Lämmin syksy on jatkunut. Juostessa on tarjennut vielä melko keveissä kamppeissa, mutta työmatkapyöräilyissä olen kyllä jo siirtynyt pitkiin vetimiin. Pyöräteillä alkaa olemaan myös jo sen verran irtolehteä, että graveli on ollut ihan paikallaan, sillä maantiepyörän sliksillä voi tulla helposti äkkinäisiä vaaratilanteita. Tosin yksi vaaratilanne kyllä tulikin, mutta ihan muusta syystä, sillä eräs pimeä pyöräilijä meinasi ajaa kylkeeni kun käännyin hänen eteensä. Pimeää oli, hänellä ei valoja eikä heijastinliiviä, ja katuvalokin taisi olla sillä kohtaa pimeänä. Onneksi minulla oli valot, niin ei tullut törmäystä. Kuulin vaan jarrutusäänet ja näin jonkun vilahtavan pyörän takapuolelta ohi. Perkele noita itsemurhakandidaatteja.
Tällä viikolla päättyi myös valtakunnallinen ns. kilometrikisa. Siinä on koottu porukoita, jotka merkkaavat ylös pyörräillyt kilometrit toukoukuun alusta syyskuun loppuun. Itse olen ollut yhdessä Valmetin porukassa mukana ja minulle kertyi tuolle ajalle merkintöjä reilun 6100 kilometrin verran.
Maanantai piti olla lepopäivä, mutta pyöräilyä kuitenkin vähän tuli. Ensinnäkin kävin pyörällä töissä, ja sitten illalla teimme vielä Peetun kanssa kevyn noin tunnin pyörälenkin Nokian pyöräteillä. Lounaasta puhalteli reippaasti, mutta lämpöä oli sentään vielä noin 15 asteen verran.
Tiistaina oli kotikonttoripäivä ja aamupäivällä kävin juoksemassa 12 kilometrin lenkin 4:36 min/km vauhdilla. Ihan ok kulki, suht peruskauraa, ei mitään ihmeellistä. Illalla poljin vielä Ylöjärven liikuntakeskukselle pelaamaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Eipä sielläkään mitään ihmeellistä.
Keskiviikkona olin taas toimistolla pyörällä. Piti ottaa maantiepyörä alle, kun gravelista oli eturengas tyhjänä enkä jaksanut aamulla sitä alkaa paikkaamaan. Iltapäivällä tulin Jasperintien kautta kotiin, josta kertyi muutama ylimääräinen polkemiskilometri. Kävin myös Juoksemassa noin 14,5 kilometrin lenkin Kolmenkulmantien ja Teivon kautta. 4:45 min/km vauhdilla ja 127 bpm:n sykkeillä lenkki tuli mentyä, eli ihan speksien mukaan. Hyvä keli ja ihan mukavasti kulki, jopa melko kevyesti.
Torstaina taas pyömatkapyöräilyt ja illalla 50 minuutin kotisalitreeni pienen salitauon jälkeen. Edelleen vatsalihas vähän kipuilee, mutta pystyin melko hyvin tekemään core-treeniäkin.
Perjantaina aamulla juoksin pitkästä aikaa töihin. Ihan kiva keli aamukuudelta, kun on pimeää, katuvaloja ja syksyn lehtiä maassa. Vielä kun meni Pyynikin kautta, niin pimeydestäkin huolimatta oli ihan mukavan näköistä. Tosin vahti-syke -suhde vähän kärsi, kun joutui nousemaan näkötornille asti, mutta siltikin keskari oli vähän alle vitosta ja keskisyke 129 bpm. Matkaa kertyi vajaat 17 kilometriä ja tuolla vauhdilla aikaa kului 1:23. Vähän olivat jalat väsyneet, mutta suht ok kuitenkin kulki. Illalla Tuuli haki töistä ja käytiin elokuvissa katsomassa Poirottia.
Lauantaina iltapäivällä kävin juoksemassa reilun 13 kilometrin lenkin Nokian paloaseman kautta. Treeni sisälsi 10 kilometriä noin marathon-vauhtista menoa, eli tuo kymppi meni 4:08 min/km vahdilla. Melko mukavasti juoksu kulki, vaikka jalat olivatkin vähän väsyneet ja lihaksetkin kipeät perjantain puolipitkästä juoksusta ja torstain salitreenistä. Ainoa miinus oli, että kovan osuuden jälkeen verkkakilometrillä alkoi vasen polvi vähän sattumaan. Toivottavasti ei mitään sen vakavampaa. Lauantaina huomasin, että taas oli gravelin etukumi tyhjänä. Nyt on sen verran monta kertaa tyhjentynyt, että vaihdoin oikein päälikumin uuteen, kun sellainen oli jemmassa. Toivottavasti nyt ei tule reikiä niin helposti.
Sunnuntaina päättyi määräviikko pitkään juoksulenkiin, joka kulki Tesomajärven ja Tohlopin kautta Hiedanrantaan Reuharinniemeen, josta suuntasin pienten kiemuroiden ja eksymisien kera kohti Niemenrantaa ja Lielahtea. Kotiin tulin Lamminpään ja Haukiluoman kautta. Matkaa kertyi melkein 27 kilometriä, pari kilsaa suunniteltua enemmän, ja aikaa kului 2:17, eli keskariksi tuli 5:07 min/km. Keskisykekin oli vauhtiin nähden ihan hyvä, 121 bpm. Lämpöä oli 12 astetta ja tuuli puhalteli lännestä päin, mutta ei kovin häiritsevästi. Aina välillä tuli vesisuhjukuuroja, mutta eipä ne oikein kastellut. Juoksu kulki ihan rennosti eikä viikon kilometrit kauheasti tuntuneet. Ainoa ongelma oli vasen polvi, joka tuntui tai jopa sattui joka askeleella. Täytyy toivoa, ettei tämä ollut virhelenkki ja polvi paranee pikaisesti.
Tällä viikolla oltiin Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä melkein koko viikko, kun Tuuli oli Kiilopäällä kokemassa tämän syksyn ensilumet. Konttorilla en käynyt tällä viikolla kertaakaan, mutta yksi työmatkapäivä oli. Loppuviikosta oli myös vähän mökkeilyä.
Reenejäkään ei viikolle kauheasti mahtunut eikä mahdutettu, joten hikitunnit jäivät melko vähiin, vaikka säiden puolesta olisikin voinut ulkoilla enemmänkin.
Maantaina painoi vielä edellisen viikonlopun kisailut. Illalla kävin puolentoista tunnin hieronnassa Karhulla. Vähän keveymmin hierottiin, mutta silti kipeitä paikkoja löytyi.
Tiistai oli työreissupäivä Helsingissä, joten sulkapallot ja muutkin treenit jäivät vallan väliin.
Keskiviikkona pääsin sentään töiden jälkeen tekemään juoksulenkin. 14 kilometriä köpöttelin 4:40 min/km vauhdilla Ikuri – Kalkka – Tesoma -akselilla. Suht mukavasti juoksu kulki, vaikkei jalka nyt ihan tuoreimmillaan vieläkään ollut, etenkin näin työpäivän jälkeen.
Torstaistakin tuli lepopäivä, kun heti töiden jälkeen lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Vehkajärveä, eikä mökillä enää inspiroinut lähteä lenkille. Laituri tuli nykäistyä ylös järvestä ja soutuvene käännettyä nurinpäin odottamaan talven lumia.
Perjantaina tein työpäivän mökiltä käsin ja työpäivän jälkeen kävin pyöräilemässä 2,5 tunnin gravelilenkin. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Murronharjun ja Palojoen välillä. Matkaa kertyi 64 kilometriä Jälleen tuli tutustuttua vähän uusiin hiekkapätkiin. Lämpö oli mukava 20 astetta. Lyhyillä pärjäsi hyvin, vaikka lounaasta tuuli puhaltelikin aika napakasti.
Lauantaina aamupäivällä tein juoksulenkin Valajärventien, Tursan ja Metsärannan kautta. Matkaa kertyi 23,6 kilometriä ja aikaa kului 1:57, eli keskari oli vähän alle vitosta. Keskisyke oli 128 bpm, joka oli vähän turhan kova pitkälle lenkille. Tosin tämä ei ollut ihan PK1-vauhtia, joten sykkeetkin saivat nousta vähän korkeammalle. Edelleen oli tuulista, mutta se ei kauheasti haitannut. 15 astetta oli lämpöä ja taivas oli pilvessä, mutta sadetta ei lenkin aikana tullut, vaikka aamulla ja iltapäivällä satelikin.
Sunnuntaina olinkin sitten jo taas kotinurkissa. Heti aamulla lähdin tekemään pidempää maantiepyörälenkkiä. Tarkka satanen siitä tuli kun kiersin ensin Säijän-lenkin ja sitten Nokian siirtymän kautta Siuron-lenkille. Vielä piti tulla Teivon ja Lamminpään kautta kotiin, jotta taivoitesatanen tuli täyteen. Olikohan tämän kauden viimeinen ulkosatku. Lämpöä oli 15 astetta ja lännestä puhalteli melko kovin. Vastatuulipätkillä sai tehdä töitä ihan kunnolla. Aikaa kului 3:26, joten keskari nousi (tai jäi) vähän päälle 29 km/h. Keskitehot olivat 175W. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, edellisen päivän pitkähkö juoksulenkki taisi vielä painaa.
Kisaan valmistava viikko oli kevyt. Tosin alkuviikosta en vielä tiennyt, että lähdenkö lauantaina Jyväskylään juoksemaan puolimaratonia. Seurasin sääennusteita ja tein vasta perjantaina päätöksen ilmottautua kisaan mukaan. Tosin verkkoilmottautuminen oli jo silloin päättynyt, joten jälki-ilmo piti tehdä paikan päällä, joten päätöksen lähtemisestäkin sai venyttää vielä lauantaiaamuun asti. Silloin sääennuste näytti, että sade lakkaisi Jyväskylässä klo 15, kun juoksun startti olisi 15:15. Tuuliennuste oli kylläkin huono, sillä reipaahkoa lounaistuulta oli luvattu, ja tuo suunta puhaltaa pahasti vastaan reitin avonaisimmassa kohdassa ja toisaalta myötätuuliosuus on suojassa, joten kunnon takatuuppariakaan ei siitä saisi.
Syksyyn päin sään osalta on menty. Iltapäivällä pyöräillessä juuri ja juuri tarkenee lyhyissä punteissa, mutta aamulla pitää olla melkein jo vähän enemmän kampetta päällä. Vettäkin on jokusena päivänä sadellut, mutta tätähän tämä syksy on, ja tervetuloa vaan.
Maanantaina olin konttorilla maantiepyörällä, kun iltapäiväksi ennustettiin ihan kelvollista säätä, ja kotiin päin pyöräilinkin vähän pidemmän kautta. Tosin kelvollinen sää muuttui parinkymmenen kilometrin polkemisen jälkeen vesisuhjuksi ja sitä riitti sitten koko loppumatkan ajan. Tuulta ei onneksi ollut eikä vettäkään niin paljon tullut, että olisi tien pahasti kastellut, mutta kamppeet tulivat kuitenkin kunnolla märäksi. Lämpöäkin oli vielä 16 astetta, joten ei siinä kylmä tullut. 71 kilometriä tuli poljettua ja aikaa tuohon meni 2:20. Keskari oli siis vähän päälle kolmeakymppiä ja keskitehot 183W.
Tiistain olin kotikonttorilla. Aamulenkin jätin väliin ihan tarkoituksella, jotta saisi kevyen viikon. Illalla oli kuitenkin “pakollinen” sulkapalloneluri. Pelit kulkivat ihan ok ja mailaankin olin saanut uudet jänteet ja nekin tuntuivat ihan asiallisilta. Pelikavereista Mika oli vaihtunut Mikkoon.
Keskiviikkonakaan ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli vähän märkää vaikkei enää satanutkaan. Mukaan olin ottanut vähän sadekamppeita mukaan, kun iltapäiväksi oli luvattu taivaalta vettä. Ihan turhaan nuo kamppeet olivat mukana, eihän sitä silloin mitään sada kun siihen varautuu. Otin jopa muutaman kilometrin lisämittaa kotimatkalle.
Myös torstaina olin toimistolla pyörällä. Kuivaa oli ja kotiin päästyäni kävin tekemässä 5 kilometrin juoksulenkin, jonka aikana otin lyhyitä “tolppavetoja”. Vähän jalkojen virittelyä kisaa varten.
Perjantaina olin kotona ja pidin täyslepopäivän. Pari koiralenkkiä piti kylläkin tehdä, sillä Tuuli lähti viikoksi pohjoiseen ja nyt ollaan Sisun kanssa kahdestaan kotimiehinä.
Lauantaina yhdentoista aikoihin lähdimme Sisun kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää. Tunnin ajon jälkeen poikkesin Lähkipohjan Nesteelle syömään noutopöydän. Samalla tuli myös Sisua pissatettua. Jyväskyllän saavuin noin 13:30 ja aikaa tuntui olevan ennen kisastarttia ihan hyvin, mutta kiire siinä meinasi kuitenkin tulla. Ensin piti löytää parkkipaikka ja sitten pikaisesti ilmottautumaan kisaan, tämän jälkeen takaisin autolle ja Sisun kanssa pikainen pissalenkki ja kamppeiden vaihtoa ja sitten taas parkkihallilta kisapaikalle repun vienti varustesäilöön ja vessakäynti. Suunnitelma oli, että puoli tuntia ennen lähtöä pääsisin verkkaamaan, ja kun koko ajan teputti, niin juuri tuohon aikatauluun ehdein.
Verkkaan lähdössä alkoi satamaan, mutta en antanut sen häiritä, vaan yritin hakea paikkoihin lämpöä ja muutenkin sykkeen ja hengityksen auki, ettei sitä tarvisi tehdä kisan ensimmäisillä kilometreillä. Sitten vähänksi aikaa sateensuojaan, viimeinen vessakäynti ja kohti lähtöviivaa. Ennen starttia sade onneksi lakkasi eikä kamppeetkaan olleet päässeet kovin märäksi. Ei muutenkaan ollut kylmä vaikka tuuli osuikin lähtöpaikalle melko hyvin. Lämpöä oli 17 astetta.
