Pari viikkoa on mennyt taas ihan siivillä. Hyvä niin, sillä taas on kesäloma lähempänä. Edellisellä viikolla työt pääsi vähän haittaamaan harrastuksia, sillä jouduin maanantaina Helsinkiin työreissulle ja pääsin sieltä vasta tiistaina pois. Myös torstai-iltapäivänä kävin Hesassa. Maanantaina kävinkin tekemässä H:kissä tunnin sightseeing -lenkin. Välillä tuntui olevan vähän eksyksissä, mutta takaisin keskustan hotellille kuitenkin löysin.

Tiistaina kun olin päässyt pääkaupungista pois, niin juoksin töistä kotiin VK1 lenkin. Kankeeta oli ja vauhti ei ollut ihan samaa kuin edellisellä viikolla, mutta eipä krampannut vatsakaan.

Keskiviikko oli taas treenintäyteinen, sillä ohjelmaan kuului normaalien työmatkapyöräilyjen ja salikäynnin lisäksi suunnistus Noki-rasteilla. 5 km Tottijärven reissu ei mennyt ihan putkeen vaikka kolmas sija tulikin.

Torstaiaamusta oli vuorossa PK2 -juoksu töihin. Lopussa tehty 2 km:n kovempi veto meni 7½ minuuttiin joten juoksu tuntui kulkevan ihan ok.

Perjantaina tein taas muutamaan viikkoon tauon jälkeen Säijän-lenkin. Lenkki poikkesi vähän edellisistä kerroista sillä käännyin Säijän kaupalta Säijärven tielle. Toinen poikkeus oli, että Varuskunnantieltä jatkoin suoraan Sorkkalantielle. Nämä reittimuutokset olivat kyllä ihan positiivisia, sillä upeita maalaismaisemia näiden teiden varsilla sai ihailla.

Lauantaina oli tarkoitus tehdä 10 km kova lenkki. Alku lähtikin hyvin liikkeelle, mutta 8 km jälkeen, kun olin juossut 3:50 min/km keskivauhtia, alkoi taas vatsalihas kramppaamaan ja kova lenkki loppui siihen. Illan saunalenkki jäi tekemättä, sillä säästelin vähän sunnuntain vaellukselle.

Sunnuntaina tehtiin Tuulin kanssa Helvetinjärvellä 12 tunnin ja 55 km vaellus, mutta siitä ei sen enempää, sillä siitä löytyy oma blogi-kirjoitus.

Tämän viikon maanantaina ei jaksanut aamulla lähteä salille, sillä jalat olivat sen verran väsyneet sunnuntain vaelluksesta, että ei ollut järkeä lähteä rautaa heiluttelemaan. Töissä kylläkin kävin pyörällä.

Ti, ke ja to olivat lähes toisintoja edelliseltä viikolta. Keskiviikon iltarastit tuli suunnistettua Ylöjärven Viisajärvellä. Suht mukavasti liput löytyivät ja sijoitus olikin 4.5 km reissulla 3., tosin tosimenijät olivat pitemmällä matkalla.

Perjantai oli lähes lepopäivä, sillä silloin ei tullut käytyä kuin salilla.

Lauantaistakin oli tulla myös lepopäivä, sillä vesisade siirsi juoksulenkille lähtöä tunti tunnilta. Illalla oli pakko sitten lähteä juoksemaan. Olin suunnitellut tekevani 400 m vetoja, mutta muutin harjoituksen 12.5 km vauhtileikittelyksi jonka aikana tein eri mittaisia ja eri vauhtisia vetoja. Meno oli tosi väsynyttä.

Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan Pyöräily, mutta ei siitäkään sen enempää, vaan kisaraportti löytyy omasta blogistaan.

Vko 22:
MA: ip. juoksu 12.9 km
TI: ip. juoksu 16.3 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 7 km/55 min (tot.)
TO: ap. juoksu 16.3 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50.8 km
LA: ap. juoksu 12.5 km
SU: vaellus 55 km/12 h

Vko 23:
MA: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. juoksu 16.3 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 5.8 km/42 min (tot.)
TO: ap. juoksu 16.3 km
PE: sali 1h
LA: ip. juoksu 12.5 km
SU: pyöräily 132 km

Sääennuste ennen kesäkuun 13. päivän h-hetkeä oli muuttunut päivittäin. Välillä ennuste näytti siltä, että vettä ei tuli yhtään, kun taas jonain päivinä luvattiin kolmen kympin kombinaatiota, eli 10 astetta lämmintä, 10 m/s tuulta ja 10 mm vettä. Pirkan Pyöräilyn lähtöhetkelläni klo 8:25 lämpöä oli 11 astetta, pientä pohjoistuulta ja taivas sen näköinen, että vettä voisi tulla millä hetkellä hyvänsä.

Tämä oli vasta toinen Pirkan Pyöräilyni ja ensimmäinen päivällä ajettu. Ensimmäinen PP:ni oli vuoden 2005 yöpyöräily. Tuolloin aikaa meni 5:37 ja matkaa oli 142 km, eli keskinopeus oli n. 25 km/h. Tämän päivän matkan pituus oli 134 km ja olin ilmoittautunut 5½ tunnin tavoiteaikaryhmään, mutta oma tavoitteeni oli lähempänä 5 tuntia. Ensimmäisellä kerralla olin ajanut lenkin vanhalla hybridi-pyörälläni joten uudella maantiepyörälläni pitäisi päästä lähelle viittä tuntia. Se tarkoittaisi n. 27 km/h vauhtia.

Sateenuhan ja viileähkön kelin vuoksi ihan optimaalista pukeutumista ei voinut tehdä. Kypärän alle olin laittanut Buffin, takkina oli kevyt Gore-Tex -takki ja sen alla ohut pitkähihainen juoksupaita, jalassa pitkät pyöräily-trikoot ja pyöräilykenkien päällä sadesuojat.

Lähtövaatteen takana polkijat jaettiin parinkymmenen hengen ryhmiin, ja lähtöhetkellä huomasin, että olin omassa ryhmässäni eturivissä. Ja kun kenelläkään ei ollut lähdön jälkeen vetohaluja, niin minä ampaisin letkan keulille. Olisi ilmeisesti pitänyt tehdä jotain venyttely- tai verryttelyliikkeitä ennen lähtöä, sillä heti alusta lähtien takareidet olivat aivan tukossa ja tulessa, ja pyöräily tuntui tosi tuskaiselta. Onneksi muutaman kilometrin ajon jälkeen tuli eteen Särkänniemen ylämäki ja sen kun polki pystyasennossa, niin takareidetkin aukesivat ja pyöräily alkoi maistumaan mukavemmalta. Tosin sateenuhka oli realisoitunut ja kilometrin ajon jälkeen taivaalta alkoi suhjuttaa vettä. Onneksi ajolasit eivät menneet huuruun, vaan pelkästään lasien ulkopintaa piti pyyhkiä. Onneksi sadetta kesti vain muutaman kilometrin ajan, ja siihen koko reissun sateet sitten jäivätkin.

Ensimmäisen 10 km sain mennä letkan kärjessä, mutta sen jälkeen ensimmäiset hermostuivat ja lähtivät ohi. Ja meikä heti imuun. Ylöjärven keskustaan ja vähän sen ohi mentiin tällä porukalla. Sitten ryhmään liitty takaapäin lisää väkeä. Vetovuoro vaihtui melko mukavasti ja keskivauhti oli pysynyt vähän 29 km/h yläpuolella vaikka Kuruun päin mennessä olikin vastatuulta. Mutalan huoltopisteellä porukka hajosi sillä toiset kurvasivat tankkaamaan huoltoon ja toiset jatkoivat matkaa suoraan. Itse jatkoin ilman huoltopysäkkiä, mutta jotenkin jäin tai jätin ryhmien rippeet sillä huomasin eteneväni yksin.

