18.9 km. Matkaa päivän reitillä oli hieman päälle 9 km, ja avokalliosyherikköä oli tiedossa. Sotasuunnitelmana oli, että hitaasti mutta rauhallisesti ja kartalla koko ajan. Alku lähtikin ihan mukavasti liikkeelle vaikka juoksu olikin vähän tahmeaa. Liput löytyivät suht mukavasti ilman mitään isompia pyörimisiä (pari pientä kuitenkin). Vauhti tosin oli melko rauhallista, mutta niin sen pitikin olla. Kun ensimmäinen rasti löytyi tälläkertaa mukavasti, niin sitten minun piti söhlätä sillä toisella perinteisellä söhläysrastilla, eli toiseksiviimeisellä, ja oikein urakalla. Ihan viimeiseksi ei tullut jäätyä, mutta ei se tälläkään kertaa paljosta ollut kiinni. Suurin takaisku kuitenkin tässäkin suunnistuksessa oli polven kolomin, ja tälläkertaa eri kuin torstaina. Juoksin tiheikössä suoraan nilkan korkeudella olevaan piikkilankaan ja lentomatkahan siitä oli seurauksena. Polvi verille, mutta ei sen pahempaa kuitenkaan.

Niin ne viikot vaan vierähtää, etenkin näin lomalla. Kaksi ja puoli viikkoa on ehditty jo lomailemaan ja niistä vain pari yötä kotosalla. Ensimmäiset puolitoista viikkoa meni Norjassa matkustelussa ja jälkimmäinen viikko Punkalaitumen mökillä majaillessa.

Ensimmäinen täysi lomaviikko alkoi vielä Bodo:n viimeisillä suunnistuskisoilla, mutta heti keskiviikkona lähdimme köröttelemään kohti eteläistä Norjaa ja sieltä Ruotsin puolelle ja Tukholmaan josta sunnuntai-iltana saavuimme laivalla Turkuun. Kotiin pääsimme illalla kymmenen jälkeen.

Vaikka autossa tulikin tuon viikon aikana melkoisesti istuttukin, niin ei se kuitenkaan kilpa-ajoa kohti Osloa ollut – ainakaan, kun Norjassa nuo tiet eivät olleen leveitä ja suoria, ja nopeusrajoitukset olivat sen mukaiset. Karavaanareitakin riitti myös ihan omiks tarpeiks, eikä ne ainakaan matkantekoa vauhdittaneet. Onneksi siellä ne tajusivat mennä syrjään kun jonoa alkoi kerääntymään perään – toisin kuin täällä Suomessa. Autossa tuli siis istuttua muutama tuhat kilometriä tuon viikon aikana, mutta tuli sentään pari juoksulenkkikin tehtyä muutamana aamuna leirintäalueelta.

Sen verran paljon tuli kuitenkin ajaessa noposteltavaa vedettyä, että sunnuntai-iltana oli melkoinen järkytys kun ennen nukkumaan menoa hyppäsi vaakaan – 73.6. Eli puolessatoista viikossa tullut n. 5 kg painoa lisää. Aika hyvä määrä, kun tuona aikana oli kuitenkin suunnistusta tullut 40 km, 50 km juoksua, vähän pyöräilyä ja yksi jokusen tunnin vaellus. Vähän tuohon taisi vaikuttaa kyllä sunnuntain laivamässäily, mutta kuitenkin. Suklaalakon lakkoon tuli nyt lakko, ja lakritsi, jäätelö ja muutkin herkut joutuivat ainakin viikoksi pannaan.

Puolentoistaviikon mässäilyn tulosta piti alkaa sitten seuraavana viikkona sulattelemaan. Maanantaille kertyi 16 + 11 km kevyttä juoksua.

Tiistaiaamusta kiihtyvävauhtinen 12 km + verryttely. Meno oli aika tukkoisen tuntuista ja loppukilometrien alle 4 minuutin vauhti tuntui aika rankalta. Taisi olla vielä autojumia jaloissa. Iltapäivällä käytiin tarpomassa muutama tunti metsässä, kun haettiin Tampere-suunnistuksen rasteja pois metsästä. Sieltä sitten suoraan mökille.

Keskiviikkoaamusta olikin mökillä pitkän lenkin vuoro. Reilu 28 km sujui yllättävän mukavasti vaikka aamusta oli jo melko lämmin keli.

