Nyt se talvi sitten tuli tällekin seudulle. Tosin ei sitä enään kaivattu. Nyt kun Pirkka on takana, niin mieli olisi ollut jo sulemmille lenkkipoluille. Tosin maanantain lumipyry takasi sen, että tonni hiihtoa olisi mahdollista saada täyteen tänä talvena.

Maanantaina meinasi jäädä salitreeni väliin, kun vasen olkapää oli Pirhanhiihdon lykkimisestäni niin kipeä, että paitaa ei meinannut päälle saada. Yölläkään ei tullut juuri nukuttua kun kättä särki, eikä sitä voinut liikutella. Kävin kuitenkin salilla tekemässä 50 min treenin. Päivällä oli jalkahieronta. Illallla oli vielä KeKe:n järjestämä pilates-tunti. Olkapää oli vertynyt päivän aikana eikä illalla enään juurikaan vaivannut.

Tiistaina hiihtoa 27 km upeilla mutta hieman nihkeillä laduilla.

Keskiviikkona hiihtokeli ei ollut muuttunut miksikään edellisestä päivästä, joten sama hiihtolenkkikin taittui melkein samaan aikaan.

Torstaina kävin aamulla tekemässä tunnin salitreenin. Illalla tein kotona n. 14 km juoksulenkin jotta juoksukilometrit eivät jäisi ihan nollille tälläkin viikolla.

Perjantai-iltana oli kunnostettu edellisiltaisen lumen huonontaneet ladut, ja meno oli sen mukaista. Taisi olla tämän talven upeimmat hiihto-olosuhteet Ylöjärvellä – ihan kuin olisi lapissa hiihdellyt.

Edellisenä päivänä rikkoutui tonnin raja hiihtokilometreille tänä talvelle ja sen piti olla viimeinen hiihto, mutta kun lauantaiaamulla oli 3 astetta pakkasta ja ladut kimmelsivät kutsuvasti, niin pitihän sitä vielä käydä yksi reilu 50 km:n jäähyväislenkki tekemässä. Seuraaviksi päiviksi on luvattu jo vesisadetta ja plussaa, joten comeback jää varmaankin tekemettä tältä talvelta.

Sunnuntaina väsynyt 24 km:n juoksulenkki lumisilla teillä, ja treeniviikko oli pulkassa.

Ihmeen hyvin palautuminen Pirkasta oli onnistunut. Maanantaina oli vähän väsynyttä, mutta tiistain hiihto meni jo ihan OK. Nyt pitäisi saada vettä ja lämpöä jotta lenkkipolut sulaisivat. Pyörä onkin jo huollettu joten työmatkapyöräilyä voisi myös alkaa pikkuhiljaa harrastamaan.

Talviloman jälkeen täytyi vähän vetää henkeä ja “herkistellä” paikkoja sunnuntain Pirkan hiihtoa silmällä pitäen.

Maanantaina kolmen vartin salitreeni, keskittyen keskivartalon lihaksiin.

Tiistaina juoksu töistä kotiin. Pyrin pitämään sykkeet PK-alueella, välillä kyllä vähän huonolla menestyksellä. Alusta oli pääosin sula joten vauhti tuppasi nousemaa ja samalla myös sykkeet. Juoksin nastareilla, sillä kuvittelin, että maanantain lumisade olisi jättänyt pyörätiet liukkaiksi. Liukkautta kyllä oli, mutta aika harvassa paikassa, joten kesälenkkareilla olisi pärjännyt hyvin.

Keskiviikko täysin lepoa.

Torstaina kävin tarkastamassa hiihtolatujen kunnon 27 km hiihtolenkillä. Puolet matkasta tosi jäistä, päivän pieni lumisade ei ollut parantanut latujen kuntoa yhtään. Mutta siellä missä ladut oli ajettu, niin meno oli aika upeeta ja vauhdikasta.

Perjantaina samanmoinen salitreeni kuin maanantainakin, eli sikspäkin kunnostusta. Iltapäivällä vielä 21 km hiihtolenkki Pirhan hiihdon voitelusuosituksia testaten. Ja kyllä liisteri+purkki yhdistelmä toimi hienosti. Illalla vielä suksihuoltoa.

Lauantai oli lepoa ja tankkausta.

Sunnuntaina oli sitten Pirkan hiihto, mutta siitä tulee sitten oma stoori kunhan vaan saan aikaiseksi.

Tälläkään viikolla ei sitten kauheasti tullut juoksua. Pari viikkoa on ollut juoksun osalta tosi huonoa, mutta täytyy nyt hiihdellä kun vielä jotenkin voi. Ensiviikollekin on luvattu lunta ja pakkasta, joten hiihdot taitavat vielä jatkua. Tavoite olisi saada se tonni hiihtoa tälle talvelle.

Tämänkin vuoden talvilomaa voi sanoa hyvällä syyllä hiihtolomaksi. Pidimme lomaviikon taas viikkoa paikallista normaalia lomaviikkoa aikaisemmin, jotta saisi kerättyä urakalla kilsoja Pirkanhiihtoa varten.

Se hyvä puoli aikaistetusta lomaviikosta on, että (jos vaan hiihtään pääsee) laduilla ei ole paljonkaan menijöitä. Tosin tänä talvena menijöitä on ollut muutenkin vähänlaisesti vaikka viimeviikoina on ollut ihan hyvät hiihtokelit. Viikosta (ja kelistäkin) riippumatta laduilta kyllä löytyy aina samat vakio-vaarit ja -muorit. Miinuksena väljistä laduista on se, että sinne eksyy myös “liian kohteliaat kerta talveen” -hiihtäjät. Näillä tarkoitan sellaisia menijöitä, jotka ystävällisesti yrittävät antaa nopeammille takaatulijoille latua. Tämän viikon aikana on tullut jokusen kertaa läheltäpiti-törmäystilanne, jossa edellä menevä hyppää pois ladulta väistääkseen juuri samaan aikaan kun itse lähtee ohittamaan. Siinä sitten tulee eiku-oho-anteeks -tilanne. Pahasti ei uskalla katsoa, saati sitten opastaa ladulla liikkumisen säännöistä, sillä heti tulee yleisönosastolle kirjoitus, että “siellä uskalla hiihtääkkään”.

