Tunnistamaton musiikkikappale pärähtää soimaan kelloradiosta sunnuntaiaamuna klo 5. Kaksi unista kampeaa itsensä sängystä ylös, sillä vekkari on armoton eikä salli enää kyljen kääntämistä. Aamutoimet tulee tehtyä puolinukuksissa, ja tähän aikaan aamusta kaurapuurokaan ei tunnu uppoavan normaaliin tapaan. Olo alkaa hieman piristymään kun edellisenä päivänä tehdy eväät ja pakatut reput kannetaan autoon. Lähtövalmistelut ovat sujuneet aikataulun mukaisesti kun automatka alkaa muutamaa minuuttia vaille klo 6. Naapurin katto on vielä kuurassa joten yö on ollut melko viileä. Auton lämpömittari näyttää vasta neljää plus-astetta, vaikka päiväksi on luvattu 16 astetta. Aurinko on noussut jo pilvettömälle taivaalle joten päivästä näyttäisi tulevan upea.
Satasen alue vaihtuu kahdeksaankymmeneen, kuuteenkymmeneen. Moottoritie vaihtuu kantatieksi, sitten seututieksi, metsäautotieksi ja lopulta kärrypoluksi jolla pitää jo varoa ettei kivet riko auton pohjaa. Viimein automatka päättyy puomin eteen josta perusautolla ei voi eikä saa jatkaa eteenpäin. Ollaan Luomaharjussa, Helvetinjärven kansallispuistossa, Pirkan taipaleen varressa.
Reput selkään, kartat käteen, GPS päälle ja vaellus voi alkaa. Ensimmäinen kilometri taittui ajotietä pitkin Luomalahden nuotiopaikan ohi, mutta sitten reitti siirtyi Koverojärven länsirannan puoleiselle metsäpolulle. Pari ensimmäistä kilometriä polulla on vaikeakulkuista, sillä talven lumikuorma oli katkonut satoja mäntyjä ja kuusia ristiin rastiin polun päälle. Välillä kaatuneita puita ylitettiin, välillä alitettiin,sitten kierrettiin oikealta ja taas vasemmalta. Metsätyyppi vaihteli moneen otteeseen ensimmäisen 7 kilometrin aikana kun vaelsimme reittiä eteläänpäin. Koverojärveä ei tänä aikana vielä näkynyt vaikka reitti kulkikin melko lähellä rantaa. Ensimmäisen kerran vettä näkyi vasta kun Koverojärven eteläpuolella oleva Pikku-Kovero tuli vastaan. Tämä pikkulampi tuli kierrettyä eteläpään suon kautta ja samalla tuli kasteltua kengät ensimmäisen kerran vaikka suon ylityksessä pystyikin käyttämään (huonokuntoisia) pitkospuita.
Pitkän ja kapean Koveron eteläpään kierron jälkeen matka jatkui järven itäpuolta pitkin kohti pohjoista. Pienen matkaa pääsemme kulkemaan metsäautotietä, mutta sitten siirryimme jälleen polun puolelle. Polku kulkee pienen Kaletonjärven itärantaa pitkin. Se johti jokun mökin pihaa kohden joten teimme pienen kierron metsän kautta jotta ei tarvitse ihan pihan poikki kulkea. Pian tämän jälkeen saavuimme tyhjillään olevalle metsästysmajalle jonka laiturilla kävimme kokeilemassa veden lämpötilaa. Kaksi tuntia ja reilu 8 km takana. Metsästysmajalta lähdimme kävelemään metsäautotietä pitkin kohti Jaakonvuorta. Tietä pitkin pääsimme taivaltamaan reilun parin kilometrin matkan ennenkuin siirryimme metsän puolelle. Tässä vaiheessa piti ottaa ensimmäistä kertaa kompassi esiin, sillä seuraava kilometri piti kulkea poluttoman metsän puolella. Kiersimme Jaakonvuoren kautta ihailemassa Koveron järvimaisemia ja sieltä suuntasimme kohti Kalaniemeä. Lyhyen metsätaipaleen jälkeen löytyi jälleen polun pää. Pienen polkutaivalluksen jälleen jouduimme poikkeamaan metsän puolelle, sillä muuten olisimme ajautuneet taas jonkun asuintalon pihaan. Koverontielle päästyämme pääsimme ihailemaan Rönninlahden upeita rantamaisemia. Rönninlahdella näimme myös reissun ensimmäisen ihmisen, hän oli uimahommissa. Loppuosa Koveron kiertoa jatkui tietä pitkin, ja autolle saavuimme reilun 4 tunnin ja vajaan 18 km taivalluksen jälkeen.
