Voi, voi, voi, voi ja ai-jai, jai, jai, jai, jai, ja voi voi voi. Oikein hirvittää kun muistelee millainen herkkuviikko on takana, siitä on kyllä tervellinen ja tiukka ruokavalio kaukana. Herkkupäivät alkoivat oikeastaan jo viime viikon lauantaina, kun ajelimme Alastarolle päin. Alkajaisiksi matkan aikana tuli vedettyä yksi pussillinen lakua. Sitten illalla meni jokunen pala äiteen makoisaa mustikkapiirakkaa. Sunnuntaina oli kummipojan synttärit ja siellä tuli syötyä jos jonkinnäköistä kakkua, ja mausta päätellen ei ihan terveellisemmästä päästä, mmmm….. Maanantaina oli esi-vappu, sillä ensimmäinen tippaleipä ja sima-annos tuli tuhottua. Tiistaina vein syntymäpäiväni kunniaksi töihin pari suklaalevyä ja tuli siinä sivussa itsekin syötyä siitä muutama pala. Illaksi Tuuli oli ostanut jalkapallonkokoiset suklaamuffinssit ja se tuli syötyä jäätelön kera. Keskiviikkona sitten söin Tuulilta jääneen muffinssin jämät melkeinpä puolen litran jäätelön kera. Torstaina töissä kahvipöytään oli ilmestynyt tuliaissuklaita ja tummasta suklaastahan minä en näppejäni saanut pidettyä irti. Illalla yksin kotona ollessani löysin kaapista suklaakaurakeksejä ja niitä meni varmaankin kymmenen kappaletta. Perjantai oli varmaan paras (=pahin) päivä, sillä töissä oli tuloksen julkistustilaisuus ja siellä tarjottiin Arnolds -tyyppinen donitsi, sitten iltapäivällä osasto tarjosi hillomunkkia ja simaa, ja ahneuksissa tuli tietenkin vedettyä tupla-annos. Illalla vappuaaton kunniaksi vielä vähän lisää simaa, tippaleipä ja munkki, sekä vähän pullaa. Lauantaina vähän pullaa ja illalla Porissa jäätelö. Sunnuntaina Porista ajellessa lakua, vähän Batteryä, kotona pullaa ja vapusta jäänyt munkki. Kalorimäärrää en ole vielä uskaltanut noille laskea, ja voi olla parempi, että jää laskemattakin.

Tuli viikolla sentään vähän ulkoiltuakin. Maanantai alkoi perinteisesti työmatkapyöräilyllä ja tunnin salikäynnillä. Töistä pyöräilin taas vähän pidemmän kautta, kun kiersin kotiin Lempäälän ja Säijän kautta. Taas oli alkumatkasta niin jumalaton vastatuuli, että hermot meinas mennä, mutta onneksi puolenvälin jälkeen reitti kääntyi myötätuuleksi.

Tiistaina oli vuorossa normi työmatkapyöräilyt. Töiden jälkeen kävin viemässä uuden pyöräni ensihuoltoon sillä ensimmäinen 500 km sillä tuli täyteen ja ensihuolto kuului kauppahintaan. Pyörähuollosta juoksentelin kotiin 12 km. Hieman alkaa tuntumaan siltä, ettei tuo pyöräily ihan palvele asiaansa juoksutreenin alle, sillä juoksu tuntuu heti pyöräilyn päälle melko kankealta. Pitää alkaa miettimään jättäisikö juoksupäivinä ainakin toiseen suuntaa töihin pyöräilyn pois.

Keskiviikkoaamusta jouduin menemään autolla töihin, sillä päivällä piti päästä hammaslääkäriin (reikiä pitkästä aikaa 0). Kävin aamulla salilla ja kun pyörä oli autonperässä mukana ja vein päivällä auton Tuulille (samalla kun kävin ilmoittautumassa Pirkan Pyöräilyn 134 km matkalle), niin pääsin polkemaan illalla töistä kotiin. Illalla kävin hakemassa pyörän pois huollosta ja samalla pääsin kokeilemaan pienen matkan alle laitettuja uusia sliksejä jotka oli vaihdetty cyclocross -renkaiden tilalle (kiitos tästä mieluisasta syntymäpäivälahjasta). Mukavasti tuntui rullaavan, vähän kovempi tuntuma niissä asfalttiin oli joten epätasaisuudet tuntuu nyt vähän paremmin. Kuivuisi vaan nuo kelit, niin pääsisi tekemään pidemmän lenkin.

Torstaiaamusta juoksin pitkästä aikaa töihin. Meno tuntui tosi hyvältä ja kevyeltä, joten näitä juoksuja pitää alkaa ottaa taas ohjelmaan. Tuuli toi aamulla autolla pyöräni töihin joten pääsin polkemaan töistä kotiin. Kotimatkalla kävin Pirkkalan Kurikassa suunnistamassa 5 km:n iltarastit. Työkaveri oli ratamestarina joten piti sitä käydä katsomassa millaiset radat Jallu oli saanut aikaiseksi. Näin suunnistuskauden alkupuolelle ihan sopivan helppo rata, ei jäänyt paha mieli.

