Vuosi lähenee loppuaan ja kaikenlaista tapahtumaa olisi tarjolla. Tälle viikolle osuikin pieni suma joulunodotusohjelmaa. Hyvin pystyin välttämään rankemman juhlimisen, mutta pientä ilmoittelua kuitenkin tuli harrastettua.
Talvikeleissä edelleen mennään. Tosin viikonloppuna saatiin jo plussakelejä ja vesisadettakin, mutta ei se onneksi ihan hirveästi lumia vienyt pois. Kevyenliikenteenväylät menivät jonkin verran jäähän, mutta ei ihan peileiksi sentään.
Viikko alkoi jälleen kotikonttoripäivillä. Maanantaina ohjelmassa oli vain tunnin kotisalitreeni. Tiistaina kävin juoksemassa 11 kilometrin Nokian Välimaan lenkin. Yritin pitää vähän vauhdikkaampaa tahtia yllä, mutta se riitti vain 4:45 min/km keskivauhtiin. Syke kyllä nousi 135 bpm:iin. Itsenastoitettu Hoka askel piti melko hyvin ja muutenkin meno oli ihan mukavan oloista. Illalla perinteiseen tapaan vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria.
Keskiviikkona kävin autolla konttorilla vain yhdessä palaverissa ja toimittajan tarjoamalla joululounaalla, sitten takaisin kotiin etäilemään Sisun seuraksi. Illalla poljin Zwiftissä tunnin mäkitreenin 205W:n keskiteholla. Kohtalon ivaa, että juuri kovassa treenissä unohdin laittaa tuulettimet päälle (eikä niitä tietenkään kesken treenin voi käydä laittamassa päälle) ja olo olikin melko uitettu, kun hikeä pukkasin ihan tosissaan. Lattiallekin valui käsivarsia pitkin lammikollinen hikeä ja otsapyyhe oli läpimärkä. Tuli ainakin todistettua, että tuulettimista on jotain hyötyä.
Torstaina oli viikon ainoa päivä, kun kävin pyörällä toimistolla. Keli oli luminen ja pakkasta seitsemän astetta, eli ihan hyvä pyöräilykeli. Illalla vielä tunti kotisalitreeniä.
Perjantai olikin pitkästä aikaa täyslepopäivä. Illalla olin Valmetin pikkujouluissa. Olin kylläkin autolla liikenteessä, joten kuivin suin tuli oltua, eikä siten kovin pitkään viihdyttyä paikan päällä. Kotona olin jo kympin aikoihin. Mutta tulipahan ainakin syötyä hyvin.
Lauantaina päivällä oli kauden toinen TeivoCupin osakilpailu. Tämän vuoksi edellisen päivän pikkujoulut tuli otettua rauhallisesti. Pakkasta oli neljä astetta, alusta luminen mutta kova, tuuli puhalsi jostain itä-kaakosta, eli paluumatkalla oli vastatuulta. Aikani 19:21 oli vähän hitaampi kuin edellisessä osakilpailussa, mutta niin näytti järjestään olevan melkein kaikilla muillakin. Porukkaa oli tällä kertaa niukasti mukana. Miehiä vain 19 ja niistä olin seitsemänneksi nopein. 50-sarjassa olin nopein. Kotiin päästyäni, pienen tauon jälkeen, poljin Zwiftissä pari tuntia kevyttä palauttelevaa 156W:n keskiteholla. Olisi tuo kyllä voinut olla vieläkin palauttavampaa, sillä keskisyke nousi kuitenkin 133 bpm:iin. Illalla oli ohjelmassa kaverin glögijuhlat, jossa kävin “piipahtamassa”. Kyllähän siellä venähti klo 11 asti. Glögissä tuntui olevan jotain terästettä, joten hyvä että olin liikenteessä julkisilla. Mukavat illanistujaiset olivat ja kotiinkin tuli päästyä jo ennen yhtä. Reilun puolen tunnin kävely bussilta kotiin ja kun vettä oli alkanut satamaan ihan reippastikin, niin aika läpimärkänä tuli kotiin raahauduttua.
Sunnuntaina päivällä kävin juoksemassa pitkästä aikaa ihan kunnon pitkän lenkin. Matkaa kertyi vähän päälle 27 kilometriä ja aikaa kului 2:25. 122 bpm:n keskisykekin oli ihan ok, vaikka keskivauhti jäikin 5:18 min/km:iin. Yön vesisade oli tehnyt kevyenliikenteenväylät melko jäisiksi, mutta nastari piti onneksi melko hyvin, vaikka liukkaitakin paikkoja kyllä oli. Reitti kulki Kalkun kautta Nokialle ja sieltä Vihnusjärven ja Villilän kautta Epilään ja sieltä Lielahden, Teivon ja Haukiluoman kautta takaisin kotiin. Länsituuli puhalti ihan kohtalaisesti, mutta kun lämpöä oli asteen verran, niin ei kylmä tullut missään vaiheessa. Juoksu kulki jopa ihan kepeästi, vaikka liukkauden takia paras renous asekeleesta puuttuikin. Loppupuolella matkaa alkoikin jalat kyllä menemään taas jumin puolelle.
Hiihtokausi jäi avaamatta tälläkin viikolla, mutta sukset tuli laitettua jo siihen kuntoon, että niillä pääsee pikaisellakin aikataululla liikenteeseen.
Eipä tullut avattua hiihtokautta vielä tälläkään viikolla, vaikka kelit alkaisivat olimaan jo senlaiset, että suksia voisi alkaa rasvailemaan. Lähiladulla pääsisi ainakin vapaalla tyylillä menemään, mutta perinteisen ladut eivät näytä olevan vielä kovin hyvässä kunnossa. Josko sitten ensi viikolla viitsisi lähteä suksimaan.
Talvista tosiaan on ollut. Lunta on hiutaloinut vähän joka päivä, mutta mitään isoja kertymiä ei ole tullut. Pakkaset on pyörineet koko viikon ajan kymmenen asteen kieppeillä – asteen pari molemmin puolin.
Maanantaina olin kotikonttorilla ja treenit jäivät tunnin kotisalitreenin varaan.
Tiistaina kävin iltapäivällä puolentoistatunnin hieronnassa. Tämä ajan kohta ei ollut ihan optimaalinen, sillä illalla piti mennä vielä pelaamaan sulkapalloa puoleksitoista tunniksi. En nyt osaa sanoa oliko hieronnasta hyötyä vai haittaa, tai menikö hieronta turhuuteen kun tuli pelit päälle.
Keskiviikkona oli itsenäisyyspäivä, eli vapaapäivän iloista sai nauttia. Aamulla ensin Sisun kanssa lenkki ja sitten jokuseksi tunniksi viimeistelemään klapihommat. Iltapäivällä kävin Peetun kanssa juoksemassa rauhallisen lenkin. Juoksin ensin nelisen kilsaa Teivoon, josta lähdimme tekemään yhteislenkkiä. Kiersimme Ryydynpohjan, Lielahden, Epilän, Tohlopin ja Lamminpään kautta takaisin Teivoon päin. Itse juoksin vielä kotiin pienen lisälenkin kautta, jolloin matkaa kertyi vähän päälle 20 kilometriä. Rauhallisesti mentiin, sillä keskarini oli 5:39 min/km ja keskisyke 122 bpm. Rauhallisesesta vauhdista huolimatta meno oli vähän kankeen oloista ja kun oli jälleen Trabukot jalassa, niin eihän ne pitäneet tälläkään kertaa, vaikka vauhti oli noin hiljainen. Pakkasta oli viitisen astetta, eli sään puolesta kaikki oli kohdillaan.
Torstaina tuli poljettua viikon ainoat työmatkapyöräilyt. Talvista oli meno, etenkin kotiin päin polkiessa, kun taas oli tullut päivän aikana pari senttiä uutta kevyttä pakkaslunta. Illalla poljin vielä tunnin vähän kovamman mäkipätkän sisä-trainerilla. Keskitehot olivat 191W ja keskisyke 128 bpm. Ihan mukavasti jaksoi.
