No ON!!! Juhannuksesta starttasi viiden viikon kesäloma. Itse juhannus-mässäilyt tuli vietettyä Ähtärin suunnalla Vanhassa Väätäisessä. Vaikka taas tulikin todistettua, että sitä ollaan ylenmääräistä lihansyöjälajia, niin tuli sitä vähän kaloreitakin kulutettua Juhannuksen aikana. Lauantaiaamusta kävin tekemässä reilun 13 km / tunnin juoksulenkin mökin lähistöllä. Sunnuntaina tuli sitten pyöräiltyä Virroilta kotiin. Mukavasti 100 km:n polkaisu sujui vaikka välillä vastatuuli olikin melkoisen kova ja Juhannuksen paluuliikenneletkat pakotti pyöräilemään tarkasti pientareen puolella.

Muuten viimeisen kahden viikon treenit ovat olleet paremminkin palauttelun puoleisia, sillä Pirkan Pyöräilyn ja Jukolan viestin rasituksista menivät jalat melko jumiin, ja reidet ja pohkeet olivat monta päivää melko kipeät. Myös vasempaan pohkeeseen on tullut joku vaiva, sillä se on alkanut kramppailemaan ja kipeytymään viimeaikaisten juoksujen aikana. Pyöräilyt ovat olleen pelkkää työmatkapyöräilyä, ja salikäynnitkin on muutamaan kertaan tullut tehtyä kevennettyinä. Pari kertaa olen yrittänyt tehdä “10:n kovaa”, mutta molemmilla kerroilla se on jäänyt vatsakrampin vuoksi kesken, joten Paavo Nurmen 10:n kisa taitaa jäädä väliin.

Jukolastakaan ei kauheasti ole kerrottavaa. Joukkueemme suoritus oli jo ennen minun matkaan lähtöäni hylätty, kun kolmososuutemme menijän emit oli pimentynyt osuuden aikana eikä sieltä osuudelta saatu tulosta ollenkaan. Omalla osuudellani ei siis ollut enää mitään paineita, jos niitä nyt muutenkaan olisi ollut, mutta hylsyä ei tarvinnut ainakaan enää pelätä. Oli ollut “synkkä ja myrskyinen yö”… ja sateinen, mutta kun aamulla heräilin omalle osuudelleni, niin oli taivas seljennyt ja aurinkokin jo paisteli. Oma osuuteni oli ankkuriosuus joten kohtaloni oli olla jälleen klo 9:n yhteislähdössä. Sen verran vaativat maastot olivat tämän vuoden Jukolassa, että yhteislähdössä oli porukkaa yli toista tuhatta. Tuollainen yhtäaikainen lähtijämäärä seiskaosuudelle tiesi sitä, että letkat olivat taas melkoiset ja kun tässä vaiheessa metsään oli tullut jo kauheita juoksu-uria, niin kenenäkään ei tarvinnut juuri mitään omia kovin kummoisia reitinvalintojakaan tehdä. Joten letkassa juoksemista suunnistus pääasiassa oli. Parilla rastivälillä tuli kyllä harhauduttua pääuralta ja niillä tulikin sitten vähän pummattua. Ja toiseksi viimeisellä rastivälillä tein todella huonon reitinvalinnan joka maksoi useamman minuutin, mutta muuten reissu sujui ilman isompia ongelmia.

Kesäloma alkoi siis tästä viikonlopusta. Suunnitelmissa olisi Kainuun rastiviikkoa rogainingia ja kesäloman toisella osuudella elokuussa tunturisuunnistusta. Toivottavasti jalat alkaisivat pysyä kunnossa jotta juoksukilometrejä saisi vähän nostettua.