Perjantaina, vappuaattona oli ohjelmassa taas pelkästään työmatkapyöräilyt ja sali. Illalla vappuaterian jälkeen kävimme tekemässä reilun parin tunnin kävelyn Lamminpään harjulla haeskellen geo-kätköjä, ihan mukavaa hommaa tuokin.

Vaikka lauantaina iltapäivällä oli vuorossa minun vuoden ensimmäiset suunnistuskisat, niin kävin kuitenkin tekemässä aamusta reilun 12 km:n rennon juoksulenkin. Keli oli mukavan kostea, sillä yöllä oli tullut kunnolla vettä. Lämpöä oli 8 astetta joten kun sade oli tauonnut, niin oli aivan mahtava juoksukeli. Alku oli hieman jäykän tuntuista, mutta loppu tuli kevyesti.

Lauantai-iltapäivästä oli sitten lähdettävä numero rinnassa metsään. Porissa Karhurasteilla. Hieman oli epävarma olo, sillä elokuun jälkeen en ole juuri suunnistamassa käynyt. Päivä oli aurinkoinen, lämpöä 9 astetta ja metsäkin suht kuiva, vaikka aamusta oli tullutkin vettä. Alku sujui ihan mukavasti siihen nähden, että avokalliomaastossa edettiin. Koko ajan oli kuitenkin melko epävarmaa menoa ja mentiin niillä rajoilla, että oliko sijainti tiedossa vai ei. 9 – 10 välillä sitten sijainti hukkui vaikka piti olla helppo väli. Väittäisin, ettei karttakaan ollut ihan ajan tasalla tällä välillä, mutta ei siinä siitäkään huolimatta saanut 15 min pummia tehdä. 4.6 km reittiin kului aikaa 70 min ja tappiota toiseksi viimeiselle n. 17 min. Hieman oli orpoa metsässä, sillä lähdin koko porukan kolmanneksi viimeisenä matkaan ja maaliin tulin toiseksi viimeisenä – ja viimeisenä sellaisena joka sai hyväksytyn tuloksen. Ei siis tarvinnut muita kilpailijoita metsässä väistellä.

Sunnuntaina aamupäivästä oli edessä pidempi, 8.7 km lenkki. Lämpöä oli 5 astetta, tuuli ja taivas oli pilvessä. Oli pirun kylmä, onneksi sentään vettä ei enää tullut, vaikka muutama tippa lähdössä taivaalta tippuikin. Jälleen olin lähes viimeinen joka metsään lähetettiin, joten yksinäistä menoa oli taas tiedossa. Homma sujui kuitenkin ihan mukavasti eikä mitään edellisen päivän kaltaista hakua tullut. Joka rastilla pientä pyörimistä, mutta sehän kuuluu asiaan. Pieniä polkuja pystyi yllätävän hyvin hyödyntämään joten pitemmätkin välit etenivät ihan mallikkaasti. Sijoituskaan ei ollut viimeinen, sillä jostain syystä Lauttakylän Lujan menijä viihtyi metsässä minuakin kauemmin.

Karhurastien kisakeskus

Viikko 17:
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50 km
TI: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 12.1 km
KE: ap. punttisali, ip. pyöräily 16.5 km
TO: ap. juoksu 15.7 km, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 6.2 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. juoksu 12.3 km, ip. suunnistuskisa 7.1 km (tot.)
SU: ap. suunnistuskisa 11.9 km (tot.)

Olen koittanut pitää kiinni siitä, että juoksutauon jälkeinen nousujohteinen harjoittelu pitäsi edetä siten, että viikkoa kovennetaan vain yhdellä osa-aluella. Nämä osa-alueet ovat lenkin pituus, lenkin kovuus ja lenkkikerrat. Saa nähdä alkaako kroppa kiukuttelemaan, sillä tällä viikolla tuli edettyä näillä kaikilla kolmella osa-alueella, tosin aika maltillisesti. Viikon pitkä lenkki venyi viime viikosta n. 4 km:lla, lauantaina tuli tehtyä kaksi lenkkiä ja kovan juoksun osuus vähän nousi. Viikon juoksu kilometrit nousi jo 65 km:iin.

Neljäskin muutos edellisiin viikkoihin tuli siinä, että suunnistuskausikin tuli avattua maanantaina. Soppeenharjun koululla järjestettiin vuoden kolmannet Tampereen iltarastit, mutta meille se oli vasta kauden ensimmäinen. Itse jätin suosiolla emit:n kotiin, sillä tarkoitus oli mennä erittäin rauhallisesti vaikkapa jopa kävellen ja tunnustellen mitä akillesjänne tykkää suunnistuksesta. Vähän matkaa jaksoin hölkkäillä, mutta sitten petti pokka ja piti vähän nostaa vauhtia. Metsässä oli vielä paikoin lunta, mutta suht. kuivin kengin reissusta selvisi. Olisi ehkä pitänyt sittenkin ottaa emit mukaan, sillä omalla kellolla otettu aika olisi tuonut 5 km:n reitillä 10. sijan.

