Viikko 33/2021 (16.-22.8.2021)

Kuherrusviikko IM-tittelin kanssa on ollut makea ja rento. Karkkia on mennyt ja treenit ovat olleet kevyitä. Kisaviikonloppu osui viimeiseen hyvää kohtaa, sillä tällä viikolla on ilmat kylmenneet ja vettä saatu niskaan lähes joka päivä. Syksyn merkkejä siis ilmassa, mutta ei haittaa. Pari selvää syksyn merkkiä on myös ne, että takka on ensimmäistä kertaa päällä ja tri-pyörä istutettu traineriin.

Maanantaina ja tiistaina koivet olivat vielä sen verran kipeät, ettei lenkille tehnyt mieli lähteä. Töissä kävin kylläkin pyörällä ja se teki ihan hyvää lihasjumeille.

Keskiviikkona luovuin pari-kolme kuukautta kestäneestä “lonely wolf” -treenaamisesta ja osallisuin jälleen MO-treeneihin. Uskaltauduin mukaan, kun ohjelmassa oli kevyt sauvakävelylenkki Kaupissa. Reilu pyolitoista tuntia tuli sauvoteltua mukavia rupatellen. Muutenkin viikonlopun suoritus on herättänyt yllättävästi mielenkiintoa, sellaisissakin henkilöissä joiden en ole edes tietänyt, että he ovat tienneet osallistumisestani. Moneen otteeseen on saanut käydä kisaa läpi. Ihan kiva.

Torstainakin kävin töissä pyörällä, ja illalla tein tunnin kotisalitreenin. Tosin jalkaliikkeet jätin vielä väliin.

Perjantaina poikkesin Tesoman uimahallissa ja tein 40 minuutin uintreenin. Tekniikkaan yritin keskittyä ja jätin matkan uimisen toisiin kertoihin. Lättärit ja pullari olivat mukanani ja tuli jopa skullattua vapaaehtoisesti.

Lauantaina aamupäivällä kokeilin miltä juoksu maistuisi. Vireystila on ollut ihan hyvä jo pitkään eikä jalatkaan tunnu enää kipeiltä. 11 kilometriä juoksin 4:50 min/km vauhdilla, mutta kyllä takareidet ja pakarat ovat edelleen melko jumissa, ja loppumatka oli aika jäykänoloista menoa. Sykkeet olivat kyllä alhaalla, mutta sykemittaus oli ranteesta, enkä oikein luota siihen, vaikka Polarin mittari onkin.

Sunnuntaina kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 km:n lenkin. Lämpöä ei ollut kuin 14 astetta ja vesisuhjua sateli vähän väliä. Ihan hyvin kuitenkin tarkeni, kun läpimäräksi ei tullut kastuttua. 1h 50min kului aikaa, ja pyöräily tuntui ihan hyvältä eikä jaloissakaan painanut. Eiköhän tämä reenaaminen tästä taas lähde liikkeelle.

Viikko 32/2021 (9.-15.8.2021)

On sitä odotettukin, että tuon otsikon saisi kirjoittaa. Itseasiassa odotusta on ollut jo puolentoista vuoden ajan. Tuolloin ilmoittauduin kisaan, joka piti pitää jo vuosi sitten, mutta pandemian vuoksi tapahtumaa siirettiin vuodella eteenpäin. Tuli siis vuosi lisää armonaikaa ja jännittämistä. Tänä aikana ei ole ollut varmaan päivääkään ettenkö olisi kisaa miettinyt. Viimeisinä viikkoina ei ole ollut varmaan tuntiakaan etteikö asia olisi käynyt mielessä. Alkuun meni aina maha sekaisin, kun mietti kisaa, mutta onneksi viimeaikoina vatsastressi on muuttunut varmaan sen verran krooniseksi, ettei vessassa tarvitse rampata solkenaan.

Kisaviikolle ei otettu sinänsä enää mitään treenejä, vähän ylläpitävää liikuntaa keholle ja mielelle. Energioita säästeltiin lauantain koitokselle.

Maanantaina kävin vielä hieronnassa, jossa yritettiin availla edelleen hieman kiukuttelevaa selkää ja jalkoja.

Koska triathlonpyöräni satulan toinen kiinnityspala hävisi jokunen viikko sitten jonnekin reitin varrelle, eikä uutta saanut tähän hätään mistään, niin jouduin tekemään varmuuden vuoksi nippusideviritelmän satulan kiinnityksen varmistamiseksi. Nippusiteiden lisäksi toinen suosittu korjaustuote on “jesari”. Sitä tarvittiin kun tein aerojuomapullostani geelikelpoisen. Se vaati vain “takaiskuventiilin” poistamisen pullosta ja geelipakkauksen korkin kiinnittämisen jesarilla pullonsuuhun. Näitä virityksiä ja tri-pyörän huollon jälkeisen toimivuuden kävin tiistaina varmistamassa pienellä pyörälenkillä.

Keskiviikkona alkoi tankkaus. Ruokapuolella se toteutettiin pääosin makaroonilaatikolla ja nestepuolella miedolla Maximin urheilujuomalla. Illalla kävin vielä kokeilemassa juoksujalan vireyttä rauhallisella reilun 5 kilometrin lenkillä. Jalka oli pelottavan raskas eikä ainakaan nostanut itseluottamusta muutaman päivän päästä juostavalle maratonille.

Torstaina olikin sitten jo aika lähteä ajamaan kohti Kuopiota, välistoppia ennen Tahkolle siirtymistä. Ennen lähtöä kävimme vielä tankkaamaasa Itsudemossa maha täyteen sushia, paistettua nuudelia yms. Ajomatkalla vähän karkin syöntiä ja illalla hotellihuoneeseen pizzat. Urheilujuomaa vielä koko päivän siihen kylkeen. Loppujen lopuksi tuo tankkaaminen ei ole kovin miellyttävää hommaa, koko ajan huono olo kun maha niin täynnä ja kus-pissalla saa käydä ihan jatkuvasti.

Perjantai oli ruokailun suhteen jo normipäivä, poislukien hotelliaamiainen. Ajelimme heti aamupäivästi Tahkolle, jossa ensitöikseni kävin rekisteröitymässä kisaan. Rekisteröinnin yhteydessä sain kisarepun, joka sisälsi transitio-pussit, numerolapun ja numerotarrat, sekä jotain mainoskrääsää. Tämän jälkeen majoittuminen mökkiin ja sitten tutustumaan uimaveteen. Uimme kilometrin verran uintiosuuden maalipaikan ja Tahkolahden ylittävän sillan välissä. Uinti tuntui ihan hyvältä ja lasitkin pitivät. Illalla kävin vielä testaamassa vajaan puolen tunnin pyörälenkillä pyörän toimivuuden. Tämän jälkeen pitikin pakata transitio-pussit ja laittaa pyörä check-in -kuntoon ja viedä menopeli ja pussit vaihtoalueelle. Illalla kävimme vielä syömässä Tahkon Spassa pasta-annokset (oli yllättävän vaikeaa löytää ravintolaa, josta saisi pastaa. Pizzaa ja hampurilaista kyllä olisi ollut tarjolla joka paikassa). Sitten ilta alkoikin olla siinä mallissa, että piti alkaa suunnitelemaan yöpuulle menemistä, sillä aamulla kello soisi 4:45.

Lauantaiaamuna sisäinen kello herätti viisi minuuttia ennen kännykkää. Ei auttanut muuta kuin mennä puuron keittoon ja aamupalan syöntiin. Olo oli yllättävän levollinen. Kaksi vuotta aiemmin kun söin aamiaista ennen ensimmäisen puolikkaani lähtöä Joroisilla, niin ruoka ei maistunut laisinkaan ja kädetkin melkein tärisi. Nyt oli ihan ok fiilis. Toki jännitti, mutta ei liikaa. Seuraavaksi täytin viritetyn aeropulloni noin puolella litralla Maximin geeliä sekä 0.75 litran pullon Maximin urheilujuomaa. Kello 6 pääsi vaihtoalueelle tekemään viimeiset viritykset pyörään ja vaihtopusseihin. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäiset säätämiset. Vein geelit ja juotavat pyörään. Tämän jälkeen oli tarkoitus tehdä pieni juoksulenkki, mutta jokusen sadan metrin hölkän jälkeen muistin, että minullahan on suolakapselit vielä taskussani, jotka piti jättää pyörän koteloon. Eikun takaisin. Kun olin lähdössä pyörältä pois, kuulin kun joku laittoi pyörämittarinsa päälle ja tajusin, että oma mittarini oli jäänyt mökille. Onneksi mökille ei ollut kuin puolisen kilsaa matkaa, joten ei muuta kuin mittarin hakuun. Vähän kyllä kylmäsi ajatus, että mittari olisi unohtunut kokonaan pyörästä. Tämän säädön jälkeen pääsin tekemään pienen hölkän ja toteamaan, että ainakin juoksujalka tuntuu ihan hyvältä. Enää ei ollut muuta ohjelmassa kuin uintivermeiden ja maaliintulopussin haku mökiltä ja lähtöpaikalle siirtyminen.

Ennen kisan alkua ehdein pulahtamaan vielä veteen ja ottamaan tuntumaa veteen ja testaamaan että lasit pitävät. Kaikki tuntui olevan ok. Siitten siirtyminen lähtöalueelle pitkän jonon päähän odottamaan uinnin lähtöä. Lähtökarinassa oltiin kuin sillit suolassa, koronaetäisyyksistä ei ollut tietoakaan. Tosin se ei siinä kohtaa huolestuttanut, huolena, tai paremminkin jännityksen kohteena oli kohta veteen pulahtaminen ja ennenkokematon 3.8 kilometrin avovesiuinti. Uintikeli tosin oli ihan hyvä. Vähäinen etelätuuli ei oikein sopinut reitilla ja veden lämpökin oli sopiva 20.4 astetta. Mitään huolta ei siis olisi pitänyt olla, mutta pientä jänskätystä oli kyllä mahassa. Rolling start alkoi klo 7:45. Omaa veteen pääsyä jouduin odottelemaan kymmenisen minuuttia kun veteen pääsi 5 sekunnin välein vain 5 (vai oliko kuusi, tai neljä – ei pystynyt kiinnittämään tuollaiseen asiaan huomiota) uimaria kerralla. Kun pääsin veteen niin jännitys hävisi samalla hetkellä. Keskittyminen siirtyi uimiseen ja yritykseen nauttia menosta ja siitä, että nyt kisa oli käynnissä.

