73.6

Posted on by
Reply

Niin ne viikot vaan vierähtää, etenkin näin lomalla. Kaksi ja puoli viikkoa on ehditty jo lomailemaan ja niistä vain pari yötä kotosalla. Ensimmäiset puolitoista viikkoa meni Norjassa matkustelussa ja jälkimmäinen viikko Punkalaitumen mökillä majaillessa.

Ensimmäinen täysi lomaviikko alkoi vielä Bodo:n viimeisillä suunnistuskisoilla, mutta heti keskiviikkona lähdimme köröttelemään kohti eteläistä Norjaa ja sieltä Ruotsin puolelle ja Tukholmaan josta sunnuntai-iltana saavuimme laivalla Turkuun. Kotiin pääsimme illalla kymmenen jälkeen.

Vaikka autossa tulikin tuon viikon aikana melkoisesti istuttukin, niin ei se kuitenkaan kilpa-ajoa kohti Osloa ollut – ainakaan, kun Norjassa nuo tiet eivät olleen leveitä ja suoria, ja nopeusrajoitukset olivat sen mukaiset. Karavaanareitakin riitti myös ihan omiks tarpeiks, eikä ne ainakaan matkantekoa vauhdittaneet. Onneksi siellä ne tajusivat mennä syrjään kun jonoa alkoi kerääntymään perään – toisin kuin täällä Suomessa. Autossa tuli siis istuttua muutama tuhat kilometriä tuon viikon aikana, mutta tuli sentään pari juoksulenkkikin tehtyä muutamana aamuna leirintäalueelta.

Sen verran paljon tuli kuitenkin ajaessa noposteltavaa vedettyä, että sunnuntai-iltana oli melkoinen järkytys kun ennen nukkumaan menoa hyppäsi vaakaan – 73.6. Eli puolessatoista viikossa tullut n. 5 kg painoa lisää. Aika hyvä määrä, kun tuona aikana oli kuitenkin suunnistusta tullut 40 km, 50 km juoksua, vähän pyöräilyä ja yksi jokusen tunnin vaellus. Vähän tuohon taisi vaikuttaa kyllä sunnuntain laivamässäily, mutta kuitenkin. Suklaalakon lakkoon tuli nyt lakko, ja lakritsi, jäätelö ja muutkin herkut joutuivat ainakin viikoksi pannaan.

Puolentoistaviikon mässäilyn tulosta piti alkaa sitten seuraavana viikkona sulattelemaan. Maanantaille kertyi 16 + 11 km kevyttä juoksua.

Tiistaiaamusta kiihtyvävauhtinen 12 km + verryttely. Meno oli aika tukkoisen tuntuista ja loppukilometrien alle 4 minuutin vauhti tuntui aika rankalta. Taisi olla vielä autojumia jaloissa. Iltapäivällä käytiin tarpomassa muutama tunti metsässä, kun haettiin Tampere-suunnistuksen rasteja pois metsästä. Sieltä sitten suoraan mökille.

Keskiviikkoaamusta olikin mökillä pitkän lenkin vuoro. Reilu 28 km sujui yllättävän mukavasti vaikka aamusta oli jo melko lämmin keli.

Torstaiamusta 14 km:n VK -harjoitus meni myös ihan hyvin, ja illalla tuli käytyä vielä Loimaalla iltarasteilla. Suunnistuskin meni ihan OK, maasto oli ihan mukavan juostavaa ja liput löytyivät suht hyvin. Vähän oli vaan erillaista maastoa kuin edellisellä suunnistuskerralla, joka oli Norjassa. Kärpäsiä tosin on vähintään yhtä paljon kuin vuonojen maassakin, ja olo olikin kuin paskaläjällä tunkiolla (“tunkio vain puuttui”, MaSa:n tod. näk. kommentti tähän).

Perjantaina tuli pidettyä vähän löysempi päivä, jotta lauantaille suunniteltu Ori-hölkkäkisa sujuisi edes jotenkin. Aamusta tuli kuitenkin tehtyä reilun 7 km:n lenkki jonka aikana 5 x 1 min vetoja.

Lauantaina oli sitten vuorossa Ori-hölkkä. Tunnelmia siitä on omassa kirjoituksessa, mutta sanotaan nyt tässäkin, että ihan hyvin se meni. Illalla oli sitten vuorossa vielä porukalla reissu Poriin jazeihin. Hieman herkuttelulakkoon tuli säröä, mutta olkoon se nyt sitten vaikka palkinto päivän hyvästä suorituksesta. Kiitos vaan matkasta järjestävälle taholle ja muullekin seurueelle.

Sunnuntaipäivä meni enemmän tai vähemmän potiessa, mutta illalla tuli tehtyä kuitenkin rento 14 km:n juoksu. Illalla vaaka oli armahtanut 3.5 kg:n verran, joten seuraavalla viikolla voisi olla mahdollisuuksia jokuseen jäätelöön.

Viikon 29 lenkkeilyt:
Ma: ap. juoksu 16.1 km, ip. 10.8 km
Ti: ap. juoksu 13.4 km
Ke: ap. juoksu 28.6 km
To: ap. juoksu 14.3 km, ip. suunnistus 5.6 km
Pe: ap. juoksu 7.4 km
La: kisa, Ori-hölkkä 7.7 km, 0:28:08
Su: ip. juoksu 14.3 km

Reilu neljä viikkoa pitäisi jaksaa vielä lomailla. Kurjaa se varmaan on, mutta ei muukaan auta kun työnantaja määrää.

