Harjoitusviikkojen rytmittämisen nimissä tämä viikko oli suunniteltu vähän kevyemmäksi, sillä parina edellisenä viikkona oli kuntoilutunteja kertynyt normaalia reippaampi määrä. Ongelmaksi muodostui se, että miten kevennys toteutettaisiin. Hiihtokilometrejä pitäisi kerätä, juoksemassakin olisi mukava edes muutaman kerran käydä ja pakolliset salikäynnitkit pitäisi suorittaa. Kevennys piti siis otta pyöräilyn puolelta. Tämä olikin juuri sopiva viikko jättää pyöräilyä vähemmälle, sillä viime sunnuntain vesisade ja sitä seuranneet pakkaset olivat tehneet pyörätiet todella liukkaiksi ja röpelöisiksi.

Alunperin maanantai piti pitää hiihdosta vapaata, mutta tiistaille tullut iltameno siirsi tiistain hiihtolenkin maanantaille. Sama liukkaus mitä oli pyöräteillä löytyi myös hiihtoladuilta. Jäistä oli, mutta liisterivoitelu piti edelleen mainiosti. Ladut olivat myös edelleen erittäin roskaiset ja liiterillä on paha tapa suorittaa ladun puhdistustyötä keräämällä roskat suoksenpohjaan. Suht. vauhdikas keli roskista huolimatta oli, sillä 25 km lenkki taittui aikaan 1:52 keskisykkeen ollessa 124. Tämä olikin päivän ainoa harjoitus, ja ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon kun harjoituspäiväkirjaan tulee päivän kohdalle vain yksi merkintä.

Tiistaiaamun salikäyntiäkin kevensin vähän ja olin vain 50 min rehkimässä. Salilta juoksin pari kilsaa töihin ja töiden jälkeen tuli tehtyä vuoden ensimmäinen töistä kotiin juoksu – pyörätiet olivat ihan oikeasti liukkaat. Alkumatka oli todella väsynyttä, mutta loppu alkoi taas sujumaan paremmin.

Keskiviikkoaamusta karkasin kotoa heti herättyäni. Mutta Tuuli sai minut Pirkkalassa kiinni, repi autoon ja vei töihin. Pakomatkalle ehti kertyä mittaa vajaa 9 km. Juoksu oli todella kevyen tuntuista ja olisi voinut juosta pidempäänkin, mutta minkäs teet kun autoon kaapataan. Illalla kävin vielä tekemässä 27 km hiihdon.

Torstaiaamuna oli vuorossa salilla käynti ja tällä kertaa jaksoin olla koko tunnin. Töistä pyöräilin kotiin ja pyörätiet olivat ihan aikuisten oikeasti liukkaat.

Perjantaiaamusta uskalsi taas pyöräillä vähän paremmin töihin kun oli sen verran hämärää, että ei nähnyt kuinka liukasta siellä todellisuudessa olikaan. Suunnitelmista poiketen poljin myös töistä kotiinpäin, sillä kotimainen iso kännykkäfirma oli jälleen ottanut vaimokullan panttivangikseen. Illalla vielä 25 km hiihtoa todella upeilla, liukkailla ja pitävillä laduilla. Aikaa kului vain 1:46 ja keskisyke 127. Helppoja kilometrejä. Tuskin maltoin odottaa lauantain pitkää hiihtolenkkiä.

Mutta eikös sieltä pirun taivaalta pitänyt lauantaiaamusta tulla alas ne kolme lumihiutaletta jolla saa parhaan luiston katoamaan. Perjantain kaltaista luistoa ei ollut, mutta kyllähän se matka taittui nytkin – viime lauantain vastaavaa lenkkiä puoli tuntia nopeammin. Ainoa miinus lenkillä oli, että toisen sauvan käsihihna katkesi 23 km kohdalla ja loppu 28 km piti sauvaa puristaa parin sormen varassa. Illalla vielä vajaan 11 km:n saunalenkki juosten. Tuo on kyllä niin mystinen juttu tuo illan saunalenkki. Aamupäivästä yli 50 km:n hiihtolenkki, päivällä väsyttää ja jalkoja särkee, mutta juoksu menee kuin lentäen. Sykkeet alhaalla, vauhti kohdillaan ja kevyesti – ja viime lauantaina sama juttu. Ei hjymmärrä.

Sunnuntaiaamusta reilu 35 km hiihtoa. Jälleen oli luisto kohdillaan. Hieman lauantai painoi ja juomapullo olisi ollut tarpeeseen, mutta reissusta selvittiin. Illan parikymppisen hiihdon jaksoi taas ihan hyvin, sillä reenien välissä olimme käyneet vanhempien kanssa Reinikaisen kantapaikassa tankkaamassa ja juhlistamassa etukäteen Tuulin tuplajuhlia.

