Treeniviikko oli paria päivää lukuunottamatta ihan perusmättöä. Pari salikertaa ja pääosin työmatkat pyörällä tai juosten.

Tiistai oli poikkeuksellinen siinä suhteessa, että työmatkan VK1 lenkki vaihtui Cooperin testiin. Aamulla näytti vielä siltä, etten testiin osallistuisi ollenkaan, sillä luvassa oli iltapäivälle kovaa vesisadetta. Vettä ei tullut kuitenkaan kuin vähän tihuttamalla, eikä tuulikaan tuntunut haitallisen kovalta. Laitoin tavoitteeksi lähteä liikkeelle 1:22 min kierrosvauhdilla, joka tähtäisi 3500 m matkaan, ja katsoa kuinka pitkään sitä jaksaisi. Pari-kolme ensimmäistä kierrosta meni ihan tavoiteltua vauhtia, mutta sitten kierrosajat tippuivat parilla sekunnilla. Sen enempää ajat eivät kuitenkaan huonontuneet ja parilla viimeisellä kierroksella sain puristettua vauhtia taas kovemmaksi. 3500 m saavuttamiseen en oikeasti edes uskonut, mutta myös juoksemani 3465 m oli erittäin positiivinen yllätys. Oma ennätys parani 80 m:llä, ja aina utopistinen 3½ tonnia tuli aivan realistiselle etäisyydelle.

Lauantai oli viikon ehdoton kohokohta. Nimittäin silloin oli vuorossa pitkään odotettujen mökki-bileiden aika. Jo ennen puoltapäivää alkanut rosvopaistikuopan lämmittäminen huipentui illalla puoli seitsemän jälkeen, kun kolme tuntia muhineet lihat nostettiin ylös kuopasta. Vararuoaksi hankitut makkarat jäivät syötättä, sillä lihat olivat kypsyneet juuri sopivasti. Suuri kiitos perheille L ja S mainiosta seurasta sekä luottamuksesta (tosin hieman horjuvasta) ruoan valmistumiseen. Kiitokset myös vanhemmille riistalihojen ja kalan “sponsoroinnista”.

Hiiloksen tekoa

Kuopan tyhjennys

Paistit pohjalla

Lauantaina tuli muutakin kuin syötyä paistia, sillä saunalenkiksi tuli tehtyä MaSa:n kanssa Vehkajärven kierto. Aluksi pari kilsaa rauhallista ja sitten 9 km n. 4 min/km vauhtia, ja lopussa taas pari kilsaa rauhallista. Ihan helposti lenkki ei sujunut, mutta jotenkuten kyydissä tuli pysyttyä.

Sunnuntaina oli tarkoitus pyöräillä mökiltä kotiin. Keli oli muuttunut lauantaista huomattavasti, sillä tuuli oli kääntynyt koilliseen ja lämpöäkin oli hädin tuskin 10 astetta. Meinasin jo jättää reissun väliin, mutta kyllä lauantain rosvoelämälle piti saada vähän vastapainoa joten 93 km pyöräily vastatuuleen kävi hyvin rangaistuslenkistä.

Viikko 37/2010 (15.9.2010 – 21.9.2010)

Ma: Pyöräily 18 km aika: 00:50:00.0
Ma: Punttisali aika: 01:00:00.0
Ma: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Ti: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Ti: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Ti: Juoksu 3,47 km aika: 00:12:00.5, keskisyke: 168
Ke: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Ke: Juoksu 16,03 km aika: 01:13:53.5, keskisyke: 134
To: Juoksu 16,5 km aika: 01:16:38.5, keskisyke: 138
To: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Pe: Pyöräily 18 km aika: 00:50:00.0
Pe: Punttisali aika: 01:00:00.0
La: Juoksu 12,9 km aika: 00:53:43.5, keskisyke: 156
Su: Pyöräily 92,59 km aika: 03:40:05.5, keskisyke: 124

Jyväskylän puolimaratonista palautuminen sujui yllättävän pikaisesti. Kisan jälkeisenä sunnuntaina jätin kyllä pitkän lenkin juoksematta, mutta kävin tekemässä 50 km pyörälenkin Siuron, Sasin ja Pinsiön kautta.

Koko viikon on satanut vettä ja välillä ihan taivaan täydeltä. Maanantaikaan ei ollut poikkeus, mutta jotenkin ihmeessä osuin sekä töihin päin, että töistä päin pyöräilessä sellaisiin rakoihin ettei vettä satanut. Salilla tuli myöskin käytyä heti maanataiaamusta. Lieneekö syynä syksyinen synkkä keli ulkona, kun sisätreenikin tuntui tällä kertaa maistuvan.

Tiistaina ajoin taas pyörän pariksi päiväksi työpaikalle parkkiin. Iltapäivän töistä juoksu tuntui mukavan kevyeltä eikä edellisen viikonlopun rasituksista tuntunut olevan enää mitään tietoa. Lähdin juoksemaan heti alusta pitäen VK1 sykkeillä ja vauhdilla, eikä matkan aikana tuntunut mitään erityistä vaivaa. Kotiin päästyäni ja juoksun loputtua pohkeet tuntuivat sitten  tosi jumittuneilta ja kipeiltä – eipä tainnut olla jalat sittenkään vielä palautuneet kisasta ja tuli vedettyä vähän liian kovin. Illalla vielä akillesjänteetkin tuntuivat melko kipeilta, joten tehty VK-harjoitus alkoi jo kaduttamaan.