Perjantaiaamusta juoksin töihin. Jalassa oli tällä kertaa vanhahkot Hokan Cliftonit. Ne ovat kesäkengät, mutta olin kairannut omatoimisesti niiden pohjan päkiäosaan kahdeksan nastaa. Yllättävän hyvän pidon nastat antoivat. Meno oli ihan mukavan tuntuista, kun tällä kertaa asekel ei mennyt “läpi” jokaisella ponnistuksella. Matkaa kertyi 17 kilometrä ja aikaa kului 1:27, eli keskari oli 5:05 min/km ja keskisyke 131 bpm, joka oli kyllä melko korkea vauhtiin nähden. Juoksu kulki kuitenkin ihan mukavasti ja rennosti. Päivällä meillä oli töissä tavarantoimittajan tilaisuus ja illalla kävimme katsomassa vielä paikallispelin Nokia-areenalla.
Lauantaiaamupäivällä poljin ensin ramppi-testin Zwiftissä. Tällä kertaa sain puristettua FTP-arvoksi 264W, joka oli 20W enemmän kuin viisi viikkoa aikaisemmin ja melkein samaa luokkaa, mitä keväälläkin oli. Päälle polijn vielä kevyen puolentunnin pyöräilyn 159W:n keskiteholla. Illalla oli ohjelmassa tunnin kotisalitreenin.
Sunnuntaina aamupäivällä koiralenkki Sisun kanssa meni vähän rankaksi, kun mettäpätkällä Sisun takapää väsyi ja petti, ja jouduin kantamaan 34 kiloista karvakasaa viimeisellä kilometrillä vähän väliä. Onneksi päästiin kotiin asti ehjänä ja Sisukin on jo toipunut koettelemuksesta. Päivällä juoksin pitkästä aikaa matolla treenin. Juoksin kiihtyvävauhtisen 8 kilometrin pätkän. Aloitin 12 km/h vauhdilla ja nostin kilometrin välein vauhtia 0,5 km/h. Eli viimeinen kilometrin menin 15,5 km/h vauhtia. Päälle vielä kaksi kilometriä verkkaa. Koko kymppiin meni aikaa melko tarkkaan kolme varttia. Illalla oli vuorossa sisäpyöräilyä noin 2,5 tunnin verran. Kevyesti oli tarkoitus polkea, mutta keskitehot nousivat kuitenkin 172W:iin. Lähinnä reitin mäkisyyden vuoksi tehot nousivat, sillä vertikaalia kertyi tonnin verran ja tuolloin on vähän hankalampi mennä alhaisilla wateilla. Ihan hyvin silti jaksoi, vaikka ennakkoon jalat tuntuivatkin vähän väsyneiltä juoksutreenin vuoksi.
Sään osalta ei ole tällä viikolla tullut kauheasti muutosta edelliseen viikkoon. Normaalia kylmempää on edelleen ollut ja lunta on sadellut, joten erittäin talvisissa olosuhteissa on menty, vaikka vasta loppuviikosta päästiin ensimmäiselle talvikuukaudelle. Koillistuuli on ollut useampana päivä ihan jonkinmoista, joka tarkoittaa itselleni sitä, että aamulla töihin pyöräillessä on vastatuulta ja kotiin päin saa polkea enemmän myötäisempään.
Maanantaina olin kuitenkin kotikonttorilla. Illalla tein vain tunnin kotisalitreenin.
Myös tiistaina olin kotona. Uutta lunta oli taas tullut jokusen sentin verran, mutta kävin kuitenkin tekemässä aamupäivällä vajaan tunnin ja 10,6 kilometrin juoksulenkin. Paikoin sai mennä lumipöperössä ja kun jalassa oli Asicsen Trabucot niin irtolumessa meno oli taas vähän lipsuvaa. Pakkasta oli 7 astetta, mutta ihan mukava juoksukeli kuitenkin. Alustasta johtuen sykkeet olivat melko korkealla vauhtiin nähden. Illalla oli perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tällä kertaa erät olivat melko vaihtelevia, välillä toinen pari jäi aika alhaisiin pisteisiin ja seuraavassa erässä taas toisin päin. Mutta hiki lensi ja se onkin pääasia.
Keskiviikkona oli toimistolla käynnin vuoro. Pyörällä menin. Mennen tullen pakkasta oli kolmisen astetta ja tiet lumiset. Illalla poljin reilun tunnin treenin Zwiftissä. Treeni sisälsi noin kolmen vartin mäkiosuuden, jonka ansiosta keskitehot nousivat 194W:iin. Jalka oli vähän väsynyt työpyöräilyjen vuoksi, kun maastopyörä ei oikein rullaa hyvin tuolla lumipöperössä.
Torstaina olin myös pyörällä toimistolla. Pakkasta oli edelliseen päivään verrattuna pari astetta enemmän. Laitoinkin yläpäähän yhden kerroksen lisää vaatetta, mutta se taisi olla liikaa, sillä polkiessa tuli vähän liiankin kuuma. Illalla kaveri houkutteli polkemaan Zwiftiin kisaa. Vaikka Zwiftiä on tullut poljettua kaiken kaikkiaan jo yli 10.000km, niin yhtään kisaa en ollut aiemmin polkenut. Kisamatka ei ollut kuin 19,4 kilometriä ja maasto tasainen. Hyvin pysyin koko matkan pääryhmässä, mutta loppukirissä jäin jokusen sekunnin kärkeen. Aika kovilla olin koko kisan ajan, joten loppukirikykyä ei enää ollut. Jalkakaan ei ollut ihan tuoreimmillaan. Aikani oli 30:09 ja keskitehot nousivat 234W:iin.Ihan hyvä kokemus ja pitää ottaa joskus uudestaan, mutta kovin usein ei uskalla tuollaista ottaa, sillä melko koville siinä joutuu ja palautuminen ottaa oman aikansa.
Perjantaina kävin myös pyörällä toimistolla. Jälleen oli satanut pari senttiä lunta ja pakkasta oli mennen tullen 7 astetta. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Lauantaiaamupäivä meni taas pihahommissa. Suunnitelmissa oli kaataa yksi iso koivu melko läheltä taloa. Kaatosuunta oli parin männyn välistä ja sitä silmällä pitäen karsein koivusta ensin oksia pitkää, useamman metrin pituista sahan vartta hyväksikäyttäen. Kaato onnistui melko hyvin, vaikka yhdestä männystä lähtikin jokusia oksia. Myös yksi marjapuska sai vähän siipeensä, mutta kesällä sitten näkee, kuinka pahasti se otti nokkiinsa, kun oksat iskivät siihen. Iltapäivällä kävin juoksemassa taas pienessä lumipöperössä ja 7 asteen pakkasessa 13,4 kilometrin lenkin. Aikaa kului 1:06, eli vauhti oli vähän alle vitosta. Jalassa taas Trabucot eikä ne edelleenkään pitäneet hyvin kun irtolunta oli niin paljon. Tampatuilla pätkillä ne olivat kyllä melko ok. Reitti kulki Kolmenkulmantien kautta Ylöjärven keskustaan ja sitten Teivon kautta Vuorentaustaan ja takaisin kotiin. Sykkeet jälleen korkealla, mutta laitain ne olosuhteiden piikkiin.
Sunnuntaipäivä meni puuhommissa. Lauantaina kaadettua puuta piti vielä pätkiä ja pölkkyjä kantaa. Klapihommat pääsivät myös hyvään alkuun, mutta itsenäisyyspäiväksi jäi vielä hommia. Iltapäivällä poljin sisätrainerilla kahden tunnin polkaisun 168W keskitehoilla. Ihan hyvin jaksoi, vaikka koko päivä olikin tullut teputettua ulkona.
Viime vuosiin nähden aikainen talvi on jatkunut ja parantanut vaan menoaan. Pieni leudompi hetki oli puolen viikon maissa ja silloin mentiin vähän plussankin puolelle, silloin saatiin myös kymmenisen senttiä uutta nuoskalunta valoistamaan maailmaa. A:kin pääsi taas hommiin kun piha ja kotitie piti putsata lumista. Viikonloppuna sitten päästiin oikein kunnon talven makuun kun pakkaset kiristyivät -10 asteen paremmalle puolelle.