Maanantaina ensimmäisenä talvilomapäivänä herättiin 7 asteen pakkaseen. Ja koska Pirkanhiihdon hallitus oli suuressa viisaudessaan päättänyt järjestää hiihdon normaaliin tapaan, niin pakkohan sitä oli lähteä hiihtämään. Viikonlopun ärräpää-lenkkien jälkeen oli vähän epäilevä fiilis latujen kunnosta, sillä lunta ei ollut tullut yhtään lisää.
Suureksi ihmetykseksi ladut olivat todella hyvässä kunnossa, vähästä lumesta huolimatta jollain konstilla ne oli saatu ihan hiihdettäviksi. Päivän ensimmäiselle lenkille tuli mittaa n. 35 km. Hiihdon jälkeen tuli tehtyä jonkin aikaa mettähommia, ennenkuin lähdin illalla saunalenkille. Saunalenkiksi ajattelin tehdä parinkympin hiihdon. Pari ensimmäistä kilsaa meno oli todella mahtavaa, kun ladut oli vähän jäätynyt ja pito oli kohdallaan. Sitten jostain pirusta tuli 15 min lumikuuro ja vei upean luiston. Se siitä hiihtonautinnosta.

Tiistaiaamusta oli aika murjottu olo edellispäivän hiihto- ja mettähommaurakoinnista. Mutta kun päivän ohjelmassa oli pitkä hiihto, niin ei muuta kuin suksia kunnostaan ja matkaan. Menimme Tuulin kanssa suurimman osan yhtä matkaa, sellaista leppoista matkavauhtia. Ladut olivat taas ihan OK-kunnossa ja matkaa kertyi n.55 km. Loppupäivä menikin sitten ihan vain lepäillessä.

Keskiviikko oli hiihdon osalta vähän kevyempi päivä, sillä aamulla tuli tehtyä vain 35 km lenkki. Päivällä tein kerrankin mainion löydön urheilukaupan alennuslaarista, sillä satuin löytämään samanlaiset Asicsen nastoitetut lenkkarit jotka minulla on nytkin ollut käytössä. Jäljellä näytti olevan vain yksi pari ja sekin juuri minun kokoani. Ensin katson, että hinta olisi ollut halpa ainoastaan 75 € (edellisistä maksoin muistaakseni 130 €), mutta kun löysin tossujen oikean laatikon, niin hinta olikin naurettavat 50 €. Nyt on sitten nastalenkkariongelmakin hoidettu muutamaksi vuodeksi. Illalla tuli jatkettua metsähommia ja kaadeltua lisää puita.

Torstaiaamuna oli taas hiihdon vuoro. Lämpö oli nollan tienoilla ja koska edellisenä iltana ladut olivat kuulemma olleet vähän jäisen oloisia, niin päätin turvautua liisterivoiteluun. Liisterivalinta oli muuten ihan OK, mutta jos ladulla sattui olemaan irtolunta, niin se tuppasi jäätymään pohjaan. Mutta koska ladut oli ajettu mainioon kuntoon, niin jäätymisongelmaa ei kovin paljon ollut. Hiihdon jälkeen menin taas vähäksi aikaa metsään moottorisahalla heilumaan. Illalla lähdin vielä 20:n saunalenkille. Jälleen meni muutama kilsa (niinkuin maanantainakin) todella liukkaasti ja meno oli todella mielyttävää. Mutta sitten piti taas ihan pirtuuttaan sataa pari milliä uutta nuoskalunta. Voi sitä kiroilun ja v…tuksen määrää, kun reissun kaummaisessa kohtaa alkoi kaikki satanut lumi jäätyä ja kerääntyä suksen pohjaan kiinni. Se siitä hienosta saunalenkistä ja rentouttamasta hiihdosta. Siinä sitten mentii suksia potkiskellen, kiroillen ja välillä sukenpohia raapien. Yhdessä parinsadan metrin ylämäessä palo pinna, kun puolenvälin jälkeen nousua suksenpohjassa oli valehtelematta (ainakaan paljon) kiinni 5-10 senttiä lunta. Siinä sitten isoon ääneen äkseeraamaan (olin kyllä katsonut ympärilleni, että ketään ei näkynyt) ja pohjia raapimaan. Parikymmentä metriä lisää hiihdettyäni huomasin, että mäen päällä oleva parkkipaikka oli täynnä porukkaa joka epäilemättä oli kuullut pienen sanaharkani suksieni kanssa. Onneksi kukaan ei kommentoinut asiaa, sillä mielentilani ei ollut ihan suvaitsevalla päällä. Kotiin onneksi pääsin ja sauna oli lämmin, mutta kyllä Tuulikin sai kuulla järkkymättömän mielipiteeni kelistä.

Perjantaina tulikin sitten taivaalta vettä siihen malliin, että päivä meni sormien pyörittelyksi. Illalla tosin käytiin Tuulin synttäreitä juhlistamassa.

Lauantaiaamusta kävin testaamassa kuinka huonoon kuntoon edellisen päivän vesisade oli ladut saanut. Ja kyllähän ne jäisessä kunnossa oli. Pohjaan laitetuista liistereistä ei ollut mitään iloa, ja tasatyönnöksi koko reissu meni. Vauhti oli ainakin kohdillaan, sillä 35 km reissuun kului aikaa ainoastaa vajaa 2,5 h. Eipä se oikein hiihtämiseltä tuntunut, mutta tulipahan tehtyä tasatyöntöharjoitusta. Illalla tuli tehtyä vielä parinkympin saunalenkki. Keli ei ollut muuttunut miksikään, joten meno oli vauhdikasta tasatyöntöä.

