Jälleen olisi yksi vuosi paketissa ja on aika perinteiselle vuositreeniraportille. Sanomattakin on selvää, että poikkeuksellisen vuoden suurin puheenaihe on ollut melkein koko vuotta varjostanut koronavirus. Suomeen helmikuun loppulla rantautunut virus on vaikuttanut kaikkien elämämään, tavalla tai toisella. Henk. koht. ko. pandemia ei ole ihan hirveästi mullistanut elämää. Etätyöt ovat lisääntyneet, vierailut ovat vähentyneet ja etenkin keväällä ja alkutalvesta sisätreenit ovat olleet taolla ja kevään ja kesän kisoja peruttiin tai siirrettiin. Omalta osaltani merkittävin siirto oli kun Tahkon täyden matkan IM-kisa siirrettiin elokuun alulta vuodella eteenpäin. Vuoteen on kyllä mahtunut kisojakin, eli ihan pelkäksi treenien suorittamiseksi vuosi ei mennyt.

Toinen poikkeuksellinen asia vuodessa oli, ettei sitä talvea sitten tullut tänne etelään kunnolla laisinkaan. Luonnonlumilatuja ei löytynyt sen vertaa, että minä olisin viitsinyt sukset ottaa esiin, ja kun pohjoisen lomakin peruuntui vallitsevan tilanteen vuoksi, niin hiihtokilometrit jäivät ensimäistä kertaa moneen vuoteen nollaan. Lapissa lunta oli poikkeuksellisen paljon, joten siellä olisi kilsoja saanut kerätty varmaankin ihan hyvin.

Terveyspuolella suurin huoli on ollut nenän tukkoisuus, joka jäi päälle helmikuun lopun flunssa jälkeen. Tuossa vaiheessa tuli pidetty useamman viikon treenitaukokin, mutta siitä ei ollut mitään apua. Kevään aikana tukkoisuutta tuli näytettyä terveyskeskuksessakin. Lääkityksistä oli hetkellisiä apuja, mutta tukkoisuusvaivat palasivat aina uudelleen. Kesällä sain jälleen uuden lääkityksen ja myös lähetteen Tayssin korvapolille. Sinne kylläkin pääsin vasta marraskuun puolella. Korvapolilla todettiin, että polyyppikudosta löytyy ja siihen tuli jälleen uutta lääkitystä ja tilanteen seurantaa. Lääkkeistä onkin ollut apua, eikä kovin pahaa tukkoisuutta, eikä “liikettä” nenässä ole enää tuntunut. Lääkäri epäili, että tilanne voi taas huonontua, jos lääkitys lopetetaan, ja silloin voisi olla edessä polyyppien leikkaushoito.

Toinen vaiva on ollut takareisien ja pakaroiden jumitus. Se alkoi jo alkusyksystä eikä tilanne ole kovastikaan helpottanut loppuvuoden aikana. Etenkin juoksulenkkien edetessä jumitus tulee esiin. Vaivaa yritetään nyt pitää aisoissa vähän aktiivisemmalla venyttelyllä.

Suurimpia hankintoja treenikalustoon on ollut alkuvuodesta ostettu Feltin triathlonpyörä. Aluksi se tuli istutettua sisätraineriin, ennen kuin sillä pääsi tositoimiin ulkona niin treenissä kuin niissä jokusessa kisassakin, joita kesällä järjestettiin. Loppukesästä tuli hommattua myös palautuslahkeet, joilla on pyritty huoltamaan jalkoja pääasiassa juoksupäivien päätteeksi.

Vuoden hiihdot olivat siis puhdas nolla. Eli edellisen vuoden heikot 700 km meni nyt ihan pohjille. Tämä oli ensimmäinen nollavuosi koko harjoituspäiväkirjani historian, joka alkoi vuonna -99.

Toinen huono laji tänä vuonna oli suunnistus. Edellisuodesta suorituskerrat putosi 50 %:lla, kahdesta kerrasta yhteen. Ainoa suunnistuskerta oli varjo-Jukola, joka järjestettiin Loimaalla pienellä porukalla normaalina Jukola-viikonloppuna.

Jos jatketaan marginaalilajeilla, niin padelia tuli käytyä pelaamassa alkuvuodesta kolme kertaa. Putosin vakioporukasta pois kevään sairasteluni yhteydessä sekä oman passiivisuuteni vuoksi – ei vaan ehtinyt joka paikkaan.

Sulkapallokertoja oli 21 ja niistä kertyi yhteensä 31 tuntia, eli puolentoista tunnin vuoroja, ja kaikki neluria Valmetin porukalla. Edelliseen vuoteen nähden kerrat tippuivat kahdeksalla kerralla. Pääsyynä oli kevään sairastelu. Alkusyksystä jäi myös pari kertaa väliin, kun keskityin Jyväskylän maratonkisaan. Siinä oli melkein 7 kuukauden tauko sulkiksesta.

Kotisalitreenejä tuli tehtyä 37 päivänä yhteensä n.34 tunnin verran. Punttitreeniin tuli taukoa ainoastaan kesän ja alkusyksyn ajaksi, jolloin normaalistikin sisätreenit ovat vähissä. Tosin vähennystä edelliseen vuoteen on kyllä merkittävä, sillä kerrat vähenivät kolmanneksella, koska tuolloin tuli myös kesällä tehtyä jonkin verran salitreeniä.

