Viikko 9/2021 (1.-7.3.2021)

Ei se kevät sitten vielä säiden osalta tullutkaan. Alkuviikosta pääsi vielä nauttimaan keväisistä keleistä, lämpöasteita oli ja aurinkokin paisteli. Torstaina lämmöt tippuivat jälleen pakkaselle ja viikonloppuna saatiin vähän uutta pakkasluntakin, kovan tuulen kera. Mikäs siinä, hiihtokelit näyttävät sittenkin jatkuvan vielä näillä leveyspiireilläkin.

Maanantain työmatkapyöräilyt pääsi tekemään jo melko hyvissä olosuhteissa. Pyörätiet alkavat olemaan melko sulat, vaikka edelleen löytyykin jäisiä/sohjoisia pätkiä. Illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa Nokian Välimaan lenkin. Matkaa kertyi 10.5 km ja aikaa kului 49 minuuttia. Sykkeet olivat ihan sopivan alhaalla vaikka juoksu oli vähän väsyneet tuntuista. Keli oli mukava. Lämpöä oli pari astetta ja alusta pääosin sula, joten kesätossulla pärjäsi hyvin, vaikka paikoin olikin vähän jäistä. Takareidet meni melko jumiin, mutta viimekuun pohjeongelmat tuntuvat olevan voitettu kanta. Illalla oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Voittoisia eriä oli 8/9 vaikka peli ei ihan kaikkein virkeintä ollutkaan. Tasaiset erät sattuivat kääntymään tällä kertaa näin.

Keskiviikkoiltana tein Zwiftissä kahden tunnin polkaisun. Melko maltillisilla tehoilla keskimäärin menin. Keskitehot olivat 155W (FTP 67%), mutta treenin aikana tuli otettua jonkin verran “etappivetoja”, joissa tuli puristettua ihan hyviä watteja. Jalka oli alkujumin jälkeen yllättävän hyvässä iskussa, ja vedot sujuivat mukavasti. Keskiviikkona tuli noudettua myös uusi treeniväline, kun Espanjan härkä oli saapunut Suomeen. Orbea Terra on gravel-pyörä, jolla pitäisi alkaa kulkemaan työmatkoja, sekä laajentaa pyörälenkkejä sorapintaisille alustoille.

Torstain työmatkapyöräilyt “pääsi” tekemään jälleen pikkupakkasessa, kun talvi sai uutta puhtia. Illalla kävin hiihtämässä luistelutyylillä kahden tunnin lenkin. Muuten meni normaalin Topinlenkin, mutta Virelän lenkin vaihdoin sahaamiseen Lamminpäässä. Keli oli sen verran jäinen, että vauhti oli jälleen ihan reipasta. Ladut oli onneksi ajettu, joten melko hyvin kuitenkin pystyi hiihtämään, vaikka välillä joutuikin jäisimpiä kohtia lykkimään tasatyönnöllä. Horhan alamäki oli ajamatta ja suljettu.

Perjantaiaamun työmatkapyöräilyssä oli kymmenen astetta pakkasta, mutta iltapäivällä pakkasta oli enää viitisen astetta. Päivällä oli myös reilun tunnin hieronta, ja illalla tein kolmen vartin kotisalitreenin.

Heti lauantaiaamulla tein jälleen Zwiftissä ramp-testin. Alkuun lämppäsin 30 minuuttia, jonka jälkeen aloin ramppaamaan watteja ylös. Tällä kertaa sain poljettua koko minuutin 340W ja viimeisen minuutin keskitehot olivat 345W (jos sumeilla silmilläni näin oikein). Zwift antoi FTP-arvoksi tälle suoritukselle 257W, eli kehitystä kahden viikon takaiseen testiin tuli 11W. Testin jälkeen tuli kiire pyörän päältä pois, sillä olo meni sellaiseksi, että taju oli jälleen lähtemässä. Pienen lattialla kieriskelyn jälkeen poljin vielä verryttelyä puoli tuntia. Illalla kävin vielä juoksemassa tunnin (tasan) / 13 km:n Nokian paloaseman lenkin. Lämpöä oli vaihteeksi asteen verran plussaa, ja uutta lunta oli satanut pikkuisen. Alusta oli siis pitävä ja kesäkengällä pärjäsi ihan hyvin. Kulku oli suht ok, vaikka sykkeet olivatkin hieman koholla.

Sunnuntaiyönä oli satanut jonkin verran uutta pakkaslunta ja aamulla hienoinen sade jatkui edelleen. Pakkasta oli nelisen asetta. Lähdin aamulla tekemään kotoa perinteisen hiihtoa. Matkan mittaa en etukäteen tiennyt, kun ei ollut tiedossa missä kunnossa ladut olivat. Ensimmäisen latukoneen ohitin alle kilometrin hiihdon jälkeen Haukiluomassa ja toinen tuli vastaan Soppeenharjulla. Paikoin oli melkoinen työmiehen keli, kun ajetuista laduista huolimatta, kovalla tuullella satava lumi tukki ladut melko nopeasti. Porintien jälkeen Aliselle päin mennessä tuli Nokian latukone vastaan ja se oli känyt tekemässä ladut aina Takalauttalaan asti. Takalauttalassa paistoi välillä jopa aurinko, mutta sitä herkkua ei kovin kauan kestänyt ja lumisade alkoi uudelleen. Kävin poikkeamassa vielä Myllyhaassa ja sielä menin Koukulle ja sen jälkeen Virelään ja kotiin. Ladut loppuivat Kolmenkulman maankaatopaikalle, jonka jälkeen meno hidastui melkoisesti. Mottoritien alituken jälkeen menin pari kilsaa erittäin huonokuntoista metsälatupätkää, mutta Virelässä oli taas ladut jonkinnäköisessä kunnossa, josin melko ummessa. Matkaa kertyi 51 km ja aikaa kului 4:17. Suht rankka reissu.

Viikko 8/2021 (22. – 28.2.2021)

Vahvoja kevään merkkejä ilmassa, eteenkin viikonloppuna. Aurinkoa, plussa-asteita, valuvia rännejä. Alkuviikko tosin mentiin vähän erillaisessa säässä. Silloin pakkanen ja jäätävät sateen kuorrutti kaikki paikat jääkerrokseen ja lumiset puut pudottivat lumipaakkunsa alas.

Tämä viiko oli treenien suhteen hieman poikkeava. Hiihtämässä kävin kolme kertaa ja työmatkapyöräilyäkin tuli kolmelle päivälle. Palasin myös pienen tauon jälkeen MO:n yhteistreeneihin, ja juoksut jäivät pohjevaivan vuoksi tosi vähiin.