Keskiviikko oli autoilupäivä, eikä se oikeastaan haitannut, sillä taas oli melko kostea päivä tulossa. Aamulla kävin salilla ja iltapäivällä töiden jälkeen juoksulenkillä Pirkkalassa. Jälleen juoksu tuntui helpon tuntuiselta, eikä edellispäivän kivuista ja jumeista ollut enää mitään haittaa. Lenkki suuntautui töistä Peren ja Loukonlahden kautta Haikkaan päin. Sieltä sitten Killon kautta Bauhausin nurkille ja takaisin töihin. Matkaa kertyi 13 km ja aikaa meni hieman alle tunti. Suunnitelmissa oli tehdä erittäin rauhallinen lenkki, mutta kun meno tuntui niin kevyeltä, ja GPS:kin oli pois matkasta eikä vauhtia tiennyt, niin päätin mennä ihan fiiliksen mukaan rennosti. Ja sen nyt tietää, ettei silloin ainakaan mitään rauhallista lenkkiä tule tehtyä.

Torstaina oli vuorossa aamujuoksu töihin päin. Jälleen juoksu tuntui kevyeltä vaikka sykkeet olivatkin melko korkealla. Lopussa tuli vedettyä vielä muutama kilometri vähän reippaampaa vauhtia (se ei enää tosin tuntunut kevyeltä). Töistä kotiin pyöräillessä tulikin sitten kastuttua ensimmäisen kerran tällä viikolla oikein kunnolla. Ihmeen hyvin tuli viikon aikana säästyttyä vesisateilta, sillä jos vain kerran kahdeksasta mahdollisesta kerrasta kastuu, niin se on aika vähän näinkin sateiselle viikolle.

Perjantaina oli taas vain työpyöräily- ja salipäivä. Pitkästä aikaa sellainen viikko jolle tuli kolme salikertaa.

Lauantaina treenit meinasi jäädä vallan väliin sateen vuoksi. Kello 13 aikoihin kuitenkin sade taukosi ja meikäläinen saman tien tossut jalkaa ja pihalle. En ehtinyt kuitenkaan kuin pari sataa metriä kun sade jälleen alkoi, mutta enää en takaisin palannut. Suuntana oli Lamminpään kenttä jossa oli tarkoitus tehdä 400 m vetoja. Kentällä oli kuitenkin meneillään joku jalkapallopeli, enkä kehdannut mennä sinne sekaan juoksentelemaan. Vedot tuli sitten tehtyä kävelytiellä. Kahdeksan kappaletta vetoja tuli tehtyä ja se tuntui kyllä riittävän. Melko tasavauhtisia vedot olivat, sillä jokainen meni pari sekunnin sisään, vedon ollen keskimäärin 79 sekuntia.

Sunnuntain pitkälle lenkille lähtö venyi puolille päivin. Tällä kertaa syy ei ollut saateessa, vaan nälässä. Aamupuuro oli pakko syödä ennen kuin pystyi lenkille lähtemään. Lähdin tekemään rauhallista PK1-sykkeistä juoksua, mutta heti alusta huomasi, että tänään sykkeet eivät pysy kurissa, joten muutin lenkin vähän reippaammaksi PK-lenkiksi. Reilun 26 km:n reeniin kului aikaa 2:03 ja siihen sisältyi lopun kahden kilometrin reippaampi osuus. Suht. kevyesti tämäkin lenkki sujui vaikka loppuvedon jälkeen alkoikin jo hieman painamaan. Vettäkin tuli niskaan viimeisillä kilometreillä ihan riittävästi.

Viikko 37/2010 (14.9.2010 – 20.9.2010)

Ma: Pyöräily 18 km aika: 00:50:00.0
Ma: Punttisali aika: 01:00:00.0
Ma: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Ti: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Ti: Juoksu 15,97 km aika: 01:09:48.5, keskisyke: 142
Ke: Punttisali aika: 00:55:00.0
Ke: Juoksu 13 km aika: 00:59:20.0
To: Juoksu 16,51 km aika: 01:17:44.1, keskisyke: 136
To: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Pe: Pyöräily 18 km aika: 00:50:00.0
Pe: Punttisali aika: 01:00:00.0
Pe: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
La: Juoksu 12,54 km aika: 00:56:44.8, keskisyke: 144
Su: Juoksu 26,27 km aika: 02:03:09.1, keskisyke: 134

Iso-Mustajärven kämppä sijaitsee nimensä mukaisesti Iso-Mustajärven rannalla Kurun Itä-Aureessa. Sinne oli kokoontunut elokuun viimeisen lauantain iltapäivänä muutama kymmenpäinen hölkkääjä joukko. 26 -vuotisen historiansa aikana Imu-hölkän matka on vaihtunut muutamaan otteeseen, mutta järjestyksessään 26. Imu-hölkkä oli melko tarkkaan 10 km:n mittainen. Itselle tämä oli vasta toinen osanottokerta ko. tapahtumaan ja edellisestäkin oli vierähtänyt aikaa tasan kymmenen vuotta. Silloin matkana oli 17 km ja sijoitukseni oli muistaakseni melko häntäpäässä. 10 km:n matka juostiin kahtena edestakaisena 5 km lenkkinä, eli 2.5 km suuntaansa ja takaisin kertaa kaksi. Matkan aikana tuli siis nähtyä useampaankin otteeseen jokainen kilpailija. Reitti kulki hiekkapintaista metsäautotietä pitkin ja paikoin tien pinta oli sen verran karkean hiekan ja “nimismiehenkiharan” höystämä, että rento juokseminen oli niiltä osin mahdotonta.