Kävely-kategoriaan olen merkinnyt 8 harjoitusta, joista on kulunut 17,5 tuntia aikaa. Kaikki ovat ollet syksyn ManyOnen pitkäkestoisia yhteisharjoituksia ja ne on tehty pääosin sauvojen kanssa. Kolme niistä on ollut Mustassavuoressa, jossa ollaan tunkattu rinnettä ylös-alas.

Uintitreenit ovat kärsineet eniten koronarajoituksista, kun uimahallit ovat olleet kiinni vuoden aikana pariin otteeseen useamman viikon ajan. Uintikertoja on ollut kaiken kaikkiaan 64, joista on kertynyt 52 tuntia ja 107 km uintia (tosin kilometrit ovat vähän viitteellisiä, sillä Polarin mittari näyttää vähän höpöjä ainakin sisäaltaassa). Avovedessä kertoja on 21 / 27 km / 10 tuntia. Uintimäärät eivät loppujen lopuksi kovin kauheasti tippuneet edellisestä vuodesta, poikkeusoloista huolimatta. Viime vuoden syksyllä aloittamani uintireenit ManyOnen harjoitusryhmässä jatkuivat hallissa alkuvuonna, mutta sairasteluni ja koronarajoitteiden vuoksi hallikausi jatkui vasta syksyllä, jatkuen marraskuun loppuun, jolloin hallit menivät uudelleen kiinni. Kesällä kävimme ManyOnen kanssa tekemässä avovesitreenejä. Syksyllä aloitin myös vapaauintitekniikan peruskurssin MO:n ohjaamana, mutta se jäi viiteen kertaan vallitsevan tilanteen vuoksi.

Trainerillä tuli poljettua 62 kertaa, josta kertyi yhteensä 2200 kilometriä ja 85 tuntia. Alkuvuodesta tuli tehtyä vielä Zwift-ohjelmassa treeniohjelmia, mutta sairastelun jälkeen sisäpyöräilyt muuttuivat pääasiassa PK-treeneiksi. Kesä oli taukoa sisäpyöräilystä, mutta lokakuun alusta triathlonpyörä tuli istutettua jälleen traineriin. Vuoden aikana tuli tehtyä kolme FTP-testiä trainerilla. Edelliseen vuoteen nähden sisäpyöräilyn tuntimäärä nousi melkein 80%:lla.

Ulkopyöräilyn määrä sen sijaan tippui viime vuoden 285 tunnista ja 6700 kilometristä 230 tuntiin ja 5570 kilometriin. Suurin syy tiputukseen on korona ja sen myötä lisääntyneet etätyöt, jolloin työmatkapyöräilyt tippuivat melkein puoleen. Jos molempien vuosien määrästä otetaan työmatkapyöräilyt pois, niin silloin tämän vuoden määrät ovat hieman edellistä korkeammat.

Juoksukertoja oli 155 (vuonna 2019 162), kilometrejä 2050 km (2230 km) ja tunteja 166 tuntia (171,5 tuntia). Eli suurin piirtein samoissa mentiin, vain hieman tiputusta, mutta se johtui kevään sairastelusta ja siitä johtuneesta muutaman viikon harjoitustauosta. Syksyllä jäi myös lähes kaikki omat pitkät juoksulenkit väliin. Tämä johtui lähinnä takareisi- ja pakarajumista. Pitkien juoksulenkkien tilalle tuli MO:n yhteistreenit. Matolla noista juoksuista tuli tehtyä 8 kpl / 91 km / 7 tuntia.

Vaikka keväältä ja kesältä peruttiin tai siirrettiin suuri osa kisoista, niin silti viivallekin tuli päästyä. Alkuvuodesta olin yhdessä TeivoCupin osakilpailussa. Keväällä ja alkukesällä ei tullut kisailtua laisinkaan, mutta heinäkuun alulla oli Voimarinteen puolimatkan triathlonkisa. Muut kisat olivat vähän extempore-kisoja, sillä niihin osallistuminen tuli päätettyä melko lyhyellä aikataululla. Elokuun alussa kävin juoksemassa Hämeenlinnassa puolimaratonin, jossa huonosta ajasta huolimatta tuli oman sarjan pronssisija. Viikko Hämeenlinnasta oli Kangasalan triathlonin kunto-sprintti, jossa tuli otettua ykkössija. Pari päivää Kangasalan kisoista oli Valmetin triathlonkisa, jossa myös sain nipin napin kärkisijan. Pari viikkoa Kangasalan kisoista oli Vierumäellä kostea perusmatkan triathlonkisa, jossa tuli saavutettua sija “ynnä muut”. Hämeenhölkässä, kaksi viikkoa Vierumäeltä, kävin nappaamassa kolmossijan kuntosarjassa. Ja taas kaksi viikkoa Hämeenhölkästä oli vuorossa Jyväskylän Finlandia maraton, jossa saavutin heikohkolla ajalla SM-hopeaa omassa sarjassani (M45).

Vuosi oli siis aika paljon erilainen, mitä tammi-helmikuussa vielä ajatteli. Syitä on varmaankin monia, mutta edellisen kesän kuntooon en päässyt tänä vuonna missään vaiheessa. Sen tänä vuonna ainakin oppi, ettei mikään tässä maailmassa ole kovin varmaa, ja on mentävä vaan päivä kerrallaan ja nauttia siitä mitä on ja mitä pystyy tekemään.