Torstaiamusta 14 km:n VK -harjoitus meni myös ihan hyvin, ja illalla tuli käytyä vielä Loimaalla iltarasteilla. Suunnistuskin meni ihan OK, maasto oli ihan mukavan juostavaa ja liput löytyivät suht hyvin. Vähän oli vaan erillaista maastoa kuin edellisellä suunnistuskerralla, joka oli Norjassa. Kärpäsiä tosin on vähintään yhtä paljon kuin vuonojen maassakin, ja olo olikin kuin paskaläjällä tunkiolla (“tunkio vain puuttui”, MaSa:n tod. näk. kommentti tähän).

Perjantaina tuli pidettyä vähän löysempi päivä, jotta lauantaille suunniteltu Ori-hölkkäkisa sujuisi edes jotenkin. Aamusta tuli kuitenkin tehtyä reilun 7 km:n lenkki jonka aikana 5 x 1 min vetoja.

Lauantaina oli sitten vuorossa Ori-hölkkä. Tunnelmia siitä on omassa kirjoituksessa, mutta sanotaan nyt tässäkin, että ihan hyvin se meni. Illalla oli sitten vuorossa vielä porukalla reissu Poriin jazeihin. Hieman herkuttelulakkoon tuli säröä, mutta olkoon se nyt sitten vaikka palkinto päivän hyvästä suorituksesta. Kiitos vaan matkasta järjestävälle taholle ja muullekin seurueelle.

Sunnuntaipäivä meni enemmän tai vähemmän potiessa, mutta illalla tuli tehtyä kuitenkin rento 14 km:n juoksu. Illalla vaaka oli armahtanut 3.5 kg:n verran, joten seuraavalla viikolla voisi olla mahdollisuuksia jokuseen jäätelöön.

Viikon 29 lenkkeilyt:
Ma: ap. juoksu 16.1 km, ip. 10.8 km
Ti: ap. juoksu 13.4 km
Ke: ap. juoksu 28.6 km
To: ap. juoksu 14.3 km, ip. suunnistus 5.6 km
Pe: ap. juoksu 7.4 km
La: kisa, Ori-hölkkä 7.7 km, 0:28:08
Su: ip. juoksu 14.3 km

Reilu neljä viikkoa pitäisi jaksaa vielä lomailla. Kurjaa se varmaan on, mutta ei muukaan auta kun työnantaja määrää.

Norjan reissukuvia löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.fi/tomirinne/NorjanReissu2009

Kolme päivää Norjaa olisi nyt takana. Täytyy myöntää, että melkoisen hulppeat maisemat paikallisilla asukkailla on ympärillään. Ensimmäisen ja toisen päivien suunnistusmaastotkin oli sellaisessa paikassa, että lumihuippuja näkyi joka puolella. Onneksi niille ei tarvinnut kavuta. Kartan luku oli suositeltavaa tehdä vauhdissa, sillä pysähtyminen aiheutti sen, että kimpussa oli kaksi tai jopa kolme (tuhatta) paarmaa iskemässä hampaitaan suomalaiseen lihaan.

1. ja 2. pv:n kisakeskuksesta

Lauantain kisa oli alkuun vähän maaston opiskelua, sillä korkeuskäyrää, suota ja aluskasvillisuutta riitti. Parhaita etenemisreittejä olivat avosuot, sillä ne olivat kuivia ja suht tasaisia juosta. Aluskasvillisuutta oli paikoin leukaan asti ja kun nousu- tai laskukulma oli paikoin ihan riittävä, niin tarkkana sai olla. Ensimmäisen päivän matka oli 7 km ja aikaa siihen vierähti 1:17. Sillä ei ihan kärkipäähän päästy, mutta kyllä taaksekin muutama vielä jäi.

Sunnuntain kisassa aurinko ei porottanut niin kuin lauantaina ja paarmatkin olivat näin vähemmässä. Matka tosin oli pari km pidempi joten kyllä hiki virtasi tänäänkin. Mitään isoja pummeja ei tullut vaikka rinnerasteja olikin jälleen ihan riittämiin. Aikaa 8.9 km reissuun meni 1:27 ja sijoitus samaa luokkaa kuin lauantainakin.

Sunnuntaina käytiin vielä tekemässä kolmen tunnin ja 12 km:n vaellus Steigtind:n 793 m korkealle huipulle. Eipä ole ennen tullut koettua sellaisia näkymiä mitä sieltä näki. Luntakin vielä oli ja jokunen porokin viiletti editse.

Steigtind:n huipulta

Huomenna maanantaina on vuorossa iltakisa. Pimeyden yllättämisestä ei ole pelkoa, sillä vielä ainakin kello yhdeltätoista aurinko paistaa vielä niin korkealta, kuin päivä olisi vielä parhaimmillaan. Kisakeskuskin vaihtuu kahdelle viimeiselle päivälle siten, että ajomatka majapaikalta on vain n. 15 km, kun kahtena ensimmäisenä päivänä ajoa tuli n.70 km suuntaansa.

