Viikko 28-29/2024 (8. – 21.7.2024)

Tällä kertaa on yhteen päivitykseen kirjattu kahden viikon jakso. Keskityn nyt lähinnä tähän ajanjaksoon osuneeseen pyöräretkeeni, mutta ennen ja jälkeen retken tuli kyllä harjoituskirjaan kirjauksia.

Lomat ovat siis jatkuneet ja tähän ajanjaksoon lomapäiviä on vietetty niin kotona kuin Vehkajärvelläkin. Säiden osalta on ollut melko epävakaista, eikä kovista helteistäkään ole päässyt kärsimään.

Maanantaina aamupäivällä kävin ensin juoksemassa mökiltä Tursaan ja takaisin. Jalat olivat vähän väsyneet, mutta onneksi jalkavaivoista ei ollut tietoa. Lämpöä oli 18 astetta ja oli kova lounaistuuli. 14.4 km:n reissuun meni aikaa 1:08, eli keskariksi tuli 4:44 min/km, syke 131 bpm. Päivällä kävin vielä gravelilla pyöräilemässä ja keräilemässä jokusia uusia ruutuja Nuutajärven ja Porintien suunnalla. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaa kolme tuntia.

Tiistaina aamupäivällä polkaisin maantiepyörällä mökiltä kotiin Sastamalan, Karkun, Mahnalan ja Sasin kautta. Lämpöä oli 19 astetta ja sain taakseni myös mukavan myötätuulen. 113 kilometrin matkaan kului aikaa ainoastaan 3,5 tuntia, eli keskariksi tuli vähän päälle 32 km/h, keskitehotkin nousi 182W:iin. Sateenuhan vuoksi lyhensin vähän reittiä alkupäästä. Vettä en kuitenkaan saanut niskaani lopun muutamaa tippaa lukuunottamatta.

Keskiviikon ainoa liikunnallinen aktiviteetti oli kun kävin juoksemassa Ikurissa reilun 6 kilometrin VK2-lenkin. Piti pitkästä aikaa kokeilla, onko vauhtia enää yhtään jäljellä. Aikaa meni 25 minuuttia, joten keskariksi tuli 3:55 min/km. Veto oli ihan hyvä vaikka tosi rankka olikin. Huomasi kyllä ettei ole kovia lenkkejä tullut tehtyä vähään aikaan.

Torstaista muodostui lepopäivä ja valmistauduin perjantaina alkavaan pyöräretkeeni. Ohjelmassa oli siis laukkujen pakkailua ja viimeisiä reittisuunnitelman viilaamisia.

Perjantaina oli sitten aika lähteä retkelle. Aamupäivälle oli ennustettu vähän sadetta, mutta koska se ei toteutunut, niin ei tarvinnut turvautua autokyytiin, vaan poljin kotoa 10 kilometriä Tampereen rautatieasemalle. Tampereelta kolkuttelisin ensin junan kyydissä Seinäjoelle, josta polkeminen sitten tosissaan alkoi. Junamatka ei kestänyt kuin tunnin verran, ja siinä ehti hyvin syömään puolikkaan subin, jottei heti alkukilometreillä tarvisi pysähtyä syömään.

Seinäjoella paisteli komeasti aurinko ja jouduin heti kättelyssä laittamaan aurinkorasvaa. Samalla odottelin, että Komootin reitti latautuisi Garminiin. Mutta lataaminen tuntui kestävän ja kestävän, ja päätin lähteä etenemään ilman navigointia. Reitti olisi kutenkin melko selvä ja reitin voisi tarvittaessa tarkastaa kännykästä.

Seinäjoelta polin ensin Ilmajoen ja Koskenkorvan kautta Kurikkaan, jossa pidin pienen tauon ennen kuin jatkoin kohti Kauhajokea. Kauhajoelle asti tie oli ollut mukavan hiljaista ja tasaista, maisemat olivat pääosin peltomaisemia. Kauhajoen jälkeen tie muuttui vilkkaammaksi ja mäkisemmäksi, ja maisematkin muuttuivat metsäisimmiksi. Karijoella pysähdyin pitkin matkaa mainostetulle rompetorille. Siellä oli kaikennäköistä vanhaa, mm. traktoreita, autoja ja muuta, mitä nyt rompetorilla kuuluukin olla. Minua myös haastateltiin kameran edessä johon lähetykseen – en tiedä kyllä tuliko jostain joskus ulos.

Karijoen jälkeen tulin ensin Lapväärtiin, ennen kuin saavuin ensimmäisen päivän päätepisteeseeni Kristiinankaupunkiin. Kristiinankaupungissa oli kansainväliset markkinat ja sitä myöden keskusta täynnä kojuja ja porukkaa. Saavuin paikalle vähän ennen viittä, joten minulle jäi tunti aikaa kierrellä markkinoita ja syödä sen antimia sen verran, ettei omia eväitä tarvinnut heti kuluttaa.

Markkinoilta lähdin tarkastamaan Björkskäretin niemenkärkeä, jonka olin etukäteen suunnitellut ensimmäiseksi yöpymispaikakseni. Paikka oli rauhallisen oloinen ja tuntui ihan sopivalta riippumattoyöpymiselle. Ainoa huono puoli paikassa oli, että siellä ei ollut vessamahdollisuutta, muuta kuin puskassa, mutta se ei ollut iso ongelma Kun yöpaikka oli varmistettu, niin poljin 5 km takaisin Kristiinankaupunkiin ostamaan vettä vesipusiin ja pulloihin, sekä ilta- ja aamupalaa. Takaisin yöpaikkaan polkiessani poikkesin vielä matkan varrella olevalle yleiselle uimarannalle suihkuun ja vessaan. Sitten suuntasin takaisin niemen kärkeen pystyttämään riippumattomajoitustani.

Seinäjoelta yöpymispaikkaani kertyi matkaa 120 kilometriä ja aikaa kului 5 tuntia. Pitkästä päivästä huolimatta uni ei tullut heti silmään. Niemessä oli muitakin retkeilijöitä, mutta niistä ei isompaa häiriötä ollut. Lähinnä linnut pitivät sen verran mekkalaa, että korvatulpat piti ottaa käyttöön.

Lauantaiaamu valkeni yhtä hienona kuin perjantai-ilta oli päättynyt. Aallot loiskuttelivat rantaan, linnut lauloivat ja aurinko paisteli komeasti. Ennen leirin purkamista, keitin annospuuron Primus-keittimellä ja menin syömään sen rantakivikoille ihailemaan samalla aurinkoista merimaisemaa. Samalla latasin varavirtalähteelläni kännykän ja Polarin rannekellon. Laitteiden sähköä piti säästää kaikin mahdollisin tavoin. Kännykän laitoin pois päältä heti kotisoitoin jälkeen ja päälle laitoin vasta kun lähdin liikenteeseen. Pyörämittari meni virransäästötilaan heti kun sillä ei ollut mitään kerrottavaa. Takatutkan otin pois päältä aina kun ajoin pyörätiellä.

