Maanantaina piti taas raahautua töihin reilun 3 viikon loman jälkeen. Kyllä se vaan on niin masentavaa herätä ensimmäisenä maanantaina klo 5:45 vaikka olisi kuinka aikaisen mennyt illalla nukkumaan. Jossain vaiheessa lomaa tuo nukkumaanmenoaika pääsi lipsahtamaan parilla tunnilla eteenpäin, vaikka alkulomasta menikin vielä kiltisti “normaaliin” aikaan maaten. Aamuherätykset siirtyivät vieläkin enemmän normaalista ajasta eteenpäin.

Onneksi lomat jatkuvat vielä viikolla tämän lyhyen “työharjoittelujakson” jälkeen, sillä huomenna torstaina lähdetään ajelemaan kohti Yllästä ja olemme siellä vajaan viikon. Ylläksellä olisi viikonloppuna tunturisuunnistuskisat johon osallistumme Tuulin kanssa sekaparisarjaan. Tämä on debyytti-tuntsa, joten kauheasti ei tiedä mitä edessä on odotettavissa. Lauantain matka on vajaa 11 km ja sunnuntain vähän reilu 13 km, joten tarpomista on tiedossa sillä todellisia kilometejä tulee varmaan aika paljon enemmän kuin nuo.

Muita suorituksia ei sitten viikolle paljon mahdukkaan, sillä maanantai oli lepa ja jalkahierontaa, torstai menee ajamiseen ja perjantaina tuskin tulee lenkillä käytyä. Ei tästäkään viikosta sentään ihan 0-viikko tullut vaikka edellisistä viikoista km-määrät putoavatkin paljon. Tiistaina juoksin pitkästä aikaa töistä kotiin, ja kyllä täytyy myöntää, että loma-aamujen lenkkejä tuli matkan aikana kaivattua melkoisesti. Meni oli aika raskaan ja väsyneen tuntuista, mutta onneksi kova myötätuuli auttoi matkan taittamista. Keskiviikkona tein vielä kotipuolessa 12 km lenkin josta 10 km reipsta 4:05 min/km vauhtia. Nyt juoksu tuntui jo vähän paremmalta ja vauhtikin löytyi ihmeen hyvin.

Lomaviikon lopuksi on tiedossa vielä kesän varmaankin raskain suoritus, sillä 24h:n rogaining kisa pitäisi jollain konstilla viedä läpi. Voi olla, että seuraavakin maanantai menee vielä loman ja makailun merkeissä.

Senverran tuli ensivuoden kisakalenteria jo tutkittua, että ensivuonnakin tunturisuunnistus ja rogaining järjestetään peräkkäisinä viikonloppuina, ja molemmat pohjoisessa. Ensin tunturi Utsjoella ja viikonpäästä siitä rogaining Ylläksellä (EM-kisa). Siinä olisi taas hyvä ohjelma yhdelle lomaviikolle.

Finin jälkeiset kirjoittelut on jäänyt väliin, kun ei lomalla ole malttanut koneen ääreen istua. Tässä on nyt sitten loppuheinäkuun treeniraportti. Ihan kaikkea ei varmaankan muistu mieleen, mutta parhaani yritän.

Viikko 29 meni pääosin suunnistuksen parissa Saarijärvellä Fin5:lla. Suunnistusmatkat olivat kuitenkin sen verran lyhyitä, että muutakin piti päästä tekemään. Muuten mökillä ei olisi tullut kuin löhöttyä ja syötyä.

Maanantaina 4.4 km:n suunnistuksen jälkeen kävimme Saarijärven keskustassa reilun 10 km:n juoksulenkillä. Lenkin olisi kyllä voinut jättää väliin tai siirtää illemmaksi, sillä lähdin lenkille melkein heti suunnistuksen jälkeen. Meno oli tosi väsynyttä ja kankeeta. Illalla käytiin vielä pyörällä Äänekoskella, josta matkaa kertyi reilu 20 km.

Tiistaina oli aamulla vajaan 6 km suunnistus, ja illalla tuli tehtyä reilun 11 km saunalenkki. Jälleen alku oli aika väsyneen oloista, mutta kyllä loppua kohden meno alkoi tuntui ihan hyvältä.

Keskiviikkona oli suunnistuksesta välipäivä. Lähdimme läheiseen kansallispuistoon tekemään pienimuotoisen vaelluksen. 6,5 km kävelylenkki tuli tehtyä polkuja ja pitkospuita pitkin. Sen jälkeen käytiin vielä Saarijärven keskustassa hakemassa kiintorasteja… tosin ihan kävelyvauhdilla.