Reitti kulki Jyväsjärven ympäri myötäpäivään ja puolimaratonilla reitti juostiin kahteen kertaan. Tällä säällä reitin ensimmäiset ja viimeiset puolitoista kilometriä juostiin vastatuuliosuutta. Onneksi nuo pätkät olivat kuitenkin melko suojaisia eikä tuuli päässyt häiritsemään kauheasti. Länsituuli olisi ollut paljon huonompi suunta.
Lähtöviivalla oli melkein tuhat puolimaratonille lähtijää. Itse hain paikan melko läheltä lähtöviivaa, jotta pääsisi heti alusta juoksemaan vapaasti. Jyväskylässä on perinteisesti, ainakin yleisessä sarjassa, ihan hyvä taso ja tälläkin kertaa kovia menijöitä oli änkenyt lähtöviivalle. Lähtöpaukusta meinasi tulla jopa tönimistä, kun nämä kovat menijät yrittivät hakea parempia juoksulinjoja. Ensimmäisillä sadoilla metreillä pitikin katsoa tarkasti oma linjansa, ettei juossut kenenkään kantapäille, ja vähän sivuillekin vilkuilla mutkissa ettei pahemmin kiilannut ketään. Oman mausteensa toivat myös maratoonarit, jotka olivat lähteneet matkaan kolme tuntia aiemmin, mutta niitä 4-5 tunnin menijöitä oli vielä paljon reitillä ja ne tulivatkin selkä edellä melko äkkiä vastaan, kun kilometrivauhti meidän ja heidän välilään oli helposti sen 2 min/km. Pari kertaa meinasinkin jonkun selkään juosta kun tuli yhtäkkiä eteen.
Ensimmäiset kilometrit olivat paikkojen hakemista. Ohituksia tuli puolin ja toisin, mutta pikku hiljaa asetelmat alkoivat muodostua. Itse vedin alkuun omaa letkaa. Tai pääasiassa ei ainakaan ketään ollut edessäni ja takaani kuului teputusta ja huohotusta. Joku meni välillä ohi, mutta pian jättäytyi taas taakseni.
Suunnitelmani juoksuun oli Turun tapaan lähteä 3:50 min/km vauhtia ja katsoa kuinka pitkään sitä jaksaisi. Ensimmäiset kilometrit menivätkin ihan tavoiteaikaa, mutta melko pian huomasin ettei mihinkään ennätysaikaan ollut mahdollisuuksia, sillä kilometriajat alkoivat tippumaan sinne 3:55 min/km tasolle. Tosin oli siellä joukossa muutama tavoitevauhtia parempikin kilometri. Jalat olivat ihan kunnossa eikä vatsalihasvaivakaan vaivannut juoksussa. Noutopöytälounas tosin taisi olla sitten kuitenkin liian raskas, vaikka yritin olla sen kanssa varovainen. Palleassa alkoi tuntumman vähän turhan aikaisessa vaiheessa pistosta, mutta loppujen lopuksi ei se sitten alkanut niin pahasti vaivaamaan, että olisi vaikuttanut juoksuun, vaikka sitä pitikin koko ajan kuulostella että paheneeko.
Noin yhdeksänteen kilometriin asti olin pääasiassa vetänyt letkaani, mutta siinä kohtaa yksi lähti ohitseni ja liimauduin hänen kantaansa, vaikka siinä pitikin omaa vauhtia vähän nostaa. Tosin vetomiehenä vauhtini oli vähän lässähtänyt ja tämä antoikin hyvin pienen lisä-buustin menoon ja luulen että tässä vaiheessa takana oleva letkakin vähän venähti (tosin en katsonut takajoukkoja, muuta teputuksen äänestä päättelin). Kympin aikani oli 38:25.
Ohittajani lähti toisen kierroksen alussa menojaan eikä ollut mitään järkeä lähteä hänen mukaansa. Takanani alkoi taas kuulumaan teputusta ja siellä olikin varmaan ennen toisen kierroksen alkua ohittamani juoksija. Kilometriaikani pysytivät melko takaisesti 3:55 min/km tuntumassa, tosin pari huonompaa kilsaakin oli, mutta niissä taisi olla nousua vähän enemmän. Vähän ennen 16 kilometriä ohitseni juoksi ensin yksi Joutsenon Kullervon mies ja heti sen perään nainen, joka oli ohittanut minut ensimmäisellä kierroksella suurin piirtein samassa kohdassa, mutta jonka olin puolestani ohittanut ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä. Tämä kaksikko lähti vähän karkumatkalle eikä ihan kantapäiltäkään kuulunut enää ääniä, joten takapainekin hävisi.
Jossain 18 kilometrin kohdilla, rantasuorilla, alkoi kuitenkin edessäpäin näkymmän selkiä joihin voisi olla vielä mahdollisuuksia. Viimeisellä kolmosella sainkin puristettua itsestäni vielä lisävauhtia ja tiputettua kilometometriajat taas alle 3:50 min/km:n. Ensin sain ohitettua pari kilpailijaa ja kun neljä kilsaa aiemmin minut ohittanut mies-nais -kaksikko alkoi tulla myös lähemmäksi laitoin kaiken peliin. Noin 600 metriä ennen maalia ohitinkin tuon kaksikon ja vielä yhden muunkin. Sitten vaan sellainen loppukiri ettei ketään tulisi enää ohitseni. Eikä tullutkaan. Tärkeää tuossa viimeisissä ohituksissani oli, että siinä pääsin Joutsenon Kullervon miehestä ohi, joka oli samassa sarjassa kuin minäkin ja tuo viime hetken ohitus takasi minulle M50-sarjan voiton. Hilkulle meni, mutta ilman tuota loppua, juoksusta olisi jäänyt vähän valju maku, vaikka jälleen tulikin 1:21-alkuinen aika. Tuollaiset lopputaistelut ja etenkin niissä pärjääminen, voi pelastaa koko kisafiiliksen. Tiukkaa tuossa M50-sarjassa kyllä oli, sillä kakkonen hävisi vain 7 sekunttia ja kolmonen 42 sekunttia. Tosin tuo kolmonen oli vielä 16 km:ssä vain kaksi sekunttia minun perässäni. Kaikista puolikkaan juoksijoista olin sijalla 22.
Tänä kautena tuli juostua kolme puolimaratonia, ei niitä lisää enää kyllä tule. Kaikissa niissä sain 1:21-alkuisen ajan ja kaikki kolme mahtui kaikkien aikojen top-5 aikoihini. Kaikissa sain myös M50-sarjan voiton. Eli tuolta osin kyllä ihan hyvä puolimaratonkausi.
Sunnuntaina aamupäivä olikin sitten melko sateinen. Vetta loikotti siihen malliin ettei ulos tarvinnut mennä ennen puoltapäivää, tai no käytiin me Sisun kanssa pikainen pissalenkki. Iltapäivällä alkoi sitten poutaantumaan ja aurinkokin paisteleen. Lähdin kevyellä graveli-lenkille. Suuntasin ensin Pitkäänniemeen ja sieltä Edeniin, josta jatkoin Nokian Pyhäjärven rantapolkuja. En ollut ennen noita polkuja ajanutkaan ja ihan hienoja reittejä tuoltakin löytyi. Takaisin kotiin tulin Koukkujärventien ja Teivon kautta. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Luoteistuuli oli melko napakka, lämpöä oli kolmisentoista astetta.
Lehtiä on alkanut satelemaan maahan jo siihen tahtiin, että vaikka eilen ajelin nurmikon puhtaaksi lehdistä, niin tänään on tullut saman verran takaisin. Jos lehtien määrä on lisääntynyt, niin vesisateet ovat jääneet tällä viikolla vähiin. Viime viikolla oli tiistai ainoa päivä kun oli kuivaa, ja tällä viikolla tiistai ainoa päivä kun satoi. Muutenkin on ollut mukavan lämmin viikko. Parina aamuna tosin oli sen verran vilpoista, että piti laittaa oikein irtolahkeet jalkaan ja lisäkerros yläpäähänkin.
Viikkoa on vähän varjostanut alavatsalihasongelma. Tai sellaiseksi sen olen itse diagnosoinut. Se ei sinänsä ole kipeä, särje tai jomota, mutta koko ajan se vähän itsestään ilmoittelee. Pyöräilyssä ei haittaa yhtään, juoksussa on vähän tuntemuksia ja kävelyssäkin tärähdys tuntuu. No, katsellaan vielä mihin suuntaan se menee, ennen kuin alkaa miettimään jatkotoimenpiteitä.
Maanantaiaamuna oli taas rengashuolia kun ajelin toimistolle päin. Puolessa välissä alkoi eturengas tyhjenemään ja jokusen kerran sitä pumppailin täyteen, mutta ei se kauaa pitänyt. En kuitenkaan alkanut vaihtamaan kumia tien päällä, vaan köröttelin melko tyhjällä renkaalla työpaikalle asti, ja iltapäivällä sitten vasta vaihdoin ehjää tilalle. Kotiin päin pääsikin sitten paremmilla rengaspaineilla.
Tiistai oli se sadepäivä, mutta aamupäivällä pääsin vielä kuivissa olosuhteissa tekemään juoksulenkin. VK-lenkki oli kyseessä, eli reipasta vauhti lähdin liikenteeseen. Toisen kilometrin alusta kahdeksannen alkuun otin aina 200 metrin kovan vedon ja jatkoin sitten reipasta VK-vauhtia, eli kevyttä palautusta ei ollut vetojen välissä laisinkaan. Näiden kilsojen ajat olivat siinä neljän minuutin tuntumassa. Lopussa sitten vielä jokunen kilometri vähän rennommin. Tai rentous oli tosin aika kaukana, sillä treeni oli melko rasittava ja viimeiset vedot painoivat jo aika lailla. Yhteensä matkaa kertyi 11,35 km ja aikaa kului 47:30, eli keskariksi tuli 4:11 min/km, keskisykekin 148 bmp. Illalla alkoi myös syyskauden sulkapallonelurit. Vakioporukka, vakioaikaan, vakiopaikassa. Pari ensimmäistä erää pelaamiseni oli vähän hakemista ja tuli aika paljon lapsuksia, mutta sitten pelit alkoivat taas sujumaan. Alku tuli otettua myös varovaisesti, kun tuli kuulosteltua, mitä vatsalihas sanoo sulkiksesta, mutta eipä se pelejä haitannut.
Keskiviikkoaamuna ei ollut kuin 8 astetta lämpöä, joten kesävaatetus vaati vähän lisäkerrosta. Maantiepyörällä olin liikenteessä ja töistä poljinkin taas vähän pidemmän kautta kotiin, eli Toivion, Säijän ja Nokian kautta. Lämpöasteet olivat tuplaantuneet aamusta, joten hieman sai aamuun verrattuna vaatetusta vähentää. Noin 65 kilometriä tuli mittariin ja keskari oli hieman päälle 29 km/h. Tehot olivat 177W.
Torstaina olin kotikonttorilla ja aamupäivällä kävin juoksemassa 9 asteen lämmöissä kevyen 11,7 km:n lenkin. Aikaa kului vajaa 55 min, joten keskariksi tuli 4:41 min/km. Vähän turhan kovaa tuli mentyä etukäteissuunnitelmiin nähden. Töiden jälkeen lähdimme Peetun ja Villen kanssa tekemään oikeastaan ensimmäistä yhteistä pyörälenkkiämme. Poljin ensin Peetulle, josta jatkoimme sitten Viljakkalan kautta Hämeenkyröön. Sieltä jatkoimme Heinijärvelle, ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme tehdä ihan kunnon lenkin, joten suuntasimme Jumesniemeen ja sieltä Salmin, Siuron ja Sasin kautta kohti kotejamme. Itselleni kertyi matkaa 114 km ja aikaa kului vähän päälle neljä tuntia. Keskari oli siis vähän alle 28 km/h ja keskitehot maltilliset 163W. Ilta oli kyllä hieno pyörälenkille. Lämpöä 17 astetta ja alun länsituulikin tyyntyi, joten ihan miellyttävässä kelissä ja reitillä saimme polkea. Perille tuli päästyä vasta puoli ysin aikoihin ja tuolloin alkaa jo hämärtämään sen verran, että melkein olisi huomiovaloja tarvinnut. Sauna teki poikaa lenkin päälle.
Perjantaina olikin sitten ohjelmassa vain pyörällä käynti toimistolla. Kotiin päin tulin Tahmelan ja Tesoman kautta. Matkalla poikkesin Timoa morjestamassa.
Lauantaiaamusta polkaisin vajaat 12 kilometriä Ratinaan juoksemaan ensimmäistä Tampereen ParkRuniani. Oulussa olin juossut vastaavan tapahtuman pari vuotta aikaisemmin, mutta Tampereella tämä oli ensimmäinen kerta. Reitti kävi kääntymässä arboreettumissa, joten matkasta noin 3/5 oli hiekkapohjaista. Tähän 5 kilometrin juoksuun kului aikaa muutama sekuntti alle 19 minuuttia. Hieman paremman ajan etukäteen ajattelin juoksevani, mutta varmaankin viikon rasitukset painoivat ja myös hiekka-alusta hidasti menoa. Muuten sää oli mitä mainioin, lämpöä 20 astetta, puolipilvistä eikä tuulikaan juurikaan osunut reitille. Takaisin kotiin graveloin vähän uusia hiekkateitä tutkaillen Siivikkalan perällä, ja myös Asuntilassa ja Haavistolla tuli pyörittyä ennen kuin tulin Teivon kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 60 kilometriä.
Sunnuntain vastainen yö tuli nukuttua “taas” (toinen kerta) riippumatossa. Yö oli lämmin, varmaankin 14-15 astetta, joten kylmästä ei tarvinnut kärsiä, eikä myöskään kosteudesta. Aamupäivällä juoksin puolipitkän lenkin Tesoma – Tohloppi – Rahola – Nokia -akselilla. Ensimmäinen 18 kilometriä tuli mentyä ihan PK1 vauhdilla ja sykkeillä. Tällä kertaa pystyin pitämään sykkeet alhaalla ja vauhtikin oli melkein sitä mitä tavoittelin, vähän olisi voinut olla vieläkin rauhallisempaa. Mutta kun keskisyke tuolla matkalla oli 114 bpm, niin se on kyllä ihan hyvä kun keskivauhti oli 5:16 min/km. Seuraavat kolme kilometriä oli reipas kiihtyvävauhtinen, jossa ensimmäinen kilometri oli 4:06 min/km, toinen 3:57 ja kolmas 3:45. Loppuun vielä vajaa pari kilsaa hölkkäpalauttelua. Eli matkaa kertyi 22,7 kilometriä ja aikaa kului 1:56. PK1 vauhti oli kyllä mukavaa, kevyttä ja rentoa menoa. Vetokin lähti ihan mukavasti liikenteeseen, mutta etenkin viimeinen kilsa oli melko ranka, etenkin kun se oli vauhdikkain ja sisälsi vedoista eniten nousumetrejä. Yllättävän hyvin kulki, vaikka ajattelin että riippumattoyön jälkeen voi olla vähän väsynyttä, kun tuli kuitenkin heräiltyä yöllä aika usein.