Sunnuntaiaamuna oli lumisateista. Murua vähän rinnan alle, ja sitten tekemään hiihtoloman päätöslenkki. Kotona näytti vielä siltä, että lunta ei olisi ollut tullut vielä niin paljon, että edellispäivän jääkeli olisi muuttunut. Mutta neljän km:n jälkeen kävin laittamassa pidot pohjaan ja luovuin tasatyöntötreenistä ja palasin takaisin vuorotahtihiihtoon. 45 km:n reissun aikana keli vaihtui moneen otteeseen. Alku tuntui tahmealta, sitten alkoi kulkea paraneman ja luistoakin alkoi löytymään. Ennen puoltaväliä alkoi sitten irtolumi jäätyä suksenpohjaan ja lopussa taas oli sen verran märkää, että ei oikein pitänyt eikä luistanut.

Viikon aikana oli kyllä monenlaista keliä. Välillä upeeta aurinkoista talvikeliä, välillä tuli vettä kunnolla, sitten taas oli jäätikkökeliä ja muutama räpäskäkelikin mahtui mukaan. Mutta reilu 300 km tuli viikon aikana hiihdettyä ja nyt hiihtoa olisi kasassa reilu 780 km. Juoksua ei tullut metriäkään, mutta ensiviikolla sitten sitäkin.

Tammikuun alussa meidän liiketoimintalinjan uusi johtaja lanseerasi ensitöikseen(?) hienon kunnonkohotus ja liikuntaan kannustavan kamppanjan, Walk4Fun:in. Aluksi muodostettiin 6-12 hengen ryhmiä oman osaston, työryhmän tms. henkilöistä. Sitten jaettiin kaikille ryhmäläisille askelmittarit, ja alettiin keräämään ja kirjaamaan ylös mittariin kertyneitä askelmääriä. Ryhmiä kertyikin kaikenkaikkiaan yli 100 kpl ja osanottajia ehkä noin 1000 hlö:ä. Ryhmät laitettiin paremmusjärjestykseen sen perusteella kuinka paljon askelia kertyi keskimäärin per ryhmäläinen (eli koko ryhmän määrä jaettuna ryhmän koko). Kilpailuaika oli kuusi viikkoa, ja parhaille ryhmille luvattiin palkinto.

Parhaiden palkitseminen tarkoitti käytännössä sitä, että tietenkin homma lähti käsistä. Eli sellaiset joukkueet joissa oli henkilöitä jotka liikkuivat paljon, olivat tietenkin kisan kärkipaikoilla, ja osastoltamme muodostui kaksi sellaista ryhmää jotka siellä kärjessä keikkuivat. Ja koska näihin ryhmiin jostain syystä oli vielä kertynyt lievästi sanottuna kilpailuhenkistä väkeä, ja koska osallistujat olivat tuttuja keskenään, niin psyykkauskaan ei ollut alimitoitettua, sen tiesi mitä sellaisesta yhdistelmästä seuraisi. Tämä tarkoitti sitä, että paljon liikkuvien piti liikkua vieläkin enemmän, ja enemmän liikkuvien vieläkin enemmän jotta ei tippuisi kelkasta. Ongelma ei olisi ollut niin suuri, jos askelmäärän suuruus olisi riippunut vain askelmittariin kertyneistä askelista. Mutta kisaa vareten oli kehitetty sellainen sovellus, joka muutti jollain hienolla ja mystisellä logiikalla eri urheilusuoritukset askelmääriksi. Esim. tunnin salivuorosta sai n. 10000 askelta, niinkuin myös esim. 1 km uinnista. Hiihdon, juoksun, tenniksen, pyöräilyn ym. lajien suoritukset muutettiin kaikki askeliksi. Tämä tarkoitti myös sitä, että askelmittarit lensivät nurkkaan, sillä ketä nyt viitsii kävellä tuntia kun saman ajan pyöräilystä saa 2-3 kertaa enemmän askeleita.

Parina ensimmäisenä viikkona kilpailu näytti kärjen suhteen melko tasaisena. Pelkona oli, että jos tasaisuus jatkuu viimeiselle viikolle asti, niin viimeisenä viikkona kaikki olisi poissa töistä ja keräisi vain askeleita, ja seuraavana viikkona he olisi sairaslomalla parantelemassa rasitusvammojaan. Onneksi kolmannen viikon jälkeen alkoi kuitenkin näyttää jo siltä, että kärjenkin erot alkoivat muodostua selvemmiksi. Eli viimeisestäkin viikosta selvittäisiin ilman miestappioita.

Kuusi viikkoa on nyt onneksi ohi ja ihmiset saavat keskittyä taas työntekoon, eikä tarvitse vain vaellella pitkin käytäviä askeleita keräten. Myös ne “överit” jotka kuluttivat suurimman osan vapaa-ajastaan askelien keräämiseen voivat nyt pitää loppuvuden liikuntavapaata ja kampanjoida sitä vastaan, että ensi vuonna ei järjestettäisi enään samanlaista kisaa uudelleen. Itse en tämän kampanjan vuoksi treeniohjelmaani muuttanut, mutta täytyy myöntää, että ennen hiihtokelien tuloa minäkin tein jokusia kävelylenkkejä vain tämän kisan vuoksi. Yksi ärsyttävä asia kisan aikana vielä oli se, että siitä tuli lähes ainoa puheenaihe josta työasioiden lisäksi keskusteltiin. En tiedä kävikö muillakin samanlaisesti, mutta lähes kaikkien kanssa puheenaihe siirtyi jossain vaiheessa askelten keräämiseen (ja se en ollut minä joka siihen aiheeseen siirtyi). Aluksi se oli ihan mukavaa, mutta kuuden viikon aikana se alkoi jo vit… tympimään.

Paras yksittäinen henkilö keräsi hieman päälle 2 miljoonaa askelta ja oli suvereenisti ykkönen. Itselleni kertyi vähän reilu 1,5 miljonaa ja olen luultavasi kärkiviisikon joukossa.

Se siitä kampanjasta.

Tämä viikko jakautui tasaisesti hiihdon ja juoksun suhteen. Kolme suoritusta kumpaakin plaatua ja lisäksi kaksi salikertaa.

Maanantaina tunnin salitreeni aamulla. Illalla hiihtoa 21 km. Ladut alkoivat olla jo niin sohjoiset ja vesilammikoita siellä täällä, että hiihdot loppuvat jos kelit eivät parane.