Ihan täysin ei viikon keventäminen onnistunut, mutta ensiviikon talvilomalla pitää jaksaa hiihtää taas ihan tosissaan. Meillä on perinteiseen tapaan taas talviloma viikkoa aikaisemmin kuin muilla tämän seutukunnan asukeilla. Pirkan hiihtoa silmälläpitäen täytyy päästä keräämään kilometrejä, eikä sitä voi enään viikkoa myöhempänä ajankohtana tehdä.

Ma: ip. hiihto 25 km
Ti: ip. sali 50 min, ip. juoksu 16,6 km
Ke: ap. juoksu 8,8 km, ip. hiihto 27 km
To: ap. sali 1 h, ip. pyöräily 16 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, hiihto 25 km
La: ap. hiihto 51,5 km, ip. juoksu 10,6 km
Su. ap. hiihto 35,5 km, ip. hiihto 19,7 km

Viikolla saatiin hyviä tuloksia pitkäaikaisien neuvottelujen tiimoilta. Henkinen ja fyysinen minäni ovat päässeet sopimukseen monivuotisen suklaalakon päättämiseksi. Sopimusosapuolet päätyivät tähän tulokseen lisääntyneen harjoitustaakan vuoksi. Ehtona lakon päättymiseen on, että fyysinen minä pystyy kuluttamaan sille tuupatun lisäenergia, ja henkinen minä lupaa olla masentumatta tällaisesta turhuudesta. Suklaan syönti on sallittu kotioloissa tai sen kaltaisissa tai sellaisiksi luokiteltavissa tiloissa. Syönnin ajankohta pyritään ajoittamaan viikonlopuille. Suklaan määrä pitää olla kohtuullinen, mutta kohtuullisuus määritellään erikseen tilanteen mukaan. Muu lakkotoiminta jatkuu vanhaan tapaan, sisältäen muut karkit, limsat, hampurilaiset yms. roska. Lakritsan syöntiin on kuitenkin annettavissa erillinen optio. Mikäli treenimoraali laskee, niin lakkotoimet laajenevat uudelleen vanhalle tasolle.

Treeniviikko oli lähdes identtinen edellisviikkoon nähden. Ja niin se oli vähän suunniteltukin.

Loppuviikoksi oli luvattu Tampereen seudulle 10-20 senttiä lunta. Olen suhtautunut näihin lumiennusteisiin aina vähän skeptisesti, enkä syyttä nyttenkään. Pari senttiä sitä taisi tulla ja sunnuntaina sitä lähti vesisateen mukana tupla määrä pois.

Maanantaina pyöräily – sali – pyöräily. Salilla käynti tosin oli melkoista puurtamista ja viikonloppu tuntui vielä painavan. Muutamilla laitteilla tuli vähän kevennetty harjoitus.

Tiistaiaamun juoksu tuntui yllättävän hyvältä, eikä illan hiihtokaan huonoa tehnyt.

Tiistaihin asti pystyin matkimaan edellistä viikkoa, mutta keskiviikkona jouduin tulemaan aamujuoksun lisäksi töistä pyörällä kotiin, eli pyöräily oli lisäystä edelliseen viikkoon. Illalla hiihtoa.

Torstaina pyöräily – sali – pyöräily. Nyt salikin maistui taas ihan normaalilta.

Perjantaina pyöräily – pyöräily – hiihto. To-Pe välisenä yönä oli tullut pari senttiä lunta ja se vaikutti yllättävän paljon pyöräilymukavuuteen – meni vähän puurtamiseksi. 

