Tänään sunnuntaina oltiin kisaamassa SM-mitalleista Keuruun erikoispitkällä suunnistusmatkalla. Kisasta jäi mieleen ainakin ainainen jonottaminen. Ensin piti jonottaa järjestäjän bussikyytiä parkkipaikalta kisakeskukseen, sitten pari kertaa vessajonossa (joista toinen jonotus jäi kesken kun tuli kiire lähtöpaikalle, mutta onneksi metsästä löytyy aina joku kannon kolo jolla voi korvata Bajamajan), sitten jonotettiin suihkuun ja viimeksi vielä bussikyytiä takaisin parkkipaikalle (tämäkin jonotus jäi myös lyhyeen sillä lähdin liftaamaan paluumatkaa parkkipaikalle – ja hyvällä tuloksella). Järjestäjille jäi siis jonkin verran parannettavaa.

Parannettavaa kyllä jäi itsellekin, sillä kisan alku meni ihan persiilleen. Parilla ensimmäisellä rastivälillä tuli tehtyä pahoja reitinvalintavirheitä, mutta onneksi tämän jälkeen alkoi sujumaan vähän paremmin. Reitti oli tosi rankka ja rastivälit olivat pitkiä joten hiki virtasi. Kartalla tuli pysyttyä melko hyvin eikä isompia hakuja tullut, mutta reitinvalinnoissa olisi parantamisen varaa. Juostakin jaksoi melko hyvin vaikka paikoin piti kävelykksikin laittaa, mutta loppuun asti jaksoi painaa – suhteessa muihin ehkä jopa hieman paremmin sillä rastivälisijoituksen paranivat loppua kohden mentäessä.

18,7 km reitillä  (kokonaismatka n. 22 km) 23 rastia, sijoitus 21. 33:sta matkaanlähteneestä (27 tuli maaliin). Tulokseen täytyy olla ihan tyytyväinen. Valmistautuminen oli kyllä vähän huono, sillä tankkaaminen jäi lähes täysin tekemättä ja viikollekin tuli vähän turhan paljon treeniä, sillä juoksua ja suunnistusta alkuviikolle kertyi n. 100 km.