Norjan reissukuvia löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.fi/tomirinne/NorjanReissu2009

Ori-hölkkä 2009

Posted on by
Reply

Oripää, Myllykylä, lauantia päivä ja plus 23 astetta lämmintä. 18. Ori-hölkkä oli muuttanut uusiin maisemiin Myllykylään ja matka oli myös samalla muuttunut 8 km:iin. Kilpailukeskuksena toimi Myllylähteen tupa joka tarkosi hienot puitteet kilpailulle.

Muutamaa minuuttia vaille kello 13 noin 60 numerolapulla varustautunutta juoksijaa siirtyy puiden ja rakennusten varjosta lähemmäksi Myllykylän koulun pihaan ripustettua maalivaatetta, joka samalla toimii myös lähtövaatteena. Aurinko porottaa taivaalta ja kärpäset surisevat. Maahan vedetyn valkoisen kalkkiviivan tuntumassa ei ole ruuhkaa vaikka lähtöhetkeen juuri kuulutettiin olevan aikaa vain puoli minuuttia. Itse siirryin muutaman muun rohkean kanssa aivan viivaan kiinni, kun kerrankin sellainen mahdollisuus suotiin.

Lähtölaukauksen jälkeen ei enää ujosteltu, sillä takaa rynnisti ohi sellainen joukko ja sellaisella vauhdilla juoksijoita, että olisi voinut kuvitella, että kyseessä on 1500 m kilpailu. Ensimmäinen satametriä olikin kuin isommassakin massalähdössä, ja kun lähtösuora oli vielä kapeahko alamäkeen ole mutkainen pihatien pätkä, niin kyynärpäät siinä meinasi kolista.

Alun hässäkän jälkeen tilanne alkoi seljetä ja pikaisen laskennan jälkeen edessäni oli kuusi juoksijaa, eli sija oli rintanumeroni mukaisesti 7. Kärki oli lähtenyt liikkeelle sellaisella vauhdilla, että siihen vauhtiin ei ollut mitään saumaa, mutta lähietäisyydellä olisi muutama jotka voisi olla tavoitettavissa. Ensimmäisen kilometrin aikana kärjen tilanne alkoi vakiintua. Oma juoksu ei tuntunut kovin kevyeltä, mutta kun GPS-mittari piippasi ensimmäisen kilometrin täyttyneen (hieman järjestäjien kilometritolpan jälkeen), niin aikaa oli kulunut 3:42, eli ihan tavoiteltua vauhtia mentäisiin.

Toisen kilometrin aikana aloin tavoittamaan lähintä selkää, eikä siinä kauan mennytkään kun ensimmäinen ohitus oli tehty. Pitkien suorien ansiosta kaikkiin muihinkin viiteen edelläni menijään oli näköyhteys. Kärkikaksikko meni vajaan 200 m:n päässä, mutta kolme muuta oli ihan tavoitettavissa. Yleensä olen lähtenyt aina varovaisesti liikkeelle ja vauhti ei ole kisan aikana kauheasti notkahtanut joten luotto oli siihen kova, että muutaman selän voisi vielä napata. Toinen kilometri taittui ajassa 3:37.

Pari kilometriä oli taivallettu hyväpohjaista hiekkatietä, mutta nyt tielle oli tullut isorakeisempaa hiekkaa ja se alkoi pyörimään jaloissa ja parempaa pitoa piti alkaa etsimään tien reunoista. Kolmannen kilometrin aikana toinen kilpailija oli tullut ohitettua ja sija oli vaihtunut viidenneksi. Kolmannen kilometrin aika oli jälleen 3:42.

Edessä jokusen kymmenen metrin päässä taivalsi kaksikko joista toisen tunnistin Virran Markuksi. Markun olin voittanut kevään Savihölkässä 40 sek:lla joten mahdollisuuksia hänen vauhtiinsa myös tänään voisi olla. Välimatka myös tähän kaksikkoon alkoi pikkuhiljaa supistumaan ja hieman ennen neljän kilometrin täyttymistä olinkin päässyt aivan heidän imuunsa. 4 km:ssä oli juottopaikka josta edellä juokseva kaksikko nappasikin mukin kouraansa, ja se rikkoi sen verran heidän juoksurytmiään, että pääsin ohittamaan heidät. Itse jatkoin juoksua kieli kitalaessa kiinni sillä ei tällaisilla pikamatkoilla juoda tarvitse. Neljänteen kilometriin meni aikaa 3:37.

Tie oli muuttunut jälleen parempipohjaisemmaksi eikä juoksu-uraa tarvinnut enään hakea tien reunasta. Sijoitukseni oli muuttunut yllättäen kolmanneksi. Taakseni en katsonut, mutta tossun ääni sieltä alkoi hiljetä, joten uskoin tehneeni hieman hajurakoa takanani vaanivaan kaksikkoon. Matka oli vasta hieman yli puolen ja mitä vain voi vielä tapahtua, mutta aloin jo miettimään, että pitäisikö alkaa varmistelemaan pyttypaikkaa, vai lähtisikö vielä rynnimään kakkossijan perään. Päätös oli helppo – tänne oli tultu tekemään kova harjoitus joten mitään löysäilyä ei hyväksytty. Päätin kuitenkin vielä tarkkailla tilannetta vähän aikaa ja jatkoin tasaista tahtia. Viides kilometri meni aikaan 3:39.