Lauantaiaamusta oli tarkoitus lähteä viikon pitkälle hiihdolle. Viime viikkoista pitkää pitäisi vähän venyttää joten päätin lähteä kääntymään Porin tiellä, lenkistä kertyisi matkaa reilu 51 km. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja kun pääsin matkaan jo aamuseitsemältä, niin latukone ei ollut vielä ehtinyt alusta asti ajamaan latua puhtaaksi, eikä ketään muukaan ollut vielä avannut latua hiihtämällä. Ensimmäinen kolme km jouduinkin avaamaan latua ennen kuin tulin latukoneen tamppaamalle reitille – jossa sitten latua ei ollut ollenkaan. Kuuden km:n jälkeen sitten alkoikin ajetut ladut. Sen verran vähän porukkaa oli tähän aikaan liikkeellä, että pystyi taas hyvin laskemaan muut ammuvirkut. Seitsemän km:n kohdalla näkyi ensimmäinen, kympissä tuli vastaan seuraava ja tunnin hiihdon jälkeen kolmas. Oli se vaan hieno mennä hiljaisilla laduilla aamuhämärässä. Ainoat äänet olivat suksen suhina ja aura-autojen kolina jossain kaukana. Ainoa häiritsevä tekijä oli Maija Vilkkumaa jonka biisi oli soinut koko alkumatkan takaraivossa ja oli kova työ saada vaihdettua jukeboxiin uusi kappale. 13 km:n kohdalla sammui valaistus, juuri ennen kuin valaistu latu olisi muutenkin loppunut. Samalla pidin ensimmäisen juomatauon. Puolitoista kilsaa ennen Koukkujärven majaa, 18,5 km:n kohdalla oli edellen näkynyt vain 3 hiihtäjää, mutta sen jälkeen niitä alkoikin tulemaan. Ennen Koukkujärveä oli kasassa jo 15 bongausta ja siitä oli Porintielle matkaa reilu 5 km jonka aikana tuli vastaan 14 hiihtäjää lisää. Kääntöpaikalla oli siis kasassa 29 bongausta ja takana 25 km. Oli toisen juomatauon aika. Lähdes koko ensimmäisen puolikkaan olin saanut mennä vasta-ajetuilla laduilla ja luisto ei ollut kovinkaan hyvä. Mutta takaisinpäin mennessä hiihtäjiä oli mennyt edeltä jo sen verran, että ladulle oli tullut luistoa vähän enemmän. Takaisinpäin mennessä alkoi matkan teko painaa ja illan juoksulenkin jaksaminen alkoi vähän epäilyttämään. Pidin vielä pari mehutaukoa ja kotiin selvittiin.

Illalla päätin lähteä kokeilemaan vielä ennen saunaa miltä juoksu maistuisi. Ajattelin, että kuusi km oli hyvä määrä, mutta juoksu tuntui sen verran kevyeltä, että reilu kymppi tuli mentyä. Enempää ei kehdannut, kun tulisi kuitenkin taas töissä sanomista.

Sunnuntaiaamusta mittari näytti -1 astetta, joten toiveena oli, että ladut olisivat vielä siinä kunnossa, että purkkivoiteella pärjäisi. Ulos mentyäni kuitenkin totesin, että jotain märkää taivaalta satoi, mutta en kuitenkaan jaksanut alkaa laittamaan liisteriä suksen pohjaan. Jotain alijäähtynyttä vettä se oli mitä taivaalta tuli, sillä latu oli melkoisen liukkaan oloinen. Oli kyllä tasatyöntäjien ihannekeli, sillä luisto oli melko mahtava. Tosin alkumatkasta pitokin oli vielä jonkinmoinen, mutta tunnin hiihdon jälkeen alkoi latu liippaantumaa sen verran, että hiihdettävät ylämäet alkoivat ottamaan käsivoimille. Sen verran mukavalta meno kuitenkin maistui, että reilu 31 km tuli lykittyä.

Voidevalinta sunnuntai-illan hiihtolenkille vähän mietitytti, sillä päivän mittaa oli taivaalta tihuttanut vähän vettä ja ladut olisivat joko märät tai ainakin liipalla. Tai eipä sitä paljon tarvinnut miettiä, sillä liisteri oli oikeastaan ainut vaihtoehto. Liisterivarasto oli päässyt pahasti ehtymään ja jouduinkin tekemään melkoisen voide-mix:n. Puristin viimeiset siivut Start:n Universal purkista sekä Start Punaisesta liisteristä sukesenpohjaan, mutta niistä tuli sen verran vähän, että täydensin sekoitusta vielä jollain Roden liisterillä. Nämä peukalolla tasaiseksi pohjaan ja päälle vielä jotain Rexin -1 – +1 asteen fluori-purkkia ja vot, siinä oli sellainen tökötti pohjassa, että oksat pois. Yhtään ei ollut tietoa pitääkö sukeset lainkaan vai liikkuuko ne ollenkaan, mutta kokeilemaan piti lähteä. Ensi työnnöillä vähän tökki, mutta sitten muutaman sadan metrin jälkeen, jestas sentään, mikä mieletön pito. Liippaladut ja mieletön pito, niin mikäs siinä oli mennessä. 25 km meni yhdessä hujauksessa. Ainoa matkan tekoa hidastava tekijä oli puista laduille pudonnut vesi, märkä lumi ja risut. Ne vähän imi vauhtia pois, mutta muuten oli vallan mainio hiihtokeli.

