Viikko 28/2022 (11.-17.7.2022)

Kolmas kesälomaviikko oli tehty mökkeilystä, mustikkamäärien ihmettelystä, metsämansikoiden syömisestä, vesisateesta, oluesta, aamupäiväunista, päiväunista, iltapäiväunista, herkuttelusta ja vähän treenaamisestakin.

Viikko oli lämpötilojen osalta heinäkuulle melko epätavallinen. Alkuviikosta oltiin vielä ihan ok-lukemissa kun pyörittiin kahdenkympin ympärillä, mutta loppuviikon 15 asteen ja allekin lämmöt on vähän jo harvinaisempaa. Vettäkin on sadellun harva se päivä ja kylmenemisen yhteydessä myös tuulet voimistuivat.

Maanantai oli vielä ihan mukava kesäpäivä. Lämpöä oli 25 asteen verran ja aurinkokin paisteli pilvien lomasta. Aamupäivällä auto pakattiin mökkiviikon tavaroilla, ja itse lähdin sitten ajelemaan TT-pyörällä kohti mökkiä. Reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen, josta jatkoin Sastamalan keskustan kautta Punkalaitumelle. Punkalaitumelta päätin tehdä vielä lisälenkin Huittisten kautta Huhtamoon ja Kanteenmaahan. Reitillä oli asfalttiosuutta 142 kilometrin verran ja aikaa kului 4:20, eli keskari oli hieman alle 33 km/h. Keskitehot olivat 183W. TT-pyörällä ajo tuntui ihan mukavalta eikä sen kanssa pieni tuulikaan haitannut, eteenkään kun pääosin tuulen suunta oli myötäinen. Asfaltin lisäksi alussa oli puoli kilsaa ja lopussa 3,5 kilsaa hiekkatietä, jotka piti ajella tosi maltillisesti.

Tiistaina kävin uimassa Vehkajärvessä 1,8 kilometrin matkan 40 minuutin aikaan. Ensin uin Särkän laiturille ja sieltä Kivirannan laiturin kautta takaisin mökkilaiturille. Veden lämpöä oli 22 astetta ja oli melko tyyntä. Uinti oli ihan OK, kun ei pitänyt sen kummempaa kiirettä.

Keskiviikkona olisi ollut järvi ihan pläkä, joten olisi ollut hieno uintikeli. Ukkosta oli kuitenkin sen verran ilmassa, että tein vain 10 minuutin uintikiemuran jonka aikana otin vähän kovempia vetoja. Tuli taas todettua, että kovat vedot märkkärin kanssa eivät ole kovin mielyttäviä, sillä happi tuntuu loppuvan tykkänään, kun märkkäri puristaa rintaa. Illalla oli ohjelmassa 12 kilometrin saunalenkki MaSa:n kanssa. Lämpöä oli 18 astetta ja sadekuuroja tuli niskaan, mutta se ei haitannut. Valontien lenkki meni suht kevyesti 4:45 min/km vauhdilla. Ilta jatkuikin sitten saunottelun, syömisen ja vähän juomisenkin merkeissä. Taisi olla ensimmäinen kerta 3,5 vuoteen kun tuli juotua enemmän kuin yksi olut illan aikana.

Torstaina tuli säätilaan muutos. Tuulet voimistuivat ja lämpötila putosi. Lähdin kuitenkin pyörälenkille kapearenkaisella gravelilla taas vähän pidempää siivua. Poljin ensin Murronharjuntien kautta Metsämaalle ja sieltä Hirvikosken kautta Kertunmäelle. Tämä reilun 40 kilometrin matka oli melkein kokonaan vastatuulta. Kertunmäen jälkeen myös sateli jonkin verran, mutta sadekuuro kesti onneksi vain parin kilometrin ajan. 48 km:n kohdilla reitti kääntyi kohti Alastaron keskustaa ja samalla tuuli siirtyi selän puolelle ja vauhti kasvoi. Reitti jatkui Alastarolta Kanteenmaahan ja Porttikallion kautta takaisin mökille. Loppumatkalla oli sateen uhkaa, mutta kuivana tuli säilyttyä kun tummat pilvet eivät osuneet päälle, märkiä tieosuuksia oli kuitenkin matkalla. Loppumatka meni myös mukavan reippaasti kun sai ajaa myötätuuleen. Matkaa kertyi 96 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 3:20. Keskitehot olivat 181W. Vaikka sää ei ihan paras mahdollinen ollutkaan, niin tuo on näin kesällä suosikkilenkkejäni maisemien, profiilin ja tien kunnon ansiosta.