Torstai-iltana saatiin vähän vipinää mökkiin, kun nuori Hilkka-setteri tuli meille kolmeksi yöksi hoitoon. Vauhdikas pakkaus tämäkin tyttö ja pihahommissa oli koko ajan mukana. Klapihommia tehdessä keppiä (tai ihan mitä vaan) piti heittää vähän väliä, jotta “pallohullu” viihtyi.
Maanantaina oli pikkupakkasta ja töissä kävin pyörällä. Talvista oli ja nastarengas edessä maastopyörässä oli ihan paikallaan. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Tiistaina aamupäivällä juoksin muutan kilometrin verran kotoa Tesoman rautatieasemalle, kun kävin hakemassa auton sieltä pois. Iltapäivällä kävin Syrjälällä fysioterapiassa. Jälleen ihmeteltiin, mistä kaikki vaivani voisivat johtua. Illalla vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pari varamiesta oli mukana, joten peli oli normaaliin nähden vähän erilaista.
Keskiviikkona oli myös pikkupakkasta kun kävin töissä pyörällä. Kotiin päin ajaessa alkoi jo vähän hiutaloimaan, ja illalla kun kävimme Peetun kanssa juoksulenkillä, niin lunta alkoi satelemaan jo vähän enemmän, tosin ei mitään kauheita määriä vielä. Juoksimme erittäin rauhallisen 10,4 kilometrin lenkin vähän alle tuntiin. Vauhti oli 5:37 min/km, mutta keskisykekin oli mukava 115 bpm. Jalassa oli nastari.
Torstaina oli tiistain tapaan kotikonttoripäivä. Illalla poljin vähän reilun kahden tunnin sisäpyörätreenin 182W keskitehoilla. Sisäpyöräily alkaa taas tuntumaan ihan mukavalta hommalta.
Perjantaina kävin taas pyörällä toimistolla. Lämpö oli nollassa ja ilmassa oli vähäistä lumi-/räntäsadetta. Kotiin päin tullessa pakkanen oli kiristynyt viiteen pakkasasteeseen, joten pitkää kalsaria sai vetää jalkaan. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.
Lauantai alkoi lenkillä Sisun ja Hilkan kanssa. Sitten ulkoilut jatkuivat klapihommien merkeissä ja niitä tuli tehtyä varmaankin nelisen tuntia. Illalla poljin vielä sisäpyörää 3,5 tunnin ajan 175W keskitehoilla. Yllättävän hyvin jaksoi, vaikka koko päivä oli tullut kyykättyä klapihommissa. Syyskauden toinen yli satasen sisäpyöräily tuli suoritettua.
Sunnuntaiaamusta oli sen verran pakkasta, että juoksulenkille lähdin vasta puolen päivän aikoihin. Sitä ennen tein pari tuntia klapihommia. Juoksulenkille lähtiessä pakkasta oli kymmenen astetta. Alusta oli luminen, mutta uusi Trabuco-kenkä ei ollut siltikään kovin pitävä, vaan lipsutteli aika paljon. Toisaalta, kun kovaa lunta oli vähän enemmän, niin kenkä piti ihan ok. 23,8 kilometrin lenkkiin kului aikaa vähän päälle kaksi tuntia. Keskari oli 5:12 min/km ja keskisyke oli vauhtiin nähden melko korkea 128 bpm. Lipsuva kenkä ja kovahko pakkanen vaikutti varmaankin asiaan. Reitti kulki Kolmenkulmantien kautta Avantin ohi Metsäkylään päin ja sieltä Elovainion kautta Haavistolle ja edelleen Ylöjärven keskustan kautta Teivon ohi Lamminpäähän ja takaisin kotiin. Melko hyvin juoksu kulki, vaikka tosiaan oli lipsuvaa. Kylmä ei ollut, kun laitoin vielä irtohihat lämpökerraston paidan alle ja kenkiin kokeilin laittaa foliota varpaiden ympärille. Hyvin pärjäsi.
Talvi on pitänyt pintansa tällä viikolla, ja menty jopa talvisempaan suuntaan. Mitään isoja lumimääriä ei ole tullut tai kovista pakkasista kärsitty, mutta sen verran kuitenkin on molempia saatu, että ulkona on ihan talvisen oloista.
Reenattukin on taas yritetty, mutta polvivaivat ovat vähän haittaavat tekemistä, vaikka ei ole täysin estänytkään. Alkuviikosta tuli tilanteeseen jopa takapakkia.
Maanantaina piti pyöräillä nastattomalla gravelilla töihin, kun maastopyörä oli vieläkin Valmetilla jemmassa. Aamulla vähän jänskätti polkea, kun tiet olivat aika lumiset ja loskaiset eikä 38mm:n rengas edennyt sohjossa ihan tyylipuhtaasti. Illalla jännitti vielä vähän enemmän, kun lämpö oli mennyt inasen pakkasen puolelle ja tien pinnat jäähän. Mutta eipä siellä kuitenkaan kauhean liukasta ollut. Ainoa ongelma illalla oli, kun aamun sohjot olivat jäätyneet rattaisiin ja renkaisiin, että pyörä ei liikkunut ollenkaan. Onneksi kävin tarkastamassa tilanteen pari tuntia ennen töistä lähtöä ja nostin pyörän suihkutiloihin sulamaan. Kotimatka sujui ilman ongelmia. Illalla vielä tunnin verran kotisalitreeniä.
Tiistaina aamulla juoksin töihin. Pakkasta oli pari astetta ja uutta luntakin oli sateli pikkaisen. En laittanut jalkaani nastaria, joka olikin pienoinen virhe. Alkumatkasta oli vielä luminen alusta, mutta sitten kun pääsi pyöräteille, niin ne olivat pääosin paljaita mutta jäisiä ja liukkaita. Pito oli tosi huono ja melkein joka askel lipsui. Kaiken lisäksi reilu pari kilsaa ennen työpaikalle pääsyä, Veskan edessä, jalka lipsesi ja mulkkasin kunnolla. Huonoksi onneksi löin kipeän oikean polveni maahan ja siitä se tuli entistäkin kipämmäksi, ja on nyt vaivannut taas enemmän koko loppuviikon ajan. Matkaa kertyi 16.5 kilometriä ja aikaa kului 1:25, eli keskari oli 5:07 min/km. Keskisyke korkea 129 bpm. Illalla poljin Valmetilla viikon majailleen maastopyöräni kotiin.
Keskiviikkona oli kotikonttoripäivä, ja illalla poljin 70 minuutin sisäpyöräilyn. Keskitehot olivat tällä kertaa vähän korkeammalla, 190W. Reitin alussa oli 9 kilometrin nousuosuus, josta kertyi vähän reilu 500m vertikaalia. Polvi otti vähän itseensä polkemisesta. Keskiviikkona tuli myös 20 vuotta siitä kun muutimme Toivontielle.
Torstaina oli myös kotikonttoripäivä. Illalla käytiin Peetun kanssa juoksemassa Teivosta Kolmenkulmantielle, Toivontielle, Lamminpäähän ja takaisin. Mentiin erittäin rauhassa. Se sopi minulle vallan mainiosti. Polveakin piti vähän säästellä, mutta parin ensimmäisen kilometrin jälkeen se ei haitannut juoksua laisinkaan. Vajaan 13 kilometrin lenkkiin meni aikaa 75 minuuttia, eli keskari oli 5:48 min/km. Noin rauhassa ei ole pitkään aikaan tullut juostuakaan. Keskisykekin oli mukavan alhaalla, 111bpm. Keli oli luminen ja pakkasta oli nelisen astetta. Eli ihan ok. Natari oli varmuuden vuoksi jalassa ja se oli ihan hyvä valinta.
Perjantaina edelleen kotikonttorilla. Päivä oli treenien osalta lepoa, mutta illalla kävin Karhulla puolentoista tunnin hieronnassa. Etenkin pohkeista ja etureisistä löytyi erittäin mukavia kohtia. Hieronnan jälkeen kävin ostamassa uudet polku-/talvijuoksukengät. Asicsen Trabuco Max 2 onkin ihan uusi tuttavuus ja innolla odotan kun pääsen niitä ensimmäistä kertaa kokeilemaan.