Tiistain juoksulenkki tuli tehtyä osittain VK -harjoituksena. Lenkin aikana tuli tehtyä myös yksi km:n veto. Hieman kankeeta meno oli, ja siihen syynä oli varmaankin työmatkapyöräily jonka olin tehnyt juuri ennen juoksulenkkiä.

Keskiviikkona pyöräilin taas vähän pidemmän matkan, kun tein töistä lähtiessäni lisälenkin Lempäälän ja Säijän kautta. Gepsi jäi kotiin joten tarkka aika jäi ottamatta, mutta arvioni on, että 50 km:n matkaan meni 1:45. Tällä kertaa vastatuuli ei ollut niin paha kuin viimeksi, mutta kyllä paikoin sai puskea tuulta päin ihan tosissaan.

Torstain juoksun pystyin tekemään suunnitelmien mukaisesti rauhallisella vauhdilla. Keskisyke pysyi alle 130:n ja vauhtikin oli 14 km:n matkalla 4:48 min/km.

Perjantaina ei tullut tehtyä kuin aamulla työmatkapyöräily ja tunnin salitreeni. Pyöräkin jäi töihin kun illalla oli muita menoja. Perjantai toi taas talouteen kasan uusia lenkkareita, sillä Tuuli kävi hakemassa DHL:n varastolta Englannin nettitilauksen.

Lauantaina kävin testaamassa uuden Asics Nimbus 11 -lenkkarit vajaan 13 km lenkillä. Lenkin aikana tuli tehtyä pari km:n vetoa hieman alle 4 min/km vauhtia ja ne menivät ihan OK. Myös Nimbukset olivat ihan hyvän oloiset ja ennen kaikkea oikean kokoiset. Minulla oli pieni pelko perseessä, että olisiko 42.5 koko taas liian pieni, niinkuin se oli edellisenä vuona ollut. Mutta onneksi kenkä oli ihan hyvä, eikä 100 € mennyt hukkaan. Illalla tuli tehtyä pitkästä aikaa saunalenkki. Se ei tosin ollut kuin reilu 6 km, mutta pitkästä aikaa kaksi lenkkiä/päivä.

Sunnuntaiaamusta tuli lähdettyä juosten hakemaan perjantaina töihin jätettyä pyörää. Hieman tein lisälenkkiä matkan varrella jotta viikon pitkä lenkki pitenisi edellisestä viikosta. Matkaa sain kerrytettyä 19.5 km ja vauhtikin pysyi taas kurissa. Iltapäivällä kävimme kummipojan 10 v. synttäreillä ja sen jälkeen heti lähdimme Tuulin kanssa sulattamaan täytekakkua 50 km:n pyörälenkille.

Sunnuntaina tuli haettua myös ensimmäiset geo-kätköt.

Geo-kätköllä

Viikko 16:
Ma: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km, suunnistus 5.6 km
Ti: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 12.1 km
Ke: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50.4 km
To: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 14.1 km
Pe: ap. pyöräily 18 km, sali 1h
La: ap. juoksu 12.7 km, ip. juoksu 6.3 km
Su: ap. juoksu 19.5 km, pyöräily 16 km, ip. pyöräily 50.1

Taas tuli kokoelmiin uusi omalta osaltani ennen kokematon vaiva. Nimittäin vasemman kantapää ulkosyrjä kipeytyi mystisesti tiistai-iltana kun olimme rauhallisella ja lyhyellä kävelylenkillä. Vähän aiemmin olin kyllä käynyt tekemässä tunnin juoksulenkin, mutta juoksun aikana en tuntenut mitään kipua tuossa kohdassa. Tuo tunnin lenkki pidensi taas edellistä tauon jälkeistä pisintä lenkkiäni vajaalla 15 min:lla ja pituutta tuli lisää reilu 3 km. Hieman turhan reippaasti tuo lenkki tuli tehtyä, sillä keskivauhti karkasi 4:30 min/km, olisikohan taas tottumattomiltaan tuollainen vauhti kovalla asfaltilla kipeyttänyt kantapään.

Keskiviikkona kantapää oli edelleen tosi kipeä ja sattui kävellessä joka askeleella. Kävin oikein työterveydessä kysymässä, että pitäisikö sitä vähäsen kuvata, mutta hiusmurtuma ei kuulemma näy kuvissa kuin vasta parin viikon oireilun jälkeen. Töhin olin tullut uudella pyörällä sillä mielellä, että kotiin pyörältäisiin vähän pidemmän kautta. Hurautinkin töistä Lempäälän ja Säijän kautta kotiin. Matkaa kertyi 50 km josta suurin osa oli vastatuulta. Vastatuulen vuoksi keskivauhti jäi 28 km/h kieppeille.

Torstaina hpk:aan ei tullut kuin normaalit työmatkapyöräilyt, sillä kantapää oli edelleen niin kipeä, että en uskaltanut lähteä tekemään ohjelmassa ollutta tunnin juoksulenkkiä.