Leiri oli pakattu takaisin pyörälaukkuihin melko pikaisesti ja toisen päivän polkeminen alkoi klo 9:20. Päivästä näytti tulevan hieno ja aurinkoinen, joten aurinkorasvalla piti jälleen itsensä valella. Ennen Kristiinankaupungista poistumista, kuljin vielä markkina-alueen läpi, mutta nyt sieltä ei tarttunut mitään mukaan.

Toisena ajopäivänä suuntasin ensin Lapväärtiin ja sieltä rannikkoa pitkin Merikarvialle. Tällä välillä ei mitään kummempaa nähtävää ollut, vaikka ihan rannikkoa pitkin tulikin poljettua. Meri pilkahteli aina silloin tällöin mökkiteidän päistä tai puiden välistä, mutta pääosin melko metsäistä ja pusikkoista pätkää sai polkea. Poikkesin kuitenkin Sidebyssä vierasvenesatamaan sekä kahvilaan munkki-mehulle. Merikarvialla pysähdyin vierasvenesataman tuntumaan tekemään Primuksella pussiruokaa ja muutenkin pitämään pientä taukoa.

Aterioinnin jälkeen matka jatkui kohti Ahlaista ja Reposaarta, jonne tarkoitukseni oli päättää toinen ajopäivä. En kuitenkaan löytänyt pikaisesti etsittynä sopivaa riippumattoyöpymispaikkaa ja jatkoinkin matkaani Yyteriin. Yyterissä kävin uimassa ja rannalla suihkussa. Sitten kävin kaupassa ostamassa jälleen ilta- ja aamueväitä. Tämän jälkeen lähdin etsimään Yyterin männiköstä sopivan rauhallista yöpymispaikkaa. Sellainen löytyikin erään retkeilypolun varresta ja sinne tulikin pystytettyä leiri. Ennen yöpuulle painumista ketteilin vielä iltapuurot ja kävin rannan vessoilla. Matkaa päivälle kertyi 150 kilometriä ja aikaa kului reilut kuusi tuntia.

Sunnuntaille oli ennustettu vesisateita, mutta sain kuitenkin aterioitua ja purettua leirini kuivissa olosuhteissa. Ainoana kiusana oli hyttyset, mutta riittävällä vaatetuksella niidenkin kanssa tuli toimeen. Vaatetusta piti kyllä keventää polkemaan lähtiessä, sillä sen verran lämmin aamu oli.

Yyteristä suuntasin ensin kohti Porin keskustaa, mutta Uusiniitystä suuntasin pienemmälle tielle kohti Makholmaa. Tässä vaiheessa alkoi myös ensin vähän tiputtelemaan vettä ja sitten tulemaan vähän enemmänkin, joten sadeliivi piti laittaa päälle. Sateen vuoksi kännykkänavigointi jäi vähän heikolle ja ajoinkin yhden risteyksen ohi. Vasta kun tuli kyltti, että “Yleinen tie päättyy”, niin otin kännykän esiin ja totesin, että olen ajanut kolmisen kilsaa sen risteyksen ohi, josta piti kääntyä. Samalla laitoin myös kenkien päälle sadesuojat, tosin se oli vähän myöhäistä, sillä kengät olivat jo märät.

Oikealle reitille päästyäni vesisade oli jo loppunut, mutta tiet olivat vielä pitkään märkiä ja sateen uhka oli koko ajan päällä. Suuntani oli kohti Luviaa, jossa pysähdyin ostamaan vähän välipalaa ja pitämään pientä taukoa. Olin jo edellisenä päivänä seuraillut 10-pyöräilyreitin kylttejä ja sama jatkui toisenakin päivänä. Alkuperäisessä reittisuunnitelmassani reitti kulki Luvialta suoraan Raumalle, mutta päätin seurata 10-reittiä ja se kiersi Irjanteen ja Eurajoen kautta Raumalle. Tästä tuli parinkymmenen kilometrin lisälenkki, mutta eipä minulla ollut mikään kiire.

Vähän ennen Rauman keskustaa, Kaarossa, poikkesin Kaarojärven uimarannalle keittelemään pussiruokaa ja pitämään taukoa. Tauon aikana sujutteli vähän vettäkin, mutta onneksi pääsin grillikatoksen suojaan ruokailemaan. Tauon jälkeen suuntasin kohti Rauman keskustaa ja katsomaan entistä opiskelupaikkaani kauppaoppilaitosta sekä muita kohteita. Opiskelukämppääni en löytänyt. Vanhassa kaupungissa kävin myös pyörähtämässä ja syömässä reissun ensimmäisen jäätelön.

Jäätelöhetken jälkeen pyörähdin vielä Vanhassa Raumassa ja sitten suuntasin kohti etelää. Keskustan jälkeen, Korteelassa, poikkesin ABC:lle ostamaan vähän evästä ja sitten jatkoin matkaani kohti etelää. Pikkuhiljaa sai alkaa katsella myös yöpaikkaa ja aikataulullisesti sellainen voisi olla Pyhärannan tuntumassa. Pyhärannan leirintäalueella kävin tankkaamassa vesipussini täyteen, mutta ihan Pyhärannan “keskustan” tuntumasta ei sopivaa yöpaikkaa löytynyt. Ajelinkin vielä kohti etelää ja hyvä niin, sillä muutaman kilometrin polkemisen jälkeen, Valkaman kylässä, huomasin tien varrella lavan kyltin, ja majoituinkin Yliskallion tanssilavan takaiseen metsikköön. Paikka oli sen puolesta hyvä, että siellä oli avoin puucee. Ikävämpi puoli oli, että pesytymään en tämän ajopäivän jälkeen päässyt. Paikka oli kuitenkin hyvä ja rauhallinen. Ilta meni taas edellisten tapaan. Riippumattokamppeet pystyyn ja iltapuuron tekoa. Sitten vielä vähän aikaa ulkona teputusta ennen kuin menin riippariin unta houkuttelemaan. Päivälle kertyi pyöräilymatkaa 145 kilometrin verran ja johon aikaa kului 6:40.

Maanantaille, neljännelle ajopäivälle oli ennustettu hyvää ajosäätä. Aamu oli kuitenkin pilvinen, joten aurinkorasvaa ei tarvinnut alkaa levittelemään. Aamupuuron aikana sain myös juttukaverin, kun läheisestä talosta oli iäkkäämpi rouva lähteynyt aamukävelylle ja tuli haastattelemaan minua. Puuro tuli syötyä ja leiri kasattua, joten matka pääsi taas jatkumaan.

Päivän ensimmäinen isompi kohde oli Uusikaupunki, mutta ennen sitä kävin pyörähtämssä rannikkoreitillä, josta kertyi kolmisenkymmentä lisäkilometriä. Rannikkokierroksella kävin ensin Pyhämaalla, josta tulin takaisin Kuivaraumaan ja suuntasin Leppäisen kautta Uuteenkaupunkiin. Tällä rannikkoreitillä oli reilun 10 kilometrin hiekkatiepätkä, mutta se oli pääosin hyvää poljettavaa. Ennen Uuttakaupunkia pysähdyin vielä pienelle välipalalle rantakalliolle, jossa otin myös aurinkorasvat käyttöön, sillä sen verran aurinkoiselta päivä näytti.