Viikon saldo:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16 km
Ti: ap. juoksu 9.4 km, ip hiihto 27.7 km
Ke: ap. juoksu 9.4 km, ip pyöräily 16 km, hiihto 27.7 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, hiihto 25 km
La: ap. hiihto 51.5 km, ip. juoksu 10.7 km
Su: ap. hiihto 31.7 km, ip. hiihto 25 km

Tässä vielä pari kuvaa palapeliprojektin etenemisestä:

Kulunut viikko on tarjonnut mitä mainioimmat hiihtokelit – ainakin täällä Ylöjärven seudulla. Vaikka lumitilanne on mitä on, niin näistä vähäisistäkin lumista on saatu aikaa hyvät ladut perinteisenkin hiihtoon. Pakkasetkin ovat pysyneet maltillisina lukuunottamatta lauantain vähän kireämpiä lukemia (-15 ast.), mutta ei sekään vielä päässyt haittaamaan menoa. Pakkanen on saanut ladut liukkaiksi, mutta ei kuitenkaan niin jäisiksi, ettei purkkivoide pitäisi. Joten mikäs tässä on hiihdellessä. Jonkin verran lunta kyllä saisi tulla lisää, sillä paikoin alkaa jo maa paistaa läpi ja suojaisammissa kohdissa latuja ei ole pystytty tekemään kunnolla ollenkaan. Kaiken kyllä laduntekijät yrittävät, sillä monin paikoin näkee, että metsän puolelta on lunta ladulle kolattu. Lauantainakin Julkujärveltä Koukkujärvelle päin hiihdellessä näin kolmen hengen porukan joka kolien kanssa yritti kunnostaa latuja. Kiitos siitä heille.

Piti oikein tarkastaa viime vuoden saman ajankohdan kirjoituksesta, että millaista hiihtokeliä silloin piti. Samanlaista tuntui silloinkin ollen, juuri tullut vasta riittävästi lunta latujen tekoa varten. Mutta pakkasta ei juurikaan ollut.

Viikon mittaan on aina välillä yrittänyt tauti iskeä päälle. Kurkku on ollut vähän karhea ja vilun väreitä mennyt läpi kropan. Tauti on onneksi pysynyt kuitenkin poissa kun on vetänyt Finrexiniä (sponsoroimaton mainos) ja muuta lämmintä. Ei ole siis tarvinnut poiketa suunnitellusta viikko-ohjelmasta.

Pyöräilykelit ovat olleet mitä mainioimmat. Auratut pyörätiet ja pikku pakkanen, niin sellaisessa olosuhteissa on ollut mukava polkea työmatkaa. En tosin käynyt kuin kolmesti pyörällä töissä joten kilsoja ei kertynyt kuin 100.

Juoksemistakin on taas tällä viikolla päässyt opettelemaan. Parina aamuna Tuuli on pudottanut minut työmatkallaan Rajasalmen kiskalle josta olen juossut reilun 9 km töihin. Lauantai-iltana tuli myös tehtyä reilun kympin saunalenkki. Kankeeta on meno ollut ja sykkeet korkealla, mutta täytyy nyt taas nauttia juoksustakin kun jalat tuntuvat kestävän. Nyt La-Su olisi ollut se 24h:n juoksu. Vieläkin vähän harmittaa kun ei päässyt mukaan, etenkin kun katsoi Endurancen sivuilta juoksusta kuvattua pätkää.

Hiihtoa kertyi n. 170 km. Ti ja Ke olivat treenien suhteen identtisen päivät – aamulla juoksu töihin ja illalla Topin-lenkki n. 28 km. Perjantaina piti tehdä työpyöräilyn lisäksi vielä hiihtolenkki, kun ei tiennyt estäisikö lauantain pakkaset pitkän lenkin teon.

Lauantaina pakkanen ei onneksi kiristynyt 15 astetta suuremmaksi, joten pitkän hiihdon pystyi tekemään ihan hyvin. Pakkanen oli tosin jättänyt suurimman osan hiihtäjistä kotiin peiton alle. Vakionaamat tuli vastaan, mutta muuten tungosta ei ollut. Tällaisella kelillä on mukava laskea hiihtäjien määrää. Tällä kertaa ensimmäinen kanssahiihtäjä näkyi n. 4 km:n hiihdon jälkeen. 10. hiihtäjä näkyi vähän ennen 10 km täyttymistä ja puolimatkassa Koukkujärvellä n. 20 km:n hiihdon jälkeen muita hiihtäjiä oli näkynyt neljän kymmenen paikkeilla. Normaalina pakkaspäivänä määrä olisi ollut kymmenkertainen. Takaisintulomatkalla en enään jaksanut jatkaa laskemista, mutta mitään ruuhkaa ei laduilla tosiaankaan ollut.

Sunnuntaiaamusta tein reilun 31 km:n hiihdon ja illalla vielä vajaan 16 km. Tämä viikon viimeinen hiihto oli kyllä ehdottomasti nautinnollisin reissu. Suksi kulki ja piti, ja kun matkan mittakin oli maltillinen, niin hiihdon jälkeen oli tosi virkeä olo – etenkin kun alla oli vielä kunnon ruokailu ja parin tunnin nokoset.