Muutaman kilometrin yksin ajelun jälkeen saavuin Uudelle Kuruntielle ja siellä ajauduin sopivavauhtiseen letkaan. Vetovuoro vaihtui sopivin välein, kilometrit taittuivat. Kuruntien vaihtelevat maastot tarjosi välillä vauhdikkaita laskuja ja välillä reisiä raastavia, hapottavia nousuja. Jokusia onnettomia renkaanvaihtajiakin näkyi jo tienposkessa. Yksi tienvarressa ollut renkaanvaihtaja tunsi letkastamme jonkun ja huusi häntä pumppaamaan ilmaa. Tämä “pumppu-mies” sitten jarrutti kohtalokkaasti ja takanani kuului rytinää. Kun katsoin taakseni, niin yksi letkamme pyöräilijöistä makasi maassa. Onnettomuuspaikalla oli porukkaa joten en nähnyt tarpeelliseksi kääntyä hätiin. Siinä liippasi jo melko läheltä omakin kaatuminen.

Kurun keskustaan kaarrettaessa matkaa oli takana 57 km ja aikaa oli kulunut tasan kaksi tuntia. Keskinopeus oli siis pysynyt 29 km/h kieppeillä. Juomaa näytti olevan vielä vähän pullossa joten ohitin Kurun huoltopaikankin. Muut letkasta poikkesivat tankkaamaan joten etenin jälleen yksin. Muroleen huoltopisteelle oli matkaa n.17 km ja lähes koko matkan jouduin etenemään yksin. Tällä pätkällä vauhti tipahti jonkin verran, ollen huoltopisteelle pysähtyessä 28 km/h. Takana oli 75 km ja 2 tuntia 40 minuuttia. Huoltopisteessä ensin tyhjennys metsään ja sitten tankkaus muutaman leivän ja muutaman mustikkakeittomukillisen voimin. Pullo täyteen urheilujuomaa ja takaisin baanalle.

Jälleen meno jatkui yksin ja vauhdin ylläpitäminen tuotti vaikeuksia. Ylämäissä etureidet alkoivat huutaa jo armoa, ja selkäkin vaati yhä useammin suoristamista. Onneksi reitti oli kääntynyt siten, että tuuli oli selän takana. Myös edellä näkyi pyöräilijä ja sen selän tavoittelu auttoi vauhdin ylläpidossa. Pikkuhiljaa selkä läheni ja viimein pääsin peesiin. Muutaman kilometrin peesailun jälkeen siirryin kaksihenkisessä letkassa vetohommiin. Juttu alkoi lentämään kaverin kanssa ja kilometrit taittuivat mukavasti. Pian kuitenkin tultiin Terälahden huoltopisteelle jonne letkamme toinen polkija poikkesi. Itse passasin jälleen tämän huollon. Onneksi takaa tuli uusi letka jonka peränpitäjäksi liityin.

Letka joka nyt eteni Terälahdentietä pitkin tuntui pitävän melkoisen hyvää vauhtia. Itse menin suorituskykyni yläpäässä, mutta melko mukavasti pysyin jojona peränpitäjänä. Terälahdessa ollut 27.9 km/h keskivauhti alkoi pikkuhiljaa nousemaan 28 km/h yläpuolelle, sillä pieni takatuuli ja innokas letkan veturi siivittivät vauhtia. Porukkaa alkoi tulla nyt jo enenemissä määrin selkä edellä vastaan. Eerolansuoralla letkamme hajosi kahtia ja toinen kolmen hengen porukka jätti hieman toisen kolmen hengen porukan taakseen – johon minäkin suosiolla jäin. Muutaman kilometrin trio-ajelun jälkeen kaksi muuta alkoi keskustelemaan ja ilmeisesti heille tuli jotain vaikeuksia, sillä he jäivät hetkessä todella paljon. Päätin rynniä vähän aiemmin erkaantuneen kolmikon kiinni, sillä he eivät olleet päässeet vielä kovin paljon karkuun. Hieman riskillä tuli revittyä, sillä jalat olivat todella hapoilla kun sain ryhmän kiinni. Onneksi matkaa maaliin ei ollut enää kuin vajaat 25 km.

Aitolahdessa n. 13 km ennen maalia oli viimeinen huoltopiste. Jälleen muut letkasta poikkesivat huoltoonpäin, mutta minä jatkoin suoraan. En tiedä oikaisinko vähän tässä kohtaa, mutta risteys tuli niin äkkiä, etten huomannut kääntyä riittävän ajoissa vaan jatkoin suoraan. Jälleen etenin yksin. Aitolahden bensa-aseman jälkeen ohitseni pyyhkäisi koko PP:n “ykkösletka” jonka matkana oli 217 km ja tavoitekeskinopeus 34 km/h.  Sen letkan kyydissä oli turha yrittää pysyä, mutta sen imusta jäi minun perääni yksi pyöräilijä jonka kanssa vedimme vuorovedolla maaliin asti.

Maalissa GPS näytti matkaksi 132 km, ajaksi 4:35 (ei sisällä taukoa) ja keskinopeudeksi 28.8 km/h. Ihmeen hyvin jaksoi painaa loppuun asti vaikka jo ensimmäisten kymmenin kilometrien aikana etureidet aika-ajoin hapottivat, mutta hyvin tuntui myös palautuvan kun pääsi peesiin. Pukeutuminen ei ollut ihan kohdallaan, sillä Gore-Tex -takki ei hengittänyt tarpeeksi ja paita oli aivan likomärkä. Aika oli myös suuri yllätys, sillä jossain vaiheessa näytti siltä, että 5 tunnin alitukseen pitäisi tehdä tosissaan hommia, mutta se alittuikin ruhtinaallisesti – kiitos Terälahdentien vetureille. Myös ilma oli loppujen lopuksi vallan mainio, sillä sadetta ei tullut kuin vähän alussa, lämpöä ja aurinkoa ei ollut liikaa, ja vastatuuli oli reitin alkupuolikkaalla jossa oli myös vetovuorolaisia enemmän. Hieno tapahtuma.

Tunnistamaton musiikkikappale pärähtää soimaan kelloradiosta sunnuntaiaamuna klo 5. Kaksi unista kampeaa itsensä sängystä ylös, sillä vekkari on armoton eikä salli enää kyljen kääntämistä. Aamutoimet tulee tehtyä puolinukuksissa, ja tähän aikaan aamusta kaurapuurokaan ei tunnu uppoavan normaaliin tapaan. Olo alkaa hieman piristymään kun edellisenä päivänä tehdy eväät ja pakatut reput kannetaan autoon. Lähtövalmistelut ovat sujuneet aikataulun mukaisesti kun automatka alkaa muutamaa minuuttia vaille klo 6. Naapurin katto on vielä kuurassa joten yö on ollut melko viileä. Auton lämpömittari näyttää vasta neljää plus-astetta, vaikka päiväksi on luvattu 16 astetta. Aurinko on noussut jo pilvettömälle taivaalle joten päivästä näyttäisi tulevan upea.

