“…The loser(s) standing small…”. Näin Abbaa mukaellen käännähtää vielä kerran veitsi yhä verta tihkuvassa haavassa. Tässä oli pientä sisäpiirin juttua lauantai-illalta. Vaikka sunnuntaiaamuna olikin vähän käynnistysvaikeuksia, niin illan resetti kannatti tehdä. Sunnuntai-illalle suunniteltu lenkki jäi kyllä tekemättä kun fiilis ja säätila eivät edesauttaneet liikkeelle lähtöä. Onneksi lauantaina tuli otettua pari starttia.

Ensimmäinen lauantain lähtö oli klo 12 kun kauden ensimmäinen TeivoCup lähti liikkeelle. Keli oli mitä parhain, sillä 4 plus-astetta ja tyyni ilma antoi edellytykset hyvään aikaan. Omalta osaltani kuitenkin ennätyshaveet oli hautautuneet päivän, ei niin hyvään, kuntoon. Ensimmäinen kova juoksu sitten neljään viikkoon ei antanut hyviä odotuksia loppuaikaa silmällä pitäen. 19 minuuttia lähdin rikkomaan, joten loppuaika 18:18 oli todella positiivinen yllätys, sillä se jäi vain 10 sek alkukeväänä tehdystä ennätyksestäni. Juoksu tuntui alusta asti ihan hyvältä eikä jalkoja alkanut missään vaiheessa hapottamaan. Kaikki tuli varmaankin otettua irti matkan aikana, sillä 20 m ennen ja 20 m jälkeen maaliviivan meinasi laatta lentää. Oksennusrefleksi tuli jo, mutta onneksi pötsi oli sen verran tyhjä, että ylös ei tullut mitään. Maksimisyke oli 187 joten sekin on varmaan parasta mitä enään pystyy saamaan koneesta irti.

Illalla tuli sitten vielä toinen startti kun lähdimme MS:n kanssa Alastarolla 10 km:n saunalenkille ja juoksentelimme ristiinrastiin A:ron katuja. Palauttavaksi lenkiksi tuota ei voinut kutsua, mutta harvoin sellaista MS:n kanssa pystyy tekemäänkään.

Lauantaina ja sunnuntaina pääsin myös mittaamaan pitkästä aikaa verenpaineeni, sillä  vanhemmilleni oli ilmestynyt siihen tarvittava laite. Lauantaina iltapäivästä arvot olivat 120/75 ja sunnuntaiaamusta pienessä päänsäryssä lukevat olivat 110/70, eli ei ihme, että silloin tällöin sohvalta noustessa näkyy vähän tähtiä.

Muuten viikon treenit tuli tehtyä työmatkaliikunnan yhteydessä. Maanantaihin ja torstaihin sisältyi tietysti myös salitreenit, mutta pyöräilyllä viikko lähti käyntiin. Tiistaina menin myös pyörällä töihin, mutta poispäin tulin juosten. Keskiviikkona treenit tehtiin toisessa järjestyksessä, sillä aamulla juoksin töihin ja kotiin tulin kahdella pyörällä. Aamun juoksu oli aika shokki kropalle, sillä se olisi halunnut varmaan tehdä klo 5:50 jotain muuta kuin lähteä juoksemaan. Kapina ilmeni korkeana sykkeenä. Torstaina oli jälleen vuorossa pyöräilyä.

Sunnuntain suunnittelematon lepopäivä pudotti vähän viikolle suunniteltua kilometrimäärää, mutta lauantain positiivinen TeivoCup tulos kompensoi hyvin vähäisen kilometrimäärän (50 km) pettymystä. Polvi oli edelleen aika-ajoin vielä vähän kipeä ja siellä tuntui vähän niinkuin pientä turvotuksen tunnetta. Kipu ei oikeastaan ole haitannut juoksua ja se on yleensä hävinnyt muutaman kilometrin jälkeen, pois se kuitenkin on saatava.

Lopuksi vielä kiitokset perheille L sekä S lauantain “annista”.