Kärki meni edelleen jossain reilun sadan metrin päässä, mutta kakkosmenijään ei ollut enään matkaa kovin montaa kymmentä metriä ja selkä läheni koko ajan. Kuuden kilometrin paikkeilla pääsin kakkossijan peesiin ja pysyttelin siinä muutaman kymmenen metriä jonka jälkeen lähdin ohittamaan. Tein vielä varmuuden vuoksi pienen nykäisyn jotta kaveri ei jäisi ihan kantapäille, mutta se oli turha temppu, sillä kaverin meno näytti olevan hiipuman päin. Sijoitus parani jälleen pykälällä. Kilometriaika painui aikaan 3:44.

Pitkä suora jatkui edelleen ja kärjen selkä näkyi jossain vajaan 100 m:n päässä. Vaikka välimatka sinne näytti ehkä hieman pienenevän, niin en nähnyt enää mitään järkeä lähteä kiristämään vahtia ja tavoittelemaan piikkipaikkaa. Oma menonikaan ei enää tuntunut kovin tuoreelta ja jos olisi alkanut kiristämään vauhtia, niin riski vatsalihaksen krampista nousisi ja sen jälkeen porukkaa lappaisi ohi molemmin puolin. Kärjen selkä kuitenkin läheni jatkuvasti. Seitsemäs kilometri meni aikaan 3:43.

Tiesin matkan olevan jokusen satametriä alimittainen joten matkaa ei ollut  enää paljon ja nyt saisi ottaa sitten koneesta kaikki irti, sillä loppumatka meni millaisessa vatsakrampissa tahansa. Kärkeä en ollut lähtenyt tietoisesti tavoittelemaan, mutta nyt se näytti olevan yllättävän lähellä. Ja yllättäen 400 m ennen maalia olin aivan kärkimiehen perässä. Reitti kääntyi jyrästi oikealle ja alamäkeen, ja tiesin, että tässä oli koitettava jos meinaisi koittaa. Koskaan en ole mitään voittanut, mutta nyt se voisi olla mahdollista. Pikkuisen tuskaa lisää kehiin, viimeiset kierrokset irti koneesta ja alamäessä kärkeen. 200 m ennen maalia vilkaisin vielä taakseni ja näin eroa tulleen kymmenisen metriä, tätä paikkaa ei enään luovutettaisi – eikä luovutettu.

Loppuaika 7.7 km:n reitilla 28.08. Keskisyke 168 ja maksimisyke 186 joten kyllä se viimeinen rutistuskin sieltä löytyi.

MG -09 päättynyt

Posted on by
Reply

Nyt olisi Midnatsolgaloppen -09 ohi, kun kaksi viimeistäkin lähtöä on saatu suoritettua. Ihan putkeen ei jälkimmäisen kisakeskuksen lähdöt menneet, sillä sijoitukset olivat viimeinen ja toiseksi viimeinen. Maanantaina oli vuorossa iltakisa ja lyhyt matka. Matka kyllä oli lyhyt, mutta aikaa vierähti paljon. Eipä ole ennen reilun neljän kilometrin reittiin mennyt aikaa 80 min:a. Oli se melko haastava maasto ja pahoja rastipisteitä, ja kun vielä tiheiköt ja korkeuserot vaikeuttivat menoa, niin soppa oli valmis. Sunnuntain vuorikiipeily oli saanut reidet ihan juntturaan, eikä aamun juoksulenkki ja päivällä tehty pyörälenkki helpottanut asiaa. Onneksi ei muillakaan ollut helppoa.

Maanantaina ajoimme vielä kisan jälkeen pikaisesti 30 km Saltstraumeniin katsomaan kun 400 miljoonaa kuutiota vettä ohittaa 20 solmun nopeudella kolme km:ä pitkän ja 150 m leveän salmen. Sen pitäisi olla maailman voimakkain vuorosesivirta ja ilmiö tapahtuu joka kuuden tunnin välein. No menihän siinä vettä…

Tiistain kisa oli taas vähän pidempi, pikkuisen vajaa 8 km. Rastipisteet olivat ehkä osin maanantaita helpompia, mutta nousua ja laskua oli taas saatu reitille ihan riittämiin. Pari pahempaa hakua tuli tehtyä ja se takasi sen, että yhteisajoissa ei ollut toivoa nousta ylöspäin.

Hieman oli haastavat maastot tällaiselle Pirkanmaan ryteikköihin tottuneelle. Enää ei tunnu missään muutaman käyrävälin nousu, kun on joutunut nousemaan vajaan 400 m:n Keiservardenille.

Hienoa oli, suosittelen muillekkin.

Bodossa

Posted on by
Reply

Kolme päivää Norjaa olisi nyt takana. Täytyy myöntää, että melkoisen hulppeat maisemat paikallisilla asukkailla on ympärillään. Ensimmäisen ja toisen päivien suunnistusmaastotkin oli sellaisessa paikassa, että lumihuippuja näkyi joka puolella. Onneksi niille ei tarvinnut kavuta. Kartan luku oli suositeltavaa tehdä vauhdissa, sillä pysähtyminen aiheutti sen, että kimpussa oli kaksi tai jopa kolme (tuhatta) paarmaa iskemässä hampaitaan suomalaiseen lihaan.

kisakeskus1
1. ja 2. pv:n kisakeskuksesta

Lauantain kisa oli alkuun vähän maaston opiskelua, sillä korkeuskäyrää, suota ja aluskasvillisuutta riitti. Parhaita etenemisreittejä olivat avosuot, sillä ne olivat kuivia ja suht tasaisia juosta. Aluskasvillisuutta oli paikoin leukaan asti ja kun nousu- tai laskukulma oli paikoin ihan riittävä, niin tarkkana sai olla. Ensimmäisen päivän matka oli 7 km ja aikaa siihen vierähti 1:17. Sillä ei ihan kärkipäähän päästy, mutta kyllä taaksekin muutama vielä jäi.