Tiistaina juosten töistä kotiin. Meno tuntui mukavalta ja helpolta, ja kun alusta oli pääosin sulaa, niin vauhtikin oli kohdillaan ja sykkeet pysyi silti kurissa

Keskiviikkona olin jalkahieronnassa ja päätin pitää muutenkin lepopäivän. Aamulla olin vielä suunnitellut tekeväni hiihtolenkin, kun oli satanut pieni kerros lunta ja oli vähän pakkastakin, mutta kova kylmä tuuli muutti suunnitelmia.

Torstaina jälleen juosten töistä kotiin. Yritin pitää vähän kovempaa vauhtia eikä sykkeillä ollut väliä, mutta kova puuskittainen vastatuuli hyydytti vauhdin.

Perjantaiaamusta tunti salilla, ja salilta pari kilsaa juosten töihin. Illalla päätin mennä kokeilemaan hiihtoa sillä pakkasta oli kuutisen astetta ja ladut näytti olleen ajetut. Lähtö oli kuitenkin paha virhe, sillä ladut kyllä olivat paikoin ihan hyvässä kunnossa, mutta ihan täynnä puista tullutta roskaa. Muutaman km:n jälkeen suksenpohjat olivat niin paskaiset (siis roiskaiset), että jossain alamäissäkin vauhti pysähtyi totaalisesti kun ladun roskat takertui suksenpohjan roskia vasten. Paikoin oli pätkiä joissa oli vain jäätikköä (ja roskia) ja sai varoa, ettei ollut selällään ja pää halki. Mutta mentävä oli kun matkaan oli lähdetty. 23 km tuli kiroiltua ja lopetettua hiihtokausi moneen kertaan.

Lauantaipäivänä hiihtokausi kuitenkin jatkui yllättävän nopeasti lopetuspäätöksen jälkeen. Lähdin hiihtelemään toisille laduille kuin edellisenä päivänä. Yritin olla fiksu ja laiton vähemmän pitoa pohjaa kuin edellisenä päivänä oli, että kaikki roskat eivät tarkkuisi kiinni. Mutta nyt olisi paremmasta pidosta ollut todella paljon apua, sillä ladut olivat suht puhtaat, mutta jäiset, joten käsivoimien (?) ja kiroilun puolelle hiihto taas meni. Kausi tuli taas päätettyä moneen kertaan 27 km lenkin aikana.

Sunnuntaiaamuna postia hakiessa (huom. postilaatikolle 500 m matkaa ja laatikko on ihan latujen vieressä) meinasi hiihtokausi alkaa taas uudelleen, sillä yöllä oli tullut muutama sentti lunta ja roskat olivat varmaankin jääneet lumen alle, eli keli olisi voinut olla suht hyvä. Päätin kuitenkin tehdä viikon pitkän juoksemalla. Suuntasin matkan uusille reiteille, ja päätin lähteä kiertämään Nokian keskustan kautta. Nokialla pysähdyin huoltoasemalle tyhjennykselle, ja kun en ollut ottanut juomaa mukaan, niin ajattelin vähän juoda vessan hanasta. Mutta viimehetkellä muistin missä kaupungissa olin ja päätin kärsiä janosta (ei millään pahalla Nokialaiset). Meno tuntui ihan mukavalta vaikka lopussa alkoi jo vähän matkan teko painaa, sillä alusta oli aika luminen eikä pito ollut ihan parasta mahdollista laatua. Reilu 27 km matkaa keryi.

Seurattavista luvuista sen verran, että sunnuntain pitkän lenkillä saavutettu puolimarathonaika oli 1:44:40, ja perjantain salipunnitus näytti tasan 71. Juoksua 61 km ja hiihtoa 71 km.

Ensi viikko onkin talvilomaa ja sillä oli tarkoitus kerätä kilometrejä Pirkanhiihtoa varten. Mutta taittaa olla niin, että ei ole missä harjoitella. Pirkanhiihdon sivuilla tosin mainitaan (14.2.), että hiihto järjestetään perinteiseen tapaan, eli kai sinne on sitten ilmoitauduttava.

Alan pikkuhiljaa tulla skeptiseksi Pirkanhiihdon toteutumisen suhteen. Enään vajaat kolme viikkoa starttiin ja lumet on paremminkin lähdössä kuin lisää tulossa. Accuweather.com:n sääennustuksen mukaan 15 seuraavaa päivää on tällaista samanlaista 0-kelissä tarpomista (ens viikonloppuna taisi olla muutama pakkaspäivä). Toisaalta muutaman lumisateen lumillä tässä on tähänkin asti hiihdetty, eli muutama kunnon pyrypäivä, niin toivoa taas olisi.

Nyt alkaa käydä jo vähiin viikko sitten sunnuntaina pyryttänyt lumi. Vähän toista viikkoa sillä määrällä pystyi hiihtämään kohtalaisen hyvin, mutta nyt alkaa jo paikoin maa paistaa läpi latujen kohdalta ja meno on muuttunut paremminkin vesihiihdoksi. Reilu 400 km on tullut mittariin ja sillä määrällä uskaltaisi jo Pirkkaankin lähteä, kun mukana on muutama pitkäkin lenkki. Nähtäväksi kuitenkin jää saanko tänä vuonna 9. Pirkan hiihdettyä.

Viikko on ollut aika hiihtopainotteinen.

Ma, ti, ke, pe, la, su hiihtoa. Pääasiassa 20-30 km väliin meneviä lenkkejä, mutta perjantai-iltana 45 km ja lauantaiaamuna 57 km. Kelit meni viikon loppupuoltapäin mennessä aina vaan märemmäksi, mutta liisterillä sai suht hyvän pidon. Viikon hiihtokilsat n. 200 km.

Ma ja pe oli tunnin salireenit perinteiseen tapaan. Nyt on alkanut salilla käyntikin taas maistua, ja uusia lihaksiakin on löytynyt kun on vähän muuttanut liikesarjoja.

To ja la oli juoksupäiviä. To töistä kotiin sohjossa. La reipas lenkki liukkaalla alustalla. Juoksukilsoja ainoastaan n. 30 km.

Tässä viikko lyhykäisyydessään. Toivottavasti ensiviikko vähän mielenkiintoisempi.