Torstaina oli taas aamupäivästä suunnistuksen vuoro, n. 3,4 km. Ja illalla tein 14,5 km juoksulenkin. Nyt juoksu tuntuikin taas tosi hyvältä ja kevyeltä joten venytinkin lenkin vähän etukäteissuunnitelmia pidemmäksi. Välipäivä oli tehnyt hyvää.

Pertantaina oli viikon viimeinen suunnistus, noin 5,4 km. Kisan jälkeen pyöräilin suunnistuspaikalta mökille n. 20 km. Kotiin lähdimme ajelemaan melko heti suihkun, syömisen ja siivoamisen jälkeen.

Lauantaiaamusta tein kotipuolessa n.12 km reippaamman lenkin. Melko hyvältä meno tuntui, vaikkakin takareiden olivat aika jumissa ja kaipaisi jo hieronta-apua. Illalla tuli mentyä vielä reilun kympin saunalenkki suht rauhallista vauhtia.

Yhden kotipäivän jälkeen suuntasimme auton kohti Punkalaitumen mökkiä ja sunnuntaina kävin tekemässä “viikon pitkän” kiertäen Vehkajärveltä Punkalaitumen keskustalenkin. Aurinko porotti, mutta suht mukavasti matka taittui. Lopussa alkoi vähän asfalttijuoksu tuntumaan, mutta 2:20 sain alitettua, kun matkaa kertyi 28,5 km.

Maanantaina olikin sopivasti lepopäivä, kun vettä satoi melkoin koko päivän. Vähän tuli pyöräiltyä, mutta muuten aika meni mökissä lepäillessä.

Tiistaina sade jatkui, mutta aamulla oli sen verran taukoa veden tulosta, että pääsin lähtemään kuivin tossuin lenkille. Matkan aikana alkoi vettä tulemaan taas oikein urakalla, mutta siinä vaiheessa se ei enään haitannut. 11 km reipasta sekä kilsa veryttelyä päälle riitti hyvin aamupäivälle. Illalla piti mennä Punkalaitumen iltarasteille, mutta rastit olivat Aukanjärven maastossa ja viimevuonna laitoimme ko. paikan boikottiin (maasto ei ole oikein mielytänyt parina vuonna), niin päätimme jättää rastit väliin. Vettä oli myös satanut koko päivän joka omalta osaltaan helpotti myös boikottipäätöksen pitämistä (meinasi kyllä vähän livetä). Menin sitten vielä illalla kevyelle 11 km:n saunalenkille.

Keskiviikkoaamupäivästä (heräämisen jälkeen) tein vähän pidemmän lenkin. Yritin tehdä rennon lenkin sykkeistä ja vauhdista välittämättä. Vieläkään ei ollut meno kovin rentoa, mutta vajaa kakskymppinen tuli teputettua. Illalla oli vuorossa iltarastit Urjalassa. Kaverin suosittelemana lähdimme testaamaan Urjalan karttaa, kun niiden piti olla hyvässä maastossa. Metsässäolon aikana tuli kyllä moneen kertaan lämmöllä (jopa kuumana) ajateltua maaston suosittelijaa, sillä Tampereen seudun ryteiköt eivät ole mitään siihen verrattuna. Siihen kun lisätään vielä se, että karttaa ei oltu päivitetty varmaankaan 10 v:een, niin meno oli sen mukaista. Pois kuitenkin päästiin (jopa reitin kärkiajalla), mutta kyllä MaSa:kin on suosituksestaan saanut kuulla.

Torstaiaamu alkoi taas lenkillä. Kesälomakeli oli alkanut näyttämään jo parempaa puoltaan joten auringon porotuksessa sai lenkit tehdä. Aamulla tuli juoksua 13 km ja illalla oli vuorossa Loimaan iltarastit. Nyt suunnistusmaasto olikin sitten jo hyvää (jopa erinomaista) – ainakin jos edelliseen päivään vertaa. Juosta sai ihan riittävästi ja lopussa alkoi jo vähän hyytymäänkin, sää kun oli erittäin kesäinen.

Perjantain päätin ottaa vähän kevyemmin ja tehdä vain yhden treenin, ja senkin rauhallisesti. Lähdin lenkille vasta vähän päivemmällä ja yritin mennä n. 5 min/km vauhdilla. Vaikka lämpö oli noussut hellerajan tuntumaan, niin sykkeet pysyivät kurissa. Vauhdin pitäminen alhaalla onnistui myös hyvin ja keskivauhti reilun 14 km lenkillä oli 4:54 min/km.

Lauantai-iltana oli mökkikarkeloiden vuoro kavereiden kanssa. Ennen saunomista ja nestetankkausta oli kuitenkin lenkki MaSa:n kanssa. Aluksi oli tarkoitus mennä juoksemaan Ori-hölkkä, mutta jalat eivät olleet niin “herkässä” kunnossa, että olisi ollut järkevää lähteä repimään. Toinen vaihtoehto oli pitkä lenkki joka päätettiin vaihtaa kevyeeseen ja lyhkäseen lenkkiin, mutta joka toteutettiin kuitenkin reiluna 21 km eikä niin kauhean rauhallisena lenkkinä.