Lauantaina oli jälleen lappu rinnassa. Talvikauden ensimmäinen TeivoCupin osakilpailu starttasi puolilta päivin. Sää oli melko sopiva, kun pakkasta oli asteen verran ja tuultakaan ei juuri lainkaan. Alusta oli luminen/jäinen, joten nastari jalassa oli jälleen ihan hyvä valinta. Puoleentoista kuukauteen ei ole tullut tehtyä kovia vetoharjoituksia ja se näkyi ja tuntui menossa. Keuhkot olivat tällä kertaa ne joka rajoitti menoa, ei jalkojen hapotus. Loppuaika oli vähän vaatimaton 19:11, mutta siitä on hyvä lähteä parantamaan tuleviin osakilpailuihin. Maksimisyke nousi kuitenkin vielä 182 bpm:iin, mittaus tosin ranteesta. Tuolla ajalla sijoittui kuitenkin miesten viiskymppisissä ensimmäiseksi ja kaikista miehistä kymmenenneksi (/28). Tämä kisa taas muistutti kuinka raastavaa tuollaisen vitosen juokseminen on. Polvi ei onneksi vaivannut kisassa, vaikka alku- ja loppuverkassa tuntemuksia olikin. Päivällä tuli kaadettua pari isoa koivua, kannettua risuja ja pölkkyjä. Pimeän tultua poljin vielä 73 minuuttia sisätrainerilla. Kevyttä rullailua 162W keskitehoilla.
Kuvat Teivo Stayers
Sunnuntai oli komea ulkoilupäivä. Heti aamusta tulikin lähdettyä pidemmälle juoksulenkille. Jalassa oli uudet Asicset ja alkuperäinen ajatus oli vain sisäänajaa uunituoreet kengät pienellä lenkillä, mutta komean kelin ja kun polvikaan ei kauheasti vaivannut, niin matkaa kertyikin 22,2 kilometriä. Aikaa kului 1:53, eli keskari oli 5:06 min/km ja keskisyke 128 bpm, joka oli vauhtiin ja alustaan nähden ihan OK. Kenkä istui jalkaan ihan mukavasti, vaikka vasempaan jalkaan tulikin pari hiertymää, mutta voi olla, että ne tulivat jo lauantain kisan aikana. Pakkasta oli pari astetta ja tuulta ei juuri lainkaan. Alusta oli luminen/jäinen, mutta kenkä piti onneksi melko hyvin, vaikka ei nyt tietenkään nastarin veroisesti. Jos olisi ollut enemmän kovaa lunta, niin kenkä olisi varmaankin toiminut moitteetta. Lenkki kulki Kalkun kautta Nokian paloasemalle ja sieltä Kolmenkulman ABC:n kautta Tesomalle ja sieltä Lamminpään kautta Haukiluomaan ja sitten kotiin. Aikaisen lenkin jälkeen jäi hyvin aikaa jatkaa lauantain puuhommia. Lauantailta jäi vähän rungon katkomista ja pöllien kantamista. Vähän pääsin myös halkomisen makuun, mutta se homma siirtyy ensi viikkoon. Pimeän tultua vaihdoin vielä maastopyörän etupäähän jarrupalat ja ilmasin jarrun.
Ojien pohjilla on vielä vähän lumikasoja, mutta muuten tämän viikon vesisateet ja lämpöasteet ovat hävittäneet edellisen viikon lumet. Jos viikon säälle voisi antaa RGB-arvot, niin ne olisivat ehdottamasti 150,150,150. Sen verran harmaata ja pimeää on ollut vuorokaudet läpeensä. Melkein päivittäin on myös satanut tai suhjuttanut vettä, joten ulkoilessa on melkein aina jotenkin kastanunut, vähintäänkin kengät. Sunnuntainakaan ei menty kuivempaan suuntaa, mutta onneksi vähän kylmempään, joten märkäkin tuli alas vaaleammassa olomuodossa.
Maanantai-ilta meni Helsingissä messu-demojen kasaamisessa. Aamulla kuitenkin poljin maasturilla töihin ja aamupäivällä kävin vielä juoksemassa Valmetilta arboretumin ja Ratinan kautta Ranta-Tampellaan ja melko samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 14,5 kilometriä ja aikaa kului 1:11, eli keskari oli vähän alle vitosta. Keskisyke ole melko korkealla 137 bmp, vaikka reitti on melko tasainen. Eikä juoksu muutenkaan kauhean rennon oloista ollut. Lämpöä oli viitisen astetta ja alusta onneksi jo sula, eli sen puoleen ei valittamista.
Tiistaina oli kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin fyssarilla kertomassa surkeasta elämäntilanteestani, tai ainakin viimeaikaisista vaivoistani. Pakaraan ja lonkankoukistajaan ongelmat viittaisivat. Pakara pitäisi saada aktiiviseksi ja lonkankoukistajien jumit auki, yms. Jumppaan ja voimatreeniin pitää siis keskittyä tämä talvikausi. Illalla oli perinteiseen tapaan sulkapallonelurit. Kovat pelit olivat taas ja hiki lensi. Ja mikä pääasia, niin paikat pysyivät ehjinä.
Keskiviikko myös kotipäivä. Illalla käytiin Peetun kanssa juoksemassa rauhallinen 11 kilometrin lenkuran Nokian Välimaan kautta. Aikaa meni tunnin verran, joten keskari oli mukavan rauhallinen 5:24 min/km. Keskisyke 124 bpm oli kuitenkin vauhtiin nähden aika korkea. Muuten juoksu tuntui rennolta eikä paikat menneet jumiin.
Myös torstaina tuli kotoiltua. Illalla poljin trainerilla tunnin ja kolme varttia. Keskitehot olivat 167W ja keskisyke 122 bpm. Ei mitään ihmeellistä, ihan perusrullaillua tähän kohtaan kautta.
Perjantaina kävin gravelilla konttorilla. Märkää oli molempiin suuntiin, vaikka en nyt ihan läpimäräksi kastunutkaan. Illalla vielä tunti kotisalia ja päälle vähän nettijumppaa tällekin päivälle.
Launtaina oli myös suttunen päivä. Aamupäivällä kun lähdin juoksulenkille ei juurikaan tullut taivaalta mitään, mutta kun juoksin puolimaratoonin verran, niin ei sitä kauheasti tarvitse sataakaan että kastuu märäksi jos vaan melkein koko ajan tulee jotain taivaalta. Aikaa kului 1:47, eli keskari oli 5:04 min/km. Keskisyke oli taas liian korkealla 131 bpm. Ihan ok juoksu kulki, vaikka lopussa alkoikin taas vetämään takareidet jumiin. Oikeassa jalassa on ollut hyppääjän polvi vaivaa, mutta myös vasemman polven takaosa on vähän kiukutellut viikon verran. Tällä lenkillä oli pari melko jyrkkää jousua ja niissä tuo vasen polvi ei tykännyt ollenkaan, vaikka muuten ei lenkin aikana vihotellut. Jalka joutui varmaankin ponnistamaan sellaisessa kulmassa, että polvi ei tykännyt siitä.
Sunnuntaina tuli käytyä koiralenkki räntäsateessa, mutta muuten treenit olivat sisällä. Poljin tämän syyskauden ensimmäisen satasen trainerilla. Matkaa kertyi 118,5 kilometriä ja aikaa kului neljä tuntia. Vauhti oli vähän alle kolmea kymppiä ja vertikaalia kertyi n.1300 m. Keskitehot 166W ja syke 123bpm. Ihan ok jaksoi kun olin varustautunut juomien lisäksi banaanilla ja vihreillä kuulilla. Putkelta polkeminen otti vähän polviin.
Talvi antoi vähän esimakua tällä viikolla. Ei mitenkään kovien pakkasten muodossa, mutta lunta satoi sen verran, että tällä Pirkanmaallakin oltiin ihan joulupostikorttimaisemissa jokusen päivän ajan.