Hölkän lähtö tapahtui klo.14 ja samalla hetkellä alkoi taivaalta tihuttaa vettä. Onneksi sadetta ei kestänyt kuin jokusen minuutin ajan, sillä T-paidassa, lyhkäsissä trikoissa, 11 asteen lämmössä olisi voinut tulla kalsa jos vielä olisi alkanut satamaan kunnolla. Osanottajamäärä oli sen verran vähäinen – ainakin miesten pääsarjassa, että pokaalille pääsemiseksi ei juuri muuta tarvittu kuin päästä maaliin. Ennen lähtöä näytti vielä siltä, että paikalla ei olisi ollut ketään tuttua kovan luokan menijää, joten jopa ykköspyttyy oli mahdollisuuksia, mutta 10 min ennen lähtöä ilmestyi paikalle Huhtalan Pasi, joten ykköspaikka meni siinä.

100 ensimmäistä metriä Pasin kintereillä tuli pysyttyä, mutta sitten hän lähti omille teilleen. Itse olin toisena, mutta aivan takana tuli pari kolme muuta juoksijaa. Ensimmäisen kilometrin jälkeen yksi takana tulija kyllästyi taapertamiseeni ja pyyhälsi ohi. Pikku hiljaa hän karkasi pidemmälle ja pidemmälle, ja samalla muut takana tulleet askeleet etääntyivät taaksepäin. Kahden kilometrin jälkeen erot vaikuttivat jo sen verran isoilta, että mitään suuria kirikamppailuja tuskin nähtäisiin. Ensimmäinen 5 km meni aikaan 19:10, olin sijalla kolme ja n.200 m Huhtalaa perässä. Toisena juokseva oli varmaankin n.100 m päässä. Hieman kuuden kilometrin jälkeen alkoi ylävatsassa taas tuntumaan krampin oireita ja yritin hieman muuttaa juoksuasentoa ja hieroa palleaa. Kramppi ei onneksi äitynyt pahemmaksi ja pystyin jatkamaan juoksua vauhtia hidastamatta. N. puolitoista kilometriä ennen maalia huomasin, että eihän tämä juoksu tunnu vielä juurikaan missään ja aloin kiristämään vauhtia. Pitkien suorien ansiosta näin, että saavutin jonkin verran kakkosena juoksevaa, mutta eroa oli sen verran, että sitä ei millään saa kiinni. Pystyin kuitenkin kiristämään vauhtia loppuun asti ja loppuaikani oli 38:41. Sijoitus oli taas sarjamme toiseksiviimeinen, mutta silti kolmannen sijan arvoinen. Huhtalalle hävisin reilun kolme minuuttia.

Hölkkä kävi hyvin kovasta harjoituksesta, vaikka kaikkea ei taaskaan saanut irti. Maksimisyke oli vain hieman päälle 170 ja muutenkaan juoksun aikana ei tuntunut tarpeeksi pahalta. Ihan mukava pikku tapahtuma, ja ennen kaikkea sauna ja järvi olivat aivan mahtavat.

Muuten viikko meni perinteiseen tapaan. Maanantaina kävin pyörällä töissä ja aamusta salilla.

Tiistaina aamusta pyöräilin töihin ja juoksin illalla kotiin. Aluksi hölkkäsin vajaan kolmen kilometrin matkan rauhallista vauhtia, mutta sitten nostin vauhdin 4:05 min/km ja menin sitä vauhtia 10 km. Loppu reilu kolme km taas hölkäten. Meno tuntui todella kevyeltä, ainakin kun vertaa normaaleihin töiden jälkeisiin lenkkeihin. Auttoikohan asiaa se, että töissä tuli syötyä “kunnolla” eikä pelkästään salaattilounasta.

Keskiviikkona yritin toistaa tiistain kaavan, ja söin taas töissä “kunnolla”. Töistä kotiin juoksu oli kyllä tälläkin kertaa ihan OK, mutta ei läheskään niin kevyttä kuin edellisenä päivänä, vaikka menin kevyttä hölkkävauhtia. Syynä tukkoisuuteen voi olla edellispäivän vähän reippaampi lenkki, ja se, että illalla kuumemittarikin näytti pientä lämpöä.

Torstaiaamusta hieman arvelutti lähteä juosten töihin, sillä yöllä oli ollut hieman huono olo. Mutta kun aamulla olo oli parempi, eikä kuumemittarikaan näyttänyt lämpöä, niin eikun tossut jalkaan. Vikatikki se taisi siltikin olla, sillä vaikka alku menikin ihan OK, niin loppumatkasta alkoi meno muuttumaan tosi väsyneeksi ja jäykäksi. Töissäkin olo oli hieman heikko, mutta päivästä kuitenkin selvittiin ja pyörälläkin tulin vielä kotiin.

Perjantaina arvoin aamusta, että lähtisikö pyörällä salille, vai menisikö autolla suoraan töihin. Olo ei ollut vieläkään ihan rautainen joten päätin jättää kaikki päivän liikunnat väliin ja mennä autolla töihin. Tuli ainakin sitten yksi täysi lepopäivä ennen lauantain Imu-hölkkää.

Sunnuntaina aamusta sateli hieman vettä ja piti odotella vähän aikaa, että pääsi lähtemään pitkälle lenkille. Klo 9 sade lakkasi ja säntäsin suoraan ulos. Juoksu kulki melko mukavasti, vaikka sykkeet olivatkin jonkin verran koholla. Lauantainen hölkkä ei painanut yhtään ja kelikin oli mainio. Vajaan 26 km:n lenkki meni hieman päälle kahdessa tunnissa. Lopussa tuli otettua vielä parin kilometrin reippaampi veto. Akillesjänteetkään eivät tälläkertaa kauheasti kiukutelleet vaikka aamusin ne ovatkin vielä melko kipeät.