Swxi, siwx, sixw, sxiw sxwi, wixs, wisx, wxsi, wxis, wsix, wsxi, ixsw, ixws, iswx, isxw, ixsw, iwsx, iwxs, xswi, xsiw, xwis xwsi, xisw, xiws. Swix -sanan kirjaimet saa muuten väännettyä aika moneen eri järjestykseen. Onneksi Tuulin juomapullossa ei lukenut esim. Fischer (niinkuin minulla), sillä sitten eri variaatioita olisikin tullut melkoisesti enemmän. Viitisen tuntia kun hiihtää toisen perässä, niin mielenkiinto on jo haettava merkillisistä jutuista. Tunnissa saa puhuttua pois tärkeimmät asiat, seuraavan tunnin aikana tulee puhuttua jo mitättömämmätkin asiat, ja kun ilta alkaa hämärtämään, niin ei oikein maisemiakaan enään voi katsella. Sitten pitää vain tuijottaa edessä liikkuvaa juomapulloa ja väännellä sponsorin logotekstiä. Suksen kantaosassakin voisi lukea muutakin kuin “RCR”, tai hiihtopuvun selkään voisi painaa jotain sarjakuvia joita voisi lukea… tai vaikka seitsän veljestä, tulisi sekin luettua. Yksi hauska arvuuttelun aihe on, kun molemmat menee tasatyöntöä ihan “tappituntumalla”, että kummalla jalalla ja missä vaiheessa etummainen hiihtäjä aloittaa vuoropotkun. Alkumatkasta sukset kolisee tiheään, mutta loppumatkasta senkin on ehtinyt jo oppimaan… pitäisi varmaan lyhentää hiihtolenkkejä.

Joo, tiedetään, anteekisi. Taas on viikon teksti päivän myöhässä. Sunnuntaina ei oikein ehtinyt, ja sitten kun olisi ehtinyt, niin ei jaksanut. Muutenkin viikko oli sen verran mitäänsanomaton, että meinasin jättää vallan kirjoittamatta. Mutta eiköhän tässä jotain saa kirjoitetuksi.

Alkuviikosta väsytti niin, että vitutti… ja loppuviikko jatkui samaa rataa. Viikonloppuna vähän helpotti. Siinä kai ne tärkeimmät… tai no olkoon.

Maanantaiaamuna väsynyt salireeni. Iltapäivällä osallistuin töissä järjestettyyn venyttely/pilates -tuntiin. Vatsanseudulle pitäisi jostain löytää vähän poweria, kun meikäläisen six-päkki ei oikein kyennyt pilates-liikkeisiin.

Tiistaina väsynyt töistä kotiin juoksu. Meno ei oikein maistunut. Matkan ainoa ilonaihe oli GPS-mittarin sekoilu. Jossain vaiheessa kun katsoin nopeutta mittarista, niin vauhti näytti suht reippaalta. Seuraava kilsa meni vieläkin reippaammin, mutta sitten kun kilsa-aika alitti 4 min/km, niin tajusin, että mittarihan näyttää päin persettä. Kotona kun tallensin reitin PC:n kartalle, niin reitti näytti kulkevan osittain Pyhäjärven päällä. Se olikin ensimmäinen kerta kun tämä mittari sekoili.

Keskiviikkona oli tunnin jalkahieronta. Illalla piti käydä vähän hiihtämässä, mutta kun oli alkanut pyryttämään lunta, niin kävelylenkki sai luvan riittää.

Torstaina sitten pääsinkin jo ajetuille laduille, sillä edellisenä päivänä ja yönä oli tullut riittävästi lunta niiden ajamiseen. Ladut ei tosin kyllä kovin hyvässä kunnossa vielä olleet, ja kun hiihtokoululaisetkin olivat päässeet harjotuksiinsa ja myllänneet ladut melko tehokkaasti. Muutenkin porukkaa tuntui olevan liikkeellä melko hyvin ja ladut ahkerassa käytössä.

Perjantaiaamusta salille. Illalla piti mennä hiihtämään (tai kävinkin, mutta vain 4 km), mutta kun ilma oli plussan puolella ja satoi räntää, niin jostain kumman syystä pitovoitelutaitoni pettivät.

Lauantaiaamu ei näyttänyt yhtään lupaavammalta kelin suhteen. Ilma oli plussan puolella ja muutenkin oli aika märän oloista. Liisterikokeilu kannatti, sillä pidon sain aikas hyväksi. Luistoa tosin ei ollut yhtään, mutta laiton sen märkien latujen piikkiin, enkä uskonut sen johtuvan lainkaan luistovoitelun totaalisesta laiminlyönnistä. Reilu kolmekymppiä tuli tahkottua, vaikkakin kotiin päästyä se kyllä tuntui suuremmaltakin urheilusuoritukselta. Ennen illan saunalenkkiä tuli vielä tehtyä jokunen tunti klapihommia. 12 km:n saunalenkki piti tehdä vähän reippaamaa vauhtia, mutta se oli kyllä kaikkea muuta. Lunta, vettä, sohjoa, tossu ei pitänyt, vastatuuli ja jalat puhki… juokse siinä nyt sitten reippaasti.

LA-SU yönä alkoi myrskyttämään. Lunta pyrytti ja puut taipuivat vaakasuoraan, aamuyöstä katkesi sähköt, joten näytti siltä, että hiihtään tai juokseen ei tänäänkään kunnolla pääsisi. Lunta oli pyryttänyt sen verran, että kolmisen tuntia meni pihan ja 200 m tien puhdistamiseen. Puolenpäivän aikaan sähköt palasivat ja myrsky näytti laantumisen merkkejä. Aurinko paistoi, pari astetta pakkasta ja ladut oli ajettu, niin se oli ihan pakko lähteä hiihtämään. En tiedä oliko myrsky pelottanut hiihtäjät laduilta, mutta hiljasta oli. Vakionaamat siellä näykyi, mutta muuten mahtui hyvin menemään. Keli oli aika upea ja loppujen lopuksi kilsoja kertyi 51, ja enemmänkin olisi voinut vielä mennä, mutta piti säästää intoa seuraavallekin päivälle.