Viikon treenit:

Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
Ti: ap. juoksu 9,4 km, ip. hiihto 27,6 km
Ke: ap. juoksu 9,4 km, ip. hiihto 27,6 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, hiihto 25 km
La: ap. hiihto 44,3 km, ip. juoksu 10,6 km
Su: ap. hiihto 31,5 km, ip. hiihto 15,8 km

Jälleen on mennyt pari viikkoa viime kirjoituksesta. Edellinen viikko oli sen verran mitäänsanomaton, että siitä ei ole juuri mitään kerrottavaa. Koko viikkona ei tullut parin punntisalikerran lisäksi harrastettua muuta kuin työmatkapyöräilyä sekä tiistaina kävin toteamassa 6 km juoksulenkillä, että jalkapohja ei tykkää vielä juoksemisesta.

Pyöräilykelit ovat olleet tässä parin viikon aikana melko vaihtelevat. Lämpöä on ollut neljästä plus-asteesta kolmeentoista pakkasasteeseen. Välillä on saanut rullata sulilla teillä ja välillä taas puskea parin kymmenen sentin hangessa. Mutta nyt on ainakin haettu ylärajat pakkaselle ja hangen paksuudelle milloin viitsin lähteä pyörällä töihin.

Jälkimmäinen viikko on ollutkin vähän tapahtumarikkaampi joista kaikkea ei edes viitsi näin julkisesti kirjoittaakkaan. Viikon oudoin ja ikävin tapahtuma tulee heti maanantailta (tosin ne eivät ole yksi sama tapahtuma).

Maanantaina heräsimme aamuyöstä outoon rapinaan jonka pienen ihmettelyn jälkeen paikansimme savupiippuun ja siellä yläkerran peltiin. Joku oli tippunut piipusta alas ja jäänyt pellin päälle räpiköimään. Avasin yläpellin ja vähän ajan päästä tömähti alapellin päällä. Otus hiljeni ja taisi heittää henkensä joten menin takaisin nukkumaan. Tunnin päästä kun heräsimme aamupuurolle aloin kokeilemaan alapellin avaamista, mutta se oli ihan jumissa. Irrotin pellin peitelistan, ja pienen repimisen ja riuhtomisen jälkeen pelti lähti kuin lähtikin irti ja pellin mukana tuli sulka – joten lintuhan se siellä piipussa oli mekastanut. Nyt pelti ei enään suostunut menemään kiinni, eli lintu oli vielä piipussa jumissa. Jätimme asian sikseen ja lähdimme töihin ja jatkoimme linnun kimpussa töiden jälkeen. Jonkin aikaa sai peltiä kolkutella lintua vasten ennenkuin se mäjähti alas tuhkaluukkuun. Ei muuta kuin käsi luukusta sisään ja otusta ulos repimään. Hieman ahdas tuhkaluukku meinasi olla, mutta kyllä se sieltä ulos tuli. Alla pari kuvaa saaliista:

Pöllöhän se sieltä putkahti ulos. Miten oli piippuun mahtunutkin. Tarkempaa lajian en osaa sanoa enkä tuntomerkkejä, sillä sen verran nokinen se oli, että tarkempi väritys jäi selvittämättä. Onnistuu se nuohous tälläkin tavalla.

Maanantain ikävämpi uutinen oli se, että lama iski meidänkin työpaikallemme ja porukkaa laitetaan pihalle oikein isolla kädellä. Saa nähdä joutuuko sitä aloittamaan ammattikuntoilun maaliskuun alusta.

Luntakin viikolla tuli ihan mukava määrä ja nyt on päässyt ihan tosissaan hiihtämään. Viikonloppuna (jos perjantai siihen lasketaan) tuli suksimista reilu 100 km. Sunnuntaina kävin myös koittamassa puolentoista viikon tauon jälkeen taas juoksemistakin. Juoksu tuntui ihan mukavalta. Mihinkään muualle ei sattunut kuin itsetuntoon, sillä sen verran korkeita arvoja syke sekä kilometrivauhti näyttivät. Jalkapohjakin oli yllättävän hyvä, vaikka huomenna se vasta itsestään ilmoitteleekin mikäli lenkki oli huono ratkaisu. Mutta eiköhän tämä taas tästä ala pikkuhiljaa kuntoutumaan.