Maanantai oli ensimmäinen työmatkapyöräpäivä. Pakkasta oli aamulla sekä illalla seitsemän asetta, ja jäisen sateen jälkeen alusta oli paikoin melkoisen jäinen. Illalla kävin hiihtämässä luistellen perinteisen 31.5 km:n Topinlenkin. Ennakko-oletus osui nappiin ja keli oli melkoisen liukas. Pakkasta oli -9 astetta ja jäinen ladun pinta oli rouhittu mukavaksi hiihtää. Matkaan kului hieman alle kaksi tuntia, eli vauhti oli 16 km/h (lauantaina sama lenkki meni perinteisellä tyylillä ja huonossa kelissä, aikaan 2:35). Viimeisen kolmen päivän treenimääräksi tuli vähän vajaat 11h – alkoi jo tuntumaan.

Tiistaina jätin taas juoksulenkin väliin pohjevaivan vuoksi, mutta illalla menin pelaamaan sulkapalloneluria puoleksitoista tunniksi. Halli oli edelleenkin jäinen, mutta nyt olin varustautunut pitkähihaisella paidalla. Pelikin sujui ihan kiitettävästi, joten kylmä ei tullut. Ja pohjekin kesti.

Keskiviikkoiltana oli MO:n yhteistreenien vuoro. Lämpöasteita oli asteen verran, mutta taivaalta tuli vähän tihkusadetta. Kylmä ei sentään tullut vaikka vähän nahkea olo välillä olikin. Pyöräilin ensin kotoa Teivon parkkiin, josta lähdimme tekemään mäkivetoja. Ensin ajoimme mäkeä Siivikkalassa päin, sitten Teivon läheisyydessä, jonka jälkeen siirryimme Vuorentaustan maston mäkeen. Sieltä palasimme vielä Teivon mäkeen, jonka jälkeen poljin takaisin kotiin. Aikaa kului 2:20 ja matkaa kertyi lähes 40 km. Keskisykkeet pysyivät maltillisesti 107 bpm:n lukemissa, mutta maksimi kävi 159 bpm:ssä. Paikoin oli melko hapokasta menoa. Hyvä treeni.

Torstaina oli ohjelmassa jälleen työmatkapyöräilyt. Aamulla oli pari astetta plussaa ja paikoin oli jäistä ja paikoin jo pehmeää. Illalla sai pyöräillä vähän märemmissä oloissa, kun vesi lensi takarenkaasta selkään ja persuuksiin. Takamaus oli ihan jäässä kun kotiin pääsi. Illalla poljin vielä trainerilla 90 minuuttia 163W (FTP 71%) tehoilla ja 117 bpm:n keskisykkeellä. Vähän oli väsynyttä menoa.

Peljantaina oli viikon kolmas konttori- ja työmatkapyöräilypäivä. Pari astetta oli lämpöä ja alusta oli sohjoinen ja märkä. Nyt muistin laittaa takalokarin paikoilleen joten ei takalisto päässyt tällä kertaa kastumaan. Paikoin alkoi jo asvalttikin näkymään sohjon keskeltä. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta oli pari astetta pakkasta ja lähdin tekemään pidempään hiihtolenkkiä luistelutyylillä. Pääosa laduista oli ajettu isolla koneella, tai sitten niitä ajettiin parhaillaan. Lamminpää – Virelä väliä ei oltu ajettu ja kottin päin tullessa Horhan jyrkkä alamäki olikin mielenkiintoinen laskea. Sää oli komean aurinkoinen ja latu liukas. Reitti kulki kotoa ensin Lamminpään majalle ja sieltä Julkujärven ja Porin tien kautta Myllyhakaan. Sitten samaa reittiä takaisin. Matkaa keryi 50.7 km ja aikaa kului 3:07, eli melkoisen vauhdikas keli, kun mäkeäkin tuolle pätkälle sisältyy jonkun verran. Tällä lenkillä tuli rikottua 500 km:n rajapyykki hiihdossa tänä talvena. Illalla kävin vielä kokeilemassa pohkeen kestoa juoksun merkeissä. Juoksin vähän reilun 8 km:n saunalenkin, ja ainakin sen matkan pohje kesti ihan hyvin. Vauhtikin oli jäiseen keliin nähden ihan kohtalainen 4:41 min/km, sykkeet (136 bpm) kylläkin vähän korkealla, mutta aamun hiihtolenkki varmaankin nosti niitä vähän. Mutta pääasia oli, että jalka kesti ja juoksua voi nyt lisätä seuraavalla viikolla.

Sunnuntai oli myös komean aurinkoinen ja lauantaita vieläkin lämpimämpi. Parhaimmillaan lämpö nousi ainakin 6 asteeseen. Jätin siis sisäliikunnat väliin koko viikonlopulta ja suuntasin jälleen hiihtoladuille. Ajoin ensin autolla pari kilometriä Nokian maankaatopaikan kupeeseen, josta lähdin luistellen tekemään jälleen pidempää hiihtolenkkiä. Ensin hiihdin Koukun majalle ja sieltä Porin tien, Alisenjärven ja Takalauttalan kautta Harjuniittyyn niin pitkälle kuin latua riitti. Porin tien ja Harjuniityn väliä ei oltu vähään aikaa ajettu, joten latupohja oli paikoin tosi jäinen. Harjuniitystä palasin Porin tielle ja sielä Myllyhakaan. Sitten taas takaisin päin ja Antilan tilalle ja sieltä takaisin Myllyhakaan. Sitten Koukkujärven kautta takaisin autolle. Matkaa tuli tasan 50 km (20 m päälle) ja aikaa kului 3:12. Keli oli lauantaihin verrattuna vähän hitaampi. Aurinko alkoi jossain vaiheessa pehmentämään latua ja meno hidastui. Varjopaikoissa ura oli mukavan liukas. Myös hyytymisen merkkejä oli ilmassa, sillä jo lähtiessä jalat olivat vähän väsyneet ja matkan teko alkoi jossain vaiheessa jo tuntumaan.

Ensi viikko onkin sitten kalenterikevään ensimmäinen viikko, mutta loppuviikosta näytetään menevän taas vahvasti pakkasen puolelle. Toivottavasti alkuviikosta ei kaikki lumet vielä sula, jotta hiihtokelejä riittää vielä muutamaksi viikoksi täällä etelässäkin. Tosin ensi viikko pitää ottaa taas vähän kevyemmin, sillä tälle viikolle tuli hieman päälle 20 treenituntia ja nyt on kolme melko kovaa viikkoa takana.

Viikko 7/2021 (15.-21.2.2021)

Talviset kelit ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Välillä on ollut vähän liiankin talvista, mutta kyllä kevään merkkejäkin alkaa olla jo ilmassa. Lämpötilavaihtelut ovat olleet melkoisia, kun välillä on ollut -25 asetta pakkasta ja välillä on tullut ihan vettä. Uutta luntakin saattiin viikonloppuna jokunen sentti.

Tämä oli jo toinen 18 tunnin viikko putkeen, joten määrää ainakin on ollut ihan hyvin, tehoista ja laadusta en sitten tiedä. Mutta ei tunnu riittävän nuokaan tunnit painonhallintaan, sillä vaaka sen kun näyttää aina vaan huolestuttavia lukeamia. Milloin tähän herkutteluun saisi stopin. Huolestuttavaa on myös se, että vaikka tuntimäärät ovat olleet ihan ok, niin viikolla tuntee pienoista huonoa omatuntoa, kun ei ole päässyt tekemään kuin yhtä treeniä päivässä.