Kuva V Litmo

Uinti lähti liikkeelle ihan mukavasti, tilaa tuntui olevan, lasit pitivät ja uinti tuntui rennolta. Vaikka ensimmäinen 1500 m piti olla myötätuulta, niin uimarimassa kuitenkin nostatti sen verran aallokkoa, ettei se myötätuuleen uinnilta tuntunut. Pienen uinnin jälkeen porukka alkoi vähän kasaantumaan ja läpsimisiä alkoi tulla puolin ja toisin. En antanut sen häiritä vaan hain vain omaa paikkaani tai sopivan oloista peesiä. Pääosin sain kuitenkin uida ihan rauhassa hyvässä tilassa. 1500 metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan. Sitten uitiin n. 200 metriä Tahkolahden toiseen reunaan ja suuntasimme takaisin kohti lähtöpaikkaa ja ennen kaikkea kohti maalia. Tässä vaiheessa tuntui että “eiköhän tämä tästä”. Uinti tuntui ihan rennolta eikä ongelmia ollut. Noin 2500 metrin kohdilla tuli silta näkyviin, jonka alta pitäisi uida ja jonka jälkeen olisi enää 500 metriä uimista, sama 500 m joka edellisenä päivänä tuli uitua. Sillan näkeminen nostatti entisestään fiilistä ja uskoa “hengissä selviämiseen”. Sama uintirytmi jatkui, silta tuli ja meni, ja nyt näkyi jo uinnin maalipoijut. Winner. Viimeinen 500 metriäkin meni ilman ongelmia. Tosin viimeisillä metreillä sain melkein jonkun kantapäästä leukaan, mutta se meni onneksi vähän ohi. Viimeinen kymmenen metriä piti kahlata vedessä kun kädet alkoivat ottaa pohjaan kiinni. Uintimatkaa kertyi Polarin mittarin mukaan tasan 4000 metriä. Varmaankin vähän ylimääräistä lenkkiä tuli, mutta tulikohan ihan noin paljon. Uintiaikani oli 1:23:32, joka oli sarjassani (M45-49) 67. eli hieman puolenvälin huonommalla puolen. Tosin tavoiteaikani oli 1:30, joten siihen nähden ihan hyvä uinti. Huippu se olisi ollut, jos tuo ylimääräinen 200 m olisi jäänyt tekemättä.

Ainoa ongelma uinnissa oli, että viimeisen puolentoista kilometrin ajan oli ollut aivan armoton pissahätä, mutta nyt siitäkin pääsisi eroon. Heti vedestä nousemisen jälkeen ilmeni ensimmäinen huolen aihe. Mahaa alkoi polttamaan ihan vietävästi. Suuntasin heti vaihtoalueen Bajamaja-rivistölle, mutta siellä oli täyttä ja jouduin jonottamaan vähän aikaan. Jonottaessa riisuin märkkärin pois ja melkein heti sen jälkeen pääsinkin istunnolle. Pissahätä hävisi, mutta mahan polte ei. Onneksi edessä oli pyöräosuus eikä juoksu. Pyörälle päästyäni oli myös vähän sähläystä, kun ensin aloin katsomaan väärän kisanumeron pussia  ennen kuin huomasin olevani väärän, joskin samanlaisella setupilla olevan pyörän kohdalla. Vain metrin pielessä. Pyöräilypaita päälle, taskuihin Blokseja ja puoliksisyöty energiapatukka. Kypärä päähän, jalkojen kuivaus, sukat jalkaan ja pyöräilykengät myös. Numerolappu meinasi unohtua pussin pohjalle, mutta huomasin ottaa sen sieltä ennen kuin aloin sullomaan uintivarusteita samaan pussiin. Sitten vain pienellä hölkällä pyöräilyn lähtöviivalle ja pyörän selkään. Seuraava osio saisi alkaa. Ensimmäiseen vaihtoon kului aikaa 7:56. Aika paljon, mutta tarkoitus ei ollutkaan kiirehtiä.

Kuva V Litmo

Pyöräilyosuus alkoi ihan mukavissa olosuhteissa. Aurinko paisteli, lämpöä oli ehkä 18 astetta. Etelätuuli oli tosin alkanut voimistumaan. Reitti kulki siten, että ensin poljettiin 5 kilometriä Varpaisjärven tielle, sitten käännyttiin kohti Varpaisjärveä ja sieltä parikymmentä kilometriä kohti Siilinjärveä, jossa tehtiin U-käännös ja samaa reittiä takaisin, mutta vähän Tahkon risteyksen ohi kohti Nilsiää. Näitä kierroksia oli kaksi ja sitten 5 kilometrin siirtymä takaisin vaihtoalueelle. Matkana siis 180 kilometriä (tai tarkka mitta kuulemma pitäisi olla 180.2 km). Järjestäjän mukaan nousumetrejä olisi n.1100 m, oma mittarini näytti 1360 m. Huoltopisteitä reitillä oli kolme, eli kahden kierroksen aikana yhteensä kuusi (20 km, 50 km, 72 km, 110 km, 140 km 162 km).

Oma tankkaussuunnitelmani pyöräilyn ajaksi oli, että 10 minuutin välein energiaa, joko geeliä tai Blokseja ja nestettä päälle. Kerran tunnissa yksi suolakapseli. Ihan en suunnitelmassa päässyt. Kaikki geelit sain alas, mutta 18:sta Bloksista sain alas vain puolet. Suolakapseleita meni varmaankin riittävä määrä, mutta nestettä ei kulunut kuin maksimissaan 2,5 litraa ja sekin oli pääasiassa vettä.

Tavoitteeni oli päästä 190 – 200 Watin keskitehoihin siten, että kovin pitkäaikaisia ylityksiä tuohon haarukkaan ei tulisi. Yritin myös ajaa mahdollisimman paljon satulasta ja vain takamuslepuutusta putkelta. Nämä tavoitteet sainkin toteutettua melko hyvin, sillä pyöräilyn keskitehot olivat 192W ja “standing time” oli 8:30.

Pyöräily lähti käyntiin siis hyvissä olosuhteissa, ja ainoa ikävämpi puoli oli vatsan polttaminen. Piti vaan toivoa ettei se pahentuisi ja pystyisi ottamaan energiaa suunnitellusti sisään. 24 km:n ajon jälkeen Varpaisjärvellä reitti kääntyi kohti etelää ja vastatuuli tuli kiusaksi. Tehoja piti seurata nyt entistäkin tiukemmin. 43 kilometrin kohdalla, reipasvauhtisessa alamäessä, kun ei ollut enää järkeä nostaa poljinkadenssia, vedin itseni pieneksi muna-asentoon. Samalla kuitenkin löin kypärän visiirin juomalaitoksestani törröttävään letkuun ja magneeteilla kiinni ollut visiiri tippui syliini. Sen verran kova oli vauhti etten uskaltanut irroittaa toista kättäni tangosta visiiriä kohti, vaan toivoin että se pysyisi sylissäni. Not. Sinne se putosi keskelle tietä. Loppumatka ajeltiin sitten ilman visiiriä tai muuta silmäsuojaa ja toivottiin, ettei mihinkään isompaan pörriäisparveen osuisi. Silmät olivat kovilla.

45 kilometrin kohdalla tehtiin U-käännös ja seuraava reilu 20 kilometriä olikin sitten mukavaa myötätuuliosuutta. Varpaisjärvi – Nilsiä -väli oli kahdenkymmenen kilometrin pätkä ja taas puolestaan enemmän vastatuulipätkää. Pyöräilyreitin varrella ei kauheasti kannustajia ollut kuin huoltopaikkojen yhteydessä, mutta Tahkon risteysalueelle oli kertynyt mukavasti katsojia. Toiselle kierrokselle pääsi lähtemään taas myötätuulen siivittämänä, mutta jälleen Varpaisjärven käännöksen jälkeen vastatuuli jopa ensimmäistäkin kierrosta kovempi – tai ainakin se siltä tuntui.

Kuva V Litmo

Vatsapoltot eivät olleet matkan aikana hävinneet, mutta ei onneksi pahentuneetkaan. Uusi vaiva tuli kun noin 125 kilometrin kohdalla oikean reiden lähentäjälihas veti kramppiin. Kramppi helpotti kun ajoi vähän aikaa putkelta. Kymmenen kilometriä eteenpäin ja vasen lähentäjä teki saman. Krampit eivät kestäneet kovin pitkään, mutta tulivat loppumatkan aikana vielä jokuseen otteeseen. Sinänsä ne eivät haitannut polkemista, mutta kipeää teki. Lähinnä pelkäsin, että miten krampit vaikuttaa juoksemiseen. Myöskään vasen olkapää ei oikein tykännyt nojailusta. En nyt muista missä kohtaa kivut alkoivat, mutta kättä sai pyöritellä ja venytellä aika-ajoin. Yllättävää, että samat vaivat ilmenivät kisassa kuin mitä treeneissäkin on ollut. En usko että ne vaikutti pyöräilyvauhtiin mitenkään, kipua se vaan oli. Viimeisellä parilla kympillä tie oli ajoittain märkä, eli vettä oli satanut, mutta niskaan sitä ei pyöräilyn aikana minulle tullut. Pyöräaikani oli 5:40:47, eli keskari oli 31,7 km/h. Ei ihan sitä mitä toivoin, mutta noilla wateilla ei kovempaa päässyt. Keskisyke oli 137 bpm. Sijoitukseni nousi sarjassani uinnin jälkeisestä 67.:stä 52.:ksi.

Toinen vaihto oli lähes yhtä hidas kuin ensimmäinenkin. Jälleen tuhraantui 7:30 aikaa. Vatsa oli edellen outo ja jouduinkin käymään jälleen Bajamajassa. Riisuin myös pyöräilypaidan pois siltä varalta, että joutuisin hyppäämään usein pöntöllä, jolloin paidan joutuisi aina riisumaan ja pukemaan erikseen. Tästä syystä jouduin myös pakkaamaan energiaa vyölaukkuun. Tämä tosin osottautui turhaksi, sillä käytin ainoastaan järjestäjien eväitä. Sitten riisuin vielä pyöräilysukat ja taistelin pitkät kompressiosukat jalkaan. Jalat kramppailivat koko operaation ajan. Tiesi hyvää juoksulle. Siinä sitä aikaa taas tuhlaantui useampi ylimääräinen minuutti.