Uudessakaupungissa ei juurikaan tullut pyörittyä, ainoastaan sen verra mitä 10-reitti siellä kierrätti. Uudenkaupungin ja Kalantin välillä oli tullut aika lailla vettä, sillä tiet olivat tosi märät. Itse en saanut tippaakaa niskaani, vaan sadealue oli mennyt juuri edestäni. Eli onneksi tuli kierrettyä se rannikkoreitti, muuten olisin varmaan kastunut todella huolella.

Kalannista suuntasin kohti Vehmaata. Maisemat muuttuivat hienoiksi maalaismaisemiksi, mutta samalla myös tosi mäkisiksi. Ylämäissä sai laitta pientä vaihdetta silmään, sillä yli kymmenen lisäkilon kuljettaminen teki ylämäistä melko raskaita. Vehmaalla poikkesin paikalliseen ravintolaan syömään pizzan ja samalla sain ladata jo tyhjentynyttä varavirtalähdettäni. Yritin syödä rauhallisesti. Rauhalliseen ruokailuun oli kaksi syytä, ensinnäkin varavirtalähteen mahdollisimman pitkä lataaminen, toiseksi vähän jännitti kuinka maha reagoi pizzasta.

Tauon jälkeen matka jatkui maalaismaisemissa ensin Mynämäelle, sitten Mietoisten ja Askaisten kautta Merimaskuun ja Naantaliin. Merimaskussa oli jälleen muutaman kilometrin hiekkatieosuus, mutta sekin ihan hyväkuntoista. Vähän ennen Naatalia ilmaantui ensimmäiset ongelmat pyörän kanssa. Vaihteet eivät enää vaihtuneet kunnolla ja epäilin, että vaijeri olisi mennyt poikki. Vaihde jäi onneksi keskivaihteelle enkä uskaltanut sitä vaihtaa kun pelkäsin että se jäisi jumiin joko pienimmälle tai isoimmalle vaihteelle. Naantalissa kysäisin yhdeltä maantiepyöräilijältä löytyisikö lähistöltä pyörähuoltoa ja häneltä sainkin opastusta yhteen liikkeeseen. Se olikin vielä auki ja sieltä pyytelin apuja ongelmaani. Onneksi vaijeri ei ollut poikki, vaan löystynyt ja vaihteet saatiinkin pikaisesti toimintakuntoon. Pikahuolto oli ilmainen ja sain vielä pullon täyteen vettäkin. Forsportissa oli hyvä ja ystävällinen palvelu.

Alkuperäisessä suunnitelmissani oli jäädä yöksi ennen Turkua, mutta poljin kuintekin vielä Ruissaloon asti. Ajattelin, että siellä pääsisin Saaronniemessä saunaan, mutta se ei ollutkaan yleinen sauna. Teinkin sitten sellaisen valinnan, että menin Ruissalon kylpylään pesulle ja saunaan. Samalla kävin pari kertaa meressäkin uimassa. Sain myös kylpylän respaan varavirtalähteeni ja kännykkäni lataukseen muutamaksi tunniksi, jolla pärjäisinkin sitten loppureissun. Nyt sain myös vähään aikaan puhtaat kamppeet päälleni, tuntui ihan juhlapäivältä. Saarronniemen grillikatoksessa tein vielä iltapuurot ennen kuin pystytin yöpaikkani leirintäalueen takaiselle kalliolle. Päivä oli reissun pisin ajonpäivä ja kilometrejä kertyi 170 ja aikaa kului 7:40.

Tiistai oli viides retkipäivä. Se valkeni poutaisena mutta pilvisenä. Jossain vaiheessa yötä sateli vähän vettä, mutta riipparin tarppi oli kuitenkin ihan kuiva. Aamu oli myös lämpimän oloinen ja tuultakaan ei juurikaan ollut, merikin oli aika tyyni. Laitoin ensin leirin kasaan ja sitten rullailin pyörällä Saaronniemen saunojen kallioille tekemään aamupuuroa. Jokusia muitakin oli jo liikenteessä ja aamu-uinnilla.

Matkaan pääsin taas normaaliin tapaan hieman klo yhdeksän jälkeen. Ensin poljin Turun torille munkille ja mehulle. Aurajoen rannassa oli kojujen pystys meneillään, sillä parin päivän päästä alkaisi Tall Ship Race Turku, ja sitä valmisteltiin jo täyttä päätä. Torilla oli leppoisa meininki ja siellä olisi voinut istua kauemminkin, mutta matkan piti jatkua.

Ensin suuntanani oli kohti Paraisia. Sinne pääsisi Kaarinan kautta. Ensimmäinen pysähdys tuli kuitenkin jo heti Turun keskustan jälkeen, kun piti pysähtyä rapsuttelemaan yhtä setteriä, joka oli aamulenkillä. Kaarinasta Paraisille ei ollut kuin kolmisentoista kilometriä, mutta se tuntui jotenkin kauhean pitkältä matkalta. Reitti oli tosi mäkinen ja oli vastatuultakin. Pyörätietä oli myös melko tympeetä ajella, kun se kulki tosi vilkkaan tien reunaa ja rauhallisesta saaristomaisemasta ei ollut tietoakaan.

Paraisilla pyörähdin ensin kalkkikaivoksen ympäri ja kävin katsomassa sen “kuoppaa”. Keskustassa pysähdyin syömään pientä välipalaa ja jäätelön. Terassilla tuli ensimmäinen kerta reissussa todella väsynyt olo. Olisi tehnyt mieli pystyttää riippumatto jonnekin rantaa ja ottaa pienet päiväunet, mutta välipalan jälkeen pirteys tuli takaisin ja matka sai jatkua.

Pyörähdin vielä Paraisten vanhassa keskustassa ennen kuin lähdin ajelemaan samaa tympeää pätkää takaisin päin Kaarinaa. Nyt matka tuntui sujuvan joutuvammin, oli varmaan myötätuulta ja muutenkin tuttu reitti tuntuu menevän aina nopeammin. Kaarinasta lähdin Piikkiöön päin. Tällä välillä sain kiinni yhden puolalaisen polkijan, joka oli kolmatta viikkoa pyöräreissussa. Hän puhui minuakin huonompaa englantia, joten en jäänyt hänen vaivaksi pidemmäksi aikaa. Piikkiössä pysähdyin kauppaan ostamaan evästä ja täyttämään vesipulloni. Aurinko oli myös alkanut paistamaan siihen malliin, että piti taas ottaa aurinkovoidepullo esiin.

Piikkiöstä suuntasin Paimioon ja sieltä suuntasin kohti Saloa. Piikkiön jälkeen sai laittaa takatutkankin päälle, siihen asti oli päässyt pyöräteitä pitkin. Ennen Saloa sain jälleen kiinni yhden pyöräretkipariskunnan. Yllättäen hekin olivat Puolasta ja puhuivat sopivan yksinkertaista englantia, että heidän kanssaan tuli juteltua ihan jonkin aikaakin. Jätin heidät kuitenkin omaan rauhaansa ja lähdin ajamaan omaa vauhtiani eteenpäin. Salon keskustassa pysähdyin Salonjoenrannassa olevaan puistoon tekemään Primuksella pussiruokaa ja suunnitelemaan reitin jatkoa. Saloon asti olin suunnitellut reittini, mutta sitten suunnitelmat olivat avoimet. Lohjalle tuntui olevan vähän turhan pitkä matka, Sammatti ehkä sopivalla etäisyydellä, tai sitten vaan Suomusjärvelle.