Pienen ylimenokauden jälkeen, tässä on taas yritetty vähän aloittaa taas reenaamista. Kauhean raivopäiseen alkuun ei ole kuitenkaan intouduttu, paremminkin on joutunut vähän motivoimaankin itseään lähtemään liikenteeseen. “Onneksi” paino on jämähtänyt vähän marathonia edeltävää tasoa korkeammalle, joten siinä on ihan hyvä motivaattori, että pääsisi taas tämän vuoden normaalilukemiin. No, eipä tässä ole kuin 1-1,5 kiloa urakkaa.
Hommasin verkosta vettivalmennuksen jolla pitäisi saada “notkeat takareidet ja lonkaukoukistajat”. No saapi nähdä, onnistuuko nämä rautakanget notkeutumaan. Tällä viikolla kuitenkin olen yrittänyt ohjelmaa vähän noudataa.
Maanantai oli kotikonttoripäivä. Vielä olisi ollut ihan mukavan syksyiset ulkoilukelitkin, mutta tyydyin tunnin kotisalitreeniin.
Myös tiistai oli kotikonttoripäivä. Yöllä oli satanut parikymmentä senttiä lunta, joten syksy muuttui täydeksi talveksi yhdessä yössä. Aamulla lunta sanoi vielä ihan kunnolla ja kovan tuulen kera, joten tällä kertaa ulkoilukelit eivät olleet ihan parhaimmat. Kävin kuitenkin juoksemassa hangessa reilun kympin lenkin Ikurin, Tesoman ja Lamminpään kautta. Vauhtia ei kauhean kovaksi muodostunut, kun melkein umpihangessa sai tarpoa. Vähän alle vitosta kuitenkin tuli mentyä, mutta keskisyke nousi 137 bpm:ään. Illalla tuli käytyä neljän viikon tauon jälkeen läiskimässä taas sulkapalloakin. Alkutahmeuden jälkeen peli alkoi kuitenkin sujumaan ihan mukavasti ja erävoittojakin tuli ihan hyvin. Neluriporukka oli jälleen ns. alkuperäinen.
Keskiviikkona kävin pyörällä toimistolla. Maastopyörä piti ottaa alle, sillä sen verran pahanoloinen keli vielä oli. Yön aikana oli tullut jälleen vähän uutta lunta, mutta onneksi ei niin paljon kuin oli peloteltu. Pyörätiet olivat paikoin ihan ok kunnossa, mutta paikoin oli pöperöä. Tunkkaamaan ei onneksi missään kohdassa joutunut. Aikaa kuitenkin aamupyöräilyssä kului melkein tunnin verran, kun kesäkelillä matka taittuu alle 40 minuutin. Illalla kotiin polkiessa pyörätiet olivat jo vähän aamua paremmassa kunnossa. Illalla tuli päräytettyä A käyntiin ja pukkasin nuoskalumet pois pihasta ja tieltä. Kovilla oli A:kin tuollaisen painavan lumimäärän kanssa.
Torstaina myös pyörällä toimistolla. Lumista oli edelleen ja asteen verran pakkasta. Illalla poljin trainerilla 75 minuutin treenin Zwiftissä. Keskitehot olivat 165W. Jalat olivat vähän väsyneet.
Myös perjantai oli toimistopäivä ja pyörä oli jälleen alla. Nyt alkoi olla pyörätiet jo ihan normaalissa talvikunnossa. Nollakeli alkoi jo jopa vähän sulattamaan ja loskauttamaan alustaa. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Lauantaina lämpötila nousikin sitten jo reilusti plussan puolelle. Sulaminen oli lähtenyt käyntiin jo yön aikana, sillä jo aamulla auratut kevyenliikenteenväylät olivat melko sulat. Aamupäivällä alkoi tihuttamaan vähän vettä ja itätuuli oli aika reipas, mutta en antanut sen haitata, vaan lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lenkistä tuli jonkin verran pidempi, mitä etukäteen suunnittelin. Matkaa kertyi 20 kilometriä ja aikaa kului 1:41, eli vähän päälle vitosta tuli mentyä. Sykkeet olivat vähän korkealla, 132 bpm. Reitti kulki Kolmenkulmantien, Elovainion, Ylöjärven kirjaston, Teivon ja Lamminpään kautta. Elovainiolle asti alusta oli melko sulaa, mutta sen jälkeen alkoi tulla enemmän sohjoisia ja liukkaitakin pätkiä. Jalassa ollut Nimbus ei pitänyt yhtään, jos oli vähänkin jotain muutta kengän alla kuin asfalttia tai soraa. Tämän lenkin perusteella voi ko. kenkämallin luokitellaan täysin kesäkengäksi. Juoksu ei ollut kauhean rennon oloista eikä liukkaat pätkät auttanut yhtään asiaa. Loppumatkasta alkoivat myös takareidet jumittelemaan, joten ostettua verkkovalmennusta pitää jatkaa vielä pitkään, jotta jalat saataisiin letkeiksi.
Sunnuntai oli Alastaro-päivä. Ehdein kuitenkin aamulla polkea trainerilla ramp-testin Zwiftissä. Heti sängystä pyörän selkään hyppääminen ei tapahtunut ihan jouhevasti, tai ainakaan testin tulos, FTP 244W, ei ollut kovin mieltä ylentävä. Tiputusta kevään viimeiseen testiin oli 10%, eli aika paljon. Tosin eipä tässä kesän aikana juurikaan ole mitään FTP-tason yläpitäviä treenejä tullut tehtyäkään, joten ei tuo tiputus kovin järisyttävä yllätys ollut. Jalka ei vaan jaksanut vääntää. Väli “Ihan OK” -tuntemuksesta sippaamiseen oli vähän turhan lyhyt.
Viimeinen kaksi viikkoa on otettu kaikin puolin melko kevyesti. Tällä viikolla on päässyt jo kevyesti tekemään jotain treenin oloistakin, mutta edellisestä viikosta tuli ihan nollaviikko.
Amsterdamista tulimme maanantain ja tiistain välisenä yönä. Maanantaina tuli tuli käveltyä jonkin verran Amsterdamin katuja, mutta jalat olivat sen verran tönkössä kunnossa, että tyydyimme pääasiassa ajelemaan ratikalla eri linjoja läpi ja katselimme vain kaupungin maisemia istualtaan. Portaiden käveleminen oli erittäin kivuliasta hommaa, ja tämä tuli todettua etenkin lentokentällä. Ja lentokenttiä tulikin teputeltua vähän enemmänkin, kun tulimme Riikan kautta Tampereelle.
Vielä tiistainakin jalat olivat sen verran kipeät, ettei koiralenkkiä ihmeenpää viitsinyt tehdä. Seuraavana yönä iski myös vilutauti ja keskiviikkoaamuna koronatesti näyttikin kahta viivaa. Keskiviikko tulikin pääasiassa makailtua ja välillä luettua ja vastailua työposteihin. Kuumetta oli ja päätä särki. Torstai olikin sitten jo parempi päivä. Kuumemittari ei enää näyttänyt ylilämpöä vaan paremminkin alilämpöä. Tämän vuoksi koneen ääressä pystyikin istuskelemaan enemmän, vaikka välillä tulikin vielä huilattua. Perjantaina nousi kuumetta taas vähän ja olo oli muutenkin heikompi, joten taas tuli lepäiltyä vähän enemmän.
Viikonloppuna alkoi sitten olo paranemaan ja kävinkin Sisun kanssa jo pidemmillä kävelylenkeillä.
Maanantaina uskaltauduin jo käymään toimistolla pyörällä. Mikään muu ei edellisen viikon taudista muistuttanut kuin että kurkkuun kertyi vielä limaa. Ja räkiminen ja röhiminen jatkui koko viikon.
Myös tiistaina kävin pyörällä töissä. Lämpötilat olivat nollan tuntumassa yötä päivää. Yöllä oli ilmeisesti vähän sadellut jotain, sillä pyörätiet olivat paikkoin märät ja myös liukkaat. Gravelin kesärenkaalla sai olla varovainen.