Määräviikon jälkeinen tehoviikko on nyt takana. Ensi viikko otetaankin sitten vähän kevyemmin ja kuunnellaan kun kunto nousee kohisten ja paikat elpyvät.
Tällä viikolla ei ole ollut kuin tiistai, kun ei ole satanut vettä. Se päivä sattui olemaan juuri etätyöpäivä eikä tarvinnut pyöräillä, joten tällä viikolla on saanut kuivailla kamppeita pihasaunassa harva se päivä, kun muuten on tullut oltua pyörällä toimistolla. Muutenkin on siirrytty syysaikaa, niin kalenterin puolesta, kuin sen puolesta että perjantaina tuli ensimmäistä kertaa kesän jälkeen vähän lämmitettyä takkaa. Perjantaina tuli myös laitettua ensimmäistä kertaa pyörään valot ja heijastinliivi päälle, kun oli niin synkkää ja pimeän oloista.
Maanantai taisi olla se pahin sadepäivä, ainakin millien osalta. Aamulla oli vielä kuivaa, mutta töistä kotiin päin polkiessa tuli sitten ihan taivaan täydeltä. Lisäjännitystä toi eturengas, joska oli aamulla tyhjä ja pelkällä lisäilmalla lähdin liikenteeseen. Iltapäivällä rengas oli taas tyhjä ja vaihdoin sen varmuuden vuoksi työpaikan katoksessa, kun ei viitsinyt ottaa sitä riskiä, että saman joutuisi tekemään vesisateessa. Rengas vaihtui kyllä ihan ok, mutta vähän löysäksi se jäi ja pompottamaan, mutta kesti kuitenkin kotiin asti. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin. Salitreenissä huomasin, että vatsalihas oli alhaalta oikealta oudon kipeä. Kipu on jatkunut koko viikon. Toivottavasti ei ole mitään repeämää.
Tiistaina siis kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa 10,55 kilometrin (eli neljännesmaratonin) VK1-treenin 4:11 min/km vauhdilla ja 143 bpm:n keskisykkeellä. Ihan hyvin kulki ja oli jopa melko rentoa menoa. Kenkänä oli Boston. Illalla oli jälleen puolentoista tunnin hieronta, jossa kaiveltiin vähän enemmän jalkojen lihaksia.
Keskiviikkona selvisi kuivana töihin. Myös aamulenkistä selvisin pääosin kuivana, vaikka parilla viimeisellä kilsalla alkoikin hieman tihuttamaan. Juoksulenkki kulki jälleen Valmetilta arboretumin ja Koskikeskuksen kautta Tampellaan ja sieltä melko samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 12,5 kilometriä ja keskivauhti oli 4:41 min/km ja syke 127 bpm. Kevyen lenkin yritin tehdä ja melko hyvin siinä onnistuinkin. Kotiin sai sitten polkea vesisateessa.
Torstai oli keskiviikon kaltainen päivä. Aamulla tosin oli jo märkää vaikkei ihan satanutkaan. Juoksulenkki suuntautui tällä kertaa Pereen päin ja sieltä Loukonlahden kautta Killoon ja Toivioon. Matkaa kertyi 13,4 kilometriä ja vauhti oli 4:44 min/km keskisykkeen ollessa tälläkin kertaa 127 bpm. Ihan ok kulki. Kotiin päin pyöräilyssä tulikin sitten taas ihan kunnolla vettä. Lämmin sentään oli, kun mittari näytti aamulla ja illalla 18 astetta, joten ilman irtolahkeita pärjäsi hyvin, vaikka kunnolla kastuikin. Sauna lämpeni tänäkin iltana, jotta pyöräkamppeet saatiin kuivaksi.
Perjantai poikkesi edellisistä päivistä siten, että nyt satoi aamulla mutta illalla ei. Kotona tein illalla vielä kolmen vartin kotisalitreenin. Salitreeni oli vähän karsittu versio, kun vatsalihas oli edelleen vähän kipeä.
Lauantaiaamusta pääsin juoksulenkille kuivassa ja aurinkoisessakin säässä. Juoksin Nokian paloaseman lenkin ja paluun tein Kolmenkulman uuden tien kautta (oli vielä suljettu, mutta ohittelin vähän esteitä). Matkaa kertyi 13,4 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti, joten keskari oli 4:34 min/km ja keskisyke 131 bpm. Selkä oli taas vaihteeksi vähän jumissa ja kipuili ja tästä syystä menokaan ei ollut kovin rentoa ja tuoretta.
Sunnuntaiaamuna piti taas kytätä sadetutkaa, ja sillä perusteella lähdin aamulla heti koiralenkin jälkeen juoksemaan viikon pitkistä. Sää oli mitä parahin juoksulenkille, vaikka sateenuhkaa olikin. Pelko oli kuitenkin turha, sillä sää muuttui matkan edetessä paremminkin aurinkoisempaan suuntaan kuin sateisempaan. Olin lähtenyt matkaan ilman juomareppua, kun ajattelin, ettei kuitenkaan pitkää lenkkiä pääse kun alkaa satamaan. Tuli sitten juostua 30 kilsaa / 2:35 ilman juomista. Juoksu oli rennon tuntuista ja melko pitkään kevyttäkin. Ainoat ongelmat olivat alun selkäjumi ja loppumatkasta alkoi uudet sukat hiertämään rakkoja. Keskisyke oli mukava 120 bpm vauhtiin (5:07 min/km) nähden. Kotona oli karvakorvien määrä kasvanut yhdellä, kun Papu-gordoni oli tullut päivähoitoon ja antamaan vähän vilskettä ulkohommiin.
Pikkuisen syksyn tuntua alkaa olemaan jo säässä. Toki lämpöä vielä riittää ja aurinkokin on paistellut, mutta fiilis alkaa hakemaan jo syksyä. Ja ensi viikollahan se syksy virallisesti alkaa. Sen verran hyviä kelejä kuitenkin on ollut, että pari pidempää pyörälenkkiä on päässyt tekemään, mutta sadetutkaa on saanut kyllä vähän vahdata. Onneksi on kuitenkin menty kuivemmissa keleissä kuin mitä on ennusteltu. Lauantain ja sunnuntain välinen yökin muuttui poutaiseksi ja silloin pääsin testaamaan uutta riippumattoani. Se on ENO:n JungleNest, jossa on integroituna ötökkäverkko. Maton alle virittelin ENO:n Ember UnderQuiltin, joten kylmä ei päässyt tulemaan alhaalta päin. Peittona oli vanha untuvamakuupussi avattuna. Tarppia kun en ole vielä hommannut, niin virittelin maton pihasaunan tolppiin siten että pystyin makaamaan katoksen alla, jos vaikka kuitenkin yöllä alkaisi satamaan. Yöllä ei sadetta tullut, mutta aamutuimaan alkoi vähän satelemaan, joten maton sijoituspaikka oli ihan hyvä. Yöllä tarkeni ihan hyvin. Makuuasennon löytämisessä oli vähän tekemistä, mutta yllättävänkin hyvin sain kuitenkin nukuttua. Tosin tarvitsin korvatulpat, kun illalla oli käynnissä venetsialaiset ja paikalliset taajamamökkiläiset juhlistivat sitä paukuttelemalla.
Treeniviikko oli melko kevyt, sillä jalka oli vielä melko väsynyt lauantain puolimarasta. Selkäkin vähän taas jumpitteli, mutta eipä se juuri menemistä haitannut. Isompia tehoja ei tullut treeneissä otettua, paremminkin määrää, mutta ei sitäkään ihan hirveästi.
Maanantaina kävin pyörällä toimistolla. Lämmöissä ei päästy ihan viitentoista asteeseen ja iltapäivällä kotiin ajaessa tuli vähän tihkusadettakin.
Tiistain olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin testaamassa suht kevyellä 11 kilometrin lenkillä uusia Nimbus-lenkkareitani. Melko muhkeiksi ovat uudet Nimbukset muuttuneet. Aikaa lenkkiin kului 50 minuuttia, eli kyllä noillakin tossuilla näemmä pääsee, kun keskari oli 4:34 min/km, keskisykkeen ollessa 128 bpm. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.
Keskiviikkona olin myös kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta täyslepopäivä. Pari koiralenkkiä ja MM-kisojen katselua.
Torstaina kävin jälleen pyörällä toimistolla. Kotiin päin tulin Tahmelan ja Tohlopin kautta. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampellan lenkin, josta tuli tällä kertaa 13,5 kilometriä ja aikaa kului vähän toista tuntia. Vähän rauhallisemmin yritin mennä ja vauhdeissa se näkyikin, mutta eipä juuri sykkeissä. Sää oli mukavan tyyni ja lämmöiltäänkin sopiva, vaikka alkuun epäilin, että lyhyillä voisi tulla kylmä.
Myös perjantaina menin pyörällä töihin. Tällä kertaa maantiepyörällä. Aamulla oli tosi tömäkkä sumu ja kypärästä valui vain vesi, kun kosteus tiivistyi siihen. Illalla poljin Jasperintien, Säijän, Nokian ja Takalauttalan kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 70 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli keskari nousi juuri ja juuri 30 km/h paremmalle puolelle. Sää oli vallan mainio, sillä tuulta ei juurikaan ollut ja lämpökin sopiva 19 astetta. Keskitehot olivat 186W, joten ihan mukavasti sain tehoja.
Lauantai näytti myös mukavan poutaiselta ja jopa aurinkokin paisteli. Eli oli hyvä pyöräilykeli. Tosin kaakkoistuulta oli jonkin verran ja se vähän hidasti menoa tietyillä pätkillä. Poljin Nokian kautta Tottijärvelle Turuntien reunaa pitkin. Tottijärveltä Narvaan ja sieltä Koskenkylän kautta Viialaan, Lempäälään ja Sionkylän kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 102 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaat 2:20. Keskari oli 31,1 km/h ja tehot 187W. Alkaa varmaan olemaan viimeisiä pitkiä viikonloppupyöräilyjä – mutta toivottavasti ei.
Sunnuntaina näytti sääennuste sellaista, että koko päivän sataisi. Sade kuitenkin lakkasi jo aamu-ysin aikoihin ja heti koiralenkin jälkeen lähdin juoksemaan viikon pitkistä. Reittinä oli Nokia, Pitkäniemi, Villilä, Ranta-Kaarila, Tesoma, Lintuviita, Ikuri. Matkaa kertyi tasan 26 kilometriä ja aikaa kului 2:15. Eli 5:10 min/km vauhtia menin ja keskisyke oli ihan ok 121 bpm. Lopussa alkoi jalka vähän väsymään, etenkin kun lopussa oli aika paljon nousuosuutta. Edellispäivien pyöräilyt myös varmaankin painoi. Sää oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Vettä ei satanut, vaikka vähän kostean oloista olikin. Itätuulikaan ei kauheasti haitannut. Nimbukset toimivat pidemmälläkin lenkillä, vaikka nauhoitus alkoikin lopussa vähän painamaan.
Kesä jatkuu vielä. Päivälämmöt ovat huidelleet koko viikon vielä kahdenkympin tiennoilla ja viikolla muutaman asteen päälekkin. Isommilta vesisateilta on vältytty, eikä muutenkaan voi säästä valittaa.
Tällä viikolla on treenattu maltillisesti. Lauantain pitkä pyöräily painoi vielä jaloissa alkuviikosta ja tulevana lauantaina pitäisi olla vetreässä kunnossa, kun silloin pitäisi asettua Turussa Paavo Nurmen puolimaratonille. Tästä syystä viikolle ei tullut hikiliikuntaa kuin ma, ke ja to, jolloin kävin pyörällä töissä. Torstaina kävin myös tekemässä jokusen lyhyen juoksuvedon Kolmenkulmantiellä. Tiistaina kävin parin kuukauden tauon jälkeen taas Karhulla jalkahieronnassa.
Tiistain tapaan, olin myös perjantain kotikonttorilla. Illalla autoilin Vehkajärven mökille, niin olisi vähän lyhyempi ajomatka lauantaiaamuna Turkuun. Edellisen kerran olen ollut Paavo Nurmessa vuonna 2008, jolloin alitin ensimmäistä kertaa marathonilla kolmen tunnin ajan. Tuon jälkeen PNM on jäänyt väliin, mutta tänä vuonna kisa sopi hyvin kisaohjelmaan, tosin tällä kertaa osallistuin puolimatkalle.
Kisan lähtö tapahtui klo 11, ja nyt ensimmäistä kertaa Kauppatorilta, ja muutenkin reitti oli hieman muuttunut sitten edellisen osanottoni. Kauppatorilta suunnattiin Yliopistonkadulla, josta laskimme Aurajoen rantaan. Reitti jatkui Turun satamaan ja sieltä Ruissaloon, jossa teimme pienen lenkin ja palasimme sitten Turun sataman kautta takaisin Aurajoen rantaan. Loppureitillä kävimme vielä tuomiokirkolla kääntymässä, ennen kuin palasimme takaisin Kauppatorille.
Tällä kertaa otin riskitaktiikan käyttöön. Tarkoitus oli lähteä hieman ylivauhtia liikenteeseen ja katsoa kuinka pitkää sitä jaksaisi. Tuloksena saattoi olla täysi katastrofi tai sitten todella hyvä aika, tai mitä vaan siltä väliltä. Tuo ylivauhti tarkoitti 3:50 min/km vauhtia tai hieman kovempaakin, etenkin kun alkumatka oli alamäkivoittoista ja myötätuulta. Itätuuli puhalteli jonkin verran, mutta muuten sää oli ihan optimaalinen. Lämpöä oli 19 astetta ja oli pilvistä, joten liian kuuma ei ainakaan ollut.