Ladut on tosiaan saatu melko hyvään kuntoon Ikuri – Lamminpää – Julkujärvi -akselilla. Paikoin oli todella hyvät ladut (siellä mihin on ajettu paljon tykkilunta), mutta paikoin saisi lunta tulla aika paljon lisää ja toisin paikoin latu on muuten vaan huonossa kunnossa. Ja huonoon kuntoonhan se meneekin, aikakin jos hiihtäjiä on niin paljon kuin tänään. Siellä oli vauvasta vaariin lykkimässä ja luistelemassa. Sadan metrin välein oli aina joku mukula turvallaan ladulla möyrimässä. Mutta sellaista se on, sieltä ne tulevat kuituset ponnistavat.

Viikon saldo:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
Ti: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
Ke: ap. pyöräily 16 km, ip. hiihto 21 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km, hiihto 21 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. hiihto 29 km
La: ap. hiihto 25 km, ip. hiihto 16 km
Su: ap. hiihto 35 km, ip. juoksu 9 km

Sen verran usein vaivoistani täällä valitan, että harrastus-blogi nimi pitäisi muuttaa sairauskertomus-blogiksi. Eikä tuo muutosta tämäkään kerta. Männä viikon vaivalista on sen verran monipuolinen, että ei tiedä itkeäkö vai nauraakko.

Viikko alkoi vielä loman merkeissä – maanantai saldovapaata ja tiistaina oli Loppiainen. Maanantaina puoliltapäivin alkoi ranteita pistelemään siihen malliin, että tiesin kuumeen olevan nousemassa (Tuuli oli ollut aamusta asti kuumeessa). Iltaa kohden olo vain heikkeni, ja ainoa joka jaksoi minut kammeta makuulta ylös oli, että vatsa pakotti pöntölle. Illalla oli työ ja tuska päästä alakerrasta ylös nukkumaan.

Tiistaina kuumetta ei sitten enää ollut, mutta veto oli poissa ja vatsa oli aikas kuralla. Keskiviikkona raahauduin ensimmäistä kertaa pariin viikkoon töihin. Muuten oli ihan ok olo, mutta vessan kutsuun piti vastata viipymättä.

Torstaina alkoi jo vessanpönttö kolisemaan normaaliin tapaan, joten ajattelin lähteä töiden jälkeen juoksulenkille. Heti lenkin alusta asti pallean/vatsan seudulla oli kipua tai kramppaava tunne joten lenkki jäi 6 km mittaiseksi. Loppuilta olikin sitten outo olo, vähän niinkuin ahdisti ja syvään hengitys tuotti kipua.

Perjantaina sama ahdistava olo ja kivut pallean/vatsan seudulla jatkuivat. Työmatkapyöräily ja salilla käynti eivät tuntuneet erityisen pahalta.

Lauantaina avasin kunnolla hiihtokauden ja tein 25 km lenkin. Alkumatkasta oli vielä outoja tuntemuksia, mutta loppumatkasta ne olivat hävinneet.

Sunnuntaille olin suunnitellut paria lenkkiä joten tein 25 km:n hiihtolenkin heti aamusta. Jo herätessä päätä vähän särki, mutta hiihtolenkki tuli kuitenkin tehtyä. Päivän mittaan jyske päässä vain paheni ja alkuillasta pää oli halkeamispisteessä. Toinen lenkki sai jäädä väliin sillä silmien liikuttelukin teki kipeää.

Niin ja kaiken tämän lisäksi jalkapohjakin on edelleen kipeä.

Että tällainen viikko tällä kertaa…

Palapeliuutisia:
Kuumailmapallojen ja purjeveneiden kasaus jatkui koko viikon ajan. Käytetty tuntimäärä pieneni reilusti edellisestä viikosta, sillä pahimpina sairastelupäivinä ei oikein intoa kasaukseen riittänyt. Ja töissäkin piti käydä.

No niin… eipä alkanut uusi vuosikaan lupaavasti. Juuri kun polvi on alkanut kuntoutumaan juoksukuntoon, niin eikös sitten joku toinen paikka alkanut remppaamaan. Nyt vaivan kohde on vuorostaan plantar aponeurosis eli jalkapohjan kalvojänne, tai sitten abductor hallucis muscle eli isovarpaan loitontajalihas, tai joku muu sieltä päin. Tuota lihasta minä enemmän kyllä epäilen sillä jos ongelmana olisi kalvojänne, niin jos olen oikein ymmärtänyt, niin ei jänne itsessään kipeydy vaan sen kiinnityskohdat. Ja kun tuon kalvojänteen kiinnityskohdat ovat kantapään seudulla ja varpaissa, eikä siellä ole kipuja, niin lihas voisi olla parempi veikkaus. Tai sitten vaiva on korvien välissä. Mutta joka tapauksessa kävelessä sattuu välillä niin perkleesti.