Sunnuntain kisassa aurinko ei porottanut niin kuin lauantaina ja paarmatkin olivat näin vähemmässä. Matka tosin oli pari km pidempi joten kyllä hiki virtasi tänäänkin. Mitään isoja pummeja ei tullut vaikka rinnerasteja olikin jälleen ihan riittämiin. Aikaa 8.9 km reissuun meni 1:27 ja sijoitus samaa luokkaa kuin lauantainakin.

Sunnuntaina käytiin vielä tekemässä kolmen tunnin ja 12 km:n vaellus Steigtind:n 793 m korkealle huipulle. Eipä ole ennen tullut koettua sellaisia näkymiä mitä sieltä näki. Luntakin vielä oli ja jokunen porokin viiletti editse.

huipulla2
Steigtind:n huipulta

Huomenna maanantaina on vuorossa iltakisa. Pimeyden yllättämisestä ei ole pelkoa, sillä vielä ainakin kello yhdeltätoista aurinko paistaa vielä niin korkealta, kuin päivä olisi vielä parhaimmillaan. Kisakeskuskin vaihtuu kahdelle viimeiselle päivälle siten, että ajomatka majapaikalta on vain n. 15 km, kun kahtena ensimmäisenä päivänä ajoa tuli n.70 km suuntaansa.

Muutamaan norjalaiseen erikoisuuteen on tullut törmättyä, mitä Suomessa en ole nähnyt. Yksi oli kaupoissa oleva leivän leikkuukone. Koneeseen heitettiin pötkö brödiä ja pienen suristelun jälkeen se sylkäisi ulos siivutetun leivän. Näppärä vekotin – en tosin ole vielä kehdannut kokeilla mitä se sylkee ulos jos sinne heittää kurkun tai banaanin. Toinen jännä käytäntö on kolmikaistaiset tiet, joista keskimmäinen kaista on valo-ohjatusti käytössä jompaan kumpaan suuntaan – varmaankin ruuhka-aika helpotus.

Majapaikka on myös ihan mainio. Parvekkeelta merinäköalat, muutama komea saari lähietäisyydellä ja horisontissa siintää Lofootit. Yksi mysteeri kyllä tästäkin paikasta löytyy, sillä vessan toisen valon kytkintä emme ole löytäneet, joten se on päällä 24×7. Televisioon omistaja toi uuden kaukosäätimen samalla kertaa kun saimme avaimetkin, mutta patterit siitä edellen puuttui. Patterit tuotiin muutaman päivän päästä, mutta silloinkin yhden liian vähän. Tosin eipä tässä kaukosäädintä juuri ole tarvittu, kun TV:stä näkyy vain kaksi kanavaa ja nekin huonosti. Nähtiin sentään perjantaina kun suomalaiset pesivät norskin keihäänheitossa Bisletillä. Sauna olisi kyllä kiva, vaikka huoneiston yläkerta onkin lämmöiltään samaa luokkaa, ainakin iltaisin, kun aurinko paistaa yhden seinän täydeltä sisään plus parista kattoikkunasta. Onneksi nukkumapaikat on alakerrassa ja siellä on ihan inhimillinen lämpö.

Työasiatkin meinasi pullahtaa esiin, sillä kävi ilmi, että naapurissa asustaa joku Valmarinen-heppu… kyllä maailma on niiiin pieni.

Lisää kuvia on tulossa jakoon kunhan vaan päästään parempiin kuin kännykkä-datanyhteyksiin kiinni.

Lomailemaan

Posted on by
Reply
Mikäli blogi -sivuston tilastot pitävät paikkansa, niin tämän pitäisi olla minun 100. kirjoitus. Tätä onkin hyvä juhlistaa aloittamalla kesä-, pakko- yms. lomat. Seuraavan kerran kulkukortti leimataan sisään vajaan seitsemän viikon kuluttua.
 
Nyt kun on vuosikin sopivasti kääntynyt jälkimmäiselle puoliskolle, niin voisi tehdä pienimuotoisen puolivuotistilinpäätöksen. Mitään ihmeellisiä saavutuksia ei tosin ole saatu aikaan, mutta jotain sentään. Puolimaratonin ennätys parani Idea Park juoksussa aikaan 1:21:09 ja myös TeivoCup:n ennätys parani aikaan 17:48. Siinä ne tämän vuoden alkupuoliskon suuret saavutukset olivatkin. Alkuvuosi meni taas jalkaongelmien parissa, mutta helmi-maaliskuussa jalat alkoivat taas kestämään paremmin juoksemista ja kilometrejäkin alkoi kertymään. Maaliskuussa tuli hiihdettyä minun 10. Pirkan Hiihtoni, ja huhtikuussa alkoivat iltarastit ja muut suunnistuskisat. Käydyistä suunnistuskisoista voisi nyt mainita ainakin SM-erikoispitkän ja Jukolan viestin. Työmatkapyöräilyä on tullut harrastettua taukoamatta.
 