Etukäteissuunnitelmissa sunnuntain lenkki oli vaarassa jäädä väliin edellisen illan ylitankkauksen pelossa. Mutta aamupäivän huilailun ja potemisen jälkeen illan reilun 14 km juoksu meni yllättävän hyvin.

Viikosta muodostui määrällisesti tähän asti paras viikkoni koskaan sillä kilsoja kertyi yhteensä 106 ja siihen pari suunnistusta vielä päälle, ja yksi lepopäiväkin tuolle viikolle mahtui. Toisaalta jos ei oteta huomioon kalenteriviikkoja, ja alkoitettan 7 pv:n jakso yhtäpäivää aikaisemmin (eli sunnuntaista lauantaihin), niin sitten kilometrejä kertyi 120.

Maanantaina olimme tulleet välillä käymään Ylöjärven päässä ja katsomassa onko koti vielä pystyssä eikä vettä ole montaa senttiä lattialla. Illalla, ennenkuin lähdimme takaisin mökillepäin kävimme suunnistamassa iltarasteilla Atalassa. Vähän takkuista meno oli, ja olisi ehkä kannattanut jättää ko. päivä ihan lepopäiväksi.

Tiistaiaamusta taas heräsimme Vehkajärven mökillä ja edessä olisi pitkä lenkki Punkalaitumen keskustakierron merkeissä. Aurinkoista oli, mutta onneksi tuuli vähän vilvoitti menoa ja piti myös kärpäset ja paarmat loitolla. Maanantain välipäivä oli tehnyt terää, sillä juoksu tuntui hyvältä. Mitään hyytymistä edellisen vastaavaan lenkkiin verraten ei tapahtunut vaan loppussa tuntui, että olisi jaksanut pidempäänkin. Mutta 28,5 km sai riittää sillä illalla pitäisi päästä vielä Punkalaitumen iltarasteille. Kun tarkastin missä suunnistusten pitäisi olla, niin huomasin, että rasteja ei sinä iltana olisikaan. Illalla piti siis mennä tekemään vielä saunalenkki. Suunnittelin tekeväni vajaan 12 km lenkin jotta päivän 40 km:n annos tulisi täyteen. Oman lenkkini päätyttyä päätin kuitenkin lähteä vielä Tuulia vastaan sillä juoksu tuntui todella hyvältä ja kevyeltä, niin kuin aamulla ei olisi mitään lenkkiä tehnytkään. Keskivauhtikin oli alle 4:30 min/km siihen asti kunnes Tuuli tuli vastaan, ja loppumatka juoksimme yhtämatkaa takaisin mökille. Illalle tuli siis vielä n.18 km, eli päivän saldo oli pikkuisen vajaa 47 km.

Heti keskiviikkoaamusta vähän arvelutti lähteä lenkille, joten siirsimme juoksua puolillepäivin. Lenkin alku tuntui vähän kankealta, mutta aika pian meno alkoi taas maistumaan mukavalta ja vauhtiakin pystyi pitämään. Illalla taas kotiinpäin ajaessamme poikkesimme Huittisissa iltarasteilla. Suht mukavasti suunnistuskin sujui. Alku oli kyllä tosi takeltelua ja avokalliolla sai olla tarkkana, mutta tulipa yhdet Huittistenkin iltarastit tänä kesänä käytyä.

Torstaina olimmekin jo taas kotosalla ja aamusta tuli lähdettyä pitkästä aikaa juoksemaan Lamminpään pururadalle. 16 km meni melko kevyen tuntuisesti, mutta sykkeet olivat todella korkealla. Illalla tuli tehtyä vielä reilun kympin kevyt juoksu. Se menikin sykkeidenkin puolesta jo normaaliin tapaan. Kolmeen päivään tuli kerättyä pikkuisen vajaa 90 km juoksua plus yksi suunnistus. Heinäkuun saldoksi tuli vähän päälle 400 km juoksua ja sen lisäksi vielä reilu 70 km suunnistusta.

Perjantaina tehtiin Tuulin kanssa yhteislenkki kun kiritin Tuulia hänen “kympin kovassaan”. Oma juoksu oli vähän jäykän ja väsyneen oloista. Neljän päivän juoksu-km-saldo nyt 105. Viimeisen 7 pv:n saldo 140 km juoksua ja 12 km suunnistusta…

Lauantainaamusta lähdimme Kankaanpäähän suunnistuskisoihin. Matkana oli 5 km ja maastossa oli aika paljon avokalliosyherikköä, joka on minun taidoilleni aika myrkkyä. Avokalliot tuli mentyä aika rauhallisesti, mutta hakemista siitäkin huolimatta tuli. Illalla tein vielä 12 km saunalenkki (aika usein on tullut saunottua). Vähän alkoi jo juoksu painamaan ja pientä jumia tuntuu jo jaloissa. Nyt 117 km juoksua tälleviikolle (viiteen päivän) + suunnistukset… ennätykset paukkuu.