Se on kumma juttu miten yhdessä munkissa riittää hiihtoenergiaa. Sen vaikutus alkaa jo 10 km ennen itse munkin syöntiä, sillä ainoa syy mennä eteenpäin on hillomunkki. Kolmenkympin kohdalla kun uupuneena ahmaisee munkin (tälläkertaa itseasiassa kaksi kappaletta), niin viimeinen kaksikymppiä menee kuin siivillä… ihme ainetta. Kolmenkympin uupumus (30 tarkoitaa kilometrejä ei ikää, SE uupumus on jo takanapäin ja vaihtunut horrostilaan) johtui ainoastaan siitä, että Swix -juomapullo pakeni edellä sen verran kovaa vauhtia, että oli täysi työ pysyä tuntumassa. Tähän kovaan 5 km:n rypistykseen syynä on toinen hiihtäjille tuttu energian lähde, eli edessä menevä vanha vaari. Sen perässä on pysyttävä vaikka henki lähtis 20 km ennen kotia… ja se en ollut muuten minä joka sen vaarin perässä yritti pysyä.

Uutiskatsaus. Iltalehti kirjoittaa: “Göteborgin postiryöstö: Yksi pidätetyistä kuuluu rikollisliigaan”. Voi herranjestas sentään, Ruotsin poliisi on taas ylittänyt itsensä. Eikö se ollutkaan pyhäkolun porukka joka teki aseellisen ryöstön ja jätti pommeja jälkeensä.

Variksesta en sitten kommentoikkaan mitään, siinä on henkilö joka on taas alittanut itsensä.

Aamulehdessä taas oli tehty lista nimistä jotka kuuluisivat eläinten olympiajoukkueeseen. Siinä oli esim. Kaisa Varis, Juha Hirvi ym. sukunimeltään eläimen nimisiä majavasta sittisontiaiseen (!?!). Se mikä minua siinä ihmetytti oli, että mitä varten Harri Kirvesniemen nimi oli listalla…

Se uutisista.

Viikko alkoi taas normaalisti maanantaiaamun punttarikäynnillä, sekä sieltä juosten pari km töihin.

Tiistaina oli tullut jo lunta maanhan sen verran, että periaatteessa olisi voinut mennä hiihtämään, mutta juoksin kuitenkin vain töistä kotiin. Yritin juosta rennon rauhallisesti sykkeitä tarkkailematta. Rentous oli kyllä kaukana ainakin Pirkkalan alueella, jossa joku neropatti oli päättänyt levittää pyöräteille jotain suolattua hiekkaa joka muutti koko pyörätien ihan lumipöperöksi. Pitoa ei ollut ollenkaan ja polvikaan ei oikein moisesta alustasta tykännyt. Onneksi ko. hiekoittaja oli ollut sen verran laiska, että tuollaista huonoa pätkää oli vain n. 5 km matkan. Tämän jälkeen alusta oli jälleen kovaa ja nastarinpitävää lunta. Olosuhteisiin ja sykkeisiin nähden vauhti oli kuitenkin ihan siedettävää ja paranemaan päin n. 5 min/km.

Keskiviikkona meninkin sitten hiihteleen. Latuja ei juurikaan ollut, mutta jotekin siellä pääsi menemään. Matkaa kertyi reilu 22 km.

Torstaille oli luvattu metrikaupalla lunta ja hirveää myrskyä. Otin kuitenkin lenkkikamat mukaan jotta juoksisin töistä, mutta jätin kuitenkin Tuulille varauksen, että hirmumyrskyn yllättäessä autokyytikin voisi kelvata. Mutta paskanmarjat. Lunta tuli säälittävät 5-10 cm ja tuulikin laantui töistä lähtöön mennessä. Eli ei muuta kuin tossut jalkaan ja menoksi. Lenkin aikana oli taas tarkoitus pysyä aerobisen kynnyksen alapuolella ja säätää vauhtia sen mukaan. Sykkeet pysyivät hyvin kurissa, sillä tuulikaan ei ollut pahasti vastainen, loppumatkasta jopa mukavan myötäinen. Aerobinen vauhtikin alkaa paranemaan, sillä tämän lenkin 5:04 min/km keskivauhdista ei voinut paria viikkoa sitten uneksiakkaan. Pirkkalan osuudella oli taas ollut sama saakelin hiekkoittaja suolapussinsa kanssa liikenteessä, sillä samanlaista pöperöä oli 5 km pätkä. Harkitsin jo syytteenkin nostamista Pirkkalan kuntaa vastaan, mutta en vielä keksinyt lyömätöntä perustetta sille… mutta ehkä jo ensiviikolla.

Perjantaina oli taas saliaamu ja sielä töihin juoksu. Mutta illan hiihto piti jättää väliin, sillä koko päivän oli viluttanut (huom l -kirjain, ei t) siihen malliin, että oli vaarana, että tauti iski päälle. Pitkään kyllä asiaa mietein, sillä ladut oli ajettu ja ne suorastaa huutivat luokseen. Päätin kuitenkin maata loppuillan sohvalla ja vetää troppia naamaa.

Lauantaiaamuna lähdin suoraan sängystä lenkille. Tein reilun 12 km reippaan lenkin, ja olosuhteisiin nähden vauhtikin oli ihan mukavaa, keskivauhti hieman alle 4:30 min/km ja osa km:stä oli lähellä 4:10. Lenkin jälkeen aamupala, ja sitten 3 tunniksi klapihommiin. Sitten taas ruokaa naamariin ja hiihtämään. Ladut oli tosiaa ajettu, mutta lunta on vielä sen verran vähän, ettei hyvällä tahdollakaan niitä joka paikassa voinut laduiksi kutsua. Lämpöä oli 1 aste ja alkumatkasta tuli räntää, joten pito oli sen mukainen (minun voitelutaidoillani). Pääasiassa tasatyönnöllä matka eteni, mutta kyllä välillä potkukin piti (ainakin silloin kun sentti lunta oli jäätynyt suksen pohjaan). Hiihdon aikana lämpö oli pudonnut pakkasen puolelle ja luistoa alkoi olla ladulla (sieltä mistä sellainen löytyi) aikas mukava, joten 25 km:n reissu taittui loppujen lopuksi aika mukavasti. Saunan jälkeen olo oli aika vetämätön ja tuntui siltä, että äijän kone ei pysähdy ollenkaan, sillä jälkihikeä pukkasi koko loppuehtoon.