Ensimmäisen vuosipuoliskon treenimääristä sen verran, että juostua on tullut vähän reilu 1500 km, hiihtoa suurin piirtein saman verran, suunnistusta pari sataa kilometriä, pyöräily n. 1700 km ja punttisalikertoja 39. Näistä tulee tuntimääräksi yhteensä vähän vajaa 400 h, eli n. 2 h/pv. Alkuvuoden hiihtotunnit kyllä nostavat tuota keskiarvoa jonkin verran, joten loppuvuonna tuskin sama tahti jatkuu.
 
Tämän viikon alkupuolella on täynyt yrittää myös olla aktiivinen treenien suhteen, sillä loppuviikon ohjelmasta ei ole varmuutta. Huomenna nimittäin pitäisi suunnata auto Vaasa – Uumaja -linjalta kohti Norjaa ja Bodo:ta ja siellä tekemään suunnistussuorituksia Midnattsolgeloppet -kisoissa. Suunnistusta pitäisi tulla siis ainakin 4 kisan verran, mutta toivottavasti myös juoksukilometejä kertyy.
 
Maanantaina tuli käytyä viimeisen kerran vähään aikaan salilla, sillä lomalla tuskin tulee sinne raahauduttua. Työmatkat meni pyörällä.
 
Tiistain työmatkat meni juosten siten, että aamusta 12 km:n VK-treeni (+verryttelyt molemmissa päissä). Juoksu oli kevyen tuntuista ja alle 4:20 min/km vauhtia sai pidettyä yllä hyvin jopa Pyynikin mäkisimmilläkin kilometreillä. Iltapäivällä meno oli taas ihan eri luokkaa. Vaikka vauhti oli 35 s/km hitaanpaa kuin aamulla, niin juoksu tuntui silti ainakin 35 kertaa vaikeammalta.
 
Keskiviikkoaamun juoksu meni taas ihan mukavasti, vaikkakin aluksi meno tuntuikin melko väsyneeltä. Ja töistä vielä pyörällä pois jotta keskimääräinen treenimäärä 2h/pv tulisi täyteen ;).
 
Seuraava kirjoitus tulee sitten varmaan vuonojen maasta… mikäli tekniikka toimii.

Järkiviikko

Posted on by
Reply

Treenien suhteen tuli tällä viikolla tehtyä parikin järkevää päätöstä. Ensinnäkin päätin keventää viikon harjoitusmäärää viikonlopun Paavo Nurmi puolimaratonia silmälläpitäen. Vaikka harjoituspäiväkirja itki ikävää, metsän rastit huhuilivat löytäjäänsä ja lenkkipolku alkoi vierastamaan, niin sain hillittyä itseni ja jätettyä lenkkikertoja väliin.

Maanantaina jätin salilla käynnin ja iltarastit väliin, ja kävin vain pyörällä töissä. Tiistaina jäi työmatkajuoksut pois ohjelmasta ja suunnitelmissa oli juosta 5 km kovaa, mutta 3 km pystyi vain menemään ja sitten alkoi helle ja jalat painavaan niin paljon, että treeni muuttui vauhtileikittelyksi.

Keskiviikkona jälleen vain pyörällä töissä, mutta sitten torstaina tulikin tehtyä viikon toinen järkipäätös. Sääennuste näytti lauantaille, jolloin PN:n puolimaraton pitäisi juosta, reilusti yli 25 astetta lämpöä ja aurinkoa, joten päätin jättää kisan väliin. Nyt kun ei tarvinnut enää valmistautua kisaan, niin voi taas vapaasti kerätä kilometrejä. Joten torstaille suunnitellut lyhyet vedot muuttuivat 12 km rennon reippaaksi lenkiksi.

Perjantaina jälleen pyörällä töihin ja aamulla salikäynti. Lauantaiaamusta kiihtyvävauhtinen 11 km tuntui sen verran kankealta, että ei yhtään harmittanut vaikka puolikas jäikin tältä päivältä juoksematta. Illalla vielä perinteinen sauna-10.

Sunnuntaiaamusta täytyi lähteä mahd. aikaisin liikkeelle, sillä päiväksi oli luvattu melkin 30 astetta lämmintä. Aamulle klo 7:30 olikin vielä mukavan viileää ja rauhallista lähteä pitkälle lenkille. 30 km lenkin aikana lämpö ehti nousta 21 asteeseen, mutta hyvin sykkeet pysyivät kurissa ja juoksu rentona. Viimeisellä vitosella alkoi tosin jo painamaan, sillä mukana taisi olla vähän turhan vähän juotavaa. Keskisyke pysyi 10 pykälää alle aerobisen kynnyksen ja kun vauht oli 4:45 min/km, joten lenkki meni ihan OK.

Ensimmäinen kunnollinen helleviikko takana ja toivottavasti jää viimeiseksi, sillä eihän tällaisilla keleillä mitään jaksa tehdä. 5-10 astetta pois niin jo passaa.

Tällaista tällä viikolla:
Ma: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
Ti: ip. juoksu 13.9 km
Ke: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
To: ip. juoksu 12.1 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip. juoksu 10.9 km
Su: ap. juoksu 30.2 km

Ao. otus hiippaili tälläkertaa tontillamme – olisikohan lumikko.

dsc00586dsc00593

Kostea Juhannus

Posted on by
Reply

Kostean Juhannuksen makuun päästiin jo heti aatonaattona torstai-iltana, kun suoraan töistä lähdimme ajamaan kohti Kukko-oluen synnyin sijoja Laitilaan. Aluksi näytti siltä, että tulisi kuiva iltapäivä, mutta mitä vielä, juuri ennen Kukko-suunnistuksen alkua alkoi taivaalta tihuttamaan vettä. Metsä oli muutenkin märkä joten vähän kostea lenkki tuli.