Salon keskustan jälkeen pysähdyin vielä täyttämään juomapulloni yhdessä kaupassa, sitten suuntasin 110-tielle. Melko pian ko. tietä ajaessa totesin, ettei ollut hyvä reittivalinta, sillä tie oli vilkas eikä piennarkaan kovin leveä. Melko tympeetä olisi aja sitä useamman kymmenen kilometrin verran. Vajaan kympin verran ajelin tuon tien reunaa ja sitten käännyin kohti Muurlaa ja mukaviin maalaismaisemiin. Muurlasta suuntasin kohti Kaukolaa, jossa päädyin taas isommalle tielle, mutta onneksi ei niin vilkkaalle kuin 110-tie.

Kiskoon oli matkaa vähän toista kymmentä kilometriä ja siellä päätin yöpyä seuraavan yön. Kiskon keskusta ei paljon palveluja tarjonnut. Ainoa huoltoasemakin oli jo kiinni, joten en päässyt edes sinne vessaan. Liikuntatalokin olisi ollut, mutta sekin oli hiljaisen oloinen, eli suihkumahdollisuuttakaan ei ollut. Kylän kaupalla sain paikalliselta tiedon, että parin kilometrin päässä olisi Kiskon kirkko ja sen lähellä uimaranta. Päätin siis suunnata sinne, josko siellä pääsisi edes pesulle. Kaupasta hain taas evästä ja vettä. Sitten suuntasin kohti uimarantaa.

Muutaman jyrkän ylä- ja alamäen jälkeen löysinkin rannan. Itse asiassa tämä oli se ranta, jossa järjestetään Kiskon perinteiset triathlonkisat. Ranta oli pitkä hiekkaranta sekä löytyi myös jykevä laituri. Ranta oli ihan autio eikä lähimökeissäkään näkynyt ketään. Ilta oli lämmin ja aurinkoinen, ja ihmettelin, miksi näin komeassa paikassa ei ollut ketään uimassa. Itse pulahdin järveen ja sain pestyä päivän hiet pois. Aurinko porotti niin lämpimästi rantaan, että kamppeet kuivuivat siinä nopeasti, mutta myös niin lämpimästi, ettei oikein innostanut leirin pystyttämistä rannan tuntumaan. Katsoinkin sopivamman paikan muutaman kymmenen metrin päästä rannasta, varjostavien puiden alta.

Ilta kului rantaympäristöön tutustuessa, iltapuuron tekemisessä sekä auringonlaskun katselusta laiturilla. Ilta oli tyyni ja lämmin, ja oli hieno katsella kun kalat hyppelivät järvellä ja pari joutsentakin lipui kauempana. Kympin jälkeen piti mennä taas kokeilemaan josko uni tulisi. Päivä oli ollut taas melko pitkä, sillä matkaa kertyi 145 kilometriä ja ajoaikaa oli kulunut 7 tuntia.

Keskiviikko oli viimeinen retkipäivä. Päivästä oli ennustettu sateista ja aamuyöllä pientä vesisuhjua satoikin kun kävin pusikkokeikalla. Aamulla tarppi oli kuitenkin kuiva, joten isommin ei ollut satanut. Purin leirin kuitenkin sellaisessa järjestyksessä, että sade-tarpin purku tapahtuisi viimeisenä, jos vaikka sade yllättäisi niin sen alle pääsisi suojaan. Sain kuitenkin purettua leirin ja syötyä aamupuuron kuivissa oloissa. Lähitalosta tuli myös yksi koiranulkoiluttaja juttusille.

Matkaa pääsin lähtemään jo vähän kasin jälkeen. Ajattelin lähteä liikeelle niin aikaisin kuin vain mahdollista, jotta olisin ajoissa päämärässäni, Helsingissä. Kiskosta suuntasin ensin Mustioon. Reitti oli tosi mäkistä ja vaihteet olivat tarpeen. Vastatuuli myös vähän hidasti menoa. Sateenuhkaakin oli, mutta tipat pysytivät edelleen pilvissä. Suunnitelmani oli jatkaa Mustiosta Siuntioon. Se edellytti ensin isomman tien raunan ajamista kohti Lohjaa ja sitten kääntymnistä nelinumeroiselle tielle kohti Siuntiota, jonka pinnasta/laadusta ei ollut mitään tietoa.

Kun ison tien pätkä oli ajettu ja näin Siutioon menevän tien kunnon niin fiiliksissä tapahtui todella nopeat muutokset. Heti kun huomasin, että tie näyttäisi olevan hyvää asfalttitietä, niin fiilis oli “jee”, mutta samalla kun vaihdoin vaihdetta, niin suusta pääsi kirosanojen litanja, sillä nyt se vaihdevaijeri sitten katkesi oikeasti ja tällöinhän vaihde siirtyy automaattisesti isoimmalle vaihteelle. Pysähdyin tutkimaan vaihtajaa ja sain kiilattua sen siten, että vaihde siirtyi sopivammalle vaihteelle, mutta yhdellä vaihteella pitäisi edetä. Taas liikkeelle lähtiessäni Polarin rannekello meni jumiin ja jäi pysyvästi pause-tilaan. Samalla myös ensimmäiset vesipisarat tippuivat taivaalta. Keskiviikkona klo 10 oli siten reissun huonon karman hetki. Eihän siihen voinut kuin naurahtaa ja jatkaa matkaa.

Satamaan ei sentään enempää alkanut. Garminin mittarilla sain mitattua reittiä, ja kyllä se matka yhdelläkin vaihteella eteni, vaikka ylämäissä, joita loppureissusta oli melkoisesti, piti käyttää vähän enemmän voimaa. Jos vaijeri olisi katkennut aiempina päivinä, niin olisin sen jossain vaihdattanut, mutta näin viimeisenä päivänä uskoin tulevani toimeen sen kanssa.

Siuntiosta menin läpi sen kummemmin paikkaa kiertelemättä. Pikkalan ABC:llä pysähdyin munkille ja täyttämään juomapullon. Samalla öljysin myös ketjun, joka oli alkanut jo edellisenä päivänä vähän kitisemään. Pikkalan pysähdyksen jälkeen tulin taas 10-reitille, jota pitkin ajelin Kirkkonummen läpi Espooseen. Espoon lukuisten tietöiden vuoksi eksyin 10-reitiltä, mutta suunta oli kuitenkin oikea, kohti Helsinkiä. Soukassa pysähdyin yhteen puistoon valmistamaan vielä reissun viimeisen pussiruoka-ateriani.

Soukan pysähdyksen jälkeen siirryin Espoon rantarailille, joka on rantoja pitkin menevä kevyenliikenteen hieno reitistö, jolla on kokonaisuudessaan mittaa usemman kymmenen kilometrin verran. Itse ajelin reittiä viitisentoista kilometriä Espoon puolella. Nokkalan majakalla pysähdyin syömään Mövenpick-annoksen, kun sellaiseen kerrankin törmäsi. Espoon Tapiolasta siirryin Otaniemeen, ja kiersin vielä Laajalahden ennen kuin poljin Lehtisaaren ja Kaskisaaren kautta Lauttasaareen. Lopyuksi kiersin vielä Kaivopuiston kautta Kauppatorille ja Esplanadille.