Satasen alue vaihtuu kahdeksaankymmeneen, kuuteenkymmeneen. Moottoritie vaihtuu kantatieksi, sitten seututieksi, metsäautotieksi ja lopulta kärrypoluksi jolla pitää jo varoa ettei kivet riko auton pohjaa. Viimein automatka päättyy puomin eteen josta perusautolla ei voi eikä saa jatkaa eteenpäin. Ollaan Luomaharjussa, Helvetinjärven kansallispuistossa, Pirkan taipaleen varressa.

Reput selkään, kartat käteen, GPS päälle ja vaellus voi alkaa. Ensimmäinen kilometri taittui ajotietä pitkin Luomalahden nuotiopaikan ohi, mutta sitten reitti siirtyi Koverojärven länsirannan puoleiselle metsäpolulle. Pari ensimmäistä kilometriä polulla on vaikeakulkuista, sillä talven lumikuorma oli katkonut satoja mäntyjä ja kuusia ristiin rastiin polun päälle. Välillä kaatuneita puita ylitettiin, välillä alitettiin,sitten  kierrettiin oikealta ja taas vasemmalta. Metsätyyppi vaihteli moneen otteeseen ensimmäisen 7 kilometrin aikana kun vaelsimme reittiä eteläänpäin. Koverojärveä ei tänä aikana vielä näkynyt vaikka reitti kulkikin melko lähellä rantaa. Ensimmäisen kerran vettä näkyi vasta kun Koverojärven eteläpuolella oleva Pikku-Kovero tuli vastaan. Tämä pikkulampi tuli kierrettyä eteläpään suon kautta ja samalla tuli kasteltua kengät ensimmäisen kerran vaikka suon ylityksessä pystyikin käyttämään (huonokuntoisia) pitkospuita.

Pitkän ja kapean Koveron eteläpään kierron jälkeen matka jatkui järven itäpuolta pitkin kohti pohjoista. Pienen matkaa pääsemme kulkemaan metsäautotietä, mutta sitten siirryimme jälleen polun puolelle. Polku kulkee pienen Kaletonjärven itärantaa pitkin. Se johti jokun mökin pihaa kohden joten teimme pienen kierron metsän kautta jotta ei tarvitse ihan pihan poikki kulkea. Pian tämän jälkeen saavuimme tyhjillään olevalle metsästysmajalle jonka laiturilla kävimme kokeilemassa veden lämpötilaa. Kaksi tuntia ja reilu 8 km takana. Metsästysmajalta lähdimme kävelemään metsäautotietä pitkin kohti Jaakonvuorta. Tietä pitkin pääsimme taivaltamaan reilun parin kilometrin matkan ennenkuin siirryimme metsän puolelle. Tässä vaiheessa piti ottaa ensimmäistä kertaa kompassi esiin, sillä seuraava kilometri piti kulkea poluttoman metsän puolella. Kiersimme Jaakonvuoren kautta ihailemassa Koveron järvimaisemia ja sieltä suuntasimme kohti Kalaniemeä. Lyhyen metsätaipaleen jälkeen löytyi jälleen polun pää. Pienen polkutaivalluksen jälleen jouduimme poikkeamaan metsän puolelle, sillä muuten olisimme ajautuneet taas jonkun asuintalon pihaan. Koverontielle päästyämme pääsimme ihailemaan Rönninlahden upeita rantamaisemia. Rönninlahdella näimme myös reissun ensimmäisen ihmisen, hän oli uimahommissa. Loppuosa Koveron kiertoa jatkui tietä pitkin, ja autolle saavuimme reilun 4 tunnin ja vajaan 18 km taivalluksen jälkeen.

Parin kymmenen minuutin tauon ja tankkauksen jälkeen matka jatkui kohti Helvetinkolua. Aluksi suuntasimme kohti Luomajärven nuotiopaikkaa josta jatkoimme kohti Pitkä Helventinjärveä. Polku oli hyväkulkuista aina kolulle asti. Maasto oli vaihtelevaa ja reitiltä löytyi sekä ylä- että alamäkeä, synkempää kuusimetsää ja avokalliota.

Kolulle päästyämme muitakin ihmisiä alkoi enemmän tulla vastaan, sillä upeille näköalapaikoille pääsi parkkipaikalta reilun kilometrin kävelyllä. Myös me pidimme pienen tauon kolulla kun katselimme ja kuvasimme nähtävyyksiä.

 

Karttamme epätarkkuuden vuoksi kolulta lähteminen oli tuuripeliä, jotta jatkoreitin oikea polku löytyisi. Kilometrin taivaltamisen jälkeen totesimme, että väärää polkua olimme lähteneet joten lähdimme samaa polkua takaisinpäin. Melko pian kuitenkin otimme kompassit käteen ja poikkesimme pois polulta ja suuntasimme metsän halki kohti tavoiteltua polkua. Reilun kilometrin metsäsuunnistuksen jälkeen päädyimme tavoitellulle polulle, ja matka jatkui sitä pitkin. Puolitoista kilometriä taivalsimme polulla kunnes saavuimme sen päähän Kalliojärvenvuorille. Jälleen jouduimme turvautumaan kompassisuuntaan kun etenimme metsän poikki kohti Iso-Helventinjärven pohjoiskolkkaa. Iso-Helvetinjärven pohjoisosaan päästyämme vaellusta oli takana 28 km ja 6 ja puoli tuntia.

Rimpilamminmäelle kiipeämiseen tarvittiinkin jo kolmas ja neljäskin raaja mukaan, sillä nousujyrkkyyttä oli aika paljon. Mäen päälle päästyämme etsimme metsäautotielle johtavan polun. Metsäautotie johti Vähä-Ketvenjärvelle, mutta poikkesimme vähän ennen rantaa jälleen polun puolelle. Sitä pitkin taivalsimme aina Salmijärven pohjoisrantaa pitkin kulkevalle Haukkamaantielle asti. Haukkamaantietä pitkin kuljimme kolmisen kilometriä kohti Luomaharjua jossa tukikohtamme autoineen sijaitsi. Vajaan 38 km ja kahdeksan ja puolen tunnin talsimisen jälkeen saavuimme toistamiseen autolle.

Siirsimme auton Haukkajärven rantaan Hiedan majan pysäköintipaikalle. Auton lämpömittarin mukaan lämpötila oli noussut 15 asteeseen. Puolen tunnin tauon ja tankkauksen jälkeen lähdimme tekemään kolmatta lenkkiä. Reitti suuntasi Haukkajärven etelärantaa pitkin kohti Heinälahden nuotiopaikkaa ja siitä edelleen kohti Haukkajoen kämppää. Haukkajoentielle saavuttuamme taivalsimme sitä jokusen sataa metriä jonka jälkeen siirryimme jälleen polulle joka kulki Haukkajoen rantaa pitkin. Kuljimme Pirkan taivalta pitkin Lehtimaan poikki jonka jälkeen saavuimme metsäautotielle. Lähdimme oikaisemaan metsän poikki kohti Haukkajoentietä, mutta karttaan merkittyä polkua ei löytynytkään vaan jouduimme kompassin suunnalla etenemään kohti tietä. Tielle saavuttuamme olimme kulkeneet n.45 km ja reilut 10 tuntia. Tässä vaiheessa iltaa taivas oli mennyt pilveen ja ilmassa alkoi olla sateen merkkejä. Seuraavan kilometrin aikana alkoi tihuttamaan vettä ja loppumatka vaelluksesta etenikin enemmän tai vähemmän sateen alla. Loppumatkan autolle kuljimme tietä pitkin. Autolle saavuimme kun takana oli 51 km ja 11 tuntia 15 minuuttia. Koska tavoiteltu 12 tuntia ei ollut vielä tullut täyteen jatkoimme vielä autolta matkaa polua pitkin kohti Myllylahtea sekä Korvilahtea. Vähän Korvilahden ohituksen jälkeen kelloon tuli sellainen aika, että oli aika kääntyä takaisinpäin samaa polkua pitkin. Viimeisen kerran autolle saavuttuamme olimme saaneet täyteen tavoitellut 12 vaellustuntia sekä kuljettua matkaa n. 55 km.