Keskiviikkona olin kotikonttorilla ja illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Torstaina ja perjantaina kävin alkuviikon tapaan pyörällä töissä. Nyt oli onneksi taas kuivaa ja tiet kuivat eikä liukkaudesta tietoakaan, vaikka vähän pakkasen puolella oltiinkin melkein koko ajan.
Lauantaina aamupäivällä kävin kokeilemassa melkein kahden viikon tauon jälkeen juoksua. 11 kilometriä juoksin 4:44 min/km vauhdilla. Yllättävän hyvältä juoksu tuntui, vaikka keskiviikon salitreenistä kipeytyneet jalat vielä vähän vaivasikin ja muutenkin pakaran seudulla oli jumitusta. Korona ilmeisesti ei ollut mennyt keuhkoihin asti, kun sillä puolella ei tuntunut ollenkaan pahalta. Myös sykkeet (136 bpm) oli ihan ok. Ensimmäisestä koronasta tuli siis ilmeisestikin selvittyä säikähdyksellä. Päivällä tuli myös kaadettua pari-kolme puuta ja niiden kanssa temuamiseen menikin sitten koko päivä.
Sunnuntaina oli syksyn ensimmäinen kunnon pakkasaamu, kun mittari näytti ainakin 8 astetta miinusta. Aamupäivällä tuli tehtyä vähän klapihommia yms. ja iltapäivällä poljin sisäpyörää kahden tunnin ja vartin verran. Keskitehot olivat 166W ja -syke 123 bpm. Watopian maailmaan oli tullut pitkästä aikaa uusia reittejä ja sellainen tuli tällä kertaa poljettua. Reitti oli melko tasainen ja ihan hyvä niin ettei heti ylimenokauden päätteeksi tuli kovin kovaa rääkkiä.
Viikonloppuna meitä hauskuutti hoitosetteri Hertta, joka tuli perjantai-iltana ja lähti sunnuntai-iltana. Melkoinen vauhtipakkaus tuollainen nuori setteri vaan on. Ei oikein Sisu eikä palvelusväkikään pysynyt perässä.
Syyskauden pääkisaksi oli määritelty Amsterdamin marathon. Edeelisvuosien muutaman vaisumman marathonajan jälkeen oli taas tarkoitus lähteä tosissaan rikkomaan kolmen tunnin “haamurajaa”, joka on viime vuosina ollut aina tavoitteena. Tällä kertaa odotukset olivat korkeammalla, koska kesän ja alkusykysyn puolimarathonien ajat lupailivat ihan hyvää. Paikat olivat myös pysyneet melko hyvässä kunnossa, joten treenaamista oli päässyt jatkamaan ilman isompia taukoja.
Tulosodotuksia puolestaan heikensi vaiva, joka tuli kaksi viikkoa ennen starttia oikean patellajänteen alakiinnityskohtaan. Sain onneksi kuitenkin vaivaan kortisonipiikin puolitoista viikkoa ennen kisaa ja kipu rauhoittuikin tosi hyvin, vaikkei täysin hävinnytkään. Myös ennustettu heikohko sää aiheutti jännitystä, että kuinka heikko se starttihetkellä sitten lopulta onkaan. Kymmenen päivän ennustetta tulikin seurattua melko tiiviisti ja toiveena oli että alun ennusteen 11 asteen lämpö ja sadekuurot muuttuisivat päivien mittaan parempaan suuntaan.
Polvivaivan vuoksi kaksi viimeistä viikkoa tuli otettua treenien osalta erittäin kevyesti. Ehkä hyväkin niin. Kisaviikon maanantaina tuli poljettua sisäpyörää 80 minuuttia. Tiistaina kävin töissä pyörällä ja illalla tein kotisalitreenin. Keskiviikkona kävin uimassa pari kilsaa. Torstaina tein viikon ensimmäisen pienen juoksulenkin, jossa herättelin taas vähän kroppaa juoksuun. Vitosen verran juoksin ja vauhtina noin kolmen tunnin marathonvauhti. Lauantaina tuli myös iltapäivällä heräteltyä paikkoja kuuden kilsan rauhallisella lenkillä Amsterdamin kaduilla.
Kisapäivän aamuna kello herätti normaalin arkiaamun aikaan 5:30. Koska kisastartti olisi klo 9.00 ja hotellin aikaistettukin aamiainen alkoi vasta 6:30, niin aamupalaksi piti syödä kaupasta haalittuja eväitä. Minun mahani kun vaatii sen kolmen tunnin sulattelun ennen kisasuoritusta. Onneksi edellisenä iltana olimme käyneet kisajärjestäjän pasta partyssä syömässä itsemme ähkyyn, joten tankkauspuoli piti kyllä olla kunnossa, vaikka nesteen nauttiminen olikin jäänyt normaalia vähemmälle. Edellisenä päivänä olimme myös hakeneet jo kisanumeron, joten sen noutamiseen ei tarvinnut varata aamusta aikaa.
Yöllä oli tullut kunnolla vettä, mutta aamulla puoli kahdeksan aikaan kun kävelimme metropysäkille, niin enää vain ripotteli vähäsen. Ennuste päivälle oli kuitenkin edelleen se, että sadekuuroja olisi tiedossa. Lämpöä oli myös viimeisinä päivinä ennusteessa ollut 7 astetta, tuuli sen sijaan ei onneksi ollut niin kova kuin edellisinä päivinä. Metro oli vielä suht väljän oloinen, mutta päätepysäkiltä eteenpäin alkoi väkeä kertymään eri suunnista ja suuntana kaikilla oli kohti olympiastadionia.
Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin, joten aikaa oli vähän pyöriä ja imeä itseensä kisatunnelmaa. Sää tuntui myös melko mukavalta. Kolmisen varttia ennen starttia riisuin itseni kisa-asuun, joka tällä kertaa oli ihan normi “lyhyt”-versio + irtohihat ja puffa. Juuri kun oli tarkoitus viedä reppu tavarasäilytykseen, alkoi vähän satelemaan vettä ja sitten saman tien enemmän ja sitten sade muuttuikin raesateeksi. Onneksi väentungoksessakin löysimme paikan katoksen alta, joten kamppeet pysyivät kuivina. Sateen rauhoituttua puin vielä kertakäyttösadetakin päälleni ja lähdin viemään tavaroita säilytykseen.
Alkuverkkaa en ollut ehtinyt tehdä yhtään, mutta yritin vähän hölkätä sen muutaman sadan metrin verran, mitä stadionille ja lähtöviivan tuntumaan oli matkaa. Aikaa starttiin oli vielä vartin verran ja totesin, että ykkösellä pitäisi vielä käydä. Ja kun en nähnyt pystypaikkaa lähtöalueella, niin oli pakko hölkätä ihmisten vastavirtaan ulos stadionilta ja etsiä tyhjennyspaikka ja sitten taas takaisin lähtösuoralle läpi ihmismassojen. Kun pääsin asettumaan lähtösuoralle suurin piirtein siihen kohtaan, jossa tavoiteajaltaan alle kolmen tunnin juoksijoiden piti olla, niin aikaa paukkuun oli vielä vähän alle kahdeksan minuuttia.
Siinä sitä sitten tuli seiskoskeltua tuhansien muiden juoksijoiden kanssa kuin sillit suolassa odottaen että kello tuli 9. Aika rauhallista tahtia minuutit tuntuivat kuluvan. Muusiikki raikasi, selostaja kailotti ja yleisö hurrasi. Pikku hiljaa alkoi ympäriltäni ihmiset heittelemään juomapulloja, sadetakkejaan yms. lämmittelyvaatetta radan sivuun ja pian myös itsekin riisuin kertakäyttösadettakini pois. Samalla huomasin, että olin jättänyt juoksuhanskani Tuulin taskuun vaatteita vaihtaessani, mutta sitä ei nyt parantunut surra, vaan toivoa ettei näpit jäätyisi.