“Espalla” sitten pysäytin kelloni ja päivälle näytti tulleen mittaa 135 kilometriä ja aikaa kuluneen 6.5 tuntia. Viimeinen vajaa satanen tuli poljettua yhdellä vaihteella. Kokonaismittaa reissuun tuli vähän vajaa 900 kilometriä. Aurinkovoidetta ei tarvinnut viimeisenä päivänä käyttää, mutta muutamaa tippaa lukuunottamatta ei sitä vettäkään ajon aikana satanut.

Tuuli oli kierrelly Helsingissä keskiviikon museioita ja meillä oli hotelli varattu seuraavaksi yöksi. Illalla tuli käytyä keskustassa syömässä, pariinkin otteeseen, mutta sitten uni tuli äkkiä pehmeessä hotellisängyssä. Torstaina hotelliaamiaisen jälkeen kietelimme kävellen Kauppatorin ja Kaivopuiston maisemia. Sitten olikin aika lähteä junalla kohti kotia. Tesomalta poljin vielä muutaman kilometrin verran kotiin. Muuten torstai oli lepopäivä. Illalla onnistuin vaihtamaan pyörään vaihdevaijerin ja säätämään se vielä toimintakuntoonkin.

Perjantaina iltapäivällä kävin juoksemassa 12.7 kilometrin lenkin Tesoma – Ikuri -akselilla. Aikaa kului vähän vajaa tunti, eli keskari oli 4:36 min/km, syke 129 bpm. Alkuksi jalka oli väsyneen oloinen, mutta Tesomajärven vessapysähdyksen jälkeen juoksu tuntui ihan hyvältä. Lämpöä oli alkuun reilu kaksikymmentä astetta, mutta loppupuolella alkoi satamaan vettä ja lämpö tippui jokusella asteella. Juoksun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Vehkajärveä.

Lauantaina puoliltapäivin oli vuorossa pitkästä aikaa lappu rinnassajuoksu, kun osallistuimme Orihölkkään. Vajaan 8 kilometrin hiekkapohjaiseen reittiin kului aikaa 29:39. Se oli puolisen minuuttia hitaampi kuin kaksi vuotta aiemmin, mutta valmistautuminen ja asenne juoksuun ei ollut ihan optimaalinen, joten olen ihan tyytyväinen kun meni alle puolen tunnin. Kisa oli Erkki Halkivahan 70-v. -juhlajuoksu ja sen kunniaksi kisan päälle sai lohisoppaa ja kakkua. Myllylähteessä tuli myös uitua, ja saunassakin käytyä. Alastarolta poljin gravelilla vielä mökille Kojonperän, Punkalaitumen keskustan ja Tursan kautta. Muutama uusi ruutu tuli samassa kerättyä. Matkaa kertyi 72 kilometriä ja aikaa kului 2:50. Reitillä oli jonkin verran vastatuulta ja Punkalaitumen keskustan jälkeen satoi muutama tippa vettäkin.

Sunnuntai oli vuorostaan lepopäivä, sillä jalat olivat edellisestä päivästä melko väsyneet. Päivä oli myös juhlapäivä, sillä kummityttömme Lotta pääsi ripille, ja sitä tuli käytyä juhlimassa.

Viikko 27/2024 (1.-7.7.2024)

Eipä tullut tällä toisellakaan lomaviikolla juurikaan kotona oltua. Parina alkuviikon päivänä tuli tehtyä kotihommia ja -lenkkejä, mutta sitten suutasimme jo Vehkajärven maastoihin.

Heinäkuulle ei ole vielä hellepäiviä kertynyt, ei oikein ole päästy edes lähelle sellaisia lämpötiloja. Paremminkin on ollut koleaa, sateista ja tuulista. No, on sitä ihan hienojakin päiviä viikkoon mahtunut.

Maanantaina tuli otettua rauhallisemmin reenien suhteen, ja tein vain 50 minuutin kotisalitreenin.

Tiistaina kävin polkemassa maantielenkin Hämeenkyrö – Jumesniemi -akselilla. Lounaasta puhalteli reippaasti ja lämpöä oli 18 astetta. Reilun 91 kilometrin lenkiin meni aikaa vähän päälle kolme tuntia, eli keskari jäi vähän alle kolmen kympin. Keskitehot olivat 174W. Ihan hyvin oli palautunut Saimaan kierrosta.

Keskiviikona kävin ensin aamupäivällä juoksemassa 14 kilometrin lenkin 4:46 min/km vauhdilla, sykkeet olivat 125 bpm. Ihan ok kulki, eikä isompia kipujakaan ollut. Iltapäivällä pakkasin gravelin täyteen bike packing -kuormaan. Eli pyörän, takatarakan ja juomapullojen lisäksi, oli satulalaukku, takalaukut, kaksi runkolaukkua sekä tankolaukku. Näisä kertyi lisäpainoa noin 13 kilometriä. Laukuissa oli sellaiset tavarat, joita tarvisin pidemmällä yön yli tehtävillä pyörälenkeillä, eli mukana oli riippumattotavarat, keittovehkeet, vaatteita, yms. tilpehööriä. Nyt ajoin vain mökille testilenkin, että kaikki pysyy paikallaan eikä mikään repsahtaisi. Poljin Sorvan ja Narvan kautta Punkalaitumen keskustan kaupalle ja sieltä Vehkajärvelle. Sen verran normireitistä poikkesin, että Narvasta poljin hiekkatietä pitkin Latomaan ja Kivilahden kautta Krääkkiöön. Yön nukuin riipparissa ja iltapuuron tein terassilla Primuksella ja muutenkin jätin sisätilojen yleellisyydet käyttämättä. Matkaa kertyi 96 kilometriä ja ajoaikaa kului 4 tuntia, eli keskari oli noin 24 km/h. Lämpöä oli parikymppiä ja oli puolipilvistä, eli mukava pyöräilykeli.

Torstaina päivällä poljin gravelilla Punkalaitumen hiekkateitä taas uusia ruutuja vähän keräillen, eli uusia tien- ja polunpätkiä tuli ajeltua. Pariin otteeseen tuli jokunen tippa vettä, mutta ei niin paljon, että olisi kunnolla kastellut. Tuulista oli ja lämpöä 19 astetta. Matkaa kertyi 90 kilometriä ja aikaa kului 3:50.

Perjantai oli lepopäivä. Vähän vain mökkiaskareita tuli tehtyä. Lauantaina kävin aamupäivällä juoksemassa Valontien lenkin ja loppumatkasta koukkasin vielä Runkan kautta. Matkaa kertyi 14 kilometriä ja keskari oli mukava 4:29 min/km. Yllättävän hyvin ja vahvasti juoksu kulki eikä jalkaongelmatkaan vaivanneet. Jäi hyvä maku juoksusta ja mukava oli juosta vähän reippaampaa vauhtia. Päivällä piipahdimme Alastarolta ja sieltä poljin takaisin mökille ruutuja taas keräillen. Reitistä tuli melko mutkainen ja matkaa kertyi 84 kilometriä ja aikaa kului 3:20. Tuli ajeltua aika paljon sellaisia hiekkateitä, joita ei ole koskaan aiemmin tullut mentyä, vaikka niiden lähdellä on tullut asuttua. Satoja kertaa on niiden risteysten ohi tullut mentyä, muttei koskaan niitä pitkin – no nyt on.