Parin kymmenen minuutin tauon ja tankkauksen jälkeen matka jatkui kohti Helvetinkolua. Aluksi suuntasimme kohti Luomajärven nuotiopaikkaa josta jatkoimme kohti Pitkä Helventinjärveä. Polku oli hyväkulkuista aina kolulle asti. Maasto oli vaihtelevaa ja reitiltä löytyi sekä ylä- että alamäkeä, synkempää kuusimetsää ja avokalliota.
Kolulle päästyämme muitakin ihmisiä alkoi enemmän tulla vastaan, sillä upeille näköalapaikoille pääsi parkkipaikalta reilun kilometrin kävelyllä. Myös me pidimme pienen tauon kolulla kun katselimme ja kuvasimme nähtävyyksiä.
Karttamme epätarkkuuden vuoksi kolulta lähteminen oli tuuripeliä, jotta jatkoreitin oikea polku löytyisi. Kilometrin taivaltamisen jälkeen totesimme, että väärää polkua olimme lähteneet joten lähdimme samaa polkua takaisinpäin. Melko pian kuitenkin otimme kompassit käteen ja poikkesimme pois polulta ja suuntasimme metsän halki kohti tavoiteltua polkua. Reilun kilometrin metsäsuunnistuksen jälkeen päädyimme tavoitellulle polulle, ja matka jatkui sitä pitkin. Puolitoista kilometriä taivalsimme polulla kunnes saavuimme sen päähän Kalliojärvenvuorille. Jälleen jouduimme turvautumaan kompassisuuntaan kun etenimme metsän poikki kohti Iso-Helventinjärven pohjoiskolkkaa. Iso-Helvetinjärven pohjoisosaan päästyämme vaellusta oli takana 28 km ja 6 ja puoli tuntia.
Rimpilamminmäelle kiipeämiseen tarvittiinkin jo kolmas ja neljäskin raaja mukaan, sillä nousujyrkkyyttä oli aika paljon. Mäen päälle päästyämme etsimme metsäautotielle johtavan polun. Metsäautotie johti Vähä-Ketvenjärvelle, mutta poikkesimme vähän ennen rantaa jälleen polun puolelle. Sitä pitkin taivalsimme aina Salmijärven pohjoisrantaa pitkin kulkevalle Haukkamaantielle asti. Haukkamaantietä pitkin kuljimme kolmisen kilometriä kohti Luomaharjua jossa tukikohtamme autoineen sijaitsi. Vajaan 38 km ja kahdeksan ja puolen tunnin talsimisen jälkeen saavuimme toistamiseen autolle.
Siirsimme auton Haukkajärven rantaan Hiedan majan pysäköintipaikalle. Auton lämpömittarin mukaan lämpötila oli noussut 15 asteeseen. Puolen tunnin tauon ja tankkauksen jälkeen lähdimme tekemään kolmatta lenkkiä. Reitti suuntasi Haukkajärven etelärantaa pitkin kohti Heinälahden nuotiopaikkaa ja siitä edelleen kohti Haukkajoen kämppää. Haukkajoentielle saavuttuamme taivalsimme sitä jokusen sataa metriä jonka jälkeen siirryimme jälleen polulle joka kulki Haukkajoen rantaa pitkin. Kuljimme Pirkan taivalta pitkin Lehtimaan poikki jonka jälkeen saavuimme metsäautotielle. Lähdimme oikaisemaan metsän poikki kohti Haukkajoentietä, mutta karttaan merkittyä polkua ei löytynytkään vaan jouduimme kompassin suunnalla etenemään kohti tietä. Tielle saavuttuamme olimme kulkeneet n.45 km ja reilut 10 tuntia. Tässä vaiheessa iltaa taivas oli mennyt pilveen ja ilmassa alkoi olla sateen merkkejä. Seuraavan kilometrin aikana alkoi tihuttamaan vettä ja loppumatka vaelluksesta etenikin enemmän tai vähemmän sateen alla. Loppumatkan autolle kuljimme tietä pitkin. Autolle saavuimme kun takana oli 51 km ja 11 tuntia 15 minuuttia. Koska tavoiteltu 12 tuntia ei ollut vielä tullut täyteen jatkoimme vielä autolta matkaa polua pitkin kohti Myllylahtea sekä Korvilahtea. Vähän Korvilahden ohituksen jälkeen kelloon tuli sellainen aika, että oli aika kääntyä takaisinpäin samaa polkua pitkin. Viimeisen kerran autolle saavuttuamme olimme saaneet täyteen tavoitellut 12 vaellustuntia sekä kuljettua matkaa n. 55 km.
Mahtava retki. Komea keli, upeat maisemat, hyvä treeni. Heinäkuun lopulla pitäisi pystyä tuplaamaan aika.