Sunnuntaiaamusta matka suuntasi jälleen kohti Kankaanpään maastoja. Nyt edessä oli 8 km reitti. Yhtä vaikeaa oli kuin edellisenäkin päivänä, mutta mitään super-pummia ei tullut, mutta melkein jokaisella rastilla oli pientä hakua. Ja kun rasteja oli 19, niin kyllähän siitä aikaa kertyi. Loppupuolella reittiä alkoi jo juoksu painamaan aika lailla, eli viikon juoksukilsat alkoivat vaikuttamaan.

Seuraava viikko onkin taas työviikko ja juoksukilsat jäävät varmaan vähiin, sillä torstaina pitäisi lähteä Ylläkselle tunturisuunnistukseen. Alkuviikko siis lepoa. Maanantain jalkahieronta vähän pelottaa, sillä jalat ovat aika jumissa. Pitäisiköhän ottaa muutama burana hieronnan alle…

Yhden lepoviikon jälkeen alkoi jälleen juoksuinotoa löytymään. Maanantai meni vielä pyöräilyn merkeissä, mutta tiistai-iltapäivästä olikin lomanaloituslenkin vuoro. Viikonlopun lenkit olivat olleet ensimmäisiä juoksuja maratonin jälkeen ja niin ollen myös rauhallisia. Nyt annoin jo sykkeidenkin nousta ja menin vähän reippampaa vauhtia. Testissä olivat myös uudet Nimbukset jotka olin tilannut web:n kautta Englannista. Samanlaiset olivat kuin edellisetkin joten webbi-tilaus kannatti. Matkaa kertyi reilu 15 km.

Keskiviikkoaamusta käytiin Tuulin kanssa yhdessä juoksulenkillä. Mentiin sellaista vähän alle 5:30 min/km vauhtia. Illalla käytiin vielä Nokian Iltarasteilla Pinsiöntiellä. 5 km:n reitti meni ihan mukavasti, joten se oli ihan hyvä valmistautuminen viikonloppuna alkavalle Fin5:lle.

Torstaiaamusta lähdin tekemään ylipitkää juoksulenkkia. Yhdenksän aikaa aamulla tankkasin juomavyön täyteen urheilujuomaa ja taskuun muutaman energiapatukan. Tarkoitus oli lähteä hölkkäilemään 6 min/km vauhtia siten, että vuoreotellen 25 min juoksua ja sitten 5 min reipasta kävelyä. Matkan mitasta en ollut vielä tehnyt päätöstä, joten se selviäisi juoksun aikana, kun alkaa tietämään miten sitä jaksaa… toivottavasti ainakin maratonin verran. Vauhtia en saanut millään putoamaan 6 minuuttiin joten oli mentävä n. 5:30 min/km vauhtia. Ensimmäinen 25 min meni tosi rennosti ja 5 min kävely rentoutti entisestään seuraavaa juoksupätkää. 7 km:n jälkeen piti käydä kiskalla vessassa, mutta sen jälkeen vessareissuja ei tarvinnut tehdä. Toinen ja kolmaskin 25 + 5 min meni kevyesti eikä ongelmia esiintynyt. Neljännen kävellyn alussa Tuuli sai minut pyörällä kiinni ja pyöräili loppumatkan mukana. Keskivauhti oli pysynyt 6 min/km:ssä kävelyosuudet mukaanlukien, joten neljännen kävelyn jälkeen aikaa oli mennyt 2 tuntia ja matkaa 20 km. Olin päättänyt kokeilla juosta 5 tuntia joten reittisuunnitelma tehtiin sen mukaan. Nyt olin juossut kotoa Pirkkalan kautta Ratinaan, nyt matka suuntasi kohti rantatietä ja sieltä kohti Ylöjärven keskustaa. Kävelyosuuksilla oli alkanut vasemman polven etuosassa esiintymään kipua, mutta juoksussa kipua ei tuntunut. 30 km:n jälkeen alkoi jo odottamaan kävelyosuuksia, sillä ne piristivät aina vähäksi aikaa juoksua. Maraton meni aikaan 4:11:30. Viimeisellä puolella tunnilla en enään kävellyt vaan juoksin tasan 5 tuntiin jolloin matkaa oli kertynyt 50,65 km. Jalat menivät kyllä melko jumiin, mutta mitään vaivoja ei juoksusta tullut. Vaikeinta reissussa oli varmaankin vauhdin pitäminen riittävän rauhallisena. Liian rauhallinen vauhti tuntui vain jumittavan paikkoja enemmän ja tästä syystä en 6 min/km vauhtia pystynyt menemäänkään. Rauhallista juoksuvauhtia pitää harjoitella, mikäli haluaa juosta pitempiä aikoja/matkoja.