Mahtava retki. Komea keli, upeat maisemat, hyvä treeni. Heinäkuun lopulla pitäisi pystyä tuplaamaan aika.

Helteistä päästiin eroon yllättävän äkkiä joten taas sai pukea päällensä pitkähihaisia ja -punttisia vaatteita. En minä niitä 27 asteen helteitä nyt niin kaipaa, mutta eivät nämä 13 asteen sadekelitkään oikein iske. Märkien kelien vuoksi lokasuojaton versio pyörästä sai jäädä useana päivänä varastoon happanemaan. Tällä viikolla ei päässyt kertaakaan työmatkaa pidemmälle pyöräilylenkille.

Muutenkin viikko oli perusmättöä, eipä juuri mitään poikkeavaa edellisiin viikkoihin verrattuna. Pyöräilyrintamalla siis pelkkää työmatkapyöräilyä, normikäynnit salilla ja suunnistusta keskiviikkona Nokirasteilla. Rasteilla tuli juostua 5 km:n rata. Se tosin ei tarjonnut mitään kovin kummoista suunnistusta, sillä usealla rastivälillä pystyi valitsemaan tiekierron. Kierron myös aina tein, sillä kauheasti ei innostanut rikkoa nilkkojaan Nokian kivikoissa jos ne vain jotenkin pystyi kiertämään.

Juoksulenkkejä viikolle tuli 5 kpl yhteensä n. 80 km. Tiistaina juoksin töistä VK1 -harjoituksen, eli sykkeet 140 – 150 välillä. Keskivauhti oli 4:13, mutta sykkeet pysyivät halutulla alueella. Loppumatkasta alkoi taas ylävatsalihas kramppaamaan, mutta sain pidettyä sen jotenkin hallinnassa, eikä vauhtia tarvinnut sen vuoksi himmata.

Torstaina aamulla juoksin töihin PK2 -hajoituksen, eli sykkeet 130 – 138 välillä, ja lopussa pari kilsaa kovempaa. Kovin rennosti ei tällä kertaa aamulenkki sujunut, mutta sykkeet sentään pysyivät jälleen halutulla alueella.

Lauantaina tein 6 kpl 1000 m vetoja. Ensimmäinen veto 3:40 vauhtia, neljä seuraavaa pyöri 3:30 paikkeilla ja viimeinen 3:24. Melko raaalta meno tuntui, mutta hengissä selvittiin. Viimeisen vedon loppupuolella iski taas sama kramppi ja viimeiset sadat metrit meni henkeä haukkoen kramppi rinnassa. Illalla 40 min:n saunalenkki.

Sunnuntaiaamusta juoksin vähän päälle 26 km 4:50 vauhtia.  Reissun loppuosassa tein parin kilometrin reippaamman pätkän.  Hieman tukkoista lenkin loppuosa oli, mutta viikko saattiin kuitenkin kunnialla pakettiin.

Viikko 21:
MA: ap. sali 1h, ip. pyöräily 16 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. juoksu 16.3 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 7.6 km (tot.)
TO: ap. juoksu 16.3, ip. pyöräily 16 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1 h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. juoksu 13.3 km, ip. juoksu 8.5 km
SU: ap. juoksu 26.3 km

Hellepäivät jatkuivat tällekin viikolle. Aamulla oli yleensä jo toista kymmentä astetta lämmintä ja iltapäivällä vähintään tuplaten. Juoksulenkit siis pääsi tekemään aamuisinkin jo shortseissa ja t-paidassa. Salikäynnit tosin ovat alkaneet näillä keleillä vähän tökkimään, kun ulkona arska paistaa täydeltä terältä ja sisällä on kuuma ja huono happi. Mutta väkisin on salitreenitkin väännetty loppuun asti.

Maanantain “säijänlenkki” meni hieman eri kelissä kuin edellisellä viikolla, sillä nyt lämpöä oli enemmän kuin tarpeeksi, kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Ainakin kun piti vielä pyöräillä pitkissä mustissa trikoissa.

Tiistaiaamusta pyörällä töihin ja iltapäivällä juosten kotiin. Kotiin tuli juostua Ratinan kautta, sillä meillä oli siellä cooperin testi. Suunnitelmissa ei ollut juosta testiä muuten kuin jos joku olisi tarvinnut “jänistä”, mutta kun jänölle ei ollut tarvetta ja osallistujia oli vain muutama, niin päätin sittenkin lähteä “tosissaan” matkaan. Ensimmäiset kierrokset olivat aika väsyneen tuntuista, mutta 400 m kierrokset menivät kuitenkin 90 sek. vauhtia. Kaikki 6 ensimmäistä kierrosta meni tarkalleen 90 sekunttiin (+- sek). 6,5 kierrosta tuli mentyä tuota vauhtia ja sitten alkoi loppukiri. Tulokseksi tuli 3300 m joka yllätti suuresti, sillä epäilin vähän kolmen tonnin rikkomistakin. Keli oli melko hyvä, sillä lämpä oli 19 astetta, pilvistä ja tuultakin oli takasuoralla ainoastaa vähän. Testin jälkeinen juoksu kotiin oli melko väsynyttä ja muutenkin tuskaista, sillä akilesjänne ei oikein tykännyt äskeisestä revittelystä.

Kesiviikkona oli perinteinen pyöräily – punttisali – pyöräily -päivä, ja näiden lisäksi kävin vielä Nokirasteilla juoksemassa 7 km radan. Sielläkin tuli käytyä pyörällä (7 km suuntaansa) joten keskiviikolle tuli ihan  mukava määrä liikuntaa. Suunnistuskin sujui yllättävän hyvin ja Nokian maastotkin tuntuivat hyväkulkuisilta viimeviikonlopun Riihimäen metsiin verrattuna.

Torstaiaamusta juosten töihin. Sykkeet yritin pitää PK-alueen puolella, paitsi lopussa jossa otin pari kilsaa vähän reippaampaa. Ensimmäinen aamu kun tarkeni juosta kevyemmässä varustuksessa.

Perjantaina ei ollutkaan muuta kuin salia ja pyöräilyä. Illalla piti mennä vielä Särkänniemi-suunnistuksen talkoisiin rakentelemaan kisakeskusta. Eli vähän niinkuin toinen työpäivä perään – pyörällä tietokonehommiin, onneksi ei sentään mennyt normaalia työaikaa.

Lauantaiaamusta piti laittaa kello soittamaan kuudelta aamulla jotta ehtisi tehdä aamutreenin ennen lähtöä hommiin Särkänniemi-suunnistukseen. Suunnitelmissa oli tehdä “kympin kova” parin kilsan verryttelyjen kera. Kova pätkä kuitenkin lyheni 7 kilometriin, sillä ylävatsalihas (tai joku siellä suunnalla) alkoi taas kramppaamaan ja se oli välittömästi sen kovan juoksun loppu. Kipu yltyi puolen kilometrin aikana niin kovaksi, että pysähtyä piti ja vetää vähän aikaa henkeä. Loppumatkakin kotiin oli tuskaista, mutta hölkkäämään sentään pystyi. Tuo 7 kilsaa meni suht mukavasti 4 min vauhtia ja uskoisin, että loppu 3 kilsaakin olisi mennyt, sillä reitin rankimmat osuudet olivat jo takanapäin. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Illalla tuli tehtyä juosten vielä 9 km saunalenkki.