Startissa änkesin itseni eturiviin tai ainakin heti sen perään. Viivalla oli kuitenkin kaikki puoli- ja täysmaratonarit, eli poppoota oli ihan riittämiin joten hyvissä asemissa piti olla heti alussa ettei jää jumiin ruuhkaan. Heti paukusta pääsikin väljästi juoksemaan, sillä edessäni ei ollut kuin vähän toistakymmentä juoksijaa eikä kantapäillekään ketään rynninyt. Juoksu lähti reippaasti liikkeelle ja kilometrijat olivatkin hyvin alle tavoitevauhtia. Ensimmäinen vitonen meni aikaan 18:41, eli 3:44 min/km vauhtia, joka tähtäisi alle 79 minuutin aikaan. 7,5 kilometrin jälkeen tulimme Ruissaloon ja siellä siirryimme parin kilometrin ajaksi hiekkapohjaiselle väylälle. Tuo ei ollut ihan optimaalinen kisakengälleni, joka tuntuu ruopivan tuollaisella alustalla, mutta sen verran löysin pitävää alustaa, ettei se varmaankaan ihan hirveästi vaikuttanut vauhtiin. Edellisten kilometrien aikana oli tullut muutamia ohituksia suuntaa ja toiseen, mutta pääosin oli joutunut juoksemaan yksin, tai ainakin letkan kärjessä.
Kymmenen kilometrin väliaika oli vielä erittäin hyvä 37:49, eli matka oli taittunut 3:47 min/km keskivauhdilla. Tähä tähtäisi vieläkin juuri ja juuri alle 80 minuutin loppuaikaan. Tosin tiesin, ettei minulla ollut edellytyksiä pitää loppuun asti tällaista vauhtia, mutta mennään kilometri kerrallaan ja katsotaan mitä siitä syntyy.
Melko tarkkaan puolivälissä käännyimme Ruissalosta takaisin kohti Turun keskustaa ja samalla tuuli alkoi puhaltamaan vastaan. Onneksi takaa tuli melko pian kolmen hengen porukka, jonka peesin jäin juoksemaan. Reitti muuttui myös mäkisemmäksi ja kun olin letkassa vähän jojossa, ja kun jouduin etenkin ylämäissä vähän puristamaan lisätehoja, niin jaloissa alkoi tuntumaan jo melko pahalta 12 kilometrin kohdilla, myös pientä pistosta alkoi tuntumaan oikeassa kyljessä. Olin kuitenkin sillä mielellä liikenteessä, että niin kauan mennään kuin vähänkin pääsee, joten en löysännyt vauhtia, vaan jatkoin letkassa teputusta, vaikka pahalta alkoi tuntumaan.
14 kilometrin kohdilla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, etten pysy enää letkassa vaikka kuinka yritän, joten jättäydyin siitä suosiolla. 15 kilometrin kohdalla aikani oli 57:21, eli nyt keskari oli 3:49 min/km, ja tällä keskarilla loppuaika olisi 1:20:32, joka olisi suurin piirtein sama, mikä minulla oli sillä hetkellä ennätykseni. Pari seuraavaa kilometriä oli hieman alamäkivoittoisia, ja sainkin taas kilometriajat hyvälle tasolle, mutta sitten kun siirryimme takaisin Aurajoen varteen, alkoi vastatuuli ja loiva ylämäkivoittoisuus vaikuttamaan, ja kun jalatkin olivat melko lopussa, niin viimeiset kilometriajat hidastuivat sen verran, ettei uuteen ennätykseeni ollut mahdollisuuksia. Lopussa sain kuitenkin vielä sen verran kiristettyä, että sain tehtyä edes kesän kärkiaikani. Loppuaika oli 1:21:16, joka riitti M50-sarjan (67 osallistujaa) voittoon ja viidenneksitoista kaikista miehistä (768 osallistujaa). Yksi nainen lipsahti myös tuloksissa edelleni.
Ihan tyytyväinen olen tulokseen, vaikka periaatteessa parempaankin aikaan olisi voinut olla mahdollisuuksia, etenkin jos reitti olisi ollut tasaisempi (nyt 70 nousumetriä) ja ehkä tyynempi sääkin olisi varmaan ollut parempi. Sinänsä jännä huomio, että vaikka juoksin pari kuukautta aiemmin Helsingissä ihan eri taktiikalla, niin loppuaika oli melko sama. Reitti oli ihan ok, vaikka kaikkein nopeimpia se olekaan, mäkien, tiukkojen käännösten ja hiekkapätkien vuoksi. Kannustusta kyllä oli mukavasti reitin varrella, ja se tsemppasi mukavasti, vaikka loppumatkasta täysi fokus olikin jaksamisessa. Tämä oli nyt tällainen “tulos tai ulos” -juoksu, mutta oikeastaan kumpakaan ei tullut.
Sunnuntaina jalka oli vähän kankea ja väsynyt, mutta lähdin kuitenkin polkemaan rauhallista pitkää maantiepyörälenkkiä. Reitti kulki Kolmenkulmantien kautta Ylöjärven keskustaan. Sitten vastaan tuli Ylinen, Karhe, Viljakkala, Hämeenkyrö, Heinijärvi, Jumesniemi, Salmi, Siuro ja Nokia. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului 3:40. Keskari oli siis 29,2 km/h ja keskitehot olivat 174W. Vähän olisi voinut mennä rauhallisemmin. Sää oli mukava, kun lämpöä oli vähän vajaa parikymppiä ja aurinko paisteli, itätuuli hyydytti jonkin verran matkan tekoa.
Sääennusteista huolimatta tällä viikolla ei saatukkaa vuosituhannen myräkkää. Tuulista kyllä on ollut koko viikon, mutta maanantaille ennustetut sateet ja ukkoset jäivät tulematta Suomen puolelle. Lenkkipoluilla näki jonkin verran kaatuneita puita, mutta itse ei tarvinnut moottirisahaa päräyttää käyntiin.
Maanantaina aamulla ei ollut vielä ihan hirveä tuuli, mutta sen verran kuitenkin idästä puhalteli, että kun menin töihin Säijän ja Lempäälän keskustan kautta, niin vastatuulipätkillä tuuli kyllä vaikutti ajonoupeuteen. Aamulla oli jo 19 astetta lämpöä, joten ajattelin tehdä pyörälenkin heti aamutuimaan, kun illaksi oli luvattu 30 asteen lämpöjä. Pitkästä aikaa oli allani maantiepyörä ja se tuntui taas graveloinnin jälkeen tosi kevyeltä polkea. Reiluun 52 kilometriin menikin aikaa vain 1:45, eli keskinopeus oli kutakuinkin 30 km/h. Keskitehot olivat 179W. Iltapäivällä poljin töistä kovasta helteestä huolimatta Jasperintien, Sionkylän ja Nokian keskustan kautta 32 kilometrin lenkin. Jälleen tultiin 30:n keskarilla.
Tiistaina kova itätuuli jatkui. Aamulla oli 22 astetta lämpöä ja pyörällä puskin vastatuuleen töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta reilun 12 kilometrin lenkin Ratinan, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta. Tuuli ei kauhean hyvin osunut reitille ja kun jalkakin oli taas ihan syönnillä, niin lenkkiin ei mennyt aikaa kuin reilu 53 minuuttia, eli 4:23 min/km:n keskivauhdilla tuli mentyä. Keskisyke oli 140 bpm. Pohkeet olivat jo ennen lenkkiä vähän jumissa, mutta lenkin jälkeen ne menivät vaan pahempaan kuntoon ja tulivat melko aroiksi. Iltapäivällä olikin sitten mukava pyöräillä kotiin päin, kun oli kunnon myötätuuli. En olekaan ennen tainut tulla kotio alle 36 minuutin.
Keskiviikkona säässä ei tapahtunut muuta muutosta kuin että lämmöt tippuivat aika paljon. Pyörällä taas töissä ja illalla tunnin kotisalitreeni.
Torstaina olinkin sitten kotikonttorilla. Töiden jälkeen kävin juoksemassa poikkeuksellisesti jo viikon pitkiksen. Reitti kulki Kolmenkulmantien, Avantin, Haaviston, Teivon ja Vuorentaustan kautta. Matkaa kertyi vähän päälle 27 kilometriä ja aikaa kului 2:12. Ensimmäisen 21 kilometriä juoksin rauhallista PK-vauhtia. Tai kun jalassa oli Hokan raketit, niin keskari oli 5 min/km, mutta kai sen voi vielä PK-vauhdiksi laskea. Keskisyke oli hieman korkealla heti alusta asti, mutta kun juoksu oli rennon letkeää, niin en alkanut sykkeen vuoksi himmailemaan. 21 kilometrin jälkeen kiihdytin vauhtia neljän kilometrin ajaksi siten, että 1. kilometri oli 4:08, 2. 3:52, 3. 3:42 ja viimeinen 3:40. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua. Aika hyvin kovat kilometrit lähtivät tunti kolmen vartin juoksun jälkeen.
Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta lepopäivä, mutta illalla tuli tehtyä jokunen tunti pihahommia lapion ja rautakangen kanssa.
Lauantaina lähdin pitkästä aikaa MO:n porukalla pitkälle pyörälenkille. Sää oli mitä parahin, sillä aurinko paisteli puolipilviseltä taivaalta eikä sateen uhkaa ollut. Etelätuulta oli jonkin verran, mutta kun 3-4 hengen porukassa ajoimme, niin ei siitäkään ollut suura haittaa, kun ei tarvinnut itse koko ajan olla kärkimiehenä. Ensin poljin kotoa Santalahden, Ratinan, Turtolan ja Kaukajärven kautta Saarenmaantien ja Kauhakorvenkadun risteykseen, josta lähdimme neljän hengen porukalla polkemaan kohti Kangasalaa. Kangasalta suuntasimme Kaarina Maununtyttärentietä pitkin kohti Valkeakoskea. Sieltä Sääksmäen kirkon ja sillan kautta Toijalaan, jossa pysähdyimme ostamaan kaupasta vähän täydennystä eväisiin. Toijalasta jatkoimme Vuolteen ja Koskenkylän kautta Narvaan ja sieltä Rämpöö ja Stormin kautta Kiskokabinetille, jossa pysähdyimme syömään vähän sämpylää ja munkkia. Kun tulimme Vesilahden tiellä porukkamme pieneni kolmihenkiseksi. Tämän toisen evästauon jälkeen suuntasimme kohti Ellivuorta. Ellivuoren jälkeen oli yksi silta remontissa ja suljettuna, mutta kieltomerkeistä huolimatta kävelimme sillan yli ja jatkoimme matkaa kohti Häijäätä. Häijään jälkeen Heinijärvelle ja Hämeenkyröön ja sieltä Viljakkalaan, jossa pidimme seuraavan tankkaustauon. Loppureitti kulki sitten Lintuharjuntien kautta Turkkilaan ja sieltä Sasin ja Siuron kautta Nokialle ja Rajasalmen sillan tuntumaan. Siitä jatkoin vielä yksin pienelle lisälenkille, jossa kiersin kotiin Epilän ja Tohlopin kautta. Matkaa kertyi Garminin mittarin mukaan 260,1 kilometriä. Aikaa kului melko tarkkaan 9 tuntia, eli keskinopeudeksi tuli 28,8 km/h. Nousumetrejä oli 1900 ja keskitehot 147W. Eli melko maltillisilla tehoilla tuli päästyä, vaikka vetovuorojakin oli aika paljon. Keskisykekään ei noussut kuin 113 bpm:iin. Mukava lenkki hyvässä seurassa, ja samalla tuli tehtyä matkaennätyskin pyöräilyssä.
Sunnuntaina tein jälleen pihahommia koko päivän. Illansuussa kävin vielä juoksemassa vajaan 11 kilometrin saunalenkin rauhallisella 4:48 min/km vauhdilla. Jalat olivat kyllä lauantain pyöräilystä väsyneet ja sykkeetkin olivat korkealla vauhtiin nähden. Olisi pitänyt juosta vieläkin rauhallisemmin.
Tässä on nyt mennyt muutama viikko, ettei ole treenirapsaa kirjoitettu. Vaikka pyöräretkestä tulikin jo runoiltua, niin kolmeen viime viikkoon on muutakin mahtunut, vaikka kovin pyöräilypainotteista on ollutkin.
Viimeinen viikko on ainakin ollut sään puolesta melko märkä. Jos ei ole halunnut kastua, niin ulkoliikuntahetket on pitänyt katsoa tarkkaan ja sadetutkaa onkin tullut seurattua säännöllisesti. Etenkin kun tämä kostein viikko oli ensimmäinen lomien jälkeinen työviikko ja joka päivä on tullut käytyä pyörällä töissä, niin on vähän yrittänyt katsoa etukäteen millaiseen säähän sitä on lähtemässä.
Neljännen lomaviikon alkuun ja pyöräretkeä edeltävinä päivinä ei mitään kovin ihmeellistä tullut tehtyä. Maanantai oli treeneistä lepoa. Silloin kävin viemässä vain gravelin Lielahden SUP:iin huoltoon ja sain sen vielä samana päivänä takaisinkin. Tiistaina kävin juoksemassa kovan testi10:n Nokian paloaseman lenkillä. Lämpöä oli 22 astetta ja etelästä tuuli jonkin verran. Jalassa oli Hokan raketit ja niillä juoksu olikin jälleen mukavan rentoa. Kymppi meni aikaan 38:45, eli ihan mukavaa vauhtia, ja kun juoksu tuntui vielä rennolta, niin tyytyväinen pitää aikaan olla. Alle ja päälle oli pari kilsaa verkkaa ja palauttelua. Illalla lähdimme vielä autolla Sisun kanssa Vehkajärvelle.
Keskiviikkona graveloin Telkunsuon ympäristössä reilun kahden ja puolen tunnin ajan. Matkaa kertyi 64 kilometriä. Samalla tuli testattua huollosta tulleen pyörän toimivuus. Vettä en saanut onneksi niskaani, vaikka sateenuhkaa olikin. Vasta vähän mökille pääsyni jälkeen taivas repesi.
Torstaina kävin juoksemassa mökiltä Haritun kautta Metsärannan tilan läpi Urjalantielle ja takaisin tulin Lintukankaan ja Runkan kautta. Matkaa tälle, osittain uusiakin pätkiä sisältävälle, reitille kertyi 16,5 kilometriä ja aikaa kului 1:17. Ihan ok kulki.