Juoksureitti oli vaihteleva. Osittain sorapintaista, osittain asfalttia. Kierroksia oli neljä ja nousumetrejä koko reitille kertyi mittarini mukaan 475m. Pahin nousu oli aina kierroksen alussa, jossa n. 300 metrin matkalla noustiin n. 25 metriä. Golf-radan kierroksella oli sitten lisää vaihtelevaa maastoa. Huoltopisteitä oli sopivasti parin kilometrin välein. Tarjolla oli banaania, geeliä, vettä, Gatoratea, Red Bullia ja hapotonta kolaa. Lähes joka huollolla otin vähintäänkin yhtä juomatyyppiä ja välillä melkein kaikkia. Geelejä yritin syödä kaksi per kierros. Nyt pitää oikein kehua ja mainostaa järjestäjien tarjoamaa geelia. Kyllä tippui eikä ruvennut tökkimään. Etenkin nesteen kanssa sujahti mukavasti kurkusta alas. Maurten oli merkki ja meni suoraan ostoslistalle.

Kun vihdoin ja viimein pääsin juoksureitille, niin yllätys oli suuri, kun juoksujalka tuntui tosi hyvältä. Jalka oli hyvä, mutta maha ei. Onneksi vatsaongelmatkin hävisivät jossain vaiheessa eikä huoltopisteiden tarjonta heikentäneet vatsan kuntoa. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti hieman alle vitosen vauhtia. Vettä alkoi vähän tiputtelemaan taivaalta kierroksen loppuosassa, mutta ei vielä kauheasti. Toisen kierroksen alku meni vielä ihan hyvin, mutta kilometriajat alkoivat tippumaan pikku hiljaa viiden minuutin heikommalle puolelle. Toisen kierroksen aikana sade alkoi yltymään ja muuttui jossain vaiheessa ihan kaatosateeksi. Olin kyllä toivonut vesisadetta, mutta rajansa nyt silläkin. Tulipa ainakin pestyä hiet ja muut suttaukset päältä. Kengät olivat likomärät ja melkoisia lammikoita kertyi niin asfaltille kuin soraosuuksillekin. 18 kilometrin kohdalla oli juoksun heikko hetki. Sade oli pahimmillaan, olo heikko ja paska fiilis. Tuntemukset vähän ihmetyttivät, sillä vain vähän aikaisemmin kaikki oli ollut ihan kunnossa. Ilmeisesti olin ottanut vähän liian kovin edellisen loivan ylämäen ja se alkoi kostautumaan. Jatkuva edellä menijöiden ohittelu antoi kyllä hyvää fiilistä, mutta kostautui ehkä myös liian kovana yrittämisenä, jolloin oma suorittaminen häiriintyi. Onneksi huono hetki hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Toisen kierroksen loppu meni taas suht mukavan tuntuisesti. Kola – Gatorade – Red Bull -sekoitus antoi mukava boostin – taisi siinä olla vielä geelikin mukana.

Tahkon keskustassa oli mukavasti porukkaa kannustamassa. Oli jotenkin hämmentävää kuulla kannustusta vieraiden suusta omalla nimellä. Keskustassa oli myös pätkä, jossa juoksijoita tuli myös vastaan. Kävelijöitä alkoi olemaan jo aika paljon, eikä omakaan askel enää kovin lennokas ollut, mutta ei suurempaa hyytymistäkään vielä ollut tullut, ihan kohtalaisesti rullasi. Vesisadekin alkoi loppumaan. Kolmas kierros meni sinnitellessä ja viimeisen kierroksen alkua odotellessa. Oli helpottavaa päästä viimeisen kerran “varvausmäen” päälle. Jokusia nousuja vielä oli, mutta pahin oli takana. Nyt sai alkaa laskeskelemaan millaisella keskivauhdilla loppukilometrit piti mennä, jotta 11 tunnin alitus toteutuisi. Oli mukava nähdä, että kyseinen kilometriaika kasvoi kilometri kilometriltä. 33,5 kilometrin kohdalla valahti kylmä hiki niskaan, kun totesin että oikea takareisi alkaa vetämään selvästikin kramppiin. Ei hyvä, ei ollenkaan. Pysähdyin pariksi sekunniksi venyttelemään sitä ja sainkin krampin talttumaan, eikä se enää loppumatkalla uusiutunut. 39 kilometrin kohdalla alkoi jo tuntumaan että ei perskule, kyllä tässä maaliin päästään, kun loppumatka on vielä tasaista tai alamäkeä. Kellokin näytti ihan hyvää, joten siihen ei tarvinnut keskittyä. Nyt vaan askel kerralla eteenpäin kohti maalia. 500 metriä ennen maalia, kun viimeistä kertaa tulin Tahkolahden ylittävälle sillalle, muistin että nyt pitää nauttia. Musiikki pauhaa, kuuluttaja ottaa vastaan maaliintulijoita, yleisö hurraa, savukoneet suhisee, kädet ylös ja viimein tulee ne pitkään odotetut sanat “Tomi, you are an Ironmaaaaan”. Herkkä hetki kun liike loppuu.

Yhtä herkkä hetki on viimeksi ollut, kun Turussa tuli alitettua ensimmäisen kerran maralla kolme tuntia. Nyt aikaa kului 3:34:13, eli ihan suunniteltuun 3:30 alitukseen ei tullut päästyä. Tosin se olikin vain suunnitelma, eikä oikein perustunut mihinkään, kun ei ollut aiempaa kokemusta tällaisesta. Pääasia että kävellä ei tarvinnut yhtään eikä muutenkaan isompia ongelmia juoksun aikana ollut. Keskisykekin pysyi melko hyvin tavoitellussa, ollen 137 bpm (tosin jokusia katkoja mittauksessa oli, joten 140 voi olla lähempänä totuutta). Loppuaika 10:53:59 ja sijoitus sarjassani oli 31.

Maaliintulon jälkeen mitallin nouto, ja ruoka- ja juomajonoon. Ruoka tosin ei maistunut vielä tässä vaiheessa laisinkaan, joten kilometrin raahautuminen mökille ja lämpimään saunaan pääsi alkamaan. Huolto pelasi siis loppuun asti. Saunan jälkeen kävin hakemassa vaihtoalueelta pyörän ja muut kamppeet pois, ja samalla kannustamassa koko rahalla nauttivia kilpailijoita.

Yöllä ei paria tuntia enempää tullut nukuttua kun kone kävi ja jalkoja särki. Yösyömistäkin tuli harrastettua kun vihdoin alkoi tekemään ruokaakin mieli. Sunnuntain automatka kotiin oli myös melko tuskainen, kun jalkoja särki ja väsytti, mutta untakaan ei oikein saanut. Onneksi Tuuli jaksoi ajaa koko kotimatkan.

Onnistunut kisa. Kriittinen minä antaa arvosanaksi 9.5. Uinnin ylimääräinen 200 m pois ja vaihdot reippaammiksi, niin 10 minuuttia olisi ajasta lähtenyt helposti pois. Juoksussa jalkojen iskukestävyys vähän petti – kevään ja kesän juoksumäärät ovat olleet kuitenkin melko maltillisia. Pyöräily meni ihan suunnitelmien mukaan, tuohon säähän ja reittiin ei näillä reisillä kovempaa mennä. That’s all folks… ehkä joskus uudestaan.

Viikko 31/2021 (2.-8.8.2021)

Ensimmäinen työviikko lomien jälkeen tuli otettua treenien osalta melko kevyesti. Nyt olisi tarkoitus pitää vaan virettä yllä ja jättää rasittavat pitkät ja tehokkaat treenit syrjään.

Maanantaina oli ohjelmassa ainoastaan reilun tunnin hieronta. Selkä on edelleen vähän kiukutellut, joten sen avaamiseen yritettiin panostaa vähän enemmän.

Tiistaina kävin pyörällä konttorilla, joten siitä tuli 2 x 16 km suht kevyttä polkemista. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Keskiviikkona kävin uimassa Nokian Vihnusjärvessä reilun puolen tunnin lenkin märkkärin kanssa. Matkaa kertyi 1400 m. Isompia ongelmia uinissa ei ollut, vaikkei se kovin letkeältä menolta tuntunutkaan. Lämpöä oli hieman alle kaksikymmentä astetta. Vesi varmaankin siinä kahdenkympin tienoilla, tyyntä.

Torstaina taas työmatkapyöräilyt, ja illalla 10.5 km kevyt juoksulenkki. Menin rauhallista “IM” -vauhtia, 4:49 min/km. Sykkeet kyllä olivat huolestuttavan korkealla vauhtiin nähden, eikä jalkakaan ihan keveimmillään ollut.

Perjantaina aamulla maantiepyörällä töihin. Illalla poljin töistä Punkalaitumelle mökille. Tarkoitus oli mennä rauhallista rullailua, mutta enpä siihen tälläkään kertaa kunnolla pystynyt. Mittariin kertyi asfalttiosuutta 76 km ja aikaa kului 2:21, eli keskinopeus oli hieman päälle 32 km/h ja keskitehot 190W (eli n. “IM”-tehoilla). Vauhtiin taisi toki vaikuttaa myös melko sopiva tuulensuunta. Kauhean kova tuuli ei ollut, mutta apu se on pienikin apu. Pyöräilyjalka tuntui ihan mukavan kevyeltä.

Torstaina kävin aamulla uimassa Vehkajärvessä muutaman sadan metrin verran. Märkkärin lisäksi matkassa oli myös lättärit, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Veden lämpö 20 astetta, ilma hieman vähemmän. Loppupäivä menikin sitten Säkylässä Tuulia kannustaessa.

Sunnuntaina kävin juoksemassa samanlaisen lenkin kuin torstainakin. Vauhtikin oli sama. Tällä kertaa tosin juoksujalka oli melko kevyen tuntuinen ja sykkeetkin jäivät hyvin kynnyksen alapuolelle.