Sunnuntaiaamusta heti viikon pitkälle lenkille. Tällä kertaa lenkki oli tarkoitus venyttää kahteen tuntiin. Sykkeet oli tarkoitus pitää 120 ja 130 välillä. Vauhdilla ei pitänyt olla väliä, mutta kyllä se siihen meni, että keskimäärin 4:50 min/km vauhtia yritin pitää yllä. Sykkeet pysyivät yllättävän hyvin kurissa, ja vain muutamassa mäessä syke nousi 131:een ja Kalkun mäessä 132:een. Loppussa otin pari kilometriä kovaa, alle 4 min/km vauhtia, ja yllättävän hyvin tuokin vauhti vielä irtosi 21 km jälkeen. Kokonaismatkaa tuli 26 km ja aikaa meni 2:05. Edellinen näin pitkä lenkki on tullut tehtyä viime kesälomalla Punkalaitumella – mmmm… kesälomaaaa.  Iltapäivästä alkoikin sitten satamaan vettä, joten pyörälenkille ei huvittanut enää lähteä.

Viikko 20:
MA:  ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. cooperin testi 3300 m, juoksu 16.4 km
KE: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 8.3 km (tot.)
TO: ap. juoksu 16.3 km, ip. pyöräily 16 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. juoksu 12.7 km, ip. juosku 9 km
SU: ap. juoksu 26 km

Alkuviikko alkoi vielä koleissa merkeissä. Keskiviikkona alettiin pääsemään jo kesäisiin lämpötiloihin, sillä elohopea nousi Tampereen seudullakin jo 20 asteen kieppeille. Onneksi torstai oli pyhäpäivä ja perjantainakin tuli otettua töistä vapaata joten mökkikauden avaukseen siunaantui todella upeat kelit.

Maanantaina ei lämpö jaksanut nousta edes kymmeneen asteeseen ja taivaaltakin tihutti ajoittain vettä, mutta lähdin kuitenkin töiden jälkeen polkemaan 50 km kotimatkaa. Lokasuojat olisivat olleet kova sana matkan aikana, sillä sen verran vesi lensi renkaista, että sekä etu- että takapuoli olivat märät kotiin tultaessa. Tälläkertaa ilma oli suht tyyni, joten tuulista ei ollut hyötyä eikä haittaa matkan teossa.

Tiistain työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin vielä illalla tekemässä vajaan 13 km:n juoksulenkin. Vauhtia yritin pitää sen verran, että sykkeet olisivat edes osan aikaa VK1:n puolella. Ensimmäinen vartti mentiin PK -sykkeillä, mutta loppumatka päästeltiin VK1 -alueella.

Keskiviikkoaamusta juoksin töihin rennon rauhallisesti siten, että sykkeet pysyivät PK2 -alueella. Aamulla tuli herättyä hieman normaalia aiemmin, joten tien päällekin tuli päästyä jo klo 5:40. Aamu oli kevään ensimmäinen vähän lämpimämpi, sillä asteita oli tuohon aikaan aamusta jo 8. Mukavasti sujui jälleen aamulenkki. Töistä tuli päästyä vasta klo 17 jälkeen joten pidennetylle viikonloppuvapaalle lähtö viivästyi hieman. Mutta töistä lähtö ei kuitenkaan venähtänyt niin pitkään ettenkö olisi lähtenyt sotkemaan pyörällä mökille päin. Pikkuisen vajaat 80 km ja pikkuisen vajaat 3 tuntia tuli reissulle mittaa. Komea oli keli pyöräillä, sillä aurinko paistoi ja lämpöä oli 20 astetta. Hieman sivuvastainen tuuli haittasi matkan tekoa, mutta muuten oli upea keli pyöräillä.

Torstaiaamupäivästä lähdimme ajamaan mökiltä koti Lohjaa, sillä siellä oli suunnistettavana Prisma-rastit. 5.6 km rata oli kierrettävänä ja aikatavoitteeni oli, että tunnin alle pitäisi päästä. Pari minuuttia meni päälle, eikä oikein muutenkaan kovin hyvin mennyt. Kolmella-neljällä rastilla tuli muutama minuutti turhaa haahuilua, sekä yhdelle rastille varmaankin 6 minuuttia pummia. On se kumma, että vaikka kompassi ja järki sanoo, että vinoon mennään, niin silti jalat vie vikaan entistä enemmän – siitä ei hyvä heilu. Onneksi oli sen verran isot kisat, että kilpailijakirjo oli laaja ja minunkin perään tulosluettelossa jäi vielä kourallinen kilpailijoita. Illalla tuli käytyä vielä 9 km verryttely-/saunalenkillä.

Perjantaiaamuna tuli nukuttua oikein puoli yhdeksään asti, vaikka  kirjava joukko erimerkkisiä lintuja, joutsenista lähtien, yritti aamuyöstä asti saada hereille. Vaikka aamulenkille tulikin lähdettyä samantien heräämisen jälkeen, niin lämpötila oli ehtinyt nousta jo 20 asteeseen. 12 km lenkin lähti liikkeelle 2 km hölköttelyllä, tämän jälkeen 2 km hieman alle 8 minuuttiin, sitten taas 2 km löysäilyä ja taas 2 km alle 8 minuuttiin. Sitten kilsa löysää ja sitten vielä yksi kilsan veto vähän alle 3:40 vauhtia ja loppu verryttelyä. Yllättävän hyvin sujui vuoden ensimmäiset tämän vauhtiset vedot. Aamupuuron jälkeen lähdimme Tuulin kanssa tekemään polkupyörillä lenkkiä. Mökiltä suuntasimme ensin Punkalaitumen keskustaan josta suunta kohti Alastaron keskustaa. Sieltä sitten Hirvikoskelle, Metsämaalle ja sieltä takaisin mökille. Matkaa kertyi 90 km ja aikaa meni 4 tuntia 20 minuuttia. Välillä oli mukavia myötätuuliosuuksia, mutta runsaasti oli myös ihan törkeää vastatuuliosuuttakin. Koko matkaan kului kyllä paljon enemmän aikaa kuin tuo 4:20, sillä matkan varrella oli jokusia pikavisiittejä kavereiden sekä vanhempien luona, eli perille saavuimme vasta illansuussa. Lämpöä oli 25 astetta ja aurinko helotti taivaalta joten mökille saavuttiin käsivarret palaneina.

Viikko 19 (ma – pe):
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1 h, ip. pyöräily 49.5 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. pyöräily 16 km, juoksu 12.7 km
KE: ap. juoksu 16.3 km, ip. pyöräily 79.2 km
TO: ap. suunnistus 7.6 km / 62 min (tot.), ip. juoksu 9.1 km
PE: ap. juoksu 11.6 km, ip. pyöräily 89.8 km

Männäviikko oli vihdoin ja viimein, piiiitkästä aikaa, kunnon juoksutreeniviikko. Määrää tuli riittävästi ja laatuakin pääsi tekemän. Laadulla lähinnä tarkoitan sitä, että yksi suht kunnon VK-lenkki tuli tehtyä, sekä pitkä lenkki lähenteli jo kahta tuntia.

