Viime viikkojen aikana polkupyörä on alkanut pitämään enenemissä määrin pahaehteisiä ääniä. Etenkin pienillä vaihteilla ajaminen tuottaa sellaisia ääniä, kuin joku kirjaimellisesti heittää kapuloita rattaisiin. Vaihteiden vaihtaminen taas kääntää naisten päät, sillä sellainen viheltävä ääni lähtee takavaihtajasta, että luulisi naisten perään viheltelyksi. Jotain piti siis tilanteelle tehdä. Työkavereiden vinkistä netistä löytyi saksalainen liike josta löytyi hyvä valikoima pyöränosia. Bike24:n sivuja tulikin perjantaina kuolattua, mutta finanssi-tilanne on nyt sellainen, että muutaman sadan euron varaosasarjan hankkiminen saa jäädä keväämmälle. Ei siis muuta kuin trasseli känsäiseen käteen ja työkalupakki toiseen ja pyörän kimppuun.
Ensimmäisenä kuitenkin piti tiskiharjalla putsata suurimmat kurat rungosta pois jotta sai varmistettua, että minkä värinen se pyörä olikaan ja oliko se edes oma – aikamoinen hiekkakasa siitä tulikin. Sitten pyörä katolleen ja selvittelemään mikä aiheuttaa moiset rutinat. Ensin tarkarengas pois. Takapakka ainakin pyöri moitteetta. Sitten takavaihtajan kimppuun. Molemmat ratas-zydeemit irti ja purkuun. Ruuvimeisselillä sai kaavittua liukupinnoilta ja urista pois melkoisen määrän mönjää irti. Vähän CRC:ä (tai jotain vastaavaa) perään ja rattaat paikalleen. Ne ainakin alkoivat pyörimään huomattavasti jouhevammin. Itse takavaihtajaan en uskaltanut koskea muuten kuin sille CRC:ä ruikkimalla.
Sitten oli vuorossa etupää. Ensin piti kuitenkin aukaista ketju. Siinä menikin sitten tovi ennenkuin löysin ketjun lukkokohdan, ja toinen tovi kuin keksein miten lukko aukeaa. Pieni crc -ruiskaisu auttoi tähänkin ja ketjun lukkoliitos aukesikin huomattavasti helpommin. Nyt saikin sitten otettua etuvaihtajan irt, ja samalla todettua, että polkimetkin pyöri, näin ilman vastusta, ihan moitteetta. Etuvaihtaja tuntui alkuun aika jäykältä, mutta rätin ja crc:n avulla sekin alkoi liikkumaan jouhevammin molempiin ääriasentoihinsa. Sitten vaan etuvaihtaja ja ketjut paikoillejaan, niin paketti oli taas kasassa. Vielä meni jonkin aikaa kun sai säädettyä etuvaihtajan kohdilleen niin, että vaihteet vaihtuivat sujuvasti, eikä ketjut lentäneet pois paikoiltaan vaihtamisen yhteydessä.
Seuraavana aamuna vähän jännitti, että toimiiko pyörässä enään mikään, mutta yllätykseksi vaihteet pelasivat hienosti ja kaikki rutinat olivat hävinneet. On se kumma kun huoltamalla saa pyörän kuntoon :). Olisi pitänyt vaan tehdä huolto viikkoa aikaisemmin, niin olisi mennyt viime sunnuntain pitkä pyörälenkki kevyemmin. Mutta eiköhän tällä taas pärjää vähän aikaa, eikä osia tarvitsekkaan alkaa vaihtelemaan. Sen verran huoltoa pitää vielä tehdä, että hieman täristävä uusi etuvanne pitäisi rihlata (tai jotain sinnepäin), eli säätää pinnat kuntoon. Toivottavasti en saa vannetta soikioksi kun lähde sitä räpeltämään, mutta pitää nyt ainakin kokeilla. Kyllä pyörän huoltaminen on hauskaa – kädet kyynärpäitä myöden mustina ja silmät täynnä hiekkaa.
Juoksurintamalla ei mitään uutta. Kolme pientä lenkkiä olen viikolla tehnyt, eikä akillestilanne ole lenkeistä juurikaan huonontunut, tosien ei parantunutkaan.