Viikko 30/2021 (26.7. – 1.8.2021)

Kolmas ja tällä erää viimeinen kesälomaviikko oli säiden osalta parin edellisen viikon välimuoto. Ensin oli pari päivää tuskaisen helteistä, sitten ilmat viilenivät ja sateitakin alettiin saamaan. Tuulisiakin päiviä oli, etenkin torstaina tuulimittariin tuli lomakauden parhaita puuskia.

Treenienkin osalta viikko oli kaksijakoinen. Hyviä treenejä mahtui viikolle, mutta toisaalta tuli myös peräti kolme lepopäivää. Alkuviikon kovat treenit jäivät painamaan kroppaan koko viikoksi ja olo oli melko nuutunut ja väsynyt koko loppuviikon ajan.

Maanantai oli viikon ensimmäinen lepopäivä, mutta heti tiistaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonlopun treeneistä, mutta matkan edetessä jalat kyllä virkistyivät. Testailin juoksun aikana myös energiageeliä ja Blockseja – hyvin upposivat. Reitti kulki Teivon kautta Keijärven taakse ja sieltä Haaviston, Elovainion ja  taas Teivon kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi tasan 30 kilometriä ja aikaa kului 2:25. 25 km:iin asti yritin pittä 4:55 min/km vauhtia ja siinä onnistuinkin ihan hyvin. Tosin sykkeet olivat hieman liian korkealla, mutta lämpöäkin oli yli kahdenkymmenen asteen verran. 25-28 kilometrit juoksin vähän reippaampaa, hieman alle 13 minuuttiin. Lopuksi vielä pari kilometriä rauhallisesti. Illalla kävin vielä pyöräilemässä gravelilla Tampereen kierroksen. Ihan rauhallisesti kelailin ja katselin maisemia. Syy pyörälenkkiin oli, että hain Pirkkalasta itselleni uudet, mutta käytetyt pyöräilykengät. Matkaa kertyi 37 km ja ajoaika oli 1:40. Pysähdyksiä oli ja poikkesin pulahtamaan veteenkin Loukonlahdessa.

Keskiviikkoaamuna piti polkea mökille, mutta Punkalaitumelle oli ennustettu aikaista vesisadetta, joten poljin lenkin kotipuolessa. Maantiepyörällä olin liikenteessä ja kiersin Siuron, Salmin ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön. Sieltä jatkoin Viljakkalaan, Karhelle, Mutalaan. Ylisen, Haaviston ja Elovainion kautta kaarsin takaisin kotiin. Matkaa kertyi 110 km ja aikaa kului 3:45, eli keskivauhti oli 29.5 km/h. Keskitehot olivat 181W ja nousmetrejä oli vähän vajaan kilometrin verran. Lämpöä oli 24 astetta ja itätuuli haittasi etenkin loppumatkasta. Jalka ei ollut ihan terävimmillään, vaikka alkumatka tuntuikin mukavan vauhdikkaalta, mutta myötätuuli taisi auttaa asiaan. Pyöräilyn päälle juoksin vielä 5,4 km 4:45 min/km vauhdilla. Alkukankeuden jälkeen juoksukin lähti ihan hyvin rullaamaan, vaikka jalat olivatkin melko väsyneet.

Keskiviikkoiltapäivällä ajelimme vielä mökille ja tortaina Turkuun. Torstai oli viikon toinen lepopäivä.

Perjantaina oli Turussa kuurosateista, mutta se ei haitannut kun tarkoitus oli tehdä uintitreeni Samppalinnan maauimalassa. Puolenpäivän aikoihin maauimalassa oli melko rauhallista eikä ruuhkassa tarvinnut kauhoa. Uin pullarin kanssa 2500 m 250 metrin pätkissä. Uintiaika oli hieman alle 57 minuutin. Uintilasien kanssa oli edelleen jonkin verran ongelmia, sillä vesi pääsi oikean linssin taakse. Sama vaiva oli jo edellisellä viikolla avovedessä. Yritin eri säätöjä tehdä, mutta en kokonaan saanut poistettua ongelmaa. Uinnin päälle kävin juoksemassa Samppalinnalta vajaan tunnin lenkin Aurajoen tuntumassa. Jalka oli ihan hyvän tuntuinen ja vauhti nousikin 4:32 min/km:iin. Reitin alussa ja lopussa oli vähän nousua, mutta pääosa reitistä oli ihan flättiä.

Lauantaina ajoimme Turusta suoraan Hämeenkyröön, jossa Tuuli osallistui Maisematriathloniin. Minä olin koirien kanssa vain kaanatusjoukoissa mukana. Kisan päälle pyöräilin maantiepyörällä Kehäkukalta Jumesniemen, Salmin, Siuron, Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Matkaa kertyi  67 km ja aikaa kului 2:13, eli keskari oli hieman päälle 30 km/h. Reitillä oli nousumetrejä hieman vajaat 700 m (laskua 50 m vähemmän), joten keskitehotkin nousi melko helposti 200 W:iin.

Sunnuntai oli jälleen lepopäivä.

Nyt on Tahkoa silmällä pitäen tehdyt treenit tehty ja viimeiset kaksi viikkoa ennen kissa otetaan tosi rennosti ja koitetaan saada paikat kuntoon ja virkeiksi.

Viikko 29/2021 (19.-25.7.2021)

Toinen lomaviikko olikin sitten jo edellisiä viikkoja huomattavasti viileämpi. Vettä ei kyllä saatu, mutta tuulisia kelejä oli ja ainoa hellepäivä oli sunnuntai. Koirat ja treenaajat tykkäsivät. Vehkajärven veden lämpökin tippui viime viikon 27 asteesta 21 asteeseen, joten taas pystyi harjoittelemaan uintia märkäpuvun kanssa. Myös päivälämmöt olivat sellaisia, että treenejä ei tarvinnut ajoittaa aamuun tai iltaan.

Tuli hommattua mökin rantaan tuulimittari. Nyt näkee vähän millainen aallokko milläkin tuulella on. Taas on lisää uutta kivaa dataa seurattavaksi.

Maanantaina oli vielä vasen etureisi melko jumissa edellisen perjantain krampin jäljiltä. Myös selkä oli jumissa ja kankeena. Selkävaivoja tosin jatkui enemmän tai vähemmän koko viikon ajan. En antanut vaivojen kuitenkaan haitata, kun poljin tri-pyörällä mökiltä kotiin. Punkalaidun – Lempäälä välillä otin 45 kilometrin tempon. Keskitehot tempossa oli 217 W ja keskinopeus 35,7 km/h. Reitillä oli 320 nousumetriä ja kymmenisen metriä enemmän laskua. Tuulen suunta vaihteli, mutta sivutuuli taisi olla vallitseva suunta. Kokonaisudessaan reissulle kertyi matkaa 91,5 km ja aikaa kului 2:46. Kotikäynti oli vain pikainen piipahdus, sillä illalla ajelin jo autolla takaisin mökille päin.

Tiistaina tein pisimmän avovesiuinnin koskaan, kun uin mökin ja Särkän laiturin väliä pariin otteeseen. Matkaa kertyi n.3300 m ja aikaa kului 1:16. Märkkäri oli varustuksena. Tämä antoi hyvää itseluottamusta tulevan täydenmatkan uintiin. Hyvin jaksoi ja periaatteessa enemmänkin olisi voinut uida. Aallokko ei ollut kova, mutta vähän nyt kuitenkin.

Keskiviikkona lähdin heti aamusta polkemaan gravelilla mökiltä kohti Kustavia. Reitti kulki ensin Orisuon ja Kojonkulman kautta Alastarolle ja sieltä Virttaan kautta Yläneelle, jossa pidin ensimmäisen pienen tauon kun täydensin juomapulloni Yläneen kirkon ehkä pyhälläkin vedellä. Matkaa tähän mennessä oli kertynyt 64 kilometriä. Seuraavaan kohteeseen Mynämäelle matkaa kertyi 34 kilometriä ja tuntui, että koko tämä väli oli loivaa alamäkeä (ja kyllä korkeuskäppyräkin niin kertoi). Mynämäellä poikkesin kaupasta hakemaan vähän juotavaa ja energiaa, ja pidin pienen lepotauon. Matkaa oli kertynyt vähän alle 100 km. Taivassalon seurakunnan leirikeskus oli reissun pääkohde. Siellä olin viimeksi käynyt Alastaron seurakunnan rippileirillä 33 v aiemmin. Myös erinnäinen määrä seurakunnan leireijä on tullut paikassa vietetty. Nostalginen hetki nähdä taas noita maisemia. Matkaa sinne oli kertynyt 130 km. Viimeinen pätkä Kustaviin oli vain 15 km:n mittainen. Siellä kävin yleisellä uimarannalla pulahtamassa mereen ja suihkussa. Pyöräilyaika oli vähän alle 5:30, mutta taukoja oli lisäksi tunnin verran. Kerrankin tuli otettua pari valokuvaakin matkan varrella. Lämpöä oli lähtiessä vain 13 astetta, mutta nousi päivän aikana 19 asteeseen. Luoteistuulta oli jonkin verran, mutta se puhalsi onneksi pääosin sivusta. Laskumetrejä reitillä oli vähän toista sataa. Tämän vuoksi keskinopeuskin nousi 27 km/h, vaikka rauhallisesti tuli mentyä. Wattikampia ei ollut päivän teeman mukaan laisinkaan asennettuna, keskisykekin maltillinen 115 bpm.

Torstai oli viikon tuulisin päivä. Pahimmillaan tuulimittariin tuli tunnin keskiarvoksi 4.4 m/s ja puuskissa 9.8 m/s. Treenejä ei tälle päivälle ollut, mutta aallokkouintia piti käydä kokeilemassa, kun kerrankin oli jopa vähän vaahtopäitä näkyvillä. Yllättävän mukavasti tuossakin tuulessa uintipätkät onnistuivat. Kelluttelimme myös aallokon vietävänä raatopoijun varassa ja välillä teimme pieniä uintipätkiä vastatuuleen. Tuli vähän siedätyshoitoa aaltokammoon.