Maanatai oli toimistopäivä. Liikenteessä olin autolla, vaikka pyöräilykelikin olisi voinut olla ihan siedettävä. Joten maanantain treeniksi jäi vain tunti kotisalia.

Tiistaina pohje oli vielä sen verran arka, etten lähtenyt tekemään normaalia aamupäiväjuoksuani. Illalla kyllä kävin hiihtämästä perinteisellä 35 km:n lenki Virelä – Topinlenkki -akselilla. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta luisto oli siitäkin huolimatta ihan mukava. Reissuun meni aikaa vain 2:42.

Keskiviikkoiltana lämpötila tippui lähelle kahtakymmentä astetta, joten jätin ulkoliikunnat väliin ja istahdin trainerin selkään. Alkuun poljin n.1:50 maltillisilla tehoilla ja melko tasaisessa maastossa. Nousumetrejä kertyi hieman päälle 300 m, keskitehot olivat 144W ja matkaa kertyi 53 km. Tämän jälkeen alkoi 80 minuuttia kestävä Alpe du Zwift. Matkaa ei tuolle pätkälle kertynyt kuin 12.4 km, mutta nousumetrejä oli hieman päälle tuhat ja keskitehot olivat 200W. Jyrkkyys pyöri koko ajan 10% molemmin puolin. Koko 3:15 kestäneen harjoituksen keskiteho oli 166W (FTP 72%) ja keskisyke 119 bpm.

Torstaina illalla lähin suorittamaan ulkoliikuntaa juoksun merkeissä. Keli oli mukavan talvinen, kymmenisen astetta pakkasta ja kova luminen alusta. Pohjevaivasta ei ollut kuin muisto vain… ensimäiselle kilometritolpalle asti. Sitten tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta pohjekipu joka vain paheni pikkuhiljaa. Sen verran pikkuhiljaa se paheni, etten osannut oikein lopettaa juoksua. Tosin puolen välin paikkeilla kipua oli sen verran, etten olisi muuten jatkanut, mutta kun kotiin piti päästä, eikä tuossa pakkasessa viitsinyt hiki päässä ruveta kävelemäänkään. 13 kilometriä tuli mittariin ja aikaa kului n.1:03. Ainoa positiivinen seikka lenkissä oli, että keskisyke pysyi PK-kynnyksen alapuolella. Kotona sitten pohkeeseen jäitä ja loppuehtoo klinkaten.

Perjantaina oli jälleen toimistopäivä, ja tällä kertaa otin pyörän ajopeliksi. Edellisen aamun rapsakka -25 asteen pakkanen oli muuttunut mukavaksi -8 asteen pakkaseksi. Luntakaan ei ollut satanut, vaikka niin oli lupailtu. Päivällä oli reilun tunnin jalka- /selkä- / niskahieronta, ja illalla kotiin päin polkeminen meni parin sentin uudessa lumessa. Kotona vielä kolmen vartin salitreeni.

Lauantaiaamusta hyppäsin heti trainerin selkään. Ensin poljin puoli tuntia lämmittelyä, ja sitten tein Zwiftin rammpitestin. Eli ensin 5 min vapaata ajoa ja sitten 100 W:sta alkaen minuutin välein 20 W:n korotus tehoihin. Kaksi viikkoa aikaisemmin tein saman testin ja silloin viimeisen minuutin keskiteho oli 323 W, FTP-arvoa en silloin saanut, kun lopetin testin “väärin”. Nyt runttasin testiä parikymmentä sekunttia pidempään ja sain myös keskitehoksi hieman enemmän kuin viimeksi ja Zwift laski FTP-arvokseni 246W. En ihan usko tuohon lukemaan, sillä alkuvuodesta tehty “virallinen” Zwiftin FTP-testi antoi lukemaksi 230W, enkä oikein usko, että noin kovaa kehitystä on tapahtunut näin lyhyessä ajassa. Mutta sainpa nyt kuitenkin vertailuarvon, tuleviin ramppitesteihin (vertailulukuna muihin pyörätreeneihin käytän edelleen tuon 230W FTP-tulosta). Testin päälle palauttelin vielä 30 minuuttia rullaillen kevyesti. Illalla kävin tekemässä vielä reilun 2,5 tunnin perinteisen hiihtolenkin. Pakkasta oli pari astetta ja lunta satoi koko matkan ajan. Eli luisto ei ollut kovin kummoinen. Perinteisestä Topinlenkistä kertyi matkaan sen 31.5 km.

Sunnuntain vastaisena yönä lämpö oli noussut plussan puolelle, ja kun tein aamulla lumihommia kolalla ja A:lla, niin totesin ettei taida olla minun hiihtokelini, kun latujakaan ei oltu siinä vaiheessa vielä ajettu. Ja kun pohje ei anna vielä juosta, niin ei auttanut muuta kuin istua trainerin selkään ja tehdä jälleen pyörätreeni. Ranskan reitti on suht tasainen eikä 3:18 kestäneelle reitille kertynyt kuin 860 nousumetriä. Matkaa kertyi 100 km ja keskitehot olivat 158W (FTP 69%) ja keskisyke 117 bpm. Jalat olivat jo alkumatkasta vähän väsyneet, mutta melko hyvin kuitenkin jaksoi polkea loppuun asti.

Viikko 6/2021 (8.-14.2.2021)

Talvi jatkuu. Pakkasta, lunta (tosin ei juurikaan uutta ole tullut), hiihtoa, vähän lumitöitäkin. Komeeta on, aurinkoisia kelejä valkoisessa ympäristössä. Jotenkin tuntui vaan, että viikon reenit jäivät vähän piippuun, mutta tunteja kertyi silti mukavasti, laadusta en ole niinkään varma.

Maanantaina tuli käytyä jäälleen toimistolla. Pyörräillen tuli mentyä molempiin suuntiin. Pakkasta oli 8-9 astetta ja pyörätiet oli hyvin aurattuja lumesta, joten mikäs siinä oli polkiessa. Illalla vielä 75 min kotisalia.

Jos tiistaina aamupäivällä olisi ollut hieman vähemmän pakkasta kuin se -18 astetta, niin olisin mennyt tekemään ulos juoksulenkin, mutta nyt se jäi väliin ja jotenkin ei mattokaan innostanut. Päivän treeniksi jäi siis vain illan puolentoista tunnin sulkapalloneluri. Tällä kertaa oli taas vähän enemmän tekemisen makua pelaamisessa, ja sykkeetkin olivat paremmat kuin edellisellä viikolla. Lämpötila hallissa oli edellen sellainen, että ensi kerralla pitää otta pitkähihainen paita varalle. Mailattoman käden näpit aivan jäässä.