Vaikka perjantaina kantapää olikin kävellessä edelleen tosi kipeä ja lauantaiaamunakin postia hakiessa pieniä tuntemuksia oli, niin lähdin kuitenkin kokeilemaan miltä juoksu tuntuisi. Otin varmuuden vuoksi kantakorokkeen pois kipeän kantapään puoleisen kengän pohjasta, sillä se ei ainakaan helpottaisi kipua. Yllätykseksi kantapää ei sattunut yhtää juostessa. Ilmeisesti juoksutyylini on enemmän päkiävoittoinen ja ko. osa kantapäästä ei juurikaan ota iskua vastaan. Lenkki meni siis ihan mallikkaasti vaikkakin tällä kertaa tuntui, että sykkeet olivat jopa vähän korkealla. Tein myös matkan aikana jo yhden kilometrin vedonkin vähän alle 4 min vauhdilla.

Lauantaina iltapäivästä kävimme Tuulin kanssa totuttamassa “Italian ihmettä” Suomalaisiin keleihin. Lämpöä +3 astetta, välillä tihutti vettä ja välillä tuli räntää. 50 km:n pyörälenkin kiertosuuntakin tuli valittua myös väärin, sillä pahimmilla aukeepaikoilla puhalsi melkoinen vastatuuli. Kovin keväinen keli ei ollut, mutta mukava lenkki silti oli.

Heti sunnuntaiaamusta tuli lähdettyä jälleen juoksulenkille. Suuntasin lenkin kohti Lamminpään pururataa ja samalla tarkastamaan joko hiihtoladut olivat sulaneet kokonaan. Siltä reitiltä ei enää vannoutuneinkaan hiihtointoilija kyllä löytänyt riittävästi lunta hiihtoon, vaan juoksu onnistui lähes täysin sulalla alustalla. Matkaa kertyi melkein 16 km, joten tämän vuoden ensimmäinen vähän pidempi juoksu  näki päivänvalon. Sää ei ollut muuttunut yhtään keväisemmäksi, sillä räntää tuli vaakasuoraan +1 asteen lämmössä. Vaikka iltapäivästä sää muuttuikin komeen aurinkoiseksi, niin sen verran häjyn tuulinen keli oli, että pyörälenkille ei huvittanut lähteä.

Viiko 16:
MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16,5 km
TI: ip. juoksu 13.7 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 50 km
TO: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16,5 km
LA: ap. juoksu 12.5 km, ip. pyöräily 50 km
SU: ap. juoksu 15.7 km

Si, ny olla uusi Italiano cycle-pyörä… ti presento Bianchi, per favore. Ei tässä ihan näin pitänyt käydä, mutta minkäs teet. Lauantaiaamusta tuli käytyä piruuttaan Nokialla Suomen Urheilupyörässä katsomassa mitä Cyclo Cross pyöriä siellä olisi tarjolla. Ensin kokeilin Tunturin mallia. Siinä olisi ollut levyjarrut joita vähän haaveilin talvikelejä silmälläpitäen. Tunturin vaihtajat olivat kuitenkin hankalan oloiset, eivätkä levyjarrutkaan olleet niin napakat kuin odotin. Sitten hyppäsin Bianchin selkään ja se tuntui heti hyvän oloiselta. Pari testikierrosta pihassa ja pyörä takaisin sisälle. Kävin vielä Tampereen keskustassa kokeilemassa yhtä mallia, mutta se ei tuntunut yhtä hyvältä ja oli kallimpikin. Ei siis muuta kuin takaisin Nokialle ja korttia höyläämään. Nyt olisi sitten varastossa odottamassa lenkkeilyä celeste:n turkoosi cyclo cross -pyörä. Myös vanha pyöräkin piti putsata ja öljytä, jotta se ei tuntisi itseään ihan hylätyksi ja unohdetuksi.

Maanantai oli vielä pääsiäislomaa, joten silloin oli hyvää aikaa tehdä muutaman tunnin pyörälenkki. Kävin siis tekemässä Siuro – Pinsiö – Metsäkylä -lenkin. Matkaa kertyi tasan 50 km ja aikaa meni pari minuuttia alle 2 tuntia. Keli ei ollut yhtä komea kuin pitkänäperjantaina, mutta pääasia, että oli suht tyyni keli.

Tiistaina olisi alkanut Tampereella iltarastitkin, mutta jätin ne suosiolla vielä väliin. Juoksemassa kyllä kävin, ja 10 km:n lenkki meni jo melko hyvin. Jalat ovat edelleen tukossa, mutta akilesjänne oli ihan OK. Harjoituspäiväkirjasta piti oikein tarkastaa koska viimeksi näin pitkä juoksulenkki on tullut tehtyä. Ja HPK:a piti kelata yli puoli vuotta taaksepäin jotta pidempi lenkki löytyi.