Perjantai olikin jälleen treeneistä lepopäivä. Kävimme päivällä Tuulin ja Lotan kanssa Raision myllyssä vähän ostoksilla. Illalla tosin tuli pyöräiltyä Jalasjoen torille letulle, eli vähän sentään pyöräilyä.
Lauantaina tulikin sitten lähdettyä kuuden päivän pyöräreissulle. Siitä ei sen enempää, kun reissusta löytyy täältä oma romaaninsa. Retken päälle tuli otettua pari päivää kevyesti. Perjantaina olimme vielä mökillä ja silloin tuli oltua mustikoilla jokunen tuntija ja illalla pyöräiltyä taas Jalasjoen torilla letuilla. Lauantaina tulimme takaisin kotiin ja silloinkin tuli tehtyä vain tunnin kotisalitreeni. Sunnuntaina sentään sain jo aikaiseksi lähteä juoksulenkille. Juoksin ensin Lamminpään majalle ja sieltä harjua pitkin vesitornille ja vedenottamon kautta Kolmenkulmantielle ja takaisin kotiin. Tuosta kertyi vajaa 14 kilometriä ja aikaa kului 1:06. Jalka oli melko kankean oloinen, mutta toisaalta ei väsynyt. Sykkeet (132 bpm) oli vauhtiin (4:50 min/km) nähden aika korkealla.
Kuluvalla viikolla alkoikin sitten taas työt. Maanantaina säilyin vielä kuivana molempiin suuntiin työmatkapyöräilyissä. Aamulla lämpöä oli 16 astetta ja iltapäivää 20. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Tiistaiaamusta pääsin myös kuivana töihin päin, mutta kotiin päin polkiessa tuli sadekuuroja ja oli muutenkin märkää. Aamupäivällä kävin töistä juoksemassa reilun 14 kilometrin lenkin. Aikaa tuohon meni 1:04. Reitti kulki arboretumin ja Ratinan kautta uudelle Tampellan alueelle ja sitten melko samaa reittiä takaisin. Jalka oli taas kevyemmän oloinen, tosin reittikin on melko tasainen. Keskisyke oli 135 bpm, eli ihan ok 4:31 min/km keskivauhtiin nähden.
Keskiviikkona kastuin sitten vuorostani aamulla töihin päin pyöräillessä. Iltapäivällä ei satanut, mutta oli muuten märkää ja maantiestä lentävä vesi kasteli kengät. Kotona kävin juoksemassa vielä 10,7 kilometrin lenkin 51 minuuttiin. Rauhallisesti oli tarkoitus mennä ja melko hyvin siinä onnistuinkin, mutta olisin odottanut että juoksu olisi ollut kevyemmän tuntuista. Pohkeet olivat vähän jumissa, varmaankin edellisen päivän reippaammasta lenkistä.
Torstaina selvisi taas kuivana työmatkapyöräilyistä molempiin suuntiin. Kotiin päin ajelin jopa Jasperintien ja Huovin kautta, ja sain sillä venytettyä muutamalla kilometrillä pyörämatkaa. Aamupäivällä kävin jälleen töistä päin juoksemassa vajaan 12 kilometrin lenkin Härmälän, Pereen ja Loukonlahden kautta. Takaisin päin tulin melko suorinta reittiä Veskan ohi. Aikaa kului 56 minuuttia. Rauhallisesti piti jälleen mennä, mutta olisi vieläkin rauhallisemmin saanut juosta. Ihan ok kulki.
Perjantaina sai jälleen tarkkailla sadetutkaa, etenkin töistä lähtiessä. Aamulla säilyi kuivana ja iltapäivälläkin hyvän lähdön ajoituksen vuoksi myös melko pitkään, mutta Rajansalmen sillan jälkeen alkoi vähän satelemaan ja märissä kamppeissa piti kotiin tulla. Illalla tein 40 minuutin kotisalitreenin. Illalla tuli myös viikonlopuksi kaksivuotias Hilkka-setteri hoitoon ja ilta meni mukavasti sen kanssa sählätessä.
Ei mennyt lauantaikaan ilman sadetutkan seurailua. Vasta puolilta päivin näytti tulevan sellainen rako sateisiin, että viitsi lähteä tekemään juoksutreeniä. Tarkoitus oli juosta Lamminpään kentällä vetoja, mutta siellä oli joku jalkapalloturnaus meneillään, ja siirsin vetopaikkani Teivon suoralle. Siellä tein kahdeksan kertaa 800 m vetoa, noin kahden minuutin kävelypalautuksella – tai viimeisen vedon venytin 1000 m mittaiseksi. Yritin pitää kaikki vedot tasavauhtisina, sellaista 10-15 sekunttia nopeempaa vauhtia kuin mitä kisakympin vauhti on. Kasisataset menivät 2:50 min ja 2:47 min väliin, lopun tonni 3:34 min. Ihan kohtuu hyvin vedot sujuivat, ei mitään isompaa hapotusta tai ongelmia hapenotossa. Toki tuollaiset vauhdit tuntuu, mutta Hokan raketit jalassa meno tuntui ihan rennolta. Viimeisellä kilsalla sain sitten taas vettä niskaani, mutta se ei enää siinä vaiheessa lenkkiä haitannut. Iltapäivällä oli taas piha täynnä settereitä juoksemassa nurmikkoa rullalle.
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Tällä kertaa ei ollut sateen uhkaa päällä ja muutenkin sää oli hyvä juoksuun, puolipilvistä ja parikymppiä lämpöä. Reitti kulki Tesomajärven, Tohloppijärven, Vaakkolammen ja Hyhkyn kautta Tahmelaan ja takaisin päin tulin Villilän, Kalkun, Välimaan ja Ikurin kautta. Mittaa tälle reitille tuli vähän alle 28 kilometriä ja aikaa kului 2:26. Nyt sain keskarin suurin piirtein siihen kuin olen halunnutkin, olisi kyllä voinut olla vieläkin vähän rauhallisempaa, kun se oli nyt 5:16 min/km, ja 120 bpm:n keskisykekin oli ihan hyvä. PK-lenkki meni ihan hyvin, vaikka alussa tuntuikin vähän väsyneeltä. Viikkoon kertyin pitkästä aikaa 80 kilometriä juoksua. Viimeksi on näin paljon tullut vuoden 2018 viimeisellä viikolla. Illalla tein vielä Hilkka-koiran kanssa reilun puolentoista tunnin lenkin Lamminpään harjulla.
Idea muutaman päivän pyöräretkeen syntyi keväällä, kun teki mieli kokeilla yön yli reissua pyörän kanssa. Alkuperäinen alustava idea oli, että katsoisin parin-kolmen päivän sellaisen jakson, jolloin olisi hyvä sää ja yöpyä voisin riippumatossa. Ensimmäinen idea oli, että kiertäisin lenkin Kuortaneen ja Kristiinankaupungin kautta, mutta kesällä kaveri ehdotti, että tulisin poikkeamaan heidän mökillään Savitaipaleella heinäkuun loppupuolella. Asia jäi muhimaan ja idea tuntui ihan hyvältä ja lähdin tuolta pohjalta suunnittelemaan retkeä. Tämä tosin tarkoitti, että retkestä tulisi alkuperäistä suunnitelmaa pidempi, mutta kun kotonakaan ei ideaa tyrmätty, niin ei muuta kuin reittejä hahmottelemaan Komoottiin.
Alkukesän aikana keräsin listaa mukaan otettavista tavaroista ja muista huomioon otettavista asioista. Olin myös päättänyt, että en vietäkään yöitä riippumatossa, vaan katson jotain edullisia yöpymispaikkoja matkan varrelta. Uusia välineitä ei siis tarvinnut juurikaan ostaa, ainoastaan sateenkestävät satulatolppaan kiinnitettävä laukku ja rungon yläputkeen asennettava tarvikelaukku tuli hommattua – riippumatto ja siihen liittyvät tarvikkeet jäivät seuraavien reissujen ostoslistalle. Tarvikelistalla oli päivän aikana tarvittavien pyöräilykamppeiden lisäksi mm. ensiaputarvikkeita, renkaan vaihto ja pyörän huoltoon liittyviä välineitä, lukko, sadekamppeita, elektronisten laitteiden latauskaapeleita, hygieeniatavaraa sekä illoille vähän puhdasta vaatetta. Lista oli melko pitkä mutta aika pieneen tilaan kaikki kuitenkin menivät ja noilla kahdella ostamallani laukulla pärjäsin. Lisäksi pyöräilypaidan taskuihin mahtui irtohihaa, energiaa, kännykkä yms. Pyörän päälle tuli näistä tavaroista lisäpainoa kahden täyden juomapullon kanssa noin 7,5 kiloa, joista satulaan kiinnitettävä laukku painoi noin 3,5 kiloa. Yhteensä koko pyörä painoi täyteen ladattuna noin 17 kiloa. Tuollainen lisäpaino tulisi tuntumaan polkiessa, etenkin ylämäissä ja tärkeää olikin ymmärtää, ettei ylämäkiin saanut rynniä eikä runtata, vaan vaihdetta pitää pudottaa niin pienelle, että jalka pyörii kevyesti, eikä parane välittää vaikka nopeus tippuisi alle 10 km/h:ssa, näin jalka ei hapota ja matkaa jaksaa jatkaa pidempään.
Reitin suunnittelu perustui siihen, että Savitaipaleella käydään ja sitä ennen pitää yöpyä jossain. Takaisin päin tulemista olikin sitten pulmallisempi suunnitella, samaa reittiä ei tietenkään voi ajaa, ja ensimmäinen vaihtoehto olikin kiertää Päijänne ja tulla Korpilahdelta takaisin päin. Jotenkin sekään vaihtoehto ei oikein innostanut ja päätinkin kieppaista etelärannikon kautta. Se tosin tarkoitti, että reissu pitenisi neljän yön mittaiseksi, mutta eipä se haittaa. Matkavauhdiksi arvion noin 25 km/h:ssa ja sunnitelmissa olisi, että retkipäivän mitaksi tulisi noin kymmenen tuntia, sisältäen kaikki tauot, joten päivän matkat voisivat olla vähintään 150 kilometrin mittaisia. Näillä spekseillä uskalsin lyödä lukkoon kolmen ensimmäisen yön sijainnit. Ensimmäinen olisi Vääksyssä, toinen Savitaipaleella kaverin mökillä ja kolmas Loviisasta. Neljännen yöpaikan katsoisin sitten edellisenä ilta, riippuen säästä ja fiiliksestä.
Lähtöpäiväksi ei ollut kauheasti vaihtoehtoja, sillä kaverin mökki olisi käytettävissä aikaisintaan 22.7. ja tuota päivää ennen ei ollut mahdollisuuksia lähteä, joten tuo päivä piti lyödä lukkoon ja varata kaksi muuta yöpaikkaa. Booking.com:sta löytyi sopivat majoitukset ja alkuviikosta varasinkin yöpaikat. Piti vaan toivoa, että kyseinen ajanjakso olisi säidenkin puolesta otolliset. Puolenviikon maissa sade-ennuste näytti vähän huonoa reissun alkupäiville, mutta viikon mittaan ennuste parani ja sitä myöden myös toivo, ettei ihan kauheasti ainakaan alkumatkasta kastuisi. Olin ehtinyt myös huollattamaan gravel-pyöräni, ja hyvä niin, sillä edellisestä huollosta oli aikaa jo varmaan 6000 km ja sen tuomia ongelmia oli alkanut jos esiintymään etenkin voimansiirrossa. Nyt pyörä oli voimansiirron vaihdon lisäksi puhdistettu ja naksuva keskiölaakeri kiristetty, joten pyörän toimivuuden osalta toiveet olivat korkealla.
Lauantaina 22.7. oli sitten odotettu päivä, jolloin pääsisi pakkaamaan pyörän ja polkaisemaan retken ensimmäiset polkaisut. Sää ja fiilis olivat hyvät, joten hyvin mielin pääsin matkaan. Ensimmäinen tavoite oli päästä eroon Tampereesta. Se onnistui polkemalla Lielahden, Santalahden, Petsamon, Linnainmaan ja Vatialan kautta kohden Kangasalaa. Kangasala tuli myös ajettua läpi hujauksessa ja puolentoista tunnin ajon jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa taajama-alueen ulkopuolelle ja väljempiin maisemiin. Olin kuunnellut jo vähän aikaa pyörän etupäästä kuuluvaa hankaavaa ääntä ja päätinkin pysähtyä tarkastamaan asiaa. Kun nostin etupään ylös ja pyöräytin kädellä eturengasta niin se kyllä pyörähti, mutta ei lähtenyt rullaamaan vaan pysähtyi melko heti, eli joku nyt laahasi. Ensin tarkastin ettei etulokari hinkannut päälikumia eikä etujarrukaan laahannut. Piti siis kaivaa jo tässä vaiheessa reissua huoltolaukku esiin ja kääntää polkupyörä väärinpäin ja irroittaa eturengas. Akseli ei vaan meinannut aueta eikä lähteä paikaltaa, joten laahauksen syy alkoi löytymään. Lopulta sain revittyä akselin väkisin irti, vaikka melko tiukassa se oli – minulle ei ole vieläkään selvinnyt, miksi se oli noin jumissa. Putsasin akselin ja laitoin, onneksi loppujen lopuksi mukaan ottamaani, ketjurasvaa akselille ja ruuvasin akselin takaisin paikoilleen. Nyt rengas rullasi hienosti ja pitkään, joten sain huokaista helpotuksesta, ettei ongelmasta tullut sen pahempi, vaan matka sai jatkua. Olisi se ollut sääli soittaa huoltoauto hakemaan takaisin kotiin.