Keskiviikkona jätin MO:n treenin väliin ja lähdin tekemään töiden jälkeen omaa hiihtolenkkiä. Luistellen menin jälleen normaalin 31.5 km:n lenkin Lamminpää – Topin lenkki – Virelä -akselilla. Lähtiessä oli -9 pakkasta ja siinä oli jo vähän kalsa olo. Matkan aikana pakkanen tippui -13 asteeseen ja loppumatkasta oli jo melkein vilu, vaikka yritin pitääkin tehoja yllä. Aikaa kului 2:11, eli selvästi talven paras aika tuolle lenkille. Tosin meno ei ollut kovin nautinnollista, sillä jalkapohjat ja varpaat kramppailivat melkein koko reissun ajan, monot kiristivät ja loppussa alkoi näpitkin jäätymään. Sukat taisivat olla liian paksut ja hanskat liian ohuet.

Torstaina aamupäivällä sitten turvauduin juoksumattoon, kun ulkona oli taas se lähes pari kymmentä astetta pakkasta. 10,5 km:n / 50 minuutin treenin juoksin. Nopeus oli lievästi kiihtyvävauhtinen ja välillä otin kilometrin ja 500m pätkiä 1-3%:n kulmalla. Jokseenkin rankka treeni, vaikka keskisyke ei ollutkaan kuin 136 bpm. Jalat olivat ehkä edellispäivän hiihdosta vielä jähän väsyneet. Juoksun jälkeen menin loppupäiväksi toimistolle töihin – autolla. Illalla poljin vielä 100 min / 45 km sisäpyöräilyä. Keskiteho oli 164W (FTP 71%) ja sykkeistä (120 bpm) näki, että aamullakin oli treenattu.

Perjantaina oli jälleen toimistopäivä. Autokyydillä menin, mutta pyörä oli mukana, jotta pääsin polkemaan kotiin päin. Pakkasta oli -8 astetta. Mukavaa kun pääsee jälleen valoisan aikaan kotiin. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina muutin suunnitelmia treenin suhteen ja lähdinkin tekemään pitempää hiihtoreissua. Päivä oli komean aurinkoinen ja pakkasta oli -6 – -3 astetta. Perinteisellä menin, ja reitti kulki kotoa Lamminpään majan, Julkujärven ja Porin tien kautta Myllyhaan päiväkodille. Sieltä sitten takaisin samaa reittiä ja lisänä vielä Virelän lisäkiekka. Olin unohtanut ladata mittarin ja se lopettikin sitten toiminnan 19 km:n hiihdon jälkeen. Vanhojen hiihtojen perusteella sain kyllä matkan selville (hieman vajaa 55 km) ja lähtöajan sain harjoituksen alusta ja lopetusajan sain perillä kellosta. Siitä sitten parin mehutauon verran minuutteja pois, ja melko tarkka hiihtoaika on 4:20. Talven komein hiihtokeli, vaikka luisto ei ihan parasta mahdollista ollutkaan, pito oli kylläkin loistava. Sauna teki kutaa päälle.

Sunnuntaina vähän hävetti hypätä sisäpyörä selkään, kun ulkona oli jälleen mitä mahtavin ulkoilukeli. Zwiftissä tuli kuitenkin vietettyä aikaa 150 minuuttia ja matkaa kertyi 61 km ja nousumetrejäkin kertyi reilu 900. Keskitehot olivat 166 W (FTP 72%) ja keskisyke 114 bpm. Alussa reisi vähän painoi, mutta loppujen lopuksi jaksoi tosi hyvin. Pyöräilyn päälle lähdin tekemään juoksulenkkiä. Ulkona oli kuutisen asetetta pakkasta ja tarkoitus oli juosta n. 11 km:n Teivon lenkki. Vajaan kilometrin juoksun jälkeen oikean pohkeen alaosa alkoi kuitenkin vähän kipuilemaan ja kipu paheni metri metriltä. Lopetinkin juoksun sitten heti ja kävelin takaisin kotiin. Pohje varmaankin päätti, että eiköhän tämä ole nyt jo ihan riittävästi tälle viikolle, että mennään nyt vaan saunomaan ja hieromaan kramppia pois. Ja sehän me tehtiin. Sen verran tuli vielä koeteltua pumppua, että kävin saunasta pyöräntämässä hangessa lumikylvyssä. Aaa-että teki kutaa…

Viikko 5/2021 (1.-7.2.2021)

Talviset päivät senkun vaan jatkuvat. Pakkasta on ollut purevasti ja lunta tullut tupaan… tai ainakin pihalle. Kotoa päin on tullut taas tullut tehtyä töitä koko viikko perjantaita lukuunottamatta, mutta silloinkin oli -17 pakkasta, joten autokyydillä liikuin.

Ollaan sattuneesta syystä (tosin ei koronan) jouduttu pitämään Tuulin kanssa vähän etäisyyttä toisistamme jokusen päivän verran, joten maanantaina viihdyin hieman pitempään kotisalin uumenissa. No ei nyt mitään ihmeellistä, 75 min salia ja vähän jumppaa siihen päälle.

Tiistaina aamupäivällä oli sen verran rapsakka keli ulkona, että tein juoksutreenin pitkästä aikaa matolla. 50 minuutin, hieman kiihtyvävauhtisen juoksun tein 0-kaltevuuskulmalla. Vauhti oli 4:48 min/km ja keskisyke “vain” 134 bpm. Noinkin alhainen keskisyke oli hieman yllätys, kun matolla yleensä mennään reilustikin kovemmilla sykkeillä kuin ulkona. Nyt ei kovin paljon ylimääräistä ollut. Muutenkin mattojuoksu tuntui ihan siedettävältä. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria kylmässä sulkapallohallissa. Harvoin on pelien jälkeen ollut melkein kylmä.

Keskiviikkoiltana oli MO:n yhteistreenit. Lähtö oli Maunussuon vedenottamolta ja tarvoimme jälleen kaksi tuntia umpihangessa harjun mäkiä ylös-alas. Sauvat olivat myös mukana. Meno oli melko talvista, pakkasta oli n.-14 astetta ja lunta paikoin puoleen reiteen. Matkaa ei kertynyt kuin vajaat 4 km ja sykkeetkin olivat reippaasti PK:n puolella, 106 bpm. Jalat olivat kovilla, mutta hapoille asti ei mennyt. Lumireuhtomisen päälle juoksin vielä 6.5 km. Avantin ristyksessä kävin kääntymässä. Sinne päin menin melko rauhassa, mutta takaisin tullessa yritin ottaa vähän vauhtiakin mukaan, mitä nyt niillä tönköillä jaloilla pääsi heikosti auratulla lumisella pyörätiellä -14 asteen pakkasessa. Jälkimmäinen puolikas meni kuitenkin jonkin verran alle 4:30 vauhdilla.

