Jälleen on mennyt pari viikkoa viime kirjoituksesta. Edellinen viikko oli sen verran mitäänsanomaton, että siitä ei ole juuri mitään kerrottavaa. Koko viikkona ei tullut parin punntisalikerran lisäksi harrastettua muuta kuin työmatkapyöräilyä sekä tiistaina kävin toteamassa 6 km juoksulenkillä, että jalkapohja ei tykkää vielä juoksemisesta.
Pyöräilykelit ovat olleet tässä parin viikon aikana melko vaihtelevat. Lämpöä on ollut neljästä plus-asteesta kolmeentoista pakkasasteeseen. Välillä on saanut rullata sulilla teillä ja välillä taas puskea parin kymmenen sentin hangessa. Mutta nyt on ainakin haettu ylärajat pakkaselle ja hangen paksuudelle milloin viitsin lähteä pyörällä töihin.
Jälkimmäinen viikko on ollutkin vähän tapahtumarikkaampi joista kaikkea ei edes viitsi näin julkisesti kirjoittaakkaan. Viikon oudoin ja ikävin tapahtuma tulee heti maanantailta (tosin ne eivät ole yksi sama tapahtuma).
Maanantaina heräsimme aamuyöstä outoon rapinaan jonka pienen ihmettelyn jälkeen paikansimme savupiippuun ja siellä yläkerran peltiin. Joku oli tippunut piipusta alas ja jäänyt pellin päälle räpiköimään. Avasin yläpellin ja vähän ajan päästä tömähti alapellin päällä. Otus hiljeni ja taisi heittää henkensä joten menin takaisin nukkumaan. Tunnin päästä kun heräsimme aamupuurolle aloin kokeilemaan alapellin avaamista, mutta se oli ihan jumissa. Irrotin pellin peitelistan, ja pienen repimisen ja riuhtomisen jälkeen pelti lähti kuin lähtikin irti ja pellin mukana tuli sulka – joten lintuhan se siellä piipussa oli mekastanut. Nyt pelti ei enään suostunut menemään kiinni, eli lintu oli vielä piipussa jumissa. Jätimme asian sikseen ja lähdimme töihin ja jatkoimme linnun kimpussa töiden jälkeen. Jonkin aikaa sai peltiä kolkutella lintua vasten ennenkuin se mäjähti alas tuhkaluukkuun. Ei muuta kuin käsi luukusta sisään ja otusta ulos repimään. Hieman ahdas tuhkaluukku meinasi olla, mutta kyllä se sieltä ulos tuli. Alla pari kuvaa saaliista:
Pöllöhän se sieltä putkahti ulos. Miten oli piippuun mahtunutkin. Tarkempaa lajian en osaa sanoa enkä tuntomerkkejä, sillä sen verran nokinen se oli, että tarkempi väritys jäi selvittämättä. Onnistuu se nuohous tälläkin tavalla.
Maanantain ikävämpi uutinen oli se, että lama iski meidänkin työpaikallemme ja porukkaa laitetaan pihalle oikein isolla kädellä. Saa nähdä joutuuko sitä aloittamaan ammattikuntoilun maaliskuun alusta.
Luntakin viikolla tuli ihan mukava määrä ja nyt on päässyt ihan tosissaan hiihtämään. Viikonloppuna (jos perjantai siihen lasketaan) tuli suksimista reilu 100 km. Sunnuntaina kävin myös koittamassa puolentoista viikon tauon jälkeen taas juoksemistakin. Juoksu tuntui ihan mukavalta. Mihinkään muualle ei sattunut kuin itsetuntoon, sillä sen verran korkeita arvoja syke sekä kilometrivauhti näyttivät. Jalkapohjakin oli yllättävän hyvä, vaikka huomenna se vasta itsestään ilmoitteleekin mikäli lenkki oli huono ratkaisu. Mutta eiköhän tämä taas tästä ala pikkuhiljaa kuntoutumaan.
Ladut on tosiaan saatu melko hyvään kuntoon Ikuri – Lamminpää – Julkujärvi -akselilla. Paikoin oli todella hyvät ladut (siellä mihin on ajettu paljon tykkilunta), mutta paikoin saisi lunta tulla aika paljon lisää ja toisin paikoin latu on muuten vaan huonossa kunnossa. Ja huonoon kuntoonhan se meneekin, aikakin jos hiihtäjiä on niin paljon kuin tänään. Siellä oli vauvasta vaariin lykkimässä ja luistelemassa. Sadan metrin välein oli aina joku mukula turvallaan ladulla möyrimässä. Mutta sellaista se on, sieltä ne tulevat kuituset ponnistavat.
Viikon saldo:
Ma: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
Ti: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
Ke: ap. pyöräily 16 km, ip. hiihto 21 km
To: ap. pyöräily 16 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km, hiihto 21 km
Pe: ap. pyöräily 16 km, ip. hiihto 29 km
La: ap. hiihto 25 km, ip. hiihto 16 km
Su: ap. hiihto 35 km, ip. juoksu 9 km