Perjantaina päivällä juoksin Vehkajärven ympäri Järvelän kautta vastapäivään + Runkan lenkin. Sää oli ihan sopiva, 20 ast. lämpöä ja puolipilvistä. Tuulen suuntakin oli sopiva, sillä vastatuulipätkät pääsi melko hyvin metsäteiden suojassa. Matkaa kertyi vähän vajaat 18 kilometriä ja vauhti oli 4:39 min/km. Sykkeet olivat myös sopivasti kynnyksen tuntumassa. Meno oli suht kevyttä. Parin tunnin mustikkaretken jälkeen illalla kävimme Tuulin kanssa yhdessä uimassa Pikkusaaren ympäri. Aallokkoa oli edelleen ihan kunnolla (omalla mittapuullani), joten siedätyshoitoa tuli jälleen lisää. 1200 m tuli uitua, mutta aikaa kului melkein puoli tuntia. Piti pysähdellä usein, kun lasit vuosivat vettä vähän väliä, enkä saanut ongelmaa korjattua matkan aikana.

Lauantaiaamuna kävin juoksemassa kevyen 12.1 km:n Valontien lenkin. Aikaa kului vähän alle tunti. Ennen lenkkiä päätin juosta 4:55 min/km vauhdilla ja sen myös tein. Meno oli vähän väsynyttä. Päivällä käytiin serkun tytön rippijuhlissa Liedossa. Illalla poljin vielä gravelilla Alastarolta Kurittulan, Kojonperän, Majanojan ja Tourunkulman kautta mökille. Rauhassa tuli mentyä ja vähän uusian hiekkapätkiäkin tuli bongattua. Matkaa kertyi 61 km ja aikaa kului 2:12. Alhaisilla sykkeillä tuli mentyä ja maisemia katseltua.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdintekemään triathlontreeniä. Ensin uin 1200 m:n Pikkusaaren lenkin aikaan 25:23 (edelleen vähän uimalasiongelmia). Tämän jälkeen pikainen vaihto ja gravelilla Punkalaitumen keskustalenkki Tursan kautta. Matkaa kertyi 31 km, josta kolmannes hiekkatietä. Aikaa kului tasan tunti, keskitehot 219W. Päälle vielä juosten kaksi kertaa Runkan lenkki, josta kertyi matkaa 7,5 km. Juoksuaika oli 32 minuuttia, eli juoksuvauhti oli 4:16 min/km. Kokonaisaika harjoitukselle vaihtoineen tuli 2:01:26. Kesäkuun puolenvälin jälkeen tein saman treenin ja silloin aika oli 20 sekunttia parempi. Silloin uintimatka oli n.100 m lyhyempi ja aika pikaisen huonompi. Nyt pyöräily oli reilun minuutin hitaampi ja tehot 10 W alhaisemmat, mutta juoksu oli lähes sekunnilleen sama. Vaihtoajoissa olin nyt noin 30 sekunttia nopeampi. Lämpöä oli nyt pari astetta enemmän.

Viikko 28/2021 (12.-18.7.2021)

Ensimmäinen kolmasta kesälomaviikosta suosi ainakin auringon ja helteen palvojia oikein kunnolla. Joka päivä lämpötila oli ainakin 26-30 astetta eikä pilvet tai sateet keskeyttäneet juurikaan palvontarituaaleja. Treeninpalvojat saivat sen sijaan olla koko viikon tuskissa kun heti aamusta mentiin yli kahdenkympin ja iltamyöhään oltiin hellelukemissa.

No, ei auttanut kuin tuskailla. Harjoituspäiväkirjaan kertyi parin viikon tauon jälkeen taas hyvä määrä tunteja. Ei mitään kovin tehokasta, mutta useampi pitkä siivu tuli lomaviikon kunniaksi vedettyä.

Maanantaina tuli vielä palauteltua sunnuntain kisasta. Illalla tein vain tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina aamupäivällä lähdin polkemaan tri-pyörällä kohti mökkiä. Reitti kulki Säijän, Lempäälän ja Vesilahden kautta Halkivahaan. Sieltä suuntasin Urjalankylään josta matka jatkui Jalasjoelle ja lopuksi vielä sakkokierroksena Punkalaitumen keskustalenkki. Matkaa kertyi 128 km kun pysäytin kellon 3,5 km ennen mökkiä kun hiekkatie alkoi. Aikaa kului hieman päälle neljä tuntia, eli keskari oli 31.4 km/h. Tehoja ei saanut tälläkään kertaa oikein jalkaa ja keskitehot jäivätkin 178 wattiin ja sykkeet 128 bpm:iin. Juomaa oli liian vähän mukana (tai siis ei enempää olisi mahtunutkaan), eikä 50g geeliä oikein riittänyt juomien lisäksi energian riittävään saamiseen. Loppuosa matkasta olikin melko vaikeaa, kun jalka alkoi painamaan. Yksi reissun episodi oli myös, kun huomasin n. 80 km:n kohdalla, että satula keikkuu. Pysähdyin katsomaan ja totesin, että toisen puolen satulakiinnike oli pudonnut. Nyt tajusin, mikä se kilahdus Säijäntiellä oli. Ei auttanut muuta kuin laittaa satula takaisin kohdilleen ja toivoa, että se pysyy paikallaan yhdellä kiinnikkeellä.

Keskiviikkoaamusta lähdin mökiltä tekemään vähän pidempää juoksulenkkiä. Taivas oli pilvetön eikä juuri tuullutkaan. Onneksi osa matkasta pääsi juoksemaan puiden varjossa. Lämpöä oli lähtiessä parinkymmenen asteen paikkeilla, mutta nousi reissun aikana hellerajan yli. Reitti oli ns. Tursan lenkki vastapäivään ja päälle vielä Runkan lenkki vastapäivään. Matkaa kertyi 23 km ja aikaa kului 1:54, eli keskari oli hieman alle viiden minuutin. Reitistä melkein 2/3 oli hiekkatietä. Juoksu kulki ihan ok eikä edellisen päivän pyöräily juurikaan tuntunut jaloissa. Mutta sykkeissä pyöräily varmaankin näkyi, sillä ne olivat vauhtiin nähden tosi korkealla, 134 bpm. Illalla kävin vielä uimassa pikkusaaren kierron 1.2 km. Uin ilman märkkäriä, mutta pullarin kanssa. Tosi hyvä yhdistelmä avoveteenkin. Turvana oli raatopoijun lisäksi Tuuli ja kummityttö Lotta sup-laudan kanssa.

Torstai oli treenien puolesta lepopäivä. Vedessä kyllä tuli vietettyä aikaa, mutta ilman sen isompia suoritteita.

Perjantaiaamuna lähdimme ReijoA:n kanssa Huittisten ABC:lta tekemään pitkää pyörälenkkiä tri-pyörillä. Onneksi päivä oli vähän edellispäiviä viileämpi. Lähdössä lämpöä oli parikymmentä astetta ja perille päästyä 26 astetta. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta koko päivän ja länsituulta oli jonkin verran. Reitti kulki Huittisista Säkylään, jossa ajoimme Rantatietä Kauttualle ja kiersimme Pyhäjärven vastapäivään. Yläneeltä suuntasimme Oripäähän ja Hirvikoskelle, jossa pysähdyimme ostamaan kaupasta lisäjuomaa ja energiaa (n. 115 km takana). Edessä oli vielä Metsämaa, Murto, Jalasjoki, Koskioinen ja Punkalaidun ennen kuin 188 km:n reissu päättyi takaisin Huittisten ABC:lle.

Aikaa reissuun kului 5:44, eli keskinopeukeksi nousi ihan hyvä 32.8 km/h. Keskitehot olivat 188W ja syke 136 bpm. Reissu oli kaikin puolen onnistunut. Reitti oli kokonaisudessaan hyvää asfalttia. Se kolmen kilometrin reikäinen pätkä Majanojallakin oli juuri päälystetty uudelleen. Nousumetrejäkään ei reitillä ollut kuin 830 m. Kiertosuunta tuntui myös osuneen oikeaan, sillä vasta 140 km:n kohdalla reitti kääntyi selvästi vastatuulen suuntaan. Siihen asti tuntui, että mentiin koko ajan myötäiseen ja keskari olikin tuossa vaiheessa 33.7 km/h.

Viimeinen 50 km ajettiin vastatuuleen pääosin vuorovedolla. Punkalaitumen jälkeen tuli sellainen 15 km henkisesti paha pätkä, kun maali oli niin lähellä, mutta niin kaukana ja jalkakin alkoi jo vähän tummumaan. Viimeinen kymppi meni taas jo ihan mukavasti, kun tiesi, ettei ole enää paljon maaliin. Tosin 179 km:n kohdalla oikea reisi kramppasi, mutta se meni onneksi melko pian ohi, kun ajeli vähän aikaa enemmän putkelta. Satulan kanssa oli myöskin pieniä vaikeuksia, sillä se oli siirtynyt 5 senttiä taaksepäin ja sitä piti säätää Hirvikosken stopissa. Yllättävän vähän se kuitenkin vaikutti ajoon. Pyöräilyn päälle juoksimme vielä kaksi kilometriä. Ensimmäinen 500 m juoksua oli kyllä melko tönkköistä, mutta pikku hiljaa jalka alkoi tottumaan juoksuun. Tosin ihan kovaa marathonfiilistä ei ollut.

Lauantaina aamupäivällä kävin graveloimassa Punkalaitumella ja bongailin uusia hiekkateitä. Jätin wattikammet pois ja mittariinkin laitoin näkymäksi kellonajan ja lämpötilan, ettei tulisi pienintäkään kiusausta alkaa tavoittelemaan reissulta muuta kuin mukavaa rauhallista kelailua. Matkaa kuitenkin kertyi taas 78 km ja aikaa kului 3 tuntia. Juomat olivatkin taas vähän vähissä, kun ei ihan noin pitkää lenkkiä pitänyt tehdä. Illalla oli järvessä mukavan kohtalainen aallokko ja lähdin vähän kokeilemaan miten uinti siinä sujuisi. Mökkirannasta uin ensin 700 m Särkän laiturille (vastatuuliosuus). Siellä pieni paussi ja sitten pikkusaaren kierron kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 1670 m ja aikaa kului 39 minuuttia. Pullari oli mukana mutta märkkäriä ei. Vesi tosi lämmintä.