Maanantaina ei huvittanut lähteä Suolijärven maastoon suunnistamaan, sillä se maasto ei ole kovin kummoinen ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin sinne änkee porukkaa enemmän kuin metsä vetää. Lähdin siis mielummin töiden jälkeen pidemmälle pyörälenkille. Tein taas perinteisen kierron Lempäälän kautta, mutta nyt en kiertänyt Säijästä vaan suuntasin suoraan Pirkkalan lentokentälle päin. Tämä siksi, että tuuli oli juuri sen suuntainen, että ei kauheasti huvittanut lähteä puskemaan vastatuuleen Säijän avoimilla suorilla. Tämä oli ensimmäinen vähän pidempi lenkki uusilla slikseillä. Hyvin tuntui rullaavan vaikka vastatuulen vuoksi nautinto vähän latistui.

Tiistaina juoksin töistä kotiin. Yritin mennä PK-sykkeillä ja ihan hyvin onnistuikin. Muutenkin juoksu tuntui ihmeen mukavalta näin työpäivän päätteeksi.

Keskiviikkona menimme Kangasalle Heramaan iltarasteille. Aamulla olin pyöräillyt töihin salin kautta ja töiden jälkeen pyöräilin Hervantaan jossa pyörä kyytiin ja autolla K:alle. Iltarasteilla oli teemana rinnerastit joka perinteisesti ei ole ihan minun suosikkiteemojani. Mutta yllättävän hyvin liput löytyivät, tosin ratakaan ei kovin vaativa ollut. Sijoitus oli 5 km radalla 12. ja kärkeen aikaeroa tuli vajaat 7 min.

Torstaiaamusta piti sitten juosta töihinpäin jotta saisi illalla ajettua tiistaina töihin jätetty pyörä kotiin. Kyllä vaan aamulenkki oli taas poikaa, minulle tuntuu sopivat parhaiten juuri tuo ajankohta lenkkeilyyn. Vaikka lähtö oli vähän ennen klo 6:a, niin juoksu kulki kevyen oloisesti. Menin rennon rauhallista vauhtia sen kummimmin sykkeistä tai kilometriajoista välittämättä. Lopussa otin reilun km:n reippaamman vedon jotta saisi treenattua myös vähän irtiottokykyä.

Perjantai oli täysin maanantain toisinto. Eli aamulla salin kautta pyörällä töihin ja töistä pidemmän kautta kotiin. Positiivista illan pyörälenkissä oli maanantaihin nähden, että 3/5 matkasta oli pääosin myötätuulta. Tuo ensimmäinen 30 km meni lähes 30 km/h vauhtia, mutta sitten kun reitti kääntyi vastattulen puolelle, niin koko matkan keskinopeus tippui taas sinne perinteisen 28 km/h kieppeille.

Lauantaiaamusta, ennenkuin lähdimme Alastarolle äitienpäiville, kävin tekemässä vuoden ensimmäisen VK-lenkin (reitti). Alussa pari kilsaa rauhallista ja sitten pikkuhiljaa vauhdin nostoa siten, että seuraava 10 km meni juuri hieman alle 4:10 min/km vauhtia. Aluksi menin km kerralaan katsoen, että alkaako pistämään ja tuntuuko akillesjänteeseen, mutta kun ongelmia ei ilmennyt, niin suunniteltu 8 km VK piteni 10 km:iin. Lopussa vielä vajaa pari km rauhallista hölkkää ja sitten tyytyväisenä kotiin täynnä hyvin sujuneen harjoituksen euforiaa. Alastarolle lähtiessä otin takaluukkuun mukaan pyörän, sillä suunnitelmissa oli, että jos kelit sallivat, niin voisin polkea Alastarolta Ylöjärvelle. Mutta +5 asteen lämpötila, vesisade ja kova vastatuuli hyydyttivät suurimman pyöräilyinnon ja jätin polkemisen seuraavaan kertaan. Illalla tihkusateessa tuli kuitenkin tehtyä vielä saunalenkki jotta äitienpäiväkakusta saisi edes osan sulatettua.

Sunnuntaiaamusta lähdin tekemään pitkää juoksulenkkiä (reitti). Tavoitteena oli mennä PK-alueen sykkeillä vähintään puolimaratonin verran ja sen päälle km:n reippaampi veto ja sille loppuverryttely. Suunnitelmat toteutuivat täydellisesti. Vaikka alussa tuntuikin, että ihan virkeimmillään jalat eivät olleet, niin muutaman kilsan jälkeen meno alkoi kuitenkin maistumaan ihan hyvältä ja loppumatka meni ihmeen kevyesti ja mikä pääasia, niin kivuitta.

Viikko 18:
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 51 km
TI: ap. pyöräily 16 km, ip. juoksu 16.3 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 9 km, suunnistus 6 km / 47 min
TO: ap. juoksu 15.8 km, ip. pyöräily 16 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50 km
LA: ap. juoksu 13.7 km, ip juoksu 8.1 km
SU: ap. juoksu 23.1 km

Voi, voi, voi, voi ja ai-jai, jai, jai, jai, jai, ja voi voi voi. Oikein hirvittää kun muistelee millainen herkkuviikko on takana, siitä on kyllä tervellinen ja tiukka ruokavalio kaukana. Herkkupäivät alkoivat oikeastaan jo viime viikon lauantaina, kun ajelimme Alastarolle päin. Alkajaisiksi matkan aikana tuli vedettyä yksi pussillinen lakua. Sitten illalla meni jokunen pala äiteen makoisaa mustikkapiirakkaa. Sunnuntaina oli kummipojan synttärit ja siellä tuli syötyä jos jonkinnäköistä kakkua, ja mausta päätellen ei ihan terveellisemmästä päästä, mmmm….. Maanantaina oli esi-vappu, sillä ensimmäinen tippaleipä ja sima-annos tuli tuhottua. Tiistaina vein syntymäpäiväni kunniaksi töihin pari suklaalevyä ja tuli siinä sivussa itsekin syötyä siitä muutama pala. Illaksi Tuuli oli ostanut jalkapallonkokoiset suklaamuffinssit ja se tuli syötyä jäätelön kera. Keskiviikkona sitten söin Tuulilta jääneen muffinssin jämät melkeinpä puolen litran jäätelön kera. Torstaina töissä kahvipöytään oli ilmestynyt tuliaissuklaita ja tummasta suklaastahan minä en näppejäni saanut pidettyä irti. Illalla yksin kotona ollessani löysin kaapista suklaakaurakeksejä ja niitä meni varmaankin kymmenen kappaletta. Perjantai oli varmaan paras (=pahin) päivä, sillä töissä oli tuloksen julkistustilaisuus ja siellä tarjottiin Arnolds -tyyppinen donitsi, sitten iltapäivällä osasto tarjosi hillomunkkia ja simaa, ja ahneuksissa tuli tietenkin vedettyä tupla-annos. Illalla vappuaaton kunniaksi vielä vähän lisää simaa, tippaleipä ja munkki, sekä vähän pullaa. Lauantaina vähän pullaa ja illalla Porissa jäätelö. Sunnuntaina Porista ajellessa lakua, vähän Batteryä, kotona pullaa ja vapusta jäänyt munkki. Kalorimäärrää en ole vielä uskaltanut noille laskea, ja voi olla parempi, että jää laskemattakin.

