Viikko 32/2022 (8.-14.8.2022)

Kesä sen kuin jatkuu. Lämmintä piisaa, jopa helteistä. Lenkkeilykelit olisivat siis vallan mainiot, mutta kröhä pitää edelleen otteessaan. Räkä ei enää lennä eikä nokka ole tukossa, mutta kurkkuun kertyy vaan limaa ja sitä pitää yskiä irti. Tämän vuoksi jätin pitkän Jaakobin painin jälkeen tiistaina järjestetyn Valmet RTD:n triathlonkisankin väliin.

Maanantaina kävin töissä pyörällä, ja kotiin päin polkiessa tein jokusen pyörävedon josko tiistaina vaikka pääsisi kisailemaan. Kotona kävin illalla myös juoksemassa muutaman kilometrin ja siinäkin tein myös jokusen lyhyen vedon. Jalat olivat kyllä melko tönköt ja vaikka kisailemaan olisi päässytkin, niin mitään kovin ihmeellistä aikaa ei olisi päässyt tavoittelemaan.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja treeneistä taukoa.

Keskiviikkona kävin taas töissä pyörällä. Aamut ovat olleet sen verran viileitä, että irtohihoilla ja -punteilla pitää aamuisin mennä. Illalla sitten ollaankin taas hellelukemissa. Kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian kautta. Matkaa kertyi 59 kilometriä ja aikaa kului 2:05. Tehoja oli jalassa 177W:n edestä.

Torstai oli myös konttoripäivä ja pyörällä liikenteessä. Tällä kertaa kotiin päin nopeinta reittiä, sillä illalla oli tarkoitus ajella (autolla) vielä mökille viettämään pidennettyä viikonloppua. Koirien kanssa lähdin matkaan, sillä Tuuli tulisi vasta lauantaina polkien mökille.

Perjantaina tein mökiltä etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin kuitenkin tekemässä Valontien juoksulenkin. Lämmöt olivat tuolloin vielä maltilliset, vaikka hellerajaa jo hätyyteltiinkin. Aloitin lenkin rauhallisesti, mutta rento juokseminen kiihdytti vauhtia pikkuhiljaa. 12.1 kilometrin lenkki meni 56 minuuttiin, eli keskari oli 4:39 min/km. Keskisykekin nousi 144 bpm:iin, joka on vähän turhan kova tuohon vauhtiin nähden. Muuten juoksu tuntui jo ihan hyvältä, vaikkei nyt ihan sairastelua edeltävää tunnetta ja rentoutta vielä olekaan.

Lauantaiaamusta ensin lenkitin koirat ja sitten lähdin polkemaan pidempää siivua. Keli oli vallan mainio, sillä tuulta ei kauheasti ollut, aurinko paisteli ja lämpöä lähtöhetkellä oli noin 18 astetta. Vehkajärveltä poljin ensin Punkalaitumen keskustan kautta Huittisiin. Alkumatkan hiekkatien jälkeen vauhti nousi yli kolmeenkymppiin loivan alamäen ja pienen myötätuulen siivittämänä. Huittisista poljin Puurijärven kasallispuiston ohitse Kauvatsalle ja sieltä Kokemäelle. Tämä pätkä olikin minulle ihan uusi pyöräilytuttavuus. Puurijärvellä on tullut autolla joskus käytyä, mutta Kauvatsan puoli oli ihan uuttaa minulle. Tällä pätkällä oli vähän enemmän korkeuseroja, mutta tie oli muuten hyväkulkuista eikä suurempaa liikennettä ollut, vaikka Kauvatsalla olikin jotkut rompepäivät ja traktoritori. Pääsin jopa ohittamaan jokusen vanhan traktorin. Kokemäeltä poljin keväältä tuttua tietä Köyliöön. Tosin tällä kertaa ajoin Köyliöjärven Lallintalon puoleista tietä pitkin, jota en ollut ennen polkenut. Tämäkin pätkä oli hyvää asfalttia, mutta Vuorenmaalle johtava lyhyt pätkä olikin huonompaa. Vuorenmaalta sitten Vampulaan, jossa pidin kauppatauon ja kävin ostamassa vähän evästä ja täydentämässä vesipullot. Tauon jälkeen alkoikin sitten tulla vähän ongelmia, sillä kylkeä alkoi pistämään ja pelkäsin, että äityykö se niin pahaksi että lenkki jää kesken tai muuttuu tosi tuskaiseksi. Vaiva ei kuitenkaan onneksi äitynyt kovin pahaksi. Alastarolta suuntasin Kertunmäen kautta Hirvikoskelle. Hirvikosken ja Metsämaan välillä alkoi sitten tulemaan uusia ongelmia. Reidet alkoivat kramppailemaan ja muutenkin olotila alkoi käymään voimattomaksi. Nestettä oli tullut juotua varmaankin liian vähän, kun lämmöt olivat kuitenkin hellelukemissa. Sykkeet olivat olleet tosi korkealla Vuornmaalta asti – tämäkin vähän huollestutti. Metsämaalta nouseva mäki oli viimeinen niitti. Poljin sen pystystä ja siinä kohtaa tuntui, että nyt loppu jalat ihan täysin. Syötävä energia ei tippunut laisinkaan enkä uskaltanut väkisin syödä. Neste kyllä upposi, mutta siitä ei saanut riittävästi lisäenergiaa. Kuuden tunnin kohdalla, Majanojan ja Kollaasenkulman välillä oli pakko pysähtyä istumaan tienlaitaan ja vetää happea. Muutama minuuttia siinä tuli istuskeltua ja yritettyä syödä jotain energiaa – huonolla menestyksellä. Huoltoauton soittaminen kävi jo ihan tosissaan mielessä. Lähdin kuitenkin vielä kokeilemaan ja meno alkoikin taas maistumaan. Loppumatka Murronharjuntien kautta menikin taas olosuhteisiin nähden ihan mukavasti. Jalasjoella jouduin tekemään pienen sahauksen, jotta 200 kilometriä tulisi täyteen. Aikaa lenkkiin kului 6:50, eli keskivauhti oli 29.4 km/h. Keskitehot olivat 163W. Keskisykekin nousi 136 bpm:iin, koska viimeinen kolmannes mentiin koko ajan yli 150 bpm:n. En muista onko aiemmin tullut poljettua yksin kaksisatasta. Pirkan Pyöräilyssä on kyllä menty pidempikin siivu, mutta siellä on oltu aina porukassa mukana.

Sunnuntaiaamusta kävin juoksemassa 15.6 kilometrin lenkin Vehkajärven ympäri Murronharjuntien kautta. Vähän epäilytti, miten jalat jaksavat, mutta alku lähti ihan hyvin liikkeelle. Puolen välin paikkeilla alkoi kyllä sitten väsy painamaan jaloissa ja sykkeetkin huiteli melko korkealla. Lämpökin oli noussut pariin kymppiin ja aurinko paisteli siniseltä taivaalta. Aikaa kului 1:20, eli keskari oli 5:10 min/km ja keskisyke 133 bpm – vauhtiin nähden tosi korkealla. Illalla tuli käytyä pyörällä kylillä. Ihan kelaillen tuli vaan mentyä ja nautittua lämpimästä illasta ja maalaismaisemista. Mökkeily jatkuu vielä koko sunnuntain, sillä aamulla olisi tarkoitus ajaa täältä suoraan töihin.