Muutamaan norjalaiseen erikoisuuteen on tullut törmättyä, mitä Suomessa en ole nähnyt. Yksi oli kaupoissa oleva leivän leikkuukone. Koneeseen heitettiin pötkö brödiä ja pienen suristelun jälkeen se sylkäisi ulos siivutetun leivän. Näppärä vekotin – en tosin ole vielä kehdannut kokeilla mitä se sylkee ulos jos sinne heittää kurkun tai banaanin. Toinen jännä käytäntö on kolmikaistaiset tiet, joista keskimmäinen kaista on valo-ohjatusti käytössä jompaan kumpaan suuntaan – varmaankin ruuhka-aika helpotus.

Majapaikka on myös ihan mainio. Parvekkeelta merinäköalat, muutama komea saari lähietäisyydellä ja horisontissa siintää Lofootit. Yksi mysteeri kyllä tästäkin paikasta löytyy, sillä vessan toisen valon kytkintä emme ole löytäneet, joten se on päällä 24×7. Televisioon omistaja toi uuden kaukosäätimen samalla kertaa kun saimme avaimetkin, mutta patterit siitä edellen puuttui. Patterit tuotiin muutaman päivän päästä, mutta silloinkin yhden liian vähän. Tosin eipä tässä kaukosäädintä juuri ole tarvittu, kun TV:stä näkyy vain kaksi kanavaa ja nekin huonosti. Nähtiin sentään perjantaina kun suomalaiset pesivät norskin keihäänheitossa Bisletillä. Sauna olisi kyllä kiva, vaikka huoneiston yläkerta onkin lämmöiltään samaa luokkaa, ainakin iltaisin, kun aurinko paistaa yhden seinän täydeltä sisään plus parista kattoikkunasta. Onneksi nukkumapaikat on alakerrassa ja siellä on ihan inhimillinen lämpö.

Työasiatkin meinasi pullahtaa esiin, sillä kävi ilmi, että naapurissa asustaa joku Valmarinen-heppu… kyllä maailma on niiiin pieni.

Lisää kuvia on tulossa jakoon kunhan vaan päästään parempiin kuin kännykkä-datanyhteyksiin kiinni.

Treenien suhteen tuli tällä viikolla tehtyä parikin järkevää päätöstä. Ensinnäkin päätin keventää viikon harjoitusmäärää viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonia silmälläpitäen. Vaikka harjoituspäiväkirja itki ikävää, metsän rastit huhuilivat löytäjäänsä ja lenkkipolku alkoi vierastamaan, niin sain hillittyä itseni ja jätettyä lenkkikertoja väliin.

Maanantaina jätin salilla käynnin ja iltarastit väliin, ja kävin vain pyörällä töissä. Tiistaina jäi työmatkajuoksut pois ohjelmasta ja suunnitelmissa oli juosta 5 km kovaa, mutta 3 km pystyi vain menemään ja sitten alkoi helle ja jalat painavaan niin paljon, että treeni muuttui vauhtileikittelyksi.

Keskiviikkona jälleen vain pyörällä töissä, mutta sitten torstaina tulikin tehtyä viikon toinen järkipäätös. Sääennuste näytti lauantaille, jolloin PN:n puolimaraton pitäisi juosta, reilusti yli 25 astetta lämpöä ja aurinkoa, joten päätin jättää kisan väliin. Nyt kun ei tarvinnut enää valmistautua kisaan, niin voi taas vapaasti kerätä kilometrejä. Joten torstaille suunnitellut lyhyet vedot muuttuivat 12 km rennon reippaaksi lenkiksi.

Perjantaina jälleen pyörällä töihin ja aamulla salikäynti. Lauantaiaamusta kiihtyvävauhtinen 11 km tuntui sen verran kankealta, että ei yhtään harmittanut vaikka puolikas jäikin tältä päivältä juoksematta. Illalla vielä perinteinen sauna-10.

Sunnuntaiaamusta täytyi lähteä mahd. aikaisin liikkeelle, sillä päiväksi oli luvattu melkin 30 astetta lämmintä. Aamulle klo 7:30 olikin vielä mukavan viileää ja rauhallista lähteä pitkälle lenkille. 30 km lenkin aikana lämpö ehti nousta 21 asteeseen, mutta hyvin sykkeet pysyivät kurissa ja juoksu rentona. Viimeisellä vitosella alkoi tosin jo painamaan, sillä mukana taisi olla vähän turhan vähän juotavaa. Keskisyke pysyi 10 pykälää alle aerobisen kynnyksen ja kun vauht oli 4:45 min/km, joten lenkki meni ihan OK.