Sunnuntain aamupäivä oli sateinen ja tuulinen, mutta päivällä taivas aukesi ja aurinko rupesi paistelemaan. Etelätuuli jatkoi kiivasta puhalteluaan. Lähdin graveloimaan Urjalankylää kohden. Poikkesin kuitenkin Rekisuolla, sekä Ritasuon metsäautoteillä, jotka olivat ihan shittiä ajettavaa. Ennen Urjalankylää ajelin myös Rutajärven länsirantaa pitkin kohti Nuutajärveä. Urjalankylästä ajoin Kiimankulman kautta Tursaan ja takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän päälle 70 km ja aikaa kului 3:15. Eli keskari jäi 22 km/h. Syynä oli Ritasuon hirveät metsäautotiet, eikä Kiimankulman tiekään mitään vauhdikasta menoa tarjonnut, myös kova tuuli verotti matkavauhtia. Muuten oli taas mukava tutustua uusiin teihin, ja kelikin oli ihan sopiva, jos tuulta ei huomioi, lämpöä 19 astetta ja puolipilvistä.

Viikko 26/2024 (24.6.-30.6.2024)

Ensimmäinen lomaviikko meni reissaillun merkeissä. Juhannuksena saavuimme Pyhätunturille hyttysiä syöttämään ja viikonlopuksi suuntasimme Vuokatin kautta Imatralle. Sunnuntaina sitten saavuimme takaisin kotikulmille. Ajokilometrejä tuli siis mittariin aika lailla jokuseen päivään, ja Sisunkin matkahermoja koeteltiin ihan urakalla.

Jos viikossa on paikkakunnat vaihtuneet, niin on myös säät tarjonneet kaikennäköistä. Pohjosessa oli vielä ihan inhimillisiä lämpöäasteita, joskin vettä sateli jokusena päivänä. Loppuviikkoa ja etelää kohden mentäessä, lämmöt nousivat jopa yli kolmenkympin. Huippuhelteet sitten päättyivät ukkoseen ja sateeseen.

Maanantaina tein Pyhällä pitkän maantiepyörälenkin. Reitti kulki Pyhältä ensin Pelkosenniemelle ja sieltä Sodankylään. Sodankylässä pidin pienen tankkaustauon ja sitten matka jatkui Luoston kautta takaisin Pyhälle. Matkaa kertyi 144 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 4.5 tuntia. Keskari oli täten 31.6 km/h ja tehot 179W. Lämpötila lähtiessä oli 14 astetta ja sateenuhkaakin oli ilmassa. Hieman Pelkosenniemen jälkeen jouduinkin pukemaan sadetakin päälleni, kun alkoi sen verran suhjuttamaan, mutta ei se onneksi kauan kestänyt ja pienen ajan jälkeen sain riisua takin pois. Sodankylää lähetessä alkoi aurinkokin jo paistelemaan ja lämmötkin nousi pariinkymppiin. Tauolla otinkin irtopuntit pois. Luoston jälkeen alkoi taas tummia pilviä kerääntymään taivaalle ja ennen Pyhätunturia sainkin jokusen tipan niskaani. Onni oli kuitenkin myöden, sillä vain jokunen hetki sen jälkeen kun pääsin perille, niin taivas aukesi ja vettä tuli ihan kunnolla. Ihan mukava lenkki, vaikka ei siinä kauheasti nähtävää ollut, jos ei puskista tykkää.

Tiistaina vuokrasin pakallisesta liikkeestä maastopyörän ja lähdin polkemaan polkuja pitkin kohti Luostoa. Pyörä ei ollut mikään kummallinen, ihan tavallinen luomu maasturi. Ei ollut edes lukkopolkimia, ja se aiheutti hieman hämminkiä polkemiseen, kun ei ole pitkään aikaan maastossa mennyt ilman lukkopolkimia, jalka tuppasi lipsumaan pois polkimelta. Keli oli ihan hyvä, 16 astetta, eikä sateenuhkaa ollut. Ensin poljin Kiimaselälle. Tällä välillä on reitin pahimmat kivikot ja kengätkin sain heti alkuun märäksi, kun polun viereiset suot olivat tulvineet kunnon järvet polulle. Kiimaselältä eteenpäin oli hyvää sorastettua uraa ja paikoin uutta kolmilankkuista pitkospuutakin, jossa oli ihan hyvä polkea. Aiempina vuosina tällä pätkällä oli soisia ja märkiä paikkoja, mutta nyt ei tarvinnut jalkojen kastumista pelätä – toki ne olivat jo valmiiksi märät. Loppureitti Huttujärvelle oli hiekkatietä. Reitti Huttujärveltä Kapustaan oli myös kokonaan sorastettu, joten aiempia kivikoita ei tarvinnut nyt kolistella, vaan nousuosuuden pääsi vaivatta polkien ylös. Kapusta laskettelin Kuukkeliin myös hyväkulkoista polkua pitkin. Tosin alusta oli paikoin pyöreää sepeliä, joten tarkkana sai olla, etenkin kun vauhti pääsi välillä karkaamaan. Myös märempiä kohtia löytyi tämän pätkän alaosista. Kuukkelista suuntasin Pyhälammelle. Alku oli hyvää polkua, mutta loppupuoli oli vähän kivisempää. Pyhälammelta Lampivaaraan ja ametistikaivokselle oli alkuun myös kivistä ja hidaskuluista, mutta alun jälkeen pääosa oli hyväkulkuista alustaa. Ametistikaivokselta piti sitten lähteä kiirellä takaisin Pyhätunturille, kun pyörän laina-aika oli vain 4 tuntia. Jyristelinkin takaisin asfalttia pitkin. Pyhällä tosin tein vielä pienen lisälenkin, kun aikaa jäi kuitenkin vielä kymmenisen minuuttia. Pyöräilyaika oli 3.5 tuntia ja matkaa kertyi 61 kilometriä. Puoli tuntia laina-ajasta meni pieniin taukoihin ja munkin syöntiin ametistikaivoksella.

Keskiviikkona oli lämmin aamupäivä ja aurinko paisteli komeasti. Kävin juoksemassa Isokurun lenkin. Ensin juoksin Isokurun kodalle ja sieltä laskin Tunturiaapan reunaan, josta suuntasin kohti Isokurua. Isokurua pitkin juoksin kohti Karhunjuomalampea ja sieltä Tajukankaan kautta takaisin mökille. Isokuru päättyi noin 450 rappuun, jotka tuli myös kavuttua juosten ylös, eli ihan hyvä reisitreeni tuli siinäkin tehtyä. Matkaa kertyi 16.3 kilometriä ja aikaa kului vähän alle puolitoista tuntia, eli keskari oli 5:21 min/km ja keskisyke 130 bpm. Vähän pelkäsin jalan kestävyyttä, mutta mitään isompia kipuja ei lenkin aikana ollut.