Sen verran pienet ja vähäväkiset Juhannuksen aatonaaton iltakisat olivat, että minullakin olisi ollut kerrankin puhtaalla suorituksella mahdollisuus voittaa H35 -sarja. Yhdellä rastilla tuli kuitenkin töpeksittyä pari minuuttia liikaa ja näin ollen hävisin voittajalle vähän reilun minuutin. Jalassa oli ensimmäistä kertaa Jukolasta ostetut Icebug:n Spiritit. Ensimmäinen kerta myös suunnistamassa matalavartisilla kengillä. Vähän pelotti, että millaisella mutkalla nilkat ovat kun metsästä tulee, mutta täytyy sanoa, että oli tosi positiivinen kokemus juosta noilla kengillä. Ei minkään näköistä nilkkojen nuljumista ja todella hyvän tuntuiset jalkaan.

Aatonaaton kosteasta illasta jäi sen verran putki päälle, että aattoaamuna piti jatkaa samaan tapaan. Alastarolla Saappaanmäen kartta käteen ja heti aamusta kiertämään edellispäivän 7 km:n iltarastirata. Yöllä oli tullut vettä ja metsä oli sen mukainen. Reilun tunnin metsässä kirmailun jälkeen tulin metsästä kuin uitettu koira.

Juhannuspäivä jatkui samaan tapaa kuin miten pari edellistäkin päivää oli mennyt, kosteeta oli. Nyt aloitettiin heti aamusta ja rankemman kautta. 10 km reipasta vesisuhjussa – taas oltiin kalsareita myöden märkänä. Kymppi meni yllättävän hyvin, aikaa siihen kului 38:20 ja meni vielä suht rennon tuntuisesti. Illalla piti ottaa vähän loiventavaa 10 km:n saunalenkin merkeissä – ja taas vesisuhjussa.

Putki kun oli jäänyt päälle, niin sunnuntaina piti taas aloittaa heti aamusta kun heräsi. Nyt homma ei lähtenyt ihan käsistä, vaan pystyi rajoittamaan lenkin ainoastaan 23 km:iin ja vauhtikin pysyi rauhallisena. Postitiivista oli myös, että aurinko paistoin siniseltä taivaalta.

Huomenna on sitten varmaankin kauhea morkkis eikä auton rattiinkaan uskalla hypätä, vaan töihin pitää sotkea pyörällä.

Viikon pämppäämiset:
Ma: ap. punttisali 1h, jalkahieronta 1h
Ti: ap. juoksu 16.1 km, ip. juoksu 16.1 km
Ke: ap. juoksu 16.3 km
To: ip. suunnistus 5.8 km (tot)
Pe: ap. suunnistus 8.8 km
La: ap. juoksu 13.5 km, ip juoksu 10.6 km
Su: ap. juoksu 23.1 km

No, tuli sitä pari-kolme oluttakin otettua aatonaattona kun käytiin perhe L:llä testaamassa juhannussaunan löylyjä. Kiitos siitä.

YouTube:sta tuli bongattua jokunen aika sitten pari todella loistavaa Muppet -pätkää. Varoituksen sanana, että ei kannata katsoa kahta kertaa peräkkäin, sillä nuo jäävät soimaan päähän viiko(i)ksi. Kerran uskaltaa katsoa, mutta kaksi kertaa on jo riskirajalla. Itse katsoin kolme kertaa Jukolaa edeltävänä päivänä, ja suunnistus oli mennä ihan kiville, kun Manah Manah soi koko reissun ajan päässä.

http://www.youtube.com/watch?v=JI52YmxgQvs
http://www.youtube.com/watch?v=CgfZVNv6w2E

RR-radalla Mikkelissä

Posted on by
Reply

“Juu kolaa – sano Venla kun Mikkelissä limsaa tilas” (olipas huono… ja vielä itse keksitty). Jukolalla kyllästetty viikonloppu on nyt sitten suht kunnialla saatu päätökseen ja samalla ensimmäinen kesän kohokohdista takanapäin.

Lauantaiaamusta Focus meinasi revetä liitoksistaan kun neljä henkeä tavaroineen sullottiin autoon sisälle ja nokka suunnattiin kohti päämajakaupunkia. Itselläni oli edessä kolmas Jukolan-viesti. Edellisinä kerroilla osuuteni on ollut kuudes, mutta tälläkertaa pääsin/jouduin 3. osuudelle eli pitkälle yöosuudelle, joka tosin meidän tapauksessamme ei ollut enään yö-osuus. Tällä kertaa siis pääsin lähtemään ihan puomilta eikä tarvinnut odotella yhteislähtöä.

Aamu alkoi jo hyvin sarastaa kun oma osuuteni lähti liikkeelle, mutta olin kuitenkin varustautunut matkaan kunnon otsalampulla, sillä tiheiköt olivat vielä melko hämäriä ja lamppu auttoi kartan luvussa. Onneksi taivas oli melko selkeä joten sieltä suunnalta ei ainakaan tullut näkyvyyttä heikentäviä tekijöitä. Matkaan pääsin hieman ennen klo 3:a.