Torstaina oli vuorossa perinteisen hiihtoa. Ja perinteisen lenkin myös tein, sillä lähdin kotoa Lamminpäähän ja sieltä Topin lenkillä. Sitten takaisin ja lisäksi vielä Virelän lisälenkki. Matkaa tuli se normaali 31.5 km ja aikaa kului 2:31, eli ihan hyvä luisto oli – tai ainakin parempi kuin ensimmäisellä perinteisen lenkilläni. Keskisykekin pysyi reippaasti kynnyksen alapuolella. Kylmä tosin oli, kun pakkasta oli -12 astetta ja pohjoisesta tuuli. Alamäissä meinasi aivotkin jäätyä.

Perjantaina kerättiin voimia viikonlopun treeneille ja pidettiin lepopäivä. Aamupäivällä oli reilun tunnin hieronta.

Lauantaiaamu alkoi trainerin selässä. Tein ensimmäistä kertaa Zwiftin ramppitestin. Eli ensin 5 minuuttia kelailua ja sitten aloitetaan 100W:n tehoilla ja minuutin välein tehoa nostetaan 20W:lla. Lyhyt rankka rypistys päättyi 17 minuutin jälkeen, ja viimeisen minuutin keskitehoksi tuli 323W. Lopetin treenin “väärin”, joten en saanut arvioitua FTP-arvoa, ensi kerralla sitten on viisaampi. Testin päälle kelailin vielä rennosti 45 minuuttia 142W:n keskitehoilla (FTP 62%). Illalla tein perinteisellä perinteisen hiihtolenkin, eli saman kuin torstainakin. Aluksi tuntui, ettei oikein pidä eikä kunnolla luistakaan ja ajatuksena olikin tehdä lyhyempi lenkki. Sain kuitenkin 12 km:n hiihdon jälkeen juttuseuraa, ja siinä höpötellessä tulikin sitten tehtyä suunniteltua pidempi ja kovempivauhtinen lenkki. Aikaa meni 7 minuuttia vähäemmän kuin torstaina, mutta kyllä sykkeetkin olivat kymmenen pykälää korkeammalla. Pakkasta oli -8 astetta ja muutenkin mukava hiihtokeli.

Sunnuntaina aamupäivällä poljin Zwiftissä kahden tunnin kevyehkön treenin. Keskitehot olivat 152W (FTP 66%). Mäkeä oli 660 metrin verran ja ne olivat vähän rankkoja valmiiksi väsyneille jaloille. Pyöräilyn päälle lähdin tekemään vielä tunnin juoksulenkin. Pakkasta oli viitisen astetta ja lumisilla pyöräteillä nastari piti hyvin. Neljän kilometrin jälkeen tein 3 x 1km:n vetoja 1km:n palautuksella. Väsyneillä ja kankeilla jaloilla vedot eivät olleet mitään ihmeellisiä. Ensimmäinen oli loivasti ylämäkivoittoinen ja aikaa kului 4:09. Toinen veto päättyi jonkinmoiseen alamäkeen ja tuon km:n aika oli 4:03. Viimeisessä vedossa ei ollut mäkeä kumpaankaan suuntaan ja sain siinä vähän enemmän puristettua itsestäni irti ja sen aika oli 3:49. Vähän oli rankka juoksu, mutta tulipahan tehtyä.

Viikko 4/2021 (25.-31.1.2021)

Nyt alkaa todella näyttämään siltä, että tästä on tulossa kunnon lumitalvi. Tällä viikolla on tullut yli parikymmentä senttiä uutta lunta. Alkuviikon plussa-asteet tiivisti vähän hankea, mutta loppuviikon pakkaslumisateet ovat kohottaneet taas hankia ja kuorruttaneet puut mahtavan valkoisiksi. A:kin on saanut työskennellä useaan otteeseen tämän viikon aikana.

Tämän viikon piti olla kevennetty treeniviikko. Toisaalta se onnistuikin, sillä maanantain työmatkapyöräilypäivää muina päivinä ei tullut kuin yksi treenikerta. Tosin ajallisesti oli pitkiä harjoituksia ja keskiviikon treeni oli vähän sopimaton kevyelle viikolle.

Maanantaina oli tosiaan työmatkapyöräilyt. Aamulla oltiin lämpöjen suhteen nollissa ja yöllä oli tullut viitisen senttiä uutta nuoskalunta. Pyörätiet olivat osittain aurattu, mutta paikoin sai mennä hangessakin. Iltapäivällä pyörätiet olitiin jo aurattu, mutta Kalkun ylämäessä tuli uusi ongelma, kun vasen kampi tippui pyörätiellä. Jokusen kerran asensin sen takaisin paikalleen, mutta aina se tippui uudelleen. Pari viimeistä kilsaa meni sitten kävelyksi, kun kyllästyin tusaamaan kammen kanssa. Pyörä meni huoltoon Sportaxiin keskiviikkona ja takaisin sain korjattuna perjantaina.

Tiistaina oli talven komein hiihtokeli. Illansuussa lämpö painui himpun verran pakkasen puolelle ja märät hiihtobaanat menivät hieman jäähän, johten talven vauhdikkainta menoa  oli tarjolla. Reilun 35 km:n lenkkiin meni hieman alle 2:30:n. Luistellen jälleen menin normaalin Topinlenkin + mennen tullen Virelässän kääntyminen.

Keskiviikkona oli MO:n yhteistreeni. Harjoitus tehtiin Julkujärvelle vievän ladun tuntumassa lumisessa rinteessä muutaman asteen pakkasessa. Sauvat olivat mukana ja umpihangessa tarvottiin mäkitreeniä. Alkuun mentiin 1:45 ihan kävellen, mutta sitten nostettiin tehoja 20 minuutiksi ja nousut menivät vähän loikallekin. Kilometrejä ei kertynyt montaakaan, mutta aikaa kului 2:16 ja nousumetrejä kertyi vähän vajaat 600 metriä. Keskisyke oli 112 bpm ja maksimi 162 bpm. GPS-jälki oli ihan mielenkiintoisen näköinen ja korkeuskäyrässäkin oli yli 40 piikkiä.

Kuva Miikka O

Kuva Miikka O

Torstaina oli sisäpyöräilyilta ja Zwiftissä tuli poljettua suht kevyt reilun 90 minuutin treeni. Keskitehot olivat 162W (FTP 70%) ja keskisyke 119 bpm.

Perjantaina oli ohjelmassa tunnin kotisalitreeni ja siihen päälle vielä vähän muuta jumppaa.

Lauantaina päivällä ajelin koiralenkin ja lumihommien jälkeen Alastarolle. Iltapäivällä kävin kiertämässä Virttaankankaan Harjunreitin latuja kolmen tunnin ajan. Luistellen meni ja matkaa kertyi 41 km, eli talven pisin hiihtolenkki. Suurin piirtein jokainen kohta latuverkostosta tuli hiihdettyä, jossa vaan luistellen pääsi. Pakkasta oli viitisen astetta ja koko päivän jatkunut kevyt lumisade jatkui edelleen. Ladut eivät olleet siis ihan priimakunnossa eikä luistokaan ihan parasta mahdollista, mutta mukava oli hiihdellä välillä vähän eri maastoissa kuin normaalisti. Sykkeet olivat yllättävän korkealla, sillä keskisyke oli 139 bpm ja maksimi 158 bpm.