Perjantaina oli lepopäivä. Kävin kuitenkin jalkahieronnassa, mikä tosin ei ollut kovin mielyttävä kokemus edellispäivän 5 h:n juoksun jälkeen.

Lauantaiaamusta tein 12 km:n reippaamman lenkin, mutta meno oli vähän kankean oloista. Vauhti ei ollut kovin kummoinen, ja sykkeetkin olivat korkealla.

Sunnuntaina olimme jo saapuneet Saarijärvelle. Päivällä olisi ensimmäinen suunnistus, mutta aamusta ehti vielä hyvin tekemään reilun 11 km:n rauhallisen juoksulenkin.

Tämä viikko oli kautta-aikojen toinen yli 100 km:n juoksuviikkoni (101 km). Tämän lisäksi tuli vielä reilu kymppi suunnistusta, joten määrällisesti viikko oli hyvä (laadusta en kylläkään olisi niin varma).

Alkuviikko meni vielä viikonlopun hyvän suorituksen fiilistelyssä. Vaikka pohkeet ja etureidet olivat monta päivää todella kipeät, ja pienenkin istumisen jälkeen liikkeelle lähtö näytti varmaankin paremminkin siltä kuin olisi myöhästynyt juuri ratkaisevalla hetkellä vessakeikalta, niin henkinen olotila oli upea. Alkuviikosta olisi kannattanut tulla pyytää talkoisiin, nimeä asuntovelan takaukseen tai elimenluovutukseen, sillä kaikkiin olisi tullut varmaan myöntävä vastaus. Näin loppuviikosta tunnelmat on jo sen verran tasaantunut, että enään ei kannata kysyllä kuin talkoisiin.

Vähän tyhjä olo tässä nyt on, kun takana on onnitunut suoritus ja seuraavaa tavoitetta ei ole vielä asetettu. Palkitsemismässäilykin on vähän jäänyt päälle ja tossut ovat saaneet olla melko rauhassa. Toivottavasti juoksumotivaatiokin pian taas herää, vaikka uskonkin, että lähiviikot menee enemmänkin suunnistuksen parissa.

Tässä on ehtinyt jo vähän miettimään ja ihmettelemään, että mikä moisen suorituksen oikein mahdollisti. Suurin asia on varmaankin ollut, että jalat ovat olleet juoksukunnossa yhtämittaisesti yli 7 kk, eli treeneihin ei ole tullut tuona aikana taukoja. Marraskuun alussahan jalat olivat vielä siinä kunnossa, että tein pelkkiä kävelylenkkejä joiden aikana hölkkäilin muutama sata metriä kerrallaan.

Syyt sitten siihen, että miksi jalat ovat nyt pysyneet kunnossa, niin voi olla montakin. Yleensä jalkavaivani ovat alkaneet keväällä, kun määrät ja tehot ovat kasvaneet. Tänä keväänä kuulostelin erityisen tarkasti kiputiloja ja pidin rohkeasti tarvittaessa taukoa. Onneksi mitään isompaa ei ilmennyt. Uskon myös, että työpaikkapyöräilyn vähiin jättäminen piti jalat paremmassa kunnossa. Keväällä tehty kuntotesti suositteli tiputtamaan PK -lenkkien vauhtia ja se vähensi myös jalkojen kuormitusta pitkillä lenkeillä. Aloin myös pitämään viikossa yhden totaalisen lepopäivän treenirasituksesta, eli juoksu, suunnistus ja punttisali jäivät ainakin yhdeltä päivältä väliin (tosin usein kylläkin pyöräilin tuolloin töihin ja takaisin… rauhallisesti). Ruokavalio muuttui edellisiin vuosiin sen verran, että söin töissä lämpimän ruuan ja siirsin leipä/jugurtti -aterian illalle. Salilla aloin myös tekemään enemmän polven seutua tukevien lihasten vahvistavia liikkeitä.

Oliko millään, yhdellä vai useammalla näistä asioista vaikutusta tulokseen jää arvailujen varaan, mutta samaa rataa hajoittelun pitäisi jatkua, jos vaikka saisi joskus vielä muutaman sekunnin nipistettyä ennätyksestä pois. Vaikka 3 h tulikin nyt alitettua, niin kyllä bloggailu varmaankin vielä jatkuu (vaikka joskus mainitsinkin, että 3 h:n alitukseen asti tulee kirjoiteltua), joten raporttia on tulossa ainakin vielä Fin5:lta, Tunturisuunnistuksesta ja rogainingista (mikäli tapahtumiin ylipäätään päästään).