Sen verran oli jännitystä ilmassa, että päivän sadasensimmäinen kus…pis… -käynti piti suorittaa jo toisella rastivälillä (ja kyllä sitä tuli ja tuli ja tuli…). Rastivälejä en ala tässä käymään sen kummemmin läpi, sillä internetistä loppuisi tila jos niitä selostaisi yksityiskohtaisesti. Mutta täytyy sanoa, että melko hyvä suoritus kokonaisuudessaan tuli tehtyä. Yhtään isompaa hakua ei tullut tehtyä ja pieniäkin vain muutama. Pääsyy hyvää suoritukseen on se, että eipä siellä kauheasti tarvinnyt kyllä suunnistaakkaan. “Kartta rullalla” sai juosta niin paljon vaan kun jaksoi, kunhan vain osasi valita oikean uran jonka alkuosuuksien menijät olivat tehneet, tai sitten alla oli hyväkulkuista polkua jota alue oli ristiin rastiin täynnä. Muutama pienempi haku johtui siitä, kun juoksu-uran valinnassa oli tullut tehtyä virhe ja sitä piti sitten vähän korjata. Tuntui kuin olisi RR-radalla ollut ja siimaria seurannut. Suurin ylimääräinen, n.2 min, kierto tuli 20-21 rastivälillä, kun piti poiketa reitiltä kyykylle, mutta se kierto kyllä kannatti, sillä sen jälkeen jalkaa uskalsi taas liikuttaa eri tahtiin.

Järjestelyistä sen verran, että ihan nappiin ne eivät NAVI:laisilta menneet. Minulle niin rakas aihe, vessat, olivat melko huonosti edustettuina tapahtumassa. Jonot olivat välillä niin pitkät, että housuihin meinasi turahtaa useampaankin otteeseen, ja kerran jouduin lähimetsään turvautumaankin. Toinen (ja kolmas) joista rutistiin, mutta ei kyllä minuun vaikuttanut, oli yöllä ruoan loppuminen ja suihkuista tullut pelkkä kylmä vesi. Hyvää sitten taas oli sauna ja siellä ollut lämmin suihku, jonne pääsi pulittamalla pari lisä-euroa, mutta ne €:t kyllä kannatti maksaa.

Hyvin siis meni, mutta menkööt. Osuuspituuteni oli 14,7 km (gepsiin tuli vähän reilu 17 km) ja aikaa meni hitusen alle 2 tuntia (etukäteisarvion ollessa 2,5 h:n luokkaa). Rasteja oli 27 kpl ja kaikki tuli löydettyä ja koko joukkuekin sai hyväksytyn suorituksen. Ja kun rattiinkaan ei tullut nukahdettua paluumatkalla, niin viikonloppu meni ihan mukavasti.

dsc00570

“Kolme yötä Jukolaan on…”

Posted on by
Reply

“…laskin aivan itse eilen, kun pummasin viimeistä rastia.” (San.+sov. T Rinne, säv. Petter Ohls).

Joo, Jukola lähenee ja perhoset alkavat pikkuhiljaa heräilemään vatsassa. Ainakin jos katsoo sääennustetta la-su väliselle yölle, niin kivaa on tiedossa. Tosin ennusteet ovat sahanneet koko viikon mainion ja surkean kelin välillä, joten saa nähdä mihin sahaaminen lopulta päätyy. Yön sääennuste kiinnostaa lähinnä sen vuoksi, että n. klo 3 olisi arvioitu metsään lähtö aika. Ja kun yö-suunnistuskokemuksen voi sanoa olevan 0, ja jos sade sattuu kohdalle, niin meno voi muuttua erittäin rauhalliseksi. Toisaalta aika kyllä hoitaa tuon pimeyden, eli pitää varmaan istua tunniksi jonnekin puun alle paistamaan makkaraa ja lähteä liikkeelle vasta kun aamu alkaa valkenemaan.

Pitää varmaankin myös yrittää tehdä kova harjoitusviikko jotta Mikkelin metsissä ei olisi enää kauheeta juoksuintoa ja voisi keskittyä olennaiseen. Alkuviikosta ainakin on ollut hyvä yritys kerätä kilometrejä, sillä tiistaina menin taas työmatkan ees-taas. Aamulla tein kiihtyvävauhtisen treenin (samanlainen kuin viime viikollakin) ja takaisinpäin tulin rennon reipasta vauhtia sykkeistä kauheasti välittämättä.

Eilen keskiviikkona juoksin töihinpäin rauhallisesti PK-vauhtia. Vähän väsynyttä juoksu oli, sykkeet oli pikkuisen korkealla ja vauhtikaan ei päätä huimannut. Illalla tuli tehtyä viimeinen Jukola-treeni iltarasteilla Kangasalla Puikkarissa. Yllättävän mukavasti sujui vaikka olin liikkeellä peukalokompassin kanssa. Tosin rata ei ollut kovin hankala vaikka matkana olikin “päämatka” 7 km. Teemana oli pitkät rastivälit, eli rasteja oli vähän ja juosta sai jokin verran jopa teitä pitkin… sopi meikäläiselle. Tämä olisi ollut paikoin hyvä maasto harjoitella suunnistusta pienipiirteisessä maastossa, mutta kun kello tikitti ranteessa, niin tiekierrot olivat nopeimpia reittivaihtoehtoja, joten harjoittelu siirtyi tulevaisuuteen.

