Tunturisuunnistuken jälkeen jäimme vielä vajaaksi viikoksi pyörimään Saariselän maisemiin. Upeasäisen viikonlopun jälkeen maanantai olikin sitten vaihteeksi kolea, sateinen ja tuulinen. Aamupäivästä sade kuitenkin taukosi sen verran, että viitsi lähteä juoksulenkille. Reilu 12 km tuli hölkättyä ristiin rastiin lähipolkuja. Iltapäivällä kun sade alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan lähdimme katsomaan millaisia maisemia Kiilopäältä mahtaisi näkyä. Tunturikeskukselta ei ollut matkaa Kiilopään huipulle kuin 2 km ja sekin matka pääosin portaita. Nousu tuntui kuitenkin melko ikävältä, sillä tuuli oli melkoisen kova ja kun seassa oli vielä vetta, niin melkoisen kalseeta nousu oli. Maisemiakaan ei juuri näkynyt, kun oli niin pilvistä ja harmaata.
Tuulen tuiverruksessa
Tiistaina ei tullut enää vettä, mutta harmaata ja pilvistä edelleen oli. Lähdimme kuitenkin tekemään pienimuotoista vaellusta Kiilopään tunturikeskuksesta. Kiersimme Kiilopään, Nilanpään ja Rautupään eteläpuolelta ja palasimme takaisin Rautuvankanojan vierustaa pitkin. Matkaa kertyi n.18 km ja aikaa meni taukoineen reilu 4 tuntia. Harmaata oli, eikä maisemia oikein tänäänkään voinut ihailla. Illalla tuli tehtyä vielä saunalenkkinä 9 km:n VK -harjoitus. Juoksu sujui yllättävän hyvin, vaikka aamulla tulikin tarvottua tunturissa. Päikkärit varmaankin auttoi asiaa.
Keskiviikkona tuli heti aamusta tehtyä rennon rauhallinen 14 km:n juoksulenkki. Sitten aamupuuro mahaan ja pyörän päälle. Suuntasimme pyörät kohti Kaunispään tunturikahvilaa jossa tankkasimme vähän munkkienergiaa. Huipulta jatkoimme matkaa kohti Palopäätä ja Kuukkelilampea. Sieltä sitten Moitakurun ja Luttotuvan kautta laskettelukeskukseen ja takaisin Laanilan mökille. Matkaa tuli reilu 30 km, mutta aikaa meni yli 2 tuntia – ei ollut oikein tasainen pyöräilymaasto. Taas väliin ruokailu ja sitten autolla Kiilopäälle. Tällä kertaa keli oli mitä upein ja Kiilopäälle kapuaminenkin sujui mukavemmin kuin maanantaina. Vaeltelimme vielä vähän aikaa Kiilopään ja Nilanpään välisellä avotunturilla kunnes muutaman tunnin jälkeen palasimme takaisin autolle ja takaisin mökille.
Alamäkeä Kaunispäältä
Kiilopään huipulla
Kiilopää
Torstaiaamusta, heti aamupuuron jälkeen, lähdimme tekemään vähän pidempää päivävaellusta. Mökiltä lähdimme kohti Prospektorin kaivosta. Pienen ylä-alamäki pätkän jälkeen pääsimme tasaiselle hyväkulkuiselle polulle joka kulki Rumakurun ja Luujänkän kautta Taajoslaavulle. Laavulta suuntasimme kohti Vellinsärpimän päivätupaa jossa paistettiin makkarat. Kulinaristisen tauon jälkeen lähdimme kulkemaan Tammukkaojan vierustaa kohti Pääsiäiskurua ja Iisakkipäätä. Iisakkipäältä ei ollutkaan enää sitten kuin tunnin matka takaisin mökille. Matkaa taipaleelle kertyi 31 km ja aikaa vierähti taukoineen työpäivän verran. Tämän “työpäivän” päätteeksi sitten maistuikin poronkäristys.
Rumakuru
Laavulla
Vellinsärpimässä
Perjantaina ei treenikirjaan sitten tullutkaan merkintää. Lähdimme heti aamusta, mökin siivoamisen jälkeen ajelemaan kohti Oulua. Lepopäivä tulikin tarpeeseen, sillä suunnitelmissa oli, että osallistumme lauantaina Kempeleen Z-maratonin yhteydessä juostavaan 10 km kisaan.
