Iso-Mustajärven kämppä sijaitsee nimensä mukaisesti Iso-Mustajärven rannalla Kurun Itä-Aureessa. Sinne oli kokoontunut elokuun viimeisen lauantain iltapäivänä muutama kymmenpäinen hölkkääjä joukko. 26 -vuotisen historiansa aikana Imu-hölkän matka on vaihtunut muutamaan otteeseen, mutta järjestyksessään 26. Imu-hölkkä oli melko tarkkaan 10 km:n mittainen. Itselle tämä oli vasta toinen osanottokerta ko. tapahtumaan ja edellisestäkin oli vierähtänyt aikaa tasan kymmenen vuotta. Silloin matkana oli 17 km ja sijoitukseni oli muistaakseni melko häntäpäässä. 10 km:n matka juostiin kahtena edestakaisena 5 km lenkkinä, eli 2.5 km suuntaansa ja takaisin kertaa kaksi. Matkan aikana tuli siis nähtyä useampaankin otteeseen jokainen kilpailija. Reitti kulki hiekkapintaista metsäautotietä pitkin ja paikoin tien pinta oli sen verran karkean hiekan ja “nimismiehenkiharan” höystämä, että rento juokseminen oli niiltä osin mahdotonta.
Hölkän lähtö tapahtui klo.14 ja samalla hetkellä alkoi taivaalta tihuttaa vettä. Onneksi sadetta ei kestänyt kuin jokusen minuutin ajan, sillä T-paidassa, lyhkäsissä trikoissa, 11 asteen lämmössä olisi voinut tulla kalsa jos vielä olisi alkanut satamaan kunnolla. Osanottajamäärä oli sen verran vähäinen – ainakin miesten pääsarjassa, että pokaalille pääsemiseksi ei juuri muuta tarvittu kuin päästä maaliin. Ennen lähtöä näytti vielä siltä, että paikalla ei olisi ollut ketään tuttua kovan luokan menijää, joten jopa ykköspyttyy oli mahdollisuuksia, mutta 10 min ennen lähtöä ilmestyi paikalle Huhtalan Pasi, joten ykköspaikka meni siinä.
100 ensimmäistä metriä Pasin kintereillä tuli pysyttyä, mutta sitten hän lähti omille teilleen. Itse olin toisena, mutta aivan takana tuli pari kolme muuta juoksijaa. Ensimmäisen kilometrin jälkeen yksi takana tulija kyllästyi taapertamiseeni ja pyyhälsi ohi. Pikku hiljaa hän karkasi pidemmälle ja pidemmälle, ja samalla muut takana tulleet askeleet etääntyivät taaksepäin. Kahden kilometrin jälkeen erot vaikuttivat jo sen verran isoilta, että mitään suuria kirikamppailuja tuskin nähtäisiin. Ensimmäinen 5 km meni aikaan 19:10, olin sijalla kolme ja n.200 m Huhtalaa perässä. Toisena juokseva oli varmaankin n.100 m päässä. Hieman kuuden kilometrin jälkeen alkoi ylävatsassa taas tuntumaan krampin oireita ja yritin hieman muuttaa juoksuasentoa ja hieroa palleaa. Kramppi ei onneksi äitynyt pahemmaksi ja pystyin jatkamaan juoksua vauhtia hidastamatta. N. puolitoista kilometriä ennen maalia huomasin, että eihän tämä juoksu tunnu vielä juurikaan missään ja aloin kiristämään vauhtia. Pitkien suorien ansiosta näin, että saavutin jonkin verran kakkosena juoksevaa, mutta eroa oli sen verran, että sitä ei millään saa kiinni. Pystyin kuitenkin kiristämään vauhtia loppuun asti ja loppuaikani oli 38:41. Sijoitus oli taas sarjamme toiseksiviimeinen, mutta silti kolmannen sijan arvoinen. Huhtalalle hävisin reilun kolme minuuttia.
Hölkkä kävi hyvin kovasta harjoituksesta, vaikka kaikkea ei taaskaan saanut irti. Maksimisyke oli vain hieman päälle 170 ja muutenkaan juoksun aikana ei tuntunut tarpeeksi pahalta. Ihan mukava pikku tapahtuma, ja ennen kaikkea sauna ja järvi olivat aivan mahtavat.
Muuten viikko meni perinteiseen tapaan. Maanantaina kävin pyörällä töissä ja aamusta salilla.
Tiistaina aamusta pyöräilin töihin ja juoksin illalla kotiin. Aluksi hölkkäsin vajaan kolmen kilometrin matkan rauhallista vauhtia, mutta sitten nostin vauhdin 4:05 min/km ja menin sitä vauhtia 10 km. Loppu reilu kolme km taas hölkäten. Meno tuntui todella kevyeltä, ainakin kun vertaa normaaleihin töiden jälkeisiin lenkkeihin. Auttoikohan asiaa se, että töissä tuli syötyä “kunnolla” eikä pelkästään salaattilounasta.
Keskiviikkona yritin toistaa tiistain kaavan, ja söin taas töissä “kunnolla”. Töistä kotiin juoksu oli kyllä tälläkin kertaa ihan OK, mutta ei läheskään niin kevyttä kuin edellisenä päivänä, vaikka menin kevyttä hölkkävauhtia. Syynä tukkoisuuteen voi olla edellispäivän vähän reippaampi lenkki, ja se, että illalla kuumemittarikin näytti pientä lämpöä.
Torstaiaamusta hieman arvelutti lähteä juosten töihin, sillä yöllä oli ollut hieman huono olo. Mutta kun aamulla olo oli parempi, eikä kuumemittarikaan näyttänyt lämpöä, niin eikun tossut jalkaan. Vikatikki se taisi siltikin olla, sillä vaikka alku menikin ihan OK, niin loppumatkasta alkoi meno muuttumaan tosi väsyneeksi ja jäykäksi. Töissäkin olo oli hieman heikko, mutta päivästä kuitenkin selvittiin ja pyörälläkin tulin vielä kotiin.
Perjantaina arvoin aamusta, että lähtisikö pyörällä salille, vai menisikö autolla suoraan töihin. Olo ei ollut vieläkään ihan rautainen joten päätin jättää kaikki päivän liikunnat väliin ja mennä autolla töihin. Tuli ainakin sitten yksi täysi lepopäivä ennen lauantain Imu-hölkkää.
Sunnuntaina aamusta sateli hieman vettä ja piti odotella vähän aikaa, että pääsi lähtemään pitkälle lenkille. Klo 9 sade lakkasi ja säntäsin suoraan ulos. Juoksu kulki melko mukavasti, vaikka sykkeet olivatkin jonkin verran koholla. Lauantainen hölkkä ei painanut yhtään ja kelikin oli mainio. Vajaan 26 km:n lenkki meni hieman päälle kahdessa tunnissa. Lopussa tuli otettua vielä parin kilometrin reippaampi veto. Akillesjänteetkään eivät tälläkertaa kauheasti kiukutelleet vaikka aamusin ne ovatkin vielä melko kipeät.
Viikko 34/2010 (24.8.2010 – 30.8.2010)