Sunnuntaina aamupäivästä kävin juoksemassa Valontien 12 km:n lenkin. Luoteistuuli oli melko kova ja lämmöt taas helteen puolella. Jalka ei ollut ihan iskussa ja selkäkin taas vähän huonommassa kunnossa ja jumissa. Sykkeet tosi korkealla. Aikaa kului 55 minuuttia, eli keskari oli 4:33 min/km. Alusta oli pääosin hiekkatietä. Iltapäivällä pyöräilin kevyesti gravelilla Palojoella setälässä. Matkaa kertyi suuntaansa tasan 16 km. Edelleen tosi kova luoteistuuli.

Viikko 27/2021 (5.-11.7.2021)

Parin edellisen viikon tapaan lämpöä on riittänyt tälläkin viikolla ihan riittämiin, ja vähän ehkä liikaakin. Onneksi sadetta on tullut sentään parina päivä. Tosin sateet eivät ole kauheasti helpotusta tukalaan säähän tuonut, vaan kosteusprosentit ovat vain nousseet. Luonto kylläkin on kiittänyt pitkähkön kuivan kauden jälkeen.

Treenit ovat olleet parina viime viikkona melko maltillisia. Tälläkin viikolla on otettu rauhassa ja valmistauduttu sunnuntain Kangasalan perusmatkan triathlonkisaan. Seuraava kolme viikkoa pitäisi taas nostaa treenimääriä “normaalitasolle”. Nyt kun lomatkin alkoivat, niin aikaakin pitäisi löytyä.

Maanantaiaamuna juoksin töihin, jotta sain illalla ajaa edellisenä viikkona töihin jättämäni pyörän kotiin. Sunnuntain lepopäivä oli tehnyt tehtävänsä ja juoksu tuntui kevyeltä ja rennolta, vaikka lähtöaika olikin klo 6 aamulla. Lämpökin oli sopiva 18 astetta. Reitti kulki Kalkun ja Pirkkalan kautta Killoon ja Toivioon, ja sieltä sitten Sarankulmaan. Matkaa kertyi 17.3 km ja aikaa kului 1:18, eli keskivauhti oli 4:30:n tuntumassa. Sykkeet olivat kyllä vähän korkealla, vähän kynnyksen yläpuolella.

Tiistaina aamupäivällä kävin kokeilemassa olisiko juoksujalka yhtä kevyt kuin edellisenä aamuna – eipä ollut. Lähdin juoksemaan Tesoman kauppakeskukselta ja kiersin kotiin Lamminpään majan, vesitornin ja yhdystien kautta. Sykkeet olivat edellisen päivän luokkaa, mutta vauhti oli vain 4:37 min/km. Matkaa kertyi 13.2 km ja aikaa kului tunti. Lämpöä oli ysiltä jo 25 astetta ja vaikutti varmaankin sykkeisiin ja vauhtiin. Iltapäivällä kävin vielä uimassa Tesomajärvessä ilman märkkäriä 1.8 km. Aikaa kului 48 minuuttia, eli rauhassa tuli mentyä.

Keskiviikkoaamuna poljin maantiepyörällä Siuron 50 km:n lenkin. Alkumatkasta jalka oli melko unessa, mutta parin kympin polkemisen jälkeen alkoi kampi pyörimään vähän mukavammin. Aikaa kului hieman alle 100 min, joten keskari nousi juuri ja juuri yli 30 km/h:n. Keskitehot olivat 189W ja keskisyke 118 bpm. Ei siis mitään mullistavaa, mutta mukava aamulenkki oli.

Torstaina iltapäivästä kävin juoksemassa 13.6 km lenkin Lamminpään majan ja yhdystien kautta. Vaikka lämpöä olikin 27 astetta, niin juoksu tuntui silti ihan mukavalta eikä lämpö tuottanut tuskaa. Alkumatkasta toki pääsi juoksemaan melko paljon varjon puolella, joka helpotti menoa. Aikaa kului vähän päälle tunti, joten keskariksi tuli 4:31 min/km, keskisykkeen ollessa taas vähän korkealla, 139 bpm.

Perjantaiaamusta kävimme uimassa Tesomajärvessä. Aikaisen lähdön syy oli, että lämpö olisi vähän maltillisempi ja voisi uida märkkärin kanssa. Ilman lämpö oli 21 astetta, mutta vesi varmaankin 25 ast., joten lämmin tuli puvun kanssa uidessa. Uin ensin 250 metrin mittaista laiturien väliä kolme kertaa edestakaisin siten, että mennessä rauhassa ja takaisin vähän reippaammalla vauhdilla. Päälle vielä 600 metriä rentoa läpsyttelyä.

Sunnuntaina olikin sitten Kangasalan perusmatkan kisa. Kisakeskuksena toimi Vesaniemen uimaranta. Helleraja tuli jälleen rikottua muutamalla asteella ja aurinkokin paisteli suurimman osan ajasta pilvien lomasta. Etelätuuli oli melko kova ja se vähän hermostuttikin, sillä aallokkouinnit ovat jääneet melko vähiin. Aikaisemmissakin kisoissa on aina ollut lähes tyyni sää. Onneksi tuulen suunta oli pääosin rannan suunnasta, joten ei se aallokko sitten niin paha ollutkaan. Toinen ongelma oli selkä, joka oli ollut jälleen kerran vähän jumissa jokusen päivän ajan, ja kisa-aamunakin se vaivasi.

Aamulla oli käynyt tekemässä pienen jalkojen herättelyn, mutta myös kisapaikalla tuli tehtyä vähän ennen lähtöä pieni hölkkäkierros. Selkä ei ollut ollenkaan paha, joten sen puolesta olin ihan luottavainen. Ennen uinnin starttia yritin olla järvessä mahdollisimman kauan, sillä märkäpuku oli melko lämmin kapistus tässä säässä ylle puettuna.

Rolling startti käynnistyi hieman puoli kahden jälkeen. Noin 160 kisailijaa ryntäsi järveen liukuhihnan tapaan. Itse olin hihnan puolenvälin tuntumassa. Se olikin ihan hyvä paikka, sillä ensimetreillä takaa ei jyrätty päälle eikä itsekään tarvinnut muiden jalkoja läpsiä. 1500 metrin uinnin aikana tuli toki jonkin verran (yllättävän paljonkin) kontaktitilanteita, mutta ei mitään kriittistä – ahdasta kyllä paikoin oli. Rytmi välillä vähän sekosi, mutta en antanut sen haita pääkopassakaan. Aallokko ei myöskään ollut niin paha kuin pelkäsin tai en antanut sen ainakaan haita mieltäni. Uintiaikani oli 26:24, johon olen erittäin tyytyväinen. Syynä itselleni suhteellisen hyvään aikaan (tosin silti paskimpien uimareiden joukossa) oli varmaankin peesiapu, jota muista uimareista sain. Uintiaika oli kuitenkin kolmisen minuuttia nopeampi kuin pari viikkoa aiemmin Vuokatissa.

Reilun kahden minuutin vaihdon jälkeen pääsin pyöräilyosuudelle. Ensin ajettiin keskustan läpi Kuohunharjun päälle, jonka jälkeen käännyttiin Sahalahdelle päin. Kääntöpaikka oli jokusen kilometrin Sahalahden jälkeen, ja sitten samaa reittiä takaisin Vesaniemen kisakeskukseen. Reitti oli itä-länsi -suunnassa ja kun tuuli puhalsi etelästä, niin suoranaista vastatuulta ei reitillä ollut, mutta kova sivutuuli heilutteli paikon pyörää ihan kunnolla. Garmin näytti 40 km:n pyöräosuuden keskilämmöksi 29 astetta, ja aurinkoakin piisasi. Pyöräilyosuus oli itselleni tosi vaikea. Oliko syynä lämpö vai mikä, niin tehoja ei tuntunut saavan koneeseen laisinkaan. Keskitehot jäivät vain 212 W:iin vaikka keskisykkeet huiteli 154 bpm:ssä. Puolitoista kilometriä liian lyhyt reitti meni aikaan 1:10 eli keskari oli vain 33.1 km/h:ssa (Vuokatissa keskari oli sentään 35.1 km/h, mutta siellä oli watitkin paljon korkeammat). Nousumetrejä reitillä oli 330 m eli saman verran kuin Vuokatissakin. Pyöräilyaika oli sarjassani (M40-49) puolenvälin tiennoilla.

Toisessa vaihdossa tossut jalkaan ja lippis päähän ja menoksi. Aikaa vaihtoon kului vähän toista minuuttia. Heti juoksun alussa huomasi, ettei juoksujalkakaan ollut samassa iskussa kuin Vuokatissa. Vaikea pyöräosuus ja lämpö vaikutti varmaan tähänkin. Myös melkein koko ensimmäisen 5 km:n kierroksen ajan pallea tuntui olevan krampissa. Tuntui ettei happea saa ja mielessä kävi jopa keskeyttäminen. Vaiva kuitenkin helpottui heti toisen kierroksen alussa ja meno muuttui heti paljon mukavammaksi. Juoksuosuudella aurinko oli myös melko paljon pilvessä, joka helpotti menoa. Vettä tai urheilujuomaa tuli kuitenkin juotua joka juomapisteellä ja päällekin vettä tuli kipattua useamman mukillisen verran. Reitillä oli myös muutama sadettaja tarjolla. Jalka ei ollut kuitenkaan iskussa ja loppukirissäkin piti antaa vähän periksi kanssakilpailijalle. Juoksureitti oli mittarini mukaan 250 m lyhyt (eli 9.75 km). Juoksuaikani oli 41 minuuttia eli keskariksi tuli 4:13 min/km (Vuokatissa 3:56 min/km). Nousumetrejä oli juoksuosuudellakin sama kuin Vuokatissa, eli 55 m.  Aika kyllä riitti sarjani juoksuosuuden ykkössijaan, mutta silti juoksuosuuskin oli pettymys. Keskisykekin huiteli 166 bpm:ssä.