Torstaina, lauantaina ja sunnuntaina tein saman 10:n juoksulenkin kuin tiistainakin. Loppuviikosta kantapäänseutua ajoittain särki ja pieni pelko hiipi puseroon, että alkaisiko akilles taas ärtymään, mutta viikonloppuna se oli taas jo ihan OK. Sunnuntaiaamusta tehty juoksu meni jopa jo melko kevyeen oloisesti.

Lauantai-iltana tuli tehtyä uudelle pyörälle satulansäätö- ja sisäänajolenkki. Kyllä tuotakin kaksipyöräistä kuitenkin piti polkea (anteeksi, väärä termi, lukkopolkimilla ei poljeta, vaan niitä pyöritetään – joku olisi kuitenkin kommentoinut ellen olisi korjannut termiä), että se liikkui, mutta kyllä se vähän erilailla liikahti kuin vanha hybridi -pyöräni. Humina vaan kuului renkaista kun päästelin menemään pyöräteitä pitkin. Kaupungissa tuo pyörä on vähän turhan kiikkerä ja vaaratilanteita voi tulla aika helposti eteen. Pyynikillä piti myös olla varovainen – lähinnä sen vuoksi, ettei tulisi ajettua liian kovin, olisi se noloa saada polkupyörällä ylinopeussakot :). Pyynikille suuntasin sen vuoksi, että halusin kokeilla kuinka hyvin pyörä kiipeää Rosendahl:n mäen ylös – komeasti meni, ei tarvittu edes pienintä vaihdetta. Vaikuttaa ihan hyvältä hankinnalta.

Sunnuntai-iltapäivällä tuli bongattua ensimmäinen leskenlehti, kun kävin tekemässä Pinsiö – Sasi – Siuro -pyörälenkin. Sinivuokot puolestaan meinasi bongata samalla lenkillä minut, kun olivat Nokian keskustan tuntumassa yhden mäen alla tutkan kanssa. Onneksi nopeusrajoitus oli juuri muuttunut 30:stä 40:iin, joten hirveästi ei ainakaan ylinopeutta tuossa kohtaa ollut. Olisivatkohan pysäyttäneet jos olisi ollut 30:n alueella 10 ylimääräistä? Keli oli komean aurinkoinen, mutta tuuli oli melko navakkaa, joten paikoin sai puskea oikein kunnolla vastatuuleen. 57.7 km tuli poljettua joten ensimmäinen satanen tuli täyteen uudelle pyörälle heti avausviikonloppuna.

Viikko 14:
ma: pyöräily 50 km / 1:58′
ti: ap. pyöräily 16,5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 10.1 km
ke: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
to: ap. pyöräily 16,5 km, ip. pyöräily 16.5,  juoksu 10.1 km
pe: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16 km
la: ap. juoksu 10.2 km, ip. pyöräily 45 km / 1:37′
su: ap juoksu 10.3 km, ip. pyöräily 57.7 km / 2:02′

Kylläpä se hiihtoinnostus lopahti helposti. Tällä viikolla en ole haikaillut laduille pätkääkään. Torstaina Loimaan poijaat yrittivät saada vielä minut hiihtokauden päätöshiihdolle – henkisen painostuksenkin kera, mutta monoja en enää jalkaani laittanut – oma kauden päätös oli ollut jo aiemmin.

Viime viikon 20 minuutin juoksulenkit pitenivät tällä viikolla hieman yli puolen tunnin lenkeiksi. Jalkojen kanssa ei ole vielä ilmennyt ongelmia, ja sykkeetkin on jonkin verran nousussa. Vajaat 30 km kertyi tälle viikolle juoksua ja ensiviikolla pitäisi taas vähän venyttää lenkkien pituutta, joten eiköhän tässä pian päästä tekemään ensimmäinen yli kympinkin juoksu. Vaikka sykkeet ovatkin olleet nousussa, niin edelleen keskisykkeet ovat olleet pääosin 130 alapuolella.

Perjantaina tuli tehtyä vuoden ensimmäinen vähän pidempi pyöräily, kun polkaisin Punkalaitumen keskustasta kotiin. Pitkänperjantain sää oli mitä mahtavin pyöräilyyn, lämpöä +7 astetta, ilma oli lähes tyyni, aurinko paistoi, kevät parhaimmillaan. Taisi paikoin olla jopa myötätuulta, sillä keskivauhti oli 80 km lenkillä 26 km/h – ihan kohtalainen vauhti tuolla pyörällä. Sen verran taas pyöräilyinto roihahti, että kävin lauantaina testaamassa Sportea:ssa paria Kona:n cyclo cross -pyörää. Hieman oli erilaisia ajaa kuin nykyinen hybridi -mankelini.

Viikko 13:
ma: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
ti: ap. pyöräily 16,5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 6.5 km
ke: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
to: ap. pyöräily 16,5 km, ip. juoksu 6.5 km
pe: pyöräily 79 km / 3:02 h
la: ap. sali 1h, ip. juoksu 7.5 km
su: juoksu 7.5 km

Maaliskuun viimeinen kokonainen viikko oli vielä hiihtopainotteinen. Maanantaina meinasi tosin kausi jo loppua, sillä sen verran likaiset ja jäiset olivat Lamminpään ladut. Eipä ollut tuolla lenkillä pitopohjasta mainittavaa (siis mitään) hyötyä, mutta kiroiluksi olisi liisterisuksellakin homma mennyt – sen verran likaista oli.