Sunnuntaina aamupäivällä kävimme MaSa:n kanssa Loimaalla juoksulenkillä. Pakkasta oli 8 astetta ja alusta oli paikoin pahastikin luminen, sillä viikonloppuna sataneita lumia ei oltu joka paikasta vielä aurattu pois. Toisaalta osa matkasta pääsi menemään todella hyvin höylätyllä alustalla. Tasan 90 minuuttia (+1 sek) juostiin ja matkaa kertyi 17.5 km. Keskisyke pysyi hyvin kynnyksen alla (125 bpm) vaikka maksimi (147 bpm) kävikin rauhalliselle PK-lenkille melko korkealla. Vesitornin porraspätkä antoi pumpulle vauhtia. Iltapäivällä kävin vielä tekemässä mökillä kolaushommia puolentoista tunnin ajan. Kotona oli edessä vielä saman verran lumihommia, mutta suurin osa tuosta ajasta tuli istuttua A:n penkillä.

Vuoden ensimmäinen kuukausi meni ihan mukavasti treenien suhteen. Uimaan ei tosin päässyt, mutta muuten tuli melko monipuoleisesti tehtyä kaikenlaista. Hiihdossakin meni 200 km rikki. Reenikertoja tuli yli 40 ja tunteja yli 65. Tästä on hyvä jatkaa helmikuun puolelle.

Viikko 3/2021 (18.-24.1.2021)

Talviset kelit jatkuvat. Kovia pakkasia ei osunut tälle viikolla – itse asiassa muutamilla pakkasasteilla selvittiin arki, ja viikonloppuna mentiin jopa plussan puolelle. Tuulisia päiviä on ollut ja torstaina oli talven toinen “lumimyräkkä”, jolloin tuli sen verran uutta lunta, että A joutui jo vähän koville, kun pohjia myöden aurattiin. Viikon aikana hangen syvyys ei juurikaan kasvanut, sillä viikonlopun plussat ja tihkusateet tiivisti hankea jonkin verran.

Panoramakuva kotisalista

Viikolle ei tullut yhtään työmatkapyöräilyä, ja toimistollakin tuli käytyä vain perjantaina, jossa oli reilun tunnin hierontavuoro. Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin tunnin kotisalitreeni, jalat olivat vielä melko rikki viikonlopun treeneistä. Nivuset kipeät lauantain perinteisen hiihdosta ja jalat muuten vaan väsyneet sunnuntain pitkästä juoksusta. Silti piti testata uusi jalkaprässi / -kyykkylaite.

Tiistaina oli taas aamupäivällä juoksulenkin vuoro. Pari astetta oli pakkasta ja alusta luminen. Teivon 11 km:n lenkin heitin rauhallisella vauhilla, tosin sykkeet olivat jonkin verran korkealla. Mjoo… menihän se, ei kuitenkaan mitään juhlavaa menoa. Illan treeni oli vaihtunut sulkapallosta hiihtoon. Luikkarilla menin ja raskasta oli. Alku tuntui sujuvan ihan hyvin, mutta jokusen kilometrin jälkeen alkoi satelemaan märkää lunta, vaikka pakkasen puolella oltiinkin. Luisto huononi koko matkan ajan, kun lunta sateli. Loppumatkasta sai melkein alamäissäkin lykkiä. Lamminpäässä ja Topin lenkillä kävin, ja samaa reittiä tulin takaisin, lopuksi kävin vielä kääntymässä Virelässä. Eli tämän talven vakioreitti 31.5 km tuli hiihdettyä. Aikaa kului 2:25 ja sykkeet oli korkealla (139 bpm).

Keskiviikkoiltana oli MO:n yhteistreenit pitkän juoksun merkeissä. Kuutisen astetta oli pakkasta, luminen (mutta hyvin aurattu) alusta ja jonkin verran tuulista. Teivon parkkikselta lähdettiin ensin kiertämään Lamminpään lenkkiä vastapäivään. Vauhti oli rauhallista ja 9 km:n alkuverkkaan meni aikaa melko tarkka tunti (minuutin vajaa). Tämän jälkeen tehtiin 3 x 20 minuutin (10 min suuntaansa) vetoja TeivoCupin reitillä. Ensimmäinen veto piti olla 5 lyöntiä alle PK-kynnyken. Itselläni ko. kynnys on 132 bpm, joten tavoite oli 127 bpm. Toteuma oli 127 bpm, eli tarkkaa työtä ;). Matkaa kertyi tasan 4 km ja koska veto meni vähän pitkäksi, niin keskivauhti oli 5:04 min/km. Pieni palautus ja toista vetoa kehiin. Toinen veto piti juosta kynnyksellä, ja toteutus oli kynnyksellä (132 bpm). Matkaa kertyi saman verran, mutta veto oli 45 sek liian lyhyt, joten keskivauhti oli 4:48 min/km. Jälleen pieni palautus ja kolmatta vetoa tekemään. Viimeinen veto piti olla 5 lyöntiä yli kynnyksen, ja toteutus oli myös se. Matkaa kertyi 4.1 km ja koska veto oli jälleen 45 sek liian lyhyt, niin keskivauhdiksi tuli 4:40 min/km.

Torstaina oli melko väsynyt olo, mutta illalla poljin kuitenkin 90 minuuttia trainerilla. Rennosti 157W (FTP 68%) keskitehoilla tuli mentyä. Pyöräilyn päälle pääsi tekemään lumihommia A:lla, sillä iltapäivän pyry oli tuottanut tulosta.

Perjantaina oli siis hieronta, muuten lepoa.

Lauantai aamulla lähdin heti seiskalta hiihtelemään vapaalla tyylillä kohti Topin lenkkiä. Alkuun ja loppuun lisäksi vielä Virelän lenkki, joten matkaa kertyi yhteen 35,5 km. Sen verran heikko keli oli, että aikaa kului 2:47. Lämpöä oli aste-pari ja välillä tihutti vettäkin. Luisto vaihteli paikasta riippuen paljonkin. Perinteisen tyyli olisi voinut olla parempi, sillä latu oli liukkaan oloinen – kunhan vain olisi pidon saanut jollain. Luistellen oli kyllä tosi tahmeeta menoa. Päivän ulkohommana oli tien hinkkaaminen puhtaaksi A:lla ja penkkojen tökkiminen kauemmaksi. Tähän kului kolmisen tuntia aikaa, mutta jokaisesta minuutista nautein. Illalla kelailin vielä trainerilla 75 minuuttia 154W (FTP 67%) tehoilla.