Tuli viikolla sentään vähän ulkoiltuakin. Maanantai alkoi perinteisesti työmatkapyöräilyllä ja tunnin salikäynnillä. Töistä pyöräilin taas vähän pidemmän kautta, kun kiersin kotiin Lempäälän ja Säijän kautta. Taas oli alkumatkasta niin jumalaton vastatuuli, että hermot meinas mennä, mutta onneksi puolenvälin jälkeen reitti kääntyi myötätuuleksi.

Tiistaina oli vuorossa normi työmatkapyöräilyt. Töiden jälkeen kävin viemässä uuden pyöräni ensihuoltoon sillä ensimmäinen 500 km sillä tuli täyteen ja ensihuolto kuului kauppahintaan. Pyörähuollosta juoksentelin kotiin 12 km. Hieman alkaa tuntumaan siltä, ettei tuo pyöräily ihan palvele asiaansa juoksutreenin alle, sillä juoksu tuntuu heti pyöräilyn päälle melko kankealta. Pitää alkaa miettimään jättäisikö juoksupäivinä ainakin toiseen suuntaa töihin pyöräilyn pois.

Keskiviikkoaamusta jouduin menemään autolla töihin, sillä päivällä piti päästä hammaslääkäriin (reikiä pitkästä aikaa 0). Kävin aamulla salilla ja kun pyörä oli autonperässä mukana ja vein päivällä auton Tuulille (samalla kun kävin ilmoittautumassa Pirkan Pyöräilyn 134 km matkalle), niin pääsin polkemaan illalla töistä kotiin. Illalla kävin hakemassa pyörän pois huollosta ja samalla pääsin kokeilemaan pienen matkan alle laitettuja uusia sliksejä jotka oli vaihdetty cyclocross -renkaiden tilalle (kiitos tästä mieluisasta syntymäpäivälahjasta). Mukavasti tuntui rullaavan, vähän kovempi tuntuma niissä asfalttiin oli joten epätasaisuudet tuntuu nyt vähän paremmin. Kuivuisi vaan nuo kelit, niin pääsisi tekemään pidemmän lenkin.

Torstaiaamusta juoksin pitkästä aikaa töihin. Meno tuntui tosi hyvältä ja kevyeltä, joten näitä juoksuja pitää alkaa ottaa taas ohjelmaan. Tuuli toi aamulla autolla pyöräni töihin joten pääsin polkemaan töistä kotiin. Kotimatkalla kävin Pirkkalan Kurikassa suunnistamassa 5 km:n iltarastit. Työkaveri oli ratamestarina joten piti sitä käydä katsomassa millaiset radat Jallu oli saanut aikaiseksi. Näin suunnistuskauden alkupuolelle ihan sopivan helppo rata, ei jäänyt paha mieli.

Perjantaina, vappuaattona oli ohjelmassa taas pelkästään työmatkapyöräilyt ja sali. Illalla vappuaterian jälkeen kävimme tekemässä reilun parin tunnin kävelyn Lamminpään harjulla haeskellen geo-kätköjä, ihan mukavaa hommaa tuokin.

Vaikka lauantaina iltapäivällä oli vuorossa minun vuoden ensimmäiset suunnistuskisat, niin kävin kuitenkin tekemässä aamusta reilun 12 km:n rennon juoksulenkin. Keli oli mukavan kostea, sillä yöllä oli tullut kunnolla vettä. Lämpöä oli 8 astetta joten kun sade oli tauonnut, niin oli aivan mahtava juoksukeli. Alku oli hieman jäykän tuntuista, mutta loppu tuli kevyesti.

Lauantai-iltapäivästä oli sitten lähdettävä numero rinnassa metsään. Porissa Karhurasteilla. Hieman oli epävarma olo, sillä elokuun jälkeen en ole juuri suunnistamassa käynyt. Päivä oli aurinkoinen, lämpöä 9 astetta ja metsäkin suht kuiva, vaikka aamusta oli tullutkin vettä. Alku sujui ihan mukavasti siihen nähden, että avokalliomaastossa edettiin. Koko ajan oli kuitenkin melko epävarmaa menoa ja mentiin niillä rajoilla, että oliko sijainti tiedossa vai ei. 9 – 10 välillä sitten sijainti hukkui vaikka piti olla helppo väli. Väittäisin, ettei karttakaan ollut ihan ajan tasalla tällä välillä, mutta ei siinä siitäkään huolimatta saanut 15 min pummia tehdä. 4.6 km reittiin kului aikaa 70 min ja tappiota toiseksi viimeiselle n. 17 min. Hieman oli orpoa metsässä, sillä lähdin koko porukan kolmanneksi viimeisenä matkaan ja maaliin tulin toiseksi viimeisenä – ja viimeisenä sellaisena joka sai hyväksytyn tuloksen. Ei siis tarvinnut muita kilpailijoita metsässä väistellä.

Sunnuntaina aamupäivästä oli edessä pidempi, 8.7 km lenkki. Lämpöä oli 5 astetta, tuuli ja taivas oli pilvessä. Oli pirun kylmä, onneksi sentään vettä ei enää tullut, vaikka muutama tippa lähdössä taivaalta tippuikin. Jälleen olin lähes viimeinen joka metsään lähetettiin, joten yksinäistä menoa oli taas tiedossa. Homma sujui kuitenkin ihan mukavasti eikä mitään edellisen päivän kaltaista hakua tullut. Joka rastilla pientä pyörimistä, mutta sehän kuuluu asiaan. Pieniä polkuja pystyi yllätävän hyvin hyödyntämään joten pitemmätkin välit etenivät ihan mallikkaasti. Sijoituskaan ei ollut viimeinen, sillä jostain syystä Lauttakylän Lujan menijä viihtyi metsässä minuakin kauemmin.

Karhurastien kisakeskus

Viikko 17:
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50 km
TI: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 12.1 km
KE: ap. punttisali, ip. pyöräily 16.5 km
TO: ap. juoksu 15.7 km, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 6.2 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. juoksu 12.3 km, ip. suunnistuskisa 7.1 km (tot.)
SU: ap. suunnistuskisa 11.9 km (tot.)

Olen koittanut pitää kiinni siitä, että juoksutauon jälkeinen nousujohteinen harjoittelu pitäsi edetä siten, että viikkoa kovennetaan vain yhdellä osa-aluella. Nämä osa-alueet ovat lenkin pituus, lenkin kovuus ja lenkkikerrat. Saa nähdä alkaako kroppa kiukuttelemaan, sillä tällä viikolla tuli edettyä näillä kaikilla kolmella osa-alueella, tosin aika maltillisesti. Viikon pitkä lenkki venyi viime viikosta n. 4 km:lla, lauantaina tuli tehtyä kaksi lenkkiä ja kovan juoksun osuus vähän nousi. Viikon juoksu kilometrit nousi jo 65 km:iin.

Neljäskin muutos edellisiin viikkoihin tuli siinä, että suunnistuskausikin tuli avattua maanantaina. Soppeenharjun koululla järjestettiin vuoden kolmannet Tampereen iltarastit, mutta meille se oli vasta kauden ensimmäinen. Itse jätin suosiolla emit:n kotiin, sillä tarkoitus oli mennä erittäin rauhallisesti vaikkapa jopa kävellen ja tunnustellen mitä akillesjänne tykkää suunnistuksesta. Vähän matkaa jaksoin hölkkäillä, mutta sitten petti pokka ja piti vähän nostaa vauhtia. Metsässä oli vielä paikoin lunta, mutta suht. kuivin kengin reissusta selvisi. Olisi ehkä pitänyt sittenkin ottaa emit mukaan, sillä omalla kellolla otettu aika olisi tuonut 5 km:n reitillä 10. sijan.