Tiistaina onneksi jätin Lamminpään ladut rauhaan ja suuntasin hiihdon kohti Nokian latuja. Muutama kilometri oli hieman heikompaa latua, mutta muuten oli aivan jumalaiset ladut. Ladut olivat tosi hyvässä kunnossa, puhtaat, liukkaat ja liisterisuksi piti mainiosti.

Keskiviikkona sama 30 km lenkki kuin tiistainakin, ja hiihtonautinto yhtä mahtava.

Torstaina olikin sitten edessä suuri hetki, sillä silloin vedin juoksutossut jalkaan ensimmäistä kertaa sitten kolmeen kuukauteen. Lyhyt ja rauhallinen lenkki oli tarkoitus tehdä, ja osittain se onnistuikin. 4 km:llä tuli juoksukausi aloitettua, mutta vauhti olisi voinut olla hieman rauhallisempi, sillä n. 5 min/km vauhtia tuli mentyä. Melko tukossa kone tuntuu olevan, sillä lenkin maksimisyke oli 120 ja keskisyke 114 :).

Perjantaina piti käydä hiihtämässä, mutta töistä tullessa lämpömittari näytti 8 astetta lämmintä, joten en viitsinyt lähteä pehmeille laduille lipsuttelemaan.

Lauantaiaamusta lämpöä ei ollut kuin +1 aste, joten päätin lähteä vielä kokeilemaan hiihtoa. Yöllä lämpö ei ollut käynyt pakkasen puolella joten ladut olivat edelleen pehmeät ja märät. Luisto oli melko heikko muutenkin suurin hiihtointo oli jo kadoksissa, mutta 34 km tuli kuitenkin mentyä. Illalla kävin vielä tekemässä saman juoksulenkin kuin torstainakin, eli 4 km.

Sunnuntaille oli laitettu vielä hiihto-optio, mutta yön vesisade ja aamun plussa-asteet varmistivat sen, että lauantaina tehdystä lenkistä tuli tämän talven viimeinen hiihtolenkki. Päivällä tein edellispäivien tapaan saman 4 km juoksulenkin. Torstaina juoksulenkki tuntui ihan hirveeltä, mutta nyt meni jo vähän rennommin. Akilesjänteetkään eivät juoksun aikana vihoitelleet, joten ensiviikolla voisi vähän pidentää jo lenkkiä – toivottavasti sykkeetkin alkavat pikkuhiljaa nousemaan.

Hiihtokauden päättäjäiskuva

Viikko 12:

MA: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km, hiihto 27.2 km
TI: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, hiihto 30.4 km
KE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km, hiihto 30.4 km
TO: ap. pyöräily 16.5 km, ip. pyöräily 16.5 km, juoksu 4.1 km
PE: ap. pyöräily 18 km, sali 1h, ip. pyöräily 16.5 km
LA: ap. hiihto 34 km, ip. juoksu 4.1 km
SU: ip. juoksu 4.1 km

Alkuviikosta oli hyvin aikaa jatkaa uusien suksien testailua, sillä Tuuli oli työreissulla Lontoossa. Ja nyt kun ei ollut mitään kiirettä ladulta pois niin tein sitten vähän pitempiä lenkkejä. Ma, ti ja ke tein saman, reilun 33 km lenkin. Maanantaina hiihdin lenkin omilla uusilla Fischereillä, tiistaina Tuulin uusilla Fishereillä ja keskiviikkona vanhoilla Peltosen suksilla joiden pohjaan olin laittanut Startin sinisen liisterin. Tuulin suksia lainasin sen vuoksi, että halusin kokeilla, että oliko pidossa ja luistossa eroa kun laittoi alle vähän löysemmät pitopohjasukeset. Eipä ollut. Yhtä hyvin luisti ja yhtä “huonosti” piti. Ajassakaan ei ollut kuin puolentoista minuutin ero (Tuulin suksien hyväksi), eli kolmisen sek/km, eli käytännössä ei mitään. Keskiviikko taas todisti sen, että ei ole liisterisuksen voittanutta tällaisilla karkeilla jääkeleillä. Luisto ei ollut kyllä samaa luokkaa kuin pitopohjasuksilla, mutta luistoon varmaankin vaikutti se, että 9 vuotta vanhat, jo vähän löystyneet sukset, eivät liisteripohjaisena ole kaikkein lentävin vaihtoehto. Mutta pito oli ihan omaa luokkaansa, myös hiihtonautinto oli taas aivan mahtava, kun suksi piti lähes täydellisesti. Huonomman luiston lisäksi toinen liisterisuksen haittapuolena oli pohjaan tarttuvat roskat. Muutamaan otteeseen alkoi suksen pohja rohisemaan siihen malliin, että melkein täytyi pysähtyä putsaan sitä, mutta se jäi kuitenkin tekemättä.