Sunnuntaiaamusta lähdimme työporukalla kiertämään Pyhäjärveä. Lauantain urakka tuntui jaloissa, mutta ihmeen hyvin lenkki lähti liikkeelle. Kiersimme Pyhäjärven vastapäivään. Työpaikalta oli lähtö, sieltä arboretumiin, Pyynikille, Pispalan valtatienreunaa Vintterin mutkaan, sieltä Rajasalmen sillalle, Pirkkalan kautta (jossa oli annettu ilmeisesti potkun viikon hiekoittajalla, sillä keskustapätkäkin oli aivan timmissä kunnossa) takaisin työaikalle. Matkaa kertyi pienen parkkipaikkalenkin jälkeen tasan 27 km ja aikaa meni 2:20. Sää ja muutkin olosuhteet olivat ihanteelliset. Pari astetta pakkasta, lähes tyyntä ja aurkinko paistoi (olin jo melkein unohtanut, että sellainenkin taivaankappale on olemassa). Parin tunnin huilin jälkeen päätin lähteä vielä tekemään hiihtolenkin, kun olosuhteet olivat niin mainiot. Tein saman hiihtolenkin kuin lauantainakin ja meno tuntui yllättävän hyvältä. Pakkasen ansiosta minäkin sain suksiini pitoa, ja kun “latukin” oli liukas, niin että meno tuntui tosi vaivattomalta.

Viikolle kertyi hiihtoa sekä juoksua pikkusen reilu 70 km. Salin vaaka näytti tasan 72 kg ja pitkällä lenkillä puolimaratonin aika oli 1:49:30. Eli viikkoon voi olla tälläkin kertaa tyytyväinen.

Viimeviikon tekstiin pieni tarkennus. Käytin kahden eri henkilön kohdalla samaa lyhennettä MS. Enempien väärinkäsityksien välttämiseksi seuraavat korjaukset: Eli lampunlainaaja oli MaSi ja pitkällä lenkillä oli MaSa. Kiitos huomautuksesta.

Maanantaiaamuna oli jälleen perinteisesti vajaan tunnin salitreeni. Löysin salin nurkasta uuden mielenkiintoisen laitteen, PowerMaxx:n vibraattorin (http://www.powermaxx.co.za/) . Laitteen päälle vaan seisomaan ja käyntiin jonka jälkeen se alkoi “vibraamaan” jalkoja. Muutaman minuutin seisoskelun jälkeen jalat olivat kyllä vähän aikaa melko letkeen oloiset. Tuollainen vekotin olisi kotonakin mukava, mutta kun katsoi sen hintaa, niin vibran sai samantien unohtaa.

Tiistaina juoksentelin töistä kotiin. Tälläkertaa en kiertänyt Pyhäjärveä Pyynikin kautta, vaan Rajasalmen. Reitti tätä kautta on jonkin verran tasaisempi, mutta samalla myös 1-2 km pidempi. Tälläkertaa en yrittänytkään pitää sykettä aer.kynnyksen alapuolella, vaan annoin mennä rennon rauhallisesti. Juoksu tuntui mukavan kevyeltä, ja vaikka vauhti pyöri siinä 5 min/km molemin puolin, niin siitäkään huolimatta sykeet eivät kauheasti karanneet.

Keskiviikko olikin vaihteeksi lepopäivä. Tosin illalla tuli tehtyä parin tunnin kävelylenkki, kun ei viitsinyt koko iltaa sohvallakaan maata. Tuollaisia “hiettömiä” kävelylenkkejä ei tosin tule laitettua harjoituskirjaan, vaikka niitä on viimeviikoina tullut tehtyä useampiakin.

Torstaina oli vuorossa jälleen töistä kotiin juoksu. Tälläkin kertaa kiersin Rajasalmen kautta, mutta nyt sykkeitä tarkkaillen. Sykkeet pysyivät kurissa helposti, kunhan vauhdin kanssa ei hötkyillyt.

Perjantaina taas vajaan tunnin salivuoro. Salin jälkeen juoksin reipaahkoa vauhtia töihin n. pari km. Töiden jälkeen suuntasimme kohti Loimaata jonne M&M olivat houkutelleet meidät yösuunnistusharjoitukseen. Olin saanut parilta työkaverilta lainaksi otsalamput (kiitos vaan MS ja ET), joten ei muuta kuin metsään. Menimme suunnistuksen läpi pareina, miehet keskenään ja naiset toisena parina. Minun osaltani tosin suunnistus jäi aika vähäiseksi, siillä minulla oli täysi työ pysyä tolpillani lampun valossa ja parini perässä. Muutaman kerran ehdein kyllä karttaan vilaista, mutta se oli yleensä huono idea, sillä sitten oli taas kova työ saada edellä kovaa vauhtia pakeneva valo kiinni. Nyt tuli kuitenkin ensimmäinen “valopää”-suunnistus tehtyä ja kyllähän sitä voisi vielä uudestaankin kokeilla.

Lauantaiaamusta lähdimme MS:n kanssa Virttaankankaalle pitkälle lenkille. Sää oli melko julma, sillä tuuli oli aika kova ja räntää tuli ihan riittämiin. Muutaman kilometrin jälkeen kamppeet olivat jo läpimärät ja tuulisimmilla paikkoilla alkoi tulla vilu. Onneksi sade lakkasi jossain vaiheessa ja paikat alkoivat lämmetä. Meno oli alusta asti aika takkuisen tuntuista, tiedä sitten oliko syynä sitten edellisen illan reipas suunnistuslenkki. Sykkeetkään eivät oikein tuntuneet pysyvän kursissa ja vähän väliä jouduinkin toppuuttelemaa M:n menohaluja. 29 km tuli kuitenkin hölkkäiltyä, joten viikon pitkästä tuli ihan hyvän mittainen, vaikka ilma meinasi sen vesittää…kirjaimellisesti.