Lauantain kisapäivä oli taas helteinen. Lämpöä oli 27 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jo verryttelyn aikana huomasi, ettei jalat ihan pirteimmillään olleet. Heti lähtölaukauksen jälkeen toistakymmentä juoksijaa lähti karkuteille – ryhmässä mukana myös muutama nainen. Siihen vauhtiin oli turha lähteä mukaan, joten jäin teputtamaan omaa vauhtiani. Pari ensimmäistä kilometriä meni suunniteltua 3:45 vauhtia, mutta sitten alkoivat kilometriajat tippumaan. Olin saanut ohitettua muutaman karkulaisen, mutta seuraavaan parivaljakkoon oli n.50 m matkaa. Seuraavan kahden km:n aikana sain hivutettua pikkuhiljaa parivaljankon kiinni ja ohitinkin heidät sitten saman tien. Toinen heistä, mustapaitainen juoksija jäi kuitenkin peesiin puuskuttamaan. 5 km:n kohdalla tehtiin tiukka 180 asteen käännös ja lähdettiin juoksemaan samaa reittiä takaisinpäin. 5,5 km:n kohdalla tuli vastaan reitin pahin nousu ja siinä alkoi meno vähän hyytymään. Heti nousun jälkeen mustapaitainen tuli rinnalle ja meni ohi. Yritin pyristellä vähän aikaa kannoilla, mutta totesin, että parempi mennä omaa vauhtia, kuin yrittää kiristää jo muutenkin tuskaista menoa. Kahden seuraavan km:n aikana juoksu muuttui entistäkin tuskaisemmaksi, mutta pakko sitä oli maaliin juosta. Muutama selkäkin tuli sentään ohitettua, eikä mustapaitakaan ollut kuin parin kymmenen metrin päässä. Pari kilometriä ennen maalia saavutin yhden minua päätä pidemmän juoksijan ja olin juuri menossa hänen ohi, kun hujoppi katsoi minua ja päätti olla päästämättä ohi ja kiristi vauhtiaan. 50 m:n matkalla hujoppi pääsi 10 m karkuun, mutta sitten hänen vetonsa loppui, eikä mennyt kuin 100 m niin pääsi hänen ohi heittämällä. Myös mustapaidan selkä oli aivan edessäni eikä hänestäkään ollut enää vastusta. 50 m:n päässä edessä näkyi vielä yksi ehkä tavoitettavissa oleva juoksija – nainen. Seuraavan puolen km:n aikana sainkin tytön kiinni ja painelin saman tein ohi. Ohituksen jälkeen yritin juosta 500 m minkä kintuistani pääsi, mutta tuskin vauhtia kovinkaan paljon tuli lisää, sillä jalat olivat jo ihan tönköt. Maaliin tulin sarjamme kuudentena ajassa 38:48 – jäin siis minuutin verran tavoitteestani. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, osanottomaksukaan ei ollut jälki-ilmoittautuessa mikään hirveän iso, etenkin kun sillä sai vielä ihan mukavan kokoisen tuotepussin. Maalin vieressä ollut uimahallikin oli suljettu muilta kuin juoksijoilta, joten vessa ja pukutiloja oli ihan riittävästi. Kempele on kuulemma niin tasaista seutua, että juoksureittikään ei voi olla muuta kuin tasainen. Reilillä oli kuitenkin jokusia siltojen alikulkuja joista reitin mäet muodostuivat ja kyllä nekin mäet tuolla helteellä tuntuivat. Aivan hukkaan ei reissu mennyt, sillä Tuuli oli sarjansa 5. ja sain pokalin matkaan.
Sunnuntaiaamuna oltiin jo kotosalla ja sillon pääsi tekemään pitkää juoksulenkkiä. Sää oli kostea, lämmin ja taivas oli pilvinen. Lauantaina oli tullut tankattua sen verran hyvin, että juoksemaan pystyi lähtemään heti aamusta. 30 km:n lenkki meni yllättävän kevyesti, vaikka lauantaina olikin kova juoksu takana. Viimeisetkin lomat on nyt sitten pidetty ja maanantaina alkaa arki. Toivottavasti alkaa myös syyskelit.