Reitti jatkui Kangasalta Sahalahden kautta Kuhmalahdelle, jossa pidin ensimmäisen pienen tauon kirkon portilla, jossa söin banaanin ja vähän muuta energiaa. Juoda olin yrittänyt koko ajan – hörppy vettä tai energiajuomaa vartin välein. Vähän Kuhmalahden jälkeen oli Vehkajärven kylä, jossa pysähdyin kesäkiskalle munkille ja limsalle. Vähän Vehkajärven jälkeen käännyin kohti Padasjoelle suuntaavaa tietä ja Padasjoelle pääsin polkemalla jonkin matkaa vähän isompaa tietä numero 24. Padasjoelle saapuessa ajoaikaa oli ollut jo reilu neljä tuntia ja alkoi tuntumaan, että energialle olisi nyt tarvetta. Kävin ensin Päijänteen rannassa Padasjoen venesatamassa katsomassa löytyisikö sieltä jotain syötävää, mutta siellä oli niin paljon porukkaa että lähdin takaisin keskustaan ja kävin ABC:llä syömässä sämpylän ja jatkoin sitten matkaa. Vääksyyn ei ollut matkaa enää kuin 40 kilometriä, joten päätin selvitä sinne asti tuon sämpylän ja suklaapatukan voimilla. Reitti jatkui maalaismaisemissa pienempää tietä pitkin. Tämän viimeisen osuuden varrelle jäivät Kontu, Maakeski, Myllykselä ja Pulkkila. Tällä pätkällä pysähdyin katsomaan nuijasodan muistomerkkiä sekä tein piston Lehmonkärjen vierasvenesatamaan.
Vääksyyn saavuin vähän klo 15 jälkeen. Ajoaikaa oli kertynyt hieman vajaat kuusi tuntia ja matkaa 155 kilometriä ja nousumetrejä oli kertynyt Garminin mukaan 1200 metriä. Yöpaikka oli Villa Annassa, joka oli kotimajoituspaikka ja siellä yksi huone varattuna minulle. Kotimajoitus on kotimajoitus, jossa pitää hyväksyä perhe-elämä oman makuuhuoneen oven takana. Liinavaatteet löytyivät talon puolesta, WC ja suihku olivat yhteisiä. Aamiainen ei kuulunut hintaan, mutta sain vinkin aamiaispaikasta läheisessä majoituspaikassa, eli eväitä ei tarvinnut käydä ostamassa. Lähdin melko pian vielä pyöräilemään Vääksyn keskustaan tutustumaan kanavan läheisyyteen sekä katsomaan maisemia Aurinkovuorella. Kävin myös syömässä pizzan ja jäätelön kanavan tuntumassa. Tästä iltapyöräilystä tuli lisämatkaa päivälle vielä 15 kilometriä. Iltapyöräilylläkään en kastunut vaikka vähän aikaa satelikin.
Ensimmäinen yö meni ihan hyvin kun laitoin tulpat korviin, niin ei perhe-elämän äänet eikä ikkunan alta kulkevan liikenteen äänet häirinneet. Vähän aikaa kesti saada kyllä unta, kun kroppa kävi vielä kierroksilla ja päivän tapahtumat pyörivät mielessä. Aamulla heräsin vähän turhankin ajoissa, sillä melkein naapurissa oleva Apteekinmajoitus aukeaisi vasta 8:30, jolloin saisin sieltä aamupalaa. Pakkasin kamppeet pyörään, täytin juomapullot ja lähdin hyvissä ajoin norkoilemaan aamupalaa. Isäntäväkeä ei näkynyt lähtiessäni, mutta en ruvennut heitä huhuilemaankaan kahdeksan aikaa sunnuntaiaamusta. Yöllä oli satanut runsaasti vettä, mutta aamu valkeni aurinkoisena. Tiet olivat edelleen märät kun lähdin vähän ennen ysiä, aamupalan jälkeen, polkemaan toisen päivän etappiani.
Olin laatinut varareittisuunitelman tälle päivälle, jos päivä näyttäisi kovin sateiselta. Se kulkisi Vierumäen ja Jaalan kautta suorinta reittiä Savitaipaleelle, mutta nyt kun välitöntä sateen uhkaa ei aamupäivälle ollut, niin valitsin alkuperäisen ja pidemmän reittivaihtoehdon. Ensin palasin 8 kilometriä takaisin päin eilistä saapumisreittiäni ja sitten suuntasin Pulkkilanharjulle, jonka halusin polkea läpi. Tämä tosin tarkoitti sitä, että jatkoreitilleni tulisi reilu parikymmentä kilometriä hiekkatietä. Tosin olin jokunen vuosi ajemmin jo polkenut osan tuosta hiekkatiestä, joten voi sanoa, että tie olisi tuttu. Pulkkilanharjun jälkeen käännyi kohti Heinolaa. Kalkkisiin asti oli asfalttitietä, mutta sen jälkeen 13 kilometriä hiekkaosuutta. Tämä hiekkapätkä oli muuten ihan hyvää ajettavaa, mutta parissa kohtaa oli niin pahaa nimismiehenkiharaa, että pelkäsin pyörän ja miehen hajoavan, ja mietein jo taluttamisvaihtoehtoakin. Paikat pysyivät kuitenkin hampaissa ja pyörä ehjänä. Marjoniemestä alkoi jälleen asfalttiosuus, mutta se ei kestänyt kuin parin kilometrin ajan. Olin tehnyt reittisuunnitelmaani oikaisun enkä meni Heinolan kirkonkylään asti, vaan poikkeaisin pienemmälle hiekkatielle, joka veisi Lusiin. Tämä hiekkaosuus olikin sitten oikein pientä tietä ja välillä melkein kärrypolkua, ja sitä kesti kymmenen kilometrin verran. Tämän jälkeen tie vaihtui taas asfaltiksi ja pyörä alkoi rullaamaan jälleen paremmin. Tosin pian huomasin, ettei pyörä rullannutkaan ihan kunnolla, vaan takarengas tuntui vähän löysältä. 7 kilometrin ajon jälkeen tulin 5-tielle ja pysähdyin tarkastamaan takarenkaan paineen. Ja vähän löysähän se oli. Ei muuta kuin käsipumppu esiin ja paineita lisää takarenkaaseen ja matka sai jatkua taas. Vähän matkaa jouduin ajelemaan tosi vilkasliikenteistä 5-tien reunaa, mutta sitten pääsin taas rauhallisemmalle sivutielle. Kymmenisen kilsaa poljin eteenpäin kun totesin ettei takarenkaassa tunnu olevan taaskaan täysiä paineita. Päätin siis tehdä stopin ja vaihtaa sisäkumin takarenkaaseen. Kumin vaihto onnistui ihan ok, mutta kun lähdin taas ajamaan, niin totesin että takarengas pompottaa jonkin verran. Ei muuta kuin ilmat uudelleen pois renkaasta ja tarkastus, että se on kunnolla paikoillaan ja sitten taas käsipumppu käyttöön. Seuraava harmi tuli, kun irroitin pumppua venttiilistä, niin venttiilin sielu lähti mukana ja kaikki ilmat tulivat pihalle. Tätä tapahtui pari kertaa ennen kuin sain venttiilin pysymään kasassa. Hermot siinä meinasi mennä. Kun lähdin liikkeelle, niin totesin, että eturengaskin on vähän löysä. En kuitenkaan alkanut sitä vaihtamaan, vaan kokeilin että pysyisikö siinä ilma, jos vain lisäisin sitä lisää. Sitten matka pääsi taas jatkumaan, takarengas edelleen hieman pompottaen ja rengaspaineita kuullostellen.
Reilun kymmenen kilometrin ajon jälkeen tulin Kuorttiin, jossa poikkesin ABC:lle tankkaamaan vähän munkkienergiaa. Samalla tuli tarkastettua, että takarenkaassa oli pysynyt paineet, mutta eturenkaaseen pumppasin taas niitä lisää. Tämän jälkeen matka pääsi taas jatkumaan. Muutaman kilometrin jouduin ajamaan taas 5-tien reunaa, mutta sitten käännyin Koirakivelle päin, joka olisi pienempää tietä. Tosin siellä oli jälleen jokusen kilometrin verran hiekkapätkää ja vähän arvelutti miten renkaat kestävät, mutta jatkoin kuitenkin tuolla reitillä. Hiekkatietä ei ollut kuin neljän kilometrin verran ja se oli ihan hyvää ajettavaa. Tämän jälkeen oli vielä reilu kymmenen kilometriä ajettavaa, ennen kuin saavuin Mäntyharjun taajamaan. Olo alkoi olla taas sellainen, että ruokaa tarvittaisiin. Pysähdyinkin Salmelaan ravintola Kesäheinään syömään noutopöydästä. Ruoka tuli tarpeeseen, sillä olo alkoi olemaan jo vähän heikko ja energiaa tarvittiin. Pysähdys antoi taas voimia jatkaa matkaa, vaikka en kauhean tukevasti uskaltanutkaan syödä. Ajelin suoraan Mäntyharjun keskustan läpi ja heti sen jälkeen pysähdyin lisäämään rengaspaineita ennen kuin viimeinen 60 kilometrin pätkä alkaisi. Takarengas tuntui olevan suht ok, mutta lisäsin kuitenkin sinnekin ilmaa. Se oli kuitenkin virhe, sillä jälleen sain tapella venttiilin kanssa ainakin pari-kolme kertaa, ennen kuin se suostui pitämään ilmat renkaassa. Eteen sain lisätä vähän enemmän ilmaa. Maasto jatkui edelleen mäkisenä ja melko jyrkkiäkin mäkiä sai polkea, rauhallisesti piti siis mennä. Reilun kolmenkymmenen kilometrin jälkeen Mäntyharjulta lähdöstä saavuin Savitaipaleelle johtavelle 13-tielle. Siellä olikin sovitusti illan isäntä vastassa pyörällä ja loppumatka poljimme yhtä matkaa toiseen yöpymispaikkaani. Vielä kerran eturenkaaseen lisäilmaa, energian nauttimista ja sitten viimeinen kolmekymppinen pääsi alkamaan. Taas mentiin vähän vilkkaamman tien reunustaa, mutta piennar oli sen verran leveä, että rauhassa sai polkea. Savitaipaleelle savuttuamme teimme pienen kyläkierroksen ennen kuin tulimme majapaikalle.
Minulle annettiin käyttööni oma mökki, josta löytyi kaikki hienoudet. Ensin kävimme saunassa ja uimassa jonka jälkeen oli tarjolla ruokaa. Palvelu pelasi ja seura oli erinomaista. Kaksi päivää siinä oli melko yksikseen tullut oltuakin. Ruokailun päälle piti alkaa tekemään pyörähuoltoa. Ensin paikkasin vaihtamani takakumin, josta löytyi pieni reikä. Myös etukumista löytyi pieni reikä, ja jonka paikkasin ja laitoin saman kumin takaisin renkaaseen. Sitten vaan täydet paineet reinkaisiin ja toivomus, että paineet olisivat myös aamulla jäljellä, eikä tarvisi uudelleen vaihtamaan kumeja. Tämän jälkeen vielä kaupassakäynti, josta hain vähän iltaherkkua ja aamuevästä. Illalla ei jaksanut kovin kauaa televisiota katsoa, vaan uni kutsui ja maittoi rauhallisessa mökissä. Päivän saldoksi kertyi 172 kilometriä, 6:40 ajoaikaa ja 1400 nousumetriä. Polar sanoi, että kaloreita olisi kulunut 4000 kcal:n verran. Ajoajan lisäksi stoppeja oli kahden tunnin verran. Garmin näytti päivän keskilämpötilaksi 22 astetta joten ihan sopivan lämmin päivä oli ollut, eikä ennusteista huolimatta vettäkään satanut yhtään. Tosin sitten illalla muutama tippa sateli.
Kolmas pyöräretkipäivä starttasi klo 8:30, jolloin lähdimme Peetun kanssa polkemaan kohti Taavettia. Aamu oli käynnistynyt jo puolitoista tuntia aiemmin ja aamutoimet sisälsivät aamupalan syömisen, kamppeiden pakkamisen kasaan ja pyörän pakkaamisen. Renkaissakin oli pysyneet illan paineet, joten toivottavasti rengashuoletkin olisivat takanapäin, sillä hiekkaosuuksia, joka melko varmaan oli syynä rengasrikoille, ei pitäisi enää juurikaan olla edessä. Ainoana harmina päivän alkaessa oli, että päätä vähän jyskytti – siis yläpäätä. Taisi olla vähän nestehukkaa kropassa, kun tuli edellisenä iltana vähän saunottuakin, tosin ilman alkoholia. Päivän teemaksi pitikin siis ottaa riittävä nesteytys.
Päivän ensimmäinen ajopätkä oli väli Savitaipale – Taavetti. Se on noin 35 kilometrin mittainen ja jonkin verran tiukkojakin mäkiä sisältävä. Tosin mäkiä oli suurin pirtein yhtä paljon molempiin suuntiin. Aamu oli pilvinen ja lännestä tuntui tuulevan ihan kohtalaisesti. Tällä pätkällä tuuli tuli kuitenkin vielä sivusta. Taavetissa pysähdyimme torille haukkaamaan vähän energiaa ja sen jälkeen minä lähdin jatkamaan yksin matkaa kohti etelää ja Miehikkälää. Miehikkälään oli matkaa jälleen se sama noin 35 kilometriä. Tie oli Taavetin tietä pienempää ja rauhallisempaa. Metsää oli paljon ja asumuksia melko harvassa, muutamia maatiloja ja mökkeja näkyi siellä täällä. Tie oli edelleen mäkistä, mutta nyt alkoi alamäkeä olemaan enemmän kuin ylämäkeä – rannikolle päin oltiin matkalla. Mitä lähemmäksi Miehikkälää tultiin sitä enemmän metsät alkoivat muuttumaan hienoiksi mäntykangasmetsiksi. Pari kilsaa ennen Miehikkälän keskustaa pysähdyin munkki-limsalle Salpalinjamuseolle. Pyörähdin myös pikaisesti katsomassa 2. maailmansodan puolustusasemia ja panssariesteitä. Tämän pienen pysähdyksen ja kävelytuokion jälkeen porhalsin Miehikkälän keskustan läpi kohti Virolahtea. Sielä Venäjän rajalle ei ole kuin vajaat 10 kilometriä, mutta päätin kuitenkin suunnata kohti länttä. Virolahdelle asti oli reitti ollut laskuvoittoista, mutta sitten oltiin sen verran rannikolla, että loppupäivänä nousua ja laskua tulisi suurinpiirtein saman verran.