Torstaina tuli pidettyä suunniteltu lepopäivä. Lepopäivä tulikin ihan tarpeeseen sillä viimeisen seitsemän päivän hiihtokilsoja on kertynyt n.280 km. Muutenkin hiihtokeli olisi ollut aika surkea, sillä päivän ja illan mittaan taivaalta tuli taas uutta lunta 5-10 cm. Työmatkapyöräily kuitenkin tänään tuli poljettua. Se olikin viikon ensimmäinen pyöräily, sillä alkuviikon aamupakkaset olivat sen verran kireät, että mukavuudenhalu iski jälleen.

Perjantaina oli taas kunnon “zero-kelit”, sillä lämpö oli hieman plussan puolella ja uusi lumi oli piiloittanut pahimmat jäätiköt laduilta. Oli kyllä niin unelmakeli, että harmitti oikein jättää ladut 29 km lenkin jälkeen.

Lauantaina keli muuttui taas surkeaksi. Yöllä tuli vettä ja lämpötila ei käynyt yöllä pakkasen puolella ollenkaan joten ladut olivat peihmeitä ja luisto oli pääosin huono ja paikoin sitä ei ollut ollenkaan – pito onneksi edes oli hyvä. Myös osanotto oli laduilla heikko, taitaa olla suurelta osaa hiihtäjistä jo kausi loppunut. Onneksi tuli lähdettyä laduille jo heti klo 9 jälkeen, sillä muutama minuutti sen jälkeen kun oma 52 km:n lenkki oli päättynyt alkoi satamaan reippasti vettä ja sitä tuli varmaankin tunnin ajan. Ei olisi ollut mukavaa olla puolessa välissä lenkkiä tuossa vesisateessa.

Jos lauantaina suksen luisto oli vuoroin huono ja vuoroin surkea, niin sunnuntaina oli tasaisesti siltä väliltä. Aamuyöstä oli tullut muutama sentti uutta pakkaslunta, ja kun tuli lähdettyä laduille jo vähän ennen kahdeksaa, niin paikkapaikoin joutui jopa ladun avaus hommiin. Vaikka uutta lunta ei enää kaivattaisi, niin se hyvä puoli siitä on, että ensi viikolla ladut voivat olla hyvässä kunnossa, mikäli vaan laduntekijät jaksavat vielä latuja ajaa. Hiihtokausi siis taitaa vieläkin jatkua vaikka tänään menikin tavoiteltu 2000hiihto-km rikki.

Pirkanhiihtopäivän illalla olo oli sen verran hyvä, että suunnitelmissa oli, että maanantaina voisi tehdä normi satsin, eli pyörällä töihin, aamulla salille ja illalla ehkä pieni hiihto. Mutta niin kuin sanonta kuuluu: “yksi yö voi kaiken muuttaa” kävi totettn myös tässä tapauksessa. Maanantain aamuherätys oli sen verran kankea, että salille oli turha lähteä, sillä sen tiesi etukäteen, että istuskeluksi se siellä olisi mennyt. Nivuset olivat myös melko kipeät, eli illan hiihtokin saisi jäädä väliin. Pyörällä kuitenkin runttasin töihin jotta saisi edes vähän liikettä jäykkiin niveliin.

Tiistaina työmatkapyöräilyn lisäksi kävin kokeilemassa miltä hiihto mahtaisi tuntua. Hieman väsynyttä meno oli ja nivusetkin vielä alkumatkasta kivisti, mutta sen verran hyvän oloinen keli oli, että 28 km tuli suksittua.

Keskiviikkoaamuna  piti ottaa auto alle, sillä töiden jälkeen oli sellainen kaupunkimeno, että tänään ei pyörällä päässyt lähtemään. Salilla kuitenkin kävin. Illan hiihtokin jäi väliin, sillä töiden jälkeen piti mennä työpaikallamme alkuvuodesta asti olleen ranskalais-harjoittelijan syntymäpäivälounaalle. Kovin on ranskan-äijä oppinut suomalaisille tavoille alkuvuoden aikana, sillä saunassa on kuulemma käynyt jo useamman kerran ja avannossakin, pilkkimistäkin on ollut ohjelmassa. Tai poikahan tuo vielä on, sillä 21 vuotta tuli vasta mittariin. Hiihto kun jäi väliin, niin illalla oli hyvää aikaa käydä katsomassa vähän uutta hiihtokalustoa. Lielahden Sporttia-Pekkaan mentiin Tuulin kanssa ensin katsomaan löytyisikö sieltä haaveiltuja Karhun pitopohjasuksia, mutta Karhua ei kaupasta löytynyt, mutta Peltosen vastaavaa löytyi. Myyjä tuntui kuitenkin olevan sen verran pihalla ko. lipsuttimista, että siirryimme naapuriin InterSportiin. Eipä ollut sielläkään Karhuja, tai edes Peltosia, mutta Fischerin pitopohjaiset CRS Zerot myyjä sai puhuttua mukaan. Tosin sukset sai vain Tuuli, sillä sen verran pieniin oli varasto käynyt, että itselleni ei sopivaa paria löytynyt. Uusi lasti olisi kuulemma kuitenkin tulossa lähipäivinä ja varasin yhden parin itselleni.

