Viikko 33/2022 (15.-21.8.2022)

Tukalat helteet vaan jatkuvat. 25 asteen yli on menty lähes joka päivä ja kolmeakymmpiäkin on vielä hätyytelty. Koirien iltalenkin ovat jääneet vähän heikolle, kun on ollut niin kuuma. Ukkostanut on ja vettäkin tullut jokusena päivänä, mutta ne eivät ole tuoneet viilennystä, vaan entistäkin trooppisemmat säät. Sen verran kova ilmankosteus on ollut, että Verisuren vuotivahtikin on pariin kertaan hälyytellyt, vaikka se on ollut vain pöydällä jemmassa.

Viikko alkoi pitkähköllä pyöräilyllä, kun poljin pidennetyn mökkiviikonlopun päätteeksi maanantaiaamuna Vehkajärveltä töihin. Aamu oli mukavan viileä ajella (10 astetta), mutta jo Halkivahassa sai ottaa takin pois ja jatkaa matkaa lyhyissä kamppeissa. Tuulta ei ollut kauheasti, mutta sen verran kuitenkin idän suunnasta, että vähän se tuntui vauhtiin vaikuttavan. 90 kilometriä kertyi matkaa kun tulin Lempäälään asti suorinta reittiä, mutta sitten kieppasin Pirkkalan lentokentän kautta Sarankulmaan. Aikaa kului 3:17, joten keskariksi tuli 27,5 km/h. Keskiteho oli maltillinen 156W ja huomasi, ettei jalka ollut ihan tuoreimmillaan.

Tiistaina pidin kotikonttoripäivän ja samalla myös lepopäivän. Mutta keskiviikkona kävin pyörällä töissä. Aamulla oli jo 20 astetta lämmintä ja iltapäivällä kotiin polkiessa pari astetta lämpeempää ja tihutti vähän vettä. Kotoa päin kävin vielä juoksemassa 13 km:n Nokian paloaseman lenkin. Vähän päälle vitosen vauhti meni mukavan kevyesti. Vettä ei satanut, mutta ilma oli tosi kostean oloinen ja hiki olisi tullut varmaan ilman juoksemistakin. Aikaa lenkkiin kului 1:06.

Torstaina taas työpaikalla pyörällä. Kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Multisillan jälkeen alkoi vähän tihuttamaan, mutta Sääksjärven kohdilla taivas repesi ja kunnon ukkoskuuro pääsi yllättämään. Sen verran tuli vettä, että pyörämittarikin sekosi ja kuvitteli äksidentin sattuneen ja teki hätäilmoituksen Tuulille. Vähäksi aikaa piti pysähtyä sateensuojaan katselemaan salamointia ja ilmoittamaan että hätäilmoitus oli turha. Kastuminen ei sinänsä haitannut yhtään kun oli niin kuuma ilma muutenkin, että se vain virkisti. Lempäälän puolella oli jo taas ihan kuivaan. Säijässä katselin, että ukkosrintama jahtasi minua takaa – salamoita näkyi ja jyrinä kuului. Nokialle päästyä rintama pääsi jo melko lähelle, sillä salaman ja jyrähdyksen väli oli melko pieni. Toista kastumista ei tullut, mutta heti kotiin päästyä ukkoskuuro avasi taas taivaan hanat. Lenkin mitta oli 59 kilometriä ja aikaa kului kaksi tuntia. Ukkonen siivitti vauhdin 29.5 km/h:iin ja tehotkin nousivat 183W:iin.

Perjantaina kävin jälleen pyörällä töissä, mutta tällä kertaa ihan lyhintä reittiä pitkin. Lämpöä oli jälleen riittävästi.

Launataiaamusta lähdin tekemään vähän pidempää pyöräilyä. Kotoa suuntasin ensin Ylisen kautta Karhelle ja sieltä Viljakkalan ja Hämeenkyrön kautta Jumesniemeen. Loppureitti kulki Salmin, Siuron ja Nokian kautta kotiin. Etelätuuli oli melko kova ja lämpöä keskimäärin 25 astetta, mutta sateen uhkaa ei ollut. Parinkymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen, vähän ennen Ylistä, tappajasepeli iski jälleen pyörätiellä. Takarengas laski ilmat pihalle ja jouduin pitämään huoltotauon. Reilun kymmenen minuutin jälkeen pyörä oli jälleen ajokunnossa ja matka jatkui. Loppumatka menikin sitten ilman kommelluksia. Matkaa kertyi 107 kilometriä ja aikaa kului hieman alle 3:50. 173W keskitehoilla sain 28.2 km/h keskivauhdin. Kova etelätuuli hyydytti ja nousumetrejäkin oli hieman päälle tonnin verran. Loppupäivä menikin sitten pihahommissa ja klapien roudaamisessa metsäjemmasta puukatokseen. Onneksi A oli apuna.

Sunnuntaiaamuna lähdin pitkästä aikaa pidemmälle juoksulenkille. Lähtiessä oli 20 astetta lämpöä, mutta vähän vajaan 2,5 tuntisen lenkin jälkeen lämpö oli noussut 24 asteeseen. Etelätuuli oli jälleen melko kova. Reitti kulki Teivon ja Siivikkalan kautta Hiedanrannan rantareitille ja sieltä matka jatkui Epilän ja Tohlopin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 27 kilometriä. Alku oli jo vähän väsyneen oloista, mutta viimeinen kymppi oli sitten melko tuskaista. Jalat olivat kankeat ja sykkeet ihan tautisen korkealla vahtiin nähden. Alussa jotenkin sai pidettyä vielä sykkeet kurissa, mutta pikku hiljaa ne alkoivat nousta 130:iin ja sitten 140:iin. Keskisykkeeksi muodostui 131bpm. Juomareppu oli ensimmäistä kertaa mukana ja hyvä niin, sillä litran verran tuli matkan aikana juotua. Loppupäivä menikin sitten taas pihahommissa.