Starttipaukun jälkeen ei omalta osaltani heti tapahtunut mitään. Kesti vielä toista minuuttia ennen kuin pääsin ylittämään lähtöviivan, mutta sitten pääsikin heti juoksemaan väljästi. Pari kymmentä metriä ennen lähtöviivaa oli nimittäin tehty järkevä sikaani, jossa väki pakkautui ennen lähtöviivaa ja pääsi sen jälkeen juoksemaan vapaammin. Ensimmäisen kilometrin pääsikin juoksemaan suht väljästi, mutta pian lähtöryhmä B:n juoksijat yhtyivät reitille ja muutenkin väki alkoi pakkautumaan ja alkoi sitten alkoikin olemaan ahtaampaa.
Väkeä oli reitin varrella paljon ja maisema, vaikka kaupungin kaduilla juostiinkin, olivat ihan näkemisen arvoisia, mutta päähuomio meni alkukilometreillä vain siihen, ettei hyppäisi kenenkään kantapäille tai ei itse kiilaisi kenenkään eteen, sillä seurauksella että tämä astuisi kantapäille ja tossu irtoisi tai kaatuisi.
Ensimmäinen 5 kilometriä meni aikaan 0:20:43, eli keskivauhti oli ihan spekseissä 4:09 min/km. Kymmenen kilometrin tolpalle tultaessa meno oli jatkunut entisellään. Ruuhkaa oli, vesilammikoita sai välillä väistellä, mutta sää suosi. Puffan oli saanut riisua päästä jo alkumetreillä ja irtohihojakin olin rullannut vähän alemmaksi. Kympin aika oli 0:41:26, eli tasaista 4:09 min/km keskivauhtia oli matka edennyt.
Noin 11 kilometrin kohdalla pääsin ohittamaan kolmen tunnin jäniksen – joka oli vetänyt reipasta ylivauhtia. Tämän jälkeen juokseminen muuttui väljemmäksi, sillä jänisten perään kerääntyy yleensäkin isompaa ryhmää ja sellaisista pitää päästä äkkiä ohi. 13 kilometrin kohdalla pääsimme pois kaupungin kaduilta ja lähdimme juoksemaan Amstel-joen reunustaa kohti etelää. Tässä kohtaa meno väljeni entisestään, mutta ei vieläkään tarvinnut yksin juosta. 15 km:n kohdalla kello näytti aikaa 1:01:54, eli vauhti oli jopa vähän parantunut alkuun nähden. Syynä tähän oli varmaankin väljempi juoksureitti ja varmaankin oli myös myötätuultakin.
Amstelin vartta kohti etelää juoksimme kuutisen kilometriä. Jossain välissä vastarannalla näkyi kisan kärkiryhmä – aika monta kilsaa oltiin jo tässä vaiheessa mustia miehiä perässä. Joella oli myös kaikennäköistä toimintaa. Oli soutajia ja orkesterilautta ja muutakin metkuilua. Sää oli edelleen hyvä, ei ollut ongelmia ja meno maistui, piti vaan muistaa nauttia vielä kun pystyi. Joki ylitettiin vähän ennen 20 kilometrin väliaikapaikkaa, ja siinä kohdassa olikin reitin siihen asti kovin ylämäki, tosien ei sekään mikään paha ollut. Välittömästi kahdenkympin jälkeen alkoi vähän ripottelemaan vettä. Melko nopeasti sitä alkoi tulla enemmänkin ja tuuli voimistui melkoisesti ja tietenkin vastatuuleksi. Puolimatkan aika oli 1:26:55, eli keskivauhti 4:07 min/km, joka oli jopa tavoiteaikaani nopeampi, mielessä pyöri vaan, että toivottavasti hieman ylikova alkuvauhti ei kostautuisi.
Suuntana oli siis takaisin kaupunkiin päin, ja Amstelin varrelta käännyimme pois 26 kilometrin kohdalla. Isompaa sadekuuroa ei onneksi tullut, vaan sade jatkui kuurottaisena ja lakkasi ennen kaupunkia kokonaan. Myöskään tuulen vaikutusta juoksuun en juurikaan huomannut. Välillä pääsi peesailemaan ja muutenkin tuulen suunta kääntyi sivuun. Vauhti oli pysynyt edelleen hyvänä, sillä 25 kilometrin kohdalla aikani oli 1:43:04, eli keskari oli pysynyt puolimatkaan nähden samana. Nyt tosin alkoi jo pakaroiden seudulla tuntumman jäykkyyttä, mutta kilometriaikoihin se ei vielä näyttänyt vaikuttavan.
Kaupungin puolelle päästyä alkoi reitin varrella olemaan taas enemmän kannustusta. Välillä huuto otti jopa korviin ja mökä tuntui olevan paikoin ihan jatkuvaa. Mukavaa oli kuulla usein myös oma nimen huuto, silla numerolapussa oleva nimi näkyi hyvin yleisölle ja lyhyt nimi oli varmaan helppo huutuu (Tumii). Saihan huudoista tsemppiä ja sitä alettiin pikku hiljaa tarvitsemaankin. 30 kilometrin kohdalla aika oli vieläkin yllättävän hyvä 2:03:56, keskivauhti .4:08 min/km. Tuolla vauhdilla mentäisiin hyvin uuteen ennätykseen ja vähän olisi vielä varanttiakin.
Kilometrin taittuessa alkoi jäykkyys ja kivut pahenemaan ja olemaan sitä luokkaa, että vauhti väkisinkin rauhottui. Etenkin viimeisellä kympillä joutui ihan tosissaan tsemppaamaan itseään, ettei antaisi kivulle valtaa ja luovuttaisi tai edes rauhottaisi menoa. Mentävä oli niin kauan vain kuin pystyssä pysyisi. Melko usein sai itselleen toitottaa, että “se on vaan kipua, ei sen kummempaa”. Vaikka kipu on tietenkin aina merkki jostain huonosta, niin tämä kipu oli kuitenkin sellaista, että tiesi sen olevan vaaratonta ja sen tuottamat vauriot tultaisiin kärsimään jokusen seuraavan päivän aikana. 35 kilometrin keskari 4:09 min/km oli edelleen yllätys, ettei vauhti ollut hiipunut sen enempää. Vieläkin oltiin siis enkkavauhdissa.
Viimeisellä seitsämällä kilometrillä tuli jo vähän laskeskeltua, että kuinka hitaita kilometrejä viimeiset saisivat olla, jotta vielä pääsisi tavoitteeseen, eli alle kolmeen tuntiin. Sen verran huono oli jo luottamus jalkojen kuntoon, että tuollaista piti laskea. Siinä vaiheessa kun yli viiden minuutin kilsat veisivät tavoitteeseen, niin aloin jo uskomaan siihen. Tosin esimerkiksi paha takareisikramppi voisi lopettaa juoksun kokonaan heti siihen paikkaan. Tosin oireita sellaisesta ei ollut ollut, eikä muitakaan krampin oireita missään. Vatsakin oli toiminut, eikä syödyt geelit tai juodut urheilujuomat olleet tökkineen tai alkaneet pistämään. Vessahädästäkään ei ollut tietoakaan missään vaiheessa. Yllättävää oli myös, että viimeisin polvivaivakaan ei ilmoitellut itsestään yhtään. Adrenaliinitasot taisivat olla melko korkealla. Ainoa ongelma oli vain jumalaton kipu jaloissa jota oli jatkunut, onneksi vain, jokusen kilometrin ajan.
40 kilometriä, periaatteessa loppusuoran tuntua kun kaupungin kadut oltiin aidattu molemmin puolin. Niiden välissä joukoittain juoksijoita ja aitojen ulkopuolella massoittain kannattajia. Näin ilmeisesti oli äänistä päätellen. Itse keskityin katsomaan jälleen pääasiassa vain katuun, että mihin astuisi ja mutkissa olemaan tarkkana ettei, vähän liukkaanoloinen, tossu lipsahtaisi vesilammikossa tai ratikkakiskolla. Se olisi tässä vaiheessa melko kohtalokasta, sillä silloin olisi varmasti joku kramppi päällä ja siitä eteenpäin pääseminen jopa mahdotonta. 2,2 kilsaa ennen maalia oli melko selvää ettei ennätykseen ollut mahdollisuuksia, sillä aikaa siihen oli vain 8:20, joka tarkoittaisi 3:45 min/km vauhtia. Periaatteessa tuo olisi ollut madollista, mutta käytännössä näillä jaloilla tässä kohtaa, ei.