Torstaina lähdimme ajamaan kohti Vuokattia, ja siellä yövyimmekin seuraavan yön. Siellä tuli tavattua mm. Pärmäkosken Krista, jonka koiraa pääsimme rapsuttelemaan ja Sisu haistelemaan. Perjantaina suuntasimme kohti Imatraa, jossa minun oli tarkoitus illalla lähteä Saimaa Cycle Tourin 300 km:n lenkille. Tapahtuman lähtöpaikalle poljin hotellilta hyvissä ajoin aistimaan tunnelmaa ja syöttämään mäkäräisiä.

Lähdin Saimaan kiertoon Peetun ja Villen kanssa. Ryhmämme lähtöaika oli 21:56 ja siinä oli lähdössä noin pari-kolmekymmentä polkijaa, pääosin saksalaisia. Lämpöä lähtöhetkellä oli vielä yli 20 astetta ja aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Lähdössä tuulikaan ei ollut riesana. Pyörän satulalaukkuun olin pakannut vararenkaan ja vaihtovälineet sekä kenkäsuojat ja sadetakin. Runkolaukussa oli energiaa, ja taskuissa kännykän lisäksi tuuliliivi, irtohihat ja energiaa. Eli viileään keliinkin olin varautunut.

Ryhmämme piti olla 28-30 km/h -vauhtiryhmä, mutta kun saavuimme ensimmäiseen huoltoon Lappeenrantaan, joka oli 50 km:ssä, niin keskarimme oli yli 33 km/h:ssa. Tosin ajoimme isossa ryhmässä ja reittikin oli melko tasainen. Ryhmä oli kuitenkin jo hajonnut ja mukana oli ehkä noin kymmenkunta polkijaa. Tässä ensimmäisessä huollossa minun ei tarvinnut täyttää pulloja, mutta vessareissu piti tehdä, sillä maha oli ollut vähän huonona alkumatkan, mutta onneksi vessakäynti auttoi.

Huollon jälkeen emme löytäneet alkuperäistä ryhmää, mutta se ei haitannut, vaan liityimme melko pian toiseen ryhmään, joka etenikin hyvää vauhtia. Ryhmä oli myös saksalaisryhmä. Montaakaa kilometriä emme päässeet ryhmästä nauttimaan, sillä “sakut” joutuivat pysähtymään, kun yksi heidän ryhmästään joutui huoltamaan pyöräänsä. Jatkoimme kolmestaan matkaa kohti Savitaivalta, jossa oli toinen huoltopaikka, 90 km:ssä. Yö alkoi pimenemään ja uhkaavia pilviäkin alkoi kertymään taivaalle. Ensin alkoi salamoita näkymään kaueampana, sitten tie tuli märäksi ja lopulta alkoi vettä satamaan taivaaltakin. Kerran yksi salama välähti melko lähellä, mutta se jäi onneksi ainoaksi. Sen verran pimeää kuitenkin oli, että tangossa olevasta huomiolampusta ei ollut näkemiseen mitään apua ja märällä tiellä ei oikein tahtonut nähdä kuoppia laisinkaan. Onneksi pahoja sellaisia ei kuitenkaan ollut. Olin joutunut ottamaan myös tummat lasit pois jo jonkin aikaa aiemmin, että edes jotain näkisi, mutta siitä tuli se haitta, että ötököitä alkoi napsumaan silmien seudulle. Onneksi ei mitään isompaa silmiin osunut. Savitaipaleen huolossa oli melko pimeää ja kamppeet (etenkin sukat) olivat melko märät, mutta lämpöä oli vieläkin parikymmpiä, joten kylmä ei tullut. Huollossa täytin toisen pullon elktrolyyttijuomalla, ja söin myös pari hilloleipää.

Matka jatkui Savitaipaleelta omassa kolmen hengen ryhmässämme kohti Salmenrantaa, jossa oli kolmas huoltopiste. Sade oli loppunut ja tiekin muuttui pikku hiljaa kuivaksi. Myös taivas alkoi selkenemään, joten näkyvyyskin parani. Salmenrannan huolto oli 120 km:n kohdalla. Siellä oli pastapohjainen lämmin ruoka, joka maistuikin ihan hyvälle tässä kohtaa reissua. Fyysistä väsymystä ei vielä ollut, mutta valvomisväsymystä alkoi taukopaikoilla olemaan, mutta pyörän päällä ei onneksi väsyttänyt.

Seuraava huolto oli 162 km:ssä Mikkelissä. Pikku hiljaa alkoi pyöräilijöitä tulemaan enemmän selkä edellä vastaan, mutta kolmen hengen ryhmäämme ei ketään liittynyt, ainakaan pitkäksi aikaa. Jossain 140 km:n kohdalla takaa tuli pieni ryhmä ohitsemme ja liityimme siihen. Pysyimme hyvin ryhmässä ja liityimme myös vetoremmiin, eli vuorotellen jokainen veti letkaa pienen matkan. Tämä helpotti ainakin minun menoani, sillä tähän mennessä olin vetänyt koko ajan kolmen hengen ryhmäämme. Saavuimme Mikkelin huoltoon tällä isommalla ryhmällä ja sovimme, että jatkamme tauonkin jälkeen samalla porukalla. Huollossa oli jo valoisaa ja sitä myöden valvomisväsymyskin alkoi helpottamaan. Matka oli edennyt hyvin, sillä keskari oli pysynyt yli kolmessakympissä.

Seuraava huolto Anttolassa olisi jo 191 km:ssä, eli sinne ei ajanut kuin tunnin verran. Reitti oli muuttunut mäkisemmäksi ja keskari alkoikin tippumaan, mutta sillä nyt ei ollut mitään merkitystä. Porukkamme pysyi hyvin kasassa ja vetovuorot vaihtuivat tiuhaan. Itse skippasin Anttolan huollon ja jäin odottamaan muuta porukkaa huollon jälkeen. Reitti jatkui mäkisenä ja ryhmässä alettiin toivomaan ylämäkiin vähän vähemmän vauhtia. Pistohiekan huolto oli 214 km:ssä ja siellä pysähdyimme syömään toisen lämpimän aterian. Ruoka oli kuitenkin melko surkeaa ja ainakin minulle liian tulista, joten se jäi syömättä ja tyydyin pariin pullan siivuun ja omiin eväisiin.

Pistohiekan jälkeen oli vielä kaksi huoltopistettä, 248 km:ssä Puumalassa ja 280 km:ssä Ruokolahdella. Pysähdyimme molemmissa, mutta itse jätin jälkimmäisen antimet väliin ja tyydyin odottelemaan muita ryhmäläisiä varjossa, sillä lämpötila oli noussut taas 25 asteeseen ja aurinkokin porotti. Itselläni ei ollut vielä mitään isompia vaikeuksia, mutta ryhmässämme alkoi kuulumaan toiveita rauhallisemmasta vauhdista. Myös vastatuuli alkoi verottamaan vauhtia. Viimeisellä kympillä ryhmämme hajosi ja meidän alkuperäinen kolmikkomme jäi muusta joukosta vähän jälkeen ja poljimme minun vetämänä viimeiset kilometrit maaliin.