Loppuaikani oli 2:20:39 ja se riitti sarjassani 8. sijaan 30:stä lähteneestä. Kaikista 103 mieslähtijästä olin 24. Myös yksi yleisen sarjan nainen pääsi lipsahtamaan ohitseni (ja melko reilusti). Hyvä uintiaika ja lyhyempi juoksumatka mahdollisti sen, että Vuokattiin verrattuna aikani parani parin minuutin verran.

Viikko 26/2021 (28.6. – 4.7.2021)

Tälläkin viikolla ollaan päästy taas “nauttimaan” helteistä. Pienissä määrin tämä olisi ihan kivaa, mutta nyt vähän alkaa jo tökkimään. Reenejä pystyy nyt kyllä tekemään kun ei ihan kuumimpaan aikaan lähde liikenteeseen. Yöllä on onneksi reilusti alle kahdenkymmenen asteen, ja kun laittaa yläkertaan läpivedon, niin kämpän saa aamuksi sopivan viileäksi.

Maanantaina olin perinteiseen tapaan konttorilla, ja pyörällä liikenteessä. Päivällä oli reilun tunnin hierontavuoro.

Tiistaiaamusta oli sopiva 16 astetta lämpöä lähteä tekemään juoksulenkkiä. Juoksin 11 kilometrin VK1-treenin 4:22 min/km vauhdilla. Keskisyke oli hieman kynnyksen yläpuolella. Ihan kaikkein rennointa juoksu ei ollut. Iltapäivällä kävin vielä uimassa Tesomajärvessä laiturien väliä (laajennetulla kaarella) neljä kierrosta putkeen. Märkkäri oli päällä ja lämmin oli. Matkaa kertyi 2350 m ja aikaa kului 58 minuuttia.

Keskiviikkoaamuna pyöräilin maantiepyörällä Säijän kautta töihin. Matkaa kertyi 50 kilometriä ja aikaa kului 1:37, eli keskivauhti oli 31 km/h. Keskitehot olivat 199W ja -sykeet 125 bpm. Ensimmäisen tunnin keskari oli 32,5 km/h. Lämpöä oli 17 astetta ja sen vähäisen tuulen suunta oli melko suotuisa.

Torstaina aamulla pyöräilin töihin, mutta illalla tulin kotiin juosten. Eipä ole pitkään aikaan tullutkaan juostua työmatkaa. Tällä kertaa tulin Pyynikin kautta, joten nousumetrejäkin kertyi vähän normaalia enemmän. Lämpöä oli 25 astetta ja aurinko paistoi, joten hiki virtasi. Matkaa kertyi 16.5 km ja aikaa kului 1:16. Nousumetrien ja lämmön vuoksi keskisyke nousi 138 bpm:n, mutta muuten juoksu kulki ihan ok.

Perjantaina juoksin rauhassa vajaan kolme kilometriä Tesomajärvelle uimaan. Siellä uin ilman märkkäriä 1.2 km / 30 min. Sitten samaa juoksureittiä takaisin kotiin. Uinti sujui ihan ok, mutta juoksujalka oli vähän väsynyt. Lämpöä piisasi taas melkein kolmekymmentä astetta.

Lauantaina olimme Alastarolle rippijuhlissa, ja iltapäivällä poljin sieltä Punkalaitumen, Vesilahden ja Säijän kautta kotiin. Jälleen lämpöä oli lähes kolmekymmentä astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Lempäälään asti oli myös hieman sivuvastaista tuulta. Matkaa kertyi 108 km ja aikaa kului 3:38, eli keskivauhti oli 29.8 km/h. Ihan hirveetä puristusta ei jaksanut pitää yllä – keskitehot olivatkin vain 179 W ja keskisyke 123 bpm. Ihan hyvä reissu, eikä lämpökään haitannut, kun ajoviimaa kuitenkin oli ja juomakin riitti.

Sunnuntaina pidin lepopäivän treeneistä. Mutta pihalla kuitenkin 10 tuntia.

Viikko 25/2021 (21.-27.6.2021)

Juhannusviikko oli edelleen tuskaisen kuuma. Tuulista, jopa myrskyistä säätä oli myös tarjolla, vaikka myrskyt eivät ihan kohdalle osunutkaan. Urheilusuoritteet pitikin tehdä pääosin aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Tosin tälle viikolle ei kauheasti treenejä mahtunutkaan.

Juhannus tuli vietettyä tänä vuonna Vuokatissa, jossa myös järjestettiin ensimmäinen Vuokatin yötriathlon, johon osallistuimme. Torstaina päivällä lähdimme ajamaan Jyväskylän, Kuopion ja Rautavaaran kautta Vuokattiin, ja sunnuntaina Tahkon, Kuopion ja Jyväskylän kautta takaisin. Majapaikkana oli Vuokattihovin vieressä sijaitsevassa mökissä. Koirat olivat jakamassa myös lämpimän mökin tuskan.

Maanantaina oli ohjelmassa ainoastaan työmatkapyöräilyt. Aamusta oli jo 21 astetta lämmintä ja illalla 30 astetta.

Tiistaina lähdin juoksulenkille heti sängystä päästyäni. Klo 6:30 lämpöä oli taas jo 21 astetta. Juoksin reilun 11 kilometrin lenkin 53 minuuttiin. Sykkeet olivat korkealla ja meno muutenkin väsynyttä. Ei ollut kroppa ihan herännyt vielä tuossa vaiheessa. Illalla kävin vielä pikaisesti Tohlopissa uimassa 350m ilman märkkäriä. Uinti ilman märkkäriä oli suht raskasta ja koko homma alkoi ottamaan päähän sen verran, että uintireissu jäi noin lyhyeksi. Lähdin kotiin maalaamaan portinpylväitä.

Keskiviikkona poljin töihin Säijän kautta. Jälleen aamu kuudelta oli lämpöä 20 astetta, mutta se oli sopiva lämpö kevyelle 50 km:n polkaisulle. Vauhti, watit ja sykeet olivat alhaalla, joten ihan hyvä palauttava lenkki oli kyseessä. Illalla oli taas lämpöä lähemmäs 30 astetta, mutta melkein koko kotimatkan tihutti vettä. Myrskyrintama meni onneksi itäpuolelta ohi, vaikka ennusteet näyttivät, että kotimatkalla tulisi kunnolla vettä niskaan.

Torstaina olisi ollut hyvä treenisää, kun lämpöä oli koko päivän vain parinkymmenen asteen paikkeilla. Mutta tällöin oli lepopäivä ja ajomatka Vuokattiin. No, ajokeli oli ainakin hyvä, eikä juhannusruuhkiakaan ollut.

Perjantaina kävin päivällä tutustumassa osaan illan kisan pyöräilyreitistä. Pyöräilyn päälle kävin myös uimassa 750 metriä märkkärin kanssa kisaradalla. Vesi oli 23 astetta ja ilma reilusti enemmän. Vedessä näytti olevan vähän myös sinilevää, mutta emme antaneet sen häiritä.

Klo 19:30 starttasi sitten Vuokatin ensimmäisen yötriathlonin perusmatka. Kisakeskus oli Urheiluopiston parkkiksella. Lämpöä oli edelleen reippaasti yli 20 astetta. Tuulta ei juurikaan ollut, joten uintiolosuhteet Särkisessä olivat vallan otolliset. Matkaan lähti reilu kolmekymmentä kisailijaa ja lähtö suoritettiin jonkinmoisella rolling start -menetelmällä, joka vähän meni kuitenkin yhteisryntäykseksi. Itse lähdin takajoukoista matkaan. Pääsin heti ihan hyvään uintirytmiin. Uinnin aikana tuli jonkin verran kontaktia, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Uintiaikani oli 29:16 ja Polar näytti matkaksi 1450 m, eli juuri tavoiteaikaan tuli päästyä. Vaihtoaikoja ei järjestäjien puolesta saatu, mutta oman kelloni mukaan T1:een meni aikaa 2:30.

Pyöräilyosuus kulki ensin Vuokatinhovintietä. Tämä osuus oli muulta liikenteeltä suljettu. Tämä pätkä oli myös vähän huonompikuntoista, mutta ihan TT-pyörälläkin ajettavaa, eikä tätä pätkää ollut kuin vajaan parin kilometrin verran. Sitten käännyttiin Nurmestielle, ja sitä poljettiin sen verran, että tuli 10 km (noin) täyteen ja sitten samaa reittiä takaisin. Näitä kierroksia oli kaksi, joten matkaa kertyi 40 km (noin). Reitti oli jonkin verran mäkinen ja nousumetrejä kertyikin koko matkalle n.300 m. Pyöräilyosuuskin meni ihan odotetulla tavalla, eikä mitään ongelmia ollut. Aikaa kului 1:07:44, eli keskivauhti oli 35.1 km/h. Keskisyke oli 144 bpm ja -tehot 239 W. Olen ihan tyytyväinen saamiini keskitehoihin, vaikka välillä tuntui, että vähän liian tiukille tulee mentyä ja pelkäsin että se kostautuu juoksuosuudella. Onneksi viimeinen pari kilsaa oli alamäkivoittoista ja jalat pääsivät palautumaan. T2:een meni aikaa 1:43.

Juoksuosuus kierrettiin neljänä 2,5 km:n kierroksena (tosin kokonaismatkaa kertyi mittarini mukaan 10.4 km). Pääosin mentiin asfaltilla, mutta kierroksen loppuosuus juostiin järvenrantapolkua pitkin, joka oli hiekkaa/purua/nurmea. Yhteensä nousumetrejä reitillä oli 55m, eli melko tasainen reitti oli. Juoksu lähti liikkeelle tosi hyvin. Vaikka alussa oli jonkin verran nousuakin, niin jalka tuntui tosi kevyeltä eikä hapoista ollut tietoakaan. Pientä pistosta oli kyljessä ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta sitä ei onneksi kestänyt kovin kauaa. Jalka tuntui hyvältä koko matkan eikä vauhtikaan kovin paljon hiipunut loppua kohden. Juoksuaika oli 41 minuuttia, eli keskivauhti oli 3:55 min/km, ja keskisyke 158 bpm. Pikaisesti katsottuna minulla oli toiseksi paras juoksuaika kaikista, ainoastaan koko kisan voittajalla oli pari minuuttia parempi aika. Tosin juoksuajoissa on mukana T2, joten ihan tarkkaa vertailua ei pysty tekemään. Koska juoksu tehtiin neljänä kieroksena ja seassa oli sprinttimatkankin menijöitä, niin ei oikein tiennyt ketä vastaan piti kilpailla. Joten jokainen edessä oleva selkä oli mahdollinen sijoitusparannus. Tosin viimeisellä kierroksella ei juurikaan näkynyt sellaisia menijöitä, jotka olisivat olleet samalla kierroksella, joten ihan viimeistä puristusta ei tarvinnut juoksussa ottaa.