Viikko 34/2010 (24.8.2010 – 30.8.2010)

Ensimmäinen kokonainen lomien jälkeinen työviikko sujahti nopeasti ohi. Toissä piti kiirettä ja iltaohjelmaakin oli niin ettei tylsää ehtinyt olla. Ilmatkin viilenivät sen verran, että nyt pystyi lähtemään töiden jälkeenkin lenkille.

Maanantaina tosin ei vielä juoksentelun pariin päässyt, sillä KooVee:n iltarastinakki iski tuolle illalle. Puoli yhdeksään asti illalla tuli sitten istuttua asuntovaunussa ja kerrottua yli viidelle sadalle suunnistajalle heidän tuloksensa. Suu siinä ehti kuivua moneen otteeseen. Pyörällä olimme liikenteessä, joten edes vähän liikuntaakin mahtui päivään. Aamulla siis pyörällä töihin, sieltä iltapäivällä Hervantaa ja illalla Hervannasta kotiin. Yhteensä ehkä n. 45 km.

Tiistaina olikin sitten taas juoksentelun vuoro. Aamulla kylläkin pyörällä töihin, mutta iltapäivällä tossuttelua kotiin päin. Juoksu oli tosi väsyneen oloista. Sunnuntain kolmekymppinen varmaankin vielä painoi, sykkeet olivat vauhtiin nähden korkealla ja akillesjänteetkin olivat taas alkaneet kiukuttelemaan – tällä kertaa pahempi oli aiemmin terveenpänä ollut aj.

Punttisalille tuli päästyä keskiviikkoaamusta. Pyörä jäi tällä kertaa kotiin, sillä töiden jälkeen oli autolle käyttöä, kun oli tarjolla pienimuotoista ilta-häppeninkiä kaupungilla. Ennen kaupungille suuntaamista kävin kuitenkin tekemässä töistäpäin tunnin juoksulenkin. Ei ollut fiilis muuttunut edellisestä päivästä mihinkään. Väsynyttä juokse edelleen oli, ja lisäksi tuli vielä aurinko ja tuuli. Onneksi lenkki tuli tehtyä, niin pääsi paremmalla omallatunnolla ahmimaan wingsejä.

Torstaina oli vuorossa aamujuoksu töihin. Aamut tuntuvat edelleen sopivan minulle paremmin, sillä nyt ei ollut mitään vaikeuksia juosta töihin. Lopussa tuli otettua jopa parin kilometrin reippaampi veto. Töistä kotiin pyörällä.

Perjantaina käväisin salilla. Ja nimenomaan vain käväisin, sillä salin pukuhuoneessa huomasin, että salivaatteet olivat jääneet kotiin enkä sitten viitsinyt pyöräilykamppeilla alkaa rautaa heiluttelemaan. Kotoa lähtiessä olikin sellainen tuntu, että nyt kyllä unohtui jotain… niinpä.

Lauantaiaamuna oli sen verran kova nälkä, että lenkille ei jaksanut suoraan sängystä lähteä. Puuro pötsiin ja kolmen tunnin sulattelut. Puolilta päivin kun lähdin tekemään tonnin vetoja, niin nälkä oli taas samanlainen kuin aamullakin, mutta nyt ei lenkkiä viitsinyt enää siirtää eteenpäin. Hölkkäilin ensin lämmittelyksi Lamminpään kentälle ja siellä sitten tein 5 x 1000 m vetoja 600 m palautuksella. Onneksi akillesjänteet kestivät vedot, sillä radalle hölkätessä vasen jänne oli välillä melkoisen kipeän oloinen. Vetojen aika ei enää niin kovaa kipua ollutkaan. Neljä ensimmäistä vetoa meni 3:20 – 3:30 haarukkaan ja viimeinen oli 3:15. Tosin nuo ajat tulivat kun GPS:ään tuli km täyteen. Radalla piti juosta vielä 10 – 20 m enemmän jotta “oikea” km tulisi täyteen, sen verran GPS näytti liikaa. Juoksin vielä lisäksi pari vetoa Tuulin mukana, joten veryttelyjen kanssa matkaa kertyi n.16 km.

Sunnuntaina tein vajaan 26 km:n juoksulenkin. Aamusta kun lähti liikkeelle, niin taas tuntui menevän suht mukavasti. Sykkeet yritin pitää alle 130, mutta jokusissa ylämäissä syke karkasi muutaman pykälän tuon rajan yli. Lopussa juoksin muutaman kilometrin hieman päälle 4 minuutin km-vauhtia, muuten km-vauhti oli hieman alle 4:50:n.

Viikko 33/2010 (17.8.2010 – 23.8.2010)

Ma: Pyöräily 16,5 km aika: 00:40:00.0
Ma: Pyöräily 21 km aika: 00:58:00.0
Ti: Pyöräily 16 km aika: 00:40:00.0
Ti: Juoksu 15,66 km aika: 01:11:27.9, keskisyke: 138
Ke: Punttisali aika: 01:00:00.0
Ke: Juoksu 13,01 km aika: 01:00:47.1, keskisyke: 136
To: Juoksu 16,3 km aika: 01:13:47.4, keskisyke: 132
To: Pyöräily 16,5 km aika: 00:40:00.0
La: Juoksu 16,21 km aika: 01:12:12.0, keskisyke: 144
Su: Juoksu 25,7 km aika: 02:02:27.6, keskisyke: 128

Tunturisuunnistuken jälkeen jäimme vielä vajaaksi viikoksi pyörimään Saariselän maisemiin. Upeasäisen viikonlopun jälkeen maanantai olikin sitten vaihteeksi kolea, sateinen ja tuulinen. Aamupäivästä sade kuitenkin taukosi sen verran, että viitsi lähteä juoksulenkille. Reilu 12 km tuli hölkättyä ristiin rastiin lähipolkuja. Iltapäivällä kun sade alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan lähdimme katsomaan millaisia maisemia Kiilopäältä mahtaisi näkyä. Tunturikeskukselta ei ollut matkaa Kiilopään huipulle kuin 2 km ja sekin matka pääosin portaita. Nousu tuntui kuitenkin melko ikävältä, sillä tuuli oli melkoisen kova ja kun seassa oli vielä vetta, niin melkoisen kalseeta nousu oli. Maisemiakaan ei juuri näkynyt, kun oli niin pilvistä ja harmaata.