Maalissa Garminin mittari näytti ajoajaksi 10:16 ja kokonaisajaksi 11:48. Keskitehot olivat 133W ja keskivauhdiksi tuli 29.2 km/h. Yllättävän kevyesti lenkki meni. Taukoja oli sen verran paljon, että niissä ehti hyvin palautumaan ja saamaan energiaa. Valvomisväsymyskin alkoi häviämään loppua kohden. Maaliin tulon jälkeen jaksoi vielä ihan hyvin polkea 6 kilometriä Hotellille. Siellä sitten äkkiä suihkuun ja aamupalalle. Sitten kolme tuntia unta palloon ja sitten Tuulin kanssa kylpylän puolelle saunaan ja rentoutumaan.

Sunnuntaina kävin heti aamusta juoksemassa Imatran kylpylältä 12 kilometrin, pääosin polkujuoksulenkin lähimaaston poluilla. Aikaa kului vähän päälle tunti. Lämpöä oli parikymmentä astetta. Alkuun jalka tuntui vähän jäykältä, mutta vauhtiin päästyä juoksussa ei ollut mitään ongelmia. Jalkaongelmatkaan eivät vaivanneet. Juoksun jälkeen jälleen kylpylän puolelle ja aamupalalle. Päivän aikana ajelimme sitten kotiin, jossa pääsi heti nurmikkoa ajamaan ja reppuja purkamaan.

Viikko 25/2024 (17.-23.6.2024)

Viimeiset työpäivät ennen Juhannusta ja lomien alkua olivat suhteellisen lämpimiä ja mukavia. Mutta muuten kuluneet viikon säät vaihtelivat aika lailla, tosin havaintopaikkojen leveysasteetkin vaihtelivat melkoisesti, Juhannus kun tuli vietettyä tänä vuonna Pyhätunturin kupeessa ja välipysäkki oli Oulussa.

Maanantai ja tiistai olivat vielä toimistopäiviä, joten kesäkuun viimeiset työmatkapyöräilyt tuli näinä päivinä poljettua. Tiistai-iltana oli vielä myös puolentoista tunnin hieronta.

Keskiviikkona tein töitä jokusen tunnin kotikonttorilla ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti Oulua. Lähtö kyllä venähti parilla tunnilla, kun Sisua piti viedä yllättäen ensin, ehkä jo perinteiseen, juhannuslääkäriin.

Torstain herätys oli Lappland hotelissa. Ennen aamupalaa tuli käytyä juoksemassa reilun 14 kilometrin lenkin Nallikarin kautta. Aikaa kului 1:10, joten ihan rauhassa tuli mentyä. Tuulista oli, mutta muuten sää oli ihan sopiva. Oulusta löytyy kyllä kivoja polkuja juosta, eikä korkeuseroistakaan tarvitse kauheasti huolestua. Rovaniemen jälkeen, Vikajärvellä, hyppäsin autosta pyörän selkään ja poljin viimeisen reilun satakilometriä Kemijärven kautta mökille Pyhätunturin kupeeseen. Lämpöä oli 16 astetta ja tuulen suunta oli melko myötämielinen. Tästä syystä keskivauhti nousikin yli 33 km/h:ssa ja satanen menikin juuri ja juuri alle kolmen tunnin, jäi vielä 5 sekunttia aikaakin. Vähän tuli kyllä loppumatkasta yritettyä tuota kolmen tunnin alitusta, kun se alkoi näyttämään mahdolliselta ja tästä syystä keskitehot nousivatkin 191W:iin. Tosin melko helposti tuo keskari tuli saavutettua ja epäilinkin, että reitti olisi reilusti alamäkivoittoinen, mutta Garminin mukaan näin ei ollut. Viimeisillä kilometreillä sain vettä niskaan sen verran, että kamppeet kastuivat, mutta se ei enää haitannut kun mökille ei ollut kuin muutaman kilometrin ajomatka.

Juhannusaattona kävin juoksemassa tunturiaapan lenkin. Aamulla vähän sateli, mutta sää poutaantui ennen matkaan lähtöä. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaa 1,5 tuntia. Reitti oli pääosin polkujuoksua, joten jalkaan piti laittaa maastojuoksulenkkarit ja ne toimivatkin hyvin jopa kosteilla pitkospuilla. Ihan hyvin jaksoi juosta, mutta takareisi-/lähentäjäosasto vähän kiukutteli. Juoksun jälkeen kiukuttelu jatkui aika ikävänä, ja nyt alkaa tuntumaan, että juoksut jäävät tänä kesänä normaalia vähemmälle.

Lauantaina, juhannuspäivänä, oli tuulista ja pilvistä. Lämpöäkään ei ollut kuin 13 astetta ja pientä sateenuhkaakin oli ilmassa. Onneksi ei kuitenkaan, muutamaa tippaa lukuunottamatta, satanut. Lähdin kuitenkin polkemaan maantielenkkiä. Reitti kulki ensin Pyhätunturintietä Kemijärvellä päin. Sitten käännin kohti Sodankylää, jolloin alkoi vastatuuliosuus. Reitti jatkui Pyhäntietä kohti Pyhätunturia, mutta sitten käännyin kohti Luostoa. Kääntymässä kävin Sodankylä-Rovaniemitiellä, jonka jälkeen palasin mukavassa myötätuulessa ja alamäkivoittoisella reitillä kohti mökkiä. Matkaa kertyi vähän vajaa 120 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle neljä tuntia. Keskari oli 28.6 km/h ja keskitehot olivat 174W. Etenkin Luostolle päin polkiessa meno oli tahmeaa, kun vastaatuuli puski ja muutenkin reitti oli nousuvoittoista.

Sunnuntaina olikin sitten taas ihan erilainen sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli melko tyyntä ja lämpökin nousi melkein kahteenkymppiin. Lähdimme Tuulin kanssa aamupäivällä kiertämään Noitatunturin lenkkiä. Välillä hölkkäilimme, mutta aika paljon piti ihan vaan kävellä, kun oli niin kivistä. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle kolme tuntia. Noin rauhallisessa vauhdissa jalkavaivatkaan eivät tulleet esiin.

Sisu-uutisia sen verran, että alkuviikon levottomuus on jatkunut koko loppuviikon. Sisu on pitänyt maatessa outoa haukkumista päivittäin, eikä tunnu rauhoittuvan oikein muuten kuin ulkona käymisen jälkeen. Ei ole oikein selvinnyt onko kipuja, tylsyyttä, pissahätää vai vain huomion hakemista. Lenkkiä on aika hyvin jaksanut tehdä, jos vaan on juomapaikkoja matkan varrelta löytynyt. Tosin tänään sunnuntaina iltapäivälenkillä takapää alkoi pettämään aika usein kun mentiin pehmeällä ja epätasaisella alustalla. Kovalla alustalla kaveri menee ihan mallikkaasti. Ruoka on uponnut ihan hyvin, mutta jotkut ennen hyvin kelvanneet herkkuluut ovat jääneet kesken. Ei poitsu ihan kunnossa taida olla.