Viikko 7/2021 (15.-21.2.2021)
Talviset kelit ovat jatkuneet tälläkin viikolla. Välillä on ollut vähän liiankin talvista, mutta kyllä kevään merkkejäkin alkaa olla jo ilmassa. Lämpötilavaihtelut ovat olleet melkoisia, kun välillä on ollut -25 asetta pakkasta ja välillä on tullut ihan vettä. Uutta luntakin saattiin viikonloppuna jokunen sentti.
Tämä oli jo toinen 18 tunnin viikko putkeen, joten määrää ainakin on ollut ihan hyvin, tehoista ja laadusta en sitten tiedä. Mutta ei tunnu riittävän nuokaan tunnit painonhallintaan, sillä vaaka sen kun näyttää aina vaan huolestuttavia lukeamia. Milloin tähän herkutteluun saisi stopin. Huolestuttavaa on myös se, että vaikka tuntimäärät ovat olleet ihan ok, niin viikolla tuntee pienoista huonoa omatuntoa, kun ei ole päässyt tekemään kuin yhtä treeniä päivässä.
Maanatai oli toimistopäivä. Liikenteessä olin autolla, vaikka pyöräilykelikin olisi voinut olla ihan siedettävä. Joten maanantain treeniksi jäi vain tunti kotisalia.
Tiistaina pohje oli vielä sen verran arka, etten lähtenyt tekemään normaalia aamupäiväjuoksuani. Illalla kyllä kävin hiihtämästä perinteisellä 35 km:n lenki Virelä – Topinlenkki -akselilla. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta luisto oli siitäkin huolimatta ihan mukava. Reissuun meni aikaa vain 2:42.
Keskiviikkoiltana lämpötila tippui lähelle kahtakymmentä astetta, joten jätin ulkoliikunnat väliin ja istahdin trainerin selkään. Alkuun poljin n.1:50 maltillisilla tehoilla ja melko tasaisessa maastossa. Nousumetrejä kertyi hieman päälle 300 m, keskitehot olivat 144W ja matkaa kertyi 53 km. Tämän jälkeen alkoi 80 minuuttia kestävä Alpe du Zwift. Matkaa ei tuolle pätkälle kertynyt kuin 12.4 km, mutta nousumetrejä oli hieman päälle tuhat ja keskitehot olivat 200W. Jyrkkyys pyöri koko ajan 10% molemmin puolin. Koko 3:15 kestäneen harjoituksen keskiteho oli 166W (FTP 72%) ja keskisyke 119 bpm.
Torstaina illalla lähin suorittamaan ulkoliikuntaa juoksun merkeissä. Keli oli mukavan talvinen, kymmenisen astetta pakkasta ja kova luminen alusta. Pohjevaivasta ei ollut kuin muisto vain… ensimäiselle kilometritolpalle asti. Sitten tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta pohjekipu joka vain paheni pikkuhiljaa. Sen verran pikkuhiljaa se paheni, etten osannut oikein lopettaa juoksua. Tosin puolen välin paikkeilla kipua oli sen verran, etten olisi muuten jatkanut, mutta kun kotiin piti päästä, eikä tuossa pakkasessa viitsinyt hiki päässä ruveta kävelemäänkään. 13 kilometriä tuli mittariin ja aikaa kului n.1:03. Ainoa positiivinen seikka lenkissä oli, että keskisyke pysyi PK-kynnyksen alapuolella. Kotona sitten pohkeeseen jäitä ja loppuehtoo klinkaten.
Perjantaina oli jälleen toimistopäivä, ja tällä kertaa otin pyörän ajopeliksi. Edellisen aamun rapsakka -25 asteen pakkanen oli muuttunut mukavaksi -8 asteen pakkaseksi. Luntakaan ei ollut satanut, vaikka niin oli lupailtu. Päivällä oli reilun tunnin jalka- /selkä- / niskahieronta, ja illalla kotiin päin polkeminen meni parin sentin uudessa lumessa. Kotona vielä kolmen vartin salitreeni.
Lauantaiaamusta hyppäsin heti trainerin selkään. Ensin poljin puoli tuntia lämmittelyä, ja sitten tein Zwiftin rammpitestin. Eli ensin 5 min vapaata ajoa ja sitten 100 W:sta alkaen minuutin välein 20 W:n korotus tehoihin. Kaksi viikkoa aikaisemmin tein saman testin ja silloin viimeisen minuutin keskiteho oli 323 W, FTP-arvoa en silloin saanut, kun lopetin testin “väärin”. Nyt runttasin testiä parikymmentä sekunttia pidempään ja sain myös keskitehoksi hieman enemmän kuin viimeksi ja Zwift laski FTP-arvokseni 246W. En ihan usko tuohon lukemaan, sillä alkuvuodesta tehty “virallinen” Zwiftin FTP-testi antoi lukemaksi 230W, enkä oikein usko, että noin kovaa kehitystä on tapahtunut näin lyhyessä ajassa. Mutta sainpa nyt kuitenkin vertailuarvon, tuleviin ramppitesteihin (vertailulukuna muihin pyörätreeneihin käytän edelleen tuon 230W FTP-tulosta). Testin päälle palauttelin vielä 30 minuuttia rullaillen kevyesti. Illalla kävin tekemässä vielä reilun 2,5 tunnin perinteisen hiihtolenkin. Pakkasta oli pari astetta ja lunta satoi koko matkan ajan. Eli luisto ei ollut kovin kummoinen. Perinteisestä Topinlenkistä kertyi matkaan sen 31.5 km.
Sunnuntain vastaisena yönä lämpö oli noussut plussan puolelle, ja kun tein aamulla lumihommia kolalla ja A:lla, niin totesin ettei taida olla minun hiihtokelini, kun latujakaan ei oltu siinä vaiheessa vielä ajettu. Ja kun pohje ei anna vielä juosta, niin ei auttanut muuta kuin istua trainerin selkään ja tehdä jälleen pyörätreeni. Ranskan reitti on suht tasainen eikä 3:18 kestäneelle reitille kertynyt kuin 860 nousumetriä. Matkaa kertyi 100 km ja keskitehot olivat 158W (FTP 69%) ja keskisyke 117 bpm. Jalat olivat jo alkumatkasta vähän väsyneet, mutta melko hyvin kuitenkin jaksoi polkea loppuun asti.