Perjantain otinkin vähän kevyemmin kun ohjelmassa ei ollut kuin lyhyt juoksuvetolenkki. Alkuun nelisen kilometriä kevyttä hölkkää, sitten 2 x 500 m noin nelosen vauhdilla ja 200 m:n kävelypalautuksella. Sitten päällä 14 x 100 m siten että joka toinen n.3:30 min/km vauhdilla ja joka toinen kevyttä hölkkää. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua. Matkaa kertyi n.9 kilometriä ja aikaa kului 45 minuutia. Iltapäivällä kaivoin mökin varastosta vanhan cycloni esiin ja poljimme Jalasjoelle kylätorille syömään letut.

Lauantai sitten rötvättiin ihan kunnolla. Treenejä ei ollut ohjelmassa ja päivä menikin lepäilyn ja saunomisen merkeissä. Ulkolämpö oli 15 asteen kieppeillä ja järvivesikin tippunut 20 asteeseen. Saunasta kuitenkin tarkeni käydä järvessä ilman märkkäriäkin. Aallokkouinnille olisi ollut hyvät mahdollisuudet, mutta nekin jäi tekemättä.

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa kisapäivä. Puolilta päivin Oripään Myllylähteeltä starttasi 8 kilometrin Orihölkkä. Tuulista oli ja lämöäkään ei ollut kuin 14 astetta. Vesikuuroja oli tullut, mutta starttihetkeen niitä ei osunut – ei kovin paljon myöskään kisan ajalle. Lähtövaatteen taakse oli kerääntynyt noin 70 juoksijaa. Itse olin asettunut heti lähtöviivan taakse, jotta välttäisin isomman ryysiksen, sillä lähtösuora oli melko kapea ja mutkainen. Lähtölaukaus pääsi vähän yllättämään porukan, mutta ainakin kärkipää pääsi hyvässä järjestyksessä liikenteeseen. Melkein heti lähtökiihdytyksen jälkeen asetelmat kärkikymmenikössä asettui. Ensimmäiset neljä hurjastelijaa lähtivät omille teilleen, sitten oli viiden juoksijan letka melko pienillä eroilla, jossa minä olin viimeisenä. Mahlamäki erkani porukasta melko pian, mutta me muut menimme tasaisin välein. Reitti kulki kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin. Mitään isoja mäkiä ei reitillä ollut, nousumetrejä ei ollut kuin kymmenkunta. Ensin juostiin puolet matkasta yhteen suuntaan ja sitten melkein 180 asteen käännös ja suunta kohti maalia. Itse saavutin metri metriltä, pikku hiljaa edellä juoksevaa kolmikkoa. Vähän 3 kilometrin juoksun jälkeen ohitin ensimmäisen ja kaksi seuraavaa ohitin noin 4 kilometrin kohdalla. Ainakin toinen kaksikosta jäi roikkumaan perääni eikä tuntunut tippuvan millään, vaikka pari kertaa yritin nykäistäkin. Kilometrit taittuivat melko tasaista vauhtia kilometriaikojen ollessa 3:44 – 3:48 min/km. Viimeisen kilometrin alkaessa tihensin ja pidensin vähän askelta ja sainkin perässä tulijan vähän jäämään. Tuollainen loppurutistus kruunaa aina kisan, vaikka ihan kärkipään sijoituksista ei tullutkaan tapeltua. Sijoitukseni oli 6. (/47) ajalla 29.04 matkan ollessa 7.8 km. Iltapäivällä poljin vielä Alastarolta Hirvikosken ja Metsämaan kautta mökille. Matkaa kertyi 51 kilometriä ja aikaa kului 1:40. Tarkoitus oli tehdä kevyt palauttava pyöräily, mutta kolean sään vuoksi jouduin pitämään vauhtia yllä. Pyöräilystä tulikin “sadetta pakoon” reissu. Puoleen väliin asti säilyin melko kuivana, mutta Metsämaan ja 4-tien välillä vettä tuli sen verran, että kaikki kamppeet kastuivat – onneksi oli sentään tuuliliivi ja irtohihat puettuna. Kylmä pääsi kuitenkin yllättämään, sillä lämpö tippui pahimmillaan alle 10 asteen. Tuulistakin oli, mutta onneksi ei kovin paljon ihan vastaista.