Virolahdelta lähdin polkemaan museotietä pitkin kohden Haminaa. Melko pian kuitenkin törmäsin EuroVelo 10 (EV10) kyltteihin, joita rupesin seuraamaan. Tuo EV10 on Itämeren kiertoreitti, joka kiertää Itämeren rantoja pitkin Suomen, Rutsin, Tanskan, Saksan, Puolan, Baltian maiden ja Venäjän kautta. Ihan koko aikaa en reitillä pysynyt, sillä se poikkesi välillä hiekkateille, jotka tekivät vähän lisämatkaa, ja kun päivämatkani olisi muutenkin melko pitkä, niin en ottanut yhtään turhaa lisäkilometriä alleni. Isommilla paikkakunnilla myös eksyin välillä reitiltä, kunnes taas jossain kohtaa palasin sille. Muutenkin päivän navigointi oli hukassa, sillä olin aamulla valinnut väärän reitin pyörätietokoneeseeni ja se yritti koko ajan ohjata minua Ylöjärvi – Vääksy -reitille. En kuitenkaan viitsinyt keskeyttää matkan mittaamista, sillä päivän reitti oli kuitenkin melko suoraviivainen.
Virolahti – Hamina väli oli jälleen sen noin 35 kilometriä pitkä. Reitti oli tosi mäkinen ja mutkainen, mutta ainakin tämän päivän ja ehkä myös koko reissun hienoimpia pätkiä. Ja kun aurinkokin oli taas alkanut paistelemaan, niin mikäs siinä oli polkiessa, tosin tuuli oli vastainen ja päätä särki edelleen. Haminassa tuli pyörittyä vähän aikaa nähtävyyksiä katsellen, ja kävin myös Kerholla syömässä noutopöydästä. Vähän Haminan jälkeen kävin myös kaupasta ostamassa lisää energiaa ja juomaa ennen kuin jatkoin matkaa kohti Kotkaa. Tämän pysähdyksen jälkeen muistin katsoa tarkemmin, ettei vesi ole hiilihapollista – suht ikävää juotavaa energiajuomaan sekoitettuna ja muutenkin lämpimänä pyöräreissulla.
Haminan ja Kotkan väli ei ole kuin 25 kilometriä, mutta melko paljon tuohon väliin sain kulutettua aikaa. Tässä kohtaa olisi kyllä kaivannut navigaattorin apua, sillä aika usein sain katsoa, mihin päin sitä pitäisi mistäkin risteyksestä mennä ja pari kertaa jouduin palaamaan takaisinkin päin ja kerran kysyin varmistusta suunnastani. Kotkan keskustaan tuli kuitenkin loppujen lopuksi päästyä ja torikin löydettyä, jossa söin pikaisesti jäätelöt ennen kuin pienen rantakiemuran kautta jatkoin matkaani eteenpäin kohti Loviisaa. Päivä näytti menevän niin ajallisesti kuin matkallisesti pitkäksi, joten hirveää intoa ei nähtävyyksien katseluun ollut. Pois Kotkasta lähdin Hirssaaren ja Mussalon kautta. Täältä löysin jälleen EV10-reitin, jota lähdin taas seuraamaan. Kotkan jälkeen lännestä puhalta vastatuuli taas jatkui, mutta positiivista oli, että pään särky oli hellittänyt. Jatkoin Virojoelta alkaneen 170-tien seuraamista, kun EV10-reittikin sitä pääosin seuraili. Pyhtäällä valitsin pienen kierron kun EV10-reitti kävi siellä. Suunta oli kohti Loviisaa, jonka jälkeen tulisi eteen seuraava yöpaikkani. Pyhtään ja Loviisan välinen 170-tien pätkä oli melko ankeaa poljettavaa. Ei juuri mitään nähtävää, vähän heikkoa asfalttiakin ja vastatuulta. Pyhtään kirkonkylässä pysähdyin jälleen ABC:lle, mutta tällä kertaa vain terassille haukkaamaan vähän omia eväitä ja tarkastamaan kuinka pitkä matka majapaikkaani vielä olisi. Hieman pettynyt olo oli, kun matkaa näytti olevan vielä yli 30 kilometriä. Takana oli kuitenkin jo 180 kilometriä ja ajoaikaakin melkein 7:30 tuntia. Itse Loviisaan ei onneksi ollut matkaa kuin parisen kymppiä ja siellä kävisin syömässä jotain tuhtia. Loviisaan sapuessani tuli melko pian eteen siellä meneillään olevat asuntomessut. Tosin alue oli jo suljettu eikä muutenkaan olisi jaksanut mennä sinne köpöttelemään taloihin – toisaalta olisi voinut mennä nukkumaan johonkin ilmastoituun makuuhuoneeseen ja käydä suihkussa ja saunassa. Ajoin kuitenkin keskustaan ja kävin rantamaksiineilla katsomassa olisiko sopivaa ruokapaikkaa. Eipä ollut, joten palasin keskustaan ja kävin syömässä kebabin ranskalaisilla. Tuolla energialla jaksoin polkea hyvin viimeiset 13 kilometriä majapaikkaani, joka sijaitsi Pernaja lähellä.
Yöpaikkani oli nimeltään Peaceful modern classic, ja nimi piti kyllä paikkansa – tai tuosta modern-sanalle en kyllä löytänyt kauheasti vastinetta. Paikka sijaitsi kuitenkin rauhallisesti peltomaisemissa ja oli melko uskonnolissävynneinen paikka. Huone oli toisessa kerroksessa ja ison kokoinen. Vessa ja pesuhuone oli muiden yläkertalaisten kanssa yhteinen ja sijaitsi seinäni takana, joka oli pieni miinus. Tarjoilut kuitenkin pelasi, sillä isäntä tarjosi juuri valmistamaansa pizzaa minulle ja muille paikalla oleville vieraille. Pöydässä tosin ei ollut kuin isännän nuori poika sekä kolme venäläistä – emme alkaneet keskustelemaan päivän politiikasta, vaan pysyttäydyimme muissa aiheissa, pääsin siis puhumaan englantiakin tällä reissulla. Melko pian poistuin pöydästä iltatoimille ja nukkumaan. Päivälle oli tullut kuitenkin mittaa lähdöstä melkein 12 tuntia, josta ajoaikaa melkein 9 tuntia. Kilometrejä kertyi 215 km ja nousumetrejä 1650 m. Kaloreita oli kulunut viitisen tuhatta. Päivä oli ollut pitkä, mutta kyllä nähtävääkin oli ja enemmänkin olisi voinut kiertää, mutta kun varattuun yöpaikkaan piti ehtiä ihmisten aikoihin, niin joka paikkaa ei ehtinyt päsähtymään. Sää oli myös muuten mukava, mutta vastatuulta oli viimeisen 150 kilometrin aikana melkein jatkuvasta.
Peaceful-majapaikka oli kyllä ihan nimensä veroinen, rauhallinen. Olin kuitenkin varmistanut yörauhan korvatulpilla, mutta siihen ei olisi tainnut olla tarvetta. Aamullakaan en nähnyt talossa ketään. Pyöräkin näytti olevan eteisessä paikallan, johon sen illalla sain nostaa mahdolliselta sateelta suojaan. Aamupala oli katettu alakerran ruokapöytään ja siellä kävin täyttämässä mahani ennen kuin pakkasin kamani jälleen kasaan ja lähdin jatkamaan matkaani. Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan kun matka kohti Porvoota lähti käyntiin. Aamu oli hienon aurinkoinen ja sen verran lämminkin, että tuuliliiviä eikä irtohihoja tarvittu pukea. Myös tuulen suunta oli edellistä päivää otollisempi ja vähäisempi. Iltapäiväksi tosin oli ennustettu sadekuuroja, joten sai nähdä missä kohtaa kastuisin ensimmäisen kerran tällä reissulla. Myöskään seuraavaa yöpaikkaa en ollut varattu, eli senkin löytämiseen piti jättää aikaa, etten jäisi yöksi ihan taivasalle.
Matka eteni tuttua 170-tietä pitkin. Ennen Porvoota ei juuri mitään ihmeellistä ollut. Peltomaisemissa pääosin ajeltiin. Porvooseen oli matkaa noin 26 kilometriä eikä sitä ennen tarvinnut pysähdellä. Porvoossa kuitenkin pysähdyin etsiskelemään Porvoon lakritsin tehtaanmyymälää, sitä kuitenkaan varmuudella löytämättä. Jonkun tehtaanmyymälän löysin, mutta se oli vielä kiinni, kun olin niin aikaisin liikenteessä. Kuukausi aikaisemmin, Jukola-viikonloppuna olin polkenut jo Porvoon vanhassakaupungissa, joten en lähtenyt sinne nyt uudelleen, vaan porhalsin kaupungin läpi kohti Helsinkiä.
Parin tunnin ajamisen jälkeen alkoi tuntumaan, että olisi aika aamupäivän munkille. Toiveena oli, että Söderkullasta löytyisi joku kahvio tien varresta, mutta sain pettyä ja jouduin jatkamaan vielä vähän matkaa eteenpäin ennen kuin löytyi Keidasleipomo, josta otin korvapuustin ja Batteryn. Kyllä maistui, sillä matkaa oli takana jo yli 2:30 tuntia. Tämän jälkeen matka jatkui taas suorinta tietä kohti Helsinkiä. Salmenkallio kohdalla poikkesin kuitenkin pois suorimmalta reitiltä ja lähdin seuraamaan kohti EV10-reittiä, sillä tiesin että edessä olisi paljon liikennevaloja ja toivoin että tämä reitti olisi mukavampi vaikka vähän kiertääkin. Reitti olikin luonnonkaunista maisemaa, tosin tiepohja oli vähän huonokuntoista tai hiekkaa. Reitti kulki mm. Kasakallion lunnonsuojelualueen vieritse ja Vuosaarenhuipun kautta. Tuo Vuosaarenhuippu oli jännä alue. Se on yli 60 hehtaarin laajuinen ulkoilualue, jossa sijaitsi aiemmin kaatopaikka ja rakentamisesta yli jääneiden maamassojen sijoituspaikka. Alue on kuitenkin maisemoinnilla tehty monipuolinen ulkoilualue. Siellä olisi voinut pyöriä enemmäkin, mutta jotenkin ei vaan sillä hetkellä ollut riittävästi kiinnostusta alueeseen. Matka jatkui siis kohti Helsingin keskustaa. Vuosaaren läpi pääsi vielä sujuvasti mukavilla kevyenliikenteenväylillä, mutta Itäkeskukseen tultaessa alkoi tulemaan liikennevaloja yhtenään ja matka katkesi jatkuvasti. Navigaattori oli nyt paikoillaan ja ohjasikin melko hyvin minua kohti keskustaa. Kulosaaren kohdilla löysin taas takaisin EV10-reitille ja niiden viitat pyöräytti minut Kulosaaren ympäri ja sitten Mustikkamaalle. Mustikkamaalta jatkoin Sörnäisiin, Merihakaan, Kauppatorille ja Kaivopuistoon, jossa pysähdyin syömään ja juomaan jotain pientä, suolaista ja kallista. Tämän pienen tauon jälkeen suuntana oli Lauttasaari. Yhden tietyömaan vuoksi pyörällä pääsy Lauttasaaren sillalle olikin sitten työn ja tuskan takan, ainakin tällaiselle ulkopaikkakuntalaiselle. Reitti kuitenkin vihdoin ja viimein löytyi ja samalla löytyi taas myös EV10-reitti, jota lähdinkin seuraamaan, sillä olin varma, että se ohjaisi minut pois Helsingin ja Espoon alueelta. Oman navigaattorini reitti oli piirretty ihan muuta kautta, sillä alunperin minulla ei ollut tarkoitus tulla Helsingin keskustaan laisinkaan, eikä sen ohjeisiin ollut luottamista. Melko pitkälle Espooseen pääsinkin ennen kuin hävitin taas EV10-reitin (tai sitten merkinnät vaan loppuivat). Espoon Soukassa ja Espoonlahdella oli melkoista poukkoilua ennen kuin löysin reitin kohti Kirkkonummea.
Kirkkonummellakin tuli pyörittyä vähän aikaa ennen kuin löysin paikan, jossa pääsisin täyttämään huutavan vatsani. Harmillista että valitsin ensimmäisen mahdollisuuden, joka oli Prisman Hese. Kun moska oli syöty, kävin taas täydentämässä Prismassa eväsvarantojani, vähän energiaa ja lisäjuomaa. Pian Kirkkonummen jälkeen pääsin taas vähäksi aikaa maalaismaisemiin. EV10-reitti olisi ohjannut Siuntioon, mutta se oli hiekkatietä ja päätin jatkaa navigaattorin ehdottamaa tietä kohti isompaa 51-tietä. Hesen ateria oli alkanut polttelemaan kyljessä ja poikkesinkin pian 51-tielle saapumiseni jälkeen Pikkalan ABC:lle vessakäynnille. Kun tulin takaisin ulos, niin taivaalta tippuivat reissun ensimmäiset vesipisarat. Niitä ei nyt tullut kuin jokunen, mutta kuiva kausi oli ilmeisesti päättymässä. Suunnitelmissa oli, että jatkaisin vielä Inkoon (johon matkaa 18 km) ohi Karjaalle (37 km), jossa alkaisin katsomaan yöpaikkaa, kello ei ollut kuitenkaan kuin vasta puoli viisi illalla, joten jos kuivaa olisi, niin kyllä tunti-pari voisi vielä ajella. Jatkoin polkemista 51-tien reunaa pitkin, joka oli melko vilkasliikenteinen, mutta piennar oli mukavan leveä ja hyväkuntoinen. Vettä tihutti pikkuisen, mutta oli myötätuulta eikä muutenkaan kylmä, joten en pukenut edes sadeliiviä päälleni vaan jatkoin eteenpäin. Inkoon kohdilla kuitenkin alkoi satamaan vähän enemmän ja kun tulin juuri sopivasti keskustaan, niin pysähdyin bussipysäkille sateensuojaan ja puin jopa sadeliivin päälle. Samalla päätin jäädä Inkooseen kun sade näytti jatkuvan, jos vaan joku paikka löytyisi. Ensimmäinen soittamani paikka oli täynnä, mutta jälleen Booking.comista löytyi vapaa ja edullinen paikka ihan muutaman kilometrin etäisyydelltä. Varasin sen ja lähdin polkemaan sinne. Edelleen vähän sateli, mutta ei mitenkään hirveästi.