Mahtui viikkoon sentään vähän liikuntaakin. Kävin neljänä päivänä töissä pyörällä, ja siitä kertyi n. 32 km/pv. Keskiviikkona tuli myös käytyä pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kompassia metsän puolella. Noki-rastit on jäänyt tänä kesänä vähän paitsioon, mutta nyt tuli taas Koukkujärven maastossa harhailtua. Vähän oli taas hakemista tuo suunnistus, mutta pois päästiin. Juoksu oli tosi väsynyttä ja jalatkin olivat vielä kipeät.

Loppuviikosta alkoi jo sen verran juoksu polttelemaan, että lauantaina oli tossut ihan pakko laittaa jalkaan ja lähteä kevyelle lenkille. N. 12 km jaksoin jolkotella ja voivotella vielä kipeitä jalkojani. Vasen etureisi ja oikea takareisi olivat alusta asti vähän arat, mutta 7 km:n kohdalla meni pohkeet ihan jumiin ja olivat loppumatkan kipeät. Muuten juoksu tuntui jo ihan mukavalta.

Sunnuntaina oli Alastarolla PunKu:n järjestämät Kesälaitumen rastit. Ilma oli suunnistukselle juuri sopiva, 16 astetta lämmintä ja puolipilvistä. Sarjalleni oli tiedossa 6 km reitti ja 12 rastia. Alku meni perinteiseen tapaan, eli pummasin ykköstä sen verran reippaasti, että kompassi meinasi jäädä koivunoksaan roikkumaan. 4 – 5 min ylimääräinen haku siinä tuli, mutta matka kuitenkin jatkui. Hyviä selityksiä tuolle haulle kyllä löytyy, mutta jätetään ne nyt väliin. Kotimatkalla aloin miettimään, että kuinkahan iso prosentti minun kaikista pummiminuuteistani on tullut ykkösrastille mennessä – se on kyllä varmaan aika iso. Loppumatka ei sitten sujunutkaan perinteiseen tapaan, vaan meni yllättävän hyvin. Suht varovasti otin, joten mitään isompaa ei sitten tullutkaan sohlattua (aina nyt jotain pientä). Sijoituskaan ei ollut viimeinen. Eli olen ihan suht tyytyväinen suoritukseeni, ja järjestelytkin toimivat mainiosti (olikohan maksettu kommentti 😉 ). Vessapaperiakin oli riittävästi ja kilpailunjohtaja huolehti siitä ihan henk. koht.

Ykkösrastin pummausreitti.

Illalla tuli käytyä vielä tekemässä kevyt kympin verryttelylenkki.

Vaikka en omaakkaan kovin pitkää historiaa Jukolan tapahtumista, niin tämän vuoden Jukolan jälkeen olen ainakin nähnyt tapahtuman monelta kantilta. Kerran olen ollut turistina katsoja, kaksi kertaa olen päässyt ihan metsään juoksemaankin (silloinkin kyllä aika turistina) ja tänä vuonna toimitsijatehtävissä. Vaikka selvisin muihin verrattuna suht vähällä talkootuntimäärällä, niin kyllä sitä tuli varmaankin noin 70 tuntia, ja useamman sadan kilometrin edestä dieseliä uhrattua tapahtuman hyväksi. Puolet tuosta ajasta kului itse kisaviikonloppuna.

Kisan aikana hommiini lähinnä kuului seurata, että tulospalvelun koneet ja yhteydet toimivat moitteetta, ja jos ei toiminut, niin sitten tehdä korjaavia toimenpiteitä (jotka pääasiassa olivat asian enemmän tuntevien hätyyttely). Muina talkoohommina oli laitteiden kasaus ja purku. Yksi pieni, mutta “jännä” tehtävä oli ottaa 15 ensimmäiseltä Venlalta ja 25 ensimmäiseltä Jussilta vastaan maalileimaus heti maaliintulossa. Siinä tuli nähtyä lähietäisyydeltä kaikki jukkolat, förit ja gueorgiout kun he räkä poskella tulivat maaliin. Voiton riemu ja tappion karvas kalkki oli käsin kosketeltavissa. Muutaman ihan kärkipään joukkueen hylkäysehdotuskin oli ilmassa, mutta pääosin ne peruttiin tarkastuslapun tutkimisen jälkeen.

Vaikka omat reenit vähän kärsivätkin talkoiden vuoksi, niin olihan se kokemisen arvoinen tapahtuma jota tuskin tulee toistamiseen koettua.

Taas on reilun parin viikon harjoitukset listaamatta, joten aloitetaan “jukola-viikon” treeneistä.