Jos eilinen aamulenkki oli väsynyttä, niin samaa ei voi sanoa tämän iltapäivän töistä juoksusta. Vaikka aamulla olin tullut töihin pyörällä ja käynyt salilla, niin iltapäivälenkiksi juoksu tuntui yllättävän kevyeltä. Jopa niin kevyeltä, että kotopäässä tein muutaman kilometrin lisälenkin jotta 20 km tulisi täyteen.

Metsäsinkoilua

Posted on by
Reply

Mitenköhän sitä oikein sais taottua päähänsä, että tässä nyt ei olla vielä mikään huippusuunnistaja tai edes hyvä suunnistaja eikä edes keskinkertainen. Totuus on, että pohjamudissa sitä oikeasti vielä kuljetaan, ja meno ja suhtautuminen metsässä pitäisi olla myös sillä tasolla. Enää ei kannata syytellä mitään peukalokompassia, sillä suunta ei tunnu pysyvän levyneulallakaan. Jos ei lue karttaa ja vilkuile kompassia, niin ei sitä rastejakaan löydä. Kovalla vauhdilla kyllä pääsee metsässä tutustumaan moneen kivaan paikkaan, mutta lipun löytyminen kyllä pitkittyy huomattavasti.

Lauantaina Ankkurirastien ensimmäisen päivän verryttelyssä jo huomasi, että tänään kulkee kovaa. Tiedä sitten oliko kevyeeseen juoksuasekeleeseen syynä aamulla tehty kympin VK-harjoitus, vai mikä, mutta vauhtia tuntui olevan… ja hirveästi liikaa. Niin paljon oli juoksuintoa, että sen hetkisen lajin päätarkoitus pääsi pahasti unohtumaan. Hieman kartan vilkaisua ja silloin tällöin kompassin suuntaamista… juu ei, ei meikäläiselle, eikä siinä maastossa. Kannon nokkaan olisi pitänyt istua… ja monta kertaa.

Ensimmäiselle rastille mennessä homma lähti jo lapasesta. Pitkähkö väli alkoi heti ajautumaan vasemmalle, mutta tällä rastivälillä vielä järki ja tuuri auttoivat korjaamaan suuntavirheen. Kakkonen meni ihan OK, kun oli lyhyt avokallion ylitys, mutta kolmoselle mennessä tuli sitten ensimmäinen katastrofi. Tällä välillä suunta ajautui ihan eri paikkaan kuin piti ja samaistamisvirheen vuoksi en sitä edes heti tajunnut. Mutta pian ei sitten tiedettykkään alkuunkaan missä sitä oltiin… karttakin oli väärinpäin kädessä. Sitten alkoi sinkoilu sinne tänne ja sehän tiedetysti yleensä auttaa asiaa. Sitten pitikin juosta ensimmäinen kanssasuunnistaja kiinni joka näkyi ja anella polvillaan, että näyttäisi missäpäin karttaa sitä mahdetaan olla, vai ollaanko kartalla enään ollenkaan. Kartalla sentään oltiin, mutta vielä meni tovi ja muutama hermo ennenkuin kolmonen löytyi. Nelosrastikin löytyi ennen kuin kolmonen joka taas edesauttoi hyvään aikaan 3-4 rastivälillä 🙂 (olin sillä välillä 4.). Viitoselle tapahtui katastrofi nro 2 ja kutosella katastrofi nro 3.  Niitä en jaksa edes selostaa. Loput 5 rastia löytyi sitten joten kuten inhimillisesti. Metsässä kun meni huonosti, niin päätin panostaa loppukiriin, joka olikin sarjamme toiseksi paras :).

Sunnuntaina oli vuorossa Ankkurirastien 2. päivä ja edessä pitkä matka. Matka oli tuplasti pidempi kuin lauantain eli 9,2 km, joten jos aikaakin menisi suhteessa saman verran, niin loppuajaksi tulisi 2:15. Tälläkertaa metsään tuli lähdetty lakki kourassa, kompassi toiseen silmään taottuna ja kenkien nauhat ristiin sidottuna ettei vaan juoksemaan pystyisi. Ensimmäinen rastiväli oli 1,5 km ja se tuli otettua melko tarkkaan. Pientä hapuilua oli rastin otossa, mutta ihan kohtalaisesti lähti tämä kisa liikkeelle. Ihme ja kumma homma sujui melko mallikkaasti ihan kalkkiviikoille asti. Vasta toiseksiviimeistä helpoa rastia tuli pari minuuttia sössittyä, mutta muuten ei suurempia hakuja tullut. Ilman tuota yhtä tössimistä voisin olla jopa tyytyväinen suoritukseeni. Rauhallistahan meno oli, mutta eipä tullut kauheasti sinkoiltua ympäriinsä.

Tämä oli nyt kauden kolmas viikonloppu jolloin oli molempina päivinä kisa. Ja joka kerta ensimmäinen päivä on mennyt ihan käteen, mutta joka kerta myös toinen päivä on ollut hieman toiveita herättävä.

Viikko-ohjelma:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. suunnistus 7 km (tot.)
Ti: ap. juoksu 16.3 km
Ke: ip. pyöräily 16 km, suunnistus 8.5 km (tot.)
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1h
Pe: ap. juoksu 16.1 km, ip pyöräily 16 km
La: ap. juoksu 10,2 km, ip. suunnistuskisa 7,4 km (tot.)
Su: suunnistuskisa 11.2 km (tot.)

tot. = toteutunut matka