Tällä viikolla olen pitänyt pois viimeiset kesälomapäiväni sekä “saldovapaani”, eli töihin ei ole tarvinnut herätä. Ajatuksena oli, että tällä viikolla pääsisi reenaamaan oikein huolella kun polvikin on suht kunnossa, mutta paskanmarjat – joku paikka pitää aina vaivata. Neljä juoksulenkkiä ja yhden pyöräilyn olen kyllä päässyt tekemään, mutta tavoite oli ihan muuta. Ensimmäinen kunnon pakkasjakosokin tuli juuri pahasti loppuviikolle joten pyöräilemäänkään ei oikein viitsinyt lähteä. Näille pakkasille pitäisi vähän pyöräilykamppeita päivittää sillä kulkuset voivat alkaa kilisemään vähän turhan kimakasti jos nykyisillä pyöräilykalsareilla tuonne lähtee sotkemaan.

Viikon saldo:
MA: Juoksu 16,1 km
TI: Pyöräily 42,5 km
KE: Juoksu 14,3 km
PE: Juoksu 12,4 km
SU: Juoksu 20,3 km

Nyt muuten selvisi mistä on peräisin ilmiömäinen suunnistustaitonikin. Isä oli tehnyt inventaaria varastossaan ja löytänyt minun Oravapolkukoulun todistukseni. Vuonna -85 (…kauan on aikaa siis…) on tollainen todistus käteeni annettu joten ei tässä sittenkään olla ihan itseoppineita. Hieman hämärän peitossa on kyllä koulun muistot, mutta jos oikein pinnistää, niin kyllä sitä varmaan kaxtoistakesäisenä istuttiin (edesmenneen) Alastaron (nykyisen Loimaan 🙁 ) ala-asteen luokassa rastimerkkejä opettelemassa.

Palapeli uutisia:

5-tonnin palapeli valmistui joulun jälkeisenä lauantai-sunnuntai -yönä klo 1:00.

Seuraavana maanantaina tuli postiin lähetys Saksasta ja sen kimppuun päästiin saman päivän illalla. Eli 24000 palasen peli käynnistyis silloin, saa nähdä olisiko se vuoden päästä valmis.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kaikkien palojen seoitus jotta tehtävä ei olisi liian helppo (alunperin palaset olivat neljässä eri pussissa joista olisi tullut neljä erillistä 6000 palasen palapeliä, mutta äääh… sekaisin vaan). Ensimmäiset kaksi päivää meni Tuulin kanssa kun tehtiin karkea lajittelu palasille. Reunat valmistuivat seuraavan kahden päivän aikana – reunapalojakin oli n. 800 kpl. Varsinainen urakka alkoi minun osaltani punertavan taivaan teolla ja Tuuli alkoi rakentamaan kuumailmapalloja.

Jouluviikolla tuli taas päästyä juoksun makuun. Vaikka polvi aina vähän vihoittelikin alkumatkasta, niin kipu hävisi aina ensimmäisen kilometrin aikana. Alkuviikosta oli vatsa vielä niin kipeä, että juoksemaan ei päässyt, mutta jouluaattoaamuna piti lähteä tunnin juoksulenkille. Joulupäivä meni ihan tankatessa, mutta tapanina oli jälleen vuorossa kinkunsulatuslenkit – aamulla tunti ja illalla puoli. Lauataina tein tunnin ja sunnuntaina kaksi tunnin juoksua.

Kaikki viikon lenkit olivat sellaisia rennon keveitä tunnustelulenkkejä eikä siis mitään spesiaalia-harjoituksia. Mukava on taas päästä baanalle paikat suht.koht. kunnossa. Perinteisen hiihtokelit voisivat kyllä jo pikkuhiljaa alkaa tulla, niin saisi vähän monipuolisuutta treeniin.

Eipä ole tullut vielä hiihtokelejä tänne Ylöjärven korkeudelle. Lamminpäähän on kuulemma pieni hiihtopätkä saatu tehtyä, mutta ei minulla niin suurta hinkua ole suksille päästä, että lähtisin sellaista muutaman sadan metrin lenkkiä tahkoamaan.

Sen verran kuitenkin maassa on valkoista, että kun tuossa lauantaipäivänä kävin kiertämässä omassa mettäpahasessa joulukuusta etsimässä, niin kuusivarkaan jäljet erottuivat selvästi. Jäljistä päätelle saalistakin oli tullut, sillä jotain oli mettästä raahattu poispäin. Yritin vähän leikkiä salapolisia ja seurailin jälkiä. Mutta kun totesin, että omalta puolelta kuusta ei oltu kaadettu, niin jäljitysintokin lopahti.