Sunnuntaina oli ohjelmassa jälleen MO:n yhteistreeni. Lämpöä oli asteen verran ja taivaalta sateli räntää/lunta. Pyörällä lähdettiin ajamaan Ylöjärven uimahallilta pyöräteitä pitkin kohti Metsäkylää. Sieltä Pinsiön ja Hopeatien kautta Pikku-Ahvenistolle, jossa piti suorittaa tunnin varvikkoajo umpihangessa. Nuoskalunta oli paikoin 30-40 senttiä ja pito oli yllättävän huono, vaikka renkaista otettiinkin paineita pois, joten voimapyöräilyn luonne muutui hieman. Umpihangessa ajoimme, mutta se piti tehädä loivassa alamäessä, jotta pyörä olisi liikkunut yhtään. Ylämäet ajettiin tietä pitkin. Yhtenäistä umpihankipolkemista ei kyllä kertynyt kerralla kuin jokusia kymmeniä metrejä, max 100 m, sillä meno tökkäsi melko helposti johonkin mättääseen tms. ja siitä piti sitten jollain konstilla päästä uudelleen liikenteeseen. Noin 50 minuuttia peuhasimme lumessa, jonka jälkeen ajoimme takaisin uimahallin parkkiin. Pyöräilyaikaa kertyi yhteensä 2:40 ja matkaa 27 kilometriä, josta varmaankin kilsan verran varvikossa. Pyöräilyn päälle juoksin vielä ReAn:n kanssa 7 km vähän alle vitosen vauhdilla. Juoksu kulki hyvin ja keskisyke pysyi hyvin PK-kynnyksen alapuolella. Kesätossulla pärjäsi hyvin, sillä pari senttiä uutta nuoskalunta antoi hyvän pidon ja mukavan pehmeän alustan.

Kuva Markku O

Viikko 2/2021 (11.-17.1.2021)

Voiko tässä maailmassa enää luottaa mihinkään, kun suomalainen sääennustekin pettää. Sunnuntaina jätin A:n autokatokseen lumiaura pihaan päin suunnattuna siinä uskossa, että maanantaina herätään puolen metrin lumihankeen ja koko maailma odottaa, että Toivontien talonmies pelastaa länsi-Tampereen lumikaaoksesta. Ja paskat, olisikohan 3 senttiä satanut. Siinä se A odotti koko päivän milloin lumisade alkaisi, mutta tiistai-iltaan asti sai odottaa että pääsi vaivaisia tuiskulumia tönäämään kasalle.

No, tuli sitä lunta sen verran että minäkin  sain hiihtokauden avattua. Tosin tiistaina satanut lumi tuli sen verran kovan tuulen kera, että hieman epätasaisesti sitä kertyi. Viikon treenikerrat jäivät vähän vähiin, mutta toisaalta ne olivat jonkin verran pidempiä ja tunteja kertyi kuitenkin ihan hyvin.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamulla kävin juoksemassa reilun 12 kilometrin lenkin Vuorentausta – Tesoma – Ikuri -suunnilla. Uutta lunta ei ollut vielä satanut kauheasti, mutta jonkin verran sitä sateli koko ajan ja tuuli oli melko kova. Vauhti oli 4:45 min/km luokkaa ja sykkeet PK-kynnyksellä. Illalla oli lisäksi vajaan puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Vähän jäi vuoro vajaaksi, kun yksi kaveri löi itseään mailailla nenään ja verta alkoi tulemaan siihen malliin, että pelit piti jättää kesken. Itse olen tavallaan osasyyllinen tapahtumaan, kun löin niin “pahan” pallon kohti.

Keskiviikkona tuli sitten vihdoin ja viimein avattua hiihtokausi. Yli 20 kuukautta kului edellisestä hiihtokerrasta. Vapaalla tyylillä menin. Alkuun oli tarkoitus hiihdellä vain Lamminpään tasaista, mutta kun suksiminen kulki sen verran hyvin, niin kävin kääntymässä Topin tuvalla ja takaisin tullessa käväisin vielä Virelässä. Matkaa kertyi 31.,5 km ja aikaa kului 2:25. Pakkasta oli 12 astetta ja tuuli vielä melko kovin. Yllättävän hyvin kulki ja jaksoi.

Torstaina illalla poljin reilun 90 minuutin kevyen sisäpyöräilyn Zwiftissä. Keskitehot olivat maltilliset 148W (FTP 64%), keskisykeen ollessa 116 bpm.

Perjantaina oli treenien suhteen vapaapäivä. Sen verran jumppaa oli, että yläkertaan tuli raahattua jokunen iso laatikko, josta koottiin uusi kuntoiluväline kotisaliin. Siinä menikin sitten koko perjantaiehtoo, kun laittoin ruuveja ja muttereita paikoilleen. Niistä syntyi jalkaprässi/kyykky -laite.

Lauantaina aamulla kävimme Peetun kanssa tekemässä rauhallisen reilun 11 km juoksulenkin. Sykkeet olivat vähän korkealla vauhtiin nähden, mutta luminen alusta ja koko matkan höpöttely varmaankin nosti sykkeitä. Pakkasta oli kymmenisen astetta. Launtaina avasin hiihtokauden myös perinteisellä tyylillä. Siitä onkin sitten jo yli 30 kuukautta kun olen viimeksi perinteisellä tyylillä hiihdellyt. Saman lenkin tein kuin keskiviikonakin vapaalla, eli 31.5 km. Aikaa kului vartin verran enemmän kuin keskiviikkona n.2:40, mutta kovasti raskaammalta meno tuntui. Etenkin ojentajat olivat kovilla. Ladut eivät ollut kovin hyvässä kunnossa eikä luistokaan kovin ihmeellinen, kiitos -13 asteen pakkasen.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme MO:n porukan kanssa hölkkäilemään Lamminpäästä lumisia polkuja pitkin kohti Topin tupaa. Topin lenkin jälkeen suuntasimme takaisin Lamminpäähän Pikku Ahveniston kautta. Polut olivat pääosin melko huonokulkuisia ja nilkat olivatkin kovilla. Välillä menimme ihan umpihangessakin, ja juoksukengät ja sukat olivatkin melkein koko matkan likomärät. Ensimmäiset reilut 15 kilometriä oli sen verran hidaskulkuista reittiä, että keskivauhti oli 9 min/km luokkaa. Tämän jälkeen alle tuli vähän parempikulkuista baanaa ja Teivoon saavuttuamme keskivauhti oli noussut 8:20 min/km:iin. Matkaa oli tuossa vaiheessa kertynyt 23 kilometriä ja aikaa kulunut 3:12. Nousu oli tuolla matkalla 430 metriä. Tähän päälle juoksimme vielä 7 kilometriä kevyenliikenteen väyliä pitkin. Matkaa kertyi siis 30 km ja aikaa kului kaiken kaikkiaan 3:50, eli keskari nousi 7:40 min/km:iin. Keskisyke koko reissulla oli 110 bpm.

Viikko 53/2020 (28.12.2020 – 3.1.2021)

Tällä viikolla ollaan oltu ahkeria, sillä tämä on jo toinen blogi-kirjoitus tälle viikolle. Perinteinen vuosirapsa tuli jo raapustettua tuossa vuodenvaihteen kunniaksi. Tällä viikolla ollaan saatu myös kunnolla talven tuntua, kun lunta on kertynyt maahan jo kymmenisen senttiä ja lämmöt ovat tippunut vähän pakkasen puolelle. A:kin on päässyt jälleen pariin otteeseen tositoimiin, kun lunta ja sohjoa on pitänyt pukata pois tieltä.