Tiistain juoksulenkki tuli tehtyä osittain VK -harjoituksena. Lenkin aikana tuli tehtyä myös yksi km:n veto. Hieman kankeeta meno oli, ja siihen syynä oli varmaankin työmatkapyöräily jonka olin tehnyt juuri ennen juoksulenkkiä.

Keskiviikkona pyöräilin taas vähän pidemmän matkan, kun tein töistä lähtiessäni lisälenkin Lempäälän ja Säijän kautta. Gepsi jäi kotiin joten tarkka aika jäi ottamatta, mutta arvioni on, että 50 km:n matkaan meni 1:45. Tällä kertaa vastatuuli ei ollut niin paha kuin viimeksi, mutta kyllä paikoin sai puskea tuulta päin ihan tosissaan.

Torstain juoksun pystyin tekemään suunnitelmien mukaisesti rauhallisella vauhdilla. Keskisyke pysyi alle 130:n ja vauhtikin oli 14 km:n matkalla 4:48 min/km.

Perjantaina ei tullut tehtyä kuin aamulla työmatkapyöräily ja tunnin salitreeni. Pyöräkin jäi töihin kun illalla oli muita menoja. Perjantai toi taas talouteen kasan uusia lenkkareita, sillä Tuuli kävi hakemassa DHL:n varastolta Englannin nettitilauksen.

Lauantaina kävin testaamassa uuden Asics Nimbus 11 -lenkkarit vajaan 13 km lenkillä. Lenkin aikana tuli tehtyä pari km:n vetoa hieman alle 4 min/km vauhtia ja ne menivät ihan OK. Myös Nimbukset olivat ihan hyvän oloiset ja ennen kaikkea oikean kokoiset. Minulla oli pieni pelko perseessä, että olisiko 42.5 koko taas liian pieni, niinkuin se oli edellisenä vuona ollut. Mutta onneksi kenkä oli ihan hyvä, eikä 100 € mennyt hukkaan. Illalla tuli tehtyä pitkästä aikaa saunalenkki. Se ei tosin ollut kuin reilu 6 km, mutta pitkästä aikaa kaksi lenkkiä/päivä.

Sunnuntaiaamusta tuli lähdettyä juosten hakemaan perjantaina töihin jätettyä pyörää. Hieman tein lisälenkkiä matkan varrella jotta viikon pitkä lenkki pitenisi edellisestä viikosta. Matkaa sain kerrytettyä 19.5 km ja vauhtikin pysyi taas kurissa. Iltapäivällä kävimme kummipojan 10 v. synttäreillä ja sen jälkeen heti lähdimme Tuulin kanssa sulattamaan täytekakkua 50 km:n pyörälenkille.

Sunnuntaina tuli haettua myös ensimmäiset geo-kätköt.

Geo-kätköllä

Viikko 16:
Ma: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 5.6 km
Ti: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 12.1 km
Ke: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50.4 km
To: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 14.1 km
Pe: ap. pyöräily 18 km, sali 1h
La: ap. juoksu 12.7 km, ip. juoksu 6.3 km
Su: ap. juoksu 19.5 km, pyöräily 16 km, ip. pyöräily 50.1

Taas tuli kokoelmiin uusi omalta osaltani ennen kokematon vaiva. Nimittäin vasemman kantapää ulkosyrjä kipeytyi mystisesti tiistai-iltana kun olimme rauhallisella ja lyhyellä kävelylenkillä. Vähän aiemmin olin kyllä käynyt tekemässä tunnin juoksulenkin, mutta juoksun aikana en tuntenut mitään kipua tuossa kohdassa. Tuo tunnin lenkki pidensi taas edellistä tauon jälkeistä pisintä lenkkiäni vajaalla 15 min:lla ja pituutta tuli lisää reilu 3 km. Hieman turhan reippaasti tuo lenkki tuli tehtyä, sillä keskivauhti karkasi 4:30 min/km, olisikohan taas tottumattomiltaan tuollainen vauhti kovalla asfaltilla kipeyttänyt kantapään.

Keskiviikkona kantapää oli edelleen tosi kipeä ja sattui kävellessä joka askeleella. Kävin oikein työterveydessä kysymässä, että pitäisikö sitä vähäsen kuvata, mutta hiusmurtuma ei kuulemma näy kuvissa kuin vasta parin viikon oireilun jälkeen. Töhin olin tullut uudella pyörällä sillä mielellä, että kotiin pyörältäisiin vähän pidemmän kautta. Hurautinkin töistä Lempäälän ja Säijän kautta kotiin. Matkaa kertyi 50 km josta suurin osa oli vastatuulta. Vastatuulen vuoksi keskivauhti jäi 28 km/h kieppeille.

Torstaina hpk:aan ei tullut kuin normaalit työmatkapyöräilyt, sillä kantapää oli edelleen niin kipeä, että en uskaltanut lähteä tekemään ohjelmassa ollutta tunnin juoksulenkkiä.

Vaikka perjantaina kantapää olikin kävellessä edelleen tosi kipeä ja lauantaiaamunakin postia hakiessa pieniä tuntemuksia oli, niin lähdin kuitenkin kokeilemaan miltä juoksu tuntuisi. Otin varmuuden vuoksi kantakorokkeen pois kipeän kantapään puoleisen kengän pohjasta, sillä se ei ainakaan helpottaisi kipua. Yllätykseksi kantapää ei sattunut yhtää juostessa. Ilmeisesti juoksutyylini on enemmän päkiävoittoinen ja ko. osa kantapäästä ei juurikaan ota iskua vastaan. Lenkki meni siis ihan mallikkaasti vaikkakin tällä kertaa tuntui, että sykkeet olivat jopa vähän korkealla. Tein myös matkan aikana jo yhden kilometrin vedonkin vähän alle 4 min vauhdilla.

Lauantaina iltapäivästä kävimme Tuulin kanssa totuttamassa “Italian ihmettä” Suomalaisiin keleihin. Lämpöä +3 astetta, välillä tihutti vettä ja välillä tuli räntää. 50 km:n pyörälenkin kiertosuuntakin tuli valittua myös väärin, sillä pahimmilla aukeepaikoilla puhalsi melkoinen vastatuuli. Kovin keväinen keli ei ollut, mutta mukava lenkki silti oli.

Heti sunnuntaiaamusta tuli lähdettyä jälleen juoksulenkille. Suuntasin lenkin kohti Lamminpään pururataa ja samalla tarkastamaan joko hiihtoladut olivat sulaneet kokonaan. Siltä reitiltä ei enää vannoutuneinkaan hiihtointoilija kyllä löytänyt riittävästi lunta hiihtoon, vaan juoksu onnistui lähes täysin sulalla alustalla. Matkaa kertyi melkein 16 km, joten tämän vuoden ensimmäinen vähän pidempi juoksu  näki päivänvalon. Sää ei ollut muuttunut yhtään keväisemmäksi, sillä räntää tuli vaakasuoraan +1 asteen lämmössä. Vaikka iltapäivästä sää muuttuikin komeen aurinkoiseksi, niin sen verran häjyn tuulinen keli oli, että pyörälenkille ei huvittanut lähteä.

Viiko 16:
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16,5 km
TI: ip. juoksu 13.7 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50 km
TO: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16,5 km
LA: ap. juoksu 12.5 km, ip. pyöräily 50 km
SU: ap. juoksu 15.7 km