Tuulen tuiverruksessa

Tiistaina ei tullut enää vettä, mutta harmaata ja pilvistä edelleen oli. Lähdimme kuitenkin tekemään pienimuotoista vaellusta Kiilopään tunturikeskuksesta. Kiersimme Kiilopään, Nilanpään ja Rautupään eteläpuolelta ja palasimme takaisin Rautuvankanojan vierustaa pitkin. Matkaa kertyi n.18 km ja aikaa meni taukoineen reilu 4 tuntia. Harmaata oli, eikä maisemia oikein tänäänkään voinut ihailla. Illalla tuli tehtyä vielä saunalenkkinä 9 km:n VK -harjoitus. Juoksu sujui yllättävän hyvin, vaikka aamulla tulikin tarvottua tunturissa. Päikkärit varmaankin auttoi asiaa.

Keskiviikkona tuli heti aamusta tehtyä rennon rauhallinen 14 km:n juoksulenkki. Sitten aamupuuro mahaan ja pyörän päälle. Suuntasimme pyörät kohti Kaunispään tunturikahvilaa jossa tankkasimme vähän munkkienergiaa. Huipulta jatkoimme matkaa kohti Palopäätä ja Kuukkelilampea. Sieltä sitten Moitakurun ja Luttotuvan kautta laskettelukeskukseen ja takaisin Laanilan mökille. Matkaa tuli reilu 30 km, mutta aikaa meni yli 2 tuntia – ei ollut oikein tasainen pyöräilymaasto. Taas väliin ruokailu ja sitten autolla Kiilopäälle. Tällä kertaa keli oli mitä upein ja Kiilopäälle kapuaminenkin sujui mukavemmin kuin maanantaina. Vaeltelimme vielä vähän aikaa Kiilopään ja Nilanpään välisellä avotunturilla kunnes muutaman tunnin jälkeen palasimme takaisin autolle ja takaisin mökille.

Alamäkeä Kaunispäältä

Kiilopään huipulla

Kiilopää

Torstaiaamusta, heti aamupuuron jälkeen, lähdimme tekemään vähän pidempää päivävaellusta. Mökiltä lähdimme kohti Prospektorin kaivosta. Pienen ylä-alamäki pätkän jälkeen pääsimme tasaiselle hyväkulkuiselle polulle joka kulki Rumakurun ja Luujänkän kautta Taajoslaavulle. Laavulta suuntasimme kohti Vellinsärpimän päivätupaa jossa paistettiin makkarat. Kulinaristisen tauon jälkeen lähdimme kulkemaan Tammukkaojan vierustaa kohti Pääsiäiskurua ja Iisakkipäätä. Iisakkipäältä ei ollutkaan enää sitten kuin tunnin matka takaisin mökille. Matkaa taipaleelle kertyi 31 km ja aikaa vierähti taukoineen työpäivän verran. Tämän “työpäivän” päätteeksi sitten maistuikin poronkäristys.

Rumakuru

Laavulla

Vellinsärpimässä

Perjantaina ei treenikirjaan sitten tullutkaan merkintää. Lähdimme heti aamusta, mökin siivoamisen jälkeen ajelemaan kohti Oulua. Lepopäivä tulikin tarpeeseen, sillä suunnitelmissa oli, että osallistumme lauantaina Kempeleen Z-maratonin yhteydessä juostavaan 10 km kisaan.

Lauantain kisapäivä oli taas helteinen. Lämpöä oli 27 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jo verryttelyn aikana huomasi, ettei jalat ihan pirteimmillään olleet. Heti lähtölaukauksen jälkeen toistakymmentä juoksijaa lähti karkuteille – ryhmässä mukana myös muutama nainen.  Siihen vauhtiin oli turha lähteä mukaan, joten jäin teputtamaan omaa vauhtiani. Pari ensimmäistä kilometriä meni suunniteltua 3:45 vauhtia, mutta sitten alkoivat kilometriajat tippumaan. Olin saanut ohitettua muutaman karkulaisen, mutta seuraavaan parivaljakkoon oli n.50 m matkaa. Seuraavan kahden km:n aikana sain hivutettua pikkuhiljaa parivaljankon kiinni ja ohitinkin heidät sitten saman tien. Toinen heistä, mustapaitainen juoksija jäi kuitenkin peesiin puuskuttamaan. 5 km:n kohdalla tehtiin tiukka 180 asteen käännös ja lähdettiin juoksemaan samaa reittiä takaisinpäin. 5,5 km:n kohdalla tuli vastaan reitin pahin nousu ja siinä alkoi meno vähän hyytymään. Heti nousun jälkeen mustapaitainen tuli rinnalle ja meni ohi. Yritin pyristellä vähän aikaa kannoilla, mutta totesin, että parempi mennä omaa vauhtia, kuin yrittää kiristää jo muutenkin tuskaista menoa. Kahden seuraavan km:n aikana juoksu muuttui entistäkin tuskaisemmaksi, mutta pakko sitä oli maaliin juosta. Muutama selkäkin tuli sentään ohitettua, eikä mustapaitakaan ollut kuin parin kymmenen metrin päässä. Pari kilometriä ennen maalia saavutin yhden minua päätä pidemmän juoksijan ja olin juuri menossa hänen ohi, kun hujoppi katsoi minua ja päätti olla päästämättä ohi ja kiristi vauhtiaan. 50 m:n matkalla hujoppi pääsi 10 m karkuun, mutta sitten hänen vetonsa loppui, eikä mennyt kuin 100 m niin pääsi hänen ohi heittämällä. Myös mustapaidan selkä oli aivan edessäni eikä hänestäkään ollut enää vastusta. 50 m:n päässä edessä näkyi vielä yksi ehkä tavoitettavissa oleva juoksija – nainen. Seuraavan puolen km:n aikana sainkin tytön kiinni ja painelin saman tein ohi.  Ohituksen jälkeen yritin juosta 500 m minkä kintuistani pääsi, mutta tuskin vauhtia kovinkaan paljon tuli lisää, sillä jalat olivat jo ihan tönköt. Maaliin tulin sarjamme kuudentena ajassa 38:48 – jäin siis minuutin verran tavoitteestani. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, osanottomaksukaan ei ollut jälki-ilmoittautuessa mikään hirveän iso, etenkin kun sillä sai vielä ihan mukavan kokoisen tuotepussin. Maalin vieressä ollut uimahallikin oli suljettu muilta kuin juoksijoilta, joten vessa ja pukutiloja oli ihan riittävästi. Kempele on kuulemma niin tasaista seutua, että juoksureittikään ei voi olla muuta kuin tasainen. Reilillä oli kuitenkin jokusia siltojen alikulkuja joista reitin mäet muodostuivat ja kyllä nekin mäet tuolla helteellä tuntuivat. Aivan hukkaan ei reissu mennyt, sillä Tuuli oli sarjansa 5. ja sain pokalin matkaan.

