Sen verran usein vaivoistani täällä valitan, että harrastus-blogi nimi pitäisi muuttaa sairauskertomus-blogiksi. Eikä tuo muutosta tämäkään kerta. Männä viikon vaivalista on sen verran monipuolinen, että ei tiedä itkeäkö vai nauraakko.

Viikko alkoi vielä loman merkeissä – maanantai saldovapaata ja tiistaina oli Loppiainen. Maanantaina puoliltapäivin alkoi ranteita pistelemään siihen malliin, että tiesin kuumeen olevan nousemassa (Tuuli oli ollut aamusta asti kuumeessa). Iltaa kohden olo vain heikkeni, ja ainoa joka jaksoi minut kammeta makuulta ylös oli, että vatsa pakotti pöntölle. Illalla oli työ ja tuska päästä alakerrasta ylös nukkumaan.

Tiistaina kuumetta ei sitten enää ollut, mutta veto oli poissa ja vatsa oli aikas kuralla. Keskiviikkona raahauduin ensimmäistä kertaa pariin viikkoon töihin. Muuten oli ihan ok olo, mutta vessan kutsuun piti vastata viipymättä.

Torstaina alkoi jo vessanpönttö kolisemaan normaaliin tapaan, joten ajattelin lähteä töiden jälkeen juoksulenkille. Heti lenkin alusta asti pallean/vatsan seudulla oli kipua tai kramppaava tunne joten lenkki jäi 6 km mittaiseksi. Loppuilta olikin sitten outo olo, vähän niinkuin ahdisti ja syvään hengitys tuotti kipua.

Perjantaina sama ahdistava olo ja kivut pallean/vatsan seudulla jatkuivat. Työmatkapyöräily ja salilla käynti eivät tuntuneet erityisen pahalta.

Lauantaina avasin kunnolla hiihtokauden ja tein 25 km lenkin. Alkumatkasta oli vielä outoja tuntemuksia, mutta loppumatkasta ne olivat hävinneet.

Sunnuntaille olin suunnitellut paria lenkkiä joten tein 25 km:n hiihtolenkin heti aamusta. Jo herätessä päätä vähän särki, mutta hiihtolenkki tuli kuitenkin tehtyä. Päivän mittaan jyske päässä vain paheni ja alkuillasta pää oli halkeamispisteessä. Toinen lenkki sai jäädä väliin sillä silmien liikuttelukin teki kipeää.

Niin ja kaiken tämän lisäksi jalkapohjakin on edelleen kipeä.

Että tällainen viikko tällä kertaa…

Palapeliuutisia:
Kuumailmapallojen ja purjeveneiden kasaus jatkui koko viikon ajan. Käytetty tuntimäärä pieneni reilusti edellisestä viikosta, sillä pahimpina sairastelupäivinä ei oikein intoa kasaukseen riittänyt. Ja töissäkin piti käydä.