Maanantaina kävin siellä UKK:lla näyttämässä polveani, mutta eipä sielläkään osattu siitä mitään sanoa. Väänneltiin, koputeltiin, paineltiin ja kaikkea mahdollista yritettiin, mutta mistään ei kipukohtaa saatu esiin. Kyllähän siinä lääkärin on paha sanoa mikä vikana on, kun ei tunnu mikään olevan vialla. Täytyy kuulemma rasittaa polvi kipeäksi ennen seuraavaa käyntiä.

Taitaa olla sen verran lääkärin pelkoa tuolla koivella, sillä heti kun lekurilla uhkaa, niin sitten ei enään mikään vaivaakkaan. Viikolla kävin kolmeen otteeseen tekemässä juoksukokeiluja. Ensin 25 min, parin päivän päästä 35 min ja sitten vielä 45 min. Yllättävän hyvin se lenkit kesti eikä seuraavanakaan päivänä juurikaan vihoitellut. Olisikohan se nyt sitten kuitenkin paranemaan päin.

Muuten viikko meni taas parin punttisalikerran ja pyöräilyn parissa. Kolmena päivänä kävin pyörällä töissä sekä viikonloppuna tuli tehtyä 42 km ja 50 km pyöräilyt. Märkää hommaa näillä sohjokeleillä.

Saa nähdä mitä treenejä jouluviikolle saa tehtyä. Nyt ainakin olisi ulkona aika lumista, mutta tuskin sitä niin paljon on tullut että hiihtämään pääsisi. Mahakin on ollut tässä pari päivää aikas kipeä joten ainakin tämän päivän juoksukokeilut taitavat jäädä väliin. Toivottavasti maha kuitenkin paranee jouluun mennessä, että pystyy joulupöperöitä syömään. Ja ennenkaikkea suklaata, sillä suklaalakko taukoaa jälleen viikoksi näin joulun kunniaksi.

Hyvät joulut nyt sitten vaan joka taloon ja torppaan.

Taas sitä ollaan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Polvi taas sökönä joten juoksemaan ei pääse ollenkaan. Onneksi vaiva tuli tässä vaiheessa kautta eikä siten haittaa mitään kisoja. Tosin tämä siunasi sen päätöksen, että perun tammi-helmikuun vaihteeseen suunniteltu Endurancen 24-tunnin juoksuun. Näillä syksyn harjoitusmäärillä on turha sinne lähteä tappamaan itseään. Vähän tuo kyllä harmittaa, sillä ilmottautuminen on ollut sisällä kesästä lähtien ja halu oli kova päästä sinne hulluttelemaan.

Tästä viikosta tuli sitten vuoden neljäs 0-juoksuviikko, ja ensimmäinen suunnittelematon sellainen. Pyöräilyä tuli n. 100 km työmatkapyöräilystä ja pari salituntia mahtui viikkoon. Sunnuntaina tein parin tunnin sauvalenkin.

Torastaina kävin avaamassa myös hiihtokauden, sillä lunta oli tullut lisää sen verran, että joku innokas oli päässyt ajamaan perinteisen ladut. Ladut olivat ihemeen hyvät, mutta meno oli surkeeta. Liisterit olisi pitänyt laittaa pohjaan jotta edes jotain pitoa olisi saanut. Lenkki jäi vain vajaaseen 8 km:iin kun suksi ei pitänyt eikä luistellakkaan kovin kauaa viitsinyt.

Maanantain työmatkapyöräily jäi ikävästi kesken kun upouusi nastoitettu Nokian Hakkapeliitta repesi kyljestä ja pysäytti matkanteon rajasalmen sillalle. Kyllä siinä muutama kirosana tuli päästettyä kun retuutin pyörää eturengas ylhäällä, kauheassa tuulessa ja polvi kipeänä.

Toisella pyörämatkalla tuli mietittyä talvipukeutumisen haasteita.  Tuli nimittäin eteen sellainen tilanne, kun rullasin pyörällä, vastoin kaikkia Suomen lakeja, päin punaisia valoja risteyksen keskisaarekkeelle. Takaa kääntyi samaan risteykseen joku yhtä lainkuuliainen autoilija ajaen myös punaisiin (tai ainakin keltaisiin) ja tööttäsi torvea siinä sitten minun rikkeelleni kun ei tekoani sulattanut. Tästä pienestä tapahtumasta sitten havahduin sellaiseen talvipukeutumisen ongelmaan, että eihän näillä minun lobster -tumpuillani (jossa on laitettu kaksi sormea yhteen sormiaukkoon) pysty edes tarvittaessa näyttämään keskisormea. Pienen tuumimisen jälkeen kuitenkin totesin, että asiahan on ihan päinvastoin, eli näillä tumpuillahan on tosi retee näyttää keskaria, kun se on peräti kahden sormen levyinen. Kuten huomaatte, että pyöräillessä ei tule ainakaan työasiat mieleen.