Sunnuntaiaamuna oltiin jo kotosalla ja sillon pääsi tekemään pitkää juoksulenkkiä. Sää oli kostea, lämmin ja taivas oli pilvinen. Lauantaina oli tullut tankattua sen verran hyvin, että juoksemaan pystyi lähtemään heti aamusta. 30 km:n lenkki meni yllättävän kevyesti, vaikka lauantaina olikin kova juoksu takana. Viimeisetkin lomat on nyt sitten pidetty ja maanantaina alkaa arki. Toivottavasti alkaa myös syyskelit.

Kesälomaan tuli muutaman päivän tauko, kun maanantaina piti raahautua taas työpaikalle. Raahautumiseksi töihin saapuminen melkein muodostuikin, sillä 16 km:n matkasta jouduin kävelemään 5,5 km. Oli taas oikein maanantaiaamun älyn väläys ja aivot narikassa. Aamulla kun lähdin maantiepyörällä sotkemaan töihinpäin, niin totesin, että renkaisiin voisi lisätä vähän ilmaa. Pyöräilin siinä sitten työmatkan varrella olevalle huoltoasemalle ja ruuvasin venttiilin korkin auki. Siinä sitten muistin, että näissä renkaissa on maantiepyörille tyypillinen Presta -venttiili. Tämän tyyppinen venttiili toimii siten, että ensin ruuvataan venttiilin päässä olevaa pientä ruuvia vähän auki ja sitten pitää painaa vielä venttiilin tappia jotta ilmaa menisi sisään tai tulisi ulos. Tein juuri näin, ja venttiilin tappia painaessa ilmaa tuli ulos sen verran, että rengas meni aika lössöksi. Sitten piti alkaa täyttämään rengasta, mutta eihän huoltoaseman letku tietenkään tuon tyyppiseen venttiiliin sopinut. Loppumatka meni siis kävelyhommiksi. Päivällä piti sitten vaivata työkaveria jotta pääsin hommaamaan oikeanlaisen adapterin venttiiliin ja täyttämään renkaan. Pyörä tuli siis kuntoon, joten pääsin töiden jälkeen tekemään pyörälenkin Säijän kautta kotiin. 50 km lenkillä tuntui, että koko matkan oli vain vastatuulta ja muutenkin ensimmäinen pyöräily kuukauteen tuntui tahmealta.

Koko kesäloma oli taukoa myös salilla käynnistä, mutta tiistaina täytyi sekin huvi taas aloittaa. Siitä on nyt sitten loppuviikko kärsitty, kun paikat ovat kipeät, vaikka varovaisesti yrittikin aloittaa. Aamulla tuli pyöräiltyä myös töihin ja illalla sitten juosten kotiin. Eipä kovin rennolta juoksukaan tuntunut, mutta siitäkin huolimatta VK1 -lenkki tuli tehtyä.

Keskiviikkona oli synkkä ja myrskyinen päivä… tai ainakin sateinen ja myrskyinen. Vettä oli tullut yön ja päivän aikana yli 40 mm ja rakeitakin oli kuulemma lähistöllä tullut. Onneksi illaksi sateet lakkasivat, sillä ohjelmassa oli Pirkkalassa juostava Yöhölkkä – tai ei se nyt oikein yöhölkkä ollut sillä lähtö oli jo klo 19. Lämpöä oli vajaat parikymmentä asetetta ja etelätuuli oli erittäin kova. Lähtöhetkellä meinasi alkaa vettäkin satamaan, mutta se onneksi jäi vain muutamaan tippaan. Matkana 10,6 km, reitti kulki kuntopolkuja pitkin ja oli paikoin melko mäkinen, reitti juostiin kahtena lenkkinä. Tavoitteeni oli päästä keskimäärin 4 min/km vauhtia. Ensimmäinen kierros tuli juostua melko varovaisesti, kun ei ollut mitään hajua millaisia mäki vastaan tulisi. Toiselle lenkille lähtiessä vastatuuli aika melkoinen ja peesiapua ei ollut. Toinen kierros meni melkein ensimmäisen kaltaisesti, ylämäissä vähän himmailtiin ja muuten mentiin mitä kintuista pääsi. Jotenkin kuitenkin meno oli melko tasapaksua eikä edes lopussa saanut juurikaan irroiteltua. Toisen kierroksen jouduin juoksemaan melkein koko ajan yksin joten kiriapuakaan ei ollut. Matkan aikanakaan ei oikein missään vaiheessa tuntunut pahalta, joten silloin ei ole saanut koneesta kaikkea irti. Olisikohan tuohon saamattomuuteen ja jumiin ollut osasyynä edellispäivän 16 km VK-treeni. Aika kuitenkin oli 41:24 eli 3:54 min/km vauhtia tossu liikkui, joten ihan tyytyväinen täytyy olla.