Sunnuntai-iltana tein reilun 12 km vauhdikkaamman lenkin. Alusta oli päässyt jo paikoin liukastumaan, mutta siitäkin huolimatta sain olosuhteisiin nähden ajoittain ihan hyviä km-aikoja.

Viikko meni taas suunnitelmien mukaan. Kokonais juoksu-km määrä ylitti 70 km. Suunnistuksen kanssa km-määrä ylitti jopa 80 km. Ylimääräisenä hienona lisänä oli M&M:n viikonlopun leiritys, kiittos siitä. Pitkä lenkki venyi taas suunnitelmien mukaan (ehkä vähän enemmänkin), ja pitkän lenkin puolimaratonaika parani nyt aikaan 1:48:58.

Salin vaaka näytti 72,4 kg, eli sekin on menossa oikeaan suuntaan. Tosin M&M:n suklaajäätelö venytti minun suklaalakkosääntöjäni aika äärirajoille (josta sain myös kuulla), mutta toivottavasti lauantain pitkä kulutti nämä ylimääräiset herkut.

Ensiviikoksi on luvattu pakkasia, mutta lunta ei taida tulla vieläkään riittävästi hiihtoa silmälläpitäen.

Alkuviikosta vielä näytti, että talvi alkaisi ja hiihtokelit saapuivat, mutta tänään sunnuntaina hiihdosta ei kannata haaveksiakkaan… kaik on män.

Maanantaina oli taas muutaman viikon tauon jälkeen punttisalipäivä (tai aamu). 45 min sain oltua jonka jälkeen piisas.

Tiistaina juoksin reilun 12 km. Lunta oli sen verran maassa, että juoksu ei ollut aivan rentoa. Vauhtia ei ollut vaikka syke oli melko ylhäällä. Lenkki tuli kierrettyä väärään suuntaan, sillä pisimmällä suoralla oli vastatuulta. Muuten oli ihan mukava iltapuhde.

Vaikka keskiviikkona olin ollut jalkahieronnassa, niin päätin silti mennä illalla vielä kokeilemaan hiihtoa, sillä lunta tuntui olevan riittävästi. Ajettuja latu ei ollut ollenkaan ja alkukilometreillä ei ollut edes kunnon hiihdettyjä. Suksi lipsui kaikkiin kahdeksaan ilmansuuntaan, eikä meno tuntunut oikein nautittavalta (tyyli siis perinteinen, niinkuin minulla aina). Lamminpäässä harjulla oli jo vähän paremmat hiihdetyt ladut ja pitoakin alkoi löytymään. Siinä tuli sitten pari tuntia ja 20 km hiihdeltyä, joten hiihtokausi on nyt sitten ainakin avattu. Tosin jos tuosta ei kelit parane, niin hiihtokausi ei kyllä jatku. Sen verran oli kankeeta meno, että vieläkin on nivuset kipeät.

Torstaina oli vuorossa töistä kotiin juoksu. Sykkeiden mukaan taas edettiin ja melko hyvin ne pysyivätkin aisoissa. Matkalla on muutama töpäre jossa sykkeet pyrkii karkaamaan (esim. Pyynikin näkötornille nousu), mutta muuten ei ollut vaikeuksia. Lunta, jäätä ja sohjoa oli tarjolla juoksualustaksi, joten meno oli sen mukaista.

Perjantaina oli taas saliaamu, ja vajaan tuntin merkintä tuli harjoituspäiväkirjaan. Salille oli tullut ilmeisesti uusi henkilövaaka, ja se näytti ihan päin persettä… 73,1. Ennen joulua se näytti kyllä ihan eri lukemia. Jos pääsiäiseen (vuoden 2008) mennessä luku ei ala 6:lla, niin sitten minä kyllä lupaan… ainakin… varmaan… &#¤@&!!!

Lauantaiaamuna taas sama juoksulenkki kuin tiistainakin, mutta nyt vahingosta viisastuneena lenkki tuli kierrettyä toiseen suuntaan. Alusta oli pääosin sula ja pitoa oli, mutta enteenkin loppumatkasta asfaltti oli jäässä, eikä sitä oltu hiekoitettu, joten meno muuttui aika lipsutteluksi. Tälläkertaa löytyi kuitenkin sykkeen lisäksi myös vähän vauhtiakin, vaikka ei siinä vieläkään mitään hurraamisen aihetta ole. Iltapäivästä sitten vielä 4,5 tuntia ruummiillista kuritusta halonhakkuun merkeissä.

Sunnuntaina oli pitkän lenkin vuoro. Aamupostin haun yhteydessä kävin kokeilemassa oliko asfaltti edellisaamun tapaan jäässä, mutta +3 lämpöastetta takasi sulan alustan, joten nastarit saivat jäädä kaappiin. Lähes koko matkan ajan tihutti enemmän tai vähemmän vettä joten kotona oltiin litimäkänä. Tälläkertaa sykkeet pysyivät melko mukavasti kurissa, ja meno oli muutenkin mukavan tuntuista. Ainoastaan pari viimeistä kilsaa oli turhan reipasta menoa sykkeiden osalta, mutta se johtui varmaankin halusta päästä pian vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Matkaa kertyi 25,5 km joten taas tuli venytettyä muutamalla km:llä edellisviikon pitkää. Puolimaratonin aika oli 1:51:51, eli sekin aika parana jokusella minuutilla edellisestä viikosta. Tosin reitti tuli juostua toiseen suuntaa kuin edellisellä kerralla jolla voi myös olla hiukan vaikutusta aikaan.

Viikko oli siis aika paljon edellisen toisinto, ainakin juoksujen osalta. Hiihto ja pari salikertaa sentään tuli lisää. Kilsoja kertyi n. 66, joten talviviikon määrä alkaa kohta olla kohdillaan.

Postista tuli tälläviikolla suunnistuslisenssin lasku, ja siitä tuli mieleeni, että sitä päästään tänä vuonna jo veteraanisarjaan. Kyllä se on hienoo. Kohta saa jo ruveta eläkettä odottelemaan.