Kisakauden avaus meni siis ihan suunnitelmien mukaan. Tulos oli vähän turhankin tylsä, sillä osuusajat menivät melko tarkkaan juuri niihin aikoihin kuin olin suunnitellutkin. Omassa sarjassani ei ollut kuin neljä kisaajaa, ja minä olin niistä 3. ajalla 2:22:21.

Lauantai tuli otettua kevyesti. Päivällä piti tehdä Sotkamon Hiukan hiekkarannalla uintitreeni, mutta ei sitten oikein innostanut. Jonkin verran tuli uitua ilman märkkäriä raatopoijun kanssa. Tosin poiju oli melko turha tuolla rannalla, sillä syvyyttä oli vajaan metrin verran. Illalla tuli lähdettyä vielä tekemään kevyttä pyörälenkkiä. Reilun kilometrin jälkeen kuului kops ja poks, kun ajoin ajoradalla olevaan pieneen kiveen ja eturengas puhkesi. Olin juuri sopivasti jättänyt vaihtorenkaan mökille, joten kävelyhommiksi meni. Onneksi kävelymatkaa ei ollut paljon ja paljain jaloin oli ihan hyvä kävellä lämmintä asfalttia pitkin. Pyöräreissu meinasi jäädä siihen, kun totesin että mukana oli liian lyhyellä venttiilillä varustettu varasisuri. 60mm profiilin läpi tulleesta venttiilistä näkyi vain pari milliä eikä ilmaa saanut pumpattua. Meinasin jo jättää koko lenkin väliin, mutta sitten onneksi keksein napata takaventtiilistä lisäpätkän ja näin sain etusisuriinkin ilmaa. Täydellinen ajoitus rengasrikolle, sillä kisassa vastaavaa päähänpistoa ei olisi varmaankaan tullut rengasrikon yhteydessä. Nyt pitää hommata pitemmän venttiilin omaavia sisureita. Toisella yrittämällä sain iltalenkin tehtyä. Poljin jälleen Nurstietä pitkin 6-tielle ja Vuokatintien kautta takaisin. Matkaa kertyi 32 km ja aikaa kului vähän reilu tunti. Kevyesti tuli poljettua.

Sunnuntaiaamusta kävin juoksemassa reilun 13 kilometrin ja tunnin lenkin Vuokatin keskustan ja Katinkullan reiteillä. Lämpöä oli 21 asetta ja taivas pilvessä. Sää oli tosi hikinen eikä jalkakaan ihan täydessä iskussa. Mutta tulipa lenkki tehtyä ja kolmas peräkkäinen hotelliaamiainen tippui paljon paremmalla omallatunnolla, kun tuli vähän hikoiltua ennen sitä. Kotimatkalla poikkesimme Tahkolla katsomassa elokuun kisapaikkoja. Uintipaikka tuli tsekattua ja autolla ajoimme pyöräreitin läpi.

Viikko 24/2021 (14. – 20.6.2021)

Jo sunnuntaina alkanut kova tuuli jatkui koko tämän viikon ajan. Kova tuuli aiheutti lisähikeä sekä kotona että pyörän päällä. Tiistain vastaisena yönä myrskysi sen verran, että pihasta kaatui yksi koivu koira-aidan päälle, ja sen pätkimiseen ja pilkkomiseen meni viikolla oma aikansa. Vaikka tuulista on ollut, niin lämpöäkin on piisannut. Hellepäiviä on ollut useampiakin ja etenkin loppuviikko oli tuskaisen kuuma kun lämpö lähenteli 30 asetetta muutamana päivänä.

Viikonloppu oltiin mökillä treenailemassa. Lauantai-iltana kävimme Mellillässä katsomassa varjo-Jukolan lähdön. Tänä vuonna emme kyseiseen tapahtumaan osallistunut. Nyt piti olla Rovaniemellä Jukolan viesti, mutta se on siirretty elokuun alkupuolelle.

Alkuviikko tuli otettua reenien puolesta vähän kevyemmin, mutta tahti kiristyi loppuviikosta.

Maanantaina oli vielä ihan inhimilliset lämmöt. Aamulla oli 10 ja illalla 20 astetta kun työmatkapyöräilyt tuli poljettua. Päivällä oli reilun tunnin hieronta. Hieronta tuli ihan tarpeeseen, sillä etenkin hartiat olivat tosi jumissa ja päätä särkikin koko päivän.

Tiistaina oli myrskyisä päivä. Aamupäivällä kävin uimassa Kalevan maauimalassa märkäpuvulla 2600 m yhteen putkeen. Aikaa kului vähän päälle 55 minuuttia. Ihan hyvin jaksoi tuollaisen matkan. Eli jos avovesiolosuhteet ovat optimaaliset, niin täyden matkan uinti voisi mennä puoleentoista tuntiin. Illalla oli edelleen tuulista ja lämpöä 18 astetta. Juoksin VK1 lenkin Vuorentausta – Tesomajärvi – Ikuri tienoilla. Matkaa kertyi 12.7 km ja aikaa kului 56 minuuttia, eli keskivauhti oli 4:25 min/km. Ihan ok kulki ja keskisykkeetkin oli ihan hyvät, 138 bpm.

Keskiviikkona oli sen verran väsynyt olo, että päätin pitää ihan lepopäivän. Torstainakin oli ohjelmassa vain 11 kilometrin juoksulenkki aamupäivällä. Keli oli vielä sopivan vilpoinen, 17 astetta. Vauhti oli 4:35 min/km ja keskisyke 130 bpm. Juoksu tuntui jälleen ihan OK:lta. Illalla oli pitkästä aikaa työporukalla saunailta Tampereen keskustassa, joten ilta meni tankkauksen merkeissä (ruuan, alkoholia ei tälläkään kertaa).

Perjantaina töiden jälkeen lähdin polkemaan Punkalaitumelle mökkeilemään. Pyöränä oli graveli ja reitti kulki Sarankulmasta Jasperintien kautta Pirkkalan lentokentän tuntumman ja sieltä Lempäälän ja Vesilahden kautta Vehkajärvelle. Sää oli melko haastava, sillä tuulta oli 7 m/s ja sen suunta oli sellainen, että ainakin 90% matkasta se puhalsi vastaan. Ja kun lämpöäkin oli 29 astetta ja aurinko porotti, niin vetotreenille oli kovat olosuhteet. Muutaman kilometrin jälkeen nostin tehot vähän päälle 200 W:n ja tarkoitus oli pitää sitä yllä kolmen tunnin ajan. Sinänsä oli onni, että oli tuollainen vastatuuli, sillä muuten olisin ollut perillä alle kolmessa tunnissa (tai sitten olisi pitänyt tehdä lisälenkki). Nyt 90 km:n matkaan meni aikaa 3:16. Kolmen tunnin vetopätkälle kertyi matkaa 83.4 kilometriä, eli keskari oli 27.8 km/h. Keskitehot olivat 214 W ja -sykkeet 137 bpm. Sinänsä vastatuulella ei ollut merkitystä, koska vain tehot merkitsivät. Aikaa vain kului vähän enemmän.

Lauantaina aamupäivällä tein mökillä kilpailunomaisen triathlon-treenin. Tuuli oli onneksi jonkin verran tyyntynyt eikä lämpökään ollut vielä ihan tapissa kymmenen aikoihin, jolloin aloitin uinnin. Aluksi uin Pikkusaaren ympäri, josta kertyi matkaa 1140 metriä. Aikaa kului 26 minuuttia. T1:ssä meni aikaa 2:30 ja sitten lähdin pyöräilemään Punkalaitumen keskustalenkkiä myötäpäivään ja lisäksi vielä Tursan kautta kieppaisu. Matkaa kertyi 31 km ja aikaa kului 59 minuuttia, eli keskivauhti oli 31.8 km/h. Keskitehot olivat 229 W ja -sykkeet 139 bpm. Ihan hyvä tunnin rutistus etenkin kun alla oli graveli ja kolmasosa reitistä oli hiekkatietä. T2:ssa meni aikaa 1:25. 7,5 kilometrin juoksuosuudella oli nousumetrejä 60 ja alusta oli hiekkaa. Juoksu oli jonkin verran raskasta, mutta vauhdiksi sain kuitenkin 4:18 min/km. Treeni oli melko tarkkaan kaikilta osin 75% perusmatkasta. Illalla tuuli taas yltyi ja kävinkin vielä märkkärin kanssa järvessä uimassa muutaman sadan metrin verran vähän kovemmassa aallokossa.

Sunnuntaina sain mahdollisuuden pyöräillä mökiltä kotiin. Tuulen suunta oli kerrankin otollinen ja puhalsi pääosin selän takaa tai sivulta. Vaikka aamupäivästä pääsinkin jo liikenteeseen, niin lämpöä oli pitkälti yli kahdenkymmenen asteen ja aurinko präkitti siniseltä taivaalta. Kelailin rauhallisesti kotiin vähän harvinaisempaa reittiä pitkin. Reitti kulki Tursan ja Oriniemen kautta Halkivahaan. Halkivanhan jälkeen käännyin Sammaljoen suuntaan ja Rautaniemestä suuntasin kohti Kivijärveä ja Rämsöötä (tosin tuli 6 km:n lisälenkki, kun lähdin yhdessä kohtaa väärään suuntaan). Rämsööstä matka jatkui Tottijärvelle ja Sorvan kautta Tesomajärvelle, jossa tein pienen viilennyspulahduksen järveen. Sitten vielä pari kilometriä kotiin. Matkaa kertyi 101 km, josta 40% oli hiekkatietä. Aikaa kului 3:40 eli keskari oli 27.5 km/h. Keskitehot olivat 155W ja keskisyke 113 bpm. Ihan mukava reitti ja näki vähän uusia maisemiakin.