Torstaina alkoi kesäloman osa 2. Aamusta tein 14,5 km:n juoksulenkin ihan rauhallisella vauhdilla. Sykkeet olivat kyllä todella korkealla, mutta minä vähän epäilen, että mittari ei näyttänyt ihan oikein, sillä sykkeet nousi alamäkiosuudellakin 15 pykälää – tai sitten on päällä joku rytmihäiriö.

Perjantai onkin sitten lepopäivä, sillä silloin matkataan kohti Saariselkää ja siellä viikonloppuna suunnistettavaa Tunturisuunnistusta.

Viimeiset kaksi lomaviikkoa meni enemmän tai vähemmän 24h Rogaining -kisan odottelussa ja valmistautumisessa, tai siitä palautuessa ja sitä muistellessa. Tuo aika tuli vietettyä pitkälti Vehkajärven mökillä. Mitään kovin “laadukasta” juoksuharjoittelua ei tuolle ajanjaksolle mahtunut, ihan perus-mättöä vain. Ja suurin osa niistäkin lenkeistä oli melko väsynyttä menoa, ainakin tuo jälkimmäinen viikko.

Molempina viikkoina tuli käytyä suunnistamassa kertaalleen Punkalaitumen Sanomarasteilla. Ensimmäinen niistä Oriniemessä meni täysin penkin alle. Huumori loppui kesken matkan ja keskeytin koko homman. Vikaa voi hakea äijästä, maastosta ja vähän muualtakin. Jälkimmäisen viikon suunnistus oli Ahvetusjärven kartalla ja sitä voi pitää melkein kotirasteina, sillä mökiltä lähtöpaikalle oli vain 100 m. Maastot oli suht. tuttuja, mutta pystyin minä sielläkin sen verran töpeksimään, että jäi harmiteltavaa.

Viimeiselle lomaviikonlopulle sain sentään tehtyä pari vähän parempaa harjoitusta, kun lauantaina tein vähän reippaamman juoksun, ja sunnuntaina juoksin pitkästä aikaa kotipuolessa pitkän 28 km:n lenkin. Kyllä tuolla maaseudulla oli paljon mukavampi juoksennella kuin täällä pyöräteillä, mutta yksi positiivinenkin asia täältä löytyy, tai puuttuu – nimittäinen kärpäset.

Viikko 29/2010 (20.7.2010 – 26.7.2010)

Viikko 30/2010 (27.7.2010 – 2.8.2010)

Valittaa ei pitäisi, mutta kyllä nää extra-helteet saisi jo päättyä. Parhaat lenkkisäät ovat keskellä yötä, vaikka ei lämpö silloinkaan aina ole pudonnut alle 20 asteen, mutta ei ainakaan aurinko porota.

Maanantainakin piti lähteä Imatra/Ruokolahden Fin5:lta pois kun yli 30 asteen lämmössä ei ollut miellyttävä kirmata metsässä, eikä telttayötkään kovin viileitä ollut. Toisaalta ei kauheasti huvittanut ajaa 80 km matkaa kisapaikallekkaan joka päivä, joten Finin kuntosarjakokeilu jäi yhden päivän mittaiseksi. Maanantai-iltana ajoimme siis vielä Imatralta mökille. Tiistaina pidin suunnitellun lepopäivän, mutta keskiviikon juoksulenkki tuli tehtyä kärpästen riemuksi mökin hiekkateillä.

Keskiviikkona poikkesimme päiväksi kotiin puolentoistaviikkon reissauksen jälkeen. Torstaiaamusta tuli tehtyä kotimaisemissa vetoharjoitus. 3 x 500 m + 1 x 1000 m + 3 x 500 m + verryttelyt tuli temmottua aamulämmössä. Illalla rantauduimme jälleen Vehkajärven maisemiin jossa tein illalla vielä 9 km:n saunattoman saunalenkin.

Perjantaiaamustakin oli lämpöä jo yli 20 astetta, mutta onneksi oli pilvistä ja sadekuurokin tuli niskaan joten juoksu ei ollut tälläkertaa niin tuskaista.

Lauantaina oli kovan lenkin vuoro ja se tuli tehtyä numero rinnassa Orihölkässä. 8 km oli matkana, aurinko porotti täydeltä terältä ja lämpöä 27 astetta. Sopiva yhdistelmä kankaan hiekkateillä juoksemiseen. Alkukiihdytyksen jälkeen edessä juoksi toistakymmentä äijää, mutta jokunen tuli sentään matkan aikana napattua kiinni. Tuskaa oli koko matkan, mutta 28:48 aikaan täytyy olla tyytyväinen ja pääasia, että palleakramppi ei äitynyt niin pahaksi etteikö olisi pystynyt täysipainoisesti juoksemaan. Sijoitus oli kuudes, joten viimevuoden ykkössijalle ei tullut jatkoa, tosin tälläkertaa viivalla oli vähän kovempia äijiä. Tuuli sentään nappasi naisten hopeapokalin.