Maanantaina hölkkäilin töistä kotiin vajaan 17 km. Meno tuntui kevyeltä ja lopussa tehty km:n veto meni rennosti.

Tiistaina tunti punttisalia ja tunti jalkahierontaa. Illalla Kaanaassa talkoissa.

Keskiviikkoaamuna juoksin kotoa töihin päin. Yritin mennä rennosti sykkeitä ja vauhtia seuraamatta. Juoksu oli vähän aamu-unista, mutta muuten meni ihan OK. Tihkusade herätti hyvin matkan aikana ja myötätuuli antoi vauhtia.

Torstaina oli taas talkoopäivä ja treeni jäi tekemättä.

Perjantaina tein kotona n. 14 km lenkin – jälleen rennolla juoksulla. Meni ihan ok, ei mitään erikoista

Viikonloppu menikin sitten Kaanaassa Jukolan toimitsijahommissa ja lenkit jäivät tekemättä. Tämä viikko piti olla vielä kova harjoitusviikko, mutta talkoot haittasivat vähän liikaa eikä kilometrejä oikein kertynyt.

Seuraavat kaksi viikkoa olikin sitten tarkoitus ottaa rennosti ja valmistautua kuun lopun maratonille. Ensimmäisen viikon aloitin kuitenkin töistä juoksulla. Juoksu oli väsynyttä, johtui varmaankin viikonlopun valvomisesta.

Seuraavan vastaavan lenkin tein keskiviikkona ja meno oli vieläkin väsyneempää. Kävelin välillä pieniä pätkiä kun ei jaksanut eikä oikein huvittanutkaan juosta. Laitoin väsymyksen edelleen viikonlopun piikkiin.

Juhannusaattona tein kotona vähän vetoharjoituksia. Hölkkäilin Lammimpään pururadalle ja siellä tein vuorotellen 500 m ja 1000 m vetoja välissä hölkkäillen. Molempia vetoja tein kolme kertaa. Yhteismittaa tuli vajaa 13 km. Enään ei ollut niin väsynyttä kuin alkuviikosta, mutta ei meno ihan tuorettakaan ollut.

Sunnuntaina oli vuorossa kevyt 10 km. Testasin matkan aikana myös yhden uuden geeli-maun, että tuleeko ylös vai voiko käyttää maratonin aikana. Vieläkään juoksu ei tuntunut kovin kevyeltä, ja sykkeetkin olivat vähän korkealla.

Maanantaina oli tarkoitus mennä vähän matkaa kovempaa. Hölkkäilin taas Lamppimpäähän ja siellä alkoitin 4:10 min/km vauhdilla, seuraavalla km:llä nostin vauhtia 4:00 :een, sitten 3:50 :een ja vielä 3:40 :een. Tarkoituksena oli vielä mennä viideskin kilometri vauhdilla 3:30, mutta se jäi tekemättä. Edelleenkään juoksu-fiilikset eivät olleet ihan kohdillaan.

Tiistaina kävin jalkahieronnassa.

Keskiviikkona tein töissä reilun 10 km lenkin. Sen piti olla tosi rauhallinen, mutta jotenkin vauhti lipsahti taas lähemmäksi 4:30 min/km. Alussa meno oli edelleen vähän väsynyttä, mutta lenkin loppupuolella juoksu alkoi jo maistumaan. Toivottavasti väsymys alkaa häviämään.

Tänään perjantaina tein vielä ihan lyhyen hölköttelyn ja siinä sivussa muutaman lyhyen terävän vedon.

Huomenna olisi sitten kesän ensimmäinen kova koitos edessä. Valmistautuminen on mennyt suht hyvin, vähän nuo Jukolan talkoon ovat häirinneet, mutta pienillä järjestelyillä lenkkejäkin olen lähes normaalisti pystynyt tekemään. Paikat on olleet hyvässä kunnossa, paitsi nyt viime päivinä on oikea takareisi alkanut jomottamaan, olisikohan se vähän venähtänyt jossain vetotreenissä. Toivottavasti ei vaivaa Turussa. Alkuviikosta oli myös vähän kurkkukivun tuntua, mutta se taisi olla pelkkää luulosairautta, sillä mitään isompaa nuhaa ei ole iskenyt. Huomenna sitten startataan “tulos tai ulos” periaatteella. Perästä kuuluu.