Tuleva yöpaikkani oli ollut aiemmin Inkoon kunnan omistuksessa, ja siinä oli ollut mm. vanhainkoti ja pakolaiskeskus. Nyt osa rakennuksesta oli muutettu vähän aikaa sitten motelli Ingalaksi. Huoneessa oli kaksi sänkyä, pöytä, pari tuolia ja vessa. Suihkutilat olivat käytävässä yhteiskäytössä. Jonkun aamupalan olisi periaatteessa saanut tilata, mutta päätin käydä pyörällä vajaan kolmen kilometrin päässä olevassa kaupassa ostamassa iltapalaa / -herkkuja ja aamupalaa. Kello ei ollut kuitenkaan kuin vasta vähän yli kuuden, joten jotain pitäisi vielä syödäkin. Kaupassa käynnin jälkeen kävin suihkussa, asetuin huoneeseen ja aloin suunnittelemaan seuraavan päivän reittiä. Kirkkonumella olin soittanut jo Tuulille ja anonut yhtä ylimääräistä retkipäivää, sillä halusin käydä Hangossa ja siellä käynti ja Punkalaitumelle pyöräily ei onnistuisi yhden päivän aikana eteenkään, kun jouduin jäämään jo Inkooseen yöksi – eikä olisi onnistunut kyllä muutenkaan. Samalla tuli syötyä vähän sämpylää yms. sekä lakritsaa ja sipsejä. Ilta meni vielä ihan mukavasti, vähän oli herkuttelusta ähky olo, mutta muuten ihan OK. Mittaa retkipäivälle kertyi noin kymmenen tuntia, josta ajoaikaa oli 7:30 tuntia. Matkaa kertyi 175 kilometriä ja lisäksi viiden kilometrin kauppareissu. Nousumetrejä kertyi 1300 metriä ja kaloreita kului 4000 kcal.
Yöllä alkoi vatsaa vääntämään ja polttamaan ja ramppasin koko yön vessassa. Yö oli muutenkin melko huono, kun ei oikein saanut nukuttua, ja aamulla olo oli heikko ja voimaton, ja kun alkoi syömään aamupalaa, niin mikään ei oikein uponnut. Väkisin kuitenkin söin sämpylää ja jotain muutakin, mutta melko vähiin tankkaaminen jäi. Olin herännyt melko aikasin ja päätin, että huilaan vielä vähän aikaa, enkä lähtisi liikenteeseen ennen kasia. Sainkin oloni vähän paremmaksi, mutta mitenkään vahva olo ei ollut.
Kun lähdin liikenteeseen klo 7:59, niin sää oli sumuinen, mutta kirkastumaan päin. Ensin pyörähdin Inkoon satamassa, mutta melko pian lähdin polkemaan kohti Tammisaarta. Alkuun jouduin hiekkatielle, mutta muutaman kilometrin jälkeen pääsin hyväkuntoisella asfaltille. Tien numero oli 1050, jonka varrella oli jokusia hienoja vanhoja pieniä kyliä. Tie oli taas vaihteeksi tosi mäkinen ja mutkainen, mutta ihan mukavaa ajettavaa. Olo ei ollut vieläkään mikään huippu ja tunnin ajon jälkeen pysähdyinkin syömään vähän aamupalalta jääneitä eväitä. Tammisaareen oli matkaa noin 45 kilometriä ja sillä välillä en juurikaan pysähdellyt. Ainoastaan Raaseporin linnanraunioilla poikkesin, mutta en sielläkään sen enempää kierrellyt. Riisuin vain irtohihat ja tuuliliivin ja laitoin aurinkorasvaa, kun aamusumu oli hälvennyt ja aurinko oli alkanut paistamaan. Tammisaaressa tein pienen kierroksen ja kävin satamaterassilla syömässä sämpylän. Sämpylän syömiseen meni aikaa yllättävän kauan sillä ruoka ei edelleenkään uponnut vaan leipää sai jauhaa suussa melkoisen tovin.
Seuraavaa yöpaikkaa en ollut vielä varannut ja nyt oli mahdollisuus, että suuntaisin esim. kohti Turkua tai jonnekin lähemmäksi maalia, tai sitten kävisin suunnitellusti Hangossa. Päätin suunnata kohti Hankoa ja toivoa että olotila pysyy edes tällaisena ja pystyy polkemaan vielä Hangosta poiskin päin. Hankoon johtava 25-tie oli tosi vilkas, mutta onneksi pian Tammisaaren jälkeen pääsin kääntymään pienemmälle tielle, joka kulki Leksvallin ja Skogbyn kautta. Ennen Lappohjaa joutui taas vähäksi aikaa isolle tielle, mutta Lappohjassa pääsi jälleen pienemmille teille, joissa pääsi taas katselemaan hienoja mäntykangasmaastoja. Pieni pysähdys piti Lappohjassa pitää kun alkoi satelemaan, mutta se ei kestänyt montaakaan minuuttia. Matka taittui hieman tahmeasti, sillä vastatuuli haittasi taas matkan etenemistä. Hankoon saavuttuani etsin ensimmäisenä ruokapaikan, jossa olisi joku noutopöytä. Ihan hyvä paikka löytyikin, ja siellä sain vähän pizzaa, nuudelia ja salaattia syötyä, mutta vähän väkisin änkeemistä edelleen syöminen oli. Onneksi sentää pysyi sisällä, joten eiköhän siitä jotain energiaa irtoa loppupäivälle. Kävin vielä pyörähtämässä Tulliemen rannassa ja ostamassa kaupasta evästäydennystä. Sitten matka jatkoi takaisin kohti Tammisaarta, samaa reittiä kuin tullessakin.
Pizzasta ja myötätuulesta sai voimia paluumatkalle Tammisaareen. Ajattelin että paluu voisi olla tuskien taival, mutta se lähtikin etenemään mukavalla tahdilla. Ainoa huolen aihe oli edessä ja ylhäällä. Aurinko paisteli vielä mukavan lämpimästi, mutta se sain edessä olevan taivaan mustaksi ja uhkaavaan näköiseksi. Vähän ennen Lappohjaa alkoi ensin vähän tihuttamaan ja sitten satamaan kunnolla. Onneksi oli juuri Lappohjan taajamassa ja pääsin linja-autopysäkille suojaan. Kymmenisen minuuttia siinä istuskelin ja sitten näytti siltä että sade vähän hellittäisi, vaikka sadetutka näyttikin toista. Lähdin kuitenkin liikenteeseen toivoen ettei sade pahene. Sade kuitenkin jatkui ja pian pysähdyin pukemaan sadeliivin päälle. Onneksi ei ollut kylmä, sillä vaikka satoikin ihan kunnolla, niin silti jostain pilvien välistä aurinkokin yritti paistella. Vettä sateli varmaankin tunnin verran ja loppui joskus neljän aikoihin. Tuolloin olin kääntynyt jo Taamisaaresta Saloon johtavalle tielle numero 52. Tuota tietä piti ajella kymmenen kilometrin verran Tenholaan asti. Tämä pätkä oli melko ylämäkivoittoinen ja vilkasliikenteinen. Tie oli myös juuri asfaltoitu, eli oli kyllä hyvässä kunnossa, mutta piennarviivoja ei oltu vielä maalattu, joten vähän oli turvattoman oloista polkea. Tenholassa olo oli taas sen oloinen, ettei ihan kauheasti tarvitsisi enää jatkaa. Ostin Salesta vähän purtavaa, muttei se vieläkään oikein maistunut. Kamppeetkin olivat melko märät. Aloin siis taas katselemaan löytyisikö esim. Perniöstä, reilun 20 kilometrin päästä, sopivaa yöpaikkaa, ja kyllähän sieltä löytyi ja jälleen Booking.com:n kautta varausta eteenpäin. Jouduin ajelemaan vielä jonkin verran vilkkaamman ison tien reunaa, mutta aika paljon pääsin pienemmillekin teille, jotka eivät tehneet kauheaa kiertoa. Perniön päässä alkoi olemaan taas ihan hienoja maalaismaisemia, ainakin noilla pikkuteillä. Päivän retkiaika oli vähän vajaa kymmenen tuntia, josta ajoaikaa vähän päälle seitsemän tuntia. Matkaa kertyi illan kauppareissun kanssa 170 kilometriä. Nousumetrejä tonnin verran ja kulutettuja kaloreita 3800 kcal. Päivän sääksi voisi sanoa “monipuolinen”.
Viimeinen yöpaikkani oli Pernion Majoituksessa. Sain käyttööni käytännössä pienen yksiön, jossa oli keittiö, olohuone, makkarisyvennys, WC- ja suihkutila. Ulkona olisi ollut myös grillausmahdollisuuksia yms., mutta minulle riitti tähän hätään suihku, ruoka joka uppoaisi ja sänky – myös vessalle oli melkoinen tarve. Suihkun jälkeen kävin pyörähtämässä paikallisen komean kirkon ympäristössä ja läheisessä marketissa hakemassa iltaruokaa ja aamupalaa. Olo oli taas vähän heikompi, mutta onneksi lämmin porokeitto maistui ja vähän suklaatakin sain mahaani tuomaan energiaa. Jonkin aikaa katselin televisiota, mutta sitten sänky kutsui luokseen. Yöllä jouduin jälleen käymään jokusen kerran vessassa. Ensimmäisellä kerralla heräsin hiestä märkänä, mutta muuten olo oli ihan OK.
Viimeiseen retkipäivään olin herännyt normaaliin tapaan ajoissa, mutta nukahdin kuitenkin uudelleen ja heräsin vasta kasin jälkeen. Aamutoimiin meni tunnin verran, jonka jälkeen pääsin taas liikenteeseen. Aamulla olo oli ihan ok, vaikka maha olikin vielä kuralla. Aamupalakin maistuin edellispäivää paremmin, joten toive hyvästä viimeisestä ajopäivästä oli korkealla. Sääkin näytti ihan lupaavalta. Olin kuitenkin suunnitellut reitin kulkemaan melko suorinta reittiä kohti Punkalaidunta ja Vehkajärven mökkiä, ja matkaa sille näytti tulevan 115 kilometriä. Eli olisin hyvissä ajoin päivällä perillä, jos mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Ensin reitti kulki Saloon, jonne oli matkaa 23 kilometriä, ja sinne piti polkea jälleen suurimmaksi osin 52-tien vartta. Onneksi alkuun oli pyörätietä ja sitten leveää piennarta, joten rennosti pääsi ajelemaan eikä takatutkan piippauksesta tarvinnut kauheasti huolestua. Salossa pysähdyin sen verran, että kävelin torin läpi ja ihmettelin väenpaljoutta siihen aikaan torstaiaamua. Toripäivä oli kuumimmillaan. Salosta matka jatkui Kosti TL:ään, jossa tuli 57 kilometriä täyteen, eli siellä päivä oli puolivälissä. Ennen Koski TL:ää pysähdyin lukemaan muistolaattaa Kaupin linnasta ja samalla söin vähän eväitä pois. Maisemat olivat muuttuneet taas enemmän peltomaisemiksi. Aurinko paisteli, tuuli oli vähän myötäinen ja olokin ihan ok, joten mikäs siinä oli polkiessa. Jossain kohtaa kävi jopa mielessä, että pitäisikö tehdä vähän pidennystä päivämatkaan, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Koski TL:n jälkeen tultiinkin pian sitten jo Ypäjän puolelle ja jo aiemmin poljetuille teille. Ypäjä tuli ohitettu äkkiä ja viimeinen 30 kilometrin pätkä lähti käyntiin. Loppukilometreilläkään ei tullut mitään ihmeellistä vastaan, vaan kilometrit vähenivät ja maali läheni. Mökille pääsin ennen kolmea. Olo oli ihan vahva ja pitkästä aikaa oli jopa vähän nälkäkin. Makaroonilatikko ja mustikkapiirakka maistuivat mainioilta roskaruuan ja munkkien jälkeen. Päivän ajoaika oli 4:30 tuntia ja tänään pysähdyksiin meni aikaa vain vartin verran. Matkaa kertyi 116 kilometriä, nousumetrejä 670 metriä ja kaloreita kului 2100 kcal.
Tämä kuuden päivän pyöräretki onnistui ihan mainiosti. Ylitsepääsemättömiä ongelmia ei ollut ja ongelmia ylipäätään melko vähän. Tämä oli nyt tällainen reissu, jossa tuli kerättyä vähän ehkä liikaakin kilometrejä. Yöpaikat vähän sanelivat tahdin, ja seuraavalla kerralla yöpaikat voisi sijoittaa isompiin paikkoihin, joissa iltaisin voisi kiertää vähän nähtävyyksiä ja pystyisi pitämään päivämatkat lyhyempinä. Nyt yöpaikat olivat vähän sellaisissa paikoissa, joissa ei ihan kauheasti ollut nähtävää, joten päivääkään ei kannattanut lopettaa kovin aikaisin. Myös sää suosi. Vettä ei onneksi tullut paljon, joten mukana olleilla kamppeilla selvisi hyvin. Muutankin varusteita oli sopiva määrä, jotain ei tarvittu, mutta ne oli hyvä olla varalta mukana kun ei etukäteen tiedä mitä tapahtuu. Maisemiakin oli monenlaisia. Paljon kuitenkin ihan pusikkojen reunustamaa tietä, jossa ei juuri nähtävää. Mutta paljon oli ihan hienoa maalais- ja kulttuurimaisemaa, komeita mäntykankaita ja järvimaisemia. kaksinumeroiset tiet ovat melko tylsiä ajaa, ainakin jos piennar on kapea ja joutuu koko ajan varomaan autoja. Takatutka oli kyllä hyvä koko reissun ajan, pienemmillä teillä voi ajaa vähän vapaammin keskemmällä tietä, kunnes tutka piippaa, ja isommilla teillä osasi ottaa piipatessa tukevamman otteen tangosta.
Retkellä tuli ajettu n.1020 kilometriä ja siihen kului aikaa noin 42 tuntia, eli keskivauhdiksi tuli noin 24 km/h. Garminin pyörämittarin mukaan nousua oli 7200 metriä, johon pitää suhtautua vähän varauksella. Polarin mittarin mukaan kaloreita olisi palanut 23000 kcal:n verran, mutta en pitäisi tuotakaan ihan absoluuttisena totuutena.
Tällainen oli ensimmäinen useamman päivän pyöräretkeni. Saa nähdä mitä ensi kesä tuo tullessaan.