Torstaina Tuulilla “onneksi” meni töissä sen verran pitkään, että nappasin hänen uudet Zerot alleni ja lähdin testaamaan eilisen ostoksen. Alkumatkasta lämpö oli +2 asteen luokkaa ja latu oli vähän kostea ja pehmeä, ja luisto ei ollut kovin kummoinen, mutta pito oli täydellinen. 8 km:n jälkeen latu alkoi muuttumaan vähän rapsakammaksi ja luisto parani selvästi, mutta pito pysyi edelleen täydellisenä. Latu oli paikoin todella roskainen, mutta pitopohjasukseenhan roskat eivät tarranneet. Välillä vauhti välillä hiljeni, kun riittävä määrä neulasia ja risunpätkiä sattui suksen alle, mutta mitään suurempaa tökkimistä ei ollut. 12 km:n jälkeen latu muuttui jäiseksi ja erittain liukkaaksi. Muutama lipsupotkukin jyrkimmissä mäissä tuli, mutta vain pari ja ne meni huonon potkun piikkiin. 32 km tuli hiihdettyä ja väkisin piti itsensä kammeta ladulta pois, sillä niin nautinnolinen hiihtokerta oli meneillään. Kaikki ylämäet pääsi ylös suorilla hiihtäen (mukaanlukien Horhan mäki).  Suksi oli aivan loistava, ja sellaiset oli saatava itsellekin… mahdollisimman pian.

Perjantaina tuli soitettua Tampereen kaikki InterSportit läpi, mutta missään ei ollut enää Zeroja hyllyssä. Muutamaan paikkaa oli vielä tänä talvena tavaraa tulossa, mutta toimitukset olivat jumissa satamassa ahtaajalakon vuoksi. Ei ollut siis odotettavissa, että varaamani sukset olisivat kovin pikaisesti saatavilla. Onneksi Häjään urheilukaupassa oli tavaraa vielä hyllyssä, joten sinne oli lähdettävä. Töistä tuli lähdettyä vähän aikaisemmin pyöräilemään kotiinpäin ja kotoa heti  ajamaan Häijäätä kohti. Ja sieltähän sopiva Zero-pari löytyi. Äkkiä luistot alle ja ladulle. Oliko syynä kovat odotukset, torstaita jäisempi keli vai liian jäykkä suksi, mutta pito ei ollut läheskään sitä luokkaa mitä se oli ollut edellisenä päivänä Tuulin suksella. 32 km tuli kuitenkin hiihdettyä, vaikka vähän pettymys illan hiihtokeikka olikin. Mutta kyllä pitopohja kuitenkin oli parempi vaihtoehto kuin mitä liisterisuksi olisi ollut noilla likaisilla laduilla.

Lauantaiaamusta ennen kahdeksaa kiinnitin uudella innolla uusia suksiani jälleen monoon. Hieman parempipitoiselta suksi tänään tuntui, ja kun pakkasta oli 6 astatta ja aurinko alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta, niin tiedossa oli mitä mahtavin hiihtopäivä. Suuntasin reitin kohti Pirkan uraa ja katsomaan tulisiko aamulla lähteneitä reppu-Pirkan hiihtäjiä vastaan. Käännyin Pirkan uralta takaisinpäin siinä vaiheessa kun Rokkakoskelle johtavat alamäet alkoivat, sillä ei huvittanut hiihtää niitä uudestaan ylöspäin. Upeassa auringon paisteessa valkoiset puhtaat ladut johtivat seuraavaksi Porintielle ja sieltä Virelän kautta kotiin. Koko 60 km lenkki meni pääosin hyvin pitävällä ja luistavalla suksella, joten kyllä pitää olla ostokseen ihan tyytyväinen. Zerot siis joutuivat heti kovaan koitokseen, sillä 20 tuntia muoveista oton jälkeen niillä oli hiihdetty jo yli 90 km.

Sunnuntaina aamuyöstä oli satanut jokunen sentti kevyttä pakkaslunta, joten Zeroilla oli edessä uusi kelihaaste. Uusi lumi oli heikentänyt luiston edellisiin päiviin verrattuna heikoksi, mutta pito oli ihan hyvältä. Alkumatkasta sateli vielä vähän uutta lunta, mutta tunnin hiihdon jälkeen alkoi aurinko pilkistämään pilvien takaa. Luistokin alkoi paranemaan pikkuhiljaa, kun aurinko alkoi lämmitämään latua. 56 km rauhallista hiihtoa kertyi tällekin päivälle, joten tästä viikosta taisi tulla tämän talven kilometririkkain (jos ei oteta lukuun talvilomaviikkoa).

MaSa:lle onnittelut HiSu:sta tulleesta ensimmäisestä veteraani-SM -mitalista.