Maanantaina tuli käytyä pitkästä aikaa konttorillakin. Pyörä piti ottaa alle, kun kerrankin pääsi ajamaan työmatkaa. Aamulla oli kova vastatuuli, mutta onneksi tuulen suunta ei kääntynyt päivän aikana, vaan kotiin pääsi myötäisessä. Pakkasta oli asteen verran ja nastoille oli tarvetta, sillä pyörätiet olivat paikoin jäässä. Illalla oli vielä ohjelmassa tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa vajaan 11 km:n lenkin. Asteen verran oli jälleen pakkasta ja vähän luntakin, joten nastalenkkari oli ihan paikallaan. Vauhti ei ollut kovin kummoista, mutta lopussa yritin tehdä kaksi vähän reippaampaa kilsan vetoa. Ne menivät vähän päälle nelosta. Kankeeta oli meno. Illan sulkapallolätkinnät oli peruttu, joten poljin sen tilalla trainerilla 75 minuutin treenin. 25 minuutin jälkeen tein 3 x 3 minuutin vetoa 3 minuutin palautuksella. Tehot yritin pitää vetojen aikana 250 Watissa (FTP 110%). Ja kymmenen minuutin palauttelun jälkeen toinen samanlainen setti perään.

Keskiviikkoiltana oli pulkkailupäivä. ManyOnen yhteistreenissä lähdettiin Topintuvan parkkikselta tarpomaan umpihankeen (jos 10 cm:n hankea voi sellaiseksi kutsua) ensin  Puuvuorelle päin, sieltä Kylmänotkoon ja Työläjärvenkankaalle. Sitten teimme pienen kierroksen Pinsiönkangaan tiellä ja palasimme takaisin Kylmänotkoon ja Puuvuorelle. Puovuorelta nousimme metsän kautta jyrkkää rinnettä pitkin ylös ja sitten takaisin Topintuvalle. Kylmänotkon nousussakin oli ihan hyvin nousumetrejä pienelle matkalle, mutta siinä oli sentään latu-ura alla. Puuvuorelta nousu oli vervikkometsää ja Polarin softa näytti sinne paikoin jopa yli 20 prosentin nousua – sai vääntää ihan tosissan, jotta pulkka liikahti reilun 40 kilon lisäkuorman kanssa. Aikaa pulkkailuun kului 2:20 ja matkaa kertyi reilu 8 kilometriä. Keskisyke oli 100 bpm ja maksimi 142 bpm, joka yllättäen tuli juuri Puuvuorelta nousussa. Olosuhteen muuten olivat kyllä komeat, sillä päivällä oli satanut mukavasti uutta lunta. Tosin retkemme aikana lämpö oli mennyt hieman plussan puolelle ja lumisade muuttui räntä-/vesisateeksi. Pulkkailun päälle vielä reilu pari kilsaa kevyttä juoksua.

Torstaina, uudenvuodenaattona, kävin töiden jälkeen juoksemaa reilun 12 km / vajaan tunnin sohjolenkin. Kolmenkulman ABC:llä tuli käytyä tarkastamassa vessojen kunto, jonka jälkeen matka jatkui Nokian Välimaan ja Ikurin kautta takisin kotiin. Rauhallisesti tuli mentyä, joten sykkeetkin pysyivät kurissa ja fiilis hyvänä.

Perjantaina poljin trainerilla reilun kahden tunnin kevyen treenin katsellen samalla Komisaario Palmua. 50 km kertyi matkaa keskitehojen ollessa 166W (FTP 72%) ja keskisykkeen 117 bpm. Nousua kertyi 800 metriä.

Launtaina aamulla juoksin 15 km:n / 70 minuutin lenkin. Alunperin oli tarkoitus tehdä vähän lyhyempi, mutta meno tuntui niin hyvältä ja kevyeltä, että otin pari lisäkilometriä matkaan. Pikkupakkasessa sai juosta ja alusta oli luminen. Nastari oli jälleen hyvä valinta. Sykkeet (137 bpm) oli vähän turhan korkealla vauhtiin (4:42 min/km) nähden, mutta luminen keli hidasti vauhtia jonkin verran. Juoksun päälle tuli tehtyä 5-6 tuntia metsähommia. Muutaman viikon tauon jälkeen moottorisaha pärähti taas käyntiin ja lisää halottavaa tuli taas vähäksi aikaa. Siinä tiimellyksessä oli mennyt sykemittarikin päälle parin tunnin ajaksi, ja tuolle ajalle se näytti 109 bpm:n keskisykettä ja 130 bpm:n maksimia. Kaloreita paloi tuossa ajassa vähän vajaan 1000 kcal, eli tuon ajan kun kertoo kolmella, niin kyllä sitä muutaman Joulusuklaan sai vielä syödä.

Sunnuntaina aamupäivästä lähdettiin MO:n yhteislenkille maastopyörien kanssa. Topintuvan parkkikselta suuntasimme ensin Äkönmaahan ja sieltä Rokkakoskelle. Tämä pätkä oli mitaltaan 12 km ja aikaa siihen kului 40 minuuttia. Laskua tuolle pätkälle kertyi 165 m. Keskisyke oli 101 bpm ja maksimi 128 bpm. Rokkakoskella tehtiin U-käännös, ja tulimme saman pätkän takaisin ylämäet putkelta polkien. Nyt keskisyke oli 109 bpm ja maksimi 139 bpm. Tämän päälle poljimme vielä kolme kertaa Puuvuoren ympäri hankea pitkin. Tälle pätkälle ei kertynyt nousua yhtään ja matkaakin vain kolmisen kilometriä ja aikaa puolisen tuntia, mutta keskisyke oli 123 bpm ja maksimi 136 bpm. Ensimmäisen kierroksen jälkeen otin takarenkaasta vähän paineita pois ja se helpottikin vähän menoa kun pito parani, mutta melkoista vääntämistä meno kuitenkin tämänkin jälkeen oli. Pyöräilyn päälle juoksimme 45 minuuttia jälleen Puuvuorta kiertäen ja mahdollisimman syvässä hangessa jotta jalka nousisi. Matkaa ei kertynyt kuin 7,5 kilometriä. Sykkeet pysyivät viimeistä kierrosta lukuun ottamatta PK:n puolella, mutta kun viimeiselle kierokselle tuli haettua vieläkin enemmän hankea, niin vähän pääsi sykkeet lipsahtamaan kynnyksen yli. Jälleen hyvä MO:n treeni hienossa säässä ja hyvällä porukalla. Pakkasta oli kolmisen astetta ja alusta joka paikassa luminen. Treenien päälle oli vielä 2,5 tuntia risusavottaa. Hyvin näkee lumisessa metsässä puoli vitteen asti.

Kuva MO