Kun olympiastadionin portti alkoi lähestymään alkoi mökä taas kasvamaan. Stadionille päästyä mökä vaan kasvoi entisestään ja kuulutukset pauhasivat. Ennätyksestä jääminen ei haitannut tässä vaiheessa tippaakaan, vaan nyt piti vain nauttia kymmenin muiden loppusuoralla olevien juoksijoiden kanssa tunnelmasta ja maaliin pääsystä. Maalivaatteen päällä oleva kello näytti 2:57:46 (bruttoaika), mutta kun nettoaika lasketaan lähtöviivan ylityksen jälkeisestä ajasta, niin virallinen aikani oli 2:56:25.
Bruttoajan perusteella sijoitukseni koko marathonilla oli 825.(/16068) ja kaikista 12049 miehestä 787. Nettoajan perusteella olin ikäsarjassani (M50) 26., eurooppalaisita viiskymppisistä 23., pohjoismaalaisista 3. ja ykkönen suomalaisista viiskymppisistä. Täytyy sitä jollain perusteella olla ykkönen. Ei onneksi tarvinnut mennä kaupunki- tai katukohtaiseen tarkkailuun.
Maaliviivan ylityksen jälkeen hämmästelin myös oloani. Ei ollut ollenkaan heikko olo, eikä edes meinannut päässä pimentyä. Ilmeisesti jalkojen kunto esti ottamasta ihan kaikkea irti itsestä ja tämän vuoksi olokaan ei ollut ihan kuoleman väsynyt. Pikkuhiljaa pääsin etenemään kohti stadionin uloskäyntiä, jota ennen jaettiin vielä osallistumismitalli sekä muoviviitta, jolla sai pidettyä vähän lämpöä niskassa. Tässä kohtaa alkoi myös nousemaan vähän tunteetkin pintaan, sen verran koville kroppa oli tainnut kuitenkin joutua. Stadionin ulkopuolella sai sitten banaanin ja vähän juotavaa. Aika vähiin tarjoamiset jäivät järjestäjän osalta – no, kisapaita oli sentään saatu jo edellisenä päivänä. Varusteiden noutoon ei onneksi tarvinnut jonottaa, ja muutenkin liikkuminen oli vielä väljää, tosin kuin kuulemma myöhemmin kun kaikki paikat olivat ihmisiä täynnä, eikä eteenpäin päässyt kuin matelemalla. Onneksi tuli siis päästyä maaliin ensimmäisen tuhannen juoksijan joukossa.
Kun olin saanut vähän kuivaa vaatetta yläpäähäni lähdin vaeltamaan kankein jaloin kohti metropysäkkiä, josta olisi vain kymmenen minuutin matka hotellihuoneeseen. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen pysäkki oli suljettu lähtevältä liikenteeltä, koska puolimarathonille tulijat, jotka lähtisivät matkaan vajaan parin tunnin päästä, olivat täyttäneet koko aseman. Onneksi muutamalla muullakin oli sama ongelma kuin minulla, ja lähdin seuraamaan yhtä ranskalais(?)pariskuntaa. Reilun puolen kilometrin siirtymään tulikin kaksi kilometriä lisää. Se ei ollut mikään mieltä ylentävä lisämatka jäykillä jaloilla, nälkäisenä ja sadekuurojen siivittämänä. Lopulta kuitenkin hotellihuoneeseen tuli päästyä ja sen jälkeen saunaan. Ensi vuonna sitten varmaankin jonnekin muualle juoksemaan.
Kyllä se patellajänteen kiinnityskohta otti vaan kovasti itseensä viikonlopun juoksuista. Onneksi olin varannut jo aiemmin ajan ortopedille ihan muusta syystä, mutta pääsin nyt näyttämään polvivaivaanikin samalla kertaa. Sain siihen kortisonipiikin ja se tuntuikin auttavan ongelmaan. Alkuperäinen syy ortopediaikaan oli alavatsalihaksen (tai mikäköhän sen oikea nimi nyt onkaan) vaivat, epäilin että todellinen syy on nivusessa ja lähentäjässä, joka vaivaa aina silloin tällöin. Ehkä ns. “urheilijan tyrä”. Ortopedi antoikin minulle lähetteen ultraan ja pääsinkin sinne vielä samana päivänä. Sieltä tosin ei löytynyt mitään, ei tyrää eikä muutakaa vakavampaa repeämää, jonka ultralla näkisi. Eli hommaan ei tullut tällä kertaa selvyyttä. Seurataan tilannetta. Kolmas vaiva, jota ortopedille valittelin oli kyynärpääkipu, ja siihen sain diagnoosin, että “golf-kyynärpää”. Eli nyt olen minäkin päässyt kyseisen harrastuksen pariin, ainakin vaivojen osalta.
Nyt kun alkuviikosta vaivasi polvi, ja keskiviikkona sain kortisoonipiikin, jonka vuoksi piti pitää muutama päivä lepoa, ja viikonloppuna oli muuten vaan paskaa ulkokeliä, niin piti keksiä jotain muuta kuin juoksua ja kelien puolesta mielellään sisällä. Tällä viikolla tulikin käytyä taas pitkästä aikaa uimahallissa polskimassa ja sisäpyöräilykausikin tuli avattua.
Maanantaina kävin vielä pyörällä töissä. Vähän pyöräilykin polveen tuntui, mutta ei pahasti. Illalla vielä kolmen vartin kotisali.
Tiistaina kävin illalla Tesoman uimahallilla uimassa vaparia kahden kilometrin verran. Pienissä pätkissä uin ja rauhassa vetelin ja yritin muistella hyvää uintitekniikkaa. Illalla käytiin vielä pyöräilemässä Tuulin kanssa graveleilla Nokian Pyhäjärven rantoja aina Sorvassa asti. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja rauhallisesti mentiin. Pimeäkin pääsi yllättämään, mutta onneksi edes minulla oli lamppu mukana.
Keskiviikkona ensimmäistä kertaa lomien jälkeen autolla töissä, kun piti käydä aamupäivällä siellä ortopedilla ja iltapäivällä ultrassa. Tästä tuli siis täyslepopäivä.
Torstaina kävin myös varmuuden vuoksi vielä autolla töissä. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.
Perjantaina kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin jälleen Tesoman uimahallissa. Tein vähän samantyyppisen harjoitteen kuin tiistainkin uintikerralla. Vähissä oli tälläkin kertaa porukka radalla. Yksi toinen oli samaan aikaan radalla, mutta eipä siitä haittaa ollut, vaikka melko usein hänet saikin ohittaa. Illalla puolentoistatunnin jalkahieronta Karhulla.
Lauantaina ulkona loikotti vettä, myrskytti ja lämpöä vain jokunen aste, joten jotain sisäaktiviteettia piti keksiä. Päivällä otinkin sisä-trainenrin käyttöön viiden kuukauden tauon jälkeen. Kaksi tuntia jaksoin veivata 150W keskiteholla. Ihan ok meni eikä polveenkaan ihan kauheasti tuntunut. Maantiepyörä tuli myös nostettua talviteloille ja odottamaan osasarjapäivitystä. Eiköhän senkin homman kimppuun pian päästä.
Sunnuntaina vähän jänskätti kun lähdin päivällä kokeilemaan pienellä juoksulenkillä polven kestoa. Ihan hyvin ja ilman isompia kipuja 8.6 kilometrin lenkki meni. Sen verran tarkasti tuli kuitenkin polvea kuulosteltua, ettei se ihan oireeton ollut, mutta kun ei ole aiemmin noin tarkkaan siihen kiinnittänyt huomiota, niin paha sanoa oliko tuntemukset kuitenkin ihan normaaleja. Vauhti oli 4:35 min/km luokkaa, eli ei ihan köpöttelyvauhtiakaan tullut mentyä. Keli oli jo melko syksyinen, sillä lämpöä ei ollut kuin kolme astetta ja pohjoisesta tuuli kovaa. Taitaa olla niin, että kesäkamppeita saa alkaa jo pesemään kaappiin odottamaan ensi kevättä.