Nyt on sitten kesän kisakalenteri lyöty lukkoon. Tiedä sitten pystyykö kaikkiin (tai mihinkään) osallistumaan, mutta suunnitelmat ainakin on tehtynä. Kesäkuun viimeisellä viikonloppuna olisi Paavo Nurmi maraton johon olen nyt muutaman kuukauden valmistautunut. Jos maratonista on palautunut niin seuraavana viikonloppuna olisi PunKu:lla Kesälaitumen rastit, johon voisi mennä taas pokkaamaan viimeisen sijan. Tästä viikko eteenpäin, alkaa kesäloma ja auto suunnataan kohti Saarijärveä ja Fin5:a. Fin:n jälkeen seuraavana kahtena viikonloppunakin olisi mahdollisia suunnistuskisoja, mutta ne voivat jäädä väliin, mutta sitten elokuun alkupuolella olisi Tunturisuunnistus Ylläksellä jonne olisi tarkoitus lähteä. Sitä seuraavana viikonloppuna olisikin kruunu kesän hulluttelulle, sillä olemme ilmottautuneet Seitsemisissä järjestettävään Rogaining kisaan ja vielä 24h:n sarjaan. Näistä kun selviäisi hengissä, niin sitten täytyykin pitää vähän taukoa, ja suunnitella syksyn ohjelmaa. Syksyllekin olisi jo kaikkee kivaa harkinnassa, mutta yritetään selvitä nyt ensin kesästäkin.

Maratonille pitäisi reenata tiukasti vielä pari viikkoa ja sitten pitää pari leppoisampaa viikkoa ennen h-hetkeä.

Toiseksiviimeinen “kova” viikko alkoi löysästi 40 min punttisalitreenillä. Oli sen verran väsynyt olo sunnuntain kovasta harjoittelusta, että ei oikein sali maistunut.

Tiistaina hölkkäilin töistä kotiin. Alku oli aika väsynyttä, mutta Pyynikin jälkeen alkoi taas sujumaan. Reilu 15 km tuli mittariin.

Keskiviikkona oli Tampereen Iltarastit Siivikkalassa. Menin 7 km:n radan lämpimän ja aurinkoisen iltapäivän kunniaksi. Ei oikein sujunut tälläkään kertaa. Mitään kauhean isoa (siis 10 min) pummeja ei tullut, mutta ei sitä vielä mitään “janilakasia” olla.

Torstaina oli jälleen ohjelmassa viikon pitkä lenkki, kun viikonloppu menee Jukola-talkoissa. Lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja vastatuultakin oli suurimman osan matkaa. Meno oli myös sen mukaista, eli raskasta, väsynyttä ja kankeeta. Sykkeet oli korkeella ja vauhti alhaalla, polvikin alkoi loppumatkasta siinä väkinäisessä menossa oireilemaan. Reilu 27 km tuli sentään mittariin, eikä polvivaiva kovin pahaksi äitynyt, vaikka seuraavana päivänä vähän vielä jäykistelikin. Toivottavasti “Paavo Nurmessa” ei ole tällaista säätä.

Perjantaina (ehkä) ansaittu lepopäivä.

Lauantaina oli Orivedellä OrPo 100 v. juhlasuunnistukset, ja sen päälle Kaanaassa talkoot. Lauantaina olin jo päättänyt, että tästä päivästä ei enempää kirjoitettaisi, mutta nyt on mieli vähän viilentynyt ja suunnistuskisaakin voi vähän (mutta vain vähän) kommentoida. Tulos oli siis hylsy. Jokaisen rastin löysin, mutta leimaukset jätin tarkoituksella tekemättä. Syynä tähän ensimmäisen rastin super-hyper-mega-mammutti -pummi ja sen tuoma “negatiivinen mielentila” (=v…tus). Loppumatka otettiinkin sitten rennosti harjoittelumielellä ilman ajanoton tuomaa painetta (toisinsanoen ei enään huvittanut). Tuskin kisa olisi muutenkaan mennyt hyvin vaikka ensimmäinen rasti olisi löytynytkin hyvin, sillä alusta asti ei suunnistus oikein kiinnostanut eikä jaksanut yhtään keskittyä, joka näemmä on melko tärkeää tässä laijissa. Maalissa kartta lensi ensimmäiseen roskikseen ja kellosta poistin harjoituksen reitin katsomattakaan loppuaikaa tms. Tähän kisan aktiivinen unohtamisprosessi on meneillään.

Sunnuntaina piti tehdä lenkki heti aamusta, sillä puolilta päivin piti lähteä jälleen Kaanaaseen talkoisiin. Verryttelin ensin pari kilsaa ja sitten nykäisin pururadalla kympin aikaan 39:23 ja päälle pari kilsaa jäähdyttelyä. Juoksu tuntui rennolta eikä muutenkaan ollut ongelmia. Pääasia, että ylävatsalihas ei alkanut kramppaamaan.

Seuraava viikko pitäisi vielä painaa normaaliin tahtiiin, mutta sitten pitäisi pudottaa määriä ja tehoja, ja “herkistellä” maratonia varten. Ensiviikko tosin on Jukola-viikko joten talkoot ja itse Jukolan-viesti seoittaa harjoitusohjelmaa. Mutta pitää tehdä se mitä pystyy.