Ensimmäinen kunnollinen helleviikko takana ja toivottavasti jää viimeiseksi, sillä eihän tällaisilla keleillä mitään jaksa tehdä. 5-10 astetta pois niin jo passaa.

Tällaista tällä viikolla:
Ma: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
Ti: ip. juoksu 13.9 km
Ke: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
To: ip. juoksu 12.1 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip. juoksu 10.9 km
Su: ap. juoksu 30.2 km

Ao. otus hiippaili tälläkertaa tontillamme – olisikohan lumikko.

Kostean Juhannuksen makuun päästiin jo heti aatonaattona torstai-iltana, kun suoraan töistä lähdimme ajamaan kohti Kukko-oluen synnyin sijoja Laitilaan. Aluksi näytti siltä, että tulisi kuiva iltapäivä, mutta mitä vielä, juuri ennen Kukko-suunnistuksen alkua alkoi taivaalta tihuttamaan vettä. Metsä oli muutenkin märkä joten vähän kostea lenkki tuli.

Sen verran pienet ja vähäväkiset Juhannuksen aatonaaton iltakisat olivat, että minullakin olisi ollut kerrankin puhtaalla suorituksella mahdollisuus voittaa H35 -sarja. Yhdellä rastilla tuli kuitenkin töpeksittyä pari minuuttia liikaa ja näin ollen hävisin voittajalle vähän reilun minuutin. Jalassa oli ensimmäistä kertaa Jukolasta ostetut Icebug:n Spiritit. Ensimmäinen kerta myös suunnistamassa matalavartisilla kengillä. Vähän pelotti, että millaisella mutkalla nilkat ovat kun metsästä tulee, mutta täytyy sanoa, että oli tosi positiivinen kokemus juosta noilla kengillä. Ei minkään näköistä nilkkojen nuljumista ja todella hyvän tuntuiset jalkaan.

Aatonaaton kosteasta illasta jäi sen verran putki päälle, että aattoaamuna piti jatkaa samaan tapaan. Alastarolla Saappaanmäen kartta käteen ja heti aamusta kiertämään edellispäivän 7 km:n iltarastirata. Yöllä oli tullut vettä ja metsä oli sen mukainen. Reilun tunnin metsässä kirmailun jälkeen tulin metsästä kuin uitettu koira.

Juhannuspäivä jatkui samaan tapaa kuin miten pari edellistäkin päivää oli mennyt, kosteeta oli. Nyt aloitettiin heti aamusta ja rankemman kautta. 10 km reipasta vesisuhjussa – taas oltiin kalsareita myöden märkänä. Kymppi meni yllättävän hyvin, aikaa siihen kului 38:20 ja meni vielä suht rennon tuntuisesti. Illalla piti ottaa vähän loiventavaa 10 km:n saunalenkin merkeissä – ja taas vesisuhjussa.

Putki kun oli jäänyt päälle, niin sunnuntaina piti taas aloittaa heti aamusta kun heräsi. Nyt homma ei lähtenyt ihan käsistä, vaan pystyi rajoittamaan lenkin ainoastaan 23 km:iin ja vauhtikin pysyi rauhallisena. Postitiivista oli myös, että aurinko paistoin siniseltä taivaalta.

Huomenna on sitten varmaankin kauhea morkkis eikä auton rattiinkaan uskalla hypätä, vaan töihin pitää sotkea pyörällä.

Viikon pämppäämiset:
Ma: ap. punttisali 1h, jalkahieronta 1h
Ti: ap. juoksu 16.1 km, ip. juoksu 16.1 km
Ke: ap. juoksu 16.3 km
To: ip. suunnistus 5.8 km (tot)
Pe: ap. suunnistus 8.8 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip juoksu 10.6 km
Su: ap. juoksu 23.1 km

No, tuli sitä pari-kolme oluttakin otettua aatonaattona kun käytiin perhe L:llä testaamassa juhannussaunan löylyjä. Kiitos siitä.

YouTube:sta tuli bongattua jokunen aika sitten pari todella loistavaa Muppet -pätkää. Varoituksen sanana, että ei kannata katsoa kahta kertaa peräkkäin, sillä nuo jäävät soimaan päähän viiko(i)ksi. Kerran uskaltaa katsoa, mutta kaksi kertaa on jo riskirajalla. Itse katsoin kolme kertaa Jukolaa edeltävänä päivänä, ja suunnistus oli mennä ihan kiville, kun Manah Manah soi koko reissun ajan päässä.

http://www.youtube.com/watch?v=JI52YmxgQvs
http://www.youtube.com/watch?v=CgfZVNv6w2E