Sunnuntaiaamupäivästä viikon pitkäksi kertyi vain 20 km. Sykkeitä en kauheasti tarkkaillut, mutta rauhallista vauhtia yritin mennä. Onneksi taivas oli pilvessa ja tuultakin sen verran, että suurimmat kärpäsparvet pysyivät pois kimpusta. Vähän väsynyttä meno oli, taisi vielä lauantain kova painaa.

No ON!!! Juhannuksesta starttasi viiden viikon kesäloma. Itse juhannus-mässäilyt tuli vietettyä Ähtärin suunnalla Vanhassa Väätäisessä. Vaikka taas tulikin todistettua, että sitä ollaan ylenmääräistä lihansyöjälajia, niin tuli sitä vähän kaloreitakin kulutettua Juhannuksen aikana. Lauantaiaamusta kävin tekemässä reilun 13 km / tunnin juoksulenkin mökin lähistöllä. Sunnuntaina tuli sitten pyöräiltyä Virroilta kotiin. Mukavasti 100 km:n polkaisu sujui vaikka välillä vastatuuli olikin melkoisen kova ja Juhannuksen paluuliikenneletkat pakotti pyöräilemään tarkasti pientareen puolella.

Muuten viimeisen kahden viikon treenit ovat olleet paremminkin palauttelun puoleisia, sillä Pirkan Pyöräilyn ja Jukolan viestin rasituksista menivät jalat melko jumiin, ja reidet ja pohkeet olivat monta päivää melko kipeät. Myös vasempaan pohkeeseen on tullut joku vaiva, sillä se on alkanut kramppailemaan ja kipeytymään viimeaikaisten juoksujen aikana. Pyöräilyt ovat olleen pelkkää työmatkapyöräilyä, ja salikäynnitkin on muutamaan kertaan tullut tehtyä kevennettyinä. Pari kertaa olen yrittänyt tehdä “10:n kovaa”, mutta molemmilla kerroilla se on jäänyt vatsakrampin vuoksi kesken, joten Paavo Nurmen 10:n kisa taitaa jäädä väliin.

Jukolastakaan ei kauheasti ole kerrottavaa. Joukkueemme suoritus oli jo ennen minun matkaan lähtöäni hylätty, kun kolmososuutemme menijän emit oli pimentynyt osuuden aikana eikä sieltä osuudelta saatu tulosta ollenkaan. Omalla osuudellani ei siis ollut enää mitään paineita, jos niitä nyt muutenkaan olisi ollut, mutta hylsyä ei tarvinnut ainakaan enää pelätä. Oli ollut “synkkä ja myrskyinen yö”… ja sateinen, mutta kun aamulla heräilin omalle osuudelleni, niin oli taivas seljennyt ja aurinkokin jo paisteli. Oma osuuteni oli ankkuriosuus joten kohtaloni oli olla jälleen klo 9:n yhteislähdössä. Sen verran vaativat maastot olivat tämän vuoden Jukolassa, että yhteislähdössä oli porukkaa yli toista tuhatta. Tuollainen yhtäaikainen lähtijämäärä seiskaosuudelle tiesi sitä, että letkat olivat taas melkoiset ja kun tässä vaiheessa metsään oli tullut jo kauheita juoksu-uria, niin kenenäkään ei tarvinnut juuri mitään omia kovin kummoisia reitinvalintojakaan tehdä. Joten letkassa juoksemista suunnistus pääasiassa oli. Parilla rastivälillä tuli kyllä harhauduttua pääuralta ja niillä tulikin sitten vähän pummattua. Ja toiseksi viimeisellä rastivälillä tein todella huonon reitinvalinnan joka maksoi useamman minuutin, mutta muuten reissu sujui ilman isompia ongelmia.

Kesäloma alkoi siis tästä viikonlopusta. Suunnitelmissa olisi Kainuun rastiviikkoa rogainingia ja kesäloman toisella osuudella elokuussa tunturisuunnistusta. Toivottavasti jalat alkaisivat pysyä kunnossa jotta juoksukilometrejä saisi vähän nostettua.

Aaarggg, olipa tänään hirveän tuntuinen juoksulenkki töistä kotiinpäin. Jalat ihan tukossa ja väsynyttä menoa. Tarkoitus oli tehdä VK1 -harjoitus siten, että sykkeet olisivat 140 – 150 välillä. Viime viikolla sama harjoitus meni 4:15 min/km vauhtia, mutta tänään ei ollut mitään toivoa samaan. Alku tuntui ihan mukavalta vaikka vettä alkoikin satamaan kilometrin juoksun jälkeen, mutta kun muutaman kilometrin jälkeen katsoi km-vauhteja, niin eipä näyttänyt kulkevan. Sykkeetkään eivät nousseet millään 140 päälle.

Vaikka kovempi sade lakkasi melkein heti alkuunsa, niin muutama muukin sadekuuro mahtui 16 km matkalle. Tuulikin oli pääasiassa vastaista, mutta ei sekään selitä sitä, että lenkin keskivauhti ol vaini 4:26 min/km. Ei vaan irronnut, keskisykekin oli vain 134.

Kyllähän tuohon tukkoisuuteen syykin on selvillä. Pääsyy varmaankin on sunnuntain Pirkan Pyöräily. Muttei sekään voi olla vaikuttamatta, että viimeksi harjoituspäiväkirjassa on lepopäivä 6.3. Pirkan Hiihtoa edeltävänä päivänä, eli yli kolme kuukautta sitten